torstai 8. joulukuuta 2016

Opi kutomaan paremmin

English translation http://learntalents.blogspot.fi/2017/10/knitting-tips.html

Sisällysluettelo:
Kutomisesta sujuvampaa, mukavampaa ja parempi jälki
Mummolamaisuuden luomisesta
Oikeat ja nurjat silmukat
Samankokoiset
Oma malli
Lahjojen ja taitojen oppimisesta
Millä kohden ja miten mittasuhteet
Rauhaa kutomiselle yms
Aikaavievyydestä ja hinnoittelusta
Kutomisnopeuden parantamisesta
Kudoin sukat
Paperikassi näyttävä
Käsityötaito
Neulominen tyhmentää
Villasukan kantapään kutomisen ohje (ja koko sukan kutomisen ohje)
Lisähuomautus kantapään kutomisesta
Langat
Aloitus
Päättely
Kavennus
Palmikkoneule
Virheistä, korjaamisesta ja oppimisesta
Hevoskuvio
Kudon kuviollisia sukkia
Puikot
Jaksavaisuudesta ja tavoitteista
Puupuikot vai metallipuikot 
Kudon sukkaa 
Neuleiden kuvaamisesta 
Silmukantekotavoista 
Jämälankavyyhdin solmu
Silmukoiden ja kerrosten laskemisesta
Kudon myssyä
Langan vaihtamisesta
Kutomalla ansaitsemisesta
 Villasukista juhannusaattona 2017
Parsimisesta
Huomio kantapään kutomisesta
Villapaidoista
Sibelius-mallin hakemista
Villapaidasta
Laskemisesta
Muun puuhaamisesta samalla kun kutoo
Langan saaminen vyyhdistä

Väsyneenä kutomisesta
Lankojen valitsemisesta
Villapaitaan kuvioita miettimässä
Epäonnistuneen kohokuvion korjaamisesta
Kirjoja
Kutomisnopeus ja silmukantekotavat
Vuorokaudenajasta
Kukkakuvio
Silmukoiden laskemisesta isoissa kuvioissa
Tukea kukkakuvioille tunteiden rationaalisuudesta
Kukkakuviota
Kukkakuvion korjaaminen, silmäpakojen virkkaaminen
Kutominen tyhmentää paljon
Villapaitaa (yläosa)
Kutomisen seesteisyydestä
Suunnittelusta
Lapasten peukalon kutominen
Lapasen kutomisen ohje
Lehtikuvio (kelttiläinen?)
Villasukkaa
Kutomisen opettelusta
Eka sukka valmis
 Papukaijakuvio?
Tuollanen kudottu tiainen tai tilhi vai mikä olisi
Tilhi ja pihlajanmarjat
Toista sukkaa
Lämmittelyohjeita
Vielä yksi silmukantekotapa
Sukankutomiskoneista
Käsityölehti
Tilhi kkoneneulottuna?
Sukkapari valmis
Lehtikuviota resorin sijaan?
Villasukat kaupasta
Kudottavan työn, koristekuvioiden, mallin, tyylin yms valitsemisesta
Lehtikohokuvioita
Lintua
Kutominen ja tietokoneet
Sukkaa
Kutomisjäljen tasaisuudesta
Sukan kuvion päättämisestä, kun tausta nurjaa
Kutojan vuosi
Lammaskuvio?
Lopettelisinkohan tähän?
Lehtikuviollisia sukkia kutomassa
Kutomisviihtyvyydestä
 


Kutomisesta sujuvampaa, mukavampaa ja parempi jälki
En ole neulomisesta kamalasti pitävä enkä kamalan taitava, mutta kudoin tässä lapasta liukuvärjätystä paksusta langasta ohuemmilla puikoilla, jotta saisin lämpimän enkä verkkomaista kudosta. Niin tämän opin neulomisen opettamisesta:
Neuloessa on käsien liikkeen, langan kireyden ja puikkojen tuntu tärkeä, vähän kuin verkoilla kuulostelisi, että onko verkossa kala. Eihän neulominen sama juttu ole, mutta samanlaista motoriikkaa tarvitaan, hienoisten erojen kuuntelua ja mukavien tunteidenmukaisten reittien löytämistä. Vähän samanlaista kuin hiihtoretkiohjeessani   http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/01/liikuntaa-vihreille.html



* * *

Mummolamaisuuden luomisesta
( Mummolamaisuuden luomisesta http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/03/natkilaisyydesta-ja-savonlinnalaisuudes.html  )

* * *

Oikeat ja nurjat silmukat
Olen kutomisessa ihan aloittelija ja niin olen pohtinut hyvää tapaa tehdä oikeat ja nurjat silmukat. Tässä löytämäni hyvin sujuvat taat. Samalla yritän seurata tuota yllä oleaa ohjetta.

Oikea silmukka: Neule asemmassa kädessä ja lanka kulkee etusormen yli edestä kuteesta takakautta sormien älistä kerälle.   Oikeassa kädessä puikko ja se menee asemmalta oikealle oikeanpuolimmaiosen silmukan läpi (näin minulla on opetettu, ja tämän seuraaan löysin nyt itse:) Ensin silmukan läpi mennyt puikko menee aika pystysuyoraan ylöspäin osoittaen vielä vapaan langan viereen ja kääntyy sitten poikittan noukkien sen silmukan läpi. Vasen käsi voi auttaa vapaan langan silmukan taakse.

Nurja silmukka: Kädet samoin mutta vapaa lanka neuleen etupuolella ja vasemman käden etusormi liikkuu hiukan ylöspäin kiristäen vapaan langan  ylöspäin, hiukan silmukan oikealle puolelle, samalla kun vasemman käden muut sormet pitävät langasta jotenki n kiinni. Näin oikean käden puikko menee oikeanpuolimmaisen silmukan läpi oikealta vasemmalle ja noukkii kireän vapaan langan ylhäältä kiertäen, mikä on helmpompaa kuin puikon takaa, kun lanka on nurjaakin neuloessa neuleen takapuolella. Nyt tosin tarvitsee tiedostaa, onko seuraava silmukka oikea vai nurja, jotta saa kätevästi langan oikealle puolelle kudetta.

* * *

Samankokoiset
Tässä kun vertasin pääkaupunkiseudulla muilta tarttunutta kutomistapaa ja savonlinnalaisuuden tuomaa, niin pääkaupunkiseudulla kutoja keskittyi vain silmukoiden tekemiseen ja kutomiskäsiala oli mitä oli, jolloin neuleen leveys oli jotenkin holtiton, mitä sattui tai aina saman käsialan tuoma.
Savonlinnassa taas olen harrastanut maalausa (ks. tästä blogista vesivärimaalausohje http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/01/koiran-vesivarimaalausohje.html) ja siinä, että kokonaisuudesta tulisi onnistunut, niin pidetään koko ajan sivusilmällä silmällä kokonaisuutta, että kokonaiskuvasta tulee oikea ja kukin osa, mikä olisi "teoreettinen" suyositus kutomistavasta, tehdään kokonaisuuden osaksi sopivaksi, ja samalla tunnelmalliseksi, jotta tulee juuri se kohta, jota silloin kutoo, esim. kämmen, peukalon tyvi tai sormet rystysten kohdalkta. Ja sovitan usein enkä mieti ruutumalleja tms koneneulojan juttuja vaan vaatteen sopivuutta käyttäjälleen hyvään arkeen.

Oma malli
Mallin suhteen olisin käyttänyt samantapaista kuin tämän blogin tekstissä vaatteiden ompelemisesta ilman kaavoja http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html .  (Siis jo ennen lankojen ostamista ja lankojen ostamiseen tai jos tekee vanhoista langoista, niin ehkä jonkin erivärisen mallista tenhoavan tekevän lisälangan ostoon.) 

Lahjojen ja taitojen oppimisesta
Katso lahjakkuuden oppimisesta Haaveammattiin-blogini ohje  http://nopeaoppisuus.blogspot.fi/2011/03/haaveammattiin.html
ja taitojen oppimisesta tuosta Haaveammattiin-blogista ohje http://nopeaoppisuus.blogspot.fi/2011/03/miten-oppia-kaikki-kerralla.html

Millä kohden ja miten mittasuhteet
Ehkä kanssa tästä samasta Tunteet ja tekemisentapa -blogista tuo ohje http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/04/ruuanlaitosta.html .

Rauhaa kutomiselle yms
Savonlinnalaisuus vaalii viikonloppumaisia piirteitä, jotka tuovat rauhan vaativaan tekemiseen mm käsitöihin ja taiteisiin   http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/12/mihin-savonlinnalaisia-tai.html

* * *

Aikaavievyydestä ja hinnoittelusta
Lapasistani tuli ihan onnistuneet ja laitoin ne myyntiin tori.fi hin
https://www.tori.fi/vi/32596989.htm
https://www.tori.fi/vi/32649023.htm

Mietin tässä, että villasukkia kai usein myydään lankojen hinnalla, mikä on tavallaan kiva, jos haluaa antaa lahjan.  Mutta tavallaan olisi kiva, jos neulomalla voisi ansaitakin jotakin, jos se hyvin sujuu, vaikkapa kympin yli lankojen hinnan, jos neulottu vaate on ihan hyvälaatuinan.
Nyt kului minulta ekan lapasen kutomiseen kahden työpäivän verran aikaa, tokan kutomiseen yhden työpäivän verran, kolmanteen puoi työpäivää ja neljänteen kaksi ja puoli tuntia. Voisiko nopea kutomisesta pitävä kutoa lapas- tai sukkaparin tunnissa ja saada siten kympin tunti? Mutta toki tarttee malli suunnitella yms, mihin myös kuluu aikaa.
(Nyt viidennen lapasen alun tosin tyrin moneen kertaan värien ja kuvion suhteen. Samalla samaistuin ensi kertaa kutomistaitoisiin ja niin mallin myötä kutomistahtini hidastui kamalasti ja hukkasin isoimmaksi osasta aikaa oman kutomistapani, jouduin purkamaan ja jälki oli suttuista ja kovin aikaavievää.)


Kutomisnopeuden parantamisesta
Kutomisnopeudessa on olennaista käyttää tietty aika parempien silmukantekotapojen etsimiseen, mutta ei epämääräisen pitkää aikaa, joka vain jatkuu ja jatkuu ja urautuu eikä löydä hyviä tapoja vaan pelkkiä kömpelyyksiä ja hitautta. Eli sen mitä pohtii hyviä tekemisentapoja, niin tekee virkein avoimin mielin, ja sitten vaan poimii ne nykyisellään hyviltä vaikuttavat ja kutoo niillä. 
Jos kutoo urautuneesti ihan jo heti alkuun,e ttä tässä vaan silmukkaa teen niin kuin aiemmillakin kerroilla, niin käsitys siitä, mitä tekee, ei ole artikuloitu vaan jotenkin hämäräksi jäänyt, ja liikkeet ovat jotenkin kömpelön urautuneita eivätkä tekemiseen tarttuvaisella uutta aloittavalla mielellä, milloin huomaisi paremmin, mikä on hyvä tekemisentapa ja mikä ei. Eli hyvä silmukantekotapa, ekan ohjeen hyvät reitit käsille ja tunteille, tuon myöhemmän ruuanlaitto-ohjelinkin tunteenomainen arvio siitä, mikä on milloinkin sopiva mihinkin, vaatteiden ompelemisohjelinkin käsitys mallista, jota tavoittelee ja sen ja taito- & lahjakkuusohjelinkkien tuomat taidot nostamassa taitotason tehtävää hyvin vastaamaan.
Jos kutoessa tekee muuta samalla, esim. puhuu, niin hidastaa paljon, jos tekee sellaista tekemistä, jota ei yleensä tehdä yhtä aikaa muiden tekemisten kanssa vaan vain ajankuluksi, esim. jutunkerronta, kun taas muun kanssa yhtä aikaa tehtävää voi hyvin,sen kutomista hidastamatta, tehdä kutoessa, esim. kertoa jostakin aiheesta tavallisella asiakommunikaatiolla.

* * *


Kudoin sukat
Joulun alla uskalsin aloittaa sukkiakin ja jouluna sain ekan valmiiksi ja se oli ihan hyvä ja nyt uutena vuotena olen kutonut toista, mutta jotenkin unohdin siitä ne kohdat, joita etukäteen mietin.
Sain toisenkin sukan valmiiksi uudenvuodenpäivän illalla, mutta mitä mielessäni pyöri muistoja helsinkiläisistä kutomistaitoisista naisista, tuotti tökeröä jälkeä, kun taas Savonlinna vaikutti koin edulliselta käsitöiden laadun kannalta.

* * *

Paperikassi näyttävä
Jouluna tuumin, että ok lapaset paperisessa lahjakassissa on paljon näyttävämmän näköinen kuin lahjapaperissa, ja kassin voi käyttää uudelleen, mutta maksaahan se luokkaa 3 euroa.







Alemmat kuvat ovat äsken otettuja eivätkä niin jouluisia. On kai väliä sillä, että laittaa neuleen ajatuksella (Ai kun kivca neule, hyvä käyttää ja ylellisen villava, hyvää joulua!) lahjakassiin eikä vain jotenkin, minkä virheen äsken tein.

* * *

Käsityötaito
Tästä kutomisbuumistani opin Savonlinnaa ja Helsinkiä vertailemalla ainakin sen, ettei käsityötaito ole niinkään keskittymiskysymys ja ajankäyttökysymys kuin panostamiskysymys: missä pärjätäksesi satsaat suuresti, aina uskontoa myöten ja asuinpaikkaa, päivän ohjelmaa, ihmissuhteiden arviointia yms myöten - tai ainakin sellaisia piirteitä on tullut paikkakunnan vaihdon myötä ja käsityötaitoja ne ainakin tuntuvat auttavan, mutta Savonlinnan taitotasoa kasvattaa oopperajuhlat ja Helsingin taitotasoa käsitöissä pienentävät suuntautuminen teoreettisiin ulkoa luettaviin ammatteihin ja miesmäisten insinöörimäisyyksien arvostaminen.

Neulominen tyhmentää
Neulomisen vaikutus älyyn on varmaankin paljon tyhmentävä, sillä kovin ykistoikkoiset tehtävät tyhmentävät ja kutomisessa yleensä on vain oikeita ja nurjia silmukoita samalla tavoin tehtyinä ja isolta osin jokseenkin helppoina kuvioina kuten 2o 2n 2o 2n ... Tyhmentävyyttä lisää, jos tekee hitaan epämääräisesti ja ajattelee niin jotenkin oppivansa kutomisesta.
Toisaalta käsityötaito hyötyy paremmasta ymmärryksestä ja haaveisiin päin ponnistamisesta, siis isommasta taitotasosta. Mutta jotta painotus olisi niissä, olisi kutomisen oltava kokemuksen määrään nähden nopeaa ja sujuvaa, ei siis urautunutta vaan vikkelää ja uutta oppivaa, haaveisiin päin motivoitunutta ja muun elämänpiirin rikkauden tajuavaa.

* * *


Villasukan kantapään kutomisen ohje (ja koko sukan kutomisen ohje)
Villasukan kantapään kudoin näin:
Ensin resoria nilkkaan, sitten valmiista sukasta mallia ottaen kantapään alueen ympäri suoraa kudosta suunnilleen puolen silmukkamäärän verran, siis edestakaisin, kun muut silmuta odottivat puikoillaan.
(Tässä olisi pitänyt kiinnittää huomiota siihen, mihin kohden rsoria suorat silmukat rajautuvat, eli tuleeko toispuoleinen ja symmetrisesti kumpaankins ukkaan, vai molemmat symmetrisesti. Ja jos sukan alku on korkeammalla, niin taakse kai on hyvä jättä korkeutta enemmän.)
Kun kantapään korkeus on (kokeillen jalassa) sopiva, niin kudoin (jotakin riviä jatkaen) neljä (siis kantapään taaimman osan leveyden verran, oli paksu kahdesta langasta yhteen kierretty lanka) keskimmäistä silmukkaa yhdelle puikolle ja sivut omillaan, tarvitsin siis kuusi puikkoa. Ja siitä sitten kummaltakin sivulta yksi silmukka nostettuna puikolle per kerros (vastaavasti jalan muodon mukaan: kaikki silmukat = kantapään leveys siltä kohden), eli käytännössä (useimmiten) kääntyessä kaksi nostettuna ja keskimmäinen kudotaan samoin kuin muutkin silmukat. Kymmenen levyisenä sukka jalkaan kokeillessa oli hiukan (noin silmukan verran sivula pois askelten alta) kantapäätä leveämpi eli sopivan levyinen.
Loput silmukat kantapääosan sivuilta kudoin yhteen aina reunimmaisen silmukan kanssa, jotta kantapään leveys pysyi sopivana.
Sitten nostin kummaltakin sivulta joka toisesta välistä silmukaksi puikolle kuteen reunan, kun se vaikutti suunnillen sopivalta.
Sitten kudoin ympäri resoria resorin kohdalle ja suoraa suorien silmukoiden kohdalle ja kavensin alussa muutamaan otteenseen yhden silmukan resorin ja puikolle nostetusta alkaneen suoran kudoksen rajalle. Kunnes oli yhtä paljon silmukoita kuin alussa, ja niin kudoin putkea kunnes 
(suoraa kutoen) kavensin sukan kärjen pikkuvarpaan ohitettuani.


* * *

Lisähuomautus kantapään kutomisesta
 7.1.2017   Tuossa kantapään kutomistavassa on huomattava se, että kerroksia kantapäähän tulee yksi 4 silmukan kerros, kolme kerrosta, joissa on kummaltakin puolen nostettu yksi silmukka keskimmäiselle puikolle, ja kolme kerrosta, joissa on keskimmäisen puikon laitimmainen silmukka kudottu yhteen reunapuikon sisämmän silmukan kanssa. Eli kerroksia on reunapuikon silmukoiden määrä plus yksi, joten eka kerros kudotaan samaan suuntaan kuin vika, jos reunapuikolla on silmukoita parillinen määrä, ja siitä on sitten jatkettava ympäri koko sukan eli vikan kerroksen tulisi olla oikein kudottu ja siksi siis tässä tapauksessa ekankin (4s). Luulen siis näin, muttent iedä, onko siinä iso ero jos onkin toisessa reunassa ja kutoo siitä sitten oikein päin ympäri kumminkin.

Langat
Lankoja en niin tunne, mutta lankana minulla on näissä ollut paksu Folk-lanka, kovin on lämmin ollut kyllä, sukat nyt viikon verran ja lapaset parina kolmena päivänä pakkasella, tänään oli viimaakin ja lapaset pitivät tuulta ja olivat lämpimät. Langassa on kasi eriväristä säiekimppua kierretty yhteen löyhästi niin, että lanka vyyhdellä on villava ja kutoessa venyy villalankamaiseksi, mutta jollei kudo paksuilla puikoilla tiukkaa vaan ohuilla puikoilla löyhempää mutta kumminkin tiivistä, niin langat läitstyvät valmiissa työssä käden alla niin, että tulee tiiviimpi ja siis kai jalan alla parempi mutta en tiedä, vaikuttaako se kestävyyteen, kun kai aina joku lanka tai säie on kussakin sukassa lattiaa vasten aina, mutta ainakin pinnasta käytössä tullut huopamainen etenkin kantapään alla, mikä on paljon parempi kuin ritilä, muttei kaikkien mielestä niin nätti. Käytössä jalka on sukassa on valunut taaksepäin eli pituutta jalkateräosassa olisi saanut olla parikin senttiä enemmän.

Aloitus
8.1.2017   Aloitin lapaset ja sukat samalla tapaa: neljällä jaollinen (2o 2n resori) määrä silmukoita kiertämällä langan pitkää vapaata päätä leivonpääsolmua muistuttavalla tavalla kahden vierekkäisen puikon ympäri niin, että jos siitä kutoo ekan rivin suoria silmukoita, niin lenksu ei aukea. 
Sitten katsoin, mistä lähti kerälle lähteä lanka ja kudoin siitä takaisin (muistaakseni ainakin sukissa) suoria silmukoita koko rivin jakaen sen neljällä jaollisia määriä eri puikolle. 
Ja kun rivi oli valmis, niin siitä näki helposti, miten päin kude piti pitää, jottei se ole kiertynyt mistään puikkojen älistä, ja niin pääsin kutomaan ympyrän muodossa resoria ihan taalliseen tapaan. Reunasta tuli näin ihan hyvä ja pääty ei jäänyt näkyviin, kun lapasen almistuttua päättelin langan niin, että kuteen reunasta tuli siisti, tasainen. 

Päättely
Kun sain lapasen tai sukan almiiksi, pidin pienen tauon ihastellen työtäni ja sitten jaksaaisena edelleen ihastellen päättelin sen niin, että se olisi mahdollisimman hieno: hyvälaatuinen, mukava ja nätti, toivoin.

Kavennus
Kaventaessa kudotaan kohdissa, joissa haluaa kaventaa, kaksi silmukkaa yhteen kuin ne olisivat kutoessa puikon näkökulmasta yksi ja sama silmukka. Se on ainakin minulla aika kömpelöä, mutta jälki on aika siisti mutta toisaalta paksumpi esim. jalan alla ja siksi kantapään reuna on tehtävä sivulle eikä jalan alle. Varpaiden kohdalla kaventaessa villasukassa kudotaan suoraa eikä ollenkaan nurjaa. Kavennuksen suuruus on tottakai kadonneiden silmukoiden verran per kierros. 
Yhteen kudottavia silmukoita voi ensin löysätä puikolla venyttämällä, niin mahtuu paremmin kutomaan ne yhteen.  Kohdasta ei kai tule niin paksu, jos kudottu silmukka on löysä ja niin jättä silmukat vierekkäin eikä yhteen.


Palmikkoneule
Palmikkoneule on kohokuvio, joten se tarvitsee taustakseen viereensä nurjia silmukoita ainakin kolme per puoli, jotteivät ne katoa resorimaisesti piiloon. Palmikossa kahden silmukan nauha kiertää toista kahden silmukan nauhaa. Kudotaan ensin kullakin kierroksella nauhat näkyviin: 3n 4o 3n . Sitten toinen kerros samoin mutta palmikossa päällimmäisiksi tulevat (tai kaikki 4o) oikeat silmukat löysää kudosta. Kolmannella kierroksella kudotaan tausta 3n, sitten nostetaan kuteessa päällimmäiseksi tuleva kahden o silmukan nauha kolmannelle puikolle ja huolehditaan, että ne oat aika löysiä. Jos vasen nauha kiertää etikautta oikealle, nostetaan silmukat heti oikealle puikolle kutomatta, mutta tällöin joutuu vekslaamaan kahta muuta oikeaa silmukkaa puikolta toiselle. Taakse jäävät oikeat silmukat (siis toinen nauha) kudotaan tavalliseen tapaan. Tässä siis nostetaan kaksi etukautta kutomatta ja kudotaan kaksi takana olevaa, mutta nauhat eri järjestyksessä kuin aiemmin. Ja lopuksi taustaa toiselle puolen 3n. Sitten kudotaan taas aikkapa neljä kerrosta 3n 4o 3n, joista vikalla kerroksella oikeat silmukat aika löysiä, jolloin voidaan taas nostaa nauha toisen ylitse, ja näin tasavälein..

* * *

Kudoin palmikkoneulelapaset. Nyt on tosin jo lapasia liian monta paria.


* * *

Virheistä, korjaamisesta ja oppimisesta
Virheiden välttämisessä on tärkeää huomata, että jotkin asiat vievät paljon enemmän aikaa kuin toiset ja vaativat oman rauhansa. Suunnittelu on sellainen. Samoin oikean kohdan ja oikean tekotavan arviointi. Liikunnallinen ihminen satsaa liikuntaa joka hetki kenties tuhat kertaa enemmän kuin lahjaton, ja pärjää siksi paremmin. Jos haluat jostakin ongelmakohdasta yli, pidä tauko, tuuleta, haukkaa raitista ilmaa, syö jotakin, kenties hedelmää tms, lepää ja tee muuta välillä. Muodosta kuva tavoitteistasi, ihanteistasi käsin, ei kaavamaisesti. Kerää käytännön taitojasi tueksesi ja jonkinlaista tunteenomaista touchia sekä opetussilmää, jota voit soveltaa itseesi. Palaa niihin kohtiin, jotka onnistuivat ja etsi hyviä tekemisentapoja ja tarvitsemasi jaksavaisuuden minimimäärä. Yritä uudelleen haaveitasi pitkin ja hyvällä käytännön laadulla. Älä kopioi vanhoja epäonnistumisiasi ja takeltelujen näkökulmia. Mieti ideaalista käsin, mikä olisi hyvä tapa ratkaista ongelmat. 

Jos jokin kohta, esim. silmukka, on vaikea, älä kopioi teknisesti vaan kiinnitä huomiota siihen, minkä hyveiden varassa taitavammat pärjäävät, esim. ketterä, tarkkasilmäinen, tunnelmatajuinen, malttavainen, hyvällä tavalla tekevä, ja vaali niitä, esim. ensin jossakin muussa tekemisessä, mistä niitä oppiia tai muistaa uudelleen, ja pidä harjoittelutuokiosi lyhyinä, esim. 1-5 min ja välissä taukoja tai ihan muuta puuhaa. 

Silmäpaoista minulla ei niin ole kokemusta, kun jos silmukka tipahtaa puikolta, niin jähmetän kädet paikoilleen ja mieluusti tuon puikon paikilleen ja katson, etten vedä mistään ja pura niin. Ja sitten vain hyvin varovasti poimin silmukan takaisin. Ja jos jollakin puikolla on vain löyhiä silmukoita tai vain yksi tai kaksi silmukkaa, niin pidän siitä kiinni samalla kun kudon muilla puikoilla. Ja jos puran, niin  aronkoskemasta työhön ja hyvin varovasti yksi kerrallaan langasta vetämättä poimin silmukat puikolle. Kanssa pidän kullakin puikolla aika vähän silmukoita kerrallaan niin, etteivät ne valu pois kummastakaan päästä. Ja kun kudon, niin varon luomasta jännitystä joidenkin puikkojen välille niin, että se vetäisi silmukoita pois puikoilta. Ja niin kenties tarvitsen useampia puikkoja.
Mutta periaatteessa kudottaessa on kai rivi silmukoita ja ne eivät purkaudu, koska ne ovat puikolla. Niin voi seuraavalla kerroksella puikolla pujollaa kuhunkin silmukkaan vapaasta langasta uuden silmukan, jonka säilöö toisella puikolla. Niin siis jos silmukka karkaa ja työ purkautuu sen kohdalla, niin periaatteessa virkkuukoukulla pujottamalla ylemmän kerroksen sen kohdan langasta silmukan sille kohden, ja siihen silmukkaan taas kerrosta ylempää langasta silmukan jne saisi työn korjattua. On vain katsottava, tuleeko silmukka ylös työn etupuolelta vain nurjalta puolelta, ja tavallisissa oikein kudotuissa silmukoissa siis etupuolelta. Mutten sitten tiedä, jos vierekkäisiä silmukoita on karannut niin onnistuukohan korjaaminen enää silloin.

* * *

Hevoskuvio
Tein tuollaisen hevoskuvion, että josko neuloisin, mutta koko on luokkaa 10 kertaa 20 silmukkaa, että mitenköhän mahtuu ja onko pääliian suuri. Pallukka on silmä.
 Se on vähän niin kuin hevossymboli, kun ratsastuskokemusta ei ole, vaan olen koiria harrastanut ym pieniä lemmikkieläimiä. Mutta hevonen on jotenkin hieno aihe. Joskus kirjoittelin hevosista tuollaisen http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/11/intiaanihevonen.html

Mutta mites, onko tuossa kuviolla liikaa leveyttä neulottavaksi? Jos tekisi keskeltä onton hevosen, niin oisi jättää tyhjäksi 3, 7 ja takajalkojen tyvestä yhden silmukan verran kuviota, niin se sitten olisi reunat. Tai kutoa ne tai osan kuviosta kahdella langalla: taustalla ja kuviovärillä, niin tulisi vähän paksumpi kuvio eikä niin selvään erottuva, mutta onnistuisi ehkä helpommin. Voisi esim. tehdä kropan kahdella langalla yhtä aikaa ja hännän, harjan ja jalat yhdellä vain. Harjaa olisi silloin kai 3 plus yksi silmukkaa, häntää tuo 2, 4 , 2 ja jalkoja tyviä lukuunottamatta koko jalat, eli ylimmät jalkojen silmukat voisivat kuulua keskikroppaan ja siis haalemammalla paksunnoksella tehtävuiksi. 

Minulla on tänään ollut päänsärkyä ja on pitänyt varoa, ettei päänsärky ala uudelleen ja niin tekeminen, kutominenkaan ei ole sujunut, paitsi nyt illalla sitten jotenkuten. Kokeilin ohuemmasta langasta, mutta kamalan paljon löyhempää tuli, ihans iistiä silti. Mutta sitä vaan mietin, ettei vain ole hevosen kuvaan tullut jotakin päänsärkyä aiheuttavaa huonoa tapaa tai sitten "soothing style" päänsärkyä lieventämään.
 Tuossa nuo hepan peffa ja häntä olivat helpot miettiä, että miten niin yksinkertainen muoto olisi ilmeikäs, ja niin niistä tuli ihan ilmeikkäät ja ihan kivan oloiset. Sen sijaan aloitin jaloista ja mietin että yksi silmukka tällä kerroksella tuohon ja sitten niin ja niin monta väliä, yms, ja niin jalat näyttävät kuin tietokoneella tehdyiltä, vailla ilmeikkyyttä ja hevosmaisuutta. Eli tarttis koko ajan olla selvillä siitä, millaista ilmettä tavoittelee, niin neulotusta kuvasta tulisi onnistuneempi. Kai siinä kumminkin langankireys ja jokin rytmitys vaihtelevat jo ihan niin, että kutoessa tietoisesti huomaa, ja mm ne siis tarvitsisi saada kuvan tyyliä luomaan.

Ekojen lapasten linnunkuvassa ja tässä hevosenkuvassa olen ensin miettinyt, minkä aiheen ja minkä tyylin haluaisin neuleen kuvioksi. Sitten olen valinnut jonkin aiheen ja etsinyt netistä kuvia aiheesta, jotka olisivat jotenkin kivan tyylisiä ja sopivia neuleeseen mm kuvan tarkkuuden kannalta. Sitten maalannut vesivärein yhdellä värillä kuvan pohjalta kivantyylistä tavoitellen ja ei niin tarkkaa. Ja sitten tehnyt rukseista tms lupaavalta vaikuttavan hahmon ja siirtänyt sen ruudukkoon, jotta mittasuhteet varmasti menisivät oikein.
Taiteellisina pidetyistä piirteistä, kuten tunnelmataju, näyttäisi olevan tähän erityisesti iloa.

Kudon kuviollisia sukkia
Noi on nyt oikeastaan toisin päin kuin mikä olisi luontevaa: aiempi palmikkoneulesukan alku on vasemman jalan sukkaa ja tämänpäiväinen (su 15.1.2017) ruskea-valkoinen hevossukan alku on oikean jalan sukkaa. Molemmissa kuvio edessä keskellä.

Puikot
Sain kantapään kudottua, mutta jatkoon olisi tarvittu 6 puikkoa eikä ollut kuin vviisi. Ei auta mikään, tarttee ostaa kaupasta lisää puikkoja ennen kuin voi jatkaa.
Muutamaa päivää myöhemmin: Ei ollut kaupassa ohuita puikkoja mutta 3mm puikkoja oli paljon, 5e 5 puikon paketti, ja 3,5 mm puu(koivu)puikkoja oli, mutta liukuvatkohan ne heikommin kuin tavalliset alumiiniset?
Kutoessani olen huomannut puikoissa tyylieroja. Esim. helsinkiläiset ovat jotenkin terävän näköisiä ja savonlinnalaiset käsityömäisen tylppiä. 3mm puikot vaikuttavat tunteidenmukaisilta ja arkijärkisiltä, ohuet tarkkaan tekeviltä vähän kuin kirjonta ja 4mm pukkojen tyyliset, mitä lie lienevät paksut, ovat jotenkin insinöörimäisen palikkamalliset, mistä kehityssuunta lienee arkijärkeen, tunteisiin ja sivistyneisiin näkemyksiin sekä tunteidenmukaiseen elämänviisauteen päin eikä vain uskontoon, kuten 3:sta tulisi mieleen. 

Jaksavaisuudesta ja tavoitteista
Nuorempana Helsingissä en juuri kutonut enkä onnistunut kutomisessa, sillä kutominen tuntui tylsältä ja tekemisentapa oli huono. Muista osa jaksoi kutoa, mutta oli jotenkin tympiintynyt, koska ajattelu kutomista vain silmukoiden tekemisenä ja valmiiksi saamisena. Savonlinnassa puolen tusinaa vuotta asuttuani käsitöiden tekemisentapa on toinen ja kutominen paljon viihtyisämpää ja onnistuvampaa. 
Ensinnäkin käsityöläisiä on paikkakunnalla paljon, sikäli kuin tiedän, ja niin kaupasta lankoja ostaessa mietin, että mitkäköhän näistä olisivat hyvin valittuja aloittelijoille, ja niin ostin paksuinta lankaa ja siitä kivanväristä liukuvärjättyä, josta kutoisin mielelläni. Kutoessa jaksotin työn osat osin langan mukaan: sopiva kohta vaihtaa vaatteen osaa lienee näillä main ja langan väri sanoo, että tuossa, niin laitan sen sitten siihen niin kuin minusta kiva on, ja niin tuli kivemman näköisiä, esim. ekassa sukassa kapeahko vaalea raita ennen kuin jatkoin vaalealla kantapäälappua, eikä vain "matemaattisesti" että tässä vaihtuu väri ja siis vaatteen osakin. 
Kanssa olen miettinyt, että miten saisin hyvällä tavalla tehdyn, ja niin ensin opettelinsilmukoita ja käsityötaitoa hyvällä tavalla, laajemman osaamiseni varassa. Ja niin ei ollut niin tylsää. Sitten opettelin vaatteen muodon saamista oikein, sitten kutomistahtia ja kun ne sujuivat vikkelämmin, niinkuvioita ja niiden kiehtovuuden varassa tekemistä, Kutomisessa siis osa oli aina kiehtovaa uuden opettelua tai jokin aihe, mikä minua erityisesti kiinnosti saada oikein, kuten ekan lapasent uiiviys ja käteen sopivuus, tokien lapasten tavallisuus ja ok hyvälaatiuisuus, kolmantena kutomieni sukkien käyttökelpoisuus ja vastaisen varalle sukankutomistaitojen helppous ja hyvälaatuisuus, sekä myöhemmin kuvioiden tekeminen ja lopun kierroksen kutomisesta nopeasti ja mukavasti suoriutuminen.
Ja sitten en ole kutonut, kun minulle on tullut mieleen, että pitäisi tai täytyisi kutoa, vaan olen tehnyt muuta tai vain ollut, ja sitten kun on tuntunut, että haluaisin kutoa, minua kiinnostaisi jokin juttu kutomisessa ja että viihtyisin kutoen, niin silloin olen sitten kutonut sitä, mikä silloin kiinnostaa. 

Puupuikot vai metallipuikot
Koivuisilla puupuikoilla ja kai puupuikoilla yleensäkin on tunnelmallisempaa kutoa, mutta ne eivät liu'u yhtä hyvin ja ainakin nämä minun puikkoni ovat hiukan paksummat, mikä myös haittaa. Toisaalta metallipuikot ovat vain puikot, eivät tuo luonnon tunnelmaa kuten lanka ja puu. Siksi työ on teknisempoää metallityön tapaan: tähän kerrokseen tämä tai tuo ja sitten muutaman kerroksen päästä... Puupuikko tuntuu tuovan toisen näkökulman, ei teknisen vaan näin puu kasvaa, on lehtevä, tällaista on kesän ja puun elämänviisaus ylipäätään tavallisesti. Joten huonoon tunnelmaan puupuikko auttaisi, jos sitä tunnelmoi, että miten juuri puu. Mutta toisaalta työn tekniseltä kannalta sujuminen menee ehkä kivemmin alumiinipuikoilla, mutta jääkö siitä käsityömäisenä pidetty tunnelma että tämä ja tuo kerros. Mutta nyt ainakin metallipuikkoihin tottuneena jatkaisin vielä niillä, vaikka puisia kokeilinkin.
Jotenkin luulisi metallipuikkojen olevan liian liukkaita ja putoavan lattialle vähäisimmästäkin kallistuksesta. Ehkäpä nämä ovat kovin metallipuikkomaisia muovipuikkoja, ainakin niillä on sensuuntainen tyyli ja tuntu. Mutta lienevät juuri sopivia kutomiseen. Sitä paitsi joidenkin kyljissä on lommo, jossa kohopainettu kokomerkintä, mikä kai on helppo muovipuikkoihin tehdä, muttei metalliin. Puupuikkojen vikana on lähinnä paksuus, joka tuo jälkeen myttyyntyneisyyttä ja hitautta. Ja toinen syy on se, että totuin jo alumiini-/muovipuikkoihin. 
Tuossa tuo alku vaaleaan raitaan asti metallipuikoilla ja vähän matkaa vihreää sen jälkeen myös, mutta tauon jälkeen loppu puupuikoilla tänään: jokin metallin tunnelma jäi pois ja puun tunnelma tuli tilalle, kai rytmitykseen, vähän kuin jokin hankala ryhti puuttuisi.
Voiko olla, että muotoilija on tyylitellyt muovipuikkoja alumiinimaisiksi sillä tuloksella, että niillä kutovalle tulee alumiinimainen ryhti olemiseensa?

Kudon sukkaa 
 
Kudoin sukan valmiiksi ihan muuta ajatellen, niin hyvin osasin jo kutoa, että onnistui, muttei tullut niin kummoinen eli olisi tarttenut välillä pysähtyä ajattelemaan, mitä tekee. Nyt jouduin purkamaan kärkikavennuksen ja kutomaan uudelleen tilavamman. En myöskään oikein tiedä, mitä käy, jos vetää sukkaa muotoonsa, menettäähän se leveyttä ja saa pituutta mutta säilyykö se sellaisena vai alkaa painaa varpaita? Palmikkokuvio ei näy valmiissa liukuvärjätyssä sukassa melkein mitenkään, ellei jää tarkkaan katsomaan, mutta resorina se toimii kyllä.

Neuleiden kuvaamisesta
Laitan tän, kun tuli niin ufon näkönen kuva hetki sitten jalkaan kokeillusta vasta kudotusta sukasta. Ylemmässä kuvassa on pidempi aika kulunut siitä, kun kokeilin sukkaa jalkaan, ja niin se on mennyt luttuun.
Samaan tapaan käteen hetki sitten kokeiltua tuli ekoista lapasistani hyviä kuvia, eikä kai niin epärealistisia. Mutta neule on molemmissa tiheää ja jämäkkää. Lapasten kuvat ovat aika näköisiä, sillä lapanen on aika väljä.
Mutta sukka venyy jalassa ihan erinäköiseksi, olisi kai näyttävämpi pienemmissä jaloissa, esim. numeroa tai paria pienemmissä.

Silmukantekotavoista
Kudon toista palmikkoneulesukkaa liukuvärjätystä langasta. Siihen näkyy kuluvan yksi ilta, mutta värit ovat langassa toisin kuin ekassa sukassa, mutta kyllä samantapaiset, ihan kiva tavalölaan.
Silmukoita on tullut tehtyä monen muun ihmisen tavalla, jotenkin seurallisuuden myötä ihan jo muistoistakin ja siksi, että niin moni nainen kutoo. Mutta moni tapa ei minua miellytä.
Esim. moni tekee tahallaan pyöreän liikkeen puikoilla ihan turhaan. Mielestäni silloin tulee tehtyä pyöreitä liikkeitä niin monta, etteimotivaatiota niihin riitä, vaan alkaa vastenmielisyys pyöreitä liikkeitä kohtaan. Mielestäni parempi kriteeri olisi hyvä huojentunut olo siitä, millä tavalla tekee silmukan: siis omasta mielestä hyviä elämässä hyödyllisiä piirteitä vaalien, kenties niistä tässäkin oppien, eikä loppuun kuluttaen jotakin, mikä kaipaaparempaa henkeä.
Kanssa moni venyttää silmukat muka hyvällä tavalla samankokoisiksi, mutta silloinhan väljä siirtyy edellisestä silmukasta uuteen, ja kai käytännössä rivin loppuun puikkojen tavalliseen välikköön kulmauksessa.
Tai että nurjat tekee väljinä siksi, kun on tottunut kiertämään ne puikon takaa, mihin taritsee tilaa. Mutta nurjan silmukan voi poimia edestä ylhäältä hiukan vanhan silmukan oikealta puolelta, niin se on ihan helppoa eikä tarvise tehdä väljiä nurjia ja tiukkoja oikeita silmukoira.
Moni kanssa muhinoi, että tässä kudon, ja niin tuntuu kuluvan kenties kominkertainen aika per silmukka, jotenkin huolimatonta huonon huomion kutomista vaikka keskittyy koko ajan. Eikö olisi kivempi kutoa hyvällä tavalla nopeasti ja saada valmista, tuhlata ylimääräinen energia miettimistä vaativien asioiden hyvällä tavalla tekemiseen, esim. että kokeileen sukkaa jalkaan ja miettii, mikä olisi kiva, tai että yrittää opetella hyvää käsityötaitoa, ja että haaveilee sukkaa tehdessäänniin, että tekeekin sitten sen siivellä hyvät onnistuneet valinnat oppaanaan, vapaamielisesti ongelmat jonkin uuden idean tai kauneustajun siivellä paremmalla tavalla ylittäen.
Sain sukat valmiiksi, langanpäät vain on päättelemättä. Huomasin näissä, että kun uraudun, niin jä ajattelupois, enkä tsemppaakaan valintakohdissa, joten siinä olisi minulla parantamisen varaa.
Jouduin purkamaan ekan sukan kärjen ja kutomaan paljon isomman,jottei sukka venyisi jalkaan sopiakseen. Toisen sukanneuloin niin ikään väljäksi.

Jämälankavyyhdin solmu
Jos langoista on jotakin jäänyt ylitse, etenkäänn välistä pois napattuja värejä, niin olen kerinyt ne lenksulle ja tehnyt solmun, joka on vaikuttanut hyvältä:
Lankaa löyhästi käden ympäri, jotta tulee lenksumainen vyyhti. Sitten aika lopussa laitan sprmen langan päälle lenksussa ja kierrän siitä lankaa aika löyhästi kaksi kertaa ympäri, ekan kierroksen jälkeen itsensä ylitse ja tokan kierroksen jälkeen läpi siitä langan tekemästä kulmasta, missä sormeni oli, ja sitten vedän langanpäästä kiristäen tuon vyöksi vyyhdelle niin, että vyyhti pysyy hyvin kasassa ja on selkeä.
Niin on solmu helppo tehdä ja purkaa, ja ainakin tällä lyhytaikaisella säilytyksellä säilyneet noin hyvin, mutta voi olal eri juttu jos penkoo lankakasaa eikä nostele, että mikäs lenksu tämä. Olen eriväristen kerien jämälangat pitänyt kunkin omassa avonaisessa tai löyhästi suljetussa muovipussissaan ja ne ja kerät pahvilaatikossa.

Silmukoiden ja kerrosten laskemisesta
Taito ja etenkin lahjakkuus syntyy siitä, että on kuhunkin tekemiseen sopiva tekemisentapa ja virittäytyminen, huomaa asioita juuri tuon elämänalan näkövinkkelistä ja on luonnostaan motivoitunut noille elämänalueille. Niinpä, jos kutoessa laskee silmukoita koulutapaan, olipa se sitten kuvioita varten tai  varmistaakseen, ettei silmukoita ole pudonnut, niin laskemisen tekemisentapa ja näkövinkkeli ei yhtään soivi yhteen kutomisen sujumisen kanssa, onpahan vain kouluajoilta jäänyt tapa. Sen sijeen, jos on kiva lanka, niin langan näön, tunnun, silmukoiden tyylin jen seuraaminen ja laskeminen, että tällainen silmukka, nyt on silmukkapari ja se on tuon näköinen, tasapainoisesti kolme, neljä kuin mitä lie muinaisajan käistyöntekijäiltä, viisi taas symmetrisesti mutta hienojakoisemmin, kaksi kolmen rypästä, ja sitten seuraavaan vaiheeseen, näitä silmukoita. Niin silloiun laskeminen on kutomisen kielellä, langan tunnun ja näön kielellä, jolla käsityötaitokin on, ja sitä myöten vikkelämpi silmukantekotapa opittavissa.
Kalevalainen käsityö minulle tulee aina noista mieleen. Itä-Savossa, Savonlinnan paikallisessa sanomalehdessä jota luen, oli joskus aivan upeita kuvia kalevalaisista käsitöistä, joita jotkut olivat tehneet.
Maalaamista harrastaessani opin sen, että pitää kiinnittää huomiota puiden oksien ym tunnelmasävyjen pieniin nyasseihin niin, että ne laajenevat aihepiireiksi näkymään assosioituina, niin oppii paljon. Kutoessa silmukoiden muotojen variaatiot tuovat mieleen sellaisia asioita elämästä kuin vahva, heikko, notkea, tukeva, kömpelö, palikkamallinen, rakenteinen, luonnonmateriaali, hahtuvien katkeilu, ym, ja kei, että oppisi elämnästä, olisi hyvä pelkän laskemisen tai silmukan hahmottamisen möhkäleenä sijasta kiinnittää huomiota noihin variaatioihin, siihen, mitä sellaisilla ilmiöillä ja piirteillä on väliä elämässä ja maailmassa.

Kudon myssyä
Päätin yrittää kokeilla kutoa myssyn, mutta kamala määrä silmukoita tarvitaan: tässä yritelmässä on 80s. Kudoin aika kapean resorin taitettavaksi reunukseksi 3o 3n, ja sen taitekohtaan yhden kerroksen oikeita silmukoita, koska kai työtä taitettaessa nurja mieluummin kääntyy esiin ja oikea taittuu piiloon, mutta olisiko pitänyt kutoa niitä kaksi kerrosta, kun taitteeseen kai menisi luonnostaa kaksi riviä? Kudon kahdesta langasta yhtä aikaa, jotta tulisi tiiviimpi, ja ihan hyvin se on sujunut.
Kudoin aluksi jaettuna neljälle puikolle 4 x 20s , mihin juuru ja juuri naftisti mahtui , muttei myssyä voinut silloin kokeilla päähän. Niinpä jaoin sen 8 x 10s puikoille, venytin ja kokeilin päähän, mutta se on kenties liian pieni, jollei pysy venytetyimmässä asennossaan vaan vähitellen menee suppuun, mutten sitten tiedä, miten neuleet yleensä tekevät. Kudoin kyllä aloittaessani koepalan jossa oli sekä nurjaa että oikeaa. Jos tämän puran, niin jaksanko uutta. Onko hiukan nafti hattu parempi kuin kesken jäänyt väljä tulevan kutomisharrastuksen kannalta? Ei hattu kumminkaan kireä ole.
Purin hatun. Nyt sitten on kysymys vain, että saanko aloitettua uutta, saati sitten kudottua sen loppuun. Tarttis ainakin laittaa varmuuden vuoksi paljon silmukoita.

Langan vaihtamisesta
Kuvioita kutoessani olen vain vuorotellen kutonut kummallakin langalla, niin tulee selkeät värit. Väliin jäävät langat olen pitänyt löyhästi mutta aika suorina, kuteen venymiselle tilaa jättäen, jottei mene ruttuun kuten ekoissa lapasissani. Värinvaihdon kohdalla kude ei sido viereiseen silmukkaan mutta kylläkin ylempään ja alempaan kerrokseen sekä samaan väriin. Tiuhaan vaihtaessani olen pitänyt langat sormella, useammin käytetyn vasemmalla puolen, kun niin on ollut kätevämpi. Jos olen kutonut pitkään samalla värillä tai on ollut hankalaa pitää kahta lankaa sormella, niin olen pudottanut langan työn sisäpuolelle ja poiminut tarpeen tullen.
Langan loppuessa olen kutonut muutaman silmukan kahdella langalla kenties vähän löyhempää, pitänyt kierroksen väliä ja sitten kun ei tule liian paksua, niin kutonut taas pari kolme silmukkaa suunnilleen samoille tienoon kakdella langalla. Näin kummallakin langanpäällä: lopetetulla ja aloitetulla. Värinä se on ihan kiva, mutta tarttee katsoa, ettei tule jollekin puolen, missä ei saisi olla paksunnosta. Tai sitten olen kutonut 5s kahdella langalla yhdellä rivillä. Mutten sitten tuosta kestävyydestä tiedä. En ole kumminkaan katkonut langanpäitä ihan lyhyiksi.

Kutomalla ansaitsemisesta
Huomasin tuon tunteidenmukaisen hevosenkuvan lievittävän kipuja. Voisikohan moisia neulomalla auttaa muita ja saada rahaakin, jos pitää neulomisesta? http://harmaahapset.blogspot.fi/2017/02/hevosneule.html
(Kun moni kutoo sairastaessaan tai sairaalle seuraa pitäessään, niin lisään tähän tämän parantamisyritelmäblogilinkkini http://parantamisesta.blogspot.fi . Tuossa hakemisto ekalla sivulla ja sen vieressä sadan kohdan kokoelmat, vaarattomia pyrkivät olemaan mutta vain vaikutelmia.)

 Villasukista juhannusaattona 2017
Katselin tässä jouluna kutomaani ensimmäistä onnistunutta villasukkaa ja siinä oli resori jalkaterän päällä suurin piirtein oikein tai siis nätistikin. Oikea olisi kai kolme resoria jalkaterän päällä keskellä ja loppuvat ennen kavennusta, mikä on suoraa vain. Tässä sukassa oli paksu lanka, 9 x (2o 2n) eli 36silmukkaa. Oikea kohta kolmelle resorille 2n 2o 2n 2o 2n 2o 2n on sisältä laskien kantapäälapusta (16s leveä lappu), 2o keskemmäs alkaen (plus se silmukkarivi, jonka reunasta kantapäälapussa aloitettiin jalkateränkutominen?), kolme kavennetaan kantapään jäkeen, kun kudotaan jalkaterän alkua. Toisella puolen 2n 2o keskemmäs jää jalkaterän päällä oleva resori ja nämä kaikki kudotaan oikeaa koko ajan jalkaterää kutoessa, kavennetaan siltäkin puolen kolme. Kavennukset: 1 + 1 + 0 + 1 kummallakin puolen.

Parsimisesta
 Kutomani sukan kantapää kului jalan alla puhki melkein kokokantapään laajuiselta alueelta. Poimin silmukat ohuelle puikolle siltä puolen, josta olin kantapäätä alunperin aloittanut kutomaan,ja kudoin reiän kokoisen ja levyisen lapun (toinen puolioikeaa ja toinen nurjaa), kokeillen koon kädellä levittämällä, ja varoin tekemästä siitä niin suurta, että se sukan reunan kanssa tekisi kaksinkertaisen kohdan jalan alle. Sitten päättelin sen ja ohuella langalla ompelin sen muiltakin reunoilta kiinni sukkaan, kiinnittäen huomiota, ettei sukka purkautuisi reunoilta myöhemminkään. Mutten tiedä, millainen lanka tähän olis hyvä. Sukkalanka on liian paksu ja ompelulanka hiertää sukkalangan rikki, joten jotakin siltä väliltä kai. Paikkalappu saisi kai olla huomaamattomammmalla värillä kuin alkuperäinen sukka,luulen.
Tuossa tuos sukka, ihan on hyvä jalassa,mutten ollut niin taitava noita reunojaompelemaan.

Jostakin ostamistani lapasista olen aiemmin parsinut pieniä reikiä ompelemalla ohuemmalla villalangalla ristiin rastiin niiden ylitse jotenkin nätisti.
Villapaitaan ilmestyneen reiän silmukat voi niin ikään nostaa puikolle siltä suunnalta kuin paitaa on kudottu, ja kutoa vapaat langat takaisin kudokseen (joka rivi oikeaa, samalta suunnalta), mutta se pitäisi osata päätellä jotenkin niin, ettei se purkaudu uudelleen, sillä lankahan on jostakin katki. Voisikohan lankaan silmia lyhyen langanpätkän pidennykseksi ja kutoa tuon kerroksen samoin kuin muutkin? Ja sitten erillisellälangalla ommella nuo silmukat kiinni reiän toiseen reunaan niin, ettei kumpikaan purkaudu. Voisiko pidennetyllä katkenneen langan päälläpujotella osat yhteen. Mutta miten sen hahmottaisi? Tavallisessa oikean kutomisessa silmukkaan tehdään silmukka, aina samalta puolelta. Myöhemmin kudottuun yhdistöessä alimmaksi jäivät silmukoiden väliset vaakasuorat langat, ne ovat kai kuin toiseen suuntaan tehtyjäsilmukoita, jotka toimivat tavalliseen suuntaan tehtyjen silmukoiden välilankoina, eli pujotetaan  tavallisen kuteen silmukkaa tehdessä ensin tavallisenkuteen silmukan toinenpuoli, sitten  lävitse toiseen suuntaan tulevankuteen vierekkäisistä "silmukoista" elioikeaan suuntaan kudotun väleistä, jasitten taas oikeaan suuntaan menevän tavallisen kuteen silmukkalanka takaisin silmukan toista reunaa, sitten tavallisen kuteen välilanka ja uusi silmukka vastakkaiseen suuntaan tulevan kuteen silmukoiden nappaamisineen. Luulisin näin,enole kokeillut.

Huomio kantapään kutomisesta
Lankaa ei saisi pitää kireällä kantapäätä kutoessa esim. siksi, että hermostuneena jännittää, että mitenköhän tämän kantapään kanssa nyt käy, millainen tulee, sillä lanka jää pysyvästi möykyiksi, jos se kutoessa silmukoiden muodostuessa on muhkuraisen ritilämäinen, ihan niin kuin muovikassin sangat tupaavat jäämään ryttyyn, kun ne kerran menevät kädessäruttuun. Sen sijaan jos kutoo pitäen langan rennon leppoisesti aika löysänä, niin se pehmeänä lätistyy jalan alla mukavaksi.

Villapaidoista
Mietin tässä, että olisi hienoa kutoa itse villapaita, mutten tiedä, jaksaisinko niin isoa urakkaa, vaikka ajatus viehättää.  Mietin myös, että kenties kun tiedän paljon taitojen oppimisesta, niin voisinko miettiä jonkin tavan, millä villapaitojenkutomisurakkaa nopeuttaa ja sujuvoittaa, mutten tiedä, osaisinko. (Nyt lokin ja lehtiköynnöskaaren kuvaan asti tätä väsättyäni tuntuu, että olen onnistunut huojentamaan kutomisurakkaa: etenkin lankojen valitseminen, silmukantekotavat ja kutomisen aikatauluttamisen huonoudesta, niin, etten oikein tiedä, tarvitaanko lisää sellaista, mitä osaisin meuvoa.) Ainakin pelkään, että toistuvana yksitoikkoisena tehtävänä se olisi työläs, tyhmentäisi paljon ja jäisi kesken, kentien painamaan muistonamielessä. Toisaalta silloin tietää, että työtapoihin tulisikiinnittää paljon huomiota ja mielekkäisiin tekemisentapavalintoihin. Esim. olisi helpompaa kutoa ihan vainoikeaa silmukkaa ympäri vauhdilla niin, että alussa on ainahetki,kun kiinnittä paljon huomioa silmukantekotapaan ja yrittää valita mahdollisimman hyvän, oikeankokoisen, sujuvan, nopean ja hyvältä tuntuvan kutoa. Työrupeama ei kai saisi olla kuin viiva ruutumallissa,aikataulutettu jakso, joka katkeaa yht'äkkiä, vaan kuteen ottaminen esille ja laittaminen pois pitäisi olla sujuvaa, tekemisen jatkua luonnostaan hyväöstö kohdasta vaikka kutoisi vain pieniä pätkiä muun tekemisen välissä - ei hoppuilleen vaan jotenkin hyvältä tuntuvalla tekemisentavalla. Siksi ajattelin, että pitäisi olla jokin kätevä paikka, mihin laskea keskeneräinen villapaita niin, ettei se siitä putoaisi tms.
Pakkastalven villapaita voi olla tiivis, mutta yleensä villapaita saa jonkin verran hengittää, niin lämmönsäätely on helmpompaa ja villapaita yleensä nätimpi ja nopeampikutoa, sekä takin alla kumminkin lämmin. Helpoimmat puikot olisivat kai sellaiset, joilla voisi kutoa ympäri, muttei niin, että puikkojen välistä muovinarua olisi liikaa ja työ sen vuoksi venyisi aina joistakin kohden joka keirroksella, vaan työ saisi pikemminkin olla hiukan rytyssä puikoilla, ja sovitettaessa sitten toinen vastaava puikkosetti tai paksu lanka avuksi,jottei työ putoa puikoilta. (Sillä jos yrität oppia taitavammaksi käsitöiden tekijäksi, tulisi sinun koko ajan tehdä kaiki niin kuin hyvältä vaikuttaa, ja silloin ei saa tarkoituksella aiheuttaa huonoa kohtaa, että ei sillä nyt niin väliä, että millainen tulee ja mitä tekee, vaan työnjäljen tulisi olla sellainen, että siitä saa taas kiinni hyvistä tekemisentavoista.)
Katselin jostakin joskus ostamaani neulepaitaa, jossa oli yhdellä värillä vaikka mitä kuvioita. Esim. oli laineilla kasvin varsi ja sen vierellä lehtiä neulottu nurjalla oikealla pohjalle, paitsi lehtiinruodit laittamalla muutama oikea silmutta nurjalla neulottijen lehtien sekaan. Samalla tekniikalla saisi varmaankin vaikka mitä kuvioita, mutta jos silmukat ovat isoja, niin tulisi kuvioistakin isoja. Ainakin aloittelijalle perusohje, että kaikki oikeaa vain,olisi helpoin äkkiseltään oppia, ja siinä kutoessa olisi kai aikaa kiinnostua välillä kuvioistakin ja kutoa niiden vuoksi muutama nurja silmukkaa sinne tyänne.

Sibelius-mallin hakemista
Kaupassa olisi ollut sinistä ja vaaleanruskeata villalankaa, kenties villapaitaan Suomi 100 -teemalla. Mietin, saisiko siitä Sibelius-mallisen. Esim. niin kuin villakoiran trimmausmallin http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi/2016/08/sibelius-ohje.html
* hihamalli alaspäin levenevä hihansuiden tienoilla sävellystaidon tapaan: tilaa,käytännönläheisyyttä, korukuviomaisuutta, konkreettinen käsi kaunis kuten luonto&vuodenajat.
Tilaa elää: soi! Vertautuminen loman näkökulmaan & pikkulintuihin
Ruskea, vaalea
* Samaa teemaa paitaosassa:
väljyyttä kehon ulkopuolella 2-3cm suuntaansa, kuin verkko,lämmin vaate, mökkeily, musiikki, konkretia
Kehonmuoto -> edustavuus kuin lumivaippa, aluskasvullisuuden tms myötä
samalla hyvä elää: pyöreä pääntie, mukava helman pituus
Ruskea
 En tarkoittanut noin muotoon kudottua, se olisi hankala, vaan että kehon tuntu on jotenkin paidan läpi kumminkin. Mietin yleistä hahmoa, tunnelmaa olla vaate päällä. Itse olen ainakin nykyisin lihavampi.

Villapaidasta
Ostin lankaa ja puikot, joiden välissä on muovinaru. Aluksi ei tehnyt mieli ryhtyä kutomaan, mutta kun ryhdyin, niin homma sujui yllättävän helposti ja nopeasti, mutta silti se vaikuttaa kamalan aikaavievältä puuhalta. Yhteen kierrokseen kuluu 8-10min ja nyt olen kutonut kymmenkunta kerrosta. Silmukantekonopeus näkyy olevan kamalan tärkeä: helppoja silmukoita, sen kun vain poimii langan silmukan läpi, venyttämättä, muokkaamatta kudosta. Kamalan tärkeää on tehdä omalla tavallaan, niin kutominen on mukavamaa eikä rasite. Näillä puikoilla hidastaa kamalasti, jollei pakkaa kudosta vasempaan käteen valmiiksi vaan joutuu vetämään sitä joka kerran, samoin, jos oikean käden puikolta ei pura kasaksi kertynyttä neuletta pois kauas narulle. Kun aluksi kudoin vain oikeaa silmukkaa, niin kutomisnopeus parani, kun ei tarvinnut niin miettiä. Kun sitten kudoin kuvioita, niin paras nurja siulmukkani oli helppo tehdä nopeasti väliin.

Laskemisesta
Tein lehtiköynnöskuviosta aika pienen, niin tarvitsi laskea vain kolmeen ja viiteen, mikä oli helppoa mielessä pidetyillä kolmen ja viiden pallukan kuvilla, mielessä ääneen laskemisen sijaan.
Muun puuhaamisesta samalla kun kutoo 
Kun kutominen alkaa sujua, niin on viihtyisämpää miettiä samalla jotakin tai jutella tai kuunnella radiota. Mutta silloin on tärkeää se, että miettii kunnolla sen, miten tuo muu tekeminen lomittuu kutomiseen. Esim. jos joku juttelee kutoessaan, niin ei kai kannata levittää joka silmukkaa kuin koko keskustelunaihetta, vaan muutama nopeasti tehty silmukka vastaisi yhtä pienehköä ajatuskulkua keskustelunaiheessa eikä koko aihepiiriä. Vastaavasti, jos miettii ihmissuhteitaan kutoessaan, niin ei tarvitse olla ihminen per silmukka, ei edes aina saman ihminen, vaan voi miettiä aihe kerrallaan, että tässä tuli tällainenvaikute, se laajenee muutaman silmukan aikana (mikä voi olla venyvä silmukkaluku) tuohon, mitä se tässä tilanteessa luonnostaan ottitilaa, jos sen antaa rauhassa elellä, tai vastaavasti teko, jossakin käyminen jo sinne menemisen osalta yms. Näin voi esim. miettiä assosiaatiota kutoo-kutee.

Langan saaminen vyyhdistä
Sukkia kutoessanioli langan vetäminen kerältä hiukan hankalaa, mutta tässä oli lanka vyyhdillä aika löyhästi ja lähti irralleen lenksukimppuna,mistä sen sai vaivattomasti, huomaamattaakin.
Väsyneenä kutomisesta
Illalla väsyneenä kutominen on paljon hitaampaa ja turaavampaa kuin virkeänä kutominen,mutta se voi olla mukava tapa istua iltaa ja ainakin nuorille kivakokemus joskus saada. Sen sijaan, jos yrittää urakalla kutoa suuritöistä neuletta, niin väsyneenä kutominen vie vain mehut, jaksavaisuuden ja urauttaa huonoille työtottumuksille, ja on niin poissa vastaisesta aikaansaavuudesta. Parempi olisi pirteinmielinkutoa, kun vauhti ja viihtyvyys ovat hyvät, ja tehdä sitten muuta, kun kutominen ei suju. Tuohon kuvan kohtaan kului kai kaksi ja puoli tuntia näin ekakertalaiselta, ja sitten pidin pitkän tauon ja kudoin lehtiköynnöskuvion loppuun niin kuin luulin, että oli suunnilleen samaa tahtia, mutta nyt on kelloja aika myöhään illallaenkä ole saanut muuta aikaiseksi, jäi kutominen mieleen jonnekin taka-alalle kuin olisi sukkaurakka tms kesken, vaikka tämän villapaidan ajattelin kutoa silloin tällöin, kun tekee mieli, kun on kuitenkin isompi viisaasti lähestyttävä urakka eikä lyhyt työrupeama. Tällä tahdilla paitaosa olisi viikossa valmis, jos joka päivä kutoisin saman verran, mutta sitten jäisi vielä hihojen kutominen. Enkä ole ajatellut kutoa joka päivä vaan pidemmän ajan kuluessa vasta.

Lankojen valitsemisesta
Langoillaon tuntunut olevan kovin paljon väliä. Tässävillapaidan alussa on käsinkutomisen tunnelmainen liukuvörjätty lanka, jonka tyyli, tunnelma jotenkin auttaa oppimaan kutomista. Yleensä, kun näkee kaupassa lankoja, niin ne tuovat jonkin tunnelmavaikutelman ja tuovat mieleen jonkin työntekotavan ja jonkin vaatekappaleen,mihin ne ainakin minuntyyppiselläni ihmiselläsopisivat, jos haluaisin sellaista. Ja niin en esim. osta tietynväristäniinkään vaan sellaisen,joka tuo mieleen elämäntapahaaveen tms, joka minulla on, enkä osta sellaista, jokaon eri ihmistyypin mieltymys, jota en jaa. Ja niin lanka sitten, jos se on hyvin laadittu, neuvoo kutojaa. Esim. tämän langan kanssa on helppo unelmoida villapaidasta ja kutomistaidosta. Samoin katson tarjoukset: joku kokenut myyjä tietää, että tähän vuodenaikaan on hyväkutoa tuollasita, ja aloittelijana noudatan niistä ohjeista niitä,joihin minullaon hyvämotivaatio, enkäosta tavallisesta tai erikoishyllystä lankoja, joident yyppiä en tunne, koska ne on varmaankin tarkoitettujohonkin tiettyyn,mitä en nyt - vielä? - ole tekemässä.
(Nämä kaikki langat olen ostanut Savonlinnan K-CityMarketista, joka on vaikuttanut kovin osaavaiselta kaupalta.)

Villapaitaan kuvioita miettimässä
Kudoin eilisen lehtiköynnöskuvion jälkeen tämään ihan vain oikeita silmukoita sen vieraan suunnilleen puolet siitä, miten paljon eilen kudoin, mutta sitten alkoineule kaivata uutta kuviota ja joiduin purkamaan ehkä parikymmentä silmukkaa ja etsimään kuviota. Eniten olisi tehnyt mieli tehdä rivi ilveksiä, kun se on niin kutomishenkistä. Viime vuonna kun kudoin ekat lapaset ja olin niistä ylpeä, niin ulkonakoirienkanssa kävelyllä oli lumista ja ilveksen tunnelmaa. "Fluffig"ko ruotsinkeiliset sanoisivat, pehmoisen pörröistä ja ilmavaa.
Katselin netistä ilvesten kuvia mutta ne eivät vaikuttaneet helpoilta piirtää. Usein nettikuvat ovat kuin lasten piirrettäviksi tarkoitettuja, eivät onnistuneisiin piirroksiin vaan vain yrittämiseen. Omien valokuvien kanssa on toinen juttu, mutta eihän niisäole mitään ilveksiin vivahtavaa. Sitä paisti ongelmaksi tuli se, etten ymmärrä kissoja ja ilves näyttää mallia kissoille. Yritin silti, tosin onnistumatta.
Tässä on tammikuisen hevosneulekuvion vesiväriversio:
 Ilveskuvioyritelmistä tuli tällaisia:
Näiden kuvien pohjalta:

Nyt mietin, olisiko koira- tai susikuvio minen heiniäni, kun koirista ymmärrän kyllä. Ja linnuista pidän.

Epäonnistuneen kohokuvion korjaamisesta
Kudoin kumminkin ilveskuvioita,mutta pelkkiä alarivin ilveksiä ilman puita ja lähempänä toisiaan. Kudoin niitä nurjalla oikealle taustalle, mutta puolen ilvestä kudottuani oli selvää, etteivät ne näy. Näköjään vaakasuora nurja kaistale nousee oikean taustan yläpuolelle, mutta pystysuora oikea kaistale nurjan taustan yläpuolelle, ja niin samalla langalla kutoen näyttäisi saavan vain lähinnä vaaka- tai pystysuoria kuvioita, kuten vaikka tuo lehtiköynnös. Tännän sain kudottua suunnilleen saman verran kuin eilen,mutta sitten väsähdin, lopetin ja suorastaan nukahdin. Ekana päivänä aloitus hidastutti. Tänään jouduin purkamaan muutaman kerran kuvioita tehdessäni, kun laskin etäisyydet väärin. Lisäksi jouduin aina vain uudelleen tarkistaamaan, missä kohdassa olin, ja meneekö kuvio oikein. Näköjään olisi hyvä opetella jokin mukava tapa tarkistaa, missäkohden kuvioita on, kuten esim. langan tunnusta nauttiminen ja laskeminen kuin vertaisi erilukumääräisiin pallukkariveihin, esim. 3 tai 5, kanssa laskin kuvion reunasta sen uloimman osan tasalle + väli + uloimmasta osasta eläimen kehonosaan. En saanut ilvesten lukumäärään täsmäämään vaan jouduin yhden korvaamaan ylärivin pikkuilveksellä. Kiva kumminkin kokeilla kuvioita, jotenkin kudos on kivemman näköinen, kun siinä on kohokuviointia, ja saman hahmon toistaminen käy aika helposti.
Tässä tuo lehtikuvio, joka tuntui onnistuvan paremmin:
Mutta voisihan ilveskuvion tehdä erivärisellä langalla, muttei se tähän sopinut, eikä ilveskuvio ole niin hieno.
Tuossa tuo puolikas ilveskuvio: jalat ovat kuopassa ja keskikroppa nousee esiin, mutteis iitä oikein mitään selvää saa. Silti oli jotenkin kiva kokeeksi kutoa tuollaistakin kuviota. Ei tee mieli purkaa, kun on eka villapaitani kumminkin, jos sitten ikinä saan sitä valmiiksi.
Lemmikkieläinten kanssa käy usein niin, ettei koiranomistaja saa kissa- tai ilveskuviota onnistumaan, mutta koira- tai susikuvion kyllä. Kai eläimet ymmärtävät sen verran kutomisesta, jos pitävät kuvion aihetta tärkeänä. (Pitäisivätköhän niin lemmikit kuin ihmisetkin ruuanlaitto-ohjeistani http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/08/ruuanlaitto-ja-elainten-ruokinta-taito.html paremman makuista samoista aineksista?)
Jos ilvesrivin voisi kosteana lätistää tai kuivaa villa jotenkin silittää lättänäksi (voiko villaa silittää jos se ei kestä kuumaa vaan kutistuu? Mutta joissain villalangoissa on vyyhdin vyötteessä silitykseenkin ohjelämpötila, muistelen. Mutta villavaatteita voikai kosteina prässätä kahden lättänän pinnan välissä, sanomalehtikuivikkeinko?), niin ilvekset erottuisivat vaakasuorilla viivoilla tehtyinä toisenlaiselta taustalta, muttei se silloin kohokuvio olisi. Ja pysyisikö se lättänänä, jos vaatteen pesee?
Tämän langan silityslämpötila näyttäisi olevan yksipiste silitysraudan kuvassa. Kapean nauhan kai saisi silitettyä, jos olisi kutonut selvästi enemmän, kenties vaatten loppuun, ja silittäisi silityslaudan reunalta silitysrautaa kapeamman ilveskaistaleen niin, että paidan helman lehtiköynnös valuisi pois silityslaudalta, ja kudos olisi yksinkerroin laudalla toki.
Nurjia pilkkuja oikealla kudotulle taustalle voisi kyllä tehdä, siis kai myös pystysuoria kohopilkkuviivoja nurjilla silmukoilla, arvaisin. Ja niin kohokuvioita voisi tehdä nurjilla silmukoilla, jos jättäisi taustaa paljon näkyviin. Tai sitten tekisi vaakasuorista raidoista, joiden välissä tyhjää. Samoin voisi kai tehdä vinoviivoja nurjilla silmukoilla. Mutten ole tuota kokeillut, mutta lehtiköynnöskuvio onnistui kyllä.
Kudottuani tarpeeksi oiekita silmukoita ilveskuvioiden jälkeen painelin ilveksiävarovasti silitysraudalla ja sain ne jotenkin näkyviin, mutteivät ne selvästi näy eivätkä ole niin kovin hienon näköiset.


Kirjoja
Lainasin kirjastosta kaksi kivan oloista neulekisjaa: "Neulekirja, Tähkäpää ja muut lempineuleet" ja "Neuleen neljä vuodenaikaa". Kirjoittelin joskus kirjastossa köymisen ohjeita kirjastoista vieraantuneille http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/07/kirjastoista.html, siis että miten lainata hienoja kirjoja ja miten lukea, jotta lukukokemus olisi hieno.

Kutomisnopeus ja silmukantekotavat
Kutomisnopeuden kannalta on silmukantekotavalla kamalasti väliä, samoin viihtyvyyden. Esim. että nurjaa silmukkaa kutoessaan pitää lankaa kuteen etupuolella lähes silmukan luona (sen oikealla puolen) ja hakee sen siitä helpolla liikkeellä. Ja ettei vasemman käden puikon pää olesilloin pitkä vaan lyhyt mutta sormet pitävät silmukoita paikoillaan.
Ja että silmukoita on kasattuna (ei pakattuna) vasempaan käteen niin että hiukan hölläämällä otetta ne valuvat yksi kerrallaan kudottaviksi ja sitten pois puikolta, kun silmukka on valmis.
Oikeaa silmukkaa kutoessa pitäisi langan olla ihan silmukan takana hiukan senoikealla puolella, jotta vain työntää puikon silmukan läpi ja noukkaisee langan takaisin etupuolelle.
Näistä silmukantekotavoista olen kirjoittanut jo aiemmin ja ne ovat vaikuttaneet parhailta niistä, joihin olen tähän mennessä törmännyt.
Aloitin tämän blogitekstin neivomallakutomisen rentouttaja silmukantekotavan hahmottamista,tosin osin linkkien avulla. Se tuntuisi olevan tärkeääsilmukantekotavassakin: rentoa,leppoisaa, viihtyvää, hyvin hahmottavaa, monet asiat hahmottavaa, justeeraamistaitoista, mukavaa viihtyisää kutomista.
Yleensä silmukantekotapoja ei kannata matia niiltä, jotkakannattavat lakihenkisesti tms määräilevästi ihan eri tyylilajiakuins inä,koska heidän silmukantekotapansa on luultavasti ihan vain tyylilajin perusteella valittu ja vain hiukan käytännön seikkojen.

Vuorokaudenajasta
Heräsin aamulla tavallista aikaisemmin ja mietin,onko kutominen yksi, mitä voi olla kiva tehdä aamulla. Ja niin kudoin vähän matkaa, mutta siitä jäi jotenkin tyhmistynyt olo koko päivään, paljon enemmän tyhmistynyt kuin iltapäivällä tai illalla kutoessa. Aamulla aloitetaan uutta päivää ja kutomisen suunta taas on poispäin aktiviteeteista, rauhoitutaan pehmoiseen lämpöiseen. Mutta aamut ovat päivän viisainta aikaa, jos osaa lähteä liikkeelle aamukohmeloisella tavalla. Sksi ei ole hyvä rauhaoittua pois toimeliaisuudesta aamulla. Koko päivästäni tuli rätsähtelevämpi, lyhytnäköisempi ja toimimattomampi.
"6. On sanonta: "Aamu on iltaa viisaampi." Illalla ovat tekemiset kaavamaisia ja turaavia, nakemyksettomia. Illalla ei ole hyva aloittaa mitaan uutta, mika vaatisi nakemyksellisyytta. Aamulla taas on juuri heranneen aamukohmelo, jota taytyy varoa hairitsemasta, silla se on viisaampi nakokumaelamaan ja taitoihin. Se, mika oli illalla sarkynyt urautuneiksi sirpaleiksi, on yhta eheaa kimpaletta aamulla, kun unisenkompeloin liikkein istahtaa aamiaiselle ja lahtee toiuhin tai kouluun. Aamunakokulma on viisas, se tavoittaa olennaisempia ja syvallisempia asioita kuin paiva, saati sitten ilta, kauaskantoisempiakin, aamulla on hyva laatia suunnitelmia kohmeloisen hitaaseen tapaan. Aamulla ei kannata ottaa mallia mistaan illan mallisesta.
Näin siis viisastuu, kun on aamukohmeloisane liikkeellä aamiaispöydässä ja bussissa, niin unisen eheyden viisaus ei jää elämästä erilliseksi kuten hiljalleen löhöilemällä heräilevällä.
Tätä aamukohmeloisen viisautta ei siis ole tönkkö olo sellaisenaan vaan maisemahahmotus ikään kuin viisauksia aavistelevaan tapaan yhdessä kohmelon eheyden kanssa."
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

Kukkakuvio
Neljän päivän jälkeen olin kutonut suurin piirtein kolme kertaa niin paljon kuin ekana päivänä (ilveskuvion kanssa turaaminen hidastutti) ja viidentenä en juuri kutonut. Illalla tein kuitenkin kukkakuvioyritelmän, jonka äsken siirsin ruutupaperille kahtena eri versiona (ero oikealla olevan nupun lehdissä ja siis kuvan korkeudessa myös).
Kukkakuvion kudottuani lisätty: ison kukan oikean reunan kolme päällekkäistä nurjaa silmukkaa nostavat viereiset kolme päällekkäistä oikeaa silmukkaa koholle, jolloin kuvio menee pilalle. Eli nurjalla oikealle taustalle kutoessa pitäisi noista kolmesta nurjasta alin vaihtaa oikeaksi silmukaksi. Kuvia alempana tällä sivulla, ylempi lappalaisteeman luona korjaamaton eli leveämpi ja alempi rytyssä korjattu, muttei sekään niin nätti kuin luulin. Olisiko auttanut kutoa nurjat silmukat löysempää kuin oikeat?
Tämän olisi siis tarkoitus olla kohokuvio, neulottu nurjalla oikealle taustalle. Käytännössä kuvio siis kai olisi leveämpi korkeuteensa nähden kuin ruutupaperilla.
Sikäli kuin muutkin kutoisivat tätä,niin kohokuvio pörröisestä ja kai pehmoisesta langasta on näyttävämpi kuin ei-yhtään-pörröisestä, josta tulee ruutumallisempi vaikutelma nurjista silmukoista. Jos kutoo vain osan pörröisestä langasta, niin viereisen alueen värin olisi kai hyvä rimmata pörröisen kuvion varjokohtiin, luulen, niin olisivat pörröinen ja ei-pörröinen lanka ikään kuin samaa teemaa.

Silmukoiden laskemisesta isoissa kuvioissa
Tuossa ruutupaperilla olevien kukkakuvioiden leveys on 19 ruutua ja paperilla olevan 20 ruutua, koska ison kukan liitos varteen on eri kohdassa. Niinpä kuvion leveys on niin suuri, että olisi hyvä käyttää merkkilankoja: erivärisestä villalangasta tms parsinneulalla pitkähkö pätkä kuvion alun tms selkeän valitun kohdan alle edelliseen jo kudottuun kerrokseen (siis silmukoiden väliin, silmukan oikealle puolelle, edellisen ja sitä edellisen kerroksen väliin ja sitten alempaa sivusuunnassa samalla kohden takaisin, kierroksen alkuun tai loppuun ja kenties eri kuvion kohtiin eriväriset merkkilangat.), mikä on helppo laskea silmukoista puikoilla. Jollet saa kuvioa kerralla valmiiksi vaan joku kolttosia harrastava henkilö on voinut päästä käsiksi neuleeseesi, niin sinun täytyy uuden rupeaman aluksi tarkistaa merkkilankojen paikat sekä etäisyydet puikoilla olevista silmukoista laskien.
Kanssa kuvion voi jakaa osiin, joissa on pienempi leveys, esim. kukka ja varren laineet tai matka kuvion reunaan, niin ne on helppo laskea ko lukumääräisiänä pallukkariveinä, joista kukin pallukka haaleasti värjäytyy, kun se kudotaan tai on juuri kudottu. Ja pallukat voi pitää ryhmiteltyinä niin, että selvästi erottaa luvun, esim.
4:   xx xx,
5:  xx x xx,
6 xxx xxx,
7 xxx x xxx,
8 xxxx xxxx, tau xx xx   xx xx,
9 xxx xxx xxx.
Siis valitaan pallukkarivi sen mukaan, moneenkolasketaan, ja sitten edetään samassa pallukkarivissä. Eikä vaihdeta ryhmittelyä sen mukaan, mikä numero laskuissa on menossa.
Nyt kun kudoin samalla langalla kuviota nurjilla silmukoilla oikealle taustalle, niin kutoessa edllisen kerroksen nurjat näkyivät kumminkin vaakasuorina viivoina silmukan tyvessä, ja niin kun tiesi, mitä kohtaa kuviosta oli kutomassa ja mille korkeudelle asti kuvio oli kudottu, niin saattoi joka kerran edellisen kerroksen nurjien silmukoiden kohdalla tarkistaa, että menee oikein. Selvästikannatti myös jakaa kuvio pienempiin osiin, vaikkei niiden korkeudella juuri olisi: 3 silmukkaa kuvion alusta vartta, sitten lehtiä, kukkaa, väliä, alalehteä, tilaa kuvion reunaan ja sitten kuvioiden väli.

Tukea kukkakuvioille tunteiden rationaalisuudesta
Kukkakuvioista yleensä pitävät monet naiset mutta useimmat miehet eivät kai niitä ymmärrä. Jotakin tukea voisi kai saada kirjoituksistani tunteiden rationaalisuudesta: mm  tämän blogin alun tekstit, jotakin tämän blogin muissa tksteissä, soittolistalla Rationality of feelings and instincts videokanavallani http://www.youtube.com/khtervola sekä aika outragous view blogissani http://workandfreetime.blogspot.fi mistä katso etenkin ekan tekstin kirjalinkki: objektiivinen.

Kukkakuviota
Kudoin sitten kukkakuvion villapaitaan, muttei siitä kovin selkeä tullut vaan jotenkin sivusuuntaan venynyt ja kukka kulmikkaan oloinen. Olisikohan ristipistokukaksi sopiva? Voisi yhdistää tuohon lehtiköynnökseen... Ylimmäisen kukan vaaleat kohdat olisivat silloin vaaleammalla tai punertavammalla kuin muu kukka.
Tuossa tuo lähes kokonaan kuvassa, kudoin vain toiselle narupuikolle puolet. Jättääköhän lappalaiset noi lankamerkit näkyville? Tavallaan tekis mieli tehdä niin, niin ois jotain väriäkin, vähän kuin lapasissa, jos on päälle kirjailtu tosi pitkin pistoin, kai ne lappalaislapaset sellaset.
Päätin pitää taukoa kutomisesta, kun se tyhmentää, mutta kai joskus jatkan villapaidan kutomista.

Kukkakuvion korjaaminen, silmäpakojen virkkaaminen
Tuossa kukkakuviossa meni pieleen ison kukan oikea reuna: kun siinä on kolme nurjaa silmukkaa päällekkäin, niin vierestä nousevat korkeammalle, kuin kukan osaksi kolme päällekkäistä oikeaa silmukkaa, ja niin kukan hahmo ei niin näy. Eli jos tuota kukkakuviota haluaa käyttää, niin ison kukan oikeaa reunaa tarvitsisi muokata niin, ettei siinä ole noin montaa nurjaa päällekkäin.
Kun tuossa arvelisin, että riittäisi ison kukan oikeasta reunasta korjata yksi (alin) nurja silmukka oikeaksi, niin sen kai voisi tehdä silmukkapakona ja virkkuukoukulla poimia silmukat takaisin, nurja toiselta puolen kudetta kuin oikeat, luulen.Mutten ole nyt kokeillut kun vähän, kun ajattelin pitää taukoa kutomisesta, jotenkin väsyin ja haluaisin tehdä muuta. Saisiko silmukkapaosta sopivan mitaisen, jos sukkapuikon laittaisi esteeksi siihen silmukkaan, joka ei saa enää purkautua? Silmukat voi purkaa yksi kerrallaan virkkuukoukulla, niin näkee miten ne on tehty, eikä silmukkapako karkaa. Ja silmukoiden poimiminen käy kätevämmin, jos koukku on virkkuukoukun yläreunassa, luulen, ja silmukasta läpi viedessä kiertää sen sivulle tai hiukan alemmas. Puolta vaihtaessa vetää silmukan isommaksi ja pitää siitä sormin kiinni, jottei se karkaa.
Nurjin silmukoin oikealla kudotulle taustalle tehdyistä kuvioista tulee kai näkyvämmät, jos nurjat silmukat kutoo löyhemmin kun oikeat.
Tuossa tuo eka korjaamani kukka. Ei niin kamalan selkeä nytkään. Siis ison kukan oikeasta reunasta vaihdettu alin nurja silmukka oikeaksi silmukaksi.


Kutominen tyhmentää paljon
Kutominen tyhmentää siksi, että siinä on toistuva kovin yksinkertainen tehtävä: tehdä van silmukoita, kenties laskea niitä. Se tyhmentää myös siksi, että muut ajattelevat, että se on vähän kuin lepoa, mutta kutojalle itselleen se on käsityöurakka. Eyenkin aamulla kutominen on liian simppeliä päivän haasteisiin vastaamisen kannalta ja voi aiheuttaa rätsähtelevyyttä päivään myöhemmin.
Mutta kutominen ainakin aloittelijalle voi olla myös haastavaa: mietitään eri silmukantekotapoja, mikä niistä olisi hyvä, miten ne hyvällä tavalla tehdä ja sukkelaan, millaisia kutojia muut naiset ovat ja miten se liittyy siihen, mitkä heidän mielitekemisentapansa ja arvonsa yleensä ovat. Lsäksi aloittelija miettii vauhtia,työn rytmitystä, jaksamista, sen sovittamista pävään, hyviä lähestymstapoja, uutta opittavaa yms.
Neulekuviot eivät ole kuvina kovin monimutkaisia ja siksi olisi kai hyvä katsella muita kuvia, tavallisia ja luonnon kauneutta yms maalauksien taitotasoon yltävää,muttei maalaamisen hitautta vaan katseen ja kameran nopeutta.

Villapaitaa (yläosa)
Tauon jälkeen olen taas muutaman kerran kutonut aika lyhyen aikaa, mutta ihan vain oikeita silmukoitaniin, että työ on edenny tnopeasti ja nyt olisi kai jo hihan kohta, eli pitäisi jakaa työ kahdelle puikolle: etu- ja takaosa, muttei minulla sitten ole kolmatta puikkoa, jolla kutoa - tarttis kai ostaa sekin. Helmasti näkee jo, että koko on suunnilleen sopiva, mutten tarkkaan toedä, miten iso villapaita tulee. Lanka vaihtaa väriä vähitellen lähes valkoisesta ruskeaan ja takaisin, joten pitää kai katkoa lankaa, kai edestakaisin kudottuaan, langanpään pitkäksi jättäen, ja kutoa sitten toista kappaletta edestakaisin. Tai sitten antaa värien vaihtua hitaammin yläosassa, olisihan sekin nättiä.
Lehtiköynnös olisi kiva kaula-aukon ympärille, mutta osaankohan? Nurjaa silmukkaa joutuu tekemään niin paljon, että sen tekotavalla on paljon väliä nopeuden kannalta. Kuvioita kutoessa ei silloin voi nimetä niiden osia, että "oikeaa" ja "nurjaa", vaan täytyy hahmottaa. mitä puolta on kutomassa, vaikkapa nurjaa, ja sitten, että kutoo nyt kuviota, eli "lehteä" ja "vartta" kuviosilmukalla, ja taustaa tuon puolen tavallisella silmukalla.
Minulla ei vielä ole noita puikkoja, mutta mietin tässä, että kaula-aukon muodon varmaankin saisi jostakin toisesta paidasta, jossa on tähän tarkoitukseen sopiva kaula-aukko. Verrata voisi silloin, kun puoliskot ovat kummatkin omilla puikoillaan. Jos ei tiedä, miten paljon paita venyy sivusuunnassa puikoilla olevaan nähden, niin kumminkin siinä kokeillessa ja katsellessa on siitä varmaankin jonkinlainen mielikuva: "Ei ihan noin paljoa veny. Ehkä tuon verran." ja taoisaalta: "Ei ole noin kapea. Tarttee olla ainakin noin leveä. Tuon verran olisi sopiva, luulen." Ja niitä vaikuteömiensa hienoisia eroja kun kuuntelee, niin saa aika hyvin oikein, luulen.
En ole kokeillut, mutta kaula-aukon alaosan vaakasuoran osan saisi ehkä keskeltä sivuille päin kahdessa osassa nostamalla aina silmukan viereisen ylitse kuten päätellessä, ja kutomalla viimeisen tavalliseen tapaan. Jyrkemmin nousevan reunan sitten saisi kutomalla silmukoita yhteen. Mutta voipi mennä pieleenkin, kuten tuo kukkakuvio, kun en ole vielä kokeillut. Tuleekohan tuossa kahta eri tekemisentapaa, mikä voi olla ruma? Että jos yksittäisen silmukan kavennuksetkin vain vetäisi ylitse? Niin olisi ainakin sama tyylilaji, mutta rypyläinen reuna. Usein on kai keskimmäiset silmukat jätetty puikolle tai lankalenksulla kiinni odottamaan ja koúdottu niistö alkaen sitten resori tms. (3o 3n resori?) Voisikohan kaula-aukkoon myöhemmin kutoa reunuksen niin kuin kaula-aukoissa usein on, mutta miten se tehdään, miten silmukat nostellaan (voi tulla epätasainen silmukkaväli), päätellään jne, vai tehdäänkö se erillisenä kaistaleena ja ommellaan kiinni? On myös neulepuseroita ilman sitä, mutta miten sellaisesta saisi siistin?

Kutomisen seesteisyydestä
Yleensä kai muut tykkäävät, kun joku samassa huoneessa kutoo. Se on heistä jotenkin seesteistä, rauhallista ja kotoisaa, mikä kai liittyy villan, jo valmiin neulotun ja villaölangan näköön ja tuntuun, siihen kun ne hiljalleen liikahtelevat käsien pienten liikkeitten myötä, kutomisen edetessä rauhalliseen tahtiin. Ja kovin kotoista ja lämpöistä on kutominen aihepiiriltään, saattaapa tuoda mieleen maatilan lampaineen, maakunnat ja kesämökin, mummolan ja villasukkien lämpimyyden talvella, joulunalausajan askareet, jotain kivaa vastapainoa työlle ja koululle. Mutta kutoja itse on usein ärtynyt tai uupunut: monta pientä silmukkaa tehtäövänä, tarkkaa puuhaa, turaamistakin, iso urakka. Mutta tuossa kun viimeksi kuvioita kudottuani viikon parin tauon jälkeen kudoin ihan vain oikeita silmukoita ja se sujui jo enemmän vauhdilla ja helpommin, jotenkin kätevästi, niin tuli ihan hyvä mieli, tavoitin hitusen sitä seesteisyyttä, jolta kutominen näyttää muiden silmissä. Eli voiko olla, että silmukantekotavat ovat kamalan tärkeitä, ja se, ettei kompastele kaikenlaisiin käytännön seikkoihin, esim. katso tämän tekstin alusta samankokoiset ja oma malli sekä kantapää, että kun nuo oppisi, niin kutominen voisi tosiaan olla seesteistä myös kutojalle, ihan tavallisesti. Mutta toisaalta seesteisyys yleensä liittyy maiseman huolehtimiseen hyvälle tolalle, kun taas aloittelijalla kutoessa huomio on kovin lähelle keskittynyt. Mutta on kai niitä paljon, jotka puolella silmällä sujuvasti kutovat, kun jo osaavat.
(nyt oli kaupungilla sekä taistelulajiharrastajia että viime aikoina kutoneita, enkä voinut olla pohtimatta, että onko heillä ehkä toistensa imagot: taistelulajiharrastajilla oli liikunan tuoma hyvä olo kropassa ja sen myötä hyvänahkaisuutta sekä omaa tilaa, ja paljon kutoneilla taas oli turaamiseen kyllästynyt äksy mieliala kuin taistelulajiharrastajien maineella ikään. Liikunnallisten lahjojen oppimisesta (myös palautumisesta) katso kirjoityukseni http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/01/liikuntaa-vihreille.html , ja liikkuvuuden ylläpitämisestä vanhemmalla iällä http://parantamisesta.blogspot.fi/2015/08/liikkuvuuden-ja-kunnon-yllapitamisesta.html . )
Onnellisuuden taidosta http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
Luulen, että kutomisen seesteisyys on ainakin osin kiinni siitä, ettei kutominen ole urakka, josta raahautuu läpi, vaan miellyttävää vastapainoa muulle elämälle, tekeminen, jonka tyyppistä kaipaa juuri sen verran, kuten vaikka joulunalusajan synkän pimeälle säälle ja niskassa painavalle koululle tai työlle. Mutta olennaista tuossa siis että mielitekojen mukaiset työrupeamien pituudet ja paljon pitkiä taukoja, jos vain olo tuntuu jotenkin kaipaavan sellaista. Yleensä, jos ajattelee aikataulumaisesti jatkavansa sen ja sen ajan jälkeen, niin on edelleen ikään kuin työputkessa, kun taas loma, lepovaihe alkaa vasta sen jälkeen, kun tuo suunniteltu ajankohta tuli ja ei sopinutkaan tehdä töitä silloin. Siksi on parempi olla lomailevalla asenteella, niin työ ei tunnu taakalta.

Suunnittelusta
Lehtiköynnös rinnalle kaula-aukon ympäri olisi kiva, mutta se vaatii suunnittelua, mistä osaisin kai neuvoa yleisesti, vaikken ole lehtikuviota vielä miettinyt valmiiksi. Yleensä, kun aloitetaan uutta, on hyvä jos on kiehtova idea tai useampikin motivaationa. Ne yhdessä hyvälaatuisen osaamisen kanssa antavat tekemiselle tavoitteen, hahmon, joka kantaa pitkälle. On siis idea, joka kiehtoo, ja sen annetaan olla rauhassa, tekemisen yhtenä tukipilarina ja suunnitelmien lähtökohtana. Lisäksi rtarvitaan tietoa tuon tekemisen ja tuon tavoitteen peruspiiretistä, kutomisessa mm, että miten suuri ja montako silmukkaa se suunnilleen olisi ja miten karkea hahmo silloin syntyy ha venyykö ja vanuuko se suuntaan ti toiseen ja miten paljon, ja onko hankala tehdä, tarvittaisiin sitä, mitä voi perustaa perustekemisentapoihin sekä kiehtovuuksiin, jotka eivät ole liian vaativat tai työläät. Sitten aletaan luoda tarkempaa hahmoa, työohjeeksi, mikä lähtee selkeistä jo tiedossa olevista suuntalinjoista, esim. että lehtiköynnös villapaidan rinnuksella olisi vaakasuora alhaalta ja siellä alinna eli ekaksi kudottava. Muusta taas kun on epävarmuutta, niin tarvitaan muutama vauhtoehto per ratkaistava kohta, ja ratkaisun lähestymistapa samaan tapaan hyvän hengen kautta, ja tehdään vasta kun ollaan kyllin varmoja että mitä miksi ja miten sen saa sujumaan.
Yleensä taidoissa ei kannata ottaa mallia insinööreistä ym kovin kaavamaisesti ajattelevista, ei siis esim. neulekuvioiden laatimisessa tietokoneanimaatioiden laatijoilta, jolleivät ole kovin taiteellisia. Palikkamallisesti ajatteleva huomaa muutaman vaihtoehdon, muttei osaa rakentaa niistä mitään, sillä monimutkaiset kokonaisuudet puuttuvat, samoin vivahteet puuttuvat. Kovin yksinkertaiseen tehtävään monimutkaisen tunnelmallisesti ajatteleminen ei kenties tuo kuin pienen muutoksen sinne tänne, jonkin tarkennuksen yms, mutta ne tuovat asiaan hengen ja idean, rakentavat mielekkyyden ja tekemisen sujuvuuden, kun taas insinööripäällä lähestyen neulekuvio olisi vain rupuinen pistejoukko.

Koetin lehtikuviota, mutta oli jotenkin osaamaton sönkkö vire:


Tossa tollanen lokkikuvio. Kroppaa en osannut, mutta siivet on aika onnistuneet. Kaksi tummaa ruutua kuuluisi jättää pois: toinen mahan alta ja toinen vasemmalla olevasta siivestä.

Jäin ihmettelemään, että miksi oikein teen näitä kutomisohjeita. Nyt vielä käänsin osan englanniksikin https://learntalents.blogspot.fi/2017/10/knitting-tips.html . On kai niin, että kamalan moni nainen kutoo, ja kutominen tyhmentää paljon. Toisaalta villasukkia ja villapaitoja ym tarvitaan paljon, villasukkiakin jo yksipari per suomalainen vuodessa tai ehkä enemmänkin. Se on niin iso urakka, että toivoisi, että villasukkia voisi neuloa koneella kantapäineen kaikkineen, niin voisi kukin ostaa kaupasta sellaiset sukat ja jos vanhan ajan elämän kaipuu on itsellä kova, niin vasta sitten tms mieltymyksestä itse kutoa. Mutta käykö kutomiskoneiden kanssa niin, että osa naisista alkaa näytellä itse kutovansa sellaista jälkeä? Se on kamalan epäbviisas teko, sillä kone on pakkotahtinen, mekaaninen ruutumallinen ja sen matkimisesta tulee kamalan huonoja tapoja itselle, kamalan huono olo ja huono elämä, kai ympäristöllekin huono. Samoin kutomiskäsialan tulisi olla luonnollinen, jotta kutojalla olisi hyvä olo ja toisaalta että taidot kasvaisivat tai pysyisivät ainakin ennallaan. Näytteleminen ei ole hyvä tapa lähestyä taitoja, joita elämässä tarvitaan. Parempi vain ostaa konekudotut villasukat ja  jos haluaa loistaa, niin tehdä jotakin ompelun tai askartelun tapaiusta, missä ei ole niin yksitoikkoisen tyhmentävä tehtävä vaan saa käyttää taitojaan täydemmin, mielekkäämmin, paljon paljon paremmin yleisen taitotasonsa kasvattamisen kannalta. Konekutojaa ei saisi laskea kutojaksi, se on niin erilainen suuntautuminen. Käsityön ilo on se, minkä kuuluisi yhdistää kutovia, eikä lämpimien sukkien tarve.

Lapasten peukalon kutominen
Tästä on jo melkein vuosi, kun kudoin lapasia, mutta nyt englanniksi kääntäessäni huomasin, että melkein kaikki muu on selitetty paitsi peukalon kutominen.
Peukalon hankaan tullessani, kai kierrosta ennen sitä, missä lapasen tarvitsee menn kahta haaraa, nostin lapasen kämmenpuolen reunasta viisi silmukkaa eli peukalon leveyden verran tai hiukan yli langasta solmitulle lenksulle odottamaan, ja tein tilalle viisi uutta silmukkaa kuten lapasta aloittaessani. Sitten kudoin lapasen muuten loppuun, mutten päätellyt vielä langanpäitä. Jäljelle jääneellä langalla kudoin peukalon: nostin nuo molemmat viisi puikoille ja kummastakin päädystä kaksi tai kolme silmukkaa, ja kudoin sitten ympäri, kunnes käteen kokeillessa oli aika kaventaa peukalonpää. Aloituslangan pään saattoi kutoa mukaan seuraavilla kierroksilla jotenkin niin, ettei se painanut peukaloa. Kutominen piti aloittaa peukalon alaosasta tai alaspäin viettävästä rinteestä.

Lapasen kutomisen ohje
Niin ikään laadittu vuoden verran lapasten kutomisen jälkeen.
Ensin koetilkku oikeaa vain, jotta kämmenen ympärysmittaan vertaamalla saa selville, miten monta silmukkaa tarvitaan. Alkuun tulee resoria 2o 2n 2o 2n aika pitkä pätkä, jotta suojaa ranteen, kenties taittu kaksinkerroin ja suojaa niin paremmin, ja niin ollen silmukkaluvun tarttee olla neljällä jaollinen. Yleensä hiukan väljät talvivaatteet ovat lämpimämmät, mutta lapasen olisi oltava myös tiiviisti kudottu, jottei tuule siitä läpi, mikä on hyisen kylmää.
Ohjeita: Aloitus, ekan ohjeen johdan, siis tämän tekstin eka kappale, samankokoiset, langoista, kaventaminen, päättely, oma malli, millä kohden, Lapasten peukalon kutominen, lankojen valitsemisesta
Sitten kudotaan ihan vain oikeaa ympäri, kunnes peukalon kohta, sille jtetään aukko ja kudotaan edelleen ympäri, kunnes kavennetaan sormenpäiden tienoilla niin kuin kiva, mukava ja siisti on. Lapasten selkäpuolelle voi sitä kutoessa tehdä kuvion. Aloittelijoiden langat ovat liukuvärjättyjä aika usein, luulen, mikä sinällään yleensä riittää kuvioksi. Peukalo kudotaan lopuksi. Jos aloituslanganpään jättää kutomatta työhön mukaan, sillä voi piilottaa päätellessä kerrosten välisen korkeuseron. Kutoessa aloituskohdasta tietää milloin kierros on kudottu ja missä kohden on menossa, joten vapaa langanpää on hyvä maamerkki.

Lehtikuvio (kelttiläinen?)
Löysin kirjastosta neulemalleja esittelevän kirjan, jossa oli mm kelttiläinen viiniköynnös, jonka lehtikuviota kokeilin, muttei ohje tuntunut olevan oikein, kun viisi silmukkaa samaan silmukkaan kutoen (1o, 1langankierto, 10, 1 langankierto, 1o) silmukan läpi menevät langat laajensivat silmukan reiäksi. Mutten sitten tiedä, kun lehden varsi oli kaareva, niin oliko siitä jotakin hyötyä mokoman reiän peittämisessä. Mutta niin kehitin oman tekemisentavan, mutta siinäkin oli pieniä reikiä, mutta tulos ihan kiva ja aika lähellä mallia:
Tuossa on nurjaa taustana ja kuvio siis oikeilla silmukoilla. (Mutta tässä kudottu edestakaisin eli välillä toisin päin.) Reunoilta ei ole kavennettu taustaa ollankaan, vaikka silmukoita on lehteen lisätty.
Ensin varsi 1oikein muutaman kerroksen ajan. Palmikon tapaan nostamalla viereisen silmukan ylitse saisi kai varteen kaarevuutta, mutten kokeillut.
Sitten tuon 1o viereisiin väleihin myös molempiin yksi oikein. Sitten kudotaan tietenkin lehteä 3 o. Sopivan näköisen kerrosmäärän jälkeen kudotaan keskimmäisen oikean silmukan viereisiin väleihin myös kumpaankin yksi oikein, ja siis oikeat silmukat tavalliseen tapaan lehdessä.
Lehden reunoilla lehtiruodut osoittavat viistosti ulospäin, mutteivät jatku lehden kärkeen asti. Siispä sopivalla korkeudella kavennetaan reunalta kaksi silmukkaa yhteen kutoen niin, että keskimmäinen niistä on päällä eli se, josta silmutta tulee ulos niin, että se ketju näyttä jatkuvan. Työn oikealla puolen se tarkoittaa, että lehden oikeassa reunassa voi tavalliseen tapaan kutoa kaksi oikeaa silmukkaa yhteen. Mutta tällöin lehden vasemmassa reunassa tarvitsee silmukoiden järjesty vaihtaa niin, että vasemmanpuoleinen oikea silmukka siirretään rtakakautta oikeanpuolimmaiseksi,ja sitten kudotaan nuo kaksi silmukkaa yhteen ihan tavallisesti. Mutten osaa nurjaa puolta neuvoa. Jollei halua lehden kaventuvan vielä tässä, voi samalla korkeudella kutoa keskimmäisen oikean silmukan viereisiin väleihin kumpaankin oikean silmukan.
Kun haluaa kaventaa lehteä, kutoon sopivin välein tällä tapaa yhteen lehden kummastakin reunasta aina kaksi silmukkaa.
Lehden kärkeä kutoessa tarvitsee kaventaa kolme silmukkaa yhdeksi, jolloin keskimmäisen eli lehtiruodin on oltava niistä vasemmanpuolimmaiseksi siirrettynä, jotta lehtiruoti jatkuu lehden kärkeen. Sen jälkeen kudoin vielä lehden kärkeä yhden kerroksen 1 oikein. Ja sitten vain urjaa taustaa.

En ole viiniharrastunut vaan absolutisti, mutta viiniköynnöksen kuva oli ihan hieno, villapaitakoristemainen. Siihen tarvittaisiin tuo lehti, palmikon tapaan polveilevan varren kutominen ja marjojen kutominen, mutta marjoihin eli nyppyihin oli hyvä toimiva ohje:
Yhteen silmukkaan kudotaan viisi: 10, 1langankierto, 1o, 1 langankierto, 1o
Sitten kudotaan noita viittä edestakaisin kuin ne olisivat kokokudottava työ: käännä, 5n, käännä, 5o, käännä, 5n, käännä (oikealla puolella kavennetaan kurjilla silmukoilla, niin kääntyy pinta pallomaiseksi) 2 nurimn yhteen, 1n, 2n yhteen, käännä, nosta 1s neulomatta, neulo 2 oikein yhteen, vedä neulomatta nostettu yhteen neulomalla saadun silmukan ylitse. Valmis.
Kirja on Maria Parry-Jones: Neulojan suuri silmukkakirja

En ole tätä kokeillut, mutta voikohan yhteen kudottavien silmukoiden järjestystä vaihtaa niin, että kutomatta poimii silmukat oikeassa järjestyksessä oikean käden puikolle siten kuin oikeaa silmukkaa kutoessa työntää puikon silmukkaan, ja vekslaa muita silmukoita puikolta apupuikolle tavalliseen tapaan puikot pitäen? Siis samoin päin puikko kuin oikeaa silmukkaa kutoessa, niin poimisi sitten kerralla nuo yhteen kudottavat silmukat vasemman käden puikolle ja kutoisi saman tien yhteen. Niin olisi ensinpoimittu päällimmäisenä, luulen.
Tai voisi ylimmäksi tulevasta silmukasta napata sormin kiinni työn etupuolella, ja siirtää toiset silmukat tavalliseen tapaan oikena käden puikolle. Sitten ylimmäinen silmukka vasemman käden puikolle ja muut yhteen kudottavat silmukat takaisin sen oikealle puolella tuossa samalla puikolla. Ja kudotaan ne yhteen.

Villasukkaa
Kaupassa oli tänään vanha mies,joka kertoi olleensa kutomossa töissä. Mutten ostanut hänen suosittelemaansa lankaa, kun en olisi osannut kutoa sillä ja se oli kovin ohut  Mutta tulis ostaneeksi vitosella kaksi kerää samanlaista lankaa kuin viime vuonna, paitsi että kutomaan ryhtyessäni värit olivat erilaiet. (Kamerani ei näytä kuvissa oikeita värejä: esim. ekat lapaset ovat violettiin eivätkä viininpunaiseen vivahtavat.) Kutominen tuntui sujuvan hitaasti ja takellellen mutta muutamassa tunnissa sain reilun vaaksan verran sukkaa kudottua. Kantapää meni ohitse lähes huomaamatta.





Tokmannilla on joskus ollut myynnissä konekudottuja villasukkia, vähän kuin resoriputkea, aika kapeita mutta ihan hyvät jalassa, taisivat olla aika halpoja. Luulen, että heillä on myöhemminkin ollut niitä.

Kutomisen opettelusta
Ensimmäinen käsitys siitä, miten silmukka kuuluu tehdä, jää kutomistaidon kehittyessä monelle teoreettiseksi ohjeeksi ja kädet löytävät omat sujuvat reittinsä harjaannuksen myötä. Jos silloin kiinnittää huomiota langan liikkeisiin ja tuntuun, puikkojen reitteihin ja niiden ideoihin eli vaikka ettö hakee langan tuoltapäin, niin aika vähällä miettimisellä saa itselleen uuden sujuvamman ohjeen siitä, mistä kannatti lanka hakea tms: mitkä ovat niitä perustekoja, joita kätesi ovat oppineet tekemään, älä pidä vanhaa ohjetta hankaloittamassa vaan tee uusi hyvin toimiva ohje.

Eka sukka valmis
Pidin pari tuntia taukoa ja kudoin sukan loppuun. Puolitoista tuntia siihen meni, mutta kärkikavennus ei ollut kovin nätti. Oiskohan sukkaan mennyt viisi tuntia plus tauot.



Papukaijakuvio?

Puserossani oli tuollainen papukaijan mallinen rytty ja jäin pohtimaan, voisiko sen kutoa vähän samalla tavalla kuin tuon kelttiläisen lehden. Lehtisuonten sijasta silmukkajonot olisivat sulkia ja siipien kaarta yms. Koristekuvio selässä vaikutta hyvältä idealta. Aina kun tekee reiän langankierron avulla, niin jostakin kohtalaisen läheltä tarttee kutoa yhteen kaksi silmukkaa. Siitä, kumpi niistä on silloin päällä, eli kumpi silmukkajono jatkuu ylempänä, kirjoitin kelttiläisen lehden kohdalla. Näyttää nätiltä, kun papukaija on reikäkuvion toisessa puoliskossa, mikä kai tarkoitaa, että koko kuviolla pitäisi olla pariton silmukkaluku leveytenään. Mutta tarvitseeko pyrstö aloittaa reikien yltä, jottei oikea silmukka nurjalla taustalla jää kuopalle? Miten se toteutetaan? Jalkoinakin on reikiä ja nokkana ja silmänä tottakai. Päälaen kai voisi toteuttaa ihan vain kutomalla seuraavan rivin nurjaa.

Tuollanen kudottu tiainen tai tilhi vai mikä olisi
Reikien tekeminen koristeiksi oli hepreaa ja sitä paitsi kotimaiset linnut ovat osuvampi valinta.
Eli nurjia silmukoita taustalle.Tässä kudoin sitten jonkun kerroksen keskimmäisen silmukan luona: viereisiin väleihin langankierrot ja itse silmukka oikein, tausta siis nurjaa. Sitten jatkoinpyrstöä: keskellä kolme oikein ja tausta nurjaa.
Sitten aloitin mahan:yhdelläkerroksella kolmenoikean vasemmanpuoleiselle reunalle silmukoiden väliin ykis oikein. Pari kerrosta myöhemmin lisäsin samaan kohtaan, siis neljästä oikeasta kahden vasemmanåuoleisen väliin yhden oikean silmukan. Sitten taas kahden klerroksen jälkeen aloitin selkää ja jatkoin mahaa: kolmen oikean oikealle puolen väliin yksi oikein, ja kolmen oikean vasemmalle puolen,minne ennenkin lisätty, nyt taas yksi oikein. Sitten vain kudoin lintua: seitsemän oikein keskellä ja tausrta nurjaa.
Lintumaisen muodon niin vaatiessa kaarsin mahaa sisäänpäin: kudoin kaksi vasemmanpuoleista oikeaa silmukaa yhteen ihan tavallisella tavalla niin, että vasemmanpuoleinen silmukkajono jatkui.  Seuraavalla kerroksella kavensin taas samasta kohden samaan tapaan, ja lisäksi vastakkaisen puolen siiven selän taa oikeasta reunasta kutomalla kaksi silmukkaa tavalliseen tapaan yhteen. Ja sitten vielä yhdellä kerroksella kavensin mahaakunnes kaula oli lintumaisen paksuinen.
Sitten kudoin kaulaa yhden kerroksen: kolmeoikein. Toisella kerroksella lisäsin vasemmanpuoleisen oikean silmukan viereen yhden opikein nokaksi, minkä seuraavalla kerroksella kudoin yhteen viereisen pään silmukan kanssa. Sitten kudoin kolme oikein päätä ja kavensin seuraavalla kerroksella kolme silmukkaa yhteen kutoen, minkä jälkeen seuraavalla kerroksella nurja silmukka siihen ja sen viereisiin väleihin langankierrot, jottei menisi kuopalle päälaki. Mutta langankierroista tuli liian väljät ja siksi isot reiät niiden kohdalle.
Tiainen vai tilhikö tuo nty sitten olisi?

Tilhi ja pihlajanmarjat
Saiskohan tuosta tilhi ja pihlajanmarjoja -tyyppisen kuvion johonkin villapaitaan? Kai jostain löytyis pieni nyppy? Tai sitten voisi käyttää reikiä marjoina, jolleise tee villapaidasta liian kylmää.

En ole nyppyjä niin tehnyt,mutta jos tuota viinirypälenyppyä matkis mutta tekis pienemmän, niin jonkinlaisen pikkunypyn saisi ainakin näin:
ensin kolme silmukkaa yhteen silmukkaan eli yksi oikein mutteis iirretä silmukkaa toiselle puikolle, sitten langankierto ja taas yksi oikein samaan silmukkaan, ja silmukka toiselle puikolle. Sitten käännetään työ ja kudotaan kolme nurjaa noihin äsken luotuihin silmukoihin. Sitten käännetään työ ja kudotaan nuo kolme yhteen, ja pikkunyppy on valmis.

Voisikohan marjatertun marjojen varret tehdä villalangasta, jonka ompelisi tuohon päälle, samoin oksan? Tavalliset pistot voivat olla tylsän näköisiä, mutta mitä jos olisi kaksi neulaa ja kaksi villalankaa ja pistäisi vuorotellen edellisen piston keskivaiheille vähän matkaa smaa matkaa yhdessä kulkisivat langat ja sitten vasta neula osuisi alla oleviin silmukoihin,niin olisiko se oksamaisemman näköistä? Oksaan kai sopisi paksumpi villalanka tai vaikkapa kolme vierekkäistä. Ihan heti ei voisi niin ommella, koska kudoksen tarvitsisi asettua ensin. Mutten tiedä, voiko niin tehdä, voiko kudotun päälle ommella.
No, näkyi tuo yhdellä langallakin toimivan, mutta pistot siis alta edellisen langan loppupäähän keskivaiheille ja sitten kudoksen langan läpi alas toiselle puolen. Ideanani oli,e ttä samalla langalla tai suurin piirtein samanvärisellä, jotta lintu näkyisi hyvin, mutta tässä kokeilussa nyt sattui olemaan erivärinen lanka.

((Koetin tehdä lentävän tilhen kuvan, pulleamman kuin talviset tilhet, mutta se epäonnistui.
Pyrstön voi näköjään tehdä leveämmäksi ja kaventaa sitten niin kuin nättiä on. Alla oli neljä reikää kahdella korkeudella.
Kroppaa lähdin tekemään samantapaisesti kuin edellistäkin, mutta symmetrisestija hiukan pulleampaa, jotta olisi talvinen pihlajanmarjoja syömässä oleva tilhi.
Siivet lisäsin reunoille,mutta näköjään jätin ne liian kapeiksi. Kun lähdin kaventamaan kaulaa kohden, lisäsin nurjan silmukan kavennuksen viereiseen väliin, jotta siivistä tuli erilliset. Mutta niitä olisi pitänyt siinä vaiheessa vielä leventää, luulen. Ja siirtää kauemmas kehosta esim. lisäämällä väliin silmukoita. Kun kavensin kaulaa kohden uudelleen ja ssamalla siipeä, lisäsin väliin kaksi silmukkaa, yhden aiemmin lisätyn kummallekin puolelle silmukoiden väliin.
Ongelmaksi tuli, että vaikka tein muutaman kolmen silmukan kerroksen päätä ja kaulaa, niin linja jotenkin näytti jatkuvan suoraan suippenevana, kenties siksi, että päälaen kolmen silmukan yhteen kutominen teki myös suippoa linjaa. Eli pääolisi saanut olla korkeampi, siivet leveämmät ka päättyä kauemmas kehoista, siinä vlissä enemmän silmukoita. Leveämmät siivet olisi kai tarkoittanut, että niiden ulkoreunalle olisi pitänyt lisätä silmukoita.
Linnun leveys vaihteli niin paljon, että neljä silmukkaa taustaa kummallakin puolella ei riittänyt vaan koko kudotun kappaleen leveys vaihteli paljon.))

Toista sukkaa

Kudoin eilisiltana toista sukkaa vähän yli kantapään. Taas oli vire kömpelö, mutta toiusaalta teki mieli kutoa, lieneekö marraskuuta.

Lämmittelyohjeita
Villasukat tarvitaan kyllä, mutta pipoja, lapasia, rukkasia, kaulaliinoja ja villapaitoja saa kyllä ostaa. On muitakin keinoja pysyä lämpimänä kuin villavaatteet: lämmittelyohjeita http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html ja vuodenaikojen elämisen ohjeita http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html .
Yksi hyvä keino lämpimänä pysymiseenon on pitää villasukat jalassa ja vilttin jalkojenympärillä ja tuulettaa aika isosta ikkunasta äkkiä ehkä kolmannes huoneen ilmasta, vaika ulkona sataisi, ja sulkea sitten kaikki ikkunat, ovet ym raot ja pitää edelleen villasukat ja viltti ja antaa kehon lämmön ja lämmityksen lämmitteeilmakuivaksi ja lämpimäksi, mikä käy äkkiä. Ja toistaa sitten taas,jos on viileää ja yhtään kostea sisäilma.

Vielä yksi silmukantekotapa
 Kätevää muttei kai niin vikkelää on tehdä silmukat seuraavalla tavalla. Rutinoituneeseen kutomiseen se kai sopii hyvin, mutta voi vaatiav jatkuvaa säätämistä, mikä hidastuttaa.
Nurjan silmukan voi tehdä lanka kuteen edessä niin, että koukkaisee langan edestä ylhäältä vasemmalta. Lanka lähtee siis vasemmalle yläviistoon (kovin karkeasti arvioituna 45 asteen kulmassa) ja se koukkaistaa alaspäin. (Katselin muutamaa kutomisvideota ja tämäntapainen nurja silmukka oli musitaakseni venäläistä kutomistapaa käsittelevällä videolla.)
Oikean silmukan voi tehdä levittämällä kudottavaa silmukkaa oikealle niin, että lanka joutuu sen taa näkyviin, ja koukkaista siitä sitten silmukan läpi.

Sukankutomiskoneista
Mietin tuota, että montaa naista helpottaisi varmaankin, jollei olisi käytännössä pakko kutoa villasukkia. Villasukkia voi ostaa myyjäisistä ja joskus jonkinlaiset kaupastakin, mutta se lienee aika harvinaista. Mutta on kanssa kutomiskoneita. Katsoin videota Singerin kaksi tai kolmekymmentä euroa maksavasta sukankutomiskoneesta, joka ei ihan tasaista tehnyt, mutta olisi kai voinut kutoa villasukan tyyppistä putkea. Jos siihen jossakin välissä ottaisi puolen kierroksen ajaksi langaksi langanpätkän, jonka myöhemmin purkaa pois, niin jos poimisi nuo molemmat reunat puikoille (neljä puikkoa?) kuin olisi oikeaan suuntaan menossa, niin voisiko kutoa kantapään siihen, jos aina kaventaisi leveyttä joka kerroksella niin, että tulisi 45 asteen kulma (45 +45 =90). Niin sitten ompelisi päätelemättömät palat kiinni  kai niin, ettäsilmukan sijasta kiertäisi kummaltakin puolen vuoron perään silmukoiden välin kummankin reunan kuin yhden silmukan siihen suuntaan niin tekisi, niin tulisiko siitä kuin kudottu kohta? Sitten vain reuna kummaltakin puolen nuo 45 asteen kulmassa kavennetus täytyisi jotenkin samantapaisesti ommella kiinni ja päätellä nuo kaksi langanpäätä esim. varteen. Mutta sukan kärki pitäisi kutoa tavalliseen tapaan. Ja kenties tähän tapaan ommellen voisi kutoa muunkinlaisen kantapään.

Käsityölehti
Kirjastossa oli muutama käsityölehti, joista yksi esitteli kivan näköisiä neulottuja, virkattuja ja koneneulottuja villavaatteita tms, mutten muista sen nimeä, kun ei se ollutkaan Ihanat käsityöt. Mutta löysin netistä ison joukon käsityölehtiä, joita voi tilata, jos rahaa ja kiinnostusta on: https://www.lehtikuningas.fi/askartelu--ja-kasityolehdet

Tilhi kkoneneulottuna?
Villapaidassa on kamala urakka, mutta tilhi ja pihlajanmarjat olisi kiva aihe. Kutookohan neulomiskone nyppyjä? Entä silmukan kahden silmukan väliin ja kaksi tai kolem yhteen tietty silmukka päällimmäisenä? Silloin voisi kutoa tilhi ja pihlajanmarjat -kuvion kokonaan koneella, oksa ja marjojen varret vain tarvitsisi ommella käsin, jos ne tekee erillisestä langasta päälle ompelemalla. Luulisi, että tuo voisi olla aika tavallinen villapaitakuvio, ainakin luontiharrastuneita kiinnostava.

Pihapuussa on pariin otteeseen ollut tilhiparvi,tulleet tilhineulettani katsomaan. Tuumaavat tykkäävänsä olla neulemallin malleina, koska villapaidoista tulee kovin lämmin ja se on talvella pakkasella hyvä.
Mutta tuo tilhi vai mikä lie on siis syksyn tilhen mallinen hiukan eikä talven pallomaiseksi höyhenensä pörhistäneen klisheemäisen tilhen mallinen. Mutta viimeisimmät muistikuvani tilhistä olivat juuri syksyltä. Nyt marraskuun loppupuoliskolla Savonlinnassa vielä ei ole pakkasta kuin muutama aste, vaikka lunta on jo.Tilhiparvi on helppo huomata sirittävän kujertavasta pakkasmaisesta äänestään, joka kuuluu sisällekin, mutta lieneekö minulla ollut ikkuna raollaan.

Sukkapari valmis

Nyt on toinenkin sukka valmis, mutta tuli aika miesten sukkien väriset, mutten kai voi antaa niitä poiskaan, kun aloitin sukkaparin kutomisen vainajien muistopäivän jälkeen, jolloin nousi isäni mieleeni muttei isänpäivänä viikkoa myöhemmin, eli kai hän on kuollut, syöpä hänellä oli ja parina vuonna on hänen syntymäpäivänään helmikuussa tuntunut olevan aaveita: yöllä viima käynyt ja ovi kolkannut.

Katselin tuossa ennen kuin kudoin toisen sukan kärjen loppuun, niin NovitaKnitsin mainosta ja tuli siitä vähän tyyliä kutomiseen, mutta kovin hankalaa niin oli kutoa: yhteen kudottavista silmukoista tuli liian kireitä ja ei niitä meinannut saada millään. Tilanteen mukaan tarpeen tullen vähän löysempi kutomiskäsialan olisi ollut paljon helpompi. Siis edellisellä kierroksella kutoa niille main löyhempää, missä aikoo kaventaa.

Lehtikuviota resorin sijaan?
Saiskohan tuosta kelttiläisestä lehdestä kaarevavartisen pienen version, esim. koivunlehden? Jos niitä laittaisi useamman, tai erikokoisia erinäköisiä moisia lehtiä koristenauhaksi, niin se kai korvaisi resorin, vai korvaisiko? Ainakin palmikkokohokuvio korvaa resorin. Voisi tehdä lehtiä kahteen riviin tai miten sattuu, niin jokakohdassaolisi lehteä ja silloin se kai toimisi resorina.
Tuleekohan siitä ollenkaan resori, kun siinä on lisättyjä silmukoitra?
Jos lehteen tulee reikiä, niin lisättävät silmukat voi kai myös kutoa edellisen kerroksen silmukan sivuihin. Tein niin, kun kudoin lehden ilman taustaa, jolloin välejä ei tietenkään ollut lehden alussa. Reikiä tulee, jos kutoo löysää.

Villasukat kaupasta
Ainakin tänään 28.11.2017 huomasin Tokmannin viimeisimmässä mainoksessa, että myyvät konekudottuja villasukkia, olivat tarjouksessa.Minulla on joskus ollut sellaiset. Olivat ihan ok jalassa, vähän naftit ja putkea mutta käyttökelpoiset, mutteivät kuitenkaan niin hyvät kuin käsin kudotut.
Maailman luonnonsäätiö WWF myy harmaita villasukkia http://kauppa.wwf.fi/wwf-villasukat
Urjalan villa myy villasukkia (10e, harmaat), villahousuja (50-55e, harmaat) ym villavaatteita http://urjalanvilla.valmiskauppa.fi/fi (Mutta heidän sukkansa ovat hyvin villaisia (olikohan75%) ja voivat mennä äkkiä rikki, kun taas tämä Folk-lanka, josta kudoin tavallista lämpimämmät ja muutaman kuukauden käytön ennen reikiä kestäneet sukat oli kai 80% akryyliä ja 20% villaa, kovin kiva kutoa.)

Kudottavan työn, koristekuvioiden, mallin, tyylin yms valitsemisesta
 Minusta on vaikuttanut siltä, että se, minkä kutominen sujuu ja tuottaa kivaa jälkeä, ryhtyy siitä, milloin kutoo. Joskus kun jokin kiehtoo, niin siitä saa ihan kivaa jälkeä, mutta sitten jos toiste ei se oikeasti kiinnosta, niin siihen ryhtyessä, törmää ongelmiin, jälkeen tulee virheitä, ei se ole yhtään nätti, tuskin edes oikean mallinen. Osin se on luonnekysymys: mitkä ovat perustaitoni, minkä tyylilajin teen tenhoutuen, minkä pituiset ja kuinka vaativat rupeamat viihdyttävät, miten paljon luonteenlaatuni sallii tsemppaamista hankalien kohtien ja tärkeiden kohtien kohdalla, miten hyvin toistan samaa ulkomuistista, yms Ja osinhan se on kiinni siitä, mitä muuta olen viime aikoina tehnyt ja minkätyyppistäviimeksi kutonut.  Yleensä vaikeammat k'sityöt kai perustuvat niiden yksinkertaisten osien hallitsemiseen ja siihen, että työn tekeminen ja sen suunnitteleminen haaveillen kiehtoo. Eli sellaista vaativaa ei voi tehdä, mitä ei hahmota, mistä osat jäävät hämäriksi, jollei sitten korvaa noita osia jollakin muulla kyllin hyvällä, tai missä perusosat ovat niin edistynyttä, että ne sipisivat harjoiteltaviksi osiksi eikä pikku rakennuspalikoiksi, joista sommitellaan kaunista.

Lehtikohokuvioita
Kokeilin eilen noiden lehtikohokuvioiden kutomista, jos vaikka kutoisin sukat, joissa olisi lehtikoriste. Kokeilin sekä varren kaarevuutta: nosto kahden ylitse heti alussa ja sitten suoraa oli kivoimman näköinen, ja lehtien muotoa, mutta ne eivät niin onnistuneet, paitsi pyöreä joka toisella seitsemän levyiseksi levennetty, kudottu sitten samaan ja taas joka toisella kavennettu, mutta jatkoin siit tammenlehtiyritelmää, joten en tiedä, miten sen kauniisti lopettaisi.
Harmi, ettei tuosta kuvasta niin näy. Lehdet ovat selvästi kohollaan ja näteimmät, jos venyttää hiukan sivusuunnassa. Jos kutoo löyhää, niin si,mukoita lisättäessä tulee isoja reikiä, samoin, jos lisää kahdella peräkkäisellä rivillä. Jos tekee lehtiä kahteen riviin kuten tässä, niin lehtien välillä kaksi silmukkaa eir iitä vaan olisi oltava kolme tai enemmän. Pyöreistä ja kolmiomaisista lehdenmuosoista tuli ihan erityyliset, kuka nyt sitten pitää mistäkin, itse pidin pyöreistä.

Lintua
Ajattelin kutoa papukaijaa, josko oppisin, mutta tuloksena näyttää näin alkuun olevan kaksi ihan nättiä pikkulinnun pyrstöä:
tausta nurjaa, langankierto, yksi oikein langankierto, taas nurjaa
samat kolme oikein kolmen kerroksen verran
sitten toinen renasilmukka alimmaisena kudotaan tuo reunasilmukka keskimmäisen kanssa yhteen, ja toinen oikein
sitten ykis rivi kaksi oikein
toisella rivillä lisätään kummallekin sivulle väliin yksi oikein: alkaa lintu

Ja toinen:
Tausta nurjaa, langankierto, yksi oikein, langankierto, yksi oikein,, langankierto, tausta nurjaa
sitten kolme kerrosta viisi oikein
neljännellä kerroksella kudotaankummallakin puolen kaksi laitimmaista yhteen, reunimmainen alimmaisena
sitten yksi kerros kolme oikein
seuraavalla kerroksella alkaa lintu: yksi oikein kummallekin puolen väliin ja keskelle siis nuo kolme oikein.

Kutominen ja tietokoneet
 Joidenkin mielestä kutominen on samanlaista kuin tietokoneiden käyttö tai ohjeklmointi, kun molemmissa on mekaaninen yksinkertainen tehtävä, mutten oikein usko kutomisesta voitavan oppia paljoakaan tietokoneista, vaikka toki on se, että jotenkin olisi osattava nousta tehtävän mekaanisuuden yläpuolelle ja tehtävä mielekästä. Kirjoitin aiheesta blogiini, jossa mm tunteet tietokoneille: tavoitteellisuus luo tarpeita: jotain tarvitsisi tehdä, jotta saavuttaisi tavoitteen, ja niin tietokone on analoginen toiminnaltaan tuntevalle olennolle, jonka tunteet liittyvät erilaisten tarpeiden täyttämiseen, laittavat toimimaan niiden täyttämiseksi,  http://feelingcomputers.blogspot.fi/2017/10/side-step-knitting.html

Sukkaa
Aloitin eilenlehtikuviollista sukkaa, mutta paksusta langasta lehtikuviosta ei tule niin kivan näköinen. Eilen kudoin varren ja pienemmän lehden sekä melkein koko kantapäälapun. Tänään kudoin kantapään ja sitten ympäri vain sekä toisen isomman lehden, josta vielä ihan kärki puuttuu.

Kutomisjäljen tasaisuudesta
Yleensä olen kutonut aika tasaista jälkeä, mikä kai liittyy siihen, että minulla on vakiona pysyvä teoriaperspektiivi, johon aina vertaan, että mitä osaa siitä, milloin elän, missä olen siihen nähden ja millainen vireeni on jäljen osalta siihen nähden, niin että sen avulla osaan sitten säätää, että tarvitseeko yrittää vähän isompaa tai pienempääsilmukkaa vai ottaa tosissaa, ettei tietylle kohdalle liian löysää, tai löysätä jossakin, jos seuraavalla kerroksella kyllä tarvitaan löysempiä silmukoita silmukoiden yhteen kutomiseen tms. Kanssa olen yirttänyt pitää silmukantekotapoja, vaikka ne vaihtelevat, niin sellaisina, että huomaan aina, minkä kokoisen silmukan kulloinkin teen, jolloin pystyn vaihtelemaan kokoa ja säätyämään sen sopivaksi ilman, että tuntuu kireältä tai pakottamiselta. Hyvät tekemisentavat, kutomismukavuus, on koko ajan tärkeää vaalia, niin ei mene kutominen niin aivottomaksi, kun on jotakin, minkä oppiminen on muun elämän kannalta hyödyllistä ja elintilaa tyuovaa.
(Jos olet tavannut kutoa kovin epätasaoista, niin pitäisiköhän tästä opista tiedottaa aviomiehelle?)

Sukan kuvion päättämisestä, kun tausta nurjaa
Tuossa kun kaksi lehteä vei aika ison tilan, niin päätin kuvion taustoineen aika pian toisen lehden jälkeen, mutta siinä kun oli tausta nurjaa, niin suora, jolla jatkoin, jäikin nurjan alle kuin olisi ollut toista ohuempaa lankaa, vaikkei ollut, vaan vaakasuora nurja rivi nousee kai aina niiden ylä- ja alapuolella olevien oikeiden silmukoiden yläpuolelle. Eli nurjaa taustaa ei saisi lopettaa ennen kuin alkaa sukan kärkikavennus, tai muuten tulee eri langalla kudotun näköinen.
Mutta voiko tuo osin olla, kun olin niillä main kun langan väri vaihtui ja nurja tausta loppui, kummastakin sukan sivusta kaventanut kahteen otteeseen yhden silmukan, kun sukka tuppasi olemaan liian leveä? Tästä jää se olo, ettei kutomistaitoni nyt ollut kyllin hyvä. On muuta pyörinyt mielessä vaivaksi asti.
Onko kutomistaitokin siis sitä samaa kuin virheiden korjaaminen kutomisessa ja ompelussa, että pitää miettimistauon ja miettii kunnolla päätöksiä vaativat kohdat sekä virheiden korjaamiset uudestaan aoittaen onnistuneesta, eikä samaa vanhaa urautuneesti jatkaen, jos se tie vie nykyisin ojaan.

Kutojan vuosi
Nyt on suunnilleen vuosi siitä, kun aloitin kutomisen. Olen kutonut kolmet lapaset, kolmet sukat ja muutaman epäonnistuneen alun sekä villapaitaa, josta en tiedä, saanko sitä koskaan valmiiksi, ja kuvioneulelappuja, etenkinkohokuvioi.  Näitä kutomisohjeita on kertynyt monta, lieneekö liikaakin? Toivottavasti niistä on iloa eikä kaikki riipu paikkakunna, jolla asuu, että onko se käsityöhenkinen.
Lapasia ei selvästikään tarvitse kutoa joka vuosi, mutta villasukkia kuluisi kyllä pari tai kaksikin.
Oiskohan vuosi ollut koossa oikeastaan tuossa juuri ennen nyt kesken olevan lehtikuviollisen sukan aloittamista.

Lammaskuvio?
Saisikohan tuosta lintukohokuviosta lammaskohokuvion, jos aloittaisi ylhäältä päätä ja selkää samaan tapaan kuin pyrstöä ja kaventaisi lopussa jalat silmukkajonoiksi, ja alla olisi nurjien silmukoiden ruoho? Päässä kai voisi lisätä silmukan sisemmäs, niin saisi päähän pyöreyttä, ja kaventamalla sisempää pääsisi kai kaulaan. Mutta miten saada mahan pyöreys?
Onnistuisikohan villakoirakuvio helpommin?

Lopettelisinkohan tähän?
Näitä kutomisohjeita on jo kovin monta. Vuosi on kiinnostava aika verrata omaa kutomistaan, muttei kai enemmän lisääminen itse kutomistani olisi niin mielekästä, hankaloittaisi vain vertaamista ja siitä ehkä koituvaa tukea omalle kutomisharrastukselle.

Lehtikuviollisia sukkia kutomassa

Tuossa kumminkin tuo lehtikuviollinen sukka, jonka tänään sain valmiiksi, ja tokan varsi kantapäälapun alkuun asti. Purin tokan lehden jälkeisen epäonnistuneen osan kärkikavennuksen alkuun asti ja tein tilalle kolmannen lehden. Ensin en aikonut tehdä niin,mutta sitten ajattelin, että näistä tällaisista valinnoista muodostuu tottumuksiani, jotka myöhemmin määräävät, olenko hyvä vai huono kutoja, teenkö siistiä onnistunutta jälkeä ja kivoja kuvioita vai epäonnistuneita epämuotoisia tekeleitä. Eli purin epämuotoisen loppuosan ja tein kivana pitämääni kuviota tilalle ja otin vaarin siitä, mitä olin oppinut nurjan tausta-alueen lopettamisesta.

Mutten ole niin vakuuttunut, että olisi mielekästä blogata enää näitä uusimpia kutomiani, sillä on kiva osata kutoa ok sukka ja lämpimät lapaset, mutta miksi seurata, mitä kuvioita olen tehnyt tai miten onnistunut? Muutama kiva kuvio on kiva aloittelijan oppia, tuntee itsensä niin osaavaisemmaksi, ja onkin.

Tuo lehtikuvion koko tuntui olevan kutomisnopeuden ja jaksavaisuuteni kannalta juuri hyvä: yhden lehden sai kerralla tehtyä ja kenties vähän jotain muutakin kudottua. Tässä on varressa aloitus ja sitten yksi lehti, minkä jälkeen kantapäälappu ja kantapää. Ja sitten taas kaksi lehteä ihan kärkikavennukseen asti niistä jälkimmäinen, ja sukan lopetus.
Lehtien alussa, kun silmukoita lisätään, on niitä edellisillä kerroksilla ja niden tienoilla kudotava lehden tienoilla ihan tiuhaa, jottei sukka veny siitä rei'ille.

Kutomisviihtyvyydestä
En nyt onnistunut kutomaan tämän ohjeeni mukaan, mutta yleensä, jos ajatusten perspektiivistä, etenkään kaavamaisesta kuten vaikka mielessään ääneen laskeminen, hahmottaa käytännön tekemisen ja käytännön toiminta jää siinä jotenkin syrjemmäs,turaavaksi, niin ei ole kovin hyvä olo kutoessa tai muuta käytännöllistä tehdessä, esim. liikkuessa. Mutta jos uppoa tekemiseen, enimmäkseen sanoitta, aistien ja arkijärjen, tunteiden, tunnelmien, tekemisen vaistoluontoa kiehtovan tason viemänä, niin on paljon parempi olo ja tekeminen sujuu paljon paremmin, on viihtyisämpää, kun sille on uhrattu kylliksi oikeanlaista huomiota ja hankalat kanttaavat asiat jätetty pois yhtä aikaa tehtävistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti