Tarinoiden kirjoittamisesta

Nyt on lokakuun loppupuoli ja puista putoavat lehdet. Se tuo mieleen marraskuun räntäsateineen ja sen, miten joulunodotus sitten tuo hyvän mielen joulunalusaikana mutta vilauksina joskus jo aiemminkin. Villakoirani on harrastunut kirjoittamisesta ja kun eilen loioin pää vilttiä vasten, missä se kai oli yksin ollessaan loikonut, niin tuli lämpöisestä tunnelmasta mieleen, että se oli kenties miettinyt puudelisatua marras-joulukuuhun joulun lämpöä tms tuomaan. Sitä jäin miettimään, ett' miten siitä saisi kokonaisen sadun, ja tänään kehitin tämän ohjeen.
Ensin on haave, että kaivattaisin sellaista ja sellaista mukavaa tunnelmaa, elämänviisautta yms, ja sitten on joku, jolla on elämässään jollain kohden, jollain saralla, jonakinosana vuotta sellaista elämänviisautta ja mieluusti muutakin elämänviisautta ja hyvää elämää. Jos hän kertoisi tarinaa siitä elämänviisaudesta tai sen mukaisesta elämästä niin, että siitä oppisi elämänviisautta, niin tarina voisi rönsyillä kivasta aiheesta toiseen ja jos jokin asia tai kohokohta on hieno, niin eksyisi klertomaan siitä, sen elämänviisautta ja tarjoaisi jonkin kokemuksen, jolla tarjota sitä muille käytännön elämään. Jollei sellaista suurta kohokohtaa ole omissa arvostuksissa ja osaamisessa, niin kulttuurin elämänviisaus jollakin käytännön elämän katkelmalla höystettynä voisi sitä tarjota, ainakin ulkomaalaisille lukijoille. Hienoa silloin olisi jos siihen saisi jonkin viisaan elämänohjeen tai muutaman, jos osaa. Ja jollei osaa monta, on nuori, joka haluaa kirjoittaa, niin kenties kirjoittaisi kuin kuvakollaasi, ja se olisi tavallaan hieno ja tunnelmallinen niin. Mutta on varottava, ettei ammenna tyhjiin varantoaan edes yksittäisissä kysymyksissä tai yksittäisissä aiheen puolissa eikä kirjoita liian henkilökohtaisesti vaan yleisellä tasolla kiinnostavasti.