Käsityötaidot muiden taitojen ja älyn kehittäjinä

Lainasin kirjastosta Leila Pölkky-Pieskän kirjan Kaunista kotiin, jossa oli kudottu hienoja mattoja, pöytäliinoja, poppanoita. Joidenkin mattojen ymkutomistapa oli tosi taitava, jälki kaunista ja näyttävää, taidoista ja uskonnollisuudesta kielivää.
Tuollainen käsityön jäljen hienous on kiinni hetkessä elämisestä ja aihepiirin suojaamisesta & sen tason nostamisesta rukouksin ja keskittymällä kovin suuresti sen vaalimiseen ja sen suomien elämänmahdollisuuksien vaalimiseen käsityötä tehdessä. Jollei moista etukäteen osaa, niin se on kiinni hetkessä elämisestä ja siitä, että ottaa työntekotapaansa ja työnjälkeensä mallia työn hyvistä materiaaleista: jos pidät siitä, minkä elämänalueiden vaalimiseen jokin paikkakunta on keskittynyt, kiehtoutunut niistä, niin jos ostat materiaalit sieltä, kuten vaikka tavalliseen sukan tms kutomiseen villalangan, niin valitse sellainen työ, mihin se on erityisesti tarkoitettu ja mikä itseäsi silloin kiehtoo (Katso tarjoukset: kauppa tarjoaa jotakin pidettyä, yleensä laatuunsa nähden halvalla, koska sitä myydään erityisen paljon. Alennus on eri juttu: tuotteessa on ehkä jokin vika, jonka vuoksi se ei kelvannut asiakkaalle, joka olisi kumminkin juuri nyt halunnut sellaisen tuotteen itselleen, vaan asiakas palautti sen.), niin lanka tms neuvoo käyttäjäänsä työn tekemisessä, sen kauneustajussa, taidoissa, ideaaleissa, tekemisentavoissa,rytmissä, motivaation laadussakin kenties. Silloin pitää antaa materiaalin olal sorkkimatta, esim. lankaa ei saa vyyhdeltä keriä kerälle vaan käyttää suoraan vyyhdeltä, jolloin kehräämön työnjälki näkyy hienosina nyansseina yms. Eli näin saat hetkessä eläen aistrein, tunnelmin, taidoin, elämänymmärryksellä yms tunnistetuista asioista mallia tekemisen sujumiseen, sen taitoihin, taidoissa kehittymiseen.
Näin laajemmin, jos elät aistit auki, nähdyssä maisemassa, jossa on mm puita ja elämää, niin rakenteet hahmottava maisemakatse on hyvälaatuisen koulutetun ajattelun tyyppinen, kelpaa moneen tekemiseen järjeksi ja on helppo kantaa mukana, helppo olla fiksu sillä tapaa, jos ei jätä sokeita läikkiä maisemaan. Katso ajattelukurssini blogistani http://pikakoulu.blogspot.fi .
Jos tuossa maisemassa eläen, elämän keskellä' siis, hahmotat tunnelmatajulla ja poplaulumaisesti tekemisen vireitä, eri puolia, opit niin hahmottamaan tekemisen elementtejä, joista rakentaa taitoja laajemmin. Huolehtia elämä hyvälle tolalle maisemassa, elinolosuhteet hyviksi reilusti ja kaukonäköisesti (laajermpi maisema) on suunnilleen sama kuin sivistys ja hyväksyttävä käytös lähes kaikkeen, jos kyllin viisas olet ja jos maisema on kylin laaja, vaikutusalueensa laajuinen ainakin ja hyväntahtoinen ja viisas laajemmissa yhteyksissä, esim. ulkoa luetun sivistyksen ja hyvän tahdon myötä. Kiva liikuntaharrastus auttaa taitojen elementtien hahmottamisessa ja elämänviisaammaksi kehittymisessä.

Kirjonnasta

"Kirjonta
Lainasin kirjastosta Anita Gunnars'in kirjan Kirjomalla kauneutta arkeen, ja siinä näkyy kirjoneen rattoisasti ja taidolla, kaunista, ja kun yksittäisen ohjeen luin, niin oli kukkanen paljon nopeampi tehdä kuin mitä sen kuvasta olisi luullut, mutta kauneussilmää hänellä on. Kun yksivärtiseen fleeceen kokeilin kukkaa kahdella villalangalla, niin tuli jotenkin pramean näköinen, ei ollenkaan collagemainen kuten pelkkä kangas. Mutta useimmat kirjontakirjat ovat työlästyneen oloisia niin, että tuolla hyvällä kirjalla on kamalan paljon merkitystä, ja kai sillä, että itse olisi samalla tavoin viehättynyt kirjomisen mahdollisuudesta eikä ottaisi isoa kimpaletta vaan vähän vaan jotakin koristetta jonnekin nurkkaan tms.

Tuossa tuo eka ja tähän asti ainoa yritelmäni kirjonnasta: kömpelö mutta viihtyvyys tuo jälkeen näyttävyyttä, toimivuutta koristekuviona, jolloin kangaskin näyttää parempilaatuiselta. Mutten sitten tiedä, miten käy koristeelle pesussa, nuhjaantuuko ja lätistyykö. Jätin noita langankiekuroita silleen kun kivasti luonnostaan asettuivat, eivät minkään säännön mukaan, (vähän niin kuin kaavoitta ompelun ohjeessani,) ja etsin kukkamaista tunnelmaa, vaikkei muoto olisi ollut just oikeanlainen."

Kirjoitin tämän ompeluaiheiseen kirjoituksseni tässä blogissa http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/01/ompelemisesta.html

Ohje vaatteiden ompelemisesta ilman kaavoja http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html haaveensa oppainaan

* * *

24.5.2018   Kirjastosta lainaamassani kirjasessa Sillkinauhakirjonta (kustantaja Ajatus) oli tosi elävän ja oikean näköisiä kukkia lehtineen, erityyppisiä kukkia silkkinauhasta, kaikki ainakin hiukan kankaan tasoista ylös nousevia. Niistä jäi vaikutelma, että tätä irjonnalla varmaankin haetaan, ja ohjeet oli myös, kuulemma 5 kertaa nopeampaa kuin tavallinen kirjonta. Mutten sitten tiedä, onko liian kiinalaista. Mutta kuitenkin oikeat kukat tuli useasta kukasta mieleen. Mutta ovat ehkä liian laitettuja moneen, kuvioiduimmat kai vain uskonnollisiin esineisiin sopiviA. mUTTA ESIM. RINTANEULAN TAPAISENA KORISTEENA tai jonakin liinana mökillä, millä peittää vasu tms paikassa, jossa luonto muutenkin tarjoaa runsaasti silmänruokaa.

Kukkien ja lehtien tekotavassa oli se, että tehtiin varsin yksinkertainen pisto mutta kiinnitettiin huolella huomiota sen tunnelmaan ja luonnollisuuteen, luonnon antaman ohjeen kaltaisuuteen. Olisiko siinä hyvä malli lasten kasvatukseen: näin opetan lapsia, teen aika yksinkertaisen asian mutta hyvällä tavalla, laadulla, niin että siitä oppii laopsi elämää varten ja on luonnollinen elämän uoma lapselle,maailmankin kannalta positiivinen linjaus (kukka, lhti, varsi).
Näin voisi arvata, että niin isän kuin äidinkin olisi opettavaista tehdä yksi silkkinauhakukka parhaansa yrittäen lasten opettamista varten, kenties ilman vartta, jos se kerran on toisentyyppinen. Mutta harjoitteleminen ja turaaminen ei ole ideana vaan vaikkapa pidemmän ajan kuluessa pisto pistolta tehty jo ekalla kertaa hieno, luonnollinen, väkertämätön, etenkin pakottamaton silkkinauhakukka lehtineen. Ja tähän liittyen ei pitäisi ottaa yhtään vaikutetta joltakin käsityöihmiseltä, joka tekee kukkia monta tai muuta käsityötä aljon, sillä silloin on tsempoi olematon ja moni näyttää vain parhaan tai oikeasti toisen tekemän vaikka tavallisesti tekee myttyiosdiä epäonnistuvia. Ja sitä paitsi ei ollut ideana ottaa käistyövaikutetta lastenkasvatukseen vaan oppia käsityön varjolla jotain ihan muuta.
Tuossa siis tuo idea on, ettei tehdä viivapiirrosmaisesti vaan tekemisentapana on huomio siinä, että miten tuo materiaali nyt asettuu. Etsitään siitä hyvä vaihtoehto sorkkimatta, samantapaisesti kuin lapselle uutta neuvoessa tai jostakin olennaisesta arvosta mainitessa huomioida se, että miten lapsi tätä aihetta lähestyy ja mikä siis on kommunikaation tulos, onko se aiheen kannalta hyvä ja lapselle tulevaisuuden elämänmahdollisuuksia runsaasti luova. Tehdään siis yksi lehti tai terälehtikerrallaan, joskus vain kenties aloitetaan yhtä tai saadaan se loppuun, kiinnittäen huomiota sen henkeen ja kukkaesikuvanan / viisauteen, joka noita elämänmahdollisuuksia ja yhteiskuntaan sopivuutta tuo. Lasta opettaessa on aiheen oltava selvänä mielessä, yksi lehti tai terälehti on erilainen kuin miten nauha tai muu käsityö toiseen asettuu, ja niin on kerrottavalla asiallakin oltava tilaa, on oltava tilaa ja hetki sille elämänalueelle, vähän kuin mökkeillessä hienolla laadulla tehtävä jotakin, mistä on hyvä jatkaa, mikä on hyvä elämälle. Tosissaan tsempaamnen ja ainutkertaisuus tekevät sen, että oma kapasiteettisi on täydesti käytössä, luo siis tietä isompaan osaamiseen, enemmän koko ymmärryksensä ja elämänsä painolla uudelle tielle lähtemiseen. Luonnollisuus taas on  tae siitä, ettei yritys mene pieleen, jos se on myös sivistyksen ja terveenä järjen mukainen, mm tunteidenmukainen "Elä ja anna toisten elää"-periaatteella.

Helppo ja hyvä villasukan kantapää

KANTAPÄÄN KUTOMISEN OHJE: "

15. Villasukan kantapään kutomisen ohje (ja koko sukan kutomisen ohje)

Villasukan kantapään kudoin näin:

Ensin resoria nilkkaan, sitten valmiista sukasta mallia ottaen kantapään alueen ympäri suoraa kudosta suunnilleen puolen silmukkamäärän verran, siis edestakaisin, kun muut silmuta odottivat puikoillaan.

(Tässä olisi pitänyt kiinnittää huomiota siihen, mihin kohden rsoria suorat silmukat rajautuvat, eli tuleeko toispuoleinen ja symmetrisesti kumpaankins ukkaan, vai molemmat symmetrisesti. Ja jos sukan alku on korkeammalla, niin taakse kai on hyvä jättä korkeutta enemmän.)

Kun kantapään korkeus on (kokeillen jalassa) sopiva, niin kudoin (jotakin riviä jatkaen) neljä (siis kantapään taaimman osan leveyden verran, oli paksu kahdesta langasta yhteen kierretty lanka) keskimmäistä silmukkaa yhdelle puikolle ja sivut omillaan, tarvitsin siis kuusi puikkoa. Ja siitä sitten kummaltakin sivulta yksi silmukka nostettuna puikolle per kerros (vastaavasti jalan muodon mukaan: kaikki silmukat = kantapään leveys siltä kohden), eli käytännössä (useimmiten) kääntyessä kaksi nostettuna ja keskimmäinen kudotaan samoin kuin muutkin silmukat. Kymmenen levyisenä sukka jalkaan kokeillessa oli hiukan (noin silmukan verran sivula pois askelten alta) kantapäätä leveämpi eli sopivan levyinen.

Loput silmukat kantapääosan sivuilta kudoin yhteen aina reunimmaisen silmukan kanssa, jotta kantapään leveys pysyi sopivana.

Sitten nostin kummaltakin sivulta joka toisesta välistä silmukaksi puikolle kuteen reunan, kun se vaikutti suunnillen sopivalta.

Sitten kudoin ympäri resoria resorin kohdalle ja suoraa suorien silmukoiden kohdalle ja kavensin alussa muutamaan otteenseen yhden silmukan resorin ja puikolle nostetusta alkaneen suoran kudoksen rajalle. Kunnes oli yhtä paljon silmukoita kuin alussa, ja niin kudoin putkea kunnes 

(suoraa kutoen) kavensin sukan kärjen pikkuvarpaan ohitettuani."

* * * 

LISÄHUOMIOITA:

"

16. Lisähuomautus kantapään kutomisesta

 7.1.2017   Tuossa kantapään kutomistavassa on huomattava se, että kerroksia kantapäähän tulee yksi 4 silmukan kerros, kolme kerrosta, joissa on kummaltakin puolen nostettu yksi silmukka keskimmäiselle puikolle, ja kolme kerrosta, joissa on keskimmäisen puikon laitimmainen silmukka kudottu yhteen reunapuikon sisämmän silmukan kanssa. Eli kerroksia on reunapuikon silmukoiden määrä plus yksi, joten eka kerros kudotaan samaan suuntaan kuin vika, jos reunapuikolla on silmukoita parillinen määrä, ja siitä on sitten jatkettava ympäri koko sukan eli vikan kerroksen tulisi olla oikein kudottu ja siksi siis tässä tapauksessa ekankin (4s). Luulen siis näin, muttent iedä, onko siinä iso ero jos onkin toisessa reunassa ja kutoo siitä sitten oikein päin ympäri kumminkin.

"

Kantapäälappu kudotaan siis toiseen suuntaan oikeaa ja toiseen nurjaa, jotta saadaan sileää, ihan samanlaista kudosta koko lappu.

Tuossa tokan sukkaparini sukka parsittuna, mutta hyvä on ollut jalassa

Nämä kaksi kohtaa ovat kesältä, kun parsin sukat:

"38. Huomio kantapään kutomisesta
Lankaa ei saisi pitää kireällä kantapäätä kutoessa esim. siksi, että hermostuneena jännittää, että mitenköhän tämän kantapään kanssa nyt käy, millainen tulee, sillä lanka jää pysyvästi möykyiksi, jos se kutoessa silmukoiden muodostuessa on muhkuraisen ritilämäinen, ihan niin kuin muovikassin sangat tupaavat jäämään ryttyyn, kun ne kerran menevät kädessäruttuun. Sen sijaan jos kutoo pitäen langan rennon leppoisesti aika löysänä, niin se pehmeänä lätistyy jalan alla mukavaksi."

"37. Parsimisesta
 Kutomani sukan kantapää kului jalan alla puhki melkein kokokantapään laajuiselta alueelta. Poimin silmukat ohuelle puikolle siltä puolen, josta olin kantapäätä alunperin aloittanut kutomaan,ja kudoin reiän kokoisen ja levyisen lapun (toinen puolioikeaa ja toinen nurjaa), kokeillen koon kädellä levittämällä, ja varoin tekemästä siitä niin suurta, että se sukan reunan kanssa tekisi kaksinkertaisen kohdan jalan alle. Sitten päättelin sen (3.2.2019 löyhä reuna, jottei tule paksu vaan levitettäessä saa sen yhden langan paksuiseksi, paikan voi tehdä niin ison, että se peittää selvästi ohentuneen laueen ja rajautuu ihan ehjiin silmukoihin) ja ohuella langalla ompelin sen muiltakin reunoilta kiinni sukkaan, kiinnittäen huomiota, ettei sukka purkautuisi reunoilta myöhemminkään. Mutten tiedä, millainen lanka tähän olis hyvä. Sukkalanka on liian paksu ja ompelulanka hiertää sukkalangan rikki, joten jotakin siltä väliltä kai. Paikkalappu saisi kai olla huomaamattomammmalla värillä kuin alkuperäinen sukka,luulen.
Tuossa tuos sukka, ihan on hyvä jalassa,mutten ollut niin taitava noita reunojaompelemaan.  "

Näin hiukan kokeneempana sanoisin, että sukkalankaan verrattuna kolmasosapaksuinen villalanka olisi tuohon paikan reunojen ompelemiseen sukkaa parsiessa ehkä ihan hyvä.


"Piirsin kaavakuvan villasukan kantapään kutomisesta.

Kuvan tekstit: 

RESORIA NILKKAAN
KANTAPÄÄLAPPU (kantapään korkeus)
(kolmiomainen osuus:)   ITSE KANTAPÄÄ LEVENEE 1 S. PER KERROS (per puoli) NOSTAMALLA
(suora jatke:) tarvittaessa loput kudotaan yhteen 1 per kerros per puoli

Tässä välissä nostetaan kantapäälapun reuna puikoille, jotta päästään kutomaan putkea.
SITTEN KUDOTAAN JALKATERÄN YMPÄRI PUTKEA


Kudoin villasukan kantapään loppuun. Siitä tuli pyöreä mutta ehkä arvioin jalan leveämmäksi kuin se onkaan.Tässä kullakin kolmesta puikosta oli aloittaessa sama silmukkamäärä.

"

* * *

Lainaukset kutomisohjeistani http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/12/neulomisesta.html  , missä monta (noin sata) muuta vinkkiä, mm lankojen valitsemisesta, mikä on vaikuttanut olevan kutomisen tärkeimpiä kohtia.