Lapsuudessani Helsingissä naapurin vanha mies nimeltä Suli teki lumilapioita värillisistä aika laakeista peltitynnyreistä. Hän otti kaarevan palan tynnyriä lapioksi ja siitä kaksi kertaa läpi pyöreä käteen sopiva maalaamaton puu, jossa kädensijana päässä samanlaisesta puusta vaakasuora pala, siis kohtisuora. Lapiossa oli kenties utereuna vahvannettu pellillä. Se oli kevyt ja hyvä käsissä. Lunta sillä oli vaivaton työnnellä ja kevyt viskoa. Kovempi etureuna mahdollisti kovempien lumipaakkujen tms kovettumien lapioimisen matalammiksi.
Tämä lapio oli jotenkin pehmeäön ja käytännönläheisen oloinen. Jokin muu versio samasta lapiosta oli kova, taipumaton ja liian kovera. Tässä lapiossa ei siis ole reunoja sivuilla, vaan sillä vaan lappaa. Se on mukavampi kuin tavallinen lumilapio tai kola.
