Puutöistä

Katselin tässä Paul Forresterin Puutyökirjaa. Siitä ei tullut niin upea fiilis kuin suomalaisesta Opi vuolemaan, vaan enemmänkin näpertelyä ja koneiden kanssa pelaamista. Jäin miettimään,että kaikki pojat eivät varmaankaan ole itse niin puutyöharrastuneita ja siitä onnettomuusvaara, haluavat luistaa pois, pilata jutun. Kaikki eivät myöskään ole yhtä elämänviisaita ja puutyö kysyy tervehenkisyyden ylläpitämisen kykyä, sillä on onnettomuusvaara ja tarvitaan usein voimaa. Mutta luulen kyllä, että kirjan taltalla tms tehdyt puutyöt perustivat myös joko toisenlaiseen puulajiin tai puun sopivaan kosteuteen, minkä hahmottaa helpommin, jos on haaveena oppia vaikkapa veistämään veistoksia. Ylipäätään luulen,että tarka sahaus onnistuu paremmin, tarkempaan, jos oma harrastuneisuus on veistosten tms teossa eikä sahaamisessa, sillä tunnelmatajulla hahmottaa tarkemmin kuin millimetrimitalla. Kanssa joissakin töissä oli kai mainittu väärätyökone. Päätyökone näytti olevan saha: pöydällä oleva kiinteä pystysuora kuviosaha, jolla kai saa upeita muotoja, jos piirtää viivan ensin, on tavallista puutavaraa, mikä on helppo hahmottaa ja käsitellä, ja sitten piirtää linjat (kenties paperi- tai pahvishapluunaan, jonka voi leikata mattoveitsellä jämälauta alusena) tunnelmatajunsa ja elämänkokemuksensa perusteella hyviksi käyttää ja kivantunnelmaisiksi, puun tenhon (oksankuviot, värit, yms) tapaan näyttäviksi. Kaarevaa sahajäkeä ei kai voi höylätä tavallisella höylällä, mutta kavahöylällä voisi hyvin ja helposti, ainakin jos höyläisi pinnan vähän kaarevaksi niin, että höylä ottaa vain osaan leveydestä kerralla, ja niin kai olisi paljon näyttävämpikin, jos samalla keskittyisi puun tenhoon ja puutöiden kiehtovuuteen. Mutten nyt sitten tiedä, miten vaarallinen on tuollaine kuviosaha.

4. maaliskuuta 2019   Onkohan niin, että monet omalle sukupuolelle tyypilliset jutut kuten käsityöt ja miehille armeija ovat joillekin liiaksi pakkopulla ja siksi kaavamaiset. Sopivampi etäisyys olisi kauempaa, kai sukupuolineutraalimmin kasvatettuna, esim. puutöistä kai kuuluisi miettiä, että puu on kiva, hieno materiaali, olisi kiva vuoleskella joskus, osata kaikenlaista elämässään, ja myös puutöitä monenlaista osata tehdä, ja armeijaulottuvuudesta,että aha vaarallista, olenpa varovainen, ettenb satuta itseäni tai ehkä ei muitakaan, ja teen tervehenkisesti, niin on turvallista, opettelen liikunann taitoja niin kuin keholle on hyvä, kiva liikkua, keho itse niin kertoo, että menee sen kannalta oikein, samoin se, että tulee hyvä tervehenkinen mieli jälkikäteen, mistä sitten on apua siinä sun tässä elämän varrella, niin myös puutöissä hyvä olla liikunnan kannalta hyvällä tavalla ja itsenä'inen niin kuin urheilussa ja aikuiseksi kasvamisessa on hyvä olla, löytää oma tiensä, itselle sopiva elämä ja lokero maailmassa.

20.3.2019   Vilkaisinkirjastosta lainaamaani Kotinikkarin puutyökirjaa, jonka tekstit toivat mieleen ammatillisenopetuksen, mutta jonka kuvat ja kenties tyyli muutenkin oli jotenkin vellova, pyörryttävä kuin ei voisi olla puutöiden kanssa tekemisissä ollenkaan. Kuitenkin kuvissa oli ammattimaisen näköisesti tehtyjä liitoksia, hyllykköjä yms, mikä toi mieleen, että kenties kirja on puusepän ammatin oppikirja, jopa perusteos. Muttei se siihen sovi, sillä vellova olo ei ole hyvä käytännön töihin. Puutöiden viehätys ja osa hyvien työntekotapojen oppimista ja ylläpitämistä on puun tenho, aistit auki eläminen, käsityötaidoista ja niiden tuotoksista pitäminen, mikä tuo asiakkaatkin luontevasti mukaan puuhuonekalujen yms kannattajiin, ostajiin, ja on näiden elämälle hyväksi siten kuin puutöiden yleensä oletetaan olevan edullisia käyttää ja ottaa mallia moisesta käytännön perustekemisestä, jossa asiat on saatava oikein, jotta tekeminen sujuu hyvällä tavalla, tai onhan niin tekemisissä yleensäkin, mutta puutyö on konkreettisempi, osa perustaitoja ja sillä on vanhoilta vähemmän globaaleilta, enemmän kulttuuriperintöä luonnostaan vaalineilta ajoilta vahva perinne.
Esim. tuo vellova katsomisen tapa ei sovi yhteen ajattelukurssini kanssa (rakenteet hahmottava maisemakatse ajattelutapana http://pikakoulu.blogspot.fi), mutta taas puusta materiaalina pitäen, puun pinnan kuvioita ihastellen tehty tavallinen puutyö hyvin sopisi auttamaan parempaan järkeen päin, siis myös valmiin puutyön käyttäjiä.

28. maaliskuuta 2019
Lainasin kirjastosta Ernest Scottin kirjan Suuri puutyökirja, jossa oli kovin hienon näköisiä vanhoja koristeellisia huonekaluja, joiden tekemisen olen tavannut olettaa vaativan puusepältä paljon taitoa. Siitä, kun alkupään kuvia selityksineen katselin, niin jäi vanhan ajan puutöistä vaikutelma, että on käytetty hyviksi todettuja perinteisiä ratkaisuja ja puutöiden tekijältä vaadittu, että hän pitää puutöistä ja kasvaa vaihe vaiheelta aina uuden taitotason tehtävät tavallisesti hallitsevaksi eikä keplottelevaksi, vaan niin, että varsinainen tsempaten ylletty taitotaso kasvaa koko ajan tehtävä tehtävältä korkeammaksi ja elämänviisaammaksi, tervehenkisemmäksi siis. Oletettu kai, että puutöiden tekijä pitää puusta materiaalina ja nauttii sen työstämisestä, ei tee kelloaikartaululla vaan joutuisasti niin kuin hyvin sopii, kenties puutyöluokassa tai verstaassa, missä kokeneempi neuvoo hyviä työntekotapoja joiinkin asioihin ja paljoon on oltava itse tervehenkinen ja osaavainen, ei ollenkaan suorittava vaan elämäntaitoja näin opetteleva, arkijärkisesti ja tervehenkisesti, ei teknisinä manöveereina. Niin sii puutöiden tekijän oletetaan tutustuvan puuhun materiaalina, sen omiansiuuksiin niin, että osaa valita kullekin puukimpaleelle sopivan tavan käyttää, justeeraa oman maun mukaan mittasuhteiat ja tyyliä niin kuin ompeluohjeessani Vaatteiden ompeleminen ilman kaavpojan ihan vain haaveensa oppainaan http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html , muttei henkilökohtaisesti niin kuin vaatetta vaan niin kuin kivaa on ja aihepiirin henkeen sopii ja hyviin tervehenkisiin kivoihin työntekotapoihin ja viihtymiseen sekä käyttökelpoisuuteen. Mutta niin, kiinnitin huomiota siihen, että osin neliskanttinen ja osin sorvattu pöydänjäka oli yhdestä puusta sorvaamalla ja loveamalla tehty, eli siinä ainakin aloittelija joutuu opettelemaan nelsikanttisen puun tekemisen sorvauskuntoon, ja siitä on saatava hyvin toimiva menetelmä, atito eikä keplottelu. Koristekuviot näyttivät sellaisen tekemiltä, joka pitää puun työstämisestä, pitää sitä hupina ja tekee joutuisasti, osaa työvaiheet kuten taustan vuoleminen tai hyölääminen matalammalle yms mitä nyt huomiota kiinnitti. Tällaisten omin päin kiinnostuksen mukaan opeteltavien käyttökelpoisten taitojen oppimiseen olsi kai hyvä Haaveammattiin-blogini alun lahjojen ja taitojen oppimisen ohjeet http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2016/07/tunteidenmukaisuus-tuo-lahjakkuutta-ja.html .