torstai 26. lokakuuta 2017

Kodinhoidosta, korjaustöistä yms

Tavallaan, kun johonkin omamotivaatio on ja toisaalta on käytännön taitoja edes jonkin verran, niin mistä löytyy se, että tulisi tunteidenmukainen jälki hyväätekevin tavoin, ihan luonnostaan? Jotenkin olen tuntunut tätä tavoittavan osin runoista oppimani myötä ja osin Tai-te-ching kirjan englanninkielisen Stephen Mitchellin tekemän erinomaisen käännöksen myötä (mutta sitä lukiessa ei saa tinkiä arkijärjestä eikä vaatia oppivansa kaikkea kerralla, kuin mallista) ja osin toki elämänviisauden http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html ja käsityötaidon sujuvuuden myötä. Eli kun vaikka pitäisi vaihtaa autoon renkaat, niin osa on sitä, että on polveilevassa päivän kulussa hetki aika auton renkaille, osa siihen sopivaa virettä, ettei ole kankea vaan pikemminkin kerkeä eivätkä liikkeet tunnu ikäviltä, ja osa välineiden kunnollisuutta ja vaatetuksen sopivuutta likaavaan liikunnalliseen puuhaan, kylmäänkin. Tai niin kuin tänään, kun katselin koristetyynyäni, jota en ollut osannut pestä, kun en saa päällistä irti, niin minulla oli aikaa, odotin, niin ajankuluksi, kun näyin keskittyvän puuhaan hyvällä tavalla, niin ratkoin päällisen irti ja pesin huolella, ja niin jälki oli parempi kuin olisin osannut odottaa, jotenkin osaavamman oloinen, ja niin yksi kerrallaan tulin tehneeksi saman kahdelle muullekin koristetyynylleni. Jos on hyvä henki, niin voi nyppiä irti karvatukun kerrallaan koirankarvaisesta matosta, viltista tms ja saada niin paljan parempaa jälkeä ehkä viidessä minuutissa, muttei se suju, jos on ankea fiilis, vaan sopii jutella, miettiä muuta tms, mikä tekee tekemisestä rattoisan. Voiko tyynynpesussa kanssa olla, että tehtävä on vanha tuttu osiensa osalta mutta vaatii hyvää henkeä, kun on koristeesta kyse? Eli hyvänä hetkenä sujuu, muttei huonona urautuneena, pakon alla tai aikataulutettuna.


Käsitöissä on paljon tuota samaa: jos jokin villalanka tai kangas kiehtoo, niin siitä oppii hyviä tekemisentapoja, rattoisuutta ja suunnittelua, ja samalla tapaa tehden sitten korjaustyöt ym kodinhoito sujuu paljon paremmalla laadulla.

* * *

Olen joskus kirjoittanut mukavammalla tavalla siivoamisesta jotakin http://tienraivaajat.blogspot.fi/2016/08/siivoamisesta.html .

* * *

Tässä joku talvi oli koiralla kylmä ja äkkiä nappasin halvasta huovasta sille lämmikkeen, mutta huopaan jäi suorakulmainen kolo, aika iso, enkä osannut oikein ongelmalle mitään tehdä. Hlesingissä oli jatkuvasti sellaisia ongelmia, kai se oli käytännön taitojen puutetta, kun nyt kun tartuin toisella koirallani olleeseen viltinjämään, niin oli aika selvää mitä sille tehdä: nypin karvoja vähemmäksi ja leikkasin viltin tuon suorakaiteen verran lyhyemmäksi, jotenkin kivasti reunan muotoillen, vähän joulumaisesti ja kotoisasti eikä suorassa kulmassa, ja sitten pesin villapesuohjelmassa. Niin jäi toinen palanen koirien lämmikkeeksi, jos joskus vielä tarvitsen, ja se oli aika arkijärkinen ratkaisdu, ei jäänyt kaihertamaan. Mutta mitä tuossa siis pitää osata? Luopua vanhasta, joka nykyisin on epäonnistunut, ja etsiä jäljelle jääneitä kivoja vaihtoehtoja, vaikkeivät olisi niin hienoja.  Ja tehdä sitten niihin tarkoituksiin mukava ja hyödyllinen. Ja toteutus ei lakihenkisesti vaan niin kuin mukavaa ja tunnelmallista on, kätevääkin, ei liian työmäistä, mikä kai olisi tuohon verrattuna pieleen menneen tunnelma.

* * Ä

31.10.2017   Tässä joku päivä sain nuo tyynyt valmiiksi, lähinnä vain sullottua täytteen sisään ja ommeltua kaksi kiinni ja kolmannessa oli onneksi vetoketju.

6.11.2017   Jos on kodinhoidossa, käsitöissä tai jossakin muussa paljon huonomi kuin mitä keskiverto näyttää olevan, vaikkei haluaisi ja vaikka tsemppaa, välistä kovastikin, niin siinä on kai yleensä kaksi vaa'ankieltä: toisaalta tarvitaan taitoja, joilla nousta ongelmakohtien ylitse, ja toisaalta täytyy huomata sama mitä pyörätuolienkin suhteen eli että vaikka tuo kohtalo on useimmille suomalaisille pahasti toiveiden vastainen, niin se kumminkin on haave osalle ja kokonaisissa maanosissa tosiaan kuljetaan kuumuuden vuoksi koko ajan niin verkkaisesti ja aikaansaamattomasti eli ehkei se ole kauhistus niin isolle osalle maailman väestöstä kuin oelttaisi. Eli tarttee luokitella ihmiset kahteen ryhmään: niihin, joilla on tavoitteena noin huono tai huonompi,ja niihin, jotka tavoittelevat selvästi parempaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti