Käsityö- ja rakennustaidot

Täällä Savonlinnassa näkyy olevan tosi taitavia käsityöntekijöitä ja rakentajia, jotka saavat taloista mukavan oloiset ja hyvin asuttavat. Tuo kiinnostaisi itsekin oppia tuo taito, että miten saa esim. jostakin tilasta mukavan oloisen, hyvän asua. Ne näyttävät olevan tehdyt tyyliin "tää ois niinku tällanen" eli on vahva mielikuva kuin mielikuvitus tai ruokatuntemus ja sen mukaan luontevalla luonnostaan syntyvällä tavalla sijoittaa tilan osat, etäisyydet, tunnun. Se on kai sitä samaa kuin mikä itsellekin on lapsuudesta käsitöistä tuttu, ett kun vaikka väsäsi joulutonttua niin siitä vaan tuli jollakin tapaa vängän näköinen joltakin kannalta katsoesssa, niin sen sitten jätti sellaiseksi, täydensi samaan tyyliin, niin tuli onnistunut vaikutelma eikä liian väsätty. Mutta siinä on se vika, että se on liiaksi mielikuvitusta ja lavastusta. Mutta jos tuohon tyyliin, että "tää ois niinku tällanen" ois ruuan lämmön sijasta jokin tervehenkinen meininki ja sen mukaan ennenkaikkea pääpiirteet laittaisi tyyliin "tää ois niinku tällanen" mutta miksei tarkemminkin, jos se pakottamatta sujuu, saman hengen mukaan, niin eikö silloin tulisi elämänviisaampikin tyyli rakentamiseen? Mutta jos yrittää liian täsmälleen oman mielikuvan mukaista, niin jääkö silloin rakennetun näköiseksi, siis liikaa väsätyn, eikä jotenkin leppoisa tunnelma?
Lahjojen ja taitojen oppimisesta katso blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi alku.

Sisustamisesta yms

Joskus nuorempana pääkaupunkiseudulla tuntui, että oma näkemys siitä, mikä olisi kiva henki asunnossa tai vaatteissa, lyyhistyi kaikenlaisten käytännön asianhaarojen alle. Myöhemmin Savonlinnassa saatavilla olevat esineet ovat olleet enemmän makuuni, mutta toisaalta olen huomannut, että pääkaupunkiseudulla yrittämisen tapa, sen tekniikka, oli väärin. Pienen yksityiskohdan nyhertämisen sijaan pitäi olla huomio siinä hengessä, mitä huoneeseen tavoittelee, millä se olisi kiva. Upota siihen henkeen, tehdä sen hengen kanssa yhteensopivia juttuja, nähdä tuo näkökulma rikkaammin ja dominantimpana. Laittaa sitten muutama juttu, tai enemmänkin, jos sujuu hyvin, tuon hengen mukaan, esim. huoneen jokin seutu, tai tuoda alkavan vuodenajan vaatteita, esineitä tms., jotta on jokin henki, jokin elementti, jolla luoda viihtyisyyttä ja toimivuutta. Sieltä, missä ei niin suju, niin jättää laittamatta sillä kertaa, korkeintaan vain ottaa jokin ikävä esine pois, ja jättää myöhemmäksi, toisten dominanttien viihtyisyyttä luoviuen tekijöiden mukaan laitettavaksi se, mitä ei esim. ikkuna näkymineen, viherkasveineen, verhoineen, esineineen, valoineen, katveineen yms luo viihtyisäksi. Jos jollakin kohtaa on huono tunnelma, voi sille etsiä jotakin paikkaavaa, esim. kiva esine, kivan harrastuksen väline, jotakin kirpparilta löydettyä tyylikästä tms tai muilta ja muualta ideoita siitä, mikä olisi viihtyisä, tenhoava tms. Niin useammasta palasesta muodostuu ajan myötä ja vuodenajasta toiseen muuttuen huoneen viihtyisyys.

Jotta ymmärtäisi ihmisen, on sosiaaliset havainnot, tekemiset yms otettava huomioon. Ylipäätään eri tekemiset, välineet yms vaativat oman tilansa toimiakseen hyvin, ja niiden tekemisten kokonaisuutta ymmärtääkseen on havainnoitava koko tuo tila. Vastaavasti huoneen osilla on omat hyvät puolensa, omat niihin sopivat tekemisensä ja siihen sopiva tilankäyttö, henki ja tuon huoneen osan piirteet, sen henki, elämä siinä eli viihtyisyys, eloisuus, toimivuus, hyvät hetket ja onnistuneet tekemiset.

10.9.2016   Kanssa tuollaisen huomasin, kun asuntoni ikkunasta toisilta kohdin näkee vehreyttä ulkona ("oi, täällä on puita") ja vierestä sitten heti kerrostalon seinää ("yäk, tää olikin vaan tällanen"), niin kun laitoin pyykkitelineen tavanomaisen paikan niin, että tavallinen uomani, jota kuljen, menee kauniiden näkymien kanssa ja ei ollenkaan rumien näkymien kohdalta, niin heti tuli paljon viihtyisämpää ja tenhoavampaa.

10.2.2018   Tässä näitä ikkunanäkymiäni samasta ikkunasta:

25.9.2016   Tuossa tuo sisustamisen tapa ei saisi olla jähmeä tai näytteleväinen, lavastava, ainakaan jos huoneessa vietetään paljon aikaa, sillä sellaisesta tulee huono olo eikä saa sitä lepoa ja virkistymistä mitä kotioloista kaipaa.  Miten siis, jos tuosta on näyttävä näkymä mutta tästä ei, niin olisi istumapaikat ja kulkureitit valittava? Näyttävyys luisuu vähän niin kuin lavastamisen puolelle, joten se ei ole niin hyvä kiinnekohta, vaikka voi olla lisächarmina. Sen sijaan "tästä on kiva kulkea, kun on ulkona tuo kiva näkymä, laitanpa kulkureitin tähän suunnilleen ja istumapaikan tuohon, missä on hyvä istua ja katsella ulos" toimii hyvin ja siinä tulee tehtyä samalla noita valintoja, että mistä näkyy mitäkin. Yleensäkin kiva on hyvä ohje, sillä se ottaa monta seikkaa huomioon ja vaihtelee tilanteesta toiseen.

* * *

Kuvia kotoani http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/09/kuvia-kotoani.html

* * *

27.9.2016   Jos huoneita on yhtä monta kuin asukkaita, se tuo viihtyvyyttä ja luksuksen oloisuutta liian monen huoneen tuoman apeuden sijaan, vähän niin kuin puutkin vehreyttä ja näyttävyyttä.
21.11.2016   Tuotteen tekijän näkökulma auttaa onnistumaan ostoksissa,  http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/11/ostoksissa-onnistumisesta.html

* * *
11.10.2016   Haaveammattiin-blogistani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi
"10. Järjestä kotisi rakkaimpien haaveidesi ehdoilla, suurimpiin haaveisiin liittyvät asiat pääpaikoilla, muu vähän missä sattuu ja ikävimmät heitä pois. Näin saat elämäsi piirin heti haaveittesi mukaan eikä vain arjen välttämättömyyksien, saat ne asiat keskeiseen rooliin elämässäsi, jotka haluatkin."

* * *
13.11.2016 Savonlinnan seudun sanomalehdestä Itä-Savosta, jota luen, oppii mm mökkeilymäisestä sisustamisesta myös kaupunkiin, saa ideoita, touchia, tyyliä ja oppii taiteista.
Kaupunginosalla on väliä: työympyröissä vai vapaa-aikaympyröissä eli saatko lepoa. Onko piha, vehreää, maisemia, elämää eli saatko terveellisiä virikkeitä. Pidätkö ihmisistä ja miljööstä. Suoko se sinulle juuri hyvät elämänmahdollisuudet, esim. lenkkeilypolut, kaupat, harrastukset, kulkuyhteydet, puistot, rannat jne. Minkä ammattien ihmisten keskellä haluat asua. Kaikki eivät aina pidä samasta, joten paras voi olla myös halvimmasta päästä.

Näyttävyydestä
 http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/01/kiva-siivousjalki-nain.html
http://pikakoulu.blogspot.fi/2013/11/hahmotustavoista.html ja koko blogin ajattelunäkemys
http://ohjeitabloggaamiseen.blogspot.fi/2014/07/uusi-media-tarvitsee-uuden-kayttotavan.html
http://lukevatkoirat.blogspot.fi/2016/11/kullanvarinen-turkki.html
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/suurista-tunteista.html
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

Näyttävyys ei saisi mennä lavastamiseksi tai siitä katoaa idea ja hyödyllisyys ja se alkaa häiritä toimivuutta ja sosiaalista silmää.
("34. Asiat, joita toiset arvostavat suurina ihanteina ja ylimmän taidon piirteinä, kuten taide ja uskonto, mutteivät tunne saavansa niihin kylliksi tilaisuutta, ja joita toiset niihin tilaisuuden saaneet eivät niin arvosta ja saattavat laiminlyödä tai koko touhu mennä pupuksi, niin nuo asiat ovat yleensä sellaisia, että ne vaativat, että kaikki tavallisten taitojen perusasiat on huolehdittu hyvin hyvällä laadulla ja ettei mitään tavallisten taitojen osia ole laiminlyöty. Silloin ne ovat ylivertaisen taidon rakennusaineita ja tavallisia taitoja laiminlyövien käsissä joko jotain kummaa kautta ihme kyllä jotenkin toimivia tai puppua vain. Tällaiset taidon ylemmät asteet eivät toimi yksinään vaan vain muuten kunnollisen elämän kokonaisuuden osina, tai siis jokin puoli niistä toimii, jos sen kerran juuri huolehtii, mutta kokonaisuus lässähtää jotenkin, kun muut puolet puuttuvat."
"55. Jos ihminen muuttaa kulttuuriin, joka on niin erilainen hänen alkuperäisestä kulttuuristaan, ettei hän oikein pysy kärryillä, mikä meni mitenkin, niin häneltä puuttuvat tavanomaisen elämän tavanomaiset mielekkyydet, jotka kaikki tuossa uudessa kulttuurissa hallitsevat kuin vettä vaan. Hän ei siis elä maisemassa sen paremmin elinympäristönsä kuin uuden kulttuurin maailmankuvan ja käytäntöjenkään osalta, vaan häneltä puuttuu tolkku ja vastuuntunto, koko todellisuuskäsitys asiantiloineen ja järjenjuoksuineen. Silloin tekemisten juoni on ulkoisen hahmon matkimisen ja vanhan kulttuurin tuttujen sirpaleiden varassa, joita ei ehkä ole montaa mutta jotka voivat hämätä esim. keskusteluissa luulemaan muualta muuttanutta osaavammaksi kuin onkaan, sillä jollei keskustelun maailmankuvaa ymmärrä ja jaksa seurata, niin käytökseltä puuttu jatkuvuus: se ei jää tuon maailmankuvan mukaiseksi, vaikka sosiaalinen saattaa olla. Erityisen hankalaa on, jos esim. koko huomionkäytön tyyppi puuttuu kuten tropiikin jatkuvasta helteestä muuttaneella kenties tunnelmatajuinen tarkka jatkuva näköhahmotus maisemasta, jossa on, ja sen elämästä konteksteineen ja mielekkyyksineen."
http://pikakoulu.blogspot.fi/2013/07/vaarinkasityksia-ajattelukyvysta.html)

* * *

3.3.2017 

Kerrostaloasunto voi olla monenlainen sisältä. Niin kuin jos ikkunasta näkyy puita,

voi valita vehreän tai puistomaisen tai kaupunkimaisen näkymän valitsemalla, minne

oleskelu ja kulkureitit ikkunanäkymiin nähden painottuvat, ottaen esim.kiehtovasta

kirjasta tms mielessäpyörivästä aihepiiristä teeman, jota vaalii sisustuksessa.

Niin myös sisällä voi, vaikkapa kierrätystavaroiden avulla, valita teeman, joka

tekee huoneesta erihenkisen: on vaatteet, viherkasvit, kuvat, pehmeä,

urasuuntautunut, karu, koriste-esineitä, mökkeily, käsityöt, musiikki, vuodenajat,

asumismukavuus, käytännöllisyys, kirjat, tietokone, lemmikit, ym teemoja, mistä nyt

on kiinnostunut. Ja vaalimalla tiettyjä teemoja, pitämällä ne esillä, hyvillä

paikoilla, kätevästi ja hyvänhenkisinä, saa senhenkisen kodin. Mutta samalla tarvitsee olla samaan tapaan jokin onnistunut viihtyisä näkemys asuinseudustaan: tämä on rauhallinen sisäpiha, vehreä esikaupunkialue tai pittoreski katunäkymä, lapsiperheiden asuinaluetta, tms

***

11.3.2017   Kävinkatselemassa verhoja, jotka eivät olisi niin syksyaiheiset, mutta näin kevättalvella verhot näkyivät olevan talviteemalla, oli kuin ne olisivat olleet talveen identifioituneille elämästä poispäin pidättäytyville luonteenlaaduille. Niin että näkyi olevan väliä sillä, että ostaa verhot sinä vuodenaikana, jonka tyyppisiä luonteenlaatuja ja elämänasenteita jaksaa loputtomasti.

Luulen, että moni naapuri tunnistaa verhot, joten niiden tyyli luo lokeroa, jossa elät. Minulla esim. on vanhan ihmisen tyyppiset verhot, vaikka olen 45,  mikä on tavallaan hienoa ja tavallaan liikaa kotona pysyttelevää ja juuri vanhojen kanssa sosiaalista.

Kaupungin katunäkymiin, pihoille ja mökille näkyisi olevan omantyyppisensä verhot: mikä näkymä vertautuu positiivisesti verhoihin, joita katselet, ja minkä käsityksen se antaa ympäristön charmista ja siitä, mitä voit olettaa löytäväsi, kun menet ulos.

28.4.2017   Esineiden ja huonekalujen paikan valitsemisesta. 

Ensin olisi katsottava, ettei esine ole käytännössä tiellä, ainakaan muuten kuin harvoin niillä paikoilla, joille sitä harkitaan. Sitten osattava käyttää sitä ja pohdittava paikat niin, että ne olisivat käteviä. 

Sitten valittava paikka kotoisuuden, viihtyisyyden, tunnelmallisuuden yms perusteella hyvä, niin kuin tunne sanoo, että hyvä on.

12.7.2017   Katselin taas verhoja mutta yllättävän vaikeaa oli niiden valitseminen. Etenkin läpinäkyviä verhoja voi kai käyttää lähinnä vain kesällä, kun ei sisällä ole valoja mutta ulkona on vehreää ja kaunista. Verhoja näkyi olevan eri vuodenaikojen henkisille ihmisille ja erihenkisiä versioita kustakin vuodenajasta, esim. juhannus ja keskikesä - yleensä loppukesän tyylissäon huomautus kohta kylmää vettä saat niskaasi / koulut alkavat tms. Ostin sitten paksut keskikesän tyyliset verhot. Verhoja oli eri tarkoituksiin, eri elämänasenteilla, erilaisin näkemyksin asumisesta, asuinympäristöstä, eri ikäisille, erilaisen elämänviisauden, haavetaitotason, ihmsityypin, sosiaalisuuden, aseman tyypin ja toimeliaisuuden tyypin omaaville, siis myös erityyppisen elämänlaadun tuovia, ikään kuin uomia. Oli myös eri arvot omaaville, mistä syystä symboliväreihin (myös muiden tulkintoina) ja ostopaikkakunnan vetonauloihin on olennaista kiinnottää huomiota. Verhojen nimistä näytti oppivan jotakin siitä, mitä niissä oli haettu. Kukkaverhot eivät näyttäneet ainakaan kaikki olevan niin yksioikoisen hyväratkaisu naisille kuin luulisi, vaanmoni mies kai luokittelee ne "mitkä lie verhot"-lokeroon, jolloin ei siitä ainakaan  hyvää elämää automaattisesti saa.

21.7.2017   Niin siinä sitten kävi,e ttä hankin verkkokaupasta alennusverhokangasta 5e/m, joka ei ollut läpinäkyvää kuten kankaat Savonlinnassa (tuo uva vain vääristää värit). Mutta oikeastaan ostin muutakin verhokangasta yhden verhon verran, muttei se sitten oikein sopinut, oli liian paksu ja erityylinen. Tämä taas oli kesäinen kukkakangas ylipäätään ja värit tulivat sitten siitä, mikä kangas sattui olemaan kukallinen. (Ostoksissa onnistumisesta ohje http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/11/suhteesta-tavaroihin.html )

 Kokeilin tuohon tuota viltin nätisti asettelun ohjettani http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/01/kiva-siivousjalki-nain.html ja ajattelin, että verhosta tulle käytössä siihen tapaan laskeutuva kuin miten sitä aluksi ja myöhemmin tottumusten mukaan pidetään. Eli kun mielestäni oli nätimpi, niin jätin isoille laineille enkä ihan tasaisesti vaan maalauksellisesti (hienot maalaukset ja maalausten aiheet mielessäverhoa käsitellessäni niin tyyliä jää verhoon, mutta maalaukset ovat yleensä liian paikoillaan pysyttelevän elämäntavan tuomia ja niin eivät tuo hyvää elämänlaatua tavallisesti käytettynä teemana) näin alkuun, niin saan siinä omalle taitotasolleni paremmin tilaa.

Lyhensin verhon kuvion mukaan itselleni sopivaksi ja viihtyisäksi sekä niin, että ontoisaalta lämmin talvela, kun ei peitä patteria vaan antaa ilman virrata sen yltä huoneeseen, ja toisaalta viihtyisä kuvio ja jotenkin siihen sopiva, millainen ihminen satun olemaan. Siitä tartti jättä saumanvarat. Silitin ensin alhaalta alareunan kohdalle taitteen (ja sitten yläreunan), saksin sitten nätin levyisen, siksakkasin reunan ja ompelin kapeimmalla siksakilla reunan luota, jotta on elävämpi vaikutelma kuin suoralla ompeleella ja jotta alareuna ei ole liian paksu mennäkseen laineille pyöreästi.. Sitten varmistusmittasin yläreunan paikan, olin silittänyt jo sen taitteelle (tasalevyinen kankaan yläreuna) ja saksin käänteen sopivanlevyiseksi sekä ompelin kolmin kerroin suoralla ompeleella, jotta on tukeva ripustaa ja siisti. Verhon korkeudenmittasin ensin verhokangas ripustettuna, jotta näin, miten kangas laskeutauu ja miten ikkunalauta ja viherkasvit vaikuttavat pituuteen, mikä olisi sopiva korkeus (sen alle jäävän verhokankaan korkeus = saumanvarat alhaalla ja ylhäällä + pois leikattavat osuudet) ja sain mietittyä, miten kuvio olisi kiva.

Olen yleensä laittanut verhot 9:llä verhoklipsulla kiinni, kun niin on kätevä, mutten tiedä, onko se muuten hyvä. Eli ensin reunat, sitten keskeltä, sitten puolivälistä toista puoliskoa ja kumpikin kannattimetta jäänyt alue sillä puolella puoliksi, ja sama toisella puolen. Tasainen ainakin tulee. 

Koetan laatia tähän jonkin ohjeen kuvien laittamisesta seinälle. Yleensä on muutamia kivoja kuvia, jotka voisi laittaa seinälle, ja sitten on paikkoja, jotka kaipaavat jotakin seinälle. Paikalla on jokin teema, esim. harrastus tai sänky, ja sillä on sijansa joko usein, hetkittäin jatkuvasti tai ohimennen tai ei juuri koskaan katsottuna. Tilan laajuus ja oma silmä vaativat yleensä isoa tai pientä kuvaa tai joukkoa kuvia. Jotkut vieraat tai perheenjäsenet yhdistävät kuvat yleensä tuohon paikkaan liittyvään aiheeseen, joten pitää varoa, etteivät ne silloin mene ihan pieleen tai tule liian isoa efektiä. Paikalla on rytminsä ja värisävynsä, ja niin kuvan voi sijoittaa paikkaan niin, että se täydentää kokonaisuuden tietyntyyppiseksi tilaksi yleisvaikutelmaltaan ja viihtyisyydeltään: upotaan haluuttuun tunnelmaan, esim. sen kannalta hyvänä hetkenä, ja sijoitetaan kuva silloin kivalta vaikuttavaan paikkaan tunnelman rikkoutumatta, muuttamatta tunnelmaa näpertämisen, arvioimisen tms tunnelmaksi. Samoin kuvan tummuus voi luoda kontrasteja tai laimentaa toisia soinnuttaen. Kuva voi myös luoda rakennetta asuntoon, joko soinnuttaa erityyppiset tilat saman elämäntavan osiksi tai luoda eroja eri käyttötarkoitusten välille, tai esim. tasapainottaa viereisestä huoneesta löytyvää dominanttia teemaa jatkamalla jotakin siihen vertautuvaa toisen huoneen näkymään, esim. luontoaiheisesta maalauksesta katse siirtyy toisen huoneen koristeheiniin. Nykyaikana omista valokuvista saa helposti kuvia seinälle netistä tilaamalla, Ifolorilla olikohan 10 senttiä/kpl + posti muistaakseni 3-4e kerralla, mutta isot kuvat maksavat enemmän.

24.10.2017   Katseli joskus Aino-talon kuvaa http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/03/linkkeja-ymparistorakentamisen-tueksi.html ja jäin jälkikäteen meittimään, että kiehtovan näköinen mutta onko huono asua. Asunnon ostamiseen tai vuokraamiseen pitäisi kai soveltaa sitä samaa kuin muihinkin ostoksiin http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/11/suhteesta-tavaroihin.html eli pitäisi etsiä sellainen, joka tarjoaa elämänmahdollisuuksia sinuntyyppisellesi ihmiselle, mm juuri sellaisia kuin minkälaisia sinulla on elämäntapahaaveinasi. Usein tämä merkitsee, että on etsittävä paikkakunnalta, joka tarjoaa juuri sentyyppisiä asioita kulttuurinsa pääuomana. 

Mutta mites sitten, jos on kiva asunto, niin miten sen sisustaa, jotta se on kiva ja mukava asua, hyvä elää? Tarvitsisi noiden asunnon tyylin, tilantunnun, ikkunanäkymien, sijainnin yms tarjoamien hyvien puolien tyyppisiä asioita elämänuomia etsiä myös muista asioista, joista sitten voi niitä rakentaa, tarjota niitä itselleen japerheelleen. Ja sama juttu muiden kivojen elämänuomien kanssa: etsiä asioita, tavaroita jne, jotak sellaisia tarjoavat, ja sisustaa niillä, paikaten tavallisilla, kulttuurin mukaisilla, asunnon ja asuinpaikan & -seudun henkeen sopivilla muilla huonekaluilla, tavaroilla, matoilla yms kokonaisuuden kyllin tavalliseksi, hyväksyttäväksi. Yleensä ei kai kannata ostaa kaikkea kerralla, jollei satu silmään tosi hyviä tarjouksia. Monia tavaroita ja huonekaluja myydään erilaiusia eri vuodenaikoina ja esim. lehtien putoamisen aikaan tehdyt ostokset usein epäonnistuvat, samoin kai juuri ennen kuin lähes kaikki lumi on sulanut. Kesä-, talvi- syksy', joulu. jne tarjoavat erilaisia löytöjä, joten jos on paikkakunnalla pidempään, niin voi ostaa ajan myötä tarvitsemansa halvemmalla ja juuri sellaisen, joka vaikuttaa hyvältä valinnalta. Kodin Kuvalehti ym naistenlehdet kai opettavat sisustamista, samoin vo paikallislehdestä ja paikallisista mainoksista oppia paikkakunnan hyvää meininkiä ja sen tyyliä.

9.2.2018   Jos jokin esine tai seutu asettuu hienosti, on hienon tunnelmainen, niin se kai johtuu siitä, että on harrastunut siitä aihepiiristä, kun sitä käsittelee, on siihen uppoutunut, sen tenhoon, meininkiin, antaa sille tilaa eikä kuluta sitä loppuun, ei ole muissa aatoksissa työstä stressaantuneena. Myös, jos on uppoutunut johonkin muuhun kiehtovaan, niin jälki on kiva. Maalaamista harrastaessa oppii näyttävyyttä ja tilan antamista kiehtoville aiheille, mutta tunnelma kokemuksena menee silloin huonommaksi, sillä maalaus on vain kuva, usein jotenkin loppuunkuluttavan tyyppisesto tehty ja liian toimetonta sisällyksetöntä elämää. Lopun aikaa ei sitten siirtele esineitä niin herkästi, jos meininki tai mieliala on huono. Ja siivoaa sitten hyvällä a ok mielellä, laittaa kivaksi. 

21.2.2018   For those who feel too much squeezed http://mythoughtsaboutnews.blogspot.fi/2018/02/for-too-much-squeezed-people.html 

25.3.2018   If you search for magnifient looks yet good to live in, you ought to have some complex magnifient looking thing that fascinates you, like for example a red curved pine branch from the window. And then you should have a good fascination way of living, view to life or the like that finds such magnifient looking things uplifting. And then just arrange some part of the room with those as a theme (see the first advice of this blog post).

26.1.2020   (Paljolti ulkomaalaisia ajatellen) joitakin taitoja savonlinnalaisen asumisen nätyyävyydestö yms http://picturesfrommyhome.blogspot.com/ 

 

Taitavammalla on tunteenomaisempi tyyli

Jos ihmisellä on tunnemotivaatio tekemiseensä ja tuo tekeminen sujuu hyvin, niin tulee tunteiden toivoma lopputulos melkein heti ja siis tunteenomainen tyyli. Jos taas on yhtä lailla tunnemotivaatio mutta tekeminen takeltelee, niin silloin juuttuu käytännön juttujen huolehtimiseen, pondeeraukseen yms ja tunteenomaisent yylin sijasta tulee pondeeraava asiakeskeinen tyyli ihan vain siksi, että niin aika kului, kun tavoitteen saavuttaminen kesti pitkään.

Rohkeus

Rohkeutta saa, kun elää tervehenkisesti ikiaikaisen luontonsa mukaan, on uskollinen omalle luonnolleen eli allekirjoittaa täysin linjauksensa, puolustaa niitä asioita, jotka tekevät hyvän elämän niin itselle kuin yhteisössäkin myös pidemmän päälle, on tervehenkinen ja jokseenkin hyväntahtoisella motivaatiolla tuossa puolustamisessaan ja elää niin kauniin näkökulman, niin kauniiden arvojen mukaan moraalisesti, että konfliktinkin jälkeen jää rauhallinen rakentava meininki, jossa on hyvä elää.

Lainauksia

"Libanonilais-amerikkalainen Gibran kirjoitti hienosti tyosta kirjassaan Profeetta:
"Te teette tyota pysyaksenne samassa tahdissa kuin maa ja maan sielu. Silla troimeton jaa vieraaksi vuodenajoille..."
"Kun teette tyota, olette niin kuin huilu, jonka sydamessa tuntien kuiskaukset muuttuvat saveliksi." G
"Ja miten tehdaan tyota rakkaudella?
...Sew on talon rakentamista hartaudella kuin rakastetusi asuisi siina talossa.
...Se on kaiken luomasi tyon muovaamista oman sielusi henkayksella..."
Usein kun lukee vaikuttavia meitelmia, niin oma ajattelu nousee korkeammalle, saavutta omia ideaalejaan paremmin kuin jollei lukisi kauniita ajatelmia." (Haaveammattiin-blogistani, kohdasta 6. Lisähuomioita)

Koiran vesivärimaalausohje

"Näin piirrän japaninpystykorvan (valkoinen pystykorva, seurakoirakokoa)
Paras väline piirtämiseen ja maalaamiseen ovat vesivärit. Ota kuppiin vettä, vesivärit, pieni sivellin ja talouspaperin palanen sekä tavallinen vesiväripaperi. Pidä siveltimestä kiinni vähän kuin kynästä ja tue kätesi paperiin, niin saa tarkkaa jälkeä.
Japaninpystykorvan silmät, kuononpää ja suu sekä korvat luovat ilmeen pitkälti. Korvien sisuksen varjot voi maalata harmaalla ja nuo muut ovat usein mustia (japaninpystykorvan suupielet ovat mustat). Turkin varjoihin paras on aivan vaalea, melkein valkoinen harmaa, jota saa vesivärien kanteen tai vaikkapa paperilautaselle laimentamalla pienestä pisarasta mustaa.
Maalatessa on tunnelma eli ilme tärkein eikä kannata miettiäviivoja, etäisyyksiä, kulmia ja geometrisia muotojen muodostamaa sanastoa. Katso, minkä muotoisia silmät ovat ja mikä niiden ilme on. Sitten piirrä ne ilmeen perusteella oikeinja muotokin suurin piirtein. Esim. silmien etäisyyden saat oikein, kun mietit, mikä silmäparin tunnelma on: jos maalaan tähän, niin tuleeko liian lähekkäiset silmät, ja jos tuonne, niin tuleeko liian kaukaiset silmät, missä kohden on tunne oikein, oman koiran tunnelmainen, piirrä sinne ja yhtä lailla tunteen perusteella toisen silmän kanssa yhteensopivan kokoinen ja näköinen silmä.
Katso sitten koiran pään tunnelmaa: mikä on kirsun tunnelma, kun silmät ovat siinä vieressä? Piirrä paperille kirsu oikeanmuotisena mutta ennen kaikkea oikeantunnelmallisena oikeantunnelmaiseen kohtaan kuin mielesi hahmo itsensä piirtäisi paperille ilman etäisyysmittoja, muotokieltä, kulmia yms. piirtämisestä tuttua teknistä sanastoa.
Jos suu on näkyvillä, koe suun rooli kasvoissa: tässä läähättää koirani ja on söpö. Piirrä suun tummat osat samoin hahmon tunnelman perusteella kuin näkövaikutelmassa. Ja sitten oikeaa ilmettä sekä kielelle että koko päälle ja silmille tavoitellen aivan haaleanpunainen kieli.
Korvia ei saa maalata yhtä tummalla vaan otettava vaaleahkoa harmaata tummiinkin varjoihin. Kiinnitä huomiota korvien rooliin koiran elämässä: näin koira kuuntelee, on valpas, elehtii korvillaan, on läsnä ja osallistuu ja se näkyy korvistakin. Piirrä korvien varjot näkömielikuvan perusteella oikeantunnelmaisiksi tarkasta muodosta välittämättä.
Ota sitten aivan valtavan vaaleaa harmaata ja piirrä näkömielikuvan perusteella pään seudun varjot niin, että koiran tunnelma dominoi siinä, miten ne piirrät - ei muotokieli tai mittamäärälliset arviot varjoista. Maalaa sitten niskan varjoja ja etutassujen varjon puoleisia reunoja samalla periaatteella. Ja sitten kroppa, häntä ja takatassut kiinnittäen puolella silmällä huomiota aiemmin maalattuun koiran osaan, jotta ensi sijassa maalaa samaa koiran hahmoa ja toissijaisesti vain söpösti kutakin osaa: häntähuiskua, tassujen polkuanturoita (keskiharmaat) ja turkin lennokkaita kiehkuroita.
Sekoita hyvin haaleaa väriä taustaksi aimo määrä vesivärien kanteen. Periaatteessa sitä voisi olla hiukan vaaleampana myös turkin varjoissa (aiempi vaihe). Kostuta sivellin pelkkään veteen ja piirrä juuri turkin reunan ulkopuolelta turkin tunnelmaa kuvastelevalla siveltimenjäljellä koiran ympäri tai tai ensin vain puoli koiraa. Maalaa sitten niiltä kohdin tausta niin, että maalaat siveltimenjäljen kohdalta, muttet aivan turkin reunaan kumminkaan, niin maali leviää siihenkin. Näin saat taustan maalattua turkin tunnelmaa kuvastaen ilman, että siveltimenjälki jättää suttuisan kuivuneen kehän koiran ympärille, vaan saat ihan hyvän laveerauksen.
Muista, että kun keskityt tunnelmaan paremmin, silveltimenjäljestä tulee kivempi ja jos pidät koko ajan koiran olemuksen mielessäsi, etkä vain kunkin osan, niin saat koirasi luonteisen kuvan. Älä toista väsyksiin asti kerralla vaan yritä toisten isommalla innolla, niin saat paremmin onnistuneen kuvan, jos sii muistat painottaa koiran hengen etkä yksityiskohtia.

Jos maalaaat muunväristä koiraa tai muuta eläintä, maalaa ensin silmät ja kuononpää oikeilla väreillään, jotta saat ilmaan paremmin, sitten turkki omalla värillään ja vasta lopuksi varjostukset. Tai sitten voi sekoittaa turkin ruskeaan harmaata varjostusten kohdalla ja maalata sillä.
Maalaa turkin värilliset kohdat ja varjostukset siveltimenveto siveltimenvedolta kuin joka siveltimenveto näkyisi karvakiehkurana, sillä niin saat paljon näyttävämmän jäljen kuin värittämällä, vaikkeivät useimmat siveltimenvedot erottuisdikaan juuri ollenkaan.
Pörröisen turkin saat, kun kostutat paperia veteen kostutetulla siveltimellä hiukan ennen maalaamista niin, että väristä tulee sumuisempi.
Jos turkissa on eri värejä, valitse värit tunnevaikutelman perusteella eikä silmämääräisesti arvioiden juuri oikeita, jotta saat kontrastit, tunnelman ja yleisilmeen sellaisiksi kuin millainen koiran turkki kokemuksellisesti on. Jos osaat sekä tarkkaan oikeat värit että kokemuksellisen vaikutelman, voit löytää sävytettyjä värejä, joissa molemmat ovat aika lailla oikein. Tällöinkin maalaa ensin turkin väri ja varjostukset vasta sen kuivuttua.

Mielenkiinto maalattavaa mallia kohtaan tuo aika vähäisen harjoituksen myötä maalaamiseen herkkyyttä ja ilmeikkyyttä, jota yleensä luullaan taidon piirteeksi, mutta joka oikeasti on aitoa mielenkiintoa aihetta kohtaan."

Villakoiran trimmausohje

"Oma trimmausmalli
Hei
Minulla on nyt toinen villakoirani, keskikokoinen aprikoosi, kun
aiempi oli musta. Teini-iässä kävin villakoirakerhon trimmauskurssilla
ja sen jälkeen on koira tullut trimmattua itse, mutta näyttelyssä en
ole käynyt.
Vuosien myötä ovat trimmaustaidot kehittyneet ja nyt jo osaan laatia
omatekoisen trimmausmallin koiran luonteen mukaan. Lähtökohtina ovat
leijonaleikkaus ja moderni. Nykyinen koirani on poikamainen, joten se
tykkää, kun ei ole tupsua vaan sen luonteenomaista ilmettä mielessä
pitäen leikattu aika pitkä otsatukka. Tyyliltään se on hienosteleva
gentlemanni, joten kun leikkaan sille jonkin modernin leikkauksen
muunnelman, en saksi pitkiä suoria linjoja vaan hienopiirteisemmin
niin kuin sekin on herkkä ja taitavasti toimiva. Tyyliin lisään sen
tyyliin sopivaa versiota omasta näkemyksestäni hyvästä
tekemisentavasta ("hieno tähän tyyliin") ja tunteidenmukaisuudesta
(pyöreitä muotoja, luonnon kauneuden tyyliä, huiskuja).
Linjat saa nätisti, kun leikkaa turkki siten harjattuna pystyyn kuin
jos se on samana päivänä harjattu ja hiukan asettunut. Leikkaa suurin
piirtein koiran ruumiinrakenteen mukaan. Jos tekee jossakin pidemmän
ja lhyemmän turkin rajan, niin tekee sen tyyliteltynä koiran omasta
ruumiinrakenteesta, esim. leijonaturkin tyyliteltynä rintakehänä
leijonanharjamaiseksi: takana tavallista lyhyempää turkkia ja linja
leiskahtaa leijonanharjaksi edempänä sään luona ja rintakehän myötä.
Linjat saa ilmeikkäiksi, kun leikkaa ne nopeasti pitäen yhtä aikaa
mielessään koiran ruumiinrakenteen ja tyylin, jonka haluaa turkille.
Vahvan tunteikkaat mielikuvat ja huoleton tunnevire auttavat saamaan
näyttävyyttä, kunhan koiran ruumiinrakenne onkoko ajan selvillä,
jottei synnyt pitkää turkkia eri kohtiin kuin mikä ruumiinrakennetta
luonnostaan tyylitellen korostaa: ei paakkuja vaan tyylikkyyttä!
Oppiskohan tosta joku toinenkin?"

Koiran trimmaaminen on tähän tapaan käynyt siinä mielessä kivaksi, että lopputulos tuntuu olevan koiran luonteeseen sopiva, vaikken tyypillisesti leikkaakaan samaa mallia joka kerran. Olisikohan tuosta iloa muillekin, etenkin nuoremmalle väelle?

Tuossa kun trimmaan jotakin, mistä minulla oli mielessä idea tai tyyli, niin en trimmaa ihan ideaa tai hahmoa pitkin vaan ikään kuin sen ulkopuolelta hahmoa pitkin jättäen hahmolle ja tyylille tilaa. Niin en vahingossakaan leikkaa liikaa ja voin jälkikäteen korjailla leikaten lisää samaan tapaan, jos on tarpeen. Niin ei myöskään tule laatikkoon tungetun vaikutelmaa tai jotenkin pönttöä vaan turkki saa kasvaa valtoimenaan ja sillä on silti haluttu tyyli ja muoto. Esim. tänään, kun en tiennyt, miten leijonamaisen turkin leikkaisin, niin jätin takaosan aluksi pidemmäksi ja keskityin tyyliin jättäen tarkan leikkuun myöhemmäksi, jos tämänpäiväisen tarkkuus ei riitä.

Tämä kirjoitukseni tuli mieleeni, kun eilen olin pessyt koirani ja ajellut senkuonon, tassut jne. Niin juttelin sille ääneen, että millaisen trimmauksen tällä kertaa haluat, haluatko leijonan tapaisen, vai omantyylisesi jonkun vain, vai leijonasta omaan tyyliisi päin tyylitellyn, tai omantyylisestäsi leijonamaisen muunnelman, vai mitä? Niin äkkiä tajusin, että minähän osaan jo vaikkamitä, ja että eikö tämä ole joka villakoiran unelma saada itse valita trimmaustyyli, ja villakoiran omistavien teinityttöjen unelma osata leikata monenlainen, juuri sopiva, juuri sellainen kuin mistä haaveili, ainakin hengeltään niin, ja sen kai olen oppinut tämän kirjoitukseni tiimoilta. Niin että tässä se muillekin...

Katso trimmausmalleista ja kampauksista ehkä myös http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi/2016/08/sibelius-ohje.html .

21.3.2017   Tässä tuo ohje:
"tiistai 2. elokuuta 2016

Sibelius, ohje

Sibeliuksen syntymän 150-vuotispäivänä viime vuoden joulukuun kahdeksas
kuuntelin radiosta Sibeliuksen musiikkia ja tein tällaiste muistiinpanot:
"* laajempi ympäristö ajateltu
* toimelias liikunnalliseen tapaan
* tunteva sitä ja elämänsisältöä kohtaan
* käytännöllinen ajattelu
* luonnollinen käytännön elinympäristö käytännön askareineen"

Tänään kirjoitin tällaisen:
"Kesän alussa aprikoosinväristä keskikokoista villakoiraani Banjoa trimmatessa tulin miettineeksi, miten opettaa Sibeliuksen musiikin tyyppistä musiikkinäkemystä lähinnä suomalaisille, hiukan myös ulkomaalaisille. Tänään mietin Sibelius-tyylisten kampausten leikkaamista erilaisille ihmisille, musiikin opettamista niin. Ja niin aihe nousi taas pinnalle.
Kohta yksi on luonto ja vuodenajat, joista etenkin maisemat, pikkulinnut (esim. tiaiset) ja säät. Miten luontokontakti ja ulkoilu soivat. Miten vuodenajat ovat profound, syvällisiä ja maisema myös. Miten terveet elämäntavat saavat elämänkokemuksen soimaan.
Lähteä maisemaan, ottamaan kontaktia maisemaan. Tulla viileyden stoppaamaksi tuossa yrityksessä: huomio vuodenaikoihin, säihin, säiden vaatimuksiin, elämisentapojen säätelyyn lämpötilojen yms mukaan -> soiva elämä, maisema profound, elinympäristö maisemassa -> reaaliteetit soivat ja ovat profound, tervettä ikiaikaista elämää, myös ympäristön osalta, kukin asia löytää luonnollisen ikiaikaisen tervehenkisen tuntevan paikkansa kokonaisuudessa kuin parhaan järjen mukaan, kuin metsämaisemaa katsellessa miettiessä.
Löytää itsestään soivuus, tunnelmatajuinen sosiaalisuus, joka on liikunnallinen ja nopsa & kätevä. Löytää lisäksi mm pikkulintujen kautta/avulla musiikin maailma."

Vuiodenajoista kirjoitin pitkästi http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html

* * *

21.3.2017   Selventäisiköhän käsitystä luonnon syvällisyydestä kirjoitukseni Kalevalan Joukahaisesta: http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/09/kalevala-ja-taito-ja-tunteet.html ?
"

* * *
13. lokakuuta 2016
Koiralla on oma käsityksensä trimmausmallista, jonka haluaa, mutta usein enemmänkin yksittäisiä pointteja, kuten haluaako tupsun vai ei ja leijonen vai ei, ja lisäksi käsitys tyylistä, jolla haluaa trimmattavan. Kun vaikka ajaa koiran kuonoa, niin koira saattaa kääntää päätään tyyliin saloon ja silloin ajalleen siihen tyyliin suunnilleen, mahdollisimman näkemyksellisestij a tunnelmallisesti, tuo kohta silloin ja mieluusti muutama tovi jälkikäteenkin. Ja nuo näkemykset vaihtelevat trimmauksen edetessä: tulee monta hienolla tyylillä tehtyä kohtaa ja koira on tyytyväisempi trimmauksen tulokseen. Ehkä joku ajaa koneella ihan tasaista, mutta minulle ainakin käy niin kuin tämän blogin seuraavassa kohdassa koiram vesivärimaalausohjeessa, että turkkia jollakin värillä maalatessa tais iis trimmatessa jotakin pintaa, joka siveltimenveto/ trimmauksen linja ja kukin kohta on hyvä olla tyylikäs, kiehtovuutta täynnä, vaikkei se muka näkyisikään, niin on kivempi lopputulos kumminkin, tyylikkäämpi ja oppii siinä samalla ja on kivempi trimmata.
Voi tuohon väliin omia näkemyksiään lisäillä, niin molemmat oppivat kyllin näkemyksellistä yhteistyötä. On hyvä kuunnella tunteenomaisia vaikutelmiaan siitä, mikä olisi hieno tyyli, hyvä käytännön ratkaisu ja oman koiran luonteelle sopiva vaöinta - vähän niin kuin tämän blogin kohdassa ruuanlaitto-ohje.
Tässä kun trimmasin villakoiralleni jonkinlaisen leijonan, niin aluksi tein  pitkän ja lyhyen turkin rajan taakse liian jyrkäksi enkä oikein tiennyt, millaisen koiran näköinen lopputulos oli vai oliko minkään muttei ainakaan oman koirani. Siitä sitten päätin, että pitkän ja lyhyen turkin rajan tulisi olla loivempi ja koirani tyylinen tuo linja takaa lyhyen turkin alueelta hartioille ja vyötäröltä kyljissä etitassujen tienoille. Niin sitten sen trimmattuani vain siistin reunat ja tuli ihan kiva kotikoiran trimmaus, oman koirani tyylinen ja leijona yhtä aikaa. Niin että voisiko yleisemmin tehdä noin: trimmata ensin turkin varmuuden vuoksi vähän pidemmäksi jättäen leijonaturkin yleishahmon, korjata se sitten oman koiran tyyliseksi linjoiltaan ja lopuksi siistiä tassujen alaosat yms.
(Olen siis ensin ajellu kuonan, tassut ja hännäntyven, sitten miettinyt, leijonako, ja jos leijona, (niin ensin tupsu päähän), niin miten lyhyeksi hännän edusta lämmön ja kokonaishahmon kannalta ja siinä samalla hahmota ja pituutta etsiessäni leikannut takapuolen lyhyeksi ja hännän edustan lisäksi vyötärön ja takatassujen yläosat sitä samaa hahmoa ja tyyliä hakien, mikäkoiralleni sopisi ja nyt kiinnostaisi koettaa trimmata sille. Sitten rinnan karvat oikeanpituiseksi ja rinnan linjojen tyyli sopivaksi, siistinyt kanssa lyhyeksi leikatun rajan kaulassa, niin olen nähnyt koiran yleishahmon mittasuhteet. Sitten leijonaharja ja lopuksi siistinyt tassujen alaosat. Häntä on pitänyt suhteuttaa muuhun turkkiin, joten se on yleensä jäänyt viimeiseksi ja olen yrittänyt leikata siihen monimutkaisia luonnollisia ilmeikkäitä muotoja, vähän niin kuin lehtevä oksa, kun koira sillä paljon elehtii, niin on parempi, ettei se ole pönttö tai ilmeettömästi aina sama.)

* * *
3.2.2017   Koiran tai muun eläimen harjaamisesta
Periaatteessa on hyvä harjata aika järjestyksessä turkki läpi, niin tulee kaikkialta kunnolla harjattua ja muistaa, mistä on jo harjattu ja mistä ei. Mutta jos harjaa vaikka tuohon viivaan asti tällä kertaa, niin aika ilmeetöntä jälkeähän siitä syntyy. Jos sen sijaan kuulostelee kuiran tyyliä ja tapaa pitää harjattavaa seutua ja sen lähitienoota, niin siitä saa tyyli-ideoita, miten voi kiehkuramaisesti, viuhkina, villavina tupsuina, lennokkaina harjoina ja tuuheutta turkille tavoitellen harjata kunkin kohdan suurin piirtein järjestyksessä, mutta ennen kaikkia mielitekojen ja koiran tunnelman mukaan ilmeikkäästi ja yrittäen pitää turkin hyvänä: oikein tuuheana, näyttävänä, kiharaisena, kunkin kohdan omalla tyylillään ihan jo huvinkin vuoksi ja siksi, että koira on sillä tavoin hieno, näyttävä.

* * *
25.3.2017   Kansallisromanttisella teemalla kun äsken vain jotakin saksin, niin tuli tällainen:

Tuossa tuo tyylin hersyvyys tulee siitä, että jos jossakin meinaa tulla kaavamaista, niin pidempi turkki niille seuduin, eli vapaampaa ja tunteidenmukaisempaa, ja jos jossakin meinaa mennä höttöpupuksi, niin aika paljon lyhyempi turkki niille kohdin. Kansallisromanttisessa taiteessa vapautta oli tunteiden paloon asti, joka puhti käytettiin maailmassa merkityksellisiin suuriin parannuksiin ja hyvään elämään niin kuin ihmisen luonto on ja malliksi muille sopii. Muiden saamisessa mukaan on olennaista, ettei laadi liian suurta taakkaa ja että löytää nuo asiat ihisen luonnosta,sekäettä kasvattaa nuoremman polven kapasiteettia tervehenkisyyden ja terveiuden elämäntapojen avulla, kykyä elää sovussa yhteiskunnassa, kun kullakinon omaa tilaa muttei diktatuuria toisten ylitse epäreilusti.
Maalausaiheiseen blogiini http://akvarelliblogini.blogspot.fi/ lisäsin:
"Tuossa tuo, että miksi meininki ei mene huonosti, kun ihmisille antaa vapautta, niin sivistystä kumminkin edellytetään ja sivistys katsotaan maailmankuvan rakentamiseksi, missä maailmankuva on siis käsitys elinympäristöstä ja sen tärkeistä asioista, ei manipulaation ulkoa luettu viitekehys tai teknisten muistikikkojen lähde. Mietitään sitä,millaista on elää ihmisenä,mikä tuo hyvän elämän, mistä välittää ja mitä tehdä noiden asioiden eteen, ei pakoteta edes koululaisia liikaa, ei hyväksytä palikkajärkisempien jöötä."

26.1.2018    Aprikoosivillakoirallani on nyt tammi-helmikuun pakkasten vuoksi trimmaustauko, mutta tulin miettineeksi trimmausta: Jos itselläsi on jokin näkemys aiheesta, joka myös koiraa kiehtoo, kuten vaikka, että linnunlaulusta voi koira kai oppia musiikkia, niin koiraa voi trimmata niin, että on tuo teema ja oma koira mielessä yhtä aikaa, kun leikkaa jotakin linjaa tai pintaa, ja saksii sitten summittain niitä teitä kuin mikä on tuon näkemyksen tunnelmasita. Ja tunnistaisi koirastaan niitä uomia, että esim. tuohon tapaan voi kuunnella linnunlaulua ja voi, miten hienot musiikin maailmat siitä voivatkaan aueta. Ja näin omasta kokemuksestaan ja näkemyksestään neuvoo taidon elementtejä. Ja toisaalta arvostaa koiran omaa näkemystä vastaavasti, antaa sille tilaa, antaa koiransa kehittyä yksilönä, persoonallisuutena, jolla on omaa viisautta, omaa näkemystä iän myötä aina vain enemmän ja joka sen myötä voi tuoda oman hienon panoksensa, apjolti siihen tyyliin kun mtä käyttää trimmattavana ollessaan mallksi, kun aiheesta on puhetta.

Meidänkö talosta taiteilijatalo? Tee näin!

"Rakentajasta taiteellinen nain
Kirj. Taidemaalariksi
Tunteet, elaman viisaus, musiikki ja kuuluisat maalaukset ovat aina
olleet minusta hienoja, mutten sitten ole osannut kummoisia itse
laatia, mita nyt arjessa ollut tunteva ja sosiaalinen kumminkin.
Paakaupunkiseudulta Savonlinnaan muutettuani (varokaa taalla pain
lukuisia murhaajia ja suomalaisvihamielisia) olen tullut
harrastaneeksi paljon omin pain laulelemista ja opetellut maalaamista
vesivarein. Paljon olen taiteesta oppinutkin ja nyt vaikuttaa silta,
etta osaisin neuvoa, miten aika tavallinen suomalainen rakennusmies
tai - nainen voi mittasuhteita ja tilavuuksia hiukan justeeraamalla
rakentaa taiteilijatalon, siis taiteille edullisen ja hyvaa mielta
tuovan, vaikka on ihan tavallisesta talosta kysymys.
Ero on siina, minka henkisia ovien ja ikkunoiden korkeudet ja
sijainnit seka kulkureittien tilantuntu, huoneen tilantuntu eri
paikoissa yms. ovat. Ja se ei ole monesta sentista kiinni. Tehdaan
niin, etta ollaan hyvalla tuulella, esim. hyvin syoneita, jaksavaisia,
luonnosta nauttineita, hvaa tekevasti liikkuneita, toisten kanssa
juttuun tulevia, elamanviisaita mietelmia lukenut, kaunista musiikia
kuunnellut, rukoillut, tms. hyvan hetken piirteita vaalien ensin,
jotta saadaan esim. aamupaivalla tai ihan aamusta hva seesteinen hyvan
mielen hetki.
Ihan niin kuin jos knalla raapustaa joskus paperille tikku-ukkoja,
kukkia ymns. mita nyt saattuukaan raapustamaan, niin jalkikateen
jaljesta muistaa hetken tunneloman. Huonojen hetkien tuotokset ovat
myttyisia ja jotenkin ahdistavia katsella mutta hyvana hetkena, esim.
kesalla luonnon vehreydessa oltua, tuotettua katsellessa tulee aina
hyva mieli. Erot jaljessa eivat useinkaan ole suuria ja silti niiden
ero tunnelmassa voi olla suuri.
Niinpa ikkunoiden paikkoja yms mietittaessa onb hyva olla hyvalla
tuulella ja asettaa ovi tms tasapainoisesti, tuntevasti ja
onnellisesti keskelle tilaa niin etta huoneeseen, aukkoon yms. tulee
mukava tunteva tunnelma. Jos haluaa taiteellisen, niin miettii samalla
myos hienoja taideteoksia, niiden onnistunutta henkea, etenkin
ikkunoiden sentin ja millintarkkoja sijainteja mietittaessa. Ja sitten
heti merkitsee tai mieluummin tukee ne paikoilleen siihen, jottei
hetken henki haihdu ennen kuin saa uudelleen mietittya etta tahanko se
tuli. Hyva on ikkunaa tms kiinnittaessa mos olla hyvalla tuulella ja
pitaa mielessaan tuota tuntevuuden, onnen taiteen yms. henkea mita
toivoo asumisen tuovan. Niin ja onnea...

Uuteen asuntoon muuttaessani olen ensin siivonnut kivaksi ja tuonut
ensimmaisena sellaisia tavaroita, joiden olen halunnut olevan tarkeita
aihepiireja elamassani, esim. soitin keskeiselle paikalle tai
ompelukone, koriste-esine tms. ja sisustanut sitten niiden ehdoilla
muunkin. Rkentaeesa voisi kai aloittaa paaelementeista: ikkuna, ovi ja
huoneen valoisuus seka eri osien tilavuus ja lopuksi varit myos
elamanviisaudella valittuja onnellistuttavia ja tekemisille (aistit
auki) edullisia..."

* * *

17.2.2017   Matkailumainoksessa näin kuvan talosta Alpeilla, joka oli rakennettu niin, että ympäröivä luontomaisema oli erityisesti edukseen: alppimaisema vuorineen järvineen, jotenkin klisheemäinen ja tyytyväinen, vaikka ilman tuota aika tavallinen oloista Alppi-taloa olisi ollut paikka vähän rämeen reunan näköinen, tosin Alppi-järven ranta.
Voisiko talon sijainnille ja näkymille kuistilta, ikkunoista ym löytää noin hyvät paikat ja mittasuhteet, suunnat yms? Tuossa kai katon kaltevuus oli kiva. Mutta ehkä sekin on osin kysymys siitä, miten päin vinoittain talo on.
http://puidenkaatamisesta.blogspot.fi
 Maalausta harrastaessaan oppii tuosta sen, että kun tulee johonkin paikkaan, niin näkymän tunnelma vaihtelee nopeasti kulkiessa, niin että hienot näkymät ovta jossakin jonakin silmänräpäyksenä ja niiden löytäminen uudelleen edellyttää samaan kohtaan palaamista. Ja esim. lähempänä metsän reunaa on tunnelma toisenlainen, yksittäiset puut erottuvat paremmin.

Luulen,e ttä onnekkuus vaatii sekä jatkuvan maisemien katselun luonnollisuutta ja tunnelmallisuutta, maiseman kauneutta ja rönsyilevää näkyvyyttä, että hyvin voimin ja tervehenkisesti yksittäisiin asioihin tarttumista, eli maiseman yksityiskohtien tulisi myös näkyä hyvällä tavalla ja tenhoavasti.
Onni sen sijaan tuntuisi vaativan suojaa, mikä yleensä löytyy kulttuurin valtavirran jonkin osan uomasta, sekä tervehenkisyyttä ja asioihin niiden tenhon vetämänä uppoutumasta loppuunkuluttamatta niitä ja urauttamatta elämänsä piiriä osaamattomammaksi, polveilemattomaksi, mikä onnistuu esim. jos seudun kulttuurin valtavirta tarjoaa tervehenkisesti mieliaiheitasi kivassa muodossa ja puuhailet monenlaista.

Kiva siivousjälki näin & Viherkasvit kivasti

"Naapurissa joku siirteli huonekaluja ja luuttusi ym. Kun hän lähti
äsken pois, huomasin, että se olikin mies. Siivoava mies kai siirtelee
huonekaluja ja imuroi. Siitä jäisi karu jälki ilman naisille
tyypillistä kivaksi laittamista: vaikkapa viltti ja tyyny tai kivoja
esineitä viihtyisyyttä tuomaan. Ilman huonekalujen siirtelyä
siivouksesta puuttuisi elämänmakuinen puhti. Paras tulos ja
kivoimmalta tuntuu kun sama ihminen tekee molemmat.

Kivaksi laittamisesta sen verran, että tee hyvällä mielellä äläkä
korjaa yksityiskohtia, jottei tule työmäinen ilmapiiri niihin ja riko
kokonaisvaikutelmaa. Esim viltin tai maton levittäminen paikoilleen."


VIHERKASVIT KIVASTI
Viherkasveihin ja kukkiin "on saatu näyttävyyttä sillä, että ruukun paikka ja asento on valittu hyvänä päivänä hyvällä hetkellä, esim. auringonpaisteisena vapaahetkenä, noin vain ohimennen sellaiseksi kuin mikä hyvältä tuntuu, ja jätetty ruukku ja kasvi sitten siihen ruukkuun koskematta lehteäkään oikomatta, kastellessakaan, viikoiksi tai kuukausiksi, jolloin kukka itse asettuu valon ja tilan mukaan niin kuin sille on hyvä kasvaa ja nättiä on."
Katso http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html

* * *

5.3.2019   Jos joskus on jotakin hankalammin puhdistettavaa kotona, niin jynssäämisen lopputukos saattaa riipua kerrasta, esim. äskettäisestä tai mielessä pyörivästä sosiaalisesta seurasta tai tekemisestä, ja niin, jollei jollain kerralla hyvin suju, niin parempana päivänä voi lopputulos olla parempi, esim. viisaammin mietitty tai voimia enemmän, valoakin.

14. maaliskuuta 2019   Äitini tapasi opettaa siivoamaan kuin raivaustraktori: yhdelle kohden tulee suoraviivaisesti jonkinlaista jälkeä, kun taas reunoilta on ikävän räjähtäneen näköistä. Omasta mielestäni on parempi siivota toisin: miettien, mikä kokonaisuus tämä on ja miksi se on hyvällä tavalla, kun näin siivoan, tai mikä sille olisi hyvä, niin jää hyvä mieli siivoamisesta eikä ikävä.

Mielestäni siivoamisen tulisi olla järkevää paikkojen laittamista hyviksi elää ja tehdä, vähän niin kuin terve eläin sukii höyhenensä tai turkkinsa ja niin sen on hyvä, jopa loistelias elää. Mutta silloin on tekemisentavankin oltava hyvä,pakkopullan sijasta oman motivaationsa seuraamista, hyvien tekemisentapojen käyttämistä, elämää varten oppimista hyvistä tekemisentavoista, rytmityksestä, käytännön ratkaisujen vaihtoehdoista ja hyvistä vaihtoehdoista niissä, eri tekemisten eroista, yms. Siivoaminen ei saisi olla kuin ruutu, että tästä narsk alkaa ja nyt on pakko, ja sitten taas puurtaapakko pakko ja sitten lopahtaa että siinä se, vaan tarttis olla elämässä motivaatio, käytännön teko siihen suuntaan, kyllin hyvä kunto, jottei mene lyttyyn tehtäväst', poaljon arkijärkeä ja etäisyyttä, jotta tekee mielekkäät ratkaisut, muusta elämästä oppineet eikä urautuneen romahtelevat, ja työntekotapa ponteva eikä itseä pakottava,kaukaa viisas tervehenkinen eikä ruutumallinen.