Parikymppisenä pidin kamalasti runoista. Ne kertoivat elämänviisaudesta ja erilaisista tavoista katsella arkea. En lukenut niitä runoilijan näkökulmaan perehtyäkseni, sillä se oli tylsä ja yksiulotteinen, vaan luin niitä oppiakseni, mitä sentapaiset lähestymistavat kuin runojen kiinnekohdissa, niiden tenhossa, voisivat omaan kokemuspiiriini sovellettuina elämääni kiehtovuutta ja elämänviisautta tarjota.
Eri runoilijoiden runoja pitää lukea eri tavoin, samoin saman runoilijan eri kausien erityyppisiä runoja, ja jossain määrin kukin runo on erilainen kuva arjesta, sen kohokohdista, kun sovellan sitä omaan elämänkokemukseeni, joka on erilainen kuin runoilijan, ei samalla tavalla tasapaksu. Eri runoilijat ovat viisaita eri määrin ja eri asioissa. Joku löytää arjen kiehtovuutta ja elämänlaatua muttei ymmärrä sen syvällisemmin eikä siis kai vaali sitä niin hyvin jos ollenkaan muille. Joku on vanha ja osaa kertoa tenhoavia tarinoita luonteenhyveistä ja kansojen kohtaloista, upeita tunteet mukana pitäviä näkökulmia elämän vaikeuksiinkin. Joku kertoo arjen näkökulmia: mitä kun kuljen pihamaalle, mistä voin löytää elämänsisältöä tällaisessa arkisessa ympäristössä,a rkisessa elämässä, ja miten kaledoskooppi muuttuu, kun kuljen hiukan erilaiseen paikkaan tai eksyn elämässäni eri aihepiiriin, ja mitkä ovat niitä ihmissuhteiden kohokohtia, jotka säilyvät samoina ihmistyypistä toiseen ja elämänkohtalosta toiseen, mikä on sitä ikiaikaista virtaa arjessa, josta hyvä elämä rakentuu, mikä on se touchi joka tekee valinnat onnistuneiksi.
tiistai 12. marraskuuta 2019
sunnuntai 3. marraskuuta 2019
tiistai 22. lokakuuta 2019
Tarinoiden kirjoittamisesta
Nyt on lokakuun loppupuoli ja puista putoavat lehdet. Se tuo mieleen marraskuun räntäsateineen ja sen, miten joulunodotus sitten tuo hyvän mielen joulunalusaikana mutta vilauksina joskus jo aiemminkin. Villakoirani on harrastunut kirjoittamisesta ja kun eilen loioin pää vilttiä vasten, missä se kai oli yksin ollessaan loikonut, niin tuli lämpöisestä tunnelmasta mieleen, että se oli kenties miettinyt puudelisatua marras-joulukuuhun joulun lämpöä tms tuomaan. Sitä jäin miettimään, ett' miten siitä saisi kokonaisen sadun, ja tänään kehitin tämän ohjeen.
Ensin on haave, että kaivattaisin sellaista ja sellaista mukavaa tunnelmaa, elämänviisautta yms, ja sitten on joku, jolla on elämässään jollain kohden, jollain saralla, jonakinosana vuotta sellaista elämänviisautta ja mieluusti muutakin elämänviisautta ja hyvää elämää. Jos hän kertoisi tarinaa siitä elämänviisaudesta tai sen mukaisesta elämästä niin, että siitä oppisi elämänviisautta, niin tarina voisi rönsyillä kivasta aiheesta toiseen ja jos jokin asia tai kohokohta on hieno, niin eksyisi klertomaan siitä, sen elämänviisautta ja tarjoaisi jonkin kokemuksen, jolla tarjota sitä muille käytännön elämään. Jollei sellaista suurta kohokohtaa ole omissa arvostuksissa ja osaamisessa, niin kulttuurin elämänviisaus jollakin käytännön elämän katkelmalla höystettynä voisi sitä tarjota, ainakin ulkomaalaisille lukijoille. Hienoa silloin olisi jos siihen saisi jonkin viisaan elämänohjeen tai muutaman, jos osaa. Ja jollei osaa monta, on nuori, joka haluaa kirjoittaa, niin kenties kirjoittaisi kuin kuvakollaasi, ja se olisi tavallaan hieno ja tunnelmallinen niin. Mutta on varottava, ettei ammenna tyhjiin varantoaan edes yksittäisissä kysymyksissä tai yksittäisissä aiheen puolissa eikä kirjoita liian henkilökohtaisesti vaan yleisellä tasolla kiinnostavasti.
Ensin on haave, että kaivattaisin sellaista ja sellaista mukavaa tunnelmaa, elämänviisautta yms, ja sitten on joku, jolla on elämässään jollain kohden, jollain saralla, jonakinosana vuotta sellaista elämänviisautta ja mieluusti muutakin elämänviisautta ja hyvää elämää. Jos hän kertoisi tarinaa siitä elämänviisaudesta tai sen mukaisesta elämästä niin, että siitä oppisi elämänviisautta, niin tarina voisi rönsyillä kivasta aiheesta toiseen ja jos jokin asia tai kohokohta on hieno, niin eksyisi klertomaan siitä, sen elämänviisautta ja tarjoaisi jonkin kokemuksen, jolla tarjota sitä muille käytännön elämään. Jollei sellaista suurta kohokohtaa ole omissa arvostuksissa ja osaamisessa, niin kulttuurin elämänviisaus jollakin käytännön elämän katkelmalla höystettynä voisi sitä tarjota, ainakin ulkomaalaisille lukijoille. Hienoa silloin olisi jos siihen saisi jonkin viisaan elämänohjeen tai muutaman, jos osaa. Ja jollei osaa monta, on nuori, joka haluaa kirjoittaa, niin kenties kirjoittaisi kuin kuvakollaasi, ja se olisi tavallaan hieno ja tunnelmallinen niin. Mutta on varottava, ettei ammenna tyhjiin varantoaan edes yksittäisissä kysymyksissä tai yksittäisissä aiheen puolissa eikä kirjoita liian henkilökohtaisesti vaan yleisellä tasolla kiinnostavasti.
maanantai 14. lokakuuta 2019
Materiaalin hengestä
Perusmateriaali ei ole kuin kierrätetty: jokin jämä, jota kukaan ei voinut käyttää. Sen sijaan se tyypillisesti on hyvä perustuote, josta on hyvä tehdä, jos on sen paikkakunnan tyypillinen asiakas eli sen paikkakunnan vetonaulojen ja pääammattialojen perässä seudulle muuttanut. Se taas meinaa, että käytännön taitojakin oppii paremmin, jos on itse saanut valita paikkakunnan ja se on ollut ainakin jonkin verran sellaisesta käytännön tekemisestä harrastunut seutu.
Kullakin tekemisellä ja sen myötä hyvillä materiaaleillakin on henkensä: jokin hyvä tervehenkinen meininki, jolla tekeminen sujuu.Jos tuo meininki on puutteellinen, kauppias on yleensä ajatellut sen paikattavaksi lauantaimaisella ruualla: hyvää ruokaa ja lämpöisen kylläiseksi, tyytyväiseksi. Jotkin ihmiset jaksavat paljon paremmin ruuan voimin, myös taitoja, kai heillä on sen verran isompi ravinnontarve, etteivät tavalliset annokset ihan riitä, ja siitä tuo ilmiö. Joskus tekeminen tuo pettymyksiä. Jotta jaksaisi niiden ylitse hyvillä mielin ja uuteen viisaaseen alkuun, aiemmista epä'oniistumisista riippumattomaan, niin siihen hyvä ruoka, esim. välipala ja tuulettaminen ym olosuhteiden tekeminen hyväksi on usein toimiva keino, ja haaveileminen sekä oman taitovarantonsa, näkemyksensä ja ideoidensa, vaistomaisen tuntumansa ottaminen käyttöön edes kokeeksi.
Materiaalien ja tekemisentapojen lisäksi käsityön tms tavoitteella, sen tuloksella on oma tavoitteeeenomainen henkensä, jossa usein on monta eri puolta, esim. kiva, toimiva, hyvä käyttää, eri tekemisiin sopiva, ko tekemisen henkinen, sen ideaaleja kunnioittava, luova, omanlaisensa, perusesine.
Kullakin tekemisellä ja sen myötä hyvillä materiaaleillakin on henkensä: jokin hyvä tervehenkinen meininki, jolla tekeminen sujuu.Jos tuo meininki on puutteellinen, kauppias on yleensä ajatellut sen paikattavaksi lauantaimaisella ruualla: hyvää ruokaa ja lämpöisen kylläiseksi, tyytyväiseksi. Jotkin ihmiset jaksavat paljon paremmin ruuan voimin, myös taitoja, kai heillä on sen verran isompi ravinnontarve, etteivät tavalliset annokset ihan riitä, ja siitä tuo ilmiö. Joskus tekeminen tuo pettymyksiä. Jotta jaksaisi niiden ylitse hyvillä mielin ja uuteen viisaaseen alkuun, aiemmista epä'oniistumisista riippumattomaan, niin siihen hyvä ruoka, esim. välipala ja tuulettaminen ym olosuhteiden tekeminen hyväksi on usein toimiva keino, ja haaveileminen sekä oman taitovarantonsa, näkemyksensä ja ideoidensa, vaistomaisen tuntumansa ottaminen käyttöön edes kokeeksi.
Materiaalien ja tekemisentapojen lisäksi käsityön tms tavoitteella, sen tuloksella on oma tavoitteeeenomainen henkensä, jossa usein on monta eri puolta, esim. kiva, toimiva, hyvä käyttää, eri tekemisiin sopiva, ko tekemisen henkinen, sen ideaaleja kunnioittava, luova, omanlaisensa, perusesine.
torstai 3. lokakuuta 2019
Syksyhame & lämmin talvihame
"
Syksyhameeksi sopii selkeästi viileän sään kesähame, joka on
tuulenpitävä, ei lepata paljoa ja peittää nilkat, eikä liimaudu jalkoja
vasten tai nouse ylös. Mutta tarvitaan lämpimät kengät ja sukat, sekä
mieluusti tuulenpitävä takki, joka alkusyksystä voi olla auki.
Talvihameen on peitettävä nilkat, kengän yläpinnalle asti. Sen on oltava ihan tuulenpitävä eikä se saa lepattaa melkein ollenkaan, sillä sen alle on jäätävä lämpimän ilman kartio, myös nilkoille. Kangas ei saa liimautua jalkoihin, ei tuoda niille kylmää, joten tuulenpitävä puuvilalkangas on kai hyvä. Jalkoihin tarvitaan talvisaappaat ja väljät collegehousut tms niin, että myös niiden alla on lämpimän ilman kerros.
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2018/10/ompele-omantyylisesi-helppo-hame-nain.html
* * *
7.9.2019 Leveän hameen alle mahtuu enemmän lämmintä ilmaa, joten se on lämpimämpi. Se myös harvemmin osuu jalkoihin. Kangas ei saisi olla kovin lämpöä varaava, jottei se jalkoihin osuessaan kylmentäisi. Tavallinen tuulenpitävä puuvilalkangas, keskipaksu, lienee tässä mielessä oikeantyyppinen, tai joku siltä suunnalta. Kangas ei saa olla hiostava muovinen vaan syksyhameenkin on oltava käytännössä havaitusti ihan hyvä viileän sään (kesä?)hame, mikä kai tarkoittaa lämmintä vaikutelmaa eikä kosteaa.
Hame ei sais olla niin kapea, että jalkojen liike kövellessä siirtää lämpimän ilman jalkojen luota ulos hameen alta ja imee kylmää ilmaa jollekin toiselle puolen."
Hyvä lämmin talvihame & hyvä lämmin syksyhame
Talvihameen on peitettävä nilkat, kengän yläpinnalle asti. Sen on oltava ihan tuulenpitävä eikä se saa lepattaa melkein ollenkaan, sillä sen alle on jäätävä lämpimän ilman kartio, myös nilkoille. Kangas ei saa liimautua jalkoihin, ei tuoda niille kylmää, joten tuulenpitävä puuvilalkangas on kai hyvä. Jalkoihin tarvitaan talvisaappaat ja väljät collegehousut tms niin, että myös niiden alla on lämpimän ilman kerros.
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2018/10/ompele-omantyylisesi-helppo-hame-nain.html
* * *
7.9.2019 Leveän hameen alle mahtuu enemmän lämmintä ilmaa, joten se on lämpimämpi. Se myös harvemmin osuu jalkoihin. Kangas ei saisi olla kovin lämpöä varaava, jottei se jalkoihin osuessaan kylmentäisi. Tavallinen tuulenpitävä puuvilalkangas, keskipaksu, lienee tässä mielessä oikeantyyppinen, tai joku siltä suunnalta. Kangas ei saa olla hiostava muovinen vaan syksyhameenkin on oltava käytännössä havaitusti ihan hyvä viileän sään (kesä?)hame, mikä kai tarkoittaa lämmintä vaikutelmaa eikä kosteaa.
Hame ei sais olla niin kapea, että jalkojen liike kövellessä siirtää lämpimän ilman jalkojen luota ulos hameen alta ja imee kylmää ilmaa jollekin toiselle puolen."
torstai 13. kesäkuuta 2019
Englanninkielinen tonttutaitotekstini, pitkä: Gnome like life in the modern world
Skills of Christmas gnomes 1. Gnome like life in the modern world (Finland) http://learntalents.blogspot.com/2018/09/gnomes-or-more-likelily-doing-things-in.html
Skills of Christmas gnomes 2. Hero like skills https://learntalents.blogspot.com/2020/01/some-observations-about-gnomes-and-like.html
Skills of Christmas gnomes 3. Tale like fascination in everyday real life https://learntalents.blogspot.com/2020/02/some-additional-remarks-about-gnome.html
Skills of Christmas gnomes 4. Oath like love https://learntalents.blogspot.com/2020/07/tale-like-things-in-everyday-life.html
The whole blog http://learntalents.blogspot.com
Skills of Christmas gnomes 2. Hero like skills https://learntalents.blogspot.com/2020/01/some-observations-about-gnomes-and-like.html
Skills of Christmas gnomes 3. Tale like fascination in everyday real life https://learntalents.blogspot.com/2020/02/some-additional-remarks-about-gnome.html
Skills of Christmas gnomes 4. Oath like love https://learntalents.blogspot.com/2020/07/tale-like-things-in-everyday-life.html
The whole blog http://learntalents.blogspot.com
6th of April 2024 You might be interested in reading the back cover texts of my books of the Christmas gnome/elf skills series, by clicking the headers at https://www.amazon.com/dp/B0BLLS8BWC?binding=kindle_edition&ref_=ast_author_bsi
torstai 14. helmikuuta 2019
Puutarhanhoidon taidosta
Katselin tässä kirjastosta lainaamaani kirjaa Puutarha kukoistamaan, jossa näytettiin kovin hyvin osanneen puutarhanhoitoa, mutten oikein saanut selville, mistä maasta kirja oli, mutta suomentaja tai suomalainen kirjoittaja näytti kyllä ymmärtäneen hyvin aihepiirin niillä kohdin, mitä vilkaisin. Minulla ei ole omaa pihaa mutta aiemmin olen kovin pitänyt puutarhanhoidosta, mutten kyllä ole ollut kovin osaavainen vaan vain perustaitoja tavalliseen tapaan osannut, omakotitalossa kasvanut kaupunkilainen kun olen. Niin jotenkin tuosta kirjasta syntyi vaikutelma, että kasvien elämään on puutarhuri eläytynyt oman kokemuksensa kautta, esim. tiennyt, kuten kaikille lapsille mutta ehkä liian teoreettisesti opetetaan, että multa on kasveille tärkeä, ja niin on eläytynyt multakokemukseensa, multamielikuviinsa kasvien kanssa tekemisissä ollessaan ja kasveja katsellessaan kuulostellut mielikuvistaan, että mitä kasvi tuntuisi tuumivan, että millainen multa olisi hyvä, miten hoidettu, miten laajalta alueelta, yms, kai tekemisten henkeäkin, sillä kasvit ovat osa luonnollista elinympäristöämme, voimme ymmärtää niitä vaistokautta, mielikuvamme voivat osua oikeaan, jos samalla keskitymme aistimaan kyseiset kasvit, niiden tunnelman vivahteet, elämän hengen niiden luona tms. Ja samoin, kai osin samalla, pilvet ja sateen kasvin kannalta yms mitä kasvien tiedetään tarvitsevan ympäristötekijöitä hyvään elämään.
Ktasoin kanssa sanomalehdestä kukakkaupan mainosta ja ihmettelin sitä, kun kukat näyttävät eri ihmistyyppien tai elämän aatosten tyyopopisltä, samoin joskus kun hoksaa että miten niin viherkasvitkin, että onko niin, että kasvin olisi hyvä ja vuorovaikuttaisimme kasvin kanssa niin kuin kasvin anti tuossa tyylin mielessä on, niin eläisimme elämäämme pikemminkin henkisesti leijaillen, että sellainen on historiamme, vai onko se tyytyväisyyden aste tai huomiokäytön määrän keskioikea kasvien kanssa, esim. kasvi reunalla eikä keskipisteenä tai kokonaan ohitettuna. Mutta toisaalta suurin onni löytyy kai terveistä elämäntavoista ja yhteiskunnan toimivuudesta, mikä vaatii metsäluontomaisesti hyvää näköä, maisemien katselun taipumusta.
Kirjassa oli kanssa kiveyksiä, joissa oli kivien välissä aika paljon maata tms niin, ettei tavallisellakaan kuviolla tullut suorakaiteen muotoista vaan saattoivat polut kauniisti kaarrella. Mutta onko sitten, että vaikka kaksi eri matertiaalia tai vaihtelevantyyppinen materiaali toisivat paljon kivemman variaatiomahdollisuuden ja vähemmä'n pöntön lopputuloksen, niin aina ei noita kivien välien täyttömateriaaleja Suomen oloihin niin ole,mutta voisiko niitä käsityömäisesti askel askeleelta että mitäs tästä saataisiinkaaan, kehittää jostakin?
Etelän maiden vai Brittienkö, kukkaistutukset ovat kovin hienoja, kukositavia, vai ovatko kyseessä suomalaiset julkiset istutukset, mutta samalla jotenkin pysähtyneitä. Suomalainen ajattelisi pysähtyneen perspektiivin olevan ajattelun näkökulman osa ja lisäksi tarvittavan terveitä elämäntapoja onneen ja tervehenksiyyttä yksilöllisen varitaation saalimiseeen, että siinä mielessä kyllä pidän suomalaisista kukista enemmän, ja jopa vähemmän laitetuista enemmän luonnontilaisista pihoista kukkineen, mutta katsomisen arvoinen tuo kirja! Taisi olla Valittujen Palojen.
Tuota kirjaa kun hiukan lisää luin, niin mielestäni tekijä(t?) tuntui saavan touchia puutarhanhoitoon, kun ei ottanut sitä kaavamaisena, nett on näitä ja näitiä kasvilajeja tai että yleensä imiselle on paras sellainen ja sellaienen, vaan oli hänellä enemmän etäisyyttä, niin kuin vaikka, että tekee miesväelle kaarevia kivettyjä kulkureittejä, jolloin kai miesmäisyyteen pelastautuessaan kannattavat helpommin puutarhanhoitoa yms monimutkiasemman hahmon omaavaa, niin kumminkin kun on etöisempi kiveysten ja ammattilaisen puutarhasuunnittelijan etöisyys, niin useita vaihtoehtoja voi harkita, tyyliin jotakin kivaa itselle ja jotakin puutarhamaista, mikö sattuu täönne, tähän puutarhaan istumaan, ja niin saattoi pohtia mm varjoisan kerrostalopihan puutarhaa, mihin suositteli vaaleuita ja lämpimiä värejä eikä sisäpihan tyylistä masentuneena tumma, ahrmaata yms, jolloin ei kai tulisi niin puutarhamainen.
Luulen, että omia itseä kiehtovia kasveja, kukkia, piirteitä puutarhassa on hyvä olla, niitä kaipaa, mutta sitten jos tekee koko puutarhan oman maun mukaan eiköä vain puutarhaa, niin jotakuta naapuria, tuttavaa tms alkaa örsyttäää, kun on liiaksi sinuntyylistäsi, ja niin siitä tulee este s¨puutarhan itämiselle ylipäätään, mitä ei kai käy, jos on puutarha vain, siihen paikkaan sopiva ja muutama itsestä kivoimman tyyppinen kukka tms. Että ihan vain nauttii siitä, että on puutarha, paikkaan sopiva, muttei kuluta loppuun viehtymystään tietyntyyppisiin puutarhoihin, kilpailuta eri vuosiensa puutarhoja tai naapurustoja.
4. maaliskuuta 2019 Ainakin viherkasveilleni ilmavampi multa näyttäisi tarkoittavan hiukan harvempia kastelukertoja.
Mietin tuota multaa, kun se on niin perinnejuttu, maanviljelyä on ollut pitkään ja se on ollut olennainen osa suomalaista elämää ja elämäntavat ovat nivoutuneet sen kanssa yhteen, sivistyksen kanssa kai myös se, mitä ruokia viljeltiin. Niin suomalainenhan kai luonnostaan miettisi multaan liittyen sitä, millaiseen elämäntapaan kasvit, jotka siinä kasvavat, niiden kasvutapa siinä mullassa, sen mullan voimin, liittyy, onko se viisas, mitä muita vaihtoehtoja siinämielessä on ja ovatko ne jotenkin lyhytnäköisempiä, millaista kasvillisuutta kasvaa missäkin mullassa ja millaisissa olosuhteissa, millaisia elinym´päristöjä ne ovat, millaisia viljellä, mikä sen anti ja sen annin kehitysmahdollisuudet ovat , mitä täyteen hyvään tervehenkiseen elämään tarvitaan, nuorten kasvuun, omaan paikkaan maailmassa, hyvään maailmaan. Niin se on aika paljon mietitty yhdessä väläyksessä, että millasta multaa tää on ja miten siinä kasvaa ja mitä on elämä siinä ympärillä.
Ktasoin kanssa sanomalehdestä kukakkaupan mainosta ja ihmettelin sitä, kun kukat näyttävät eri ihmistyyppien tai elämän aatosten tyyopopisltä, samoin joskus kun hoksaa että miten niin viherkasvitkin, että onko niin, että kasvin olisi hyvä ja vuorovaikuttaisimme kasvin kanssa niin kuin kasvin anti tuossa tyylin mielessä on, niin eläisimme elämäämme pikemminkin henkisesti leijaillen, että sellainen on historiamme, vai onko se tyytyväisyyden aste tai huomiokäytön määrän keskioikea kasvien kanssa, esim. kasvi reunalla eikä keskipisteenä tai kokonaan ohitettuna. Mutta toisaalta suurin onni löytyy kai terveistä elämäntavoista ja yhteiskunnan toimivuudesta, mikä vaatii metsäluontomaisesti hyvää näköä, maisemien katselun taipumusta.
Kirjassa oli kanssa kiveyksiä, joissa oli kivien välissä aika paljon maata tms niin, ettei tavallisellakaan kuviolla tullut suorakaiteen muotoista vaan saattoivat polut kauniisti kaarrella. Mutta onko sitten, että vaikka kaksi eri matertiaalia tai vaihtelevantyyppinen materiaali toisivat paljon kivemman variaatiomahdollisuuden ja vähemmä'n pöntön lopputuloksen, niin aina ei noita kivien välien täyttömateriaaleja Suomen oloihin niin ole,mutta voisiko niitä käsityömäisesti askel askeleelta että mitäs tästä saataisiinkaaan, kehittää jostakin?
Etelän maiden vai Brittienkö, kukkaistutukset ovat kovin hienoja, kukositavia, vai ovatko kyseessä suomalaiset julkiset istutukset, mutta samalla jotenkin pysähtyneitä. Suomalainen ajattelisi pysähtyneen perspektiivin olevan ajattelun näkökulman osa ja lisäksi tarvittavan terveitä elämäntapoja onneen ja tervehenksiyyttä yksilöllisen varitaation saalimiseeen, että siinä mielessä kyllä pidän suomalaisista kukista enemmän, ja jopa vähemmän laitetuista enemmän luonnontilaisista pihoista kukkineen, mutta katsomisen arvoinen tuo kirja! Taisi olla Valittujen Palojen.
Tuota kirjaa kun hiukan lisää luin, niin mielestäni tekijä(t?) tuntui saavan touchia puutarhanhoitoon, kun ei ottanut sitä kaavamaisena, nett on näitä ja näitiä kasvilajeja tai että yleensä imiselle on paras sellainen ja sellaienen, vaan oli hänellä enemmän etäisyyttä, niin kuin vaikka, että tekee miesväelle kaarevia kivettyjä kulkureittejä, jolloin kai miesmäisyyteen pelastautuessaan kannattavat helpommin puutarhanhoitoa yms monimutkiasemman hahmon omaavaa, niin kumminkin kun on etöisempi kiveysten ja ammattilaisen puutarhasuunnittelijan etöisyys, niin useita vaihtoehtoja voi harkita, tyyliin jotakin kivaa itselle ja jotakin puutarhamaista, mikö sattuu täönne, tähän puutarhaan istumaan, ja niin saattoi pohtia mm varjoisan kerrostalopihan puutarhaa, mihin suositteli vaaleuita ja lämpimiä värejä eikä sisäpihan tyylistä masentuneena tumma, ahrmaata yms, jolloin ei kai tulisi niin puutarhamainen.
Luulen, että omia itseä kiehtovia kasveja, kukkia, piirteitä puutarhassa on hyvä olla, niitä kaipaa, mutta sitten jos tekee koko puutarhan oman maun mukaan eiköä vain puutarhaa, niin jotakuta naapuria, tuttavaa tms alkaa örsyttäää, kun on liiaksi sinuntyylistäsi, ja niin siitä tulee este s¨puutarhan itämiselle ylipäätään, mitä ei kai käy, jos on puutarha vain, siihen paikkaan sopiva ja muutama itsestä kivoimman tyyppinen kukka tms. Että ihan vain nauttii siitä, että on puutarha, paikkaan sopiva, muttei kuluta loppuun viehtymystään tietyntyyppisiin puutarhoihin, kilpailuta eri vuosiensa puutarhoja tai naapurustoja.
4. maaliskuuta 2019 Ainakin viherkasveilleni ilmavampi multa näyttäisi tarkoittavan hiukan harvempia kastelukertoja.
Mietin tuota multaa, kun se on niin perinnejuttu, maanviljelyä on ollut pitkään ja se on ollut olennainen osa suomalaista elämää ja elämäntavat ovat nivoutuneet sen kanssa yhteen, sivistyksen kanssa kai myös se, mitä ruokia viljeltiin. Niin suomalainenhan kai luonnostaan miettisi multaan liittyen sitä, millaiseen elämäntapaan kasvit, jotka siinä kasvavat, niiden kasvutapa siinä mullassa, sen mullan voimin, liittyy, onko se viisas, mitä muita vaihtoehtoja siinämielessä on ja ovatko ne jotenkin lyhytnäköisempiä, millaista kasvillisuutta kasvaa missäkin mullassa ja millaisissa olosuhteissa, millaisia elinym´päristöjä ne ovat, millaisia viljellä, mikä sen anti ja sen annin kehitysmahdollisuudet ovat , mitä täyteen hyvään tervehenkiseen elämään tarvitaan, nuorten kasvuun, omaan paikkaan maailmassa, hyvään maailmaan. Niin se on aika paljon mietitty yhdessä väläyksessä, että millasta multaa tää on ja miten siinä kasvaa ja mitä on elämä siinä ympärillä.
keskiviikko 6. helmikuuta 2019
Kuksan tms kolo, mietteitä työkoneesta
Tuli tässä mieleeni, että kuksan, puisen koussikan tms kolo on kai aika usein kuin sylinteri, yhtö leveä ylhäältä ja alhaalta, lieneekö porattu, kun taltalla lohkominen usein tekee reiän seinämään ja niin menee työ pilalla ja vaivaa on paljon. Mutta jos noin käyttäjän kannalta ajattelee, niin suora kolo on kuin tyhmö teoriaperspektiivi, josta ei ole paljoa iloa eikäö sivistystä, mutta jos olisi ylhäältä hiukan leveämpi niin ikään suora kolo kuin vanhassa laudoista tehdyssä sangossa, niin toisiko se mieleen sivistyksen ja terveet elämäntavat? Luonnontieteiden alan akateemiset kenties opsaisivat tunnistaa, mikä kaltevuus viittaa sivistykseen, terveisiin elämäntapoihinja hyvälaatuiseen ajatteluun.
Voisikohan sellaista koloa varten tehdäö uuden työkalun, sorvin tapaisen, mutta jossa puukappale, kai valmiiksi ulkoa vuoltu, olisi paikoillaan ja terä pyörisi paikoillaan kuin pora tai sorvi mutta terän sivulla kuin taltta, kai leveä ja vuolisi ihan vainohuenlastun kullkakin kierroksella ja menisi vähitellen ulommas, määrättyyn leveyteen asti, ja olisi siis sopivan verran kallellaan, mikä kai tarkoittaa, että ensin pitäis porata leveä reikä ja sitten voida ujuttaa tämän uuden laitteen terään kerroskerrokselta tai muutaman kerroksen vöälein syvemmälle. Ja lopuksi kenties vuolla pohja vastraavasti sisältäpäin terän päässä olevalla vastaavalla terällä. Näiden terien reuna ei kai saisi olla terävä, jottei se jätä rumaa tyyliin ja tekemisen laatuun sopimatonta jälkeä, vaan olisi oltava kaareva, pyöreä reuna terissä.
Voisikohan sellaista koloa varten tehdäö uuden työkalun, sorvin tapaisen, mutta jossa puukappale, kai valmiiksi ulkoa vuoltu, olisi paikoillaan ja terä pyörisi paikoillaan kuin pora tai sorvi mutta terän sivulla kuin taltta, kai leveä ja vuolisi ihan vainohuenlastun kullkakin kierroksella ja menisi vähitellen ulommas, määrättyyn leveyteen asti, ja olisi siis sopivan verran kallellaan, mikä kai tarkoittaa, että ensin pitäis porata leveä reikä ja sitten voida ujuttaa tämän uuden laitteen terään kerroskerrokselta tai muutaman kerroksen vöälein syvemmälle. Ja lopuksi kenties vuolla pohja vastraavasti sisältäpäin terän päässä olevalla vastaavalla terällä. Näiden terien reuna ei kai saisi olla terävä, jottei se jätä rumaa tyyliin ja tekemisen laatuun sopimatonta jälkeä, vaan olisi oltava kaareva, pyöreä reuna terissä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)