torstai 8. joulukuuta 2016

Opi kutomaan paremmin

Sisällysluettelo:
Kutomisesta sujuvampaa, mukavampaa ja parempi jälki
Mummolamaisuuden luomisesta
Oikeat ja nurjat silmukat
Samankokoiset
Oma malli
Lahjojen ja taitojen oppimisesta
Millä kohden ja miten mittasuhteet
Rauhaa kutomiselle yms
Aikaavievyydestä ja hinnoittelusta
Kutomisnopeuden parantamisesta
Kudoin sukat
Paperikassi näyttävä
Käsityötaito
Neulominen tyhmentää
Villasukan kantapään kutomisen ohje
Lisähuomautus kantapään kutomisesta
Langat
Aloitus
Päättely
Kavennus
Palmikkoneule
Virheistä, korjaamisesta ja oppimisesta
Hevoskuvio
Kudon kuviollisia sukkia
Puikot
Jaksavaisuudesta ja tavoitteista
Puupuikot vai metallipuikot 
Kudon sukkaa 
Neuleiden kuvaamisesta 
Silmukantekotavoista 
Jämälankavyyhdin solmu
Silmukoiden ja kerrosten laskemisesta
Kudon myssyä
Langan vaihtamisesta
Kutomalla ansaitsemisesta
 Villasukista juhannusaattona 2017
Parsimisesta
Huomio kantapään kutomisesta
Villapaidoista
Sibelius-mallin hakemista
Villapaidasta
Laskemisesta
Muun puuhaamisesta samalla kun kutoo
Langan saaminen vyyhdistä

Väsyneenä kutomisesta
Lankojen valitsemisesta
Villapaitaan kuvioita miettimässä
Epäonnistuneen kohokuvion korjaamisesta
Kirjoja
Kutomisnopeus ja silmukantekotavat
Vuorokaudenajasta
Kukkakuvio
Silmukoiden laskemisesta isoissa kuvioissa
Tukea kukkakuvioille tunteiden rationaalisuudesta



Kutomisesta sujuvampaa, mukavampaa ja parempi jälki
En ole neulomisesta kamalasti pitävä enkä kamalan taitava, mutta kudoin tässä lapasta liukuvärjätystä paksusta langasta ohuemmilla puikoilla, jotta saisin lämpimän enkä verkkomaista kudosta. Niin tämän opin neulomisen opettamisesta:
Neuloessa on käsien liikkeen, langan kireyden ja puikkojen tuntu tärkeä, vähän kuin verkoilla kuulostelisi, että onko verkossa kala. Eihän neulominen sama juttu ole, mutta samanlaista motoriikkaa tarvitaan, hienoisten erojen kuuntelua ja mukavien tunteidenmukaisten reittien löytämistä. Vähän samanlaista kuin hiihtoretkiohjeessani   http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/01/liikuntaa-vihreille.html



* * *

Mummolamaisuuden luomisesta
( Mummolamaisuuden luomisesta http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/03/natkilaisyydesta-ja-savonlinnalaisuudes.html  )

* * *

Oikeat ja nurjat silmukat
Olen kutomisessa ihan aloittelija ja niin olen pohtinut hyvää tapaa tehdä oikeat ja nurjat silmukat. Tässä löytämäni hyvin sujuvat taat. Samalla yritän seurata tuota yllä oleaa ohjetta.

Oikea silmukka: Neule asemmassa kädessä ja lanka kulkee etusormen yli edestä kuteesta takakautta sormien älistä kerälle.   Oikeassa kädessä puikko ja se menee asemmalta oikealle oikeanpuolimmaiosen silmukan läpi (näin minulla on opetettu, ja tämän seuraaan löysin nyt itse:) Ensin silmukan läpi mennyt puikko menee aika pystysuyoraan ylöspäin osoittaen vielä vapaan langan viereen ja kääntyy sitten poikittan noukkien sen silmukan läpi. Vasen käsi voi auttaa vapaan langan silmukan taakse.

Nurja silmukka: Kädet samoin mutta vapaa lanka neuleen etupuolella ja vasemman käden etusormi liikkuu hiukan ylöspäin kiristäen vapaan langan  ylöspäin, hiukan silmukan oikealle puolelle, samalla kun vasemman käden muut sormet pitävät langasta jotenki n kiinni. Näin oikean käden puikko menee oikeanpuolimmaisen silmukan läpi oikealta vasemmalle ja noukkii kireän vapaan langan ylhäältä kiertäen, mikä on helmpompaa kuin puikon takaa, kun lanka on nurjaakin neuloessa neuleen takapuolella. Nyt tosin tarvitsee tiedostaa, onko seuraava silmukka oikea vai nurja, jotta saa kätevästi langan oikealle puolelle kudetta.

* * *

Samankokoiset
Tässä kun vertasin pääkaupunkiseudulla muilta tarttunutta kutomistapaa ja savonlinnalaisuuden tuomaa, niin pääkaupunkiseudulla kutoja keskittyi vain silmukoiden tekemiseen ja kutomiskäsiala oli mitä oli, jolloin neuleen leveys oli jotenkin holtiton, mitä sattui tai aina saman käsialan tuoma.
Savonlinnassa taas olen harrastanut maalausa (ks. tästä blogista vesivärimaalausohje http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/01/koiran-vesivarimaalausohje.html) ja siinä, että kokonaisuudesta tulisi onnistunut, niin pidetään koko ajan sivusilmällä silmällä kokonaisuutta, että kokonaiskuvasta tulee oikea ja kukin osa, mikä olisi "teoreettinen" suyositus kutomistavasta, tehdään kokonaisuuden osaksi sopivaksi, ja samalla tunnelmalliseksi, jotta tulee juuri se kohta, jota silloin kutoo, esim. kämmen, peukalon tyvi tai sormet rystysten kohdalkta. Ja sovitan usein enkä mieti ruutumalleja tms koneneulojan juttuja vaan vaatteen sopivuutta käyttäjälleen hyvään arkeen.

Oma malli
Mallin suhteen olisin käyttänyt samantapaista kuin tämän blogin tekstissä vaatteiden ompelemisesta ilman kaavoja http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html .  (Siis jo ennen lankojen ostamista ja lankojen ostamiseen tai jos tekee vanhoista langoista, niin ehkä jonkin erivärisen mallista tenhoavan tekevän lisälangan ostoon.) 

Lahjojen ja taitojen oppimisesta
Katso lahjakkuuden oppimisesta Haaveammattiin-blogini ohje  http://nopeaoppisuus.blogspot.fi/2011/03/haaveammattiin.html
ja taitojen oppimisesta tuosta Haaveammattiin-blogista ohje http://nopeaoppisuus.blogspot.fi/2011/03/miten-oppia-kaikki-kerralla.html

Millä kohden ja miten mittasuhteet
Ehkä kanssa tästä samasta Tunteet ja tekemisentapa -blogista tuo ohje http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/04/ruuanlaitosta.html .

Rauhaa kutomiselle yms
Savonlinnalaisuus vaalii viikonloppumaisia piirteitä, jotka tuovat rauhan vaativaan tekemiseen mm käsitöihin ja taiteisiin   http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/12/mihin-savonlinnalaisia-tai.html

* * *

Aikaavievyydestä ja hinnoittelusta
Lapasistani tuli ihan onnistuneet ja laitoin ne myyntiin tori.fi hin
https://www.tori.fi/vi/32596989.htm
https://www.tori.fi/vi/32649023.htm

Mietin tässä, että villasukkia kai usein myydään lankojen hinnalla, mikä on tavallaan kiva, jos haluaa antaa lahjan.  Mutta tavallaan olisi kiva, jos neulomalla voisi ansaitakin jotakin, jos se hyvin sujuu, vaikkapa kympin yli lankojen hinnan, jos neulottu vaate on ihan hyvälaatuinan.
Nyt kului minulta ekan lapasen kutomiseen kahden työpäivän verran aikaa, tokan kutomiseen yhden työpäivän verran, kolmanteen puoi työpäivää ja neljänteen kaksi ja puoli tuntia. Voisiko nopea kutomisesta pitävä kutoa lapas- tai sukkaparin tunnissa ja saada siten kympin tunti? Mutta toki tarttee malli suunnitella yms, mihin myös kuluu aikaa.
(Nyt viidennen lapasen alun tosin tyrin moneen kertaan värien ja kuvion suhteen. Samalla samaistuin ensi kertaa kutomistaitoisiin ja niin mallin myötä kutomistahtini hidastui kamalasti ja hukkasin isoimmaksi osasta aikaa oman kutomistapani, jouduin purkamaan ja jälki oli suttuista ja kovin aikaavievää.)


Kutomisnopeuden parantamisesta
Kutomisnopeudessa on olennaista käyttää tietty aika parempien silmukantekotapojen etsimiseen, mutta ei epämääräisen pitkää aikaa, joka vain jatkuu ja jatkuu ja urautuu eikä löydä hyviä tapoja vaan pelkkiä kömpelyyksiä ja hitautta. Eli sen mitä pohtii hyviä tekemisentapoja, niin tekee virkein avoimin mielin, ja sitten vaan poimii ne nykyisellään hyviltä vaikuttavat ja kutoo niillä. 
Jos kutoo urautuneesti ihan jo heti alkuun,e ttä tässä vaan silmukkaa teen niin kuin aiemmillakin kerroilla, niin käsitys siitä, mitä tekee, ei ole artikuloitu vaan jotenkin hämäräksi jäänyt, ja liikkeet ovat jotenkin kömpelön urautuneita eivätkä tekemiseen tarttuvaisella uutta aloittavalla mielellä, milloin huomaisi paremmin, mikä on hyvä tekemisentapa ja mikä ei. Eli hyvä silmukantekotapa, ekan ohjeen hyvät reitit käsille ja tunteille, tuon myöhemmän ruuanlaitto-ohjelinkin tunteenomainen arvio siitä, mikä on milloinkin sopiva mihinkin, vaatteiden ompelemisohjelinkin käsitys mallista, jota tavoittelee ja sen ja taito- & lahjakkuusohjelinkkien tuomat taidot nostamassa taitotason tehtävää hyvin vastaamaan.
Jos kutoessa tekee muuta samalla, esim. puhuu, niin hidastaa paljon, jos tekee sellaista tekemistä, jota ei yleensä tehdä yhtä aikaa muiden tekemisten kanssa vaan vain ajankuluksi, esim. jutunkerronta, kun taas muun kanssa yhtä aikaa tehtävää voi hyvin,sen kutomista hidastamatta, tehdä kutoessa, esim. kertoa jostakin aiheesta tavallisella asiakommunikaatiolla.

* * *


Kudoin sukat
Joulun alla uskalsin aloittaa sukkiakin ja jouluna sain ekan valmiiksi ja se oli ihan hyvä ja nyt uutena vuotena olen kutonut toista, mutta jotenkin unohdin siitä ne kohdat, joita etukäteen mietin.
Sain toisenkin sukan valmiiksi uudenvuodenpäivän illalla, mutta mitä mielessäni pyöri muistoja helsinkiläisistä kutomistaitoisista naisista, tuotti tökeröä jälkeä, kun taas Savonlinna vaikutti koin edulliselta käsitöiden laadun kannalta.

* * *

Paperikassi näyttävä
Jouluna tuumin, että ok lapaset paperisessa lahjakassissa on paljon näyttävämmän näköinen kuin lahjapaperissa, ja kassin voi käyttää uudelleen, mutta maksaahan se luokkaa 3 euroa.







Alemmat kuvat ovat äsken otettuja eivätkä niin jouluisia. On kai väliä sillä, että laittaa neuleen ajatuksella (Ai kun kivca neule, hyvä käyttää ja ylellisen villava, hyvää joulua!) lahjakassiin eikä vain jotenkin, minkä virheen äsken tein.

* * *

Käsityötaito
Tästä kutomisbuumistani opin Savonlinnaa ja Helsinkiä vertailemalla ainakin sen, ettei käsityötaito ole niinkään keskittymiskysymys ja ajankäyttökysymys kuin panostamiskysymys: missä pärjätäksesi satsaat suuresti, aina uskontoa myöten ja asuinpaikkaa, päivän ohjelmaa, ihmissuhteiden arviointia yms myöten - tai ainakin sellaisia piirteitä on tullut paikkakunnan vaihdon myötä ja käsityötaitoja ne ainakin tuntuvat auttavan, mutta Savonlinnan taitotasoa kasvattaa oopperajuhlat ja Helsingin taitotasoa käsitöissä pienentävät suuntautuminen teoreettisiin ulkoa luettaviin ammatteihin ja miesmäisten insinöörimäisyyksien arvostaminen.

Neulominen tyhmentää
Neulomisen vaikutus älyyn on varmaankin paljon tyhmentävä, sillä kovin ykistoikkoiset tehtävät tyhmentävät ja kutomisessa yleensä on vain oikeita ja nurjia silmukoita samalla tavoin tehtyinä ja isolta osin jokseenkin helppoina kuvioina kuten 2o 2n 2o 2n ... Tyhmentävyyttä lisää, jos tekee hitaan epämääräisesti ja ajattelee niin jotenkin oppivansa kutomisesta.
Toisaalta käsityötaito hyötyy paremmasta ymmärryksestä ja haaveisiin päin ponnistamisesta, siis isommasta taitotasosta. Mutta jotta painotus olisi niissä, olisi kutomisen oltava kokemuksen määrään nähden nopeaa ja sujuvaa, ei siis urautunutta vaan vikkelää ja uutta oppivaa, haaveisiin päin motivoitunutta ja muun elämänpiirin rikkauden tajuavaa.

* * *


Villasukan kantapään kutomisen ohje
Villasukan kantapään kudoin näin:
Ensin resoria nilkkaan, sitten valmiista sukasta mallia ottaen kantapään alueen ympäri suoraa kudosta suunnilleen puolen silmukkamäärän verran, siis edestakaisin, kun muut silmuta odottivat puikoillaan.
(Tässä olisi pitänyt kiinnittää huomiota siihen, mihin kohden rsoria suorat silmukat rajautuvat, eli tuleeko toispuoleinen ja symmetrisesti kumpaankins ukkaan, vai molemmat symmetrisesti. Ja jos sukan alku on korkeammalla, niin taakse kai on hyvä jättä korkeutta enemmän.)
Kun kantapään korkeus on (kokeillen jalassa) sopiva, niin kudoin (jotakin riviä jatkaen) neljä keskimmäistä silmukkaa yhdelle puikolle ja sivut omillaan, tarvitsin siis kuusi puikkoa. Ja siitä sitten kummaltakin sivulta yksi silmukka nostettuna puikolle per kerros, eli käytännössä (useimmiten) kääntyessä kaksi nostettuna ja keskimmäinen kudotaan samoin kuin muutkin silmukat. Kymmenen levyisenä sukka jalkaan kokeillessa oli hiukan kantapäätä leveämpi eli sopivan levyinen.
Loput silmukat kantapääosan sivuilta kudoin yhteen aina reunimmaisen silmukan kanssa, jotta kantapään leveys pysyi sopivana.
Sitten nostin kummaltakin sivulta joka toisesta välistä silmukaksi puikolle kuteen reunan, kun se vaikutti suunnillen sopivalta.
Sitten kudoin ympäri resoria resorin kohdalle ja suoraa suorien silmukoiden kohdalle ja kavensin alussa muutamaan otteenseen yhden silmukan resorin ja puikolle nostetusta alkaneen suoran kudoksen rajalle. Kunnes oli yhtä paljon silmukoita kuin alussa, ja niin kudoin putkea kunnes 
(suoraa kutoen) kavensin sukan kärjen pikkuvarpaan ohitettuani.


* * *

Lisähuomautus kantapään kutomisesta
 7.1.2017   Tuossa kantapään kutomistavassa on huomattava se, että kerroksia kantapäähän tulee yksi 4 silmukan kerros, kolme kerrosta, joissa on kummaltakin puolen nostettu yksi silmukka keskimmäiselle puikolle, ja kolme kerrosta, joissa on keskimmäisen puikon laitimmainen silmukka kudottu yhteen reunapuikon sisämmän silmukan kanssa. Eli kerroksia on reunapuikon silmukoiden määrä plus yksi, joten eka kerros kudotaan samaan suuntaan kuin vika, jos reunapuikolla on silmukoita parillinen määrä, ja siitä on sitten jatkettava ympäri koko sukan eli vikan kerroksen tulisi olla oikein kudottu ja siksi siis tässä tapauksessa ekankin (4s). Luulen siis näin, muttent iedä, onko siinä iso ero jos onkin toisessa reunassa ja kutoo siitä sitten oikein päin ympäri kumminkin.

Langat
Lankoja en niin tunne, mutta lankana minulla on näissä ollut paksu Folk-lanka, kovin on lämmin ollut kyllä, sukat nyt viikon verran ja lapaset parina kolmena päivänä pakkasella, tänään oli viimaakin ja lapaset pitivät tuulta ja olivat lämpimät. Langassa on kasi eriväristä säiekimppua kierretty yhteen löyhästi niin, että lanka vyyhdellä on villava ja kutoessa venyy villalankamaiseksi, mutta jollei kudo paksuilla puikoilla tiukkaa vaan ohuilla puikoilla löyhempää mutta kumminkin tiivistä, niin langat läitstyvät valmiissa työssä käden alla niin, että tulee tiiviimpi ja siis kai jalan alla parempi mutta en tiedä, vaikuttaako se kestävyyteen, kun kai aina joku lanka tai säie on kussakin sukassa lattiaa vasten aina, mutta ainakin pinnasta käytössä tullut huopamainen etenkin kantapään alla, mikä on paljon parempi kuin ritilä, muttei kaikkien mielestä niin nätti. Käytössä jalka on sukassa on valunut taaksepäin eli pituutta jalkateräosassa olisi saanut olla parikin senttiä enemmän.

Aloitus
8.1.2017   Aloitin lapaset ja sukat samalla tapaa: neljällä jaollinen (2o 2n resori) määrä silmukoita kiertämällä langan pitkää vapaata päätä leivonpääsolmua muistuttavalla tavalla kahden vierekkäisen puikon ympäri niin, että jos siitä kutoo ekan rivin suoria silmukoita, niin lenksu ei aukea. 
Sitten katsoin, mistä lähti kerälle lähteä lanka ja kudoin siitä takaisin (muistaakseni ainakin sukissa) suoria silmukoita koko rivin jakaen sen neljällä jaollisia määriä eri puikolle. 
Ja kun rivi oli valmis, niin siitä näki helposti, miten päin kude piti pitää, jottei se ole kiertynyt mistään puikkojen älistä, ja niin pääsin kutomaan ympyrän muodossa resoria ihan taalliseen tapaan. Reunasta tuli näin ihan hyvä ja pääty ei jäänyt näkyviin, kun lapasen almistuttua päättelin langan niin, että kuteen reunasta tuli siisti, tasainen. 

Päättely
Kun sain lapasen tai sukan almiiksi, pidin pienen tauon ihastellen työtäni ja sitten jaksaaisena edelleen ihastellen päättelin sen niin, että se olisi mahdollisimman hieno: hyvälaatuinen, mukava ja nätti, toivoin.

Kavennus
Kaventaessa kudotaan kohdissa, joissa haluaa kaventaa, kaksi silmukkaa yhteen kuin ne olisivat kutoessa puikon näkökulmasta yksi ja sama silmukka. Se on ainakin minulla aika kömpelöä, mutta jälki on aika siisti mutta toisaalta paksumpi esim. jalan alla ja siksi kantapään reuna on tehtävä sivulle eikä jalan alle. Varpaiden kohdalla kaventaessa villasukassa kudotaan suoraa eikä ollenkaan nurjaa. Kavennuksen suuruus on tottakai kadonneiden silmukoiden verran per kierros. 
Yhteen kudottavia silmukoita voi ensin löysätä puikolla venyttämällä, niin mahtuu paremmin kutomaan ne yhteen.  Kohdasta ei kai tule niin paksu, jos kudottu silmukka on löysä ja niin jättä silmukat vierekkäin eikä yhteen.


Palmikkoneule
Palmikkoneule on kohokuvio, joten se tarvitsee taustakseen viereensä nurjia silmukoita ainakin kolme per puoli, jotteivät ne katoa resorimaisesti piiloon. Palmikossa kahden silmukan nauha kiertää toista kahden silmukan nauhaa. Kudotaan ensin kullakin kierroksella nauhat näkyviin: 3n 4o 3n . Sitten toinen kerros samoin mutta palmikossa päällimmäisiksi tulevat (tai kaikki 4o) oikeat silmukat löysää kudosta. Kolmannella kierroksella kudotaan tausta 3n, sitten nostetaan kuteessa päällimmäiseksi tuleva kahden o silmukan nauha kolmannelle puikolle ja huolehditaan, että ne oat aika löysiä. Jos vasen nauha kiertää etikautta oikealle, nostetaan silmukat heti oikealle puikolle kutomatta, mutta tällöin joutuu vekslaamaan kahta muuta oikeaa silmukkaa puikolta toiselle. Taakse jäävät oikeat silmukat (siis toinen nauha) kudotaan tavalliseen tapaan. Tässä siis nostetaan kaksi etukautta kutomatta ja kudotaan kaksi takana olevaa, mutta nauhat eri järjestyksessä kuin aiemmin. Ja lopuksi taustaa toiselle puolen 3n. Sitten kudotaan taas aikkapa neljä kerrosta 3n 4o 3n, joista vikalla kerroksella oikeat silmukat aika löysiä, jolloin voidaan taas nostaa nauha toisen ylitse, ja näin tasavälein..

* * *

Kudoin palmikkoneulelapaset. Nyt on tosin jo lapasia liian monta paria.


* * *

Virheistä, korjaamisesta ja oppimisesta
Virheiden välttämisessä on tärkeää huomata, että jotkin asiat vievät paljon enemmän aikaa kuin toiset ja vaativat oman rauhansa. Suunnittelu on sellainen. Samoin oikean kohdan ja oikean tekotavan arviointi. Liikunnallinen ihminen satsaa liikuntaa joka hetki kenties tuhat kertaa enemmän kuin lahjaton, ja pärjää siksi paremmin. Jos haluat jostakin ongelmakohdasta yli, pidä tauko, tuuleta, haukkaa raitista ilmaa, syö jotakin, kenties hedelmää tms, lepää ja tee muuta välillä. Muodosta kuva tavoitteistasi, ihanteistasi käsin, ei kaavamaisesti. Kerää käytännön taitojasi tueksesi ja jonkinlaista tunteenomaista touchia sekä opetussilmää, jota voit soveltaa itseesi. Palaa niihin kohtiin, jotka onnistuivat ja etsi hyviä tekemisentapoja ja tarvitsemasi jaksavaisuuden minimimäärä. Yritä uudelleen haaveitasi pitkin ja hyvällä käytännön laadulla. Älä kopioi vanhoja epäonnistumisiasi ja takeltelujen näkökulmia. Mieti ideaalista käsin, mikä olisi hyvä tapa ratkaista ongelmat. 

Jos jokin kohta, esim. silmukka, on vaikea, älä kopioi teknisesti vaan kiinnitä huomiota siihen, minkä hyveiden varassa taitavammat pärjäävät, esim. ketterä, tarkkasilmäinen, tunnelmatajuinen, malttavainen, hyvällä tavalla tekevä, ja vaali niitä, esim. ensin jossakin muussa tekemisessä, mistä niitä oppiia tai muistaa uudelleen, ja pidä harjoittelutuokiosi lyhyinä, esim. 1-5 min ja välissä taukoja tai ihan muuta puuhaa. 

Silmäpaoista minulla ei niin ole kokemusta, kun jos silmukka tipahtaa puikolta, niin jähmetän kädet paikoilleen ja mieluusti tuon puikon paikilleen ja katson, etten vedä mistään ja pura niin. Ja sitten vain hyvin varovasti poimin silmukan takaisin. Ja jos jollakin puikolla on vain löyhiä silmukoita tai vain yksi tai kaksi silmukkaa, niin pidän siitä kiinni samalla kun kudon muilla puikoilla. Ja jos puran, niin  aronkoskemasta työhön ja hyvin varovasti yksi kerrallaan langasta vetämättä poimin silmukat puikolle. Kanssa pidän kullakin puikolla aika vähän silmukoita kerrallaan niin, etteivät ne valu pois kummastakaan päästä. Ja kun kudon, niin varon luomasta jännitystä joidenkin puikkojen välille niin, että se vetäisi silmukoita pois puikoilta. Ja niin kenties tarvitsen useampia puikkoja.
Mutta periaatteessa kudottaessa on kai rivi silmukoita ja ne eivät purkaudu, koska ne ovat puikolla. Niin voi seuraavalla kerroksella puikolla pujollaa kuhunkin silmukkaan vapaasta langasta uuden silmukan, jonka säilöö toisella puikolla. Niin siis jos silmukka karkaa ja työ purkautuu sen kohdalla, niin periaatteessa virkkuukoukulla pujottamalla ylemmän kerroksen sen kohdan langasta silmukan sille kohden, ja siihen silmukkaan taas kerrosta ylempää langasta silmukan jne saisi työn korjattua. On vain katsottava, tuleeko silmukka ylös työn etupuolelta vain nurjalta puolelta, ja tavallisissa oikein kudotuissa silmukoissa siis etupuolelta. Mutten sitten tiedä, jos vierekkäisiä silmukoita on karannut niin onnistuukohan korjaaminen enää silloin.

* * *

Hevoskuvio
Tein tuollaisen hevoskuvion, että josko neuloisin, mutta koko on luokkaa 10 kertaa 20 silmukkaa, että mitenköhän mahtuu ja onko pääliian suuri. Pallukka on silmä.
 Se on vähän niin kuin hevossymboli, kun ratsastuskokemusta ei ole, vaan olen koiria harrastanut ym pieniä lemmikkieläimiä. Mutta hevonen on jotenkin hieno aihe. Joskus kirjoittelin hevosista tuollaisen http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/11/intiaanihevonen.html

Mutta mites, onko tuossa kuviolla liikaa leveyttä neulottavaksi? Jos tekisi keskeltä onton hevosen, niin oisi jättää tyhjäksi 3, 7 ja takajalkojen tyvestä yhden silmukan verran kuviota, niin se sitten olisi reunat. Tai kutoa ne tai osan kuviosta kahdella langalla: taustalla ja kuviovärillä, niin tulisi vähän paksumpi kuvio eikä niin selvään erottuva, mutta onnistuisi ehkä helpommin. Voisi esim. tehdä kropan kahdella langalla yhtä aikaa ja hännän, harjan ja jalat yhdellä vain. Harjaa olisi silloin kai 3 plus yksi silmukkaa, häntää tuo 2, 4 , 2 ja jalkoja tyviä lukuunottamatta koko jalat, eli ylimmät jalkojen silmukat voisivat kuulua keskikroppaan ja siis haalemammalla paksunnoksella tehtävuiksi. 

Minulla on tänään ollut päänsärkyä ja on pitänyt varoa, ettei päänsärky ala uudelleen ja niin tekeminen, kutominenkaan ei ole sujunut, paitsi nyt illalla sitten jotenkuten. Kokeilin ohuemmasta langasta, mutta kamalan paljon löyhempää tuli, ihans iistiä silti. Mutta sitä vaan mietin, ettei vain ole hevosen kuvaan tullut jotakin päänsärkyä aiheuttavaa huonoa tapaa tai sitten "soothing style" päänsärkyä lieventämään.
 Tuossa nuo hepan peffa ja häntä olivat helpot miettiä, että miten niin yksinkertainen muoto olisi ilmeikäs, ja niin niistä tuli ihan ilmeikkäät ja ihan kivan oloiset. Sen sijaan aloitin jaloista ja mietin että yksi silmukka tällä kerroksella tuohon ja sitten niin ja niin monta väliä, yms, ja niin jalat näyttävät kuin tietokoneella tehdyiltä, vailla ilmeikkyyttä ja hevosmaisuutta. Eli tarttis koko ajan olla selvillä siitä, millaista ilmettä tavoittelee, niin neulotusta kuvasta tulisi onnistuneempi. Kai siinä kumminkin langankireys ja jokin rytmitys vaihtelevat jo ihan niin, että kutoessa tietoisesti huomaa, ja mm ne siis tarvitsisi saada kuvan tyyliä luomaan.

Ekojen lapasten linnunkuvassa ja tässä hevosenkuvassa olen ensin miettinyt, minkä aiheen ja minkä tyylin haluaisin neuleen kuvioksi. Sitten olen valinnut jonkin aiheen ja etsinyt netistä kuvia aiheesta, jotka olisivat jotenkin kivan tyylisiä ja sopivia neuleeseen mm kuvan tarkkuuden kannalta. Sitten maalannut vesivärein yhdellä värillä kuvan pohjalta kivantyylistä tavoitellen ja ei niin tarkkaa. Ja sitten tehnyt rukseista tms lupaavalta vaikuttavan hahmon ja siirtänyt sen ruudukkoon, jotta mittasuhteet varmasti menisivät oikein.
Taiteellisina pidetyistä piirteistä, kuten tunnelmataju, näyttäisi olevan tähän erityisesti iloa.

Kudon kuviollisia sukkia
Noi on nyt oikeastaan toisin päin kuin mikä olisi luontevaa: aiempi palmikkoneulesukan alku on vasemman jalan sukkaa ja tämänpäiväinen (su 15.1.2017) ruskea-valkoinen hevossukan alku on oikean jalan sukkaa. Molemmissa kuvio edessä keskellä.

Puikot
Sain kantapään kudottua, mutta jatkoon olisi tarvittu 6 puikkoa eikä ollut kuin vviisi. Ei auta mikään, tarttee ostaa kaupasta lisää puikkoja ennen kuin voi jatkaa.
Muutamaa päivää myöhemmin: Ei ollut kaupassa ohuita puikkoja mutta 3mm puikkoja oli paljon, 5e 5 puikon paketti, ja 3,5 mm puu(koivu)puikkoja oli, mutta liukuvatkohan ne heikommin kuin tavalliset alumiiniset?
Kutoessani olen huomannut puikoissa tyylieroja. Esim. helsinkiläiset ovat jotenkin terävän näköisiä ja savonlinnalaiset käsityömäisen tylppiä. 3mm puikot vaikuttavat tunteidenmukaisilta ja arkijärkisiltä, ohuet tarkkaan tekeviltä vähän kuin kirjonta ja 4mm pukkojen tyyliset, mitä lie lienevät paksut, ovat jotenkin insinöörimäisen palikkamalliset, mistä kehityssuunta lienee arkijärkeen, tunteisiin ja sivistyneisiin näkemyksiin sekä tunteidenmukaiseen elämänviisauteen päin eikä vain uskontoon, kuten 3:sta tulisi mieleen. 

Jaksavaisuudesta ja tavoitteista
Nuorempana Helsingissä en juuri kutonut enkä onnistunut kutomisessa, sillä kutominen tuntui tylsältä ja tekemisentapa oli huono. Muista osa jaksoi kutoa, mutta oli jotenkin tympiintynyt, koska ajattelu kutomista vain silmukoiden tekemisenä ja valmiiksi saamisena. Savonlinnassa puolen tusinaa vuotta asuttuani käsitöiden tekemisentapa on toinen ja kutominen paljon viihtyisämpää ja onnistuvampaa. 
Ensinnäkin käsityöläisiä on paikkakunnalla paljon, sikäli kuin tiedän, ja niin kaupasta lankoja ostaessa mietin, että mitkäköhän näistä olisivat hyvin valittuja aloittelijoille, ja niin ostin paksuinta lankaa ja siitä kivanväristä liukuvärjättyä, josta kutoisin mielelläni. Kutoessa jaksotin työn osat osin langan mukaan: sopiva kohta vaihtaa vaatteen osaa lienee näillä main ja langan väri sanoo, että tuossa, niin laitan sen sitten siihen niin kuin minusta kiva on, ja niin tuli kivemman näköisiä, esim. ekassa sukassa kapeahko vaalea raita ennen kuin jatkoin vaalealla kantapäälappua, eikä vain "matemaattisesti" että tässä vaihtuu väri ja siis vaatteen osakin. 
Kanssa olen miettinyt, että miten saisin hyvällä tavalla tehdyn, ja niin ensin opettelinsilmukoita ja käsityötaitoa hyvällä tavalla, laajemman osaamiseni varassa. Ja niin ei ollut niin tylsää. Sitten opettelin vaatteen muodon saamista oikein, sitten kutomistahtia ja kun ne sujuivat vikkelämmin, niinkuvioita ja niiden kiehtovuuden varassa tekemistä, Kutomisessa siis osa oli aina kiehtovaa uuden opettelua tai jokin aihe, mikä minua erityisesti kiinnosti saada oikein, kuten ekan lapasent uiiviys ja käteen sopivuus, tokien lapasten tavallisuus ja ok hyvälaatiuisuus, kolmantena kutomieni sukkien käyttökelpoisuus ja vastaisen varalle sukankutomistaitojen helppous ja hyvälaatuisuus, sekä myöhemmin kuvioiden tekeminen ja lopun kierroksen kutomisesta nopeasti ja mukavasti suoriutuminen.
Ja sitten en ole kutonut, kun minulle on tullut mieleen, että pitäisi tai täytyisi kutoa, vaan olen tehnyt muuta tai vain ollut, ja sitten kun on tuntunut, että haluaisin kutoa, minua kiinnostaisi jokin juttu kutomisessa ja että viihtyisin kutoen, niin silloin olen sitten kutonut sitä, mikä silloin kiinnostaa. 

Puupuikot vai metallipuikot
Koivuisilla puupuikoilla ja kai puupuikoilla yleensäkin on tunnelmallisempaa kutoa, mutta ne eivät liu'u yhtä hyvin ja ainakin nämä minun puikkoni ovat hiukan paksummat, mikä myös haittaa. Toisaalta metallipuikot ovat vain puikot, eivät tuo luonnon tunnelmaa kuten lanka ja puu. Siksi työ on teknisempoää metallityön tapaan: tähän kerrokseen tämä tai tuo ja sitten muutaman kerroksen päästä... Puupuikko tuntuu tuovan toisen näkökulman, ei teknisen vaan näin puu kasvaa, on lehtevä, tällaista on kesän ja puun elämänviisaus ylipäätään tavallisesti. Joten huonoon tunnelmaan puupuikko auttaisi, jos sitä tunnelmoi, että miten juuri puu. Mutta toisaalta työn tekniseltä kannalta sujuminen menee ehkä kivemmin alumiinipuikoilla, mutta jääkö siitä käsityömäisenä pidetty tunnelma että tämä ja tuo kerros. Mutta nyt ainakin metallipuikkoihin tottuneena jatkaisin vielä niillä, vaikka puisia kokeilinkin.
Jotenkin luulisi metallipuikkojen olevan liian liukkaita ja putoavan lattialle vähäisimmästäkin kallistuksesta. Ehkäpä nämä ovat kovin metallipuikkomaisia muovipuikkoja, ainakin niillä on sensuuntainen tyyli ja tuntu. Mutta lienevät juuri sopivia kutomiseen. Sitä paitsi joidenkin kyljissä on lommo, jossa kohopainettu kokomerkintä, mikä kai on helppo muovipuikkoihin tehdä, muttei metalliin. Puupuikkojen vikana on lähinnä paksuus, joka tuo jälkeen myttyyntyneisyyttä ja hitautta. Ja toinen syy on se, että totuin jo alumiini-/muovipuikkoihin. 
Tuossa tuo alku vaaleaan raitaan asti metallipuikoilla ja vähän matkaa vihreää sen jälkeen myös, mutta tauon jälkeen loppu puupuikoilla tänään: jokin metallin tunnelma jäi pois ja puun tunnelma tuli tilalle, kai rytmitykseen, vähän kuin jokin hankala ryhti puuttuisi.
Voiko olla, että muotoilija on tyylitellyt muovipuikkoja alumiinimaisiksi sillä tuloksella, että niillä kutovalle tulee alumiinimainen ryhti olemiseensa?

Kudon sukkaa 
 
Kudoin sukan valmiiksi ihan muuta ajatellen, niin hyvin osasin jo kutoa, että onnistui, muttei tullut niin kummoinen eli olisi tarttenut välillä pysähtyä ajattelemaan, mitä tekee. Nyt jouduin purkamaan kärkikavennuksen ja kutomaan uudelleen tilavamman. En myöskään oikein tiedä, mitä käy, jos vetää sukkaa muotoonsa, menettäähän se leveyttä ja saa pituutta mutta säilyykö se sellaisena vai alkaa painaa varpaita? Palmikkokuvio ei näy valmiissa liukuvärjätyssä sukassa melkein mitenkään, ellei jää tarkkaan katsomaan, mutta resorina se toimii kyllä.

Neuleiden kuvaamisesta
Laitan tän, kun tuli niin ufon näkönen kuva hetki sitten jalkaan kokeillusta vasta kudotusta sukasta. Ylemmässä kuvassa on pidempi aika kulunut siitä, kun kokeilin sukkaa jalkaan, ja niin se on mennyt luttuun.
Samaan tapaan käteen hetki sitten kokeiltua tuli ekoista lapasistani hyviä kuvia, eikä kai niin epärealistisia. Mutta neule on molemmissa tiheää ja jämäkkää. Lapasten kuvat ovat aika näköisiä, sillä lapanen on aika väljä.
Mutta sukka venyy jalassa ihan erinäköiseksi, olisi kai näyttävämpi pienemmissä jaloissa, esim. numeroa tai paria pienemmissä.

Silmukantekotavoista
Kudon toista palmikkoneulesukkaa liukuvärjätystä langasta. Siihen näkyy kuluvan yksi ilta, mutta värit ovat langassa toisin kuin ekassa sukassa, mutta kyllä samantapaiset, ihan kiva tavalölaan.
Silmukoita on tullut tehtyä monen muun ihmisen tavalla, jotenkin seurallisuuden myötä ihan jo muistoistakin ja siksi, että niin moni nainen kutoo. Mutta moni tapa ei minua miellytä.
Esim. moni tekee tahallaan pyöreän liikkeen puikoilla ihan turhaan. Mielestäni silloin tulee tehtyä pyöreitä liikkeitä niin monta, etteimotivaatiota niihin riitä, vaan alkaa vastenmielisyys pyöreitä liikkeitä kohtaan. Mielestäni parempi kriteeri olisi hyvä huojentunut olo siitä, millä tavalla tekee silmukan: siis omasta mielestä hyviä elämässä hyödyllisiä piirteitä vaalien, kenties niistä tässäkin oppien, eikä loppuun kuluttaen jotakin, mikä kaipaaparempaa henkeä.
Kanssa moni venyttää silmukat muka hyvällä tavalla samankokoisiksi, mutta silloinhan väljä siirtyy edellisestä silmukasta uuteen, ja kai käytännössä rivin loppuun puikkojen tavalliseen välikköön kulmauksessa.
Tai että nurjat tekee väljinä siksi, kun on tottunut kiertämään ne puikon takaa, mihin taritsee tilaa. Mutta nurjan silmukan voi poimia edestä ylhäältä hiukan vanhan silmukan oikealta puolelta, niin se on ihan helppoa eikä tarvise tehdä väljiä nurjia ja tiukkoja oikeita silmukoira.
Moni kanssa muhinoi, että tässä kudon, ja niin tuntuu kuluvan kenties kominkertainen aika per silmukka, jotenkin huolimatonta huonon huomion kutomista vaikka keskittyy koko ajan. Eikö olisi kivempi kutoa hyvällä tavalla nopeasti ja saada valmista, tuhlata ylimääräinen energia miettimistä vaativien asioiden hyvällä tavalla tekemiseen, esim. että kokeileen sukkaa jalkaan ja miettii, mikä olisi kiva, tai että yrittää opetella hyvää käsityötaitoa, ja että haaveilee sukkaa tehdessäänniin, että tekeekin sitten sen siivellä hyvät onnistuneet valinnat oppaanaan, vapaamielisesti ongelmat jonkin uuden idean tai kauneustajun siivellä paremmalla tavalla ylittäen.
Sain sukat valmiiksi, langanpäät vain on päättelemättä. Huomasin näissä, että kun uraudun, niin jä ajattelupois, enkä tsemppaakaan valintakohdissa, joten siinä olisi minulla parantamisen varaa.
Jouduin purkamaan ekan sukan kärjen ja kutomaan paljon isomman,jottei sukka venyisi jalkaan sopiakseen. Toisen sukanneuloin niin ikään väljäksi.

Jämälankavyyhdin solmu
Jos langoista on jotakin jäänyt ylitse, etenkäänn välistä pois napattuja värejä, niin olen kerinyt ne lenksulle ja tehnyt solmun, joka on vaikuttanut hyvältä:
Lankaa löyhästi käden ympäri, jotta tulee lenksumainen vyyhti. Sitten aika lopussa laitan sprmen langan päälle lenksussa ja kierrän siitä lankaa aika löyhästi kaksi kertaa ympäri, ekan kierroksen jälkeen itsensä ylitse ja tokan kierroksen jälkeen läpi siitä langan tekemästä kulmasta, missä sormeni oli, ja sitten vedän langanpäästä kiristäen tuon vyöksi vyyhdelle niin, että vyyhti pysyy hyvin kasassa ja on selkeä.
Niin on solmu helppo tehdä ja purkaa, ja ainakin tällä lyhytaikaisella säilytyksellä säilyneet noin hyvin, mutta voi olal eri juttu jos penkoo lankakasaa eikä nostele, että mikäs lenksu tämä. Olen eriväristen kerien jämälangat pitänyt kunkin omassa avonaisessa tai löyhästi suljetussa muovipussissaan ja ne ja kerät pahvilaatikossa.

Silmukoiden ja kerrosten laskemisesta
Taito ja etenkin lahjakkuus syntyy siitä, että on kuhunkin tekemiseen sopiva tekemisentapa ja virittäytyminen, huomaa asioita juuri tuon elämänalan näkövinkkelistä ja on luonnostaan motivoitunut noille elämänalueille. Niinpä, jos kutoessa laskee silmukoita koulutapaan, olipa se sitten kuvioita varten tai  varmistaakseen, ettei silmukoita ole pudonnut, niin laskemisen tekemisentapa ja näkövinkkeli ei yhtään soivi yhteen kutomisen sujumisen kanssa, onpahan vain kouluajoilta jäänyt tapa. Sen sijeen, jos on kiva lanka, niin langan näön, tunnun, silmukoiden tyylin jen seuraaminen ja laskeminen, että tällainen silmukka, nyt on silmukkapari ja se on tuon näköinen, tasapainoisesti kolme, neljä kuin mitä lie muinaisajan käistyöntekijäiltä, viisi taas symmetrisesti mutta hienojakoisemmin, kaksi kolmen rypästä, ja sitten seuraavaan vaiheeseen, näitä silmukoita. Niin silloiun laskeminen on kutomisen kielellä, langan tunnun ja näön kielellä, jolla käsityötaitokin on, ja sitä myöten vikkelämpi silmukantekotapa opittavissa.
Kalevalainen käsityö minulle tulee aina noista mieleen. Itä-Savossa, Savonlinnan paikallisessa sanomalehdessä jota luen, oli joskus aivan upeita kuvia kalevalaisista käsitöistä, joita jotkut olivat tehneet.
Maalaamista harrastaessani opin sen, että pitää kiinnittää huomiota puiden oksien ym tunnelmasävyjen pieniin nyasseihin niin, että ne laajenevat aihepiireiksi näkymään assosioituina, niin oppii paljon. Kutoessa silmukoiden muotojen variaatiot tuovat mieleen sellaisia asioita elämästä kuin vahva, heikko, notkea, tukeva, kömpelö, palikkamallinen, rakenteinen, luonnonmateriaali, hahtuvien katkeilu, ym, ja kei, että oppisi elämnästä, olisi hyvä pelkän laskemisen tai silmukan hahmottamisen möhkäleenä sijasta kiinnittää huomiota noihin variaatioihin, siihen, mitä sellaisilla ilmiöillä ja piirteillä on väliä elämässä ja maailmassa.

Kudon myssyä
Päätin yrittää kokeilla kutoa myssyn, mutta kamala määrä silmukoita tarvitaan: tässä yritelmässä on 80s. Kudoin aika kapean resorin taitettavaksi reunukseksi 3o 3n, ja sen taitekohtaan yhden kerroksen oikeita silmukoita, koska kai työtä taitettaessa nurja mieluummin kääntyy esiin ja oikea taittuu piiloon, mutta olisiko pitänyt kutoa niitä kaksi kerrosta, kun taitteeseen kai menisi luonnostaa kaksi riviä? Kudon kahdesta langasta yhtä aikaa, jotta tulisi tiiviimpi, ja ihan hyvin se on sujunut.
Kudoin aluksi jaettuna neljälle puikolle 4 x 20s , mihin juuru ja juuri naftisti mahtui , muttei myssyä voinut silloin kokeilla päähän. Niinpä jaoin sen 8 x 10s puikoille, venytin ja kokeilin päähän, mutta se on kenties liian pieni, jollei pysy venytetyimmässä asennossaan vaan vähitellen menee suppuun, mutten sitten tiedä, miten neuleet yleensä tekevät. Kudoin kyllä aloittaessani koepalan jossa oli sekä nurjaa että oikeaa. Jos tämän puran, niin jaksanko uutta. Onko hiukan nafti hattu parempi kuin kesken jäänyt väljä tulevan kutomisharrastuksen kannalta? Ei hattu kumminkaan kireä ole.
Purin hatun. Nyt sitten on kysymys vain, että saanko aloitettua uutta, saati sitten kudottua sen loppuun. Tarttis ainakin laittaa varmuuden vuoksi paljon silmukoita.

Langan vaihtamisesta
Kuvioita kutoessani olen vain vuorotellen kutonut kummallakin langalla, niin tulee selkeät värit. Väliin jäävät langat olen pitänyt löyhästi mutta aika suorina, kuteen venymiselle tilaa jättäen, jottei mene ruttuun kuten ekoissa lapasissani. Värinvaihdon kohdalla kude ei sido viereiseen silmukkaan mutta kylläkin ylempään ja alempaan kerrokseen sekä samaan väriin. Tiuhaan vaihtaessani olen pitänyt langat sormella, useammin käytetyn vasemmalla puolen, kun niin on ollut kätevämpi. Jos olen kutonut pitkään samalla värillä tai on ollut hankalaa pitää kahta lankaa sormella, niin olen pudottanut langan työn sisäpuolelle ja poiminut tarpeen tullen.
Langan loppuessa olen kutonut muutaman silmukan kahdella langalla kenties vähän löyhempää, pitänyt kierroksen väliä ja sitten kun ei tule liian paksua, niin kutonut taas pari kolme silmukkaa suunnilleen samoille tienoon kakdella langalla. Näin kummallakin langanpäällä: lopetetulla ja aloitetulla. Värinä se on ihan kiva, mutta tarttee katsoa, ettei tule jollekin puolen, missä ei saisi olla paksunnosta. Tai sitten olen kutonut 5s kahdella langalla yhdellä rivillä. Mutten sitten tuosta kestävyydestä tiedä. En ole kumminkaan katkonut langanpäitä ihan lyhyiksi.

Kutomalla ansaitsemisesta
Huomasin tuon tunteidenmukaisen hevosenkuvan lievittävän kipuja. Voisikohan moisia neulomalla auttaa muita ja saada rahaakin, jos pitää neulomisesta? http://harmaahapset.blogspot.fi/2017/02/hevosneule.html
(Kun moni kutoo sairastaessaan tai sairaalle seuraa pitäessään, niin lisään tähän tämän parantamisyritelmäblogilinkkini http://parantamisesta.blogspot.fi . Tuossa hakemisto ekalla sivulla ja sen vieressä sadan kohdan kokoelmat, vaarattomia pyrkivät olemaan mutta vain vaikutelmia.)

 Villasukista juhannusaattona 2017
Katselin tässä jouluna kutomaani ensimmäistä onnistunutta villasukkaa ja siinä oli resori jalkaterän päällä suurin piirtein oikein tai siis nätistikin. Oikea olisi kai kolme resoria jalkaterän päällä keskellä ja loppuvat ennen kavennusta, mikä on suoraa vain. Tässä sukassa oli paksu lanka, 9 x (2o 2n) eli 36silmukkaa. Oikea kohta kolmelle resorille 2n 2o 2n 2o 2n 2o 2n on sisältä laskien kantapäälapusta (16s leveä lappu), 2o keskemmäs alkaen (plus se silmukkarivi, jonka reunasta kantapäälapussa aloitettiin jalkateränkutominen?), kolme kavennetaan kantapään jäkeen, kun kudotaan jalkaterän alkua. Toisella puolen 2n 2o keskemmäs jää jalkaterän päällä oleva resori ja nämä kaikki kudotaan oikeaa koko ajan jalkaterää kutoessa, kavennetaan siltäkin puolen kolme. Kavennukset: 1 + 1 + 0 + 1 kummallakin puolen.

Parsimisesta
 Kutomani sukan kantapää kului jalan alla puhki melkein kokokantapään laajuiselta alueelta. Poimin silmukat ohuelle puikolle siltä puolen, josta olin kantapäätä alunperin aloittanut kutomaan,ja kudoin reiän kokoisen ja levyisen lapun (toinen puolioikeaa ja toinen nurjaa), kokeillen koon kädellä levittämällä, ja varoin tekemästä siitä niin suurta, että se sukan reunan kanssa tekisi kaksinkertaisen kohdan jalan alle. Sitten päättelin sen ja ohuella langalla ompelin sen muiltakin reunoilta kiinni sukkaan, kiinnittäen huomiota, ettei sukka purkautuisi reunoilta myöhemminkään. Mutten tiedä, millainen lanka tähän olis hyvä. Sukkalanka on liian paksu ja ompelulanka hiertää sukkalangan rikki, joten jotakin siltä väliltä kai. Paikkalappu saisi kai olla huomaamattomammmalla värillä kuin alkuperäinen sukka,luulen.
Tuossa tuos sukka, ihan on hyvä jalassa,mutten ollut niin taitava noita reunojaompelemaan.

Jostakin ostamistani lapasista olen aiemmin parsinut pieniä reikiä ompelemalla ohuemmalla villalangalla ristiin rastiin niiden ylitse jotenkin nätisti.
Villapaitaan ilmestyneen reiän silmukat voi niin ikään nostaa puikolle siltä suunnalta kuin paitaa on kudottu, ja kutoa vapaat langat takaisin kudokseen (joka rivi oikeaa, samalta suunnalta), mutta se pitäisi osata päätellä jotenkin niin, ettei se purkaudu uudelleen, sillä lankahan on jostakin katki. Voisikohan lankaan silmia lyhyen langanpätkän pidennykseksi ja kutoa tuon kerroksen samoin kuin muutkin? Ja sitten erillisellälangalla ommella nuo silmukat kiinni reiän toiseen reunaan niin, ettei kumpikaan purkaudu. Voisiko pidennetyllä katkenneen langan päälläpujotella osat yhteen. Mutta miten sen hahmottaisi? Tavallisessa oikean kutomisessa silmukkaan tehdään silmukka, aina samalta puolelta. Myöhemmin kudottuun yhdistöessä alimmaksi jäivät silmukoiden väliset vaakasuorat langat, ne ovat kai kuin toiseen suuntaan tehtyjäsilmukoita, jotka toimivat tavalliseen suuntaan tehtyjen silmukoiden välilankoina, eli pujotetaan  tavallisen kuteen silmukkaa tehdessä ensin tavallisenkuteen silmukan toinenpuoli, sitten  lävitse toiseen suuntaan tulevankuteen vierekkäisistä "silmukoista" elioikeaan suuntaan kudotun väleistä, jasitten taas oikeaan suuntaan menevän tavallisen kuteen silmukkalanka takaisin silmukan toista reunaa, sitten tavallisen kuteen välilanka ja uusi silmukka vastakkaiseen suuntaan tulevan kuteen silmukoiden nappaamisineen. Luulisin näin,enole kokeillut.

Huomio kantapään kutomisesta
Lankaa ei saisi pitää kireällä kantapäätä kutoessa esim. siksi, että hermostuneena jännittää, että mitenköhän tämän kantapään kanssa nyt käy, millainen tulee, sillä lanka jää pysyvästi möykyiksi, jos se kutoessa silmukoiden muodostuessa on muhkuraisen ritilämäinen, ihan niin kuin muovikassin sangat tupaavat jäämään ryttyyn, kun ne kerran menevät kädessäruttuun. Sen sijaan jos kutoo pitäen langan rennon leppoisesti aika löysänä, niin se pehmeänä lätistyy jalan alla mukavaksi.

Villapaidoista
Mietin tässä, että olisi hienoa kutoa itse villapaita, mutten tiedä, jaksaisinko niin isoa urakkaa, vaikka ajatus viehättää.  Mietin myös, että kenties kun tiedän paljon taitojen oppimisesta, niin voisinko miettiä jonkin tavan, millä villapaitojenkutomisurakkaa nopeuttaa ja sujuvoittaa, mutten tiedä, osaisinko. Ainakin pelkään, että toistuvana yksitoikkoisena tehtävänä se olisi työläs, tyhmentäisi paljon ja jäisi kesken, kentien painamaan muistonamielessä. Toisaalta silloin tietää, että työtapoihin tulisikiinnittää paljon huomiota ja mielekkäisiin tekemisentapavalintoihin. Esim. olisi helpompaa kutoa ihan vainoikeaa silmukkaa ympäri vauhdilla niin, että alussa on ainahetki,kun kiinnittä paljon huomioa silmukantekotapaan ja yrittää valita mahdollisimman hyvän, oikeankokoisen, sujuvan, nopean ja hyvältä tuntuvan kutoa. Työrupeama ei kai saisi olla kuin viiva ruutumallissa,aikataulutettu jakso, joka katkeaa yht'äkkiä, vaan kuteen ottaminen esille ja laittaminen pois pitäisi olla sujuvaa, tekemisen jatkua luonnostaan hyväöstö kohdasta vaikka kutoisi vain pieniä pätkiä muun tekemisen välissä - ei hoppuilleen vaan jotenkin hyvältä tuntuvalla tekemisentavalla. Siksi ajattelin, että pitäisi olla jokin kätevä paikka, mihin laskea keskeneräinen villapaita niin, ettei se siitä putoaisi tms.
Pakkastalven villapaita voi olla tiivis, mutta yleensä villapaita saa jonkin verran hengittää, niin lämmönsäätely on helmpompaa ja villapaita yleensä nätimpi ja nopeampikutoa, sekä takin alla kumminkin lämmin. Helpoimmat puikot olisivat kai sellaiset, joilla voisi kutoa ympäri, muttei niin, että puikkojen välistä muovinarua olisi liikaa ja työ sen vuoksi venyisi aina joistakin kohden joka keirroksella, vaan työ saisi pikemminkin olla hiukan rytyssä puikoilla, ja sovitettaessa sitten toinen vastaava puikkosetti tai paksu lanka avuksi,jottei työ putoa puikoilta. (Sillä jos yrität oppia taitavammaksi käsitöiden tekijäksi, tulisi sinun koko ajan tehdä kaiki niin kuin hyvältä vaikuttaa, ja silloin ei saa tarkoituksella aiheuttaa huonoa kohtaa, että ei sillä nyt niin väliä, että millainen tulee ja mitä tekee, vaan työnjäljen tulisi olla sellainen, että siitä saa taas kiinni hyvistä tekemisentavoista.)
Katselin jostakin joskus ostamaani neulepaitaa, jossa oli yhdellä värillä vaikka mitä kuvioita. Esim. oli laineilla kasvin varsi ja sen vierellä lehtiä neulottu nurjalla oikealla pohjalle, paitsi lehtiinruodit laittamalla muutama oikea silmutta nurjalla neulottijen lehtien sekaan. Samalla tekniikalla saisi varmaankin vaikka mitä kuvioita, mutta jos silmukat ovat isoja, niin tulisi kuvioistakin isoja. Ainakin aloittelijalle perusohje, että kaikki oikeaa vain,olisi helpoin äkkiseltään oppia, ja siinä kutoessa olisi kai aikaa kiinnostua välillä kuvioistakin ja kutoa niiden vuoksi muutama nurja silmukkaa sinne tyänne.

Sibelius-mallin hakemista
Kaupassa olisi ollut sinistä ja vaaleanruskeata villalankaa, kenties villapaitaan Suomi 100 -teemalla. Mietin, saisiko siitä Sibelius-mallisen. Esim. niin kuin villakoiran trimmausmallin http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi/2016/08/sibelius-ohje.html
* hihamalli alaspäin levenevä hihansuiden tienoilla sävellystaidon tapaan: tilaa,käytännönläheisyyttä, korukuviomaisuutta, konkreettinen käsi kaunis kuten luonto&vuodenajat.
Tilaa elää: soi! Vertautuminen loman näkökulmaan & pikkulintuihin
Ruskea, vaalea
* Samaa teemaa paitaosassa:
väljyyttä kehon ulkopuolella 2-3cm suuntaansa, kuin verkko,lämmin vaate, mökkeily, musiikki, konkretia
Kehonmuoto -> edustavuus kuin lumivaippa, aluskasvullisuuden tms myötä
samalla hyvä elää: pyöreä pääntie, mukava helman pituus
Ruskea
 En tarkoittanut noin muotoon kudottua, se olisi hankala, vaan että kehon tuntu on jotenkin paidan läpi kumminkin. Mietin yleistä hahmoa, tunnelmaa olla vaate päällä. Itse olen ainakin nykyisin lihavampi.

Villapaidasta
Ostin lankaa ja puikot, joiden välissä on muovinaru. Aluksi ei tehnyt mieli ryhtyä kutomaan, mutta kun ryhdyin, niin homma sujui yllättävän helposti ja nopeasti, mutta silti se vaikuttaa kamalan aikaavievältä puuhalta. Yhteen kierrokseen kuluu 8-10min ja nyt olen kutonut kymmenkunta kerrosta. Silmukantekonopeus näkyy olevan kamalan tärkeä: helppoja silmukoita, sen kun vain poimii langan silmukan läpi, venyttämättä, muokkaamatta kudosta. Kamalan tärkeää on tehdä omalla tavallaan, niin kutominen on mukavamaa eikä rasite. Näillä puikoilla hidastaa kamalasti, jollei pakkaa kudosta vasempaan käteen valmiiksi vaan joutuu vetämään sitä joka kerran, samoin, jos oikean käden puikolta ei pura kasaksi kertynyttä neuletta pois kauas narulle. Kun aluksi kudoin vain oikeaa silmukkaa, niin kutomisnopeus parani, kun ei tarvinnut niin miettiä. Kun sitten kudoin kuvioita, niin paras nurja siulmukkani oli helppo tehdä nopeasti väliin.

Laskemisesta
Tein lehtiköynnöskuviosta aika pienen, niin tarvitsi laskea vain kolmeen ja viiteen, mikä oli helppoa mielessä pidetyillä kolmen ja viiden pallukan kuvilla, mielessä ääneen laskemisen sijaan.
Muun puuhaamisesta samalla kun kutoo 
Kun kutominen alkaa sujua, niin on viihtyisämpää miettiä samalla jotakin tai jutella tai kuunnella radiota. Mutta silloin on tärkeää se, että miettii kunnolla sen, miten tuo muu tekeminen lomittuu kutomiseen. Esim. jos joku juttelee kutoessaan, niin ei kai kannata levittää joka silmukkaa kuin koko keskustelunaihetta, vaan muutama nopeasti tehty silmukka vastaisi yhtä pienehköä ajatuskulkua keskustelunaiheessa eikä koko aihepiiriä. Vastaavasti, jos miettii ihmissuhteitaan kutoessaan, niin ei tarvitse olla ihminen per silmukka, ei edes aina saman ihminen, vaan voi miettiä aihe kerrallaan, että tässä tuli tällainenvaikute, se laajenee muutaman silmukan aikana (mikä voi olla venyvä silmukkaluku) tuohon, mitä se tässä tilanteessa luonnostaan ottitilaa, jos sen antaa rauhassa elellä, tai vastaavasti teko, jossakin käyminen jo sinne menemisen osalta yms. Näin voi esim. miettiä assosiaatiota kutoo-kutee.

Langan saaminen vyyhdistä
Sukkia kutoessanioli langan vetäminen kerältä hiukan hankalaa, mutta tässä oli lanka vyyhdillä aika löyhästi ja lähti irralleen lenksukimppuna,mistä sen sai vaivattomasti, huomaamattaakin.
Väsyneenä kutomisesta
Illalla väsyneenä kutominen on paljon hitaampaa ja turaavampaa kuin virkeänä kutominen,mutta se voi olla mukava tapa istua iltaa ja ainakin nuorille kivakokemus joskus saada. Sen sijaan, jos yrittää urakalla kutoa suuritöistä neuletta, niin väsyneenä kutominen vie vain mehut, jaksavaisuuden ja urauttaa huonoille työtottumuksille, ja on niin poissa vastaisesta aikaansaavuudesta. Parempi olisi pirteinmielinkutoa, kun vauhti ja viihtyvyys ovat hyvät, ja tehdä sitten muuta, kun kutominen ei suju. Tuohon kuvan kohtaan kului kai kaksi ja puoli tuntia näin ekakertalaiselta, ja sitten pidin pitkän tauon ja kudoin lehtiköynnöskuvion loppuun niin kuin luulin, että oli suunnilleen samaa tahtia, mutta nyt on kelloja aika myöhään illallaenkä ole saanut muuta aikaiseksi, jäi kutominen mieleen jonnekin taka-alalle kuin olisi sukkaurakka tms kesken, vaikka tämän villapaidan ajattelin kutoa silloin tällöin, kun tekee mieli, kun on kuitenkin isompi viisaasti lähestyttävä urakka eikä lyhyt työrupeama. Tällä tahdilla paitaosa olisi viikossa valmis, jos joka päivä kutoisin saman verran, mutta sitten jäisi vielä hihojen kutominen. Enkä ole ajatellut kutoa joka päivä vaan pidemmän ajan kuluessa vasta.

Lankojen valitsemisesta
Langoillaon tuntunut olevan kovin paljon väliä. Tässävillapaidan alussa on käsinkutomisen tunnelmainen liukuvörjätty lanka, jonka tyyli, tunnelma jotenkin auttaa oppimaan kutomista. Yleensä, kun näkee kaupassa lankoja, niin ne tuovat jonkin tunnelmavaikutelman ja tuovat mieleen jonkin työntekotavan ja jonkin vaatekappaleen,mihin ne ainakin minuntyyppiselläni ihmiselläsopisivat, jos haluaisin sellaista. Ja niin en esim. osta tietynväristäniinkään vaan sellaisen,joka tuo mieleen elämäntapahaaveen tms, joka minulla on, enkä osta sellaista, jokaon eri ihmistyypin mieltymys, jota en jaa. Ja niin lanka sitten, jos se on hyvin laadittu, neuvoo kutojaa. Esim. tämän langan kanssa on helppo unelmoida villapaidasta ja kutomistaidosta. Samoin katson tarjoukset: joku kokenut myyjä tietää, että tähän vuodenaikaan on hyväkutoa tuollasita, ja aloittelijana noudatan niistä ohjeista niitä,joihin minullaon hyvämotivaatio, enkäosta tavallisesta tai erikoishyllystä lankoja, joident yyppiä en tunne, koska ne on varmaankin tarkoitettujohonkin tiettyyn,mitä en nyt - vielä? - ole tekemässä.

Villapaitaan kuvioita miettimässä
Kudoin eilisen lehtiköynnöskuvion jälkeen tämään ihan vain oikeita silmukoita sen vieraan suunnilleen puolet siitä, miten paljon eilen kudoin, mutta sitten alkoineule kaivata uutta kuviota ja joiduin purkamaan ehkä parikymmentä silmukkaa ja etsimään kuviota. Eniten olisi tehnyt mieli tehdä rivi ilveksiä, kun se on niin kutomishenkistä. Viime vuonna kun kudoin ekat lapaset ja olin niistä ylpeä, niin ulkonakoirienkanssa kävelyllä oli lumista ja ilveksen tunnelmaa. "Fluffig"ko ruotsinkeiliset sanoisivat, pehmoisen pörröistä ja ilmavaa.
Katselin netistä ilvesten kuvia mutta ne eivät vaikuttaneet helpoilta piirtää. Usein nettikuvat ovat kuin lasten piirrettäviksi tarkoitettuja, eivät onnistuneisiin piirroksiin vaan vain yrittämiseen. Omien valokuvien kanssa on toinen juttu, mutta eihän niisäole mitään ilveksiin vivahtavaa. Sitä paisti ongelmaksi tuli se, etten ymmärrä kissoja ja ilves näyttää mallia kissoille. Yritin silti, tosin onnistumatta.
Tässä on tammikuisen hevosneulekuvion vesiväriversio:
 Ilveskuvioyritelmistä tuli tällaisia:
Näiden kuvien pohjalta:

Nyt mietin, olisiko koira- tai susikuvio minen heiniäni, kun koirista ymmärrän kyllä. Ja linnuista pidän.

Epäonnistuneen kohokuvion korjaamisesta
Kudoin kumminkin ilveskuvioita,mutta pelkkiä alarivin ilveksiä ilman puita ja lähempänä toisiaan. Kudoin niitä nurjalla oikealle taustalle, mutta puolen ilvestä kudottuani oli selvää, etteivät ne näy. Näköjään vaakasuora nurja kaistale nousee oikean taustan yläpuolelle, mutta pystysuora oikea kaistale nurjan taustan yläpuolelle, ja niin samalla langalla kutoen näyttäisi saavan vain lähinnä vaaka- tai pystysuoria kuvioita, kuten vaikka tuo lehtiköynnös. Tännän sain kudottua suunnilleen saman verran kuin eilen,mutta sitten väsähdin, lopetin ja suorastaan nukahdin. Ekana päivänä aloitus hidastutti. Tänään jouduin purkamaan muutaman kerran kuvioita tehdessäni, kun laskin etäisyydet väärin. Lisäksi jouduin aina vain uudelleen tarkistaamaan, missä kohdassa olin, ja meneekö kuvio oikein. Näköjään olisi hyvä opetella jokin mukava tapa tarkistaa, missäkohden kuvioita on, kuten esim. langan tunnusta nauttiminen ja laskeminen kuin vertaisi erilukumääräisiin pallukkariveihin, esim. 3 tai 5, kanssa laskin kuvion reunasta sen uloimman osan tasalle + väli + uloimmasta osasta eläimen kehonosaan. En saanut ilvesten lukumäärään täsmäämään vaan jouduin yhden korvaamaan ylärivin pikkuilveksellä. Kiva kumminkin kokeilla kuvioita, jotenkin kudos on kivemman näköinen, kun siinä on kohokuviointia, ja saman hahmon toistaminen käy aika helposti.
Tässä tuo lehtikuvio, joka tuntui onnistuvan paremmin:
Mutta voisihan ilveskuvion tehdä erivärisellä langalla, muttei se tähän sopinut, eikä ilveskuvio ole niin hieno.
Tuossa tuo puolikas ilveskuvio: jalat ovat kuopassa ja keskikroppa nousee esiin, mutteis iitä oikein mitään selvää saa. Silti oli jotenkin kiva kokeeksi kutoa tuollaistakin kuviota. Ei tee mieli purkaa, kun on eka villapaitani kumminkin, jos sitten ikinä saan sitä valmiiksi.
Lemmikkieläinten kanssa käy usein niin, ettei koiranomistaja saa kissa- tai ilveskuviota onnistumaan, mutta koira- tai susikuvion kyllä. Kai eläimet ymmärtävät sen verran kutomisesta, jos pitävät kuvion aihetta tärkeänä. (Pitäisivätköhän niin lemmikit kuin ihmisetkin ruuanlaitto-ohjeistani http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/08/ruuanlaitto-ja-elainten-ruokinta-taito.html paremman makuista samoista aineksista?)
Jos ilvesrivin voisi kosteana lätistää tai kuivaa villa jotenkin silittää lättänäksi (voiko villaa silittää jos se ei kestä kuumaa vaan kutistuu? Mutta joissain villalangoissa on vyyhdin vyötteessä silitykseenkin ohjelämpötila, muistelen. Mutta villavaatteita voikai kosteina prässätä kahden lättänän pinnan välissä, sanomalehtikuivikkeinko?), niin ilvekset erottuisivat vaakasuorilla viivoilla tehtyinä toisenlaiselta taustalta, muttei se silloin kohokuvio olisi. Ja pysyisikö se lättänänä, jos vaatteen pesee?
Tämän langan silityslämpötila näyttäisi olevan yksipiste silitysraudan kuvassa. Kapean nauhan kai saisi silitettyä, jos olisi kutonut selvästi enemmän, kenties vaatten loppuun, ja silittäisi silityslaudan reunalta silitysrautaa kapeamman ilveskaistaleen niin, että paidan helman lehtiköynnös valuisi pois silityslaudalta, ja kudos olisi yksinkerroin laudalla toki.
Nurjia pilkkuja oikealla kudotulle taustalle voisi kyllä tehdä, siis kai myös pystysuoria kohopilkkuviivoja nurjilla silmukoilla, arvaisin. Ja niin kohokuvioita voisi tehdä nurjilla silmukoilla, jos jättäisi taustaa paljon näkyviin. Tai sitten tekisi vaakasuorista raidoista, joiden välissä tyhjää. Samoin voisi kai tehdä vinoviivoja nurjilla silmukoilla. Mutten ole tuota kokeillut, mutta lehtiköynnöskuvio onnistui kyllä.
Kudottuani tarpeeksi oiekita silmukoita ilveskuvioiden jälkeen painelin ilveksiävarovasti silitysraudalla ja sain ne jotenkin näkyviin, mutteivät ne selvästi näy eivätkä ole niin kovin hienon näköiset.


Kirjoja
Lainasin kirjastosta kaksi kivan oloista neulekisjaa: "Neulekirja, Tähkäpää ja muut lempineuleet" ja "Neuleen neljä vuodenaikaa". Kirjoittelin joskus kirjastossa köymisen ohjeita kirjastoista vieraantuneille http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/07/kirjastoista.html, siis että miten lainata hienoja kirjoja ja miten lukea, jotta lukukokemus olisi hieno.

Kutomisnopeus ja silmukantekotavat
Kutomisnopeuden kannalta on silmukantekotavalla kamalasti väliä, samoin viihtyvyyden. Esim. että nurjaa silmukkaa kutoessaan pitää lankaa kuteen etupuolella lähes silmukan luona ja hakee sen siitä helpolla liikkeellä. Ja ettei vasemman käden puikon pää olesilloin pitkä vaan lyhyt mutta sormet pitävät silmukoita paikoillaan.
Ja että silmukoita on kasattuna (ei pakattuna) vasempaan käteen niin että hiukan hölläämällä otetta ne valuvat yksi kerrallaan kudottaviksi ja sitten pois puikolta, kun silmukka on valmis.
Oikeaa silmukkaa kutoessa pitäisi langan olla ihan silmukan takana hiukan senoikealla puolella, jotta vain työntää puikon silmukan läpi ja noukkaisee langan takaisin etupuolelle.
Näistä silmukantekotavoista olen kirjoittanut jo aiemmin ja ne ovat vaikuttaneet parhailta niistä, joihin olen tähän mennessä törmännyt.
Aloitin tämän blogitekstin neivomallakutomisen rentouttaja silmukantekotavan hahmottamista,tosin osin linkkien avulla. Se tuntuisi olevan tärkeääsilmukantekotavassakin: rentoa,leppoisaa, viihtyvää, hyvin hahmottavaa, monet asiat hahmottavaa, justeeraamistaitoista, mukavaa viihtyisää kutomista.
Yleensä silmukantekotapoja ei kannata matia niiltä, jotkakannattavat lakihenkisesti tms määräilevästi ihan eri tyylilajiakuins inä,koska heidän silmukantekotapansa on luultavasti ihan vain tyylilajin perusteella valittu ja vain hiukan käytännön seikkojen.

Vuorokaudenajasta
Heräsin aamulla tavallista aikaisemmin ja mietin,onko kutominen yksi, mitä voi olla kiva tehdä aamulla. Ja niin kudoin vähän matkaa, mutta siitä jäi jotenkin tyhmistynyt olo koko päivään, paljon enemmän tyhmistynyt kuin iltapäivällä tai illalla kutoessa. Aamulla aloitetaan uutta päivää ja kutomisen suunta taas on poispäin aktiviteeteista, rauhoitutaan pehmoiseen lämpöiseen. Mutta aamut ovat päivän viisainta aikaa, jos osaa lähteä liikkeelle aamukohmeloisella tavalla. Sksi ei ole hyvä rauhaoittua pois toimeliaisuudesta aamulla. Koko päivästäni tuli rätsähtelevämpi, lyhytnäköisempi ja toimimattomampi.
"6. On sanonta: "Aamu on iltaa viisaampi." Illalla ovat tekemiset kaavamaisia ja turaavia, nakemyksettomia. Illalla ei ole hyva aloittaa mitaan uutta, mika vaatisi nakemyksellisyytta. Aamulla taas on juuri heranneen aamukohmelo, jota taytyy varoa hairitsemasta, silla se on viisaampi nakokumaelamaan ja taitoihin. Se, mika oli illalla sarkynyt urautuneiksi sirpaleiksi, on yhta eheaa kimpaletta aamulla, kun unisenkompeloin liikkein istahtaa aamiaiselle ja lahtee toiuhin tai kouluun. Aamunakokulma on viisas, se tavoittaa olennaisempia ja syvallisempia asioita kuin paiva, saati sitten ilta, kauaskantoisempiakin, aamulla on hyva laatia suunnitelmia kohmeloisen hitaaseen tapaan. Aamulla ei kannata ottaa mallia mistaan illan mallisesta.
Näin siis viisastuu, kun on aamukohmeloisane liikkeellä aamiaispöydässä ja bussissa, niin unisen eheyden viisaus ei jää elämästä erilliseksi kuten hiljalleen löhöilemällä heräilevällä.
Tätä aamukohmeloisen viisautta ei siis ole tönkkö olo sellaisenaan vaan maisemahahmotus ikään kuin viisauksia aavistelevaan tapaan yhdessä kohmelon eheyden kanssa."
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

Kukkakuvio
Neljän päivän jälkeen olin kutonut suurin piirtein kolme kertaa niin paljon kuin ekana päivänä (ilveskuvion kanssa turaaminen hidastutti) ja viidentenä en juuri kutonut. Illalla tein kuitenkin kukkakuvioyritelmän, jonka äsken siirsin ruutupaperille kahtena eri versiona (ero oikealla olevan nupun lehdissä ja siis kuvan korkeudessa myös).
Tämän olisi siis tarkoitus olla kohokuvio, neulottu nurjalla oikealle taustalle. Käytännössä kuvio siis kai olisi leveämpi korkeuteensa nähden kuin ruutupaperilla.
Sikäli kuin muutkin kutoisivat tätä,niin kohokuvio pörröisestä ja kai pehmoisesta langasta on näyttävämpi kuin ei-yhtään-pörröisestä, josta tulee ruutumallisempi vaikutelma nurjista silmukoista. Jos kutoo vain osan pörröisestä langasta, niin viereisen alueen värin olisi kai hyvä rimmata pörröisen kuvion varjokohtiin, luulen, niin olisivat pörröinen ja ei-pörröinen lanka ikään kuin samaa teemaa.

Silmukoiden laskemisesta isoissa kuvioissa
Tuossa ruutupaperilla olevien kukkakuvioiden leveys on 19 ruutua ja paperilla olevan 20 ruutua, koska ison kukan liitos varteen on eri kohdassa. Niinpä kuvion leveys on niin suuri, että olisi hyvä käyttää merkkilankoja: erivärisestä villalangasta tms parsinneulalla pitkähkö pätkä kuvion alun tms selkeän valitun kohdan alle edelliseen jo kudottuun kerrokseen (siis silmukoiden väliin, silmukan oikealle puolelle, edellisen ja sitä edellisen kerroksen väliin ja sitten alempaa sivusuunnassa samalla kohden takaisin, kierroksen alkuun tai loppuun ja kenties eri kuvion kohtiin eriväriset merkkilangat.), mikä on helppo laskea silmukoista puikoilla. Jollet saa kuvioa kerralla valmiiksi vaan joku kolttosia harrastava henkilö on voinut päästä käsiksi neuleeseesi, niin sinun täytyy uuden rupeaman aluksi tarkistaa merkkilankojen paikat sekä etäisyydet puikoilla olevista silmukoista laskien.
Kanssa kuvion voi jakaa osiin, joissa on pienempi leveys, esim. kukka ja varren laineet tai matka kuvion reunaan, niin ne on helppo laskea ko lukumääräisiänä pallukkariveinä, joista kukin pallukka haaleasti värjäytyy, kun se kudotaan tai on juuri kudottu. Ja pallukat voi pitää ryhmiteltyinä niin, että selvästi erottaa luvun, esim.
4:   xx xx,
5:  xx x xx,
6 xxx xxx,
7 xxx x xxx,
8 xxxx xxxx, tau xx xx   xx xx,
9 xxx xxx xxx.
Siis valitaan pallukkarivi sen mukaan, moneenkolasketaan, ja sitten edetään samassa pallukkarivissä. Eikä vaihdeta ryhmittelyä sen mukaan, mikä numero laskuissa on menossa.

Tukea kukkakuvioille tunteiden rationaalisuudesta
Kukkakuvioista yleensä pitävät monet naiset mutta useimmat miehet eivät kai niitä ymmärrä. Jotakin tukea voisi kai saada kirjoituksistani tunteiden rationaalisuudesta: mm  tämän blogin alun tekstit, jotakin tämän blogin muissa tksteissä, soittolistalla Rationality of feelings and instincts videokanavallani http://www.youtube.com/khtervola sekä aika outragous view blogissani http://workandfreetime.blogspot.fi mistä katso etenkin ekan tekstin kirjalinkki: objektiivinen.

Kukkakuviota
Kudoin sitten kukkakuvion villapaitaan, muttei siitä kovin selkeä tullut vaan jotenkin sivusuuntaan venynyt ja kukka kulmikkaan oloinen. Olisikohan ristipistokukaksi sopiva? Voisi yhdistää tuohon lehtiköynnökseen... Ylimmäisen kukan vaaleat kohdat olisivat silloin vaaleammalla tai punertavammalla kuin muu kukka.
Tuossa tuo lähes kokonaan kuvassa, kudoin vain toiselle narupuikolle puolet. Jättääköhän lappalaiset noi lankamerkit näkyville? Tavallaan tekis mieli tehdä niin, niin ois jotain väriäkin, vähän kuin lapasissa, jos on päälle kirjailtu tosi pitkin pistoin, kai ne lappalaislapaset sellaset.
Päätin pitää taukoa kutomisesta, kun se tyhmentää, mutta kai joskus jatkan villapaidan kutomista.
Tuossa kukkakuviossa meni pieleen ison kukan oikea reuna: kun siinä on kolme nurjaa silmukkaa päällekkäin, niin vierestä nousevat korkeammalle, kuin kukan osaksi kolme päällekkäistä oikeaa silmukkaa, ja niin kukan hahmo ei niin näy. Eli jos tuota kukkakuviota haluaa käyttää, niin ison kukan oikeaa reunaa tarvitsisi muokata niin, ettei siinä ole noin montaa nurjaa päällekkäin.
Kun tuossa arvelisin, että riittäisi ison kukan oikealta puolelta korjata yksi oikea silmukka nurjaksi, niin sen kai voisi tehdä silmukkapakona ja virkkuukoukulla poimia silmukat takaisin, nurja toiselta puolen kudetta kuin oikeat, luulen.Mutten ole nyt kokeillut, kun ajattelin pitää taukoa kutomisesta, jotenkin väsyin ja haluaisin tehdä muuta. Saisiko silmukkapaosta sopivan mitaisen, jos virkkuukoukun laittaisi esteeksi siihen silmukkaan, joka ei saa enää purkautua? Ja silmukoiden poimiminen käy kätevämmin, jos koukku on virkkuukoukun yläreunassa, luulen.

tiistai 11. lokakuuta 2016

Onnistumisten uoma

"Onnistumisten uoma
Joskus reilu kakskymppisenä, ehkä 25:n vanhana tai niille main luin New Age -kirjoja ja runoja ja kuuntelin radiosta poppia, harrastin innolla liikuntaa ja tein luontoretkiä. Silloin yritin oppia elämänviisaammaksi myös muiden elämistä oppien sen, mitä ohimennen esim. liikuntaharrastuksessa parilta saatoin.
Silloin opin, että onnistumisilla elämässä on uomansa, jonka löytäminen tuo enemmän onnistumisia jatkuvasti niin kauan kuin on uomasta kärryillä.
Uoma on jonkinlainen tunteenomaisempi kohta kuivempien klonks- ja kraah-vaihtoehtojen välissä, sivistyneen sävyinen kohta tuossa tunteenomaisemmassa alueessa: sivistyksen tunnelma kertoo, että niillä kohden luultavasti on sivistynyt perspektiivi ja sivistynyt käytös käytössä, sopii siis yhteen muun yhteiskunnan kanssa ja on kulttuurin monien parhaina pitämät ratkaisut pitkälti käytössä. Tunteenomaisempi tyyli taas seuraa onnistumisista: noilla uomin on helpompi olal tunteva, on menestyksekkäämpi, elämä on niillä uomin paremaa.
Löytäisikö nuo uomat itseltään näillä ohjeilla?
* *

(Iän myötä kai muutumme enemmän omiin näkemyksiimme päin: taitomme ja sosiaalinen asemamme kantavat paremmin oikeiksi kokemiimme suuntiin, ja siitäkin seuraa paitsi taitavuutta opitun ja oman näkemyksen sopiessa yhteen, myös tunteenomaisempi tyyli, kun olemme paremmin sovussa elämäntilanteemme ja lähestymistapamme kanssa, sosiaalinen lokeromme kenties mielekkäämmin omiin mieltymyksiimme sovitettu eikä ympäristön ihmisten henkilökohtaisia haaveita tavoitteleva niinkään..) "
http://onnistumisiapain.blogspot.fi/2016/10/onnistumisten-uoma.html

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Soittotaidon alkeet

* * *
25.9.2016  Tuollanen tuli mieleen lisätä: opi soittamaan pianoa tai harmonikkaa, alkeet http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi/2015/07/ohje-opi-soittamaan-pianoa-opi.html

 
Tässä tuo sivu:

"

Ohje: opi soittamaan pianoa tai kosketinsoitinta - opi soittamaan 5-rivistä näppäinhaitaria

Tässä koskettimet ja nuottien luku, mutta soita vain summittain nuottien mukaan ja käytännössä musiikinkuuloisuutta tavoitellen, mikä itsestäsi on tenhoavaa ja vaikuttavaa, tunteita koskettavaa, rikkaasti hahmotettua. Valitse kappaleet mielenkiintosi mukaan joka kerran erikseen eikä kaavamaisesti sillä kaavamisuus ei soi yhtä kauniisti eikä kiehdo niin, että oppisi yhtä paljon.

Kirjoittelin joskus tällaisen:

Opi soittamaan kosketinsoittimella

kivan harrastuksen, jollei
hän ole aiemmin soittanut mitään soitinta. Yksi, mitä tulee mieleeni,
on, että etsisitte jostakin tavallisen laulukirjan, jossa olisi häntä
kiinnostavia kappaleita sanoineen ja nuotteineen. Nuotinlukutaito ei
varmaankaan ole aikuiselle ihmiselle niin vaikea kuin lapselle:

Nuottiviivastossa on viisi viivaa, joiden avulla hahmotetaan sävelten
korkeudet. Nuotti voi olla joko viivalla tai viivojen välissä. Mitä
ylempänä nuotti on, sitä korkeampi sävel. Eli askel nuottiviivastolla
viivalta sen viereen merkitsee siirtymistä valkoiselta koskettimelta
sen viereiselle valkoiselle koskettimelle. Ylöspäin viivastolla
tarkoittaa kimeämpiin ääniin päin eli oikealle koskettimistolla, ja
alaspäin vastaavasti vasemmalle.
Aluksi varmaan riittä osata lukea
oikean käden nuotteja, mutta myöhemmän varalta voisi kai aloittaa
laskemisen keski-C:stä, joka on kahden mustan koskettimen
vasemmanpuoleinen valkea ja nuottiviivastolla ensimmäisellä sen
alapuolisella apuviivalla, jotka siis lasketaan ihan samoin kuin itse
viivat: yksi siirtymä viivastolla viivalta viivan viereen vastaa
siirtymistä viereiseen valkeaan.

Nuottien pituuden eli kuinka kauan nuotin annetaan soida, ovat seuraavat:
keskeltä ontto jossa ei ole vartta: koko tahdin
keskeltä ontto, jolla on varsi: puoli tahtia
keskeltä täytetty eli siis yksivärinen, jossa on varsi: neljännestahdin
keskeltä täytetty varrellinen, jolla on yksi häntä: kahdeksasosatahdin
vierekkäiset kaltevilla viivoilla yhteen liitetyt nuotit vastaavat hännällisiä.

Riittä soittaa pituudet summittain ja korvakuulolta sitten päättää
oikea pituus sen mukaan, mikä kuuloistaa kivalta.

Mustat koskettimet merkitään valkoisten avulla:
Valkeasta yksi oikealle: ylennetty nuotti, merkitään risuaidan
kappaleella valkoista nuottia vastaavassa merkinnässä
Valkeasta yksi vasemmalle: alennettu nuotti, merkitään b valkoista
nuottia vastaavassa merkinnässä.
Usein ylennykset ja alennukset pysyvät koko kappaleen samoina, jolloin
ne merkitään nuottiviivaston vasempaan reunaan valmiiksi ja koskevat
kaikkia sillä korkeudella olevia nuotteja sillä rivillä.
Tuossapa olikin kaikki. Sitten vain etsimään kiva helppo laulu...
Yst. terv.







Ai niin:
viivan vierestä viivalle on siis ihan sama juttu: siirtymä viereisee3n
valkoiseen koskettimeen.
Printtaisitko tämän ohjeen äidillesi (kyllin iso fontti jotta on
helppo ohimennen lukea), niin hän voisi siitä katsoa, jos sattuu
unohtamaan.
Kahdesti päivässä olisi sopiva harjoittelutahti. Harjoitukset voivat
ollan minkä mittaisia vain: mikä kivalta tuntuu ja minkä hyvin jaksaa.
Se että ylipäätään yrittää jotakin samasta aihepiiristä, pitää jo
opitun muistissa niin ettei tarvitse uudelleen kerrata samoja vaan voi
edistyä vähäsen.
Yst. terv. Hannele





13. tammikuuta 2011 klo 15.01


Hei vielä,
Yksi nuottimerkintä unohtui:
Piste nuotin perässä merkitsee, että nuotti soitetaan pituudeltaan
puolitoistakertaisena,
eli esim tavallinen varrellinen yksivärinen nuotti on yksinään
neljännestahdin eli se on sama kuin kaksi kahdeksasosatahtia, mutta
pisteen kanssa se soi kolme kahdeksasosatahtia.
Hannele





Hei
Tuli mieleeni, että itse ainakin hahmotan nuotit helpommin maamerkkien
avulla, mutta toki ajan myötä oppii kaikkien nuottien paikat.
Itselläni maamerkkejä ovat C:n lisäksi H eli kolmen mustan oikealla
puolella oleva valkoinen sävel, joka on nuottiviivaston keskimmäisellä
viivalla, ja F eli kolmen mustan vasemmanpuoleinen valkea sävel, joka
on alhaalta katsoen ensimmäisen ja toisen viivan välissä.
Tyypillisesti, kun nuotteja ylennetään, niin ylennetään vain F tai
sitten F ja C. Tyypillisesti, kun nuotteja alennetaan, niin alennetaan
vain H tai sitten H ja E. Toki on mahdollista ylentää tai alentaa
useampiakin nuotteja.
Nuottien kirjaimet menevät siis: C, D, E, F, G, A, H  ja taas C, D,
E,... Niinpä ylennykset ja alennukset koskevat kaikkia samannimisiä
säveliä, vaikka olisivat eri korkeuksilla. Kirjaimet vastaavat
kosketinten rytmitystä. (Yksi jakso on nimeltään oktaavi, esim. C -
C.)
Monissa kappaleissa soitetaan aika lailla liukuvasti suunnilleen
samalta korkeudelta, mutta kaikissa ei. Kaipa se tekee kappaleen
helpommaksi soittaa. Luulisin, että ensimmäisen kappaleen kannattaisi
olla helppo ja tenhoava, mitä se nyt sitten oman maun mukaan onkaan.
Yli 150 kappaleen joukosta luulisi jotakin löytyvän...
Rattoisia hetkiä uuden harrastuksen parissa...
Yst. terv. Hannele

J.K. Ehkä musiikkipäiväkirjani tarjoaisi jotakin innostusta, vaikka
olenkin jo lapsena soittanut pianoa ja harmonikkaa:
http://musiikkipaivakirja.blogspot.com/
Hannele




Opi soittamaan 5-rivistä haitaria

Haitarilla on helppo soittaa. Ensin opettelet oikean käden ja säestyksen vasemmalla kädellä myöhemmin. Haitarissa on viisi riviä näppäimiä, mutta kullakin viiden näppäimen rivillä nousevia säveliuä kaksi viimeistä niistä on samaa kuin seuraavan rivin kaksi ensimmäistä. Riittää siis opetella soittamaan vaikkapa kolmella keskimmäisellä rivillä, niin loput kaksi riviä ovat vain kosketinten valinnan helpottamiseksi. Näppäimet ovat puolen sävelaskeleen välein samoin kuin pianossa mutta mustat ja valkeat samanmuotoisia. Kun on noustu ensimmäiset kolme, niin siirrät kättäsi sen alapuolella oleville kolmelle ja ne jatkavat siitä sitten seuraavat kome ylöspäin. Jne! Helppo juttu. Näppäimistön värityksestä pianoon vertaamalla löytää nuottiviivaston keski-C:n ja muut voi laskea siitä tai pianon koskettimistoon vertaamalla opetella visuaalisesti niiden paikat. Sitten vain soittelemaan. Nuotteihin on siis merkitty vain valkeat, vuorotellen viivalle ja viivan väliin noustessa tai laskiessa nuoteilla tai koskettimilla. Risuaita nuotin edessä tai rivin alussa nuotin korkeudella meinaa, että nuotin sijasta soitetaan sitä puoli sävelastetta ylempi nuotti, siis musta kosketin. Vastaavasti b nuottiviivastolla merkkaa yhtä puolisävelaskelta alempaa nuottia/kosketinta. Sävelten pituudet korvakuulolta niin, että kuulostaa kivalta tai etsi ne netistä.
Yritä! Vain yrittämällä voi onnistua!

** *
to 11.2.2016 En tiedä, onko väärinkäsitys vai mikä vai muistivirhe, mutta kun nämä ohjeet kosketinsoittimella soiton oppimisesta lähetin ruotsinkieliselle vanhalle naiselle, joka ei ollut kai ennen soittanut mitään, niin muutamassa päivässä - vai parissa viikossa? - oppi omin päin soittelemaan tenhoavasti vaikka mitä niin, ettei voinut uskoa, ettei hänellä ollut ollut soittotaitoa ennestään. Jos käsitin oikein sanoi äänittäneensäkin, ja että ehkä radiossa soisi, mutta tavallaan voihan se olla niinkin, jos hyvin oppi, niin olisi ollut hyvä malli muille. Mutta voi olla väärinkäsityskin.
Kai olin sanonut, että ihan hyvin oppii varmaankin, jos käyttää elämänkokemustaan eikä kovin kaavamaisesti opettele. Nuoremmalle ohje olisi kai, että jso seuraa omaa näkemystään musiikista ja elämän musiikkimaisista puolista eikä tee kovin mekaanisesti vaan pikemminkin omien tunteiden mukaan.
Opettamisen kannalta juuri tuon ohjeen kyllä mietin. Siinä on se, että nuotinlukuun kompastumisen sijaan hahmottaisi sävelkorkeudet summittain ja olisi jonkinlainen käsitys nuottien pituudesta mutta oikeastaan soittelisi musiikinkuuloisuuden perusteella ja hakisi sitä, mitä itse kaipaa musiikilta, mitä tenhoa, kaihoa, vaikuttavuutta, tunteita ja tunnelmia, kauneuttakin, tuntemusten ja aistimusten musiikkia. Niin ei olisi nuotit kaavana musiikin ja itsen välissä vaan nuotit vain summittain luettuina ja musiikki vapaasti sydämellä kuultuna, omien toiveiden tietä kuljettuna kappaleenvalinnassa ja soittotavassa."