Koiran vesivärimaalausohje

"Näin piirrän japaninpystykorvan (valkoinen pystykorva, seurakoirakokoa)
Paras väline piirtämiseen ja maalaamiseen ovat vesivärit. Ota kuppiin vettä, vesivärit, pieni sivellin ja talouspaperin palanen sekä tavallinen vesiväripaperi. Pidä siveltimestä kiinni vähän kuin kynästä ja tue kätesi paperiin, niin saa tarkkaa jälkeä.
Japaninpystykorvan silmät, kuononpää ja suu sekä korvat luovat ilmeen pitkälti. Korvien sisuksen varjot voi maalata harmaalla ja nuo muut ovat usein mustia (japaninpystykorvan suupielet ovat mustat). Turkin varjoihin paras on aivan vaalea, melkein valkoinen harmaa, jota saa vesivärien kanteen tai vaikkapa paperilautaselle laimentamalla pienestä pisarasta mustaa.
Maalatessa on tunnelma eli ilme tärkein eikä kannata miettiäviivoja, etäisyyksiä, kulmia ja geometrisia muotojen muodostamaa sanastoa. Katso, minkä muotoisia silmät ovat ja mikä niiden ilme on. Sitten piirrä ne ilmeen perusteella oikeinja muotokin suurin piirtein. Esim. silmien etäisyyden saat oikein, kun mietit, mikä silmäparin tunnelma on: jos maalaan tähän, niin tuleeko liian lähekkäiset silmät, ja jos tuonne, niin tuleeko liian kaukaiset silmät, missä kohden on tunne oikein, oman koiran tunnelmainen, piirrä sinne ja yhtä lailla tunteen perusteella toisen silmän kanssa yhteensopivan kokoinen ja näköinen silmä.
Katso sitten koiran pään tunnelmaa: mikä on kirsun tunnelma, kun silmät ovat siinä vieressä? Piirrä paperille kirsu oikeanmuotisena mutta ennen kaikkea oikeantunnelmallisena oikeantunnelmaiseen kohtaan kuin mielesi hahmo itsensä piirtäisi paperille ilman etäisyysmittoja, muotokieltä, kulmia yms. piirtämisestä tuttua teknistä sanastoa.
Jos suu on näkyvillä, koe suun rooli kasvoissa: tässä läähättää koirani ja on söpö. Piirrä suun tummat osat samoin hahmon tunnelman perusteella kuin näkövaikutelmassa. Ja sitten oikeaa ilmettä sekä kielelle että koko päälle ja silmille tavoitellen aivan haaleanpunainen kieli.
Korvia ei saa maalata yhtä tummalla vaan otettava vaaleahkoa harmaata tummiinkin varjoihin. Kiinnitä huomiota korvien rooliin koiran elämässä: näin koira kuuntelee, on valpas, elehtii korvillaan, on läsnä ja osallistuu ja se näkyy korvistakin. Piirrä korvien varjot näkömielikuvan perusteella oikeantunnelmaisiksi tarkasta muodosta välittämättä.
Ota sitten aivan valtavan vaaleaa harmaata ja piirrä näkömielikuvan perusteella pään seudun varjot niin, että koiran tunnelma dominoi siinä, miten ne piirrät - ei muotokieli tai mittamäärälliset arviot varjoista. Maalaa sitten niskan varjoja ja etutassujen varjon puoleisia reunoja samalla periaatteella. Ja sitten kroppa, häntä ja takatassut kiinnittäen puolella silmällä huomiota aiemmin maalattuun koiran osaan, jotta ensi sijassa maalaa samaa koiran hahmoa ja toissijaisesti vain söpösti kutakin osaa: häntähuiskua, tassujen polkuanturoita (keskiharmaat) ja turkin lennokkaita kiehkuroita.
Sekoita hyvin haaleaa väriä taustaksi aimo määrä vesivärien kanteen. Periaatteessa sitä voisi olla hiukan vaaleampana myös turkin varjoissa (aiempi vaihe). Kostuta sivellin pelkkään veteen ja piirrä juuri turkin reunan ulkopuolelta turkin tunnelmaa kuvastelevalla siveltimenjäljellä koiran ympäri tai tai ensin vain puoli koiraa. Maalaa sitten niiltä kohdin tausta niin, että maalaat siveltimenjäljen kohdalta, muttet aivan turkin reunaan kumminkaan, niin maali leviää siihenkin. Näin saat taustan maalattua turkin tunnelmaa kuvastaen ilman, että siveltimenjälki jättää suttuisan kuivuneen kehän koiran ympärille, vaan saat ihan hyvän laveerauksen.
Muista, että kun keskityt tunnelmaan paremmin, silveltimenjäljestä tulee kivempi ja jos pidät koko ajan koiran olemuksen mielessäsi, etkä vain kunkin osan, niin saat koirasi luonteisen kuvan. Älä toista väsyksiin asti kerralla vaan yritä toisten isommalla innolla, niin saat paremmin onnistuneen kuvan, jos sii muistat painottaa koiran hengen etkä yksityiskohtia.

Jos maalaaat muunväristä koiraa tai muuta eläintä, maalaa ensin silmät ja kuononpää oikeilla väreillään, jotta saat ilmaan paremmin, sitten turkki omalla värillään ja vasta lopuksi varjostukset. Tai sitten voi sekoittaa turkin ruskeaan harmaata varjostusten kohdalla ja maalata sillä.
Maalaa turkin värilliset kohdat ja varjostukset siveltimenveto siveltimenvedolta kuin joka siveltimenveto näkyisi karvakiehkurana, sillä niin saat paljon näyttävämmän jäljen kuin värittämällä, vaikkeivät useimmat siveltimenvedot erottuisdikaan juuri ollenkaan.
Pörröisen turkin saat, kun kostutat paperia veteen kostutetulla siveltimellä hiukan ennen maalaamista niin, että väristä tulee sumuisempi.
Jos turkissa on eri värejä, valitse värit tunnevaikutelman perusteella eikä silmämääräisesti arvioiden juuri oikeita, jotta saat kontrastit, tunnelman ja yleisilmeen sellaisiksi kuin millainen koiran turkki kokemuksellisesti on. Jos osaat sekä tarkkaan oikeat värit että kokemuksellisen vaikutelman, voit löytää sävytettyjä värejä, joissa molemmat ovat aika lailla oikein. Tällöinkin maalaa ensin turkin väri ja varjostukset vasta sen kuivuttua.

Mielenkiinto maalattavaa mallia kohtaan tuo aika vähäisen harjoituksen myötä maalaamiseen herkkyyttä ja ilmeikkyyttä, jota yleensä luullaan taidon piirteeksi, mutta joka oikeasti on aitoa mielenkiintoa aihetta kohtaan."

Villakoiran trimmausohje

"Oma trimmausmalli
Hei
Minulla on nyt toinen villakoirani, keskikokoinen aprikoosi, kun
aiempi oli musta. Teini-iässä kävin villakoirakerhon trimmauskurssilla
ja sen jälkeen on koira tullut trimmattua itse, mutta näyttelyssä en
ole käynyt.
Vuosien myötä ovat trimmaustaidot kehittyneet ja nyt jo osaan laatia
omatekoisen trimmausmallin koiran luonteen mukaan. Lähtökohtina ovat
leijonaleikkaus ja moderni. Nykyinen koirani on poikamainen, joten se
tykkää, kun ei ole tupsua vaan sen luonteenomaista ilmettä mielessä
pitäen leikattu aika pitkä otsatukka. Tyyliltään se on hienosteleva
gentlemanni, joten kun leikkaan sille jonkin modernin leikkauksen
muunnelman, en saksi pitkiä suoria linjoja vaan hienopiirteisemmin
niin kuin sekin on herkkä ja taitavasti toimiva. Tyyliin lisään sen
tyyliin sopivaa versiota omasta näkemyksestäni hyvästä
tekemisentavasta ("hieno tähän tyyliin") ja tunteidenmukaisuudesta
(pyöreitä muotoja, luonnon kauneuden tyyliä, huiskuja).
Linjat saa nätisti, kun leikkaa turkki siten harjattuna pystyyn kuin
jos se on samana päivänä harjattu ja hiukan asettunut. Leikkaa suurin
piirtein koiran ruumiinrakenteen mukaan. Jos tekee jossakin pidemmän
ja lhyemmän turkin rajan, niin tekee sen tyyliteltynä koiran omasta
ruumiinrakenteesta, esim. leijonaturkin tyyliteltynä rintakehänä
leijonanharjamaiseksi: takana tavallista lyhyempää turkkia ja linja
leiskahtaa leijonanharjaksi edempänä sään luona ja rintakehän myötä.
Linjat saa ilmeikkäiksi, kun leikkaa ne nopeasti pitäen yhtä aikaa
mielessään koiran ruumiinrakenteen ja tyylin, jonka haluaa turkille.
Vahvan tunteikkaat mielikuvat ja huoleton tunnevire auttavat saamaan
näyttävyyttä, kunhan koiran ruumiinrakenne onkoko ajan selvillä,
jottei synnyt pitkää turkkia eri kohtiin kuin mikä ruumiinrakennetta
luonnostaan tyylitellen korostaa: ei paakkuja vaan tyylikkyyttä!
Oppiskohan tosta joku toinenkin?"

Koiran trimmaaminen on tähän tapaan käynyt siinä mielessä kivaksi, että lopputulos tuntuu olevan koiran luonteeseen sopiva, vaikken tyypillisesti leikkaakaan samaa mallia joka kerran. Olisikohan tuosta iloa muillekin, etenkin nuoremmalle väelle?

Tuossa kun trimmaan jotakin, mistä minulla oli mielessä idea tai tyyli, niin en trimmaa ihan ideaa tai hahmoa pitkin vaan ikään kuin sen ulkopuolelta hahmoa pitkin jättäen hahmolle ja tyylille tilaa. Niin en vahingossakaan leikkaa liikaa ja voin jälkikäteen korjailla leikaten lisää samaan tapaan, jos on tarpeen. Niin ei myöskään tule laatikkoon tungetun vaikutelmaa tai jotenkin pönttöä vaan turkki saa kasvaa valtoimenaan ja sillä on silti haluttu tyyli ja muoto. Esim. tänään, kun en tiennyt, miten leijonamaisen turkin leikkaisin, niin jätin takaosan aluksi pidemmäksi ja keskityin tyyliin jättäen tarkan leikkuun myöhemmäksi, jos tämänpäiväisen tarkkuus ei riitä.

Tämä kirjoitukseni tuli mieleeni, kun eilen olin pessyt koirani ja ajellut senkuonon, tassut jne. Niin juttelin sille ääneen, että millaisen trimmauksen tällä kertaa haluat, haluatko leijonan tapaisen, vai omantyylisesi jonkun vain, vai leijonasta omaan tyyliisi päin tyylitellyn, tai omantyylisestäsi leijonamaisen muunnelman, vai mitä? Niin äkkiä tajusin, että minähän osaan jo vaikkamitä, ja että eikö tämä ole joka villakoiran unelma saada itse valita trimmaustyyli, ja villakoiran omistavien teinityttöjen unelma osata leikata monenlainen, juuri sopiva, juuri sellainen kuin mistä haaveili, ainakin hengeltään niin, ja sen kai olen oppinut tämän kirjoitukseni tiimoilta. Niin että tässä se muillekin...

Katso trimmausmalleista ja kampauksista ehkä myös http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi/2016/08/sibelius-ohje.html .

21.3.2017   Tässä tuo ohje:
"tiistai 2. elokuuta 2016

Sibelius, ohje

Sibeliuksen syntymän 150-vuotispäivänä viime vuoden joulukuun kahdeksas
kuuntelin radiosta Sibeliuksen musiikkia ja tein tällaiste muistiinpanot:
"* laajempi ympäristö ajateltu
* toimelias liikunnalliseen tapaan
* tunteva sitä ja elämänsisältöä kohtaan
* käytännöllinen ajattelu
* luonnollinen käytännön elinympäristö käytännön askareineen"

Tänään kirjoitin tällaisen:
"Kesän alussa aprikoosinväristä keskikokoista villakoiraani Banjoa trimmatessa tulin miettineeksi, miten opettaa Sibeliuksen musiikin tyyppistä musiikkinäkemystä lähinnä suomalaisille, hiukan myös ulkomaalaisille. Tänään mietin Sibelius-tyylisten kampausten leikkaamista erilaisille ihmisille, musiikin opettamista niin. Ja niin aihe nousi taas pinnalle.
Kohta yksi on luonto ja vuodenajat, joista etenkin maisemat, pikkulinnut (esim. tiaiset) ja säät. Miten luontokontakti ja ulkoilu soivat. Miten vuodenajat ovat profound, syvällisiä ja maisema myös. Miten terveet elämäntavat saavat elämänkokemuksen soimaan.
Lähteä maisemaan, ottamaan kontaktia maisemaan. Tulla viileyden stoppaamaksi tuossa yrityksessä: huomio vuodenaikoihin, säihin, säiden vaatimuksiin, elämisentapojen säätelyyn lämpötilojen yms mukaan -> soiva elämä, maisema profound, elinympäristö maisemassa -> reaaliteetit soivat ja ovat profound, tervettä ikiaikaista elämää, myös ympäristön osalta, kukin asia löytää luonnollisen ikiaikaisen tervehenkisen tuntevan paikkansa kokonaisuudessa kuin parhaan järjen mukaan, kuin metsämaisemaa katsellessa miettiessä.
Löytää itsestään soivuus, tunnelmatajuinen sosiaalisuus, joka on liikunnallinen ja nopsa & kätevä. Löytää lisäksi mm pikkulintujen kautta/avulla musiikin maailma."

Vuiodenajoista kirjoitin pitkästi http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html

* * *

21.3.2017   Selventäisiköhän käsitystä luonnon syvällisyydestä kirjoitukseni Kalevalan Joukahaisesta: http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/09/kalevala-ja-taito-ja-tunteet.html ?
"

* * *
13. lokakuuta 2016
Koiralla on oma käsityksensä trimmausmallista, jonka haluaa, mutta usein enemmänkin yksittäisiä pointteja, kuten haluaako tupsun vai ei ja leijonen vai ei, ja lisäksi käsitys tyylistä, jolla haluaa trimmattavan. Kun vaikka ajaa koiran kuonoa, niin koira saattaa kääntää päätään tyyliin saloon ja silloin ajalleen siihen tyyliin suunnilleen, mahdollisimman näkemyksellisestij a tunnelmallisesti, tuo kohta silloin ja mieluusti muutama tovi jälkikäteenkin. Ja nuo näkemykset vaihtelevat trimmauksen edetessä: tulee monta hienolla tyylillä tehtyä kohtaa ja koira on tyytyväisempi trimmauksen tulokseen. Ehkä joku ajaa koneella ihan tasaista, mutta minulle ainakin käy niin kuin tämän blogin seuraavassa kohdassa koiram vesivärimaalausohjeessa, että turkkia jollakin värillä maalatessa tais iis trimmatessa jotakin pintaa, joka siveltimenveto/ trimmauksen linja ja kukin kohta on hyvä olla tyylikäs, kiehtovuutta täynnä, vaikkei se muka näkyisikään, niin on kivempi lopputulos kumminkin, tyylikkäämpi ja oppii siinä samalla ja on kivempi trimmata.
Voi tuohon väliin omia näkemyksiään lisäillä, niin molemmat oppivat kyllin näkemyksellistä yhteistyötä. On hyvä kuunnella tunteenomaisia vaikutelmiaan siitä, mikä olisi hieno tyyli, hyvä käytännön ratkaisu ja oman koiran luonteelle sopiva vaöinta - vähän niin kuin tämän blogin kohdassa ruuanlaitto-ohje.
Tässä kun trimmasin villakoiralleni jonkinlaisen leijonan, niin aluksi tein  pitkän ja lyhyen turkin rajan taakse liian jyrkäksi enkä oikein tiennyt, millaisen koiran näköinen lopputulos oli vai oliko minkään muttei ainakaan oman koirani. Siitä sitten päätin, että pitkän ja lyhyen turkin rajan tulisi olla loivempi ja koirani tyylinen tuo linja takaa lyhyen turkin alueelta hartioille ja vyötäröltä kyljissä etitassujen tienoille. Niin sitten sen trimmattuani vain siistin reunat ja tuli ihan kiva kotikoiran trimmaus, oman koirani tyylinen ja leijona yhtä aikaa. Niin että voisiko yleisemmin tehdä noin: trimmata ensin turkin varmuuden vuoksi vähän pidemmäksi jättäen leijonaturkin yleishahmon, korjata se sitten oman koiran tyyliseksi linjoiltaan ja lopuksi siistiä tassujen alaosat yms.
(Olen siis ensin ajellu kuonan, tassut ja hännäntyven, sitten miettinyt, leijonako, ja jos leijona, (niin ensin tupsu päähän), niin miten lyhyeksi hännän edusta lämmön ja kokonaishahmon kannalta ja siinä samalla hahmota ja pituutta etsiessäni leikannut takapuolen lyhyeksi ja hännän edustan lisäksi vyötärön ja takatassujen yläosat sitä samaa hahmoa ja tyyliä hakien, mikäkoiralleni sopisi ja nyt kiinnostaisi koettaa trimmata sille. Sitten rinnan karvat oikeanpituiseksi ja rinnan linjojen tyyli sopivaksi, siistinyt kanssa lyhyeksi leikatun rajan kaulassa, niin olen nähnyt koiran yleishahmon mittasuhteet. Sitten leijonaharja ja lopuksi siistinyt tassujen alaosat. Häntä on pitänyt suhteuttaa muuhun turkkiin, joten se on yleensä jäänyt viimeiseksi ja olen yrittänyt leikata siihen monimutkaisia luonnollisia ilmeikkäitä muotoja, vähän niin kuin lehtevä oksa, kun koira sillä paljon elehtii, niin on parempi, ettei se ole pönttö tai ilmeettömästi aina sama.)

* * *
3.2.2017   Koiran tai muun eläimen harjaamisesta
Periaatteessa on hyvä harjata aika järjestyksessä turkki läpi, niin tulee kaikkialta kunnolla harjattua ja muistaa, mistä on jo harjattu ja mistä ei. Mutta jos harjaa vaikka tuohon viivaan asti tällä kertaa, niin aika ilmeetöntä jälkeähän siitä syntyy. Jos sen sijaan kuulostelee kuiran tyyliä ja tapaa pitää harjattavaa seutua ja sen lähitienoota, niin siitä saa tyyli-ideoita, miten voi kiehkuramaisesti, viuhkina, villavina tupsuina, lennokkaina harjoina ja tuuheutta turkille tavoitellen harjata kunkin kohdan suurin piirtein järjestyksessä, mutta ennen kaikkia mielitekojen ja koiran tunnelman mukaan ilmeikkäästi ja yrittäen pitää turkin hyvänä: oikein tuuheana, näyttävänä, kiharaisena, kunkin kohdan omalla tyylillään ihan jo huvinkin vuoksi ja siksi, että koira on sillä tavoin hieno, näyttävä.

* * *
25.3.2017   Kansallisromanttisella teemalla kun äsken vain jotakin saksin, niin tuli tällainen:

Tuossa tuo tyylin hersyvyys tulee siitä, että jos jossakin meinaa tulla kaavamaista, niin pidempi turkki niille seuduin, eli vapaampaa ja tunteidenmukaisempaa, ja jos jossakin meinaa mennä höttöpupuksi, niin aika paljon lyhyempi turkki niille kohdin. Kansallisromanttisessa taiteessa vapautta oli tunteiden paloon asti, joka puhti käytettiin maailmassa merkityksellisiin suuriin parannuksiin ja hyvään elämään niin kuin ihmisen luonto on ja malliksi muille sopii. Muiden saamisessa mukaan on olennaista, ettei laadi liian suurta taakkaa ja että löytää nuo asiat ihisen luonnosta,sekäettä kasvattaa nuoremman polven kapasiteettia tervehenkisyyden ja terveiuden elämäntapojen avulla, kykyä elää sovussa yhteiskunnassa, kun kullakinon omaa tilaa muttei diktatuuria toisten ylitse epäreilusti.
Maalausaiheiseen blogiini http://akvarelliblogini.blogspot.fi/ lisäsin:
"Tuossa tuo, että miksi meininki ei mene huonosti, kun ihmisille antaa vapautta, niin sivistystä kumminkin edellytetään ja sivistys katsotaan maailmankuvan rakentamiseksi, missä maailmankuva on siis käsitys elinympäristöstä ja sen tärkeistä asioista, ei manipulaation ulkoa luettu viitekehys tai teknisten muistikikkojen lähde. Mietitään sitä,millaista on elää ihmisenä,mikä tuo hyvän elämän, mistä välittää ja mitä tehdä noiden asioiden eteen, ei pakoteta edes koululaisia liikaa, ei hyväksytä palikkajärkisempien jöötä."

26.1.2018    Aprikoosivillakoirallani on nyt tammi-helmikuun pakkasten vuoksi trimmaustauko, mutta tulin miettineeksi trimmausta: Jos itselläsi on jokin näkemys aiheesta, joka myös koiraa kiehtoo, kuten vaikka, että linnunlaulusta voi koira kai oppia musiikkia, niin koiraa voi trimmata niin, että on tuo teema ja oma koira mielessä yhtä aikaa, kun leikkaa jotakin linjaa tai pintaa, ja saksii sitten summittain niitä teitä kuin mikä on tuon näkemyksen tunnelmasita. Ja tunnistaisi koirastaan niitä uomia, että esim. tuohon tapaan voi kuunnella linnunlaulua ja voi, miten hienot musiikin maailmat siitä voivatkaan aueta. Ja näin omasta kokemuksestaan ja näkemyksestään neuvoo taidon elementtejä. Ja toisaalta arvostaa koiran omaa näkemystä vastaavasti, antaa sille tilaa, antaa koiransa kehittyä yksilönä, persoonallisuutena, jolla on omaa viisautta, omaa näkemystä iän myötä aina vain enemmän ja joka sen myötä voi tuoda oman hienon panoksensa, apjolti siihen tyyliin kun mtä käyttää trimmattavana ollessaan mallksi, kun aiheesta on puhetta.

Meidänkö talosta taiteilijatalo? Tee näin!

"Rakentajasta taiteellinen nain
Kirj. Taidemaalariksi
Tunteet, elaman viisaus, musiikki ja kuuluisat maalaukset ovat aina
olleet minusta hienoja, mutten sitten ole osannut kummoisia itse
laatia, mita nyt arjessa ollut tunteva ja sosiaalinen kumminkin.
Paakaupunkiseudulta Savonlinnaan muutettuani (varokaa taalla pain
lukuisia murhaajia ja suomalaisvihamielisia) olen tullut
harrastaneeksi paljon omin pain laulelemista ja opetellut maalaamista
vesivarein. Paljon olen taiteesta oppinutkin ja nyt vaikuttaa silta,
etta osaisin neuvoa, miten aika tavallinen suomalainen rakennusmies
tai - nainen voi mittasuhteita ja tilavuuksia hiukan justeeraamalla
rakentaa taiteilijatalon, siis taiteille edullisen ja hyvaa mielta
tuovan, vaikka on ihan tavallisesta talosta kysymys.
Ero on siina, minka henkisia ovien ja ikkunoiden korkeudet ja
sijainnit seka kulkureittien tilantuntu, huoneen tilantuntu eri
paikoissa yms. ovat. Ja se ei ole monesta sentista kiinni. Tehdaan
niin, etta ollaan hyvalla tuulella, esim. hyvin syoneita, jaksavaisia,
luonnosta nauttineita, hvaa tekevasti liikkuneita, toisten kanssa
juttuun tulevia, elamanviisaita mietelmia lukenut, kaunista musiikia
kuunnellut, rukoillut, tms. hyvan hetken piirteita vaalien ensin,
jotta saadaan esim. aamupaivalla tai ihan aamusta hva seesteinen hyvan
mielen hetki.
Ihan niin kuin jos knalla raapustaa joskus paperille tikku-ukkoja,
kukkia ymns. mita nyt saattuukaan raapustamaan, niin jalkikateen
jaljesta muistaa hetken tunneloman. Huonojen hetkien tuotokset ovat
myttyisia ja jotenkin ahdistavia katsella mutta hyvana hetkena, esim.
kesalla luonnon vehreydessa oltua, tuotettua katsellessa tulee aina
hyva mieli. Erot jaljessa eivat useinkaan ole suuria ja silti niiden
ero tunnelmassa voi olla suuri.
Niinpa ikkunoiden paikkoja yms mietittaessa onb hyva olla hyvalla
tuulella ja asettaa ovi tms tasapainoisesti, tuntevasti ja
onnellisesti keskelle tilaa niin etta huoneeseen, aukkoon yms. tulee
mukava tunteva tunnelma. Jos haluaa taiteellisen, niin miettii samalla
myos hienoja taideteoksia, niiden onnistunutta henkea, etenkin
ikkunoiden sentin ja millintarkkoja sijainteja mietittaessa. Ja sitten
heti merkitsee tai mieluummin tukee ne paikoilleen siihen, jottei
hetken henki haihdu ennen kuin saa uudelleen mietittya etta tahanko se
tuli. Hyva on ikkunaa tms kiinnittaessa mos olla hyvalla tuulella ja
pitaa mielessaan tuota tuntevuuden, onnen taiteen yms. henkea mita
toivoo asumisen tuovan. Niin ja onnea...

Uuteen asuntoon muuttaessani olen ensin siivonnut kivaksi ja tuonut
ensimmaisena sellaisia tavaroita, joiden olen halunnut olevan tarkeita
aihepiireja elamassani, esim. soitin keskeiselle paikalle tai
ompelukone, koriste-esine tms. ja sisustanut sitten niiden ehdoilla
muunkin. Rkentaeesa voisi kai aloittaa paaelementeista: ikkuna, ovi ja
huoneen valoisuus seka eri osien tilavuus ja lopuksi varit myos
elamanviisaudella valittuja onnellistuttavia ja tekemisille (aistit
auki) edullisia..."

* * *

17.2.2017   Matkailumainoksessa näin kuvan talosta Alpeilla, joka oli rakennettu niin, että ympäröivä luontomaisema oli erityisesti edukseen: alppimaisema vuorineen järvineen, jotenkin klisheemäinen ja tyytyväinen, vaikka ilman tuota aika tavallinen oloista Alppi-taloa olisi ollut paikka vähän rämeen reunan näköinen, tosin Alppi-järven ranta.
Voisiko talon sijainnille ja näkymille kuistilta, ikkunoista ym löytää noin hyvät paikat ja mittasuhteet, suunnat yms? Tuossa kai katon kaltevuus oli kiva. Mutta ehkä sekin on osin kysymys siitä, miten päin vinoittain talo on.
http://puidenkaatamisesta.blogspot.fi
 Maalausta harrastaessaan oppii tuosta sen, että kun tulee johonkin paikkaan, niin näkymän tunnelma vaihtelee nopeasti kulkiessa, niin että hienot näkymät ovta jossakin jonakin silmänräpäyksenä ja niiden löytäminen uudelleen edellyttää samaan kohtaan palaamista. Ja esim. lähempänä metsän reunaa on tunnelma toisenlainen, yksittäiset puut erottuvat paremmin.

Luulen,e ttä onnekkuus vaatii sekä jatkuvan maisemien katselun luonnollisuutta ja tunnelmallisuutta, maiseman kauneutta ja rönsyilevää näkyvyyttä, että hyvin voimin ja tervehenkisesti yksittäisiin asioihin tarttumista, eli maiseman yksityiskohtien tulisi myös näkyä hyvällä tavalla ja tenhoavasti.
Onni sen sijaan tuntuisi vaativan suojaa, mikä yleensä löytyy kulttuurin valtavirran jonkin osan uomasta, sekä tervehenkisyyttä ja asioihin niiden tenhon vetämänä uppoutumasta loppuunkuluttamatta niitä ja urauttamatta elämänsä piiriä osaamattomammaksi, polveilemattomaksi, mikä onnistuu esim. jos seudun kulttuurin valtavirta tarjoaa tervehenkisesti mieliaiheitasi kivassa muodossa ja puuhailet monenlaista.

Kiva siivousjälki näin & Viherkasvit kivasti

"Naapurissa joku siirteli huonekaluja ja luuttusi ym. Kun hän lähti
äsken pois, huomasin, että se olikin mies. Siivoava mies kai siirtelee
huonekaluja ja imuroi. Siitä jäisi karu jälki ilman naisille
tyypillistä kivaksi laittamista: vaikkapa viltti ja tyyny tai kivoja
esineitä viihtyisyyttä tuomaan. Ilman huonekalujen siirtelyä
siivouksesta puuttuisi elämänmakuinen puhti. Paras tulos ja
kivoimmalta tuntuu kun sama ihminen tekee molemmat.

Kivaksi laittamisesta sen verran, että tee hyvällä mielellä äläkä
korjaa yksityiskohtia, jottei tule työmäinen ilmapiiri niihin ja riko
kokonaisvaikutelmaa. Esim viltin tai maton levittäminen paikoilleen."


VIHERKASVIT KIVASTI
Viherkasveihin ja kukkiin "on saatu näyttävyyttä sillä, että ruukun paikka ja asento on valittu hyvänä päivänä hyvällä hetkellä, esim. auringonpaisteisena vapaahetkenä, noin vain ohimennen sellaiseksi kuin mikä hyvältä tuntuu, ja jätetty ruukku ja kasvi sitten siihen ruukkuun koskematta lehteäkään oikomatta, kastellessakaan, viikoiksi tai kuukausiksi, jolloin kukka itse asettuu valon ja tilan mukaan niin kuin sille on hyvä kasvaa ja nättiä on."
Katso http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html

* * *

5.3.2019   Jos joskus on jotakin hankalammin puhdistettavaa kotona, niin jynssäämisen lopputukos saattaa riipua kerrasta, esim. äskettäisestä tai mielessä pyörivästä sosiaalisesta seurasta tai tekemisestä, ja niin, jollei jollain kerralla hyvin suju, niin parempana päivänä voi lopputulos olla parempi, esim. viisaammin mietitty tai voimia enemmän, valoakin.

14. maaliskuuta 2019   Äitini tapasi opettaa siivoamaan kuin raivaustraktori: yhdelle kohden tulee suoraviivaisesti jonkinlaista jälkeä, kun taas reunoilta on ikävän räjähtäneen näköistä. Omasta mielestäni on parempi siivota toisin: miettien, mikä kokonaisuus tämä on ja miksi se on hyvällä tavalla, kun näin siivoan, tai mikä sille olisi hyvä, niin jää hyvä mieli siivoamisesta eikä ikävä.

Mielestäni siivoamisen tulisi olla järkevää paikkojen laittamista hyviksi elää ja tehdä, vähän niin kuin terve eläin sukii höyhenensä tai turkkinsa ja niin sen on hyvä, jopa loistelias elää. Mutta silloin on tekemisentavankin oltava hyvä,pakkopullan sijasta oman motivaationsa seuraamista, hyvien tekemisentapojen käyttämistä, elämää varten oppimista hyvistä tekemisentavoista, rytmityksestä, käytännön ratkaisujen vaihtoehdoista ja hyvistä vaihtoehdoista niissä, eri tekemisten eroista, yms. Siivoaminen ei saisi olla kuin ruutu, että tästä narsk alkaa ja nyt on pakko, ja sitten taas puurtaapakko pakko ja sitten lopahtaa että siinä se, vaan tarttis olla elämässä motivaatio, käytännön teko siihen suuntaan, kyllin hyvä kunto, jottei mene lyttyyn tehtäväst', poaljon arkijärkeä ja etäisyyttä, jotta tekee mielekkäät ratkaisut, muusta elämästä oppineet eikä urautuneen romahtelevat, ja työntekotapa ponteva eikä itseä pakottava,kaukaa viisas tervehenkinen eikä ruutumallinen.