Tässä tuo teksti:
"Puun veistämisestä
Niin nyt tuli mieleeni, että jos lastujen vuolemisen tapaan veistäisi kuvioita puusta ja ottaisi mallia maahan varisseesta männyn punaruskean kaarnan palasesta, jolla on jokin kaarevareunainen hahmo, niin oppisiko silloin puun muotojen mallin myötä veistämään hienoja hahmoja, vaikkapa tauluksi, vähän kuin luonnon mallin mukaan, jotenkin hersyvämmin hahmot, taitavammin veistäen?
Oikeastaan en tarkoita mielikuvituksen lisäämistä, vaikka sitäkin vähäsen, vaan sitä, että jotakin eläinhahmoa tms veistäessään, tai aluksi ihan vain koristeellisia lastuja vuollessaan, olisi jokin turkin rytmi, hahmon muoto, tunnelma, rytmi, rakenne, tuntu,... luontevampi, luonnollisempi, hienompi, näyttävä, tunteikas, viisas,...
...kuin runo, kuin laulu, kuin luontonäkymä!"
* * *
4.5.2018 Vilkaisin kirjastosta lainaamaani Joel Nokelaisen kirjaa Opi vuolemaan, ja lieneekö johtunut siitä, että näytin sitä liian lösölle koiralleni, vai siitä, että moni koululainen vuolee, mutta kirjan alkupään silmääni osuneet kuvat vuolluista kepeistä näyttivät tikuiksi jyrsityiltä, mikä toi mieleeni, että moinen on koulun vaikutus, mutta voiko sittenkin olla, että pojat ottavat mallia isistään ja nämä taas eivät ole moneen vuoteen paljoa vuolleet, ja niin he miettivät, miten käsityönopettaja kouluaikoina tai jokin kirja neuvoi vuolemisesta, sen sijaan, että työväenopiston kurssin tapaan, käsityön tekemisen mahdolliusuus huojennuksena työlle, keskittyisivät, että tässä teen käsin, näin syntyy puuesine (ei vahingossa vääräkohta vaan selkeä mielikuva, selkeä työohje kuvana mielessä ja aistit auki, kiinnostus omin käsin tekemiseen),jota vuolen, sahaan yms. Pitäisikö puut myös säilyttää kosteammassa ennen työstämistä? Ihan märkä ei kai ole hyvä, koska märkä iho vaurtioituu herkästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti