torstai 8. joulukuuta 2016

Opi kutomaan paremmin

Kutomisesta sujuvampaa, mukavampaa ja parempi jälki
Mummolamaisuuden luomisesta
Oikeat ja nurjat silmukat
Samankokoiset
Oma malli
Lahjojen ja taitojen oppimisesta
Millä kohden ja miten mittasuhteet
Rauhaa kutomiselle yms
Aikaavievyydestä ja hinnoittelusta
Kutomisnopeuden parantamisesta
Kudoin sukat
Paperikassi näyttävä
Käsityötaito
Neulominen tyhmentää
Villasukan kantapään kutomisen ohje
Lisähuomautus kantapään kutomisesta
Langat
Aloitus
Päättely
Kavennus
Palmikkoneule
Virheistä, korjaamisesta ja oppimisesta
Hevoskuvio
Kudon kuviollisia sukkia
Puikot
Jaksavaisuudesta ja tavoitteista
Puupuikot vai metallipuikot 
Kudon sukkaa 
Neuleiden kuvaamisesta 
Silmukantekotavoista 
Jämälankavyyhdin solmu
Silmukoiden ja kerrosten laskemisesta
Kudon myssyä
Langan vaihtamisesta
Kutomalla ansaitsemisesta
 Villasukista juhannusaattona 2017



Kutomisesta sujuvampaa, mukavampaa ja parempi jälki
En ole neulomisesta kamalasti pitävä enkä kamalan taitava, mutta kudoin tässä lapasta liukuvärjätystä paksusta langasta ohuemmilla puikoilla, jotta saisin lämpimän enkä verkkomaista kudosta. Niin tämän opin neulomisen opettamisesta:
Neuloessa on käsien liikkeen, langan kireyden ja puikkojen tuntu tärkeä, vähän kuin verkoilla kuulostelisi, että onko verkossa kala. Eihän neulominen sama juttu ole, mutta samanlaista motoriikkaa tarvitaan, hienoisten erojen kuuntelua ja mukavien tunteidenmukaisten reittien löytämistä. Vähän samanlaista kuin hiihtoretkiohjeessani   http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/01/liikuntaa-vihreille.html



* * *

Mummolamaisuuden luomisesta
( Mummolamaisuuden luomisesta http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/03/natkilaisyydesta-ja-savonlinnalaisuudes.html  )

* * *

Oikeat ja nurjat silmukat
Olen kutomisessa ihan aloittelija ja niin olen pohtinut hyvää tapaa tehdä oikeat ja nurjat silmukat. Tässä löytämäni hyvin sujuvat taat. Samalla yritän seurata tuota yllä oleaa ohjetta.

Oikea silmukka: Neule asemmassa kädessä ja lanka kulkee etusormen yli edestä kuteesta takakautta sormien älistä kerälle.   Oikeassa kädessä puikko ja se menee asemmalta oikealle oikeanpuolimmaiosen silmukan läpi (näin minulla on opetettu, ja tämän seuraaan löysin nyt itse:) Ensin silmukan läpi mennyt puikko menee aika pystysuyoraan ylöspäin osoittaen vielä vapaan langan viereen ja kääntyy sitten poikittan noukkien sen silmukan läpi. Vasen käsi voi auttaa vapaan langan silmukan taakse.

Nurja silmukka: Kädet samoin mutta vapaa lanka neuleen etupuolella ja vasemman käden etusormi liikkuu hiukan ylöspäin kiristäen vapaan langan  ylöspäin, hiukan silmukan oikealle puolelle, samalla kun vasemman käden muut sormet pitävät langasta jotenki n kiinni. Näin oikean käden puikko menee oikeanpuolimmaisen silmukan läpi oikealta vasemmalle ja noukkii kireän vapaan langan ylhäältä kiertäen, mikä on helmpompaa kuin puikon takaa, kun lanka on nurjaakin neuloessa neuleen takapuolella. Nyt tosin tarvitsee tiedostaa, onko seuraava silmukka oikea vai nurja, jotta saa kätevästi langan oikealle puolelle kudetta.

* * *

Samankokoiset
Tässä kun vertasin pääkaupunkiseudulla muilta tarttunutta kutomistapaa ja savonlinnalaisuuden tuomaa, niin pääkaupunkiseudulla kutoja keskittyi vain silmukoiden tekemiseen ja kutomiskäsiala oli mitä oli, jolloin neuleen leveys oli jotenkin holtiton, mitä sattui tai aina saman käsialan tuoma.
Savonlinnassa taas olen harrastanut maalausa (ks. tästä blogista vesivärimaalausohje http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/01/koiran-vesivarimaalausohje.html) ja siinä, että kokonaisuudesta tulisi onnistunut, niin pidetään koko ajan sivusilmällä silmällä kokonaisuutta, että kokonaiskuvasta tulee oikea ja kukin osa, mikä olisi "teoreettinen" suyositus kutomistavasta, tehdään kokonaisuuden osaksi sopivaksi, ja samalla tunnelmalliseksi, jotta tulee juuri se kohta, jota silloin kutoo, esim. kämmen, peukalon tyvi tai sormet rystysten kohdalkta. Ja sovitan usein enkä mieti ruutumalleja tms koneneulojan juttuja vaan vaatteen sopivuutta käyttäjälleen hyvään arkeen.

Oma malli
Mallin suhteen olisin käyttänyt samantapaista kuin tämän blogin tekstissä vaatteiden ompelemisesta ilman kaavoja http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html .  (Siis jo ennen lankojen ostamista ja lankojen ostamiseen tai jos tekee vanhoista langoista, niin ehkä jonkin erivärisen mallista tenhoavan tekevän lisälangan ostoon.) 

Lahjojen ja taitojen oppimisesta
Katso lahjakkuuden oppimisesta Haaveammattiin-blogini ohje  http://nopeaoppisuus.blogspot.fi/2011/03/haaveammattiin.html
ja taitojen oppimisesta tuosta Haaveammattiin-blogista ohje http://nopeaoppisuus.blogspot.fi/2011/03/miten-oppia-kaikki-kerralla.html

Millä kohden ja miten mittasuhteet
Ehkä kanssa tästä samasta Tunteet ja tekemisentapa -blogista tuo ohje http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/04/ruuanlaitosta.html .

Rauhaa kutomiselle yms
Savonlinnalaisuus vaalii viikonloppumaisia piirteitä, jotka tuovat rauhan vaativaan tekemiseen mm käsitöihin ja taiteisiin   http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/12/mihin-savonlinnalaisia-tai.html

* * *

Aikaavievyydestä ja hinnoittelusta
Lapasistani tuli ihan onnistuneet ja laitoin ne myyntiin tori.fi hin
https://www.tori.fi/vi/32596989.htm
https://www.tori.fi/vi/32649023.htm

Mietin tässä, että villasukkia kai usein myydään lankojen hinnalla, mikä on tavallaan kiva, jos haluaa antaa lahjan.  Mutta tavallaan olisi kiva, jos neulomalla voisi ansaitakin jotakin, jos se hyvin sujuu, vaikkapa kympin yli lankojen hinnan, jos neulottu vaate on ihan hyvälaatuinan.
Nyt kului minulta ekan lapasen kutomiseen kahden työpäivän verran aikaa, tokan kutomiseen yhden työpäivän verran, kolmanteen puoi työpäivää ja neljänteen kaksi ja puoli tuntia. Voisiko nopea kutomisesta pitävä kutoa lapas- tai sukkaparin tunnissa ja saada siten kympin tunti? Mutta toki tarttee malli suunnitella yms, mihin myös kuluu aikaa.
(Nyt viidennen lapasen alun tosin tyrin moneen kertaan värien ja kuvion suhteen. Samalla samaistuin ensi kertaa kutomistaitoisiin ja niin mallin myötä kutomistahtini hidastui kamalasti ja hukkasin isoimmaksi osasta aikaa oman kutomistapani, jouduin purkamaan ja jälki oli suttuista ja kovin aikaavievää.)


Kutomisnopeuden parantamisesta
Kutomisnopeudessa on olennaista käyttää tietty aika parempien silmukantekotapojen etsimiseen, mutta ei epämääräisen pitkää aikaa, joka vain jatkuu ja jatkuu ja urautuu eikä löydä hyviä tapoja vaan pelkkiä kömpelyyksiä ja hitautta. Eli sen mitä pohtii hyviä tekemisentapoja, niin tekee virkein avoimin mielin, ja sitten vaan poimii ne nykyisellään hyviltä vaikuttavat ja kutoo niillä. 
Jos kutoo urautuneesti ihan jo heti alkuun,e ttä tässä vaan silmukkaa teen niin kuin aiemmillakin kerroilla, niin käsitys siitä, mitä tekee, ei ole artikuloitu vaan jotenkin hämäräksi jäänyt, ja liikkeet ovat jotenkin kömpelön urautuneita eivätkä tekemiseen tarttuvaisella uutta aloittavalla mielellä, milloin huomaisi paremmin, mikä on hyvä tekemisentapa ja mikä ei. Eli hyvä silmukantekotapa, ekan ohjeen hyvät reitit käsille ja tunteille, tuon myöhemmän ruuanlaitto-ohjelinkin tunteenomainen arvio siitä, mikä on milloinkin sopiva mihinkin, vaatteiden ompelemisohjelinkin käsitys mallista, jota tavoittelee ja sen ja taito- & lahjakkuusohjelinkkien tuomat taidot nostamassa taitotason tehtävää hyvin vastaamaan.
Jos kutoessa tekee muuta samalla, esim. puhuu, niin hidastaa paljon, jos tekee sellaista tekemistä, jota ei yleensä tehdä yhtä aikaa muiden tekemisten kanssa vaan vain ajankuluksi, esim. jutunkerronta, kun taas muun kanssa yhtä aikaa tehtävää voi hyvin,sen kutomista hidastamatta, tehdä kutoessa, esim. kertoa jostakin aiheesta tavallisella asiakommunikaatiolla.

* * *


Kudoin sukat
Joulun alla uskalsin aloittaa sukkiakin ja jouluna sain ekan valmiiksi ja se oli ihan hyvä ja nyt uutena vuotena olen kutonut toista, mutta jotenkin unohdin siitä ne kohdat, joita etukäteen mietin.
Sain toisenkin sukan valmiiksi uudenvuodenpäivän illalla, mutta mitä mielessäni pyöri muistoja helsinkiläisistä kutomistaitoisista naisista, tuotti tökeröä jälkeä, kun taas Savonlinna vaikutti koin edulliselta käsitöiden laadun kannalta.

* * *

Paperikassi näyttävä
Jouluna tuumin, että ok lapaset paperisessa lahjakassissa on paljon näyttävämmän näköinen kuin lahjapaperissa, ja kassin voi käyttää uudelleen, mutta maksaahan se luokkaa 3 euroa.







Alemmat kuvat ovat äsken otettuja eivätkä niin jouluisia. On kai väliä sillä, että laittaa neuleen ajatuksella (Ai kun kivca neule, hyvä käyttää ja ylellisen villava, hyvää joulua!) lahjakassiin eikä vain jotenkin, minkä virheen äsken tein.

* * *

Käsityötaito
Tästä kutomisbuumistani opin Savonlinnaa ja Helsinkiä vertailemalla ainakin sen, ettei käsityötaito ole niinkään keskittymiskysymys ja ajankäyttökysymys kuin panostamiskysymys: missä pärjätäksesi satsaat suuresti, aina uskontoa myöten ja asuinpaikkaa, päivän ohjelmaa, ihmissuhteiden arviointia yms myöten - tai ainakin sellaisia piirteitä on tullut paikkakunnan vaihdon myötä ja käsityötaitoja ne ainakin tuntuvat auttavan, mutta Savonlinnan taitotasoa kasvattaa oopperajuhlat ja Helsingin taitotasoa käsitöissä pienentävät suuntautuminen teoreettisiin ulkoa luettaviin ammatteihin ja miesmäisten insinöörimäisyyksien arvostaminen.

Neulominen tyhmentää
Neulomisen vaikutus älyyn on varmaankin paljon tyhmentävä, sillä kovin ykistoikkoiset tehtävät tyhmentävät ja kutomisessa yleensä on vain oikeita ja nurjia silmukoita samalla tavoin tehtyinä ja isolta osin jokseenkin helppoina kuvioina kuten 2o 2n 2o 2n ... Tyhmentävyyttä lisää, jos tekee hitaan epämääräisesti ja ajattelee niin jotenkin oppivansa kutomisesta.
Toisaalta käsityötaito hyötyy paremmasta ymmärryksestä ja haaveisiin päin ponnistamisesta, siis isommasta taitotasosta. Mutta jotta painotus olisi niissä, olisi kutomisen oltava kokemuksen määrään nähden nopeaa ja sujuvaa, ei siis urautunutta vaan vikkelää ja uutta oppivaa, haaveisiin päin motivoitunutta ja muun elämänpiirin rikkauden tajuavaa.

* * *


Villasukan kantapään kutomisen ohje
Villasukan kantapään kudoin näin:
Ensin resoria nilkkaan, sitten valmiista sukasta mallia ottaen kantapään alueen ympäri suoraa kudosta suunnilleen puolen silmukkamäärän verran, siis edestakaisin, kun muut silmuta odottivat puikoillaan.
(Tässä olisi pitänyt kiinnittää huomiota siihen, mihin kohden rsoria suorat silmukat rajautuvat, eli tuleeko toispuoleinen ja symmetrisesti kumpaankins ukkaan, vai molemmat symmetrisesti. Ja jos sukan alku on korkeammalla, niin taakse kai on hyvä jättä korkeutta enemmän.)
Kun kantapään korkeus on (kokeillen jalassa) sopiva, niin kudoin (jotakin riviä jatkaen) neljä keskimmäistä silmukkaa yhdelle puikolle ja sivut omillaan, tarvitsin siis kuusi puikkoa. Ja siitä sitten kummaltakin sivulta yksi silmukka nostettuna puikolle per kerros, eli käytännössä (useimmiten) kääntyessä kaksi nostettuna ja keskimmäinen kudotaan samoin kuin muutkin silmukat. Kymmenen levyisenä sukka jalkaan kokeillessa oli hiukan kantapäätä leveämpi eli sopivan levyinen.
Loput silmukat kantapääosan sivuilta kudoin yhteen aina reunimmaisen silmukan kanssa, jotta kantapään leveys pysyi sopivana.
Sitten nostin kummaltakin sivulta joka toisesta välistä silmukaksi puikolle kuteen reunan, kun se vaikutti suunnillen sopivalta.
Sitten kudoin ympäri resoria resorin kohdalle ja suoraa suorien silmukoiden kohdalle ja kavensin alussa muutamaan otteenseen yhden silmukan resorin ja puikolle nostetusta alkaneen suoran kudoksen rajalle. Kunnes oli yhtä paljon silmukoita kuin alussa, ja niin kudoin putkea kunnes 
(suoraa kutoen) kavensin sukan kärjen pikkuvarpaan ohitettuani.


* * *

Lisähuomautus kantapään kutomisesta
 7.1.2017   Tuossa kantapään kutomistavassa on huomattava se, että kerroksia kantapäähän tulee yksi 4 silmukan kerros, kolme kerrosta, joissa on kummaltakin puolen nostettu yksi silmukka keskimmäiselle puikolle, ja kolme kerrosta, joissa on keskimmäisen puikon laitimmainen silmukka kudottu yhteen reunapuikon sisämmän silmukan kanssa. Eli kerroksia on reunapuikon silmukoiden määrä plus yksi, joten eka kerros kudotaan samaan suuntaan kuin vika, jos reunapuikolla on silmukoita parillinen määrä, ja siitä on sitten jatkettava ympäri koko sukan eli vikan kerroksen tulisi olla oikein kudottu ja siksi siis tässä tapauksessa ekankin (4s). Luulen siis näin, muttent iedä, onko siinä iso ero jos onkin toisessa reunassa ja kutoo siitä sitten oikein päin ympäri kumminkin.

Langat
Lankoja en niin tunne, mutta lankana minulla on näissä ollut paksu Folk-lanka, kovin on lämmin ollut kyllä, sukat nyt viikon verran ja lapaset parina kolmena päivänä pakkasella, tänään oli viimaakin ja lapaset pitivät tuulta ja olivat lämpimät. Langassa on kasi eriväristä säiekimppua kierretty yhteen löyhästi niin, että lanka vyyhdellä on villava ja kutoessa venyy villalankamaiseksi, mutta jollei kudo paksuilla puikoilla tiukkaa vaan ohuilla puikoilla löyhempää mutta kumminkin tiivistä, niin langat läitstyvät valmiissa työssä käden alla niin, että tulee tiiviimpi ja siis kai jalan alla parempi mutta en tiedä, vaikuttaako se kestävyyteen, kun kai aina joku lanka tai säie on kussakin sukassa lattiaa vasten aina, mutta ainakin pinnasta käytössä tullut huopamainen etenkin kantapään alla, mikä on paljon parempi kuin ritilä, muttei kaikkien mielestä niin nätti. Käytössä jalka on sukassa on valunut taaksepäin eli pituutta jalkateräosassa olisi saanut olla parikin senttiä enemmän.

Aloitus
8.1.2017   Aloitin lapaset ja sukat samalla tapaa: neljällä jaollinen (2o 2n resori) määrä silmukoita kiertämällä langan pitkää vapaata päätä leivonpääsolmua muistuttavalla tavalla kahden vierekkäisen puikon ympäri niin, että jos siitä kutoo ekan rivin suoria silmukoita, niin lenksu ei aukea. 
Sitten katsoin, mistä lähti kerälle lähteä lanka ja kudoin siitä takaisin (muistaakseni ainakin sukissa) suoria silmukoita koko rivin jakaen sen neljällä jaollisia määriä eri puikolle. 
Ja kun rivi oli valmis, niin siitä näki helposti, miten päin kude piti pitää, jottei se ole kiertynyt mistään puikkojen älistä, ja niin pääsin kutomaan ympyrän muodossa resoria ihan taalliseen tapaan. Reunasta tuli näin ihan hyvä ja pääty ei jäänyt näkyviin, kun lapasen almistuttua päättelin langan niin, että kuteen reunasta tuli siisti, tasainen. 

Päättely
Kun sain lapasen tai sukan almiiksi, pidin pienen tauon ihastellen työtäni ja sitten jaksaaisena edelleen ihastellen päättelin sen niin, että se olisi mahdollisimman hieno: hyvälaatuinen, mukava ja nätti, toivoin.

Kavennus
Kaventaessa kudotaan kohdissa, joissa haluaa kaventaa, kaksi silmukkaa yhteen kuin ne olisivat kutoessa puikon näkökulmasta yksi ja sama silmukka. Se on ainakin minulla aika kömpelöä, mutta jälki on aika siisti mutta toisaalta paksumpi esim. jalan alla ja siksi kantapään reuna on tehtävä sivulle eikä jalan alle. Varpaiden kohdalla kaventaessa villasukassa kudotaan suoraa eikä ollenkaan nurjaa. Kavennuksen suuruus on tottakai kadonneiden silmukoiden verran per kierros. 
Yhteen kudottavia silmukoita voi ensin löysätä puikolla venyttämällä, niin mahtuu paremmin kutomaan ne yhteen.  Kohdasta ei kai tule niin paksu, jos kudottu silmukka on löysä ja niin jättä silmukat vierekkäin eikä yhteen.


Palmikkoneule
Palmikkoneule on kohokuvio, joten se tarvitsee taustakseen viereensä nurjia silmukoita ainakin kolme per puoli, jotteivät ne katoa resorimaisesti piiloon. Palmikossa kahden silmukan nauha kiertää toista kahden silmukan nauhaa. Kudotaan ensin kullakin kierroksella nauhat näkyviin: 3n 4o 3n . Sitten toinen kerros samoin mutta palmikossa päällimmäisiksi tulevat (tai kaikki 4o) oikeat silmukat löysää kudosta. Kolmannella kierroksella kudotaan tausta 3n, sitten nostetaan kuteessa päällimmäiseksi tuleva kahden o silmukan nauha kolmannelle puikolle ja huolehditaan, että ne oat aika löysiä. Jos vasen nauha kiertää etikautta oikealle, nostetaan silmukat heti oikealle puikolle kutomatta, mutta tällöin joutuu vekslaamaan kahta muuta oikeaa silmukkaa puikolta toiselle. Taakse jäävät oikeat silmukat (siis toinen nauha) kudotaan tavalliseen tapaan. Tässä siis nostetaan kaksi etukautta kutomatta ja kudotaan kaksi takana olevaa, mutta nauhat eri järjestyksessä kuin aiemmin. Ja lopuksi taustaa toiselle puolen 3n. Sitten kudotaan taas aikkapa neljä kerrosta 3n 4o 3n, joista vikalla kerroksella oikeat silmukat aika löysiä, jolloin voidaan taas nostaa nauha toisen ylitse, ja näin tasavälein..

* * *

Kudoin palmikkoneulelapaset. Nyt on tosin jo lapasia liian monta paria.


* * *

Virheistä, korjaamisesta ja oppimisesta
Virheiden välttämisessä on tärkeää huomata, että jotkin asiat vievät paljon enemmän aikaa kuin toiset ja vaativat oman rauhansa. Suunnittelu on sellainen. Samoin oikean kohdan ja oikean tekotavan arviointi. Liikunnallinen ihminen satsaa liikuntaa joka hetki kenties tuhat kertaa enemmän kuin lahjaton, ja pärjää siksi paremmin. Jos haluat jostakin ongelmakohdasta yli, pidä tauko, tuuleta, haukkaa raitista ilmaa, syö jotakin, kenties hedelmää tms, lepää ja tee muuta välillä. Muodosta kuva tavoitteistasi, ihanteistasi käsin, ei kaavamaisesti. Kerää käytännön taitojasi tueksesi ja jonkinlaista tunteenomaista touchia sekä opetussilmää, jota voit soveltaa itseesi. Palaa niihin kohtiin, jotka onnistuivat ja etsi hyviä tekemisentapoja ja tarvitsemasi jaksavaisuuden minimimäärä. Yritä uudelleen haaveitasi pitkin ja hyvällä käytännön laadulla. Älä kopioi vanhoja epäonnistumisiasi ja takeltelujen näkökulmia. Mieti ideaalista käsin, mikä olisi hyvä tapa ratkaista ongelmat. 

Jos jokin kohta, esim. silmukka, on vaikea, älä kopioi teknisesti vaan kiinnitä huomiota siihen, minkä hyveiden varassa taitavammat pärjäävät, esim. ketterä, tarkkasilmäinen, tunnelmatajuinen, malttavainen, hyvällä tavalla tekevä, ja vaali niitä, esim. ensin jossakin muussa tekemisessä, mistä niitä oppiia tai muistaa uudelleen, ja pidä harjoittelutuokiosi lyhyinä, esim. 1-5 min ja välissä taukoja tai ihan muuta puuhaa. 

Silmäpaoista minulla ei niin ole kokemusta, kun jos silmukka tipahtaa puikolta, niin jähmetän kädet paikoilleen ja mieluusti tuon puikon paikilleen ja katson, etten vedä mistään ja pura niin. Ja sitten vain hyvin varovasti poimin silmukan takaisin. Ja jos jollakin puikolla on vain löyhiä silmukoita tai vain yksi tai kaksi silmukkaa, niin pidän siitä kiinni samalla kun kudon muilla puikoilla. Ja jos puran, niin  aronkoskemasta työhön ja hyvin varovasti yksi kerrallaan langasta vetämättä poimin silmukat puikolle. Kanssa pidän kullakin puikolla aika vähän silmukoita kerrallaan niin, etteivät ne valu pois kummastakaan päästä. Ja kun kudon, niin varon luomasta jännitystä joidenkin puikkojen välille niin, että se vetäisi silmukoita pois puikoilta. Ja niin kenties tarvitsen useampia puikkoja.
Mutta periaatteessa kudottaessa on kai rivi silmukoita ja ne eivät purkaudu, koska ne ovat puikolla. Niin voi seuraavalla kerroksella puikolla pujollaa kuhunkin silmukkaan vapaasta langasta uuden silmukan, jonka säilöö toisella puikolla. Niin siis jos silmukka karkaa ja työ purkautuu sen kohdalla, niin periaatteessa virkkuukoukulla pujottamalla ylemmän kerroksen sen kohdan langasta silmukan sille kohden, ja siihen silmukkaan taas kerrosta ylempää langasta silmukan jne saisi työn korjattua. On vain katsottava, tuleeko silmukka ylös työn etupuolelta vain nurjalta puolelta, ja tavallisissa oikein kudotuissa silmukoissa siis etupuolelta. Mutten sitten tiedä, jos vierekkäisiä silmukoita on karannut niin onnistuukohan korjaaminen enää silloin.

* * *

Hevoskuvio
Tein tuollaisen hevoskuvion, että josko neuloisin, mutta koko on luokkaa 10 kertaa 20 silmukkaa, että mitenköhän mahtuu ja onko pääliian suuri. Pallukka on silmä.
 Se on vähän niin kuin hevossymboli, kun ratsastuskokemusta ei ole, vaan olen koiria harrastanut ym pieniä lemmikkieläimiä. Mutta hevonen on jotenkin hieno aihe. Joskus kirjoittelin hevosista tuollaisen http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/11/intiaanihevonen.html

Mutta mites, onko tuossa kuviolla liikaa leveyttä neulottavaksi? Jos tekisi keskeltä onton hevosen, niin oisi jättää tyhjäksi 3, 7 ja takajalkojen tyvestä yhden silmukan verran kuviota, niin se sitten olisi reunat. Tai kutoa ne tai osan kuviosta kahdella langalla: taustalla ja kuviovärillä, niin tulisi vähän paksumpi kuvio eikä niin selvään erottuva, mutta onnistuisi ehkä helpommin. Voisi esim. tehdä kropan kahdella langalla yhtä aikaa ja hännän, harjan ja jalat yhdellä vain. Harjaa olisi silloin kai 3 plus yksi silmukkaa, häntää tuo 2, 4 , 2 ja jalkoja tyviä lukuunottamatta koko jalat, eli ylimmät jalkojen silmukat voisivat kuulua keskikroppaan ja siis haalemammalla paksunnoksella tehtävuiksi. 

Minulla on tänään ollut päänsärkyä ja on pitänyt varoa, ettei päänsärky ala uudelleen ja niin tekeminen, kutominenkaan ei ole sujunut, paitsi nyt illalla sitten jotenkuten. Kokeilin ohuemmasta langasta, mutta kamalan paljon löyhempää tuli, ihans iistiä silti. Mutta sitä vaan mietin, ettei vain ole hevosen kuvaan tullut jotakin päänsärkyä aiheuttavaa huonoa tapaa tai sitten "soothing style" päänsärkyä lieventämään.
 Tuossa nuo hepan peffa ja häntä olivat helpot miettiä, että miten niin yksinkertainen muoto olisi ilmeikäs, ja niin niistä tuli ihan ilmeikkäät ja ihan kivan oloiset. Sen sijaan aloitin jaloista ja mietin että yksi silmukka tällä kerroksella tuohon ja sitten niin ja niin monta väliä, yms, ja niin jalat näyttävät kuin tietokoneella tehdyiltä, vailla ilmeikkyyttä ja hevosmaisuutta. Eli tarttis koko ajan olla selvillä siitä, millaista ilmettä tavoittelee, niin neulotusta kuvasta tulisi onnistuneempi. Kai siinä kumminkin langankireys ja jokin rytmitys vaihtelevat jo ihan niin, että kutoessa tietoisesti huomaa, ja mm ne siis tarvitsisi saada kuvan tyyliä luomaan.

Ekojen lapasten linnunkuvassa ja tässä hevosenkuvassa olen ensin miettinyt, minkä aiheen ja minkä tyylin haluaisin neuleen kuvioksi. Sitten olen valinnut jonkin aiheen ja etsinyt netistä kuvia aiheesta, jotka olisivat jotenkin kivan tyylisiä ja sopivia neuleeseen mm kuvan tarkkuuden kannalta. Sitten maalannut vesivärein yhdellä värillä kuvan pohjalta kivantyylistä tavoitellen ja ei niin tarkkaa. Ja sitten tehnyt rukseista tms lupaavalta vaikuttavan hahmon ja siirtänyt sen ruudukkoon, jotta mittasuhteet varmasti menisivät oikein.
Taiteellisina pidetyistä piirteistä, kuten tunnelmataju, näyttäisi olevan tähän erityisesti iloa.

Kudon kuviollisia sukkia
Noi on nyt oikeastaan toisin päin kuin mikä olisi luontevaa: aiempi palmikkoneulesukan alku on vasemman jalan sukkaa ja tämänpäiväinen (su 15.1.2017) ruskea-valkoinen hevossukan alku on oikean jalan sukkaa. Molemmissa kuvio edessä keskellä.

Puikot
Sain kantapään kudottua, mutta jatkoon olisi tarvittu 6 puikkoa eikä ollut kuin vviisi. Ei auta mikään, tarttee ostaa kaupasta lisää puikkoja ennen kuin voi jatkaa.
Muutamaa päivää myöhemmin: Ei ollut kaupassa ohuita puikkoja mutta 3mm puikkoja oli paljon, 5e 5 puikon paketti, ja 3,5 mm puu(koivu)puikkoja oli, mutta liukuvatkohan ne heikommin kuin tavalliset alumiiniset?
Kutoessani olen huomannut puikoissa tyylieroja. Esim. helsinkiläiset ovat jotenkin terävän näköisiä ja savonlinnalaiset käsityömäisen tylppiä. 3mm puikot vaikuttavat tunteidenmukaisilta ja arkijärkisiltä, ohuet tarkkaan tekeviltä vähän kuin kirjonta ja 4mm pukkojen tyyliset, mitä lie lienevät paksut, ovat jotenkin insinöörimäisen palikkamalliset, mistä kehityssuunta lienee arkijärkeen, tunteisiin ja sivistyneisiin näkemyksiin sekä tunteidenmukaiseen elämänviisauteen päin eikä vain uskontoon, kuten 3:sta tulisi mieleen. 

Jaksavaisuudesta ja tavoitteista
Nuorempana Helsingissä en juuri kutonut enkä onnistunut kutomisessa, sillä kutominen tuntui tylsältä ja tekemisentapa oli huono. Muista osa jaksoi kutoa, mutta oli jotenkin tympiintynyt, koska ajattelu kutomista vain silmukoiden tekemisenä ja valmiiksi saamisena. Savonlinnassa puolen tusinaa vuotta asuttuani käsitöiden tekemisentapa on toinen ja kutominen paljon viihtyisämpää ja onnistuvampaa. 
Ensinnäkin käsityöläisiä on paikkakunnalla paljon, sikäli kuin tiedän, ja niin kaupasta lankoja ostaessa mietin, että mitkäköhän näistä olisivat hyvin valittuja aloittelijoille, ja niin ostin paksuinta lankaa ja siitä kivanväristä liukuvärjättyä, josta kutoisin mielelläni. Kutoessa jaksotin työn osat osin langan mukaan: sopiva kohta vaihtaa vaatteen osaa lienee näillä main ja langan väri sanoo, että tuossa, niin laitan sen sitten siihen niin kuin minusta kiva on, ja niin tuli kivemman näköisiä, esim. ekassa sukassa kapeahko vaalea raita ennen kuin jatkoin vaalealla kantapäälappua, eikä vain "matemaattisesti" että tässä vaihtuu väri ja siis vaatteen osakin. 
Kanssa olen miettinyt, että miten saisin hyvällä tavalla tehdyn, ja niin ensin opettelinsilmukoita ja käsityötaitoa hyvällä tavalla, laajemman osaamiseni varassa. Ja niin ei ollut niin tylsää. Sitten opettelin vaatteen muodon saamista oikein, sitten kutomistahtia ja kun ne sujuivat vikkelämmin, niinkuvioita ja niiden kiehtovuuden varassa tekemistä, Kutomisessa siis osa oli aina kiehtovaa uuden opettelua tai jokin aihe, mikä minua erityisesti kiinnosti saada oikein, kuten ekan lapasent uiiviys ja käteen sopivuus, tokien lapasten tavallisuus ja ok hyvälaatiuisuus, kolmantena kutomieni sukkien käyttökelpoisuus ja vastaisen varalle sukankutomistaitojen helppous ja hyvälaatuisuus, sekä myöhemmin kuvioiden tekeminen ja lopun kierroksen kutomisesta nopeasti ja mukavasti suoriutuminen.
Ja sitten en ole kutonut, kun minulle on tullut mieleen, että pitäisi tai täytyisi kutoa, vaan olen tehnyt muuta tai vain ollut, ja sitten kun on tuntunut, että haluaisin kutoa, minua kiinnostaisi jokin juttu kutomisessa ja että viihtyisin kutoen, niin silloin olen sitten kutonut sitä, mikä silloin kiinnostaa. 

Puupuikot vai metallipuikot
Koivuisilla puupuikoilla ja kai puupuikoilla yleensäkin on tunnelmallisempaa kutoa, mutta ne eivät liu'u yhtä hyvin ja ainakin nämä minun puikkoni ovat hiukan paksummat, mikä myös haittaa. Toisaalta metallipuikot ovat vain puikot, eivät tuo luonnon tunnelmaa kuten lanka ja puu. Siksi työ on teknisempoää metallityön tapaan: tähän kerrokseen tämä tai tuo ja sitten muutaman kerroksen päästä... Puupuikko tuntuu tuovan toisen näkökulman, ei teknisen vaan näin puu kasvaa, on lehtevä, tällaista on kesän ja puun elämänviisaus ylipäätään tavallisesti. Joten huonoon tunnelmaan puupuikko auttaisi, jos sitä tunnelmoi, että miten juuri puu. Mutta toisaalta työn tekniseltä kannalta sujuminen menee ehkä kivemmin alumiinipuikoilla, mutta jääkö siitä käsityömäisenä pidetty tunnelma että tämä ja tuo kerros. Mutta nyt ainakin metallipuikkoihin tottuneena jatkaisin vielä niillä, vaikka puisia kokeilinkin.
Jotenkin luulisi metallipuikkojen olevan liian liukkaita ja putoavan lattialle vähäisimmästäkin kallistuksesta. Ehkäpä nämä ovat kovin metallipuikkomaisia muovipuikkoja, ainakin niillä on sensuuntainen tyyli ja tuntu. Mutta lienevät juuri sopivia kutomiseen. Sitä paitsi joidenkin kyljissä on lommo, jossa kohopainettu kokomerkintä, mikä kai on helppo muovipuikkoihin tehdä, muttei metalliin. Puupuikkojen vikana on lähinnä paksuus, joka tuo jälkeen myttyyntyneisyyttä ja hitautta. Ja toinen syy on se, että totuin jo alumiini-/muovipuikkoihin. 
Tuossa tuo alku vaaleaan raitaan asti metallipuikoilla ja vähän matkaa vihreää sen jälkeen myös, mutta tauon jälkeen loppu puupuikoilla tänään: jokin metallin tunnelma jäi pois ja puun tunnelma tuli tilalle, kai rytmitykseen, vähän kuin jokin hankala ryhti puuttuisi.
Voiko olla, että muotoilija on tyylitellyt muovipuikkoja alumiinimaisiksi sillä tuloksella, että niillä kutovalle tulee alumiinimainen ryhti olemiseensa?

Kudon sukkaa 
 
Kudoin sukan valmiiksi ihan muuta ajatellen, niin hyvin osasin jo kutoa, että onnistui, muttei tullut niin kummoinen eli olisi tarttenut välillä pysähtyä ajattelemaan, mitä tekee. Nyt jouduin purkamaan kärkikavennuksen ja kutomaan uudelleen tilavamman. En myöskään oikein tiedä, mitä käy, jos vetää sukkaa muotoonsa, menettäähän se leveyttä ja saa pituutta mutta säilyykö se sellaisena vai alkaa painaa varpaita? Palmikkokuvio ei näy valmiissa liukuvärjätyssä sukassa melkein mitenkään, ellei jää tarkkaan katsomaan, mutta resorina se toimii kyllä.

Neuleiden kuvaamisesta
Laitan tän, kun tuli niin ufon näkönen kuva hetki sitten jalkaan kokeillusta vasta kudotusta sukasta. Ylemmässä kuvassa on pidempi aika kulunut siitä, kun kokeilin sukkaa jalkaan, ja niin se on mennyt luttuun.
Samaan tapaan käteen hetki sitten kokeiltua tuli ekoista lapasistani hyviä kuvia, eikä kai niin epärealistisia. Mutta neule on molemmissa tiheää ja jämäkkää. Lapasten kuvat ovat aika näköisiä, sillä lapanen on aika väljä.
Mutta sukka venyy jalassa ihan erinäköiseksi, olisi kai näyttävämpi pienemmissä jaloissa, esim. numeroa tai paria pienemmissä.

Silmukantekotavoista
Kudon toista palmikkoneulesukkaa liukuvärjätystä langasta. Siihen näkyy kuluvan yksi ilta, mutta värit ovat langassa toisin kuin ekassa sukassa, mutta kyllä samantapaiset, ihan kiva tavalölaan.
Silmukoita on tullut tehtyä monen muun ihmisen tavalla, jotenkin seurallisuuden myötä ihan jo muistoistakin ja siksi, että niin moni nainen kutoo. Mutta moni tapa ei minua miellytä.
Esim. moni tekee tahallaan pyöreän liikkeen puikoilla ihan turhaan. Mielestäni silloin tulee tehtyä pyöreitä liikkeitä niin monta, etteimotivaatiota niihin riitä, vaan alkaa vastenmielisyys pyöreitä liikkeitä kohtaan. Mielestäni parempi kriteeri olisi hyvä huojentunut olo siitä, millä tavalla tekee silmukan: siis omasta mielestä hyviä elämässä hyödyllisiä piirteitä vaalien, kenties niistä tässäkin oppien, eikä loppuun kuluttaen jotakin, mikä kaipaaparempaa henkeä.
Kanssa moni venyttää silmukat muka hyvällä tavalla samankokoisiksi, mutta silloinhan väljä siirtyy edellisestä silmukasta uuteen, ja kai käytännössä rivin loppuun puikkojen tavalliseen välikköön kulmauksessa.
Tai että nurjat tekee väljinä siksi, kun on tottunut kiertämään ne puikon takaa, mihin taritsee tilaa. Mutta nurjan silmukan voi poimia edestä ylhäältä hiukan vanhan silmukan oikealta puolelta, niin se on ihan helppoa eikä tarvise tehdä väljiä nurjia ja tiukkoja oikeita silmukoira.
Moni kanssa muhinoi, että tässä kudon, ja niin tuntuu kuluvan kenties kominkertainen aika per silmukka, jotenkin huolimatonta huonon huomion kutomista vaikka keskittyy koko ajan. Eikö olisi kivempi kutoa hyvällä tavalla nopeasti ja saada valmista, tuhlata ylimääräinen energia miettimistä vaativien asioiden hyvällä tavalla tekemiseen, esim. että kokeileen sukkaa jalkaan ja miettii, mikä olisi kiva, tai että yrittää opetella hyvää käsityötaitoa, ja että haaveilee sukkaa tehdessäänniin, että tekeekin sitten sen siivellä hyvät onnistuneet valinnat oppaanaan, vapaamielisesti ongelmat jonkin uuden idean tai kauneustajun siivellä paremmalla tavalla ylittäen.
Sain sukat valmiiksi, langanpäät vain on päättelemättä. Huomasin näissä, että kun uraudun, niin jä ajattelupois, enkä tsemppaakaan valintakohdissa, joten siinä olisi minulla parantamisen varaa.

Jämälankavyyhdin solmu
Jos langoista on jotakin jäänyt ylitse, etenkäänn välistä pois napattuja värejä, niin olen kerinyt ne lenksulle ja tehnyt solmun, joka on vaikuttanut hyvältä:
Lankaa löyhästi käden ympäri, jotta tulee lenksumainen vyyhti. Sitten aika lopussa laitan sprmen langan päälle lenksussa ja kierrän siitä lankaa aika löyhästi kaksi kertaa ympäri, ekan kierroksen jälkeen itsensä ylitse ja tokan kierroksen jälkeen läpi siitä langan tekemästä kulmasta, missä sormeni oli, ja sitten vedän langanpäästä kiristäen tuon vyöksi vyyhdelle niin, että vyyhti pysyy hyvin kasassa ja on selkeä.
Niin on solmu helppo tehdä ja purkaa, ja ainakin tällä lyhytaikaisella säilytyksellä säilyneet noin hyvin, mutta voi olal eri juttu jos penkoo lankakasaa eikä nostele, että mikäs lenksu tämä. Olen eriväristen kerien jämälangat pitänyt kunkin omassa avonaisessa tai löyhästi suljetussa muovipussissaan ja ne ja kerät pahvilaatikossa.

Silmukoiden ja kerrosten laskemisesta
Taito ja etenkin lahjakkuus syntyy siitä, että on kuhunkin tekemiseen sopiva tekemisentapa ja virittäytyminen, huomaa asioita juuri tuon elämänalan näkövinkkelistä ja on luonnostaan motivoitunut noille elämänalueille. Niinpä, jos kutoessa laskee silmukoita koulutapaan, olipa se sitten kuvioita varten tai  varmistaakseen, ettei silmukoita ole pudonnut, niin laskemisen tekemisentapa ja näkövinkkeli ei yhtään soivi yhteen kutomisen sujumisen kanssa, onpahan vain kouluajoilta jäänyt tapa. Sen sijeen, jos on kiva lanka, niin langan näön, tunnun, silmukoiden tyylin jen seuraaminen ja laskeminen, että tällainen silmukka, nyt on silmukkapari ja se on tuon näköinen, tasapainoisesti kolme, neljä kuin mitä lie muinaisajan käistyöntekijäiltä, viisi taas symmetrisesti mutta hienojakoisemmin, kaksi kolmen rypästä, ja sitten seuraavaan vaiheeseen, näitä silmukoita. Niin silloiun laskeminen on kutomisen kielellä, langan tunnun ja näön kielellä, jolla käsityötaitokin on, ja sitä myöten vikkelämpi silmukantekotapa opittavissa.
Kalevalainen käsityö minulle tulee aina noista mieleen. Itä-Savossa, Savonlinnan paikallisessa sanomalehdessä jota luen, oli joskus aivan upeita kuvia kalevalaisista käsitöistä, joita jotkut olivat tehneet.
Maalaamista harrastaessani opin sen, että pitää kiinnittää huomiota puiden oksien ym tunnelmasävyjen pieniin nyasseihin niin, että ne laajenevat aihepiireiksi näkymään assosioituina, niin oppii paljon. Kutoessa silmukoiden muotojen variaatiot tuovat mieleen sellaisia asioita elämästä kuin vahva, heikko, notkea, tukeva, kömpelö, palikkamallinen, rakenteinen, luonnonmateriaali, hahtuvien katkeilu, ym, ja kei, että oppisi elämnästä, olisi hyvä pelkän laskemisen tai silmukan hahmottamisen möhkäleenä sijasta kiinnittää huomiota noihin variaatioihin, siihen, mitä sellaisilla ilmiöillä ja piirteillä on väliä elämässä ja maailmassa.

Kudon myssyä
Päätin yrittää kokeilla kutoa myssyn, mutta kamala määrä silmukoita tarvitaan: tässä yritelmässä on 80s. Kudoin aika kapean resorin taitettavaksi reunukseksi 3o 3n, ja sen taitekohtaan yhden kerroksen oikeita silmukoita, koska kai työtä taitettaessa nurja mieluummin kääntyy esiin ja oikea taittuu piiloon, mutta olisiko pitänyt kutoa niitä kaksi kerrosta, kun taitteeseen kai menisi luonnostaa kaksi riviä? Kudon kahdesta langasta yhtä aikaa, jotta tulisi tiiviimpi, ja ihan hyvin se on sujunut.
Kudoin aluksi jaettuna neljälle puikolle 4 x 20s , mihin juuru ja juuri naftisti mahtui , muttei myssyä voinut silloin kokeilla päähän. Niinpä jaoin sen 8 x 10s puikoille, venytin ja kokeilin päähän, mutta se on kenties liian pieni, jollei pysy venytetyimmässä asennossaan vaan vähitellen menee suppuun, mutten sitten tiedä, miten neuleet yleensä tekevät. Kudoin kyllä aloittaessani koepalan jossa oli sekä nurjaa että oikeaa. Jos tämän puran, niin jaksanko uutta. Onko hiukan nafti hattu parempi kuin kesken jäänyt väljä tulevan kutomisharrastuksen kannalta? Ei hattu kumminkaan kireä ole.
Purin hatun. Nyt sitten on kysymys vain, että saanko aloitettua uutta, saati sitten kudottua sen loppuun. Tarttis ainakin laittaa varmuuden vuoksi paljon silmukoita.

Langan vaihtamisesta
Kuvioita kutoessani olen vain vuorotellen kutonut kummallakin langalla, niin tulee selkeät värit. Väliin jäävät langat olen pitänyt löyhästi mutta aika suorina, kuteen venymiselle tilaa jättäen, jottei mene ruttuun kuten ekoissa lapasissani. Värinvaihdon kohdalla kude ei sido viereiseen silmukkaan mutta kylläkin ylempään ja alempaan kerrokseen sekä samaan väriin. Tiuhaan vaihtaessani olen pitänyt langat sormella, useammin käytetyn vasemmalla puolen, kun niin on ollut kätevämpi. Jos olen kutonut pitkään samalla värillä tai on ollut hankalaa pitää kahta lankaa sormella, niin olen pudottanut langan työn sisäpuolelle ja poiminut tarpeen tullen.
Langan loppuessa olen kutonut muutaman silmukan kahdella langalla kenties vähän löyhempää, pitänyt kierroksen väliä ja sitten kun ei tule liian paksua, niin kutonut taas pari kolme silmukkaa suunnilleen samoille tienoon kakdella langalla. Näin kummallakin langanpäällä: lopetetulla ja aloitetulla. Värinä se on ihan kiva, mutta tarttee katsoa, ettei tule jollekin puolen, missä ei saisi olla paksunnosta. Tai sitten olen kutonut 5s kahdella langalla yhdellä rivillä. Mutten sitten tuosta kestävyydestä tiedä. En ole kumminkaan katkonut langanpäitä ihan lyhyiksi.

Kutomalla ansaitsemisesta
Huomasin tuon tunteidenmukaisen hevosenkuvan lievittävän kipuja. Voisikohan moisia neulomalla auttaa muita ja saada rahaakin, jos pitää neulomisesta? http://harmaahapset.blogspot.fi/2017/02/hevosneule.html

 Villasukista juhannusaattona 2017
Katselin tässä jouluna kutomaani ensimmäistä onnistunutta villasukkaa ja siinä oli resori jalkaterän päällä suurin piirtein oikein tai siis nätistikin. Oikea olisi kai kolme resoria jalkaterän päällä keskellä ja loppuvat ennen kavennusta, mikä on suoraa vain. Tässä sukassa oli paksu lanka, 9 x (2o 2n) eli 36silmukkaa. Oikea kohta kolmelle resorille 2n 2o 2n 2o 2n 2o 2n on sisältä laskien kantapäälapusta (16s leveä lappu), 2o keskemmäs alkaen (plus se silmukkarivi, jonka reunasta kantapäälapussa aloitettiin jalkateränkutominen?), kolme kavennetaan kantapään jäkeen, kun kudotaan jalkaterän alkua. Toisella puolen 2n 2o keskemmäs jää jalkaterän päällä oleva resori ja nämä kaikki kudotaan oikeaa koko ajan jalkaterää kutoessa, kavennetaan siltäkin puolen kolme. Kavennukset: 1 + 1 + 0 + 1 kummallakin puolen.

tiistai 11. lokakuuta 2016

Onnistumisten uoma

"Onnistumisten uoma
Joskus reilu kakskymppisenä, ehkä 25:n vanhana tai niille main luin New Age -kirjoja ja runoja ja kuuntelin radiosta poppia, harrastin innolla liikuntaa ja tein luontoretkiä. Silloin yritin oppia elämänviisaammaksi myös muiden elämistä oppien sen, mitä ohimennen esim. liikuntaharrastuksessa parilta saatoin.
Silloin opin, että onnistumisilla elämässä on uomansa, jonka löytäminen tuo enemmän onnistumisia jatkuvasti niin kauan kuin on uomasta kärryillä.
Uoma on jonkinlainen tunteenomaisempi kohta kuivempien klonks- ja kraah-vaihtoehtojen välissä, sivistyneen sävyinen kohta tuossa tunteenomaisemmassa alueessa: sivistyksen tunnelma kertoo, että niillä kohden luultavasti on sivistynyt perspektiivi ja sivistynyt käytös käytössä, sopii siis yhteen muun yhteiskunnan kanssa ja on kulttuurin monien parhaina pitämät ratkaisut pitkälti käytössä. Tunteenomaisempi tyyli taas seuraa onnistumisista: noilla uomin on helpompi olal tunteva, on menestyksekkäämpi, elämä on niillä uomin paremaa.
Löytäisikö nuo uomat itseltään näillä ohjeilla?
* *

(Iän myötä kai muutumme enemmän omiin näkemyksiimme päin: taitomme ja sosiaalinen asemamme kantavat paremmin oikeiksi kokemiimme suuntiin, ja siitäkin seuraa paitsi taitavuutta opitun ja oman näkemyksen sopiessa yhteen, myös tunteenomaisempi tyyli, kun olemme paremmin sovussa elämäntilanteemme ja lähestymistapamme kanssa, sosiaalinen lokeromme kenties mielekkäämmin omiin mieltymyksiimme sovitettu eikä ympäristön ihmisten henkilökohtaisia haaveita tavoitteleva niinkään..) "
http://onnistumisiapain.blogspot.fi/2016/10/onnistumisten-uoma.html

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Soittotaidon alkeet

* * *
25.9.2016  Tuollanen tuli mieleen lisätä: opi soittamaan pianoa tai harmonikkaa, alkeet http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi/2015/07/ohje-opi-soittamaan-pianoa-opi.html

 
Tässä tuo sivu:

"

Ohje: opi soittamaan pianoa tai kosketinsoitinta - opi soittamaan 5-rivistä näppäinhaitaria

Tässä koskettimet ja nuottien luku, mutta soita vain summittain nuottien mukaan ja käytännössä musiikinkuuloisuutta tavoitellen, mikä itsestäsi on tenhoavaa ja vaikuttavaa, tunteita koskettavaa, rikkaasti hahmotettua. Valitse kappaleet mielenkiintosi mukaan joka kerran erikseen eikä kaavamaisesti sillä kaavamisuus ei soi yhtä kauniisti eikä kiehdo niin, että oppisi yhtä paljon.

Kirjoittelin joskus tällaisen:

Opi soittamaan kosketinsoittimella

kivan harrastuksen, jollei
hän ole aiemmin soittanut mitään soitinta. Yksi, mitä tulee mieleeni,
on, että etsisitte jostakin tavallisen laulukirjan, jossa olisi häntä
kiinnostavia kappaleita sanoineen ja nuotteineen. Nuotinlukutaito ei
varmaankaan ole aikuiselle ihmiselle niin vaikea kuin lapselle:

Nuottiviivastossa on viisi viivaa, joiden avulla hahmotetaan sävelten
korkeudet. Nuotti voi olla joko viivalla tai viivojen välissä. Mitä
ylempänä nuotti on, sitä korkeampi sävel. Eli askel nuottiviivastolla
viivalta sen viereen merkitsee siirtymistä valkoiselta koskettimelta
sen viereiselle valkoiselle koskettimelle. Ylöspäin viivastolla
tarkoittaa kimeämpiin ääniin päin eli oikealle koskettimistolla, ja
alaspäin vastaavasti vasemmalle.
Aluksi varmaan riittä osata lukea
oikean käden nuotteja, mutta myöhemmän varalta voisi kai aloittaa
laskemisen keski-C:stä, joka on kahden mustan koskettimen
vasemmanpuoleinen valkea ja nuottiviivastolla ensimmäisellä sen
alapuolisella apuviivalla, jotka siis lasketaan ihan samoin kuin itse
viivat: yksi siirtymä viivastolla viivalta viivan viereen vastaa
siirtymistä viereiseen valkeaan.

Nuottien pituuden eli kuinka kauan nuotin annetaan soida, ovat seuraavat:
keskeltä ontto jossa ei ole vartta: koko tahdin
keskeltä ontto, jolla on varsi: puoli tahtia
keskeltä täytetty eli siis yksivärinen, jossa on varsi: neljännestahdin
keskeltä täytetty varrellinen, jolla on yksi häntä: kahdeksasosatahdin
vierekkäiset kaltevilla viivoilla yhteen liitetyt nuotit vastaavat hännällisiä.

Riittä soittaa pituudet summittain ja korvakuulolta sitten päättää
oikea pituus sen mukaan, mikä kuuloistaa kivalta.

Mustat koskettimet merkitään valkoisten avulla:
Valkeasta yksi oikealle: ylennetty nuotti, merkitään risuaidan
kappaleella valkoista nuottia vastaavassa merkinnässä
Valkeasta yksi vasemmalle: alennettu nuotti, merkitään b valkoista
nuottia vastaavassa merkinnässä.
Usein ylennykset ja alennukset pysyvät koko kappaleen samoina, jolloin
ne merkitään nuottiviivaston vasempaan reunaan valmiiksi ja koskevat
kaikkia sillä korkeudella olevia nuotteja sillä rivillä.
Tuossapa olikin kaikki. Sitten vain etsimään kiva helppo laulu...
Yst. terv.







Ai niin:
viivan vierestä viivalle on siis ihan sama juttu: siirtymä viereisee3n
valkoiseen koskettimeen.
Printtaisitko tämän ohjeen äidillesi (kyllin iso fontti jotta on
helppo ohimennen lukea), niin hän voisi siitä katsoa, jos sattuu
unohtamaan.
Kahdesti päivässä olisi sopiva harjoittelutahti. Harjoitukset voivat
ollan minkä mittaisia vain: mikä kivalta tuntuu ja minkä hyvin jaksaa.
Se että ylipäätään yrittää jotakin samasta aihepiiristä, pitää jo
opitun muistissa niin ettei tarvitse uudelleen kerrata samoja vaan voi
edistyä vähäsen.
Yst. terv. Hannele





13. tammikuuta 2011 klo 15.01


Hei vielä,
Yksi nuottimerkintä unohtui:
Piste nuotin perässä merkitsee, että nuotti soitetaan pituudeltaan
puolitoistakertaisena,
eli esim tavallinen varrellinen yksivärinen nuotti on yksinään
neljännestahdin eli se on sama kuin kaksi kahdeksasosatahtia, mutta
pisteen kanssa se soi kolme kahdeksasosatahtia.
Hannele





Hei
Tuli mieleeni, että itse ainakin hahmotan nuotit helpommin maamerkkien
avulla, mutta toki ajan myötä oppii kaikkien nuottien paikat.
Itselläni maamerkkejä ovat C:n lisäksi H eli kolmen mustan oikealla
puolella oleva valkoinen sävel, joka on nuottiviivaston keskimmäisellä
viivalla, ja F eli kolmen mustan vasemmanpuoleinen valkea sävel, joka
on alhaalta katsoen ensimmäisen ja toisen viivan välissä.
Tyypillisesti, kun nuotteja ylennetään, niin ylennetään vain F tai
sitten F ja C. Tyypillisesti, kun nuotteja alennetaan, niin alennetaan
vain H tai sitten H ja E. Toki on mahdollista ylentää tai alentaa
useampiakin nuotteja.
Nuottien kirjaimet menevät siis: C, D, E, F, G, A, H  ja taas C, D,
E,... Niinpä ylennykset ja alennukset koskevat kaikkia samannimisiä
säveliä, vaikka olisivat eri korkeuksilla. Kirjaimet vastaavat
kosketinten rytmitystä. (Yksi jakso on nimeltään oktaavi, esim. C -
C.)
Monissa kappaleissa soitetaan aika lailla liukuvasti suunnilleen
samalta korkeudelta, mutta kaikissa ei. Kaipa se tekee kappaleen
helpommaksi soittaa. Luulisin, että ensimmäisen kappaleen kannattaisi
olla helppo ja tenhoava, mitä se nyt sitten oman maun mukaan onkaan.
Yli 150 kappaleen joukosta luulisi jotakin löytyvän...
Rattoisia hetkiä uuden harrastuksen parissa...
Yst. terv. Hannele

J.K. Ehkä musiikkipäiväkirjani tarjoaisi jotakin innostusta, vaikka
olenkin jo lapsena soittanut pianoa ja harmonikkaa:
http://musiikkipaivakirja.blogspot.com/
Hannele




Opi soittamaan 5-rivistä haitaria

Haitarilla on helppo soittaa. Ensin opettelet oikean käden ja säestyksen vasemmalla kädellä myöhemmin. Haitarissa on viisi riviä näppäimiä, mutta kullakin viiden näppäimen rivillä nousevia säveliuä kaksi viimeistä niistä on samaa kuin seuraavan rivin kaksi ensimmäistä. Riittää siis opetella soittamaan vaikkapa kolmella keskimmäisellä rivillä, niin loput kaksi riviä ovat vain kosketinten valinnan helpottamiseksi. Näppäimet ovat puolen sävelaskeleen välein samoin kuin pianossa mutta mustat ja valkeat samanmuotoisia. Kun on noustu ensimmäiset kolme, niin siirrät kättäsi sen alapuolella oleville kolmelle ja ne jatkavat siitä sitten seuraavat kome ylöspäin. Jne! Helppo juttu. Näppäimistön värityksestä pianoon vertaamalla löytää nuottiviivaston keski-C:n ja muut voi laskea siitä tai pianon koskettimistoon vertaamalla opetella visuaalisesti niiden paikat. Sitten vain soittelemaan. Nuotteihin on siis merkitty vain valkeat, vuorotellen viivalle ja viivan väliin noustessa tai laskiessa nuoteilla tai koskettimilla. Risuaita nuotin edessä tai rivin alussa nuotin korkeudella meinaa, että nuotin sijasta soitetaan sitä puoli sävelastetta ylempi nuotti, siis musta kosketin. Vastaavasti b nuottiviivastolla merkkaa yhtä puolisävelaskelta alempaa nuottia/kosketinta. Sävelten pituudet korvakuulolta niin, että kuulostaa kivalta tai etsi ne netistä.
Yritä! Vain yrittämällä voi onnistua!

** *
to 11.2.2016 En tiedä, onko väärinkäsitys vai mikä vai muistivirhe, mutta kun nämä ohjeet kosketinsoittimella soiton oppimisesta lähetin ruotsinkieliselle vanhalle naiselle, joka ei ollut kai ennen soittanut mitään, niin muutamassa päivässä - vai parissa viikossa? - oppi omin päin soittelemaan tenhoavasti vaikka mitä niin, ettei voinut uskoa, ettei hänellä ollut ollut soittotaitoa ennestään. Jos käsitin oikein sanoi äänittäneensäkin, ja että ehkä radiossa soisi, mutta tavallaan voihan se olla niinkin, jos hyvin oppi, niin olisi ollut hyvä malli muille. Mutta voi olla väärinkäsityskin.
Kai olin sanonut, että ihan hyvin oppii varmaankin, jos käyttää elämänkokemustaan eikä kovin kaavamaisesti opettele. Nuoremmalle ohje olisi kai, että jso seuraa omaa näkemystään musiikista ja elämän musiikkimaisista puolista eikä tee kovin mekaanisesti vaan pikemminkin omien tunteiden mukaan.
Opettamisen kannalta juuri tuon ohjeen kyllä mietin. Siinä on se, että nuotinlukuun kompastumisen sijaan hahmottaisi sävelkorkeudet summittain ja olisi jonkinlainen käsitys nuottien pituudesta mutta oikeastaan soittelisi musiikinkuuloisuuden perusteella ja hakisi sitä, mitä itse kaipaa musiikilta, mitä tenhoa, kaihoa, vaikuttavuutta, tunteita ja tunnelmia, kauneuttakin, tuntemusten ja aistimusten musiikkia. Niin ei olisi nuotit kaavana musiikin ja itsen välissä vaan nuotit vain summittain luettuina ja musiikki vapaasti sydämellä kuultuna, omien toiveiden tietä kuljettuna kappaleenvalinnassa ja soittotavassa."

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Kalevala ja taito ja tunteet

Kirjoittelin tuollaisen Joukahaisesta http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/09/kalevalasta.html

Tässä tuo omasta mielestäni tärkeä kirjoitus:

"

Kalevalasta

Ostin tässä Kalevalan kirjana itselleni ja luin siitä alusta. Joukahaisen ja Väinämöisen kilpalaulannassa minua ihmetytti, ettei Joukahainen ollutkaan niin taitamaton, vaan Väinämöinen lauloi hänet ties miksi luonnon hehkuksi, suuren taidon merkeiksi luonnossa.
"Lakin lauloi miehen päästä
pilven pystypää kokaksi;
lauloi kintahat käestä
umpilammin lumpehiksi,
siitä haljakan sinisen
hattaroiksi taivahalle,
vyöltä ussakan utuisen
halki taivahan tähiksi."
Niin sitä jäin meittimään, että mietinkö lapsena Kalevalaa lukiessani, että noin suuren taidon kanssa oi käydä: menettää aseman, kai kommunikaatioyhteyden menettämisen myötä kun ei enää puhu sotilasmaisempaa tyylilajia käyttävien miesten kieltä. Että varoisin vain, etten siihen itse sorru. Mutta samalla ajattelin, että tuohon melkein yltäisin, tuohon tyylilajiin saavutuksissa. Nyt mietin, että melkein kuin linnun olisi kohdannut: laulullaan metsät tekee kauniiksi kulkea, vehmaiksi, on siinä sotilasmaista viisautta äänessä.
Mutta niin, miten ajattelin niin suureen taitoon ja elämänlaatuun yltäväni, kuin metsän heinikon punerrus tms. Olisi terve elämäntapa tai oma terve touchi, joka parantaa elämäntavan terveeksi, ikiaikaiseksi. Joka asiassa näkisi terveen elämäntavan osaset, jotka siinä on ideana, ja niin teko toisten tekoihin rinnastuessaan olisi tervehenkinen sekä itsellä että toisilla, ja siitä voisi jatkaa tervehenkisesti itse kukin, koko yhteisö, ja osin muu maailma ottaa mallia. ( World is of love (a mechanical model) http://healthilymoral.blogspot.fi/2011/08/world-is-of-love.html ) (http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html )
Olisi omia taitoja, olisi omaa tietään löytänyt, olisi niin hyvä olla yksilö, persoonallisuus, oman itsensä kaltainen ja vahva, mielellään yksilö. Ja niin ihmissuhteet olisivat tavalaan klisheemäisiä ja tavallaan tervehenkisiä: olisi kanttia ottaa kantaan, tehdä mielekkäitä tekeja, yhteisön arvostusten kantamia, yhteisön tervehenkisten tekemisten ja arvojen kantamia tervehenkisiä asioita, joissa olisi voimaa ja elämänsisältöä.
Ja voimaa, taitoaja ja kanttia saisi sotilasmaisuudesta: puolustaisi jotakin, satsaisi tervehenkisiin linjauksiin, ottaisi mallia pikkulinnuista yms villin luonnon vahvoista eläinhenkilöistä (http://wildharmony.blogspot.fi/ ). Olisi tervehenkisen liikunnallinen, käytännössä tekevä, hyvällä ymmärryksellä luonnon ihailun myötä ja kauniiden arvojen myötä tunteva, maailmasta välittävä, tuntein elämää lähestyvä, perinteisen elämäntavan elämänpiiriin ja missipoihin motivoitunut, tuntein hyvällä ymmärryksellä, luonnon esikuvien taitotason osia siellä täällä tavoittava. http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/suurista-tunteista.html

My old video: if you can imagine a skill livelily, you can learn it https://www.youtube.com/watch?v=QAFN4gs35_A "

lauantai 13. elokuuta 2016

Uusavuttomuudesta eroon pääsemisestä

Lainaus blogistano http://pikakoulu.blogspot.fi

"UUsavuttomuudesta ja käytännön taidoista. Katselin tässä lehdestä, kun vanhempi pariskunta oli rakennuttanut talon ja se oli osin epäonnistunut ja osin oli tehty toisaalta ekakertalaisen tavalla mietittyjä ratkaisuja ja toisaalta ei osattu ottaa huomioon, miten talossa sitten elettäisiin ja mikä olisi paras ratkaisu mihinkin. Eli olivat olleet uusavuttomia ja mm hirsiseinien hirsien päistä puuttuivat lovet, joiden avulla ne perinteisetsi on pidettyu paikoillaan, ja oli vain hirret ladotti päällekäin ja viereikkäin ilman tuentaa, mikä teki talosta romahtavan korttitalon tyyppisen.
Eli miten oppia laatua uusissa aihepiireissä? Uusavuttomuutta syntyy kun esim. työn ohessa vbähän selailee tai yrittää työn tapaisesti tutustua uuteen aihepiiriin olematta sen henkinen, olematta sen tavoille, sen tottumuksiin, ideaaleihin ja sen ammattilaisten ansioihin sovittautunut, ne haaveikseen ja käytännön tavoitteikseen ottanut. Jotta tuollaisessa onnistuisi, olisi haaveiltava paljon: millainen on hyvä talo, miksi se on hyvä asua, mitä kiehtovaa, mitä mukavaa, mitä käytännöllistä pitkin vuotta, millaisissa taloissa sellaisia on malliksi, ketkä ovat niitä rakentaneet mihin tapaan, mitä ratkaisuja niissä on tehty ja miksi, millä tavoin, mitkä ovat aihepiirin perustaitoja, perusrealiteetteja, mitkä rakenneosasia, vankan osaamisen alueita, miksi osattava mitäkin, miten haaveina olevia juttuja rakennetaan (ks. ajattelukurssini) osista, joita tavallisesti käytetään ja joista paljon hyvää kokemusta on, miksi juuri niitä käytettävä,  mitä useampia vaatimuksia osien on täytettävä esim. eri tilojen, mitä tavallisimpia virheitä on ja minkä henkisellä asenteella ne vältetään, osaanko näin suunnitella sellaisen jonka kanssa on hyvä elää, johon perustaa hyvää elämää ja arjen toimivuutta, viihtyvyyttä terveyttä, osaanko ne käytännössä toteuttaa ja onko siihen mahdollisuus?"

Siis opeteltava perustaidot kunnolla, harrastettava alaa vuosia ja aloitettava pienistä, joihin satsaa tosissaan, vain onnistumiset hyväksyen, eikä luotettava liiaksi epäselvään kommunikaatioon myyjien ym ammattilaisten kanssa, kun myöntelevät ollakseen asiakaspalvelijoita, eivät koska asia olisi niin, vaan koska eivät osaa ymmärtää, mikei asiakas lue alan peruskirjallisuutta ja esitteitä, opettele niiden asit kunnolla ja seikkaperäisesti, kriittisyyttä tavanomaisesta poikkeavia vaihtoehtoja kohtaan unohtamatta.

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Suurista tunteista

Lainaus kirjoituksestani terveistä elämäntavoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

"
72. Surusta ja vahvoista tunteista
"Jos jäsentää havaintojaan kuivan teoreettisesti tai rakennetun ympäristön tapaan jäsentäen, elämä jää jotenkin ohueksi ja sen rytmit keinotekoisiksi ja niin sen virta ei jaksa kantaa suuria tunteita vaan ne heittelevät holtittoman oloisesti. Jos sen sijaan elää käytännön elämää käytännönläheisesti hahmottaen aistit auki ja kroppa urheilulliseen tapaan lihakset vahvoina kantaen, niin elämän perusvirta on vahva ja sen rytmeissä on paljon variaatioita tilanteen mukaan, ja niin vahva tunne onkin elämän vire vähän niin kuin sää, eikä holtittomuutta tuova tekijä. Silloin vahvat tunteet eivät tunnu hankalilta vaan elämän suuriin kysymyksiin liittyviltä luonnollisilta tavoilta kokea ne ja elää vahvasti." "

Tunteidenmukaisuus tuo lahjakkuutta ja taitoa

Katso lahjakkuuden oppimisesta http://nopeaoppisuus.blogspot.fi/2011/03/haaveammattiin.html
ja taitojen oppimisesta http://nopeaoppisuus.blogspot.fi/2011/03/miten-oppia-kaikki-kerralla.html .

Tässä nuo sivut:

"

Haaveammattiin (Näin löydät haavealasi ja opit lahjakkuutta!)

Haaveammattiin
Kirj. Hannele Tervola
Monella meistä on eri vahvuudet kuin mitä haaveammatissamme edellytettäisiin. Ja mitä enemmän ihailemme jotakin elämän alaa, sitä suuremmat vaatimukset itsellemme usein asetamme, jotta olisimme niin korkealle kelvolliset. Kuitenkin omat vahvuutemme tyypillisesti kuvastavat vanhempiemme haaveita, joihin olemme jo tutustuneet kyllästymiseen asti, eivätkä sitä, mitä meidän omasta elämästämme on eniten jäänyt puuttumaan, mitä eniten ihailemme ja missä parhaiten viihtyisimme, minkä huolellisimmin hoitaisimme, jos se työtehtävänämme olisi. Emme voi muuttua vanhempiemme kopioksi, parempi meidän on matkata tuntemattomaan omia haaveitamme kohti!
Ammatinvalinta alkaa oikean elämäntavan etsimisellä: mikä on suurin haaveesi, millaista olisi täydellinen elämä, mikä sitä ainoaa oikeaa, joka usein on niin kaukana, että saduissa ja unissa korkeintaan siitä haaveilemme? Aseta tavoitteesi sinne, ota ensi askeleet siihen suuntaan täydellä sydämellä ja koko elämänviisaudellasi, niin elämä on heti enemmän elämisen arvoista. Jos täydellä sydämellä yrität, niin se on eri asia kuin puolella mielellä hutaisten miten kuten muodon vuoksi tehty. Ensinnä on ideana saada omaa kokemusta siitä elämänalasta, jota rakastat. Ei ole tarpeen olla ammattilaistasoa heti alkuun vaan pääasia on, että opit omia rakkaimpia teitäsi tuntemaan niitä asioita, joihin olet tykästynyt sydämestäsi, vaikka olisivat kaukaisiakin haaveita. Omia teitäsi kulkien voit käyttää kapasiteettisi täydesti ja oppia niin paljon kuin ikinä. Omien toiveittesi, niiden kaukaisten haaveiden mukaan tavoitteesi asettaen ei tekemisistäsi puutu henkeä: olet yhtäkkiä lahjakas jossakin, mitä rakastat. Ensi alkuun sinulla on uusi kiehtova harrastus, sitten alat saavuttaa tuolla alalla itseäsi kiehtovia asioita, asettaa uusia rakastamiasi tavoitteita ja ponnistella niihin innostuksen siivittämänä. Tällä tavoin et lätisty kirjojen ulkolukuun vaan sinulla on omaa tyyliä ja svengiä, aitoa voimaa ja omakohtaista näkemystä sekä hyvin harjaannutettuja taitoja tukenasi rakkaimmalla alallasi, joka siis on syvimpien haaveidesi kaltainen eikä käytännön olosuhteiden, olemattoman lähtötaitotasosi ja alkuperäisen lahjojen puutteesi sanelema. Mikäpä siinä silloin on haaveammattiinsa ryhtyä, ensin ehkä harjoittelijaksi ja ajan myötä aidoksi ammattilaiseksi!
Avuksi tällä tiellä moneen sopiva oppi:
Miten oppia kaikki kerralla - piirustustaito ja maalaustaito"
"

Miten oppia kaikki kerralla - piirustustaito ja maalaustaito (Näin opit kaikenlaisia taitoja!)

Taidot ovat usein hahmotustapakysymyksiä: kun keskittyy oikeaan tapaan oikeisiin asioihin ja huomaa riittävästi oikeat rakenteet/säännönmukaisuudet (kuten esim. värit sävyineen ja rinnastuskohteineen), niin taito syntyy siitä jo varsinaisesti harjoittelemattakin - ehkä 5 minuutissa, ehkä 20:ssä, ehkä kahden päivän leppoisasta harrastuksesta. Mutta hankaluus on tuon oikean katsantokannan löytäminen, riittävä uppoaminen siihen ja se, että tietää, mitä tuo taito oikeastaan vaatii.

Olen siis laatinut ohjeita muille asioista, jotka itse hallitsen. Samoilla periaatteilla pitäisi minun pystyä laatimaan ohjeita itselleni asioista, joita haluaisin oppia. Kokeilin tätä teoreettista heittoa huvikseni maalaustaitoon: "Mitä jos sen voisi oppia kerralla?!" Periaatteessa voisi... Paitsi vähän aikaa vaatisi motoriikan hahmottamisen justeeraaminen kohdalleen, värien käyttäytymisen oppiminen ym. kokeilua vaativat asiat. Perusperiaate on kuitenkin aina sama:

Uppoa kokemukseen niin vahvasti, että erotat selvään oppimisen kohteena olevan asian eri sävyt, esim. pelkän punaisen ja vihreän erottamisen sijaan uppoat nauttimaan väreistä sävyineen ja niiden herättämine tunnelmavaikutelmineen niin herkästi ja kokonaisvaltaisen kokemuksellisesti, että pienetkin sävyerot erotat yhtä tarkkaan kuin värit aiemmin. Kokemuksen vahvuus tuo sinulle siihen sanastoa: tämä on kylmä tunnelma, tuo sosiaalisen lämpöinen, mikä mitäkin, aina vain paremmin havaiten. Näin opit ottamaan nuo puolet huomioon. Sitten vain teet niin ja taitosi on tuon puo9len osalta kohdallaan.

Koko ajan kun teet noin, keskityt uuteen puoleen, niin koko ajan silloin pidä kiinni vanhoista taidoistasi, jotta saat kerralla samaan sekä vanhan että uuden. Se ei tarkoita urautumista kiinni pitämistä vaan rentoutumista eläväiseen ei-lötköön tapaan, uuden inspiraation tavoittamista ei kuvitelmista vaan elämänkokemuksen kiehtovuutta, joka nousee rentoudesta ja uusista aluista, vanhasta irti päästämisestä. Voit säilyttää kykysi huomata ne asiat, joista taitosi koostuu, vaikka hukkaisit sen muodollisen puolen kokonaan. Joka kerran siis opit jotakin uutta ja taitosi henki syvenee samalla kun vanhat puolet taidoistasi pysyvät mukanasi täysimääräisesti.

Mitä tämä siis tarkoittaisi minun kokonaan maalaustaidottoman aloittelijan tapauksessa? Pityäisi oppia hahmottamaan muodot ja värit sävyineen, tunnelmat, mielentilat, sopusointu, tasapaino, rytmis ja niiden kohtaamiset, rikot, rinnastumat, yhteinen henki ja sen monimuotoiset variaatiot,... J piirtämään ja maalaamaan ne paperille. Pitäisi siis upota v'ärien maailmaan, nauttia muodoista, antaa tunteille tilaa ja tuntea, miten ne vaikuttavat havaintokykyyn, herkistyä havaitsemaan, miten tunnelma liittyy siihen, mitä katselee ja miten, mitä assosiaatioita se herättää mielessä, mikä rooli asioilla on maailmassa ja miten se tuo asioiden hengen. Pitäisi myös oppia siirtämään nämä paperille: hahmotan muodon, nostan sen mieleeni keskittymisen kohteeksi ja käteni piirtää tuota mieleni hahmoa kuvastavan viivan. Ylimääräiset tavat on tässä tärkeää karsia pois: ei kirjoitusta, ei geometristen muotojen kieltä vaan vain tunne ja sen vallassa piirretty viiva. Tuntemus muodosta on sama juttu: se mielessä piiretty viiva. Vastaavasti muut puolet: selkeä mielikuva ja sen vallassa kokemukseen upoten piirretty/maalattu hahmo.

* * *

Maalaamista näyin oppivan hyvin ja vikkelään, kun tämän edellisen ohjeen lisäksi selasin hyvälaatuista vesivärimaalauksen oppikirjaa ja jäin katselemaan jotakin minua erityisesti kiehtovaa kuvaa yrittäen hahmotaa, miten se oli hieno, miten se oli maalattu ja miksi siinä oli niin hyvä henki, miten kokonaisuus oli niin onnistunut. Jätin sitten krijan auki siltä kohden pariksi päiväksi tai muutamaksi ja katselin kuvan kiehtovuutta aina, kun mieltäni kiinnosti sellainen. Maalsin sitten ihan vain jotakin mieltäni kiehtovaa (ei tarvitse olla sama aihe) osin vanhojen taitojeni varassa  ja tuon edellisen ohjeen tapaan uutta kiehtovasta aiheesta oppine ja osin kuvasta matkimani varassa. Näin muutaman kuvan maalaamisen jälkeen osasin uudetkin taidot aika hyvin.
Käsittääkseni tämäkin ohje sopii myös muiden taitojen oppimiseen. Hyvälaatuisesdta oppikirjasta saa mallia taitavasta esikuvasta, joka osaa tyylillään ja tekemisentavallaan sekä asioiden valinnalla opettaa tuon alan ammattitaitoa. Niin oppii alan käytännöt, sen taidot, näkökulman maailmaan ja arvotkin sekä sen tekemisten meiningin.

* * *
(Maalaamisen oppimisen ohje http://akvarelliblogini.blogspot.fi/2013/05/koiran-valokuvaus-ja-maalausohje.html .)"

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Savolaisen ammattityön laadun oppimisesta

"Olen pääkaupunkiseudulta Savonlinnaan muuttanut nelikymppinen ja muutamassa vuodessa olen tuntunut oppivan ratkaisemaan osan pääkaupunkiseudulla vaivanneista yleisistä ongelmista. Yksi niistä on, että opiskellaan, muttei opita itse tekemään, omakohtaista arkijärkistä osaamista. Savonlinnassa asuessani ja taiteita harrastaessani olen oppinut, että hyvän työtuloksen perusedellytys on, että ko asian hahmo on asian itsensä mukaan eikä jonkun koulumaisesti ulkoa luetun teoriaperspektiivin mukaan tai aikataulun mukaan ja että lisäksi ko asian aines, tekeminen, yms on tuon tekemisen meininkiin, näkökulmaan, maailmankuvaan, henkeen, itse tuohon tekemiseen käytännössä upoten tehty."
http://savolaisuudesta.blogspot.fi

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Ruuanlaitosta

"Paremman makuista samasta
Kun ruokaa kypsentää tai sen osien määriä arvioi ja on ennenkin tehnyt samaa tai samantapaista ruokaa, niin on tunteenomainen mielikuva siitä, milloin se kypsennettynä tai millä ainemäärillä olisi ollut parhaimmillaan tai juuri tietyntyyppisenä parhaimmillaan. Ja kun ottaa ohjeekseen nuo tunteenomaiset mielikuvat aikamääristä, kypsyysasteista, ainesten määristä, erilaisten elementtuen sopivuudesta yhteen, yms, niin samalla määrällä vaivaa, aikaa, rahaa, aineksia saa parempaa ruokaa."

Vastaavasti jos on muussa taidossa omaa osaamista, niin tunteenomaisten mielikuvien mukaan rytmittäen voi yltää parhaimpaansa.

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Opi ompelemaan vaatteita ilman kaavoja, ihan vain haaveesi oppainasi, helppo ohje

En ole taitava ompelemaan, mutta tästä olen tuntunut saavan langanpäästä kiinni.
Eli kun olen halunnut ommella vaatteen itselleni, olen ottanut lähtökohdaksi joko jonkin sopivanmallisen vaatteen, joka minulla jo on, tai sitten vanhan osaamiseni hameista tms.
Olen miettinyt, minkätyylisen vaatteen haluan, ja valinnut kankaan(t) sen mukaan. Sitten kun minulla on kangas pestynä, niin olen sen värien, kuvioiden ja tunnun perusteella etsinyt sopivaa vaikutelmaa, sekä kankaita hajamielisesti tuijotellen että peilin edessä lyhyesti oikeaa vaikutelmaa hakien.
Silloin olen saanut selville, millainen uusi vaate olisi vanhan vaatteen malliin nähden, esim. väljempi tai ihonmyötäisempi. Vanhasta vaatteesta olen saanut perusmuodon ja mitat, joihin olen lisännyt väljyyttä tai vartalonmyötäisyyttä sekä muuttanut pituuksia kokemuksellisesti selkeään hahmottuvilla mitoilla: vaaksa, kämmenenleveys, kahden sormen leveys, puolen sormen leveys, tms, enkä senttimetrimitoilla, niin olen paremmin ollut koko ajan kärryillä siitä, mitä teen ja miksi, enkä ole voinut sotkea mittoja muiksi luvuiksi, ja mitat ovat olleet yleishahmon tukena kasvattaen ompelutaitoani sen sijaan, että olisivat olleet senttimetrisekamelska ja aina vain uudelleen mitattavat.
Sitten olen leikannut kappaleet saumanvaroineen ja ommellut peruslinjat. Sitten olen sovittanut peilin edessä ja koettanut kangasta liikuttamalla löytää oikeaa hahmoa yksityiskohdille, ja kun se joskus jonakin hetkenä on ollut kivantunnelmainen, niin fiksannut kankaan asennon siihen ja sormenleveyksin tms tai kiinni pitämällä tai jopa harsimalla jättänyt tyyliseikat paikoilleen niin kuin kiva on, ja ommellut sitten niin.

* * *
(Tuossa nuo kokemukselliset mitat ovat siksi tärkeitä, että ne ovat samalla kielellä kuin haaveet siitä, millaisen vaatteen ompelisi, ja niin mitta ei häiritse mielikuvaa siitä, minkälaisen ja minkähenkisen linjan ompelisi ja miten kangas kivalla tavalla asettuisi. Eli ei tule summittaista suttua jälkeä tyyliin "en mä tiiä", vaan haavemielikuva ompelun ohjeena tehtyjä käytännön ratkaisuja, joissa jo osattu ja vielä mietittäväksi jäänyt erottuvat selvästi, ja uudet ratkaistavat kohdat kai ratkeavat samantapaisella tekemisentavalla kuin vanhat onnistuneet, ja niin oppii joka kerran uutta ja osaa vanhan kunnolla. Tai niin ainakin oli tätä ohjetta laatiessani ideanani. Haaveilu on siis tässä edellytys vaatteen muodon, näön, tunnun, tunnelman ja käytännön piirteiden hahmottumiselle ja ompelun ohje siinä, missä kaava ennen.
Mitan ja hahmon mittasuhteiden löytymistä helpottaa vertaaminen vanhaan vaatteeseen, josta näkee sekä millainen se on päällä ja mitä muutoksia siihen nähden tulisi tehdä (esim. kankaan erilaisuuden vaatiman eri tyylin vuoksi) ja siitä saa kaavat kangaskappaleille, kun ottaa tekemänsä variaatiot huomioon.)

* * *

( Joitakin ohjeita ompelusta http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/01/ompelemisesta.html  )

* * Ä*

In English, anot so good translation:

Learn to sew clothes without formulae, just your dreams guiding you, an easy lesson


I am not skilled in sewing but in this I seem to have caught the idea.
So when I have wanted to sew a cloth for myself, I have taken as a starting point soem other cloth that I have, or then my old skills about skirts or the like.
I have thought what style of cloth I want and chosen the fabric(s) according to my dream. Then when I have washed and dried the fabric, I have searched for right impressions based on it's colours, patterns of the fabric and the feel of the fabric, and also absentmindedly shortly in front of the mirrow searching for the right impressions of what I would like to sew from the fabric.
So I have gotten to know what the new cloth would be compared to old one's form and size, for example more loose or more aclong the body forms. From the old cloth I get the basic form and measured lenghts, to which I add more loose or more along the body forms with measures that I can clearly understand at the levcel of experience: handwidth with fingers spread, palm width, two fingers' width, half of finger's width or the like, and not centimeters or inches, and so I have all the time understood better what I am doing and why and what my dream is both ias the end result and in the forms of the fabric, and I haven't been forced to measure again and again at a mess of centimeters without idea of the form of the fabric I intend to sew.
Then I have cut the fabric while leaving room for the spare part next to the sewing lines, and sewn the basic forms. Then I tried it on in front of the mirrow and by moving the fabric slightly tried to find the exact for for the details, and when it at some moment has been of nice atmosphere I have fixed it there either by fingerwidth measures, grasping with hand oreven by sewing it with aneedle and threadm so I have gotten the style like is nice aand sewn it exactly so.

(Here those experienced mneasures are important because they are on the same language as dreams about what kind of cloth to sew. And so the measure does not disturb one's idea of what kind of spirit the line I sew ought to have and how the fabric would settle nicely. So you don't get only rought lines with "I don't know" atmoshphere, but instead with your dream guiding your practical choises, so that you noptice clearly what you know well already and what is still left to learn, and the new points to solve seem to get solved by same kind of way of thinking as the old succesfull ones, and so you lear new things each time and know the old well. Or so wwa my idea in figuring out this piece of advice. Dreaming is in this a practical prequisite for getting to know the cloth's looks, feeling, atmosphere and practical points, like the formulae earlier was to you.
Getting the sizes right and the shape right gets easier via the old cloth to compare with, from which you can see what it is like when you wear it and what kinds of changes you ought to do to it, for example because the feel of the fabric is different and so the style too, and so you get kind of fformulae for the pieces of fabric when you take the variations into account.)

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Rakentaminen rinnasteisena tuntevuudelle

Olen kirjoittanut siitä, miten tunteet ollivat evoluution kuluessa hyödylliset ja siksi todennäköinen rakennepiirre tulevaisuuden tietokoneillekin. Tunteet auttavat vastaamaan tarpeisiin ja tarpeet ylläpitävät täyttä terveyttä eli täyttä toimintakykyä ja hyviä elinoloja. Tavoitteellisuus luo tarpeita: jotain tarttis tehdä, että sais tavoitteen toteutettua. Siinä mielessä jo nykytietokoneet voi nähdä tarpeisiin vastaavina ja siis rinnasteisina tunteville olennoille: ihmisille ja eläimille ja ehkä tarpeidensa täyttämisessä myös kasveille.
Rakennettaessa täytetään rakentamisen tavoitteina olevia tarpeita, toimitaan siis noiden tunnemotivaatioiden täyttämiseksi mahdollisimman hyvällä tavalla. Voisiko siis rakentamisen nähdä rinnasteisena tuntevuudelle?

http://feelingcomputers.blogspot.fi varkaisin kirjoitus