Eli kun olen halunnut ommella vaatteen itselleni, olen ottanut lähtökohdaksi joko jonkin sopivanmallisen vaatteen, joka minulla jo on, tai sitten vanhan osaamiseni hameista tms.
Olen miettinyt, minkätyylisen vaatteen haluan, ja valinnut kankaan(t) sen mukaan. Sitten kun minulla on kangas pestynä, niin olen sen värien, kuvioiden ja tunnun perusteella etsinyt sopivaa vaikutelmaa, sekä kankaita hajamielisesti tuijotellen että peilin edessä lyhyesti oikeaa vaikutelmaa hakien.
Silloin olen saanut selville, millainen uusi vaate olisi vanhan vaatteen malliin nähden, esim. väljempi tai ihonmyötäisempi. Vanhasta vaatteesta olen saanut perusmuodon ja mitat, joihin olen lisännyt väljyyttä tai vartalonmyötäisyyttä sekä muuttanut pituuksia kokemuksellisesti selkeään hahmottuvilla mitoilla: vaaksa, kämmenenleveys, kahden sormen leveys, puolen sormen leveys, tms, enkä senttimetrimitoilla, niin olen paremmin ollut koko ajan kärryillä siitä, mitä teen ja miksi, enkä ole voinut sotkea mittoja muiksi luvuiksi, ja mitat ovat olleet yleishahmon tukena kasvattaen ompelutaitoani sen sijaan, että olisivat olleet senttimetrisekamelska ja aina vain uudelleen mitattavat.
Sitten olen leikannut kappaleet saumanvaroineen ja ommellut peruslinjat. Sitten olen sovittanut peilin edessä ja koettanut kangasta liikuttamalla löytää oikeaa hahmoa yksityiskohdille, ja kun se joskus jonakin hetkenä on ollut kivantunnelmainen, niin fiksannut kankaan asennon siihen ja sormenleveyksin tms tai kiinni pitämällä tai jopa harsimalla jättänyt tyyliseikat paikoilleen niin kuin kiva on, ja ommellut sitten niin.
* * *
(Tuossa nuo kokemukselliset mitat ovat siksi tärkeitä, että ne ovat samalla kielellä kuin haaveet siitä, millaisen vaatteen ompelisi, ja niin mitta ei häiritse mielikuvaa siitä, minkälaisen ja minkähenkisen linjan ompelisi ja miten kangas kivalla tavalla asettuisi. Eli ei tule summittaista suttua jälkeä tyyliin "en mä tiiä", vaan haavemielikuva ompelun ohjeena tehtyjä käytännön ratkaisuja, joissa jo osattu ja vielä mietittäväksi jäänyt erottuvat selvästi, ja uudet ratkaistavat kohdat kai ratkeavat samantapaisella tekemisentavalla kuin vanhat onnistuneet, ja niin oppii joka kerran uutta ja osaa vanhan kunnolla. Tai niin ainakin oli tätä ohjetta laatiessani ideanani. Haaveilu on siis tässä edellytys vaatteen muodon, näön, tunnun, tunnelman ja käytännön piirteiden hahmottumiselle ja ompelun ohje siinä, missä kaava ennen.
Mitan ja hahmon mittasuhteiden löytymistä helpottaa vertaaminen vanhaan vaatteeseen, josta näkee sekä millainen se on päällä ja mitä muutoksia siihen nähden tulisi tehdä (esim. kankaan erilaisuuden vaatiman eri tyylin vuoksi) ja siitä saa kaavat kangaskappaleille, kun ottaa tekemänsä variaatiot huomioon.)
* * *
( Joitakin ohjeita ompelusta http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/01/ompelemisesta.html )
* * Ä*
I translated this thinking of Malaysian readers (tropics), but me myself amfrom Finland in northern Europe which is almost arctic climate. The main emphazis here in the translation has been to describe to a beginner how a feeling produces a detailedly seen structure, a in certain ways curved line of the cloth. This is a climate dependent skill, as far as I know.
In English, anot so good translation:
Learn to sew clothes without formulae, just your dreams guiding you, an easy lesson
I am not skilled in sewing but in this I seem to have caught the idea.
So when I have wanted to sew a cloth for myself, I have taken as a starting point soem other cloth that I have, or then my old skills about skirts or the like.
I have thought what style of cloth I want and chosen the fabric(s) according to my dream. Then when I have washed and dried the fabric, I have searched for right impressions based on it's colours, patterns of the fabric and the feel of the fabric, and also absentmindedly shortly in front of the mirrow searching for the right impressions of what I would like to sew from the fabric.
So I have gotten to know what the new cloth would be compared to old one's form and size, for example more loose or more aclong the body forms. From the old cloth I get the basic form and measured lenghts, to which I add more loose or more along the body forms with measures that I can clearly understand at the levcel of experience: handwidth with fingers spread, palm width, two fingers' width, half of finger's width or the like, and not centimeters or inches, and so I have all the time understood better what I am doing and why and what my dream is both ias the end result and in the forms of the fabric, and I haven't been forced to measure again and again at a mess of centimeters without idea of the form of the fabric I intend to sew.
Then I have cut the fabric while leaving room for the spare part next to the sewing lines, and sewn the basic forms. Then I tried it on in front of the mirrow and by moving the fabric slightly tried to find the exact for for the details, and when it at some moment has been of nice atmosphere I have fixed it there either by fingerwidth measures, grasping with hand oreven by sewing it with aneedle and threadm so I have gotten the style like is nice aand sewn it exactly so.
(Here those experienced mneasures are important because they are on the same language as dreams about what kind of cloth to sew. And so the measure does not disturb one's idea of what kind of spirit the line I sew ought to have and how the fabric would settle nicely. So you don't get only rought lines with "I don't know" atmoshphere, but instead with your dream guiding your practical choises, so that you noptice clearly what you know well already and what is still left to learn, and the new points to solve seem to get solved by same kind of way of thinking as the old succesfull ones, and so you lear new things each time and know the old well. Or so wwa my idea in figuring out this piece of advice. Dreaming is in this a practical prequisite for getting to know the cloth's looks, feeling, atmosphere and practical points, like the formulae earlier was to you.
Getting the sizes right and the shape right gets easier via the old cloth to compare with, from which you can see what it is like when you wear it and what kinds of changes you ought to do to it, for example because the feel of the fabric is different and so the style too, and so you get kind of fformulae for the pieces of fabric when you take the variations into account.)
* * *
30.4.2019 Sävelmä,joka oli tässä, on nyt osoitteessa http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2017/01/ompelemisesta.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti