Tunteenomainen jälki on parempi malli

Jos kerran tunteet ovat tekemisentavassa ja motivaatiossa tärkeitä, niin silloin tekemisen jäljessäkin olisi hyvä osata kertoa myös tekemiseen liittyvistä tunteista. Kyse on siitä, miten hetken tunnelma ja tekemisentapa jättävät erilaisen jäljen kuin toisen hetken tunteet ja tekemisentapa. Esim. jos tulet piirrelleeksi paperin reunaan, kun keskustelet jostakin tms., niin piirrosjäljestä tulee myöhemmin mieleen tuo hetken meininki, ja niin tuon hetken tekemisentapa on helpompi muista ja siitä on helpompi ottaa mallia. Jos kivana hetkenä tyytyväisellä toimeliaalla mielellä laitat kotia, tulee siitä viihtyisämpi, kun hyvällä mielellä laitettu tavallaan toimii mallina asumiseen ja jaksavaisuuteen.  Vastaavasti voisi rakentaessa esim. vanhaa entisöidessä tai jotakin elämää varten laittaessa uppoutua aiheeseen mahdollisimman elämänviisaasti ja tervehenkisesti, niin kuin rakennustöissä usein luonnostaan käy, kun jutellaan aiheesta, yhdessä tehdään ja vaalitaan hyviä työntekotapoja ja hyvää reipasta mieltä sekä tekemisen tavoitetta, niin jää siitä hyvä henki työn jälkeen, mikä tekee valmiista työstä elämiseen paremmin sopivan ja tenhoavamman.


(Tuo edellinen meni oiekin, mutta näissä seuraavissa on vain tavoiteltu tunteiden ja tunnelmatajun suuntaan, mutta mennyt liian mietityksi, eli siis liian keinotekoiseksi, jotta toimisi kunnolla. Mutta kumminkin minulla on se olo, että näistä seuraavisakin on hyötyä, jos yrittää tavoitella jotakin tervehenkistä kumminkin, ikään kuin askelta pidemmälle taidossa.
Tein niistä erilliset blogimerkinnät.)

Tekemisentavalla on väliä

Se, mitä teet, määrää lopputuloksen. Miten teet, tarkoittaa, mitä tarkkaan kuvattuna teet, esim. mille elämänalueille olet keskittynyt, ja määrää siis lopputuloksen.
Tekemisentavasta meillä on kokemusperäistä ymmärrystä, joka usein liittyy tunnemuistoihin onnistumisista ja epäonnistumisista. Niinpä positiivisten tunteiden ohjaamana löytää onnistuvia reittejä ja tekemisentapoja. Toisaalta, jos tavoittelee vaikkapa karua tyyliä, löytää tyypillisesti epäonnistumisiin johtaneita reittejä, tekemisentapoja, tärppejä yms.
Tekemisentavasta on myös vaistomaista ymmärtämystä: mikä esim. kehosta tuntuu hyvältä, kertoo keholle parhaiten sopivista tekemisentavoista, ja mikä tuntuu ikävältä, on vaaran merkki.
Myös tavoitteista on tunnemuistoja: mikä on vaikuttanut hyvältä, tärpiltä, tuo positiivisia muistoja ja motivaatiota. Mitä tärkeämpi asia, sitä vahvemmat tunteet siihen liittyy, jos sen kunnolla ymmärtää.

From my book:
"DEVELOPING SKILLS
If we pay attention to different sides of things,
we get a different perspective to the world,
where different things get emphasized in perception,
as a base of practical action (knowledge)
and as goals.
Our understanding of the world,
of causes and consequences
and of the importance of things in life,
creates this emphasis together with our mode of action
80
(spreading of attention,
how our different functions get emphasized in living and doing),
our habits,
skills (which determine which ones are easiest and most successful routes to our goals)
and getting socialized towards the perspectives, modes, values and ways of doing of other persons.
Being talented in something means that one is on the right kind of mode for that kind of things to succeed
and pays natural attention to the right things (the essentials, the point in things) in a right way.
One can learn by copying from another by empathizing,
taking the other person as a model for oneself,
noticing the essential and putting things into practise
in a way that takes into account the differences in personal strengths
(so the base for action is a little different for each person)
and doing things based on one's own rhythm,
understanding and true motivational ground
(emotions that are not based on social position, technical things
or theory-based knowledge).
Balance the whole. Do things in healthy ways that take the whole into account.
All healthy human beings have the same natural functional parts
which join together to form the whole.
Different persons have different strengths. One can emphasize the functions differently and get wholes that are
balanced differently. One can learn from others new balances.
The healthiest balance is the goal.

The fascinating tale like books of Carlos Castaneda - an anthropologist from Peru - tell about indian shamanism:
about the skill of changing radically one's way of perceiving the world.
Shamanism at large may be connected to using ways of perception and communication that are natural to human
beings - like empathy, instincts in a nature environment etc.
"

" one should pay attention to the influence that one gets about the other person's ways of moving
and ways to do things and try to via them understand, like is natural for humans and animals, the mode (eyes,
hearing, thinking, memory, body coordination, emotions, atmospheres, social things,...) and way (rhythm,
structure,...) of doing. Via learning these balances of divisions of attention and effort one can learn the ways of
doing of the other person and so her/his  talents and skills. By making a combination of these two ways to live,
one's own and that of the other person, by using the unified understanding of both, one can combine the good sides
of both and leave those bad sides away for which the other one has strengths to replace them with.
"