Kirjonnasta

"Kirjonta
Lainasin kirjastosta Anita Gunnars'in kirjan Kirjomalla kauneutta arkeen, ja siinä näkyy kirjoneen rattoisasti ja taidolla, kaunista, ja kun yksittäisen ohjeen luin, niin oli kukkanen paljon nopeampi tehdä kuin mitä sen kuvasta olisi luullut, mutta kauneussilmää hänellä on. Kun yksivärtiseen fleeceen kokeilin kukkaa kahdella villalangalla, niin tuli jotenkin pramean näköinen, ei ollenkaan collagemainen kuten pelkkä kangas. Mutta useimmat kirjontakirjat ovat työlästyneen oloisia niin, että tuolla hyvällä kirjalla on kamalan paljon merkitystä, ja kai sillä, että itse olisi samalla tavoin viehättynyt kirjomisen mahdollisuudesta eikä ottaisi isoa kimpaletta vaan vähän vaan jotakin koristetta jonnekin nurkkaan tms.

Tuossa tuo eka ja tähän asti ainoa yritelmäni kirjonnasta: kömpelö mutta viihtyvyys tuo jälkeen näyttävyyttä, toimivuutta koristekuviona, jolloin kangaskin näyttää parempilaatuiselta. Mutten sitten tiedä, miten käy koristeelle pesussa, nuhjaantuuko ja lätistyykö. Jätin noita langankiekuroita silleen kun kivasti luonnostaan asettuivat, eivät minkään säännön mukaan, (vähän niin kuin kaavoitta ompelun ohjeessani,) ja etsin kukkamaista tunnelmaa, vaikkei muoto olisi ollut just oikeanlainen."

Kirjoitin tämän ompeluaiheiseen kirjoituksseni tässä blogissa http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/01/ompelemisesta.html

Ohje vaatteiden ompelemisesta ilman kaavoja http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html haaveensa oppainaan

* * *

24.5.2018   Kirjastosta lainaamassani kirjasessa Sillkinauhakirjonta (kustantaja Ajatus) oli tosi elävän ja oikean näköisiä kukkia lehtineen, erityyppisiä kukkia silkkinauhasta, kaikki ainakin hiukan kankaan tasoista ylös nousevia. Niistä jäi vaikutelma, että tätä irjonnalla varmaankin haetaan, ja ohjeet oli myös, kuulemma 5 kertaa nopeampaa kuin tavallinen kirjonta. Mutten sitten tiedä, onko liian kiinalaista. Mutta kuitenkin oikeat kukat tuli useasta kukasta mieleen. Mutta ovat ehkä liian laitettuja moneen, kuvioiduimmat kai vain uskonnollisiin esineisiin sopiviA. mUTTA ESIM. RINTANEULAN TAPAISENA KORISTEENA tai jonakin liinana mökillä, millä peittää vasu tms paikassa, jossa luonto muutenkin tarjoaa runsaasti silmänruokaa.

Kukkien ja lehtien tekotavassa oli se, että tehtiin varsin yksinkertainen pisto mutta kiinnitettiin huolella huomiota sen tunnelmaan ja luonnollisuuteen, luonnon antaman ohjeen kaltaisuuteen. Olisiko siinä hyvä malli lasten kasvatukseen: näin opetan lapsia, teen aika yksinkertaisen asian mutta hyvällä tavalla, laadulla, niin että siitä oppii laopsi elämää varten ja on luonnollinen elämän uoma lapselle,maailmankin kannalta positiivinen linjaus (kukka, lhti, varsi).
Näin voisi arvata, että niin isän kuin äidinkin olisi opettavaista tehdä yksi silkkinauhakukka parhaansa yrittäen lasten opettamista varten, kenties ilman vartta, jos se kerran on toisentyyppinen. Mutta harjoitteleminen ja turaaminen ei ole ideana vaan vaikkapa pidemmän ajan kuluessa pisto pistolta tehty jo ekalla kertaa hieno, luonnollinen, väkertämätön, etenkin pakottamaton silkkinauhakukka lehtineen. Ja tähän liittyen ei pitäisi ottaa yhtään vaikutetta joltakin käsityöihmiseltä, joka tekee kukkia monta tai muuta käsityötä aljon, sillä silloin on tsempoi olematon ja moni näyttää vain parhaan tai oikeasti toisen tekemän vaikka tavallisesti tekee myttyiosdiä epäonnistuvia. Ja sitä paitsi ei ollut ideana ottaa käistyövaikutetta lastenkasvatukseen vaan oppia käsityön varjolla jotain ihan muuta.
Tuossa siis tuo idea on, ettei tehdä viivapiirrosmaisesti vaan tekemisentapana on huomio siinä, että miten tuo materiaali nyt asettuu. Etsitään siitä hyvä vaihtoehto sorkkimatta, samantapaisesti kuin lapselle uutta neuvoessa tai jostakin olennaisesta arvosta mainitessa huomioida se, että miten lapsi tätä aihetta lähestyy ja mikä siis on kommunikaation tulos, onko se aiheen kannalta hyvä ja lapselle tulevaisuuden elämänmahdollisuuksia runsaasti luova. Tehdään siis yksi lehti tai terälehtikerrallaan, joskus vain kenties aloitetaan yhtä tai saadaan se loppuun, kiinnittäen huomiota sen henkeen ja kukkaesikuvanan / viisauteen, joka noita elämänmahdollisuuksia ja yhteiskuntaan sopivuutta tuo. Lasta opettaessa on aiheen oltava selvänä mielessä, yksi lehti tai terälehti on erilainen kuin miten nauha tai muu käsityö toiseen asettuu, ja niin on kerrottavalla asiallakin oltava tilaa, on oltava tilaa ja hetki sille elämänalueelle, vähän kuin mökkeillessä hienolla laadulla tehtävä jotakin, mistä on hyvä jatkaa, mikä on hyvä elämälle. Tosissaan tsempaamnen ja ainutkertaisuus tekevät sen, että oma kapasiteettisi on täydesti käytössä, luo siis tietä isompaan osaamiseen, enemmän koko ymmärryksensä ja elämänsä painolla uudelle tielle lähtemiseen. Luonnollisuus taas on  tae siitä, ettei yritys mene pieleen, jos se on myös sivistyksen ja terveenä järjen mukainen, mm tunteidenmukainen "Elä ja anna toisten elää"-periaatteella.