Parikymppisenä pidin kamalasti runoista. Ne kertoivat elämänviisaudesta ja erilaisista tavoista katsella arkea. En lukenut niitä runoilijan näkökulmaan perehtyäkseni, sillä se oli tylsä ja yksiulotteinen, vaan luin niitä oppiakseni, mitä sentapaiset lähestymistavat kuin runojen kiinnekohdissa, niiden tenhossa, voisivat omaan kokemuspiiriini sovellettuina elämääni kiehtovuutta ja elämänviisautta tarjota.
Eri runoilijoiden runoja pitää lukea eri tavoin, samoin saman runoilijan eri kausien erityyppisiä runoja, ja jossain määrin kukin runo on erilainen kuva arjesta, sen kohokohdista, kun sovellan sitä omaan elämänkokemukseeni, joka on erilainen kuin runoilijan, ei samalla tavalla tasapaksu. Eri runoilijat ovat viisaita eri määrin ja eri asioissa. Joku löytää arjen kiehtovuutta ja elämänlaatua muttei ymmärrä sen syvällisemmin eikä siis kai vaali sitä niin hyvin jos ollenkaan muille. Joku on vanha ja osaa kertoa tenhoavia tarinoita luonteenhyveistä ja kansojen kohtaloista, upeita tunteet mukana pitäviä näkökulmia elämän vaikeuksiinkin. Joku kertoo arjen näkökulmia: mitä kun kuljen pihamaalle, mistä voin löytää elämänsisältöä tällaisessa arkisessa ympäristössä,a rkisessa elämässä, ja miten kaledoskooppi muuttuu, kun kuljen hiukan erilaiseen paikkaan tai eksyn elämässäni eri aihepiiriin, ja mitkä ovat niitä ihmissuhteiden kohokohtia, jotka säilyvät samoina ihmistyypistä toiseen ja elämänkohtalosta toiseen, mikä on sitä ikiaikaista virtaa arjessa, josta hyvä elämä rakentuu, mikä on se touchi joka tekee valinnat onnistuneiksi.
tiistai 12. marraskuuta 2019
sunnuntai 3. marraskuuta 2019
Sisällysluettelo
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)