Tarinoiden kirjoittamisesta

Nyt on lokakuun loppupuoli ja puista putoavat lehdet. Se tuo mieleen marraskuun räntäsateineen ja sen, miten joulunodotus sitten tuo hyvän mielen joulunalusaikana mutta vilauksina joskus jo aiemminkin. Villakoirani on harrastunut kirjoittamisesta ja kun eilen loioin pää vilttiä vasten, missä se kai oli yksin ollessaan loikonut, niin tuli lämpöisestä tunnelmasta mieleen, että se oli kenties miettinyt puudelisatua marras-joulukuuhun joulun lämpöä tms tuomaan. Sitä jäin miettimään, ett' miten siitä saisi kokonaisen sadun, ja tänään kehitin tämän ohjeen.
Ensin on haave, että kaivattaisin sellaista ja sellaista mukavaa tunnelmaa, elämänviisautta yms, ja sitten on joku, jolla on elämässään jollain kohden, jollain saralla, jonakinosana vuotta sellaista elämänviisautta ja mieluusti muutakin elämänviisautta ja hyvää elämää. Jos hän kertoisi tarinaa siitä elämänviisaudesta tai sen mukaisesta elämästä niin, että siitä oppisi elämänviisautta, niin tarina voisi rönsyillä kivasta aiheesta toiseen ja jos jokin asia tai kohokohta on hieno, niin eksyisi klertomaan siitä, sen elämänviisautta ja tarjoaisi jonkin kokemuksen, jolla tarjota sitä muille käytännön elämään. Jollei sellaista suurta kohokohtaa ole omissa arvostuksissa ja osaamisessa, niin kulttuurin elämänviisaus jollakin käytännön elämän katkelmalla höystettynä voisi sitä tarjota, ainakin ulkomaalaisille lukijoille. Hienoa silloin olisi jos siihen saisi jonkin viisaan elämänohjeen tai muutaman, jos osaa. Ja jollei osaa monta, on nuori, joka haluaa kirjoittaa, niin kenties kirjoittaisi kuin kuvakollaasi, ja se olisi tavallaan hieno ja tunnelmallinen niin. Mutta on varottava, ettei ammenna tyhjiin varantoaan edes yksittäisissä kysymyksissä tai yksittäisissä aiheen puolissa eikä kirjoita liian henkilökohtaisesti vaan yleisellä tasolla kiinnostavasti.

Materiaalin hengestä

Perusmateriaali ei ole kuin kierrätetty: jokin jämä, jota kukaan ei voinut käyttää. Sen sijaan se tyypillisesti on hyvä perustuote, josta on hyvä tehdä, jos on sen paikkakunnan tyypillinen asiakas eli sen paikkakunnan vetonaulojen ja pääammattialojen perässä seudulle muuttanut. Se taas meinaa, että käytännön taitojakin oppii paremmin, jos on itse saanut valita paikkakunnan ja se on ollut ainakin jonkin verran sellaisesta käytännön tekemisestä harrastunut seutu.
Kullakin tekemisellä ja sen myötä hyvillä materiaaleillakin on henkensä: jokin hyvä tervehenkinen meininki, jolla tekeminen sujuu.Jos tuo meininki on puutteellinen, kauppias on yleensä ajatellut sen paikattavaksi lauantaimaisella ruualla: hyvää ruokaa ja lämpöisen  kylläiseksi, tyytyväiseksi. Jotkin ihmiset jaksavat paljon paremmin ruuan voimin, myös taitoja, kai heillä on sen verran isompi ravinnontarve, etteivät tavalliset annokset ihan riitä, ja siitä tuo ilmiö. Joskus tekeminen tuo pettymyksiä. Jotta jaksaisi niiden ylitse hyvillä mielin ja uuteen viisaaseen alkuun, aiemmista epä'oniistumisista riippumattomaan, niin siihen hyvä ruoka, esim. välipala ja tuulettaminen ym olosuhteiden tekeminen hyväksi on usein toimiva keino, ja haaveileminen sekä oman taitovarantonsa, näkemyksensä ja ideoidensa, vaistomaisen tuntumansa ottaminen käyttöön edes kokeeksi.
Materiaalien ja tekemisentapojen lisäksi käsityön tms tavoitteella, sen tuloksella on oma tavoitteeeenomainen henkensä, jossa usein on monta eri puolta, esim. kiva, toimiva, hyvä käyttää, eri tekemisiin sopiva, ko tekemisen henkinen, sen ideaaleja kunnioittava, luova, omanlaisensa, perusesine.

Syksyhame & lämmin talvihame

"

Hyvä lämmin talvihame & hyvä lämmin syksyhame

Syksyhameeksi sopii selkeästi viileän sään kesähame, joka on tuulenpitävä, ei lepata paljoa ja peittää nilkat, eikä liimaudu jalkoja vasten tai nouse ylös. Mutta tarvitaan lämpimät kengät ja sukat, sekä mieluusti tuulenpitävä takki, joka alkusyksystä voi olla auki.

Talvihameen on peitettävä nilkat, kengän yläpinnalle asti. Sen on oltava ihan tuulenpitävä eikä se saa lepattaa melkein ollenkaan, sillä sen alle on jäätävä lämpimän ilman kartio, myös nilkoille. Kangas ei saa liimautua jalkoihin, ei tuoda niille kylmää, joten tuulenpitävä puuvilalkangas on kai hyvä. Jalkoihin tarvitaan talvisaappaat ja väljät collegehousut tms niin, että myös niiden alla on lämpimän ilman kerros.

http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2018/10/ompele-omantyylisesi-helppo-hame-nain.html


* * *

7.9.2019   Leveän hameen alle mahtuu enemmän lämmintä ilmaa, joten se on lämpimämpi. Se myös harvemmin osuu jalkoihin. Kangas ei saisi olla kovin lämpöä varaava, jottei se jalkoihin osuessaan kylmentäisi. Tavallinen tuulenpitävä puuvilalkangas, keskipaksu, lienee tässä mielessä oikeantyyppinen, tai joku siltä suunnalta. Kangas ei saa olla hiostava muovinen vaan syksyhameenkin on oltava käytännössä havaitusti ihan hyvä viileän sään (kesä?)hame, mikä kai tarkoittaa lämmintä vaikutelmaa eikä kosteaa.
Hame ei sais olla niin kapea, että jalkojen liike kövellessä siirtää lämpimän ilman jalkojen luota ulos hameen alta ja imee kylmää ilmaa jollekin toiselle puolen."