Terveet tekemisentavat

Tämä blogi on näyttänyt painottuvan haaveiden saavuttamiseen tekemisessä. Mutta blogin aiheena olevista tunteista tekemisentpoihin liittyen olen kirjoittanut kirjoituksessani terveistä elämäntavoista ja tervehenkisistä tekemisentavoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html . Mutta se on niin pitkä, nyt jo yli 240 kappaletta, ettei sitä voi koipoida tähän.
Muttra kai voin kopioida tähän muutaman kohdan. Tuota linkkiä seuraamalla niitä löytää paljon enemmän.

"18.  Liikunnan tulisi olla reipasta ja vaihtelevaista, miellyttävää ja reippautta ja hyvää mielt'ä tuovaa.
"Tässä laatimani paljon onnellistuttava kaikille sopiva liikunnallisia lahjoja kasvattava ohje:
"Do not make plans about how to move but decide each second and each fraction of a second anew what right now feels like the best idea about where to move, how to move, in which style, in which attitude, in which mood, with how much eager interest and quickness resulting from that or relaxed awareness or emotionally motivated force,... So you change all the time, your plans change and you learn to pick each fraction of a second just the things that you like best right then to be your goalsetting right then in practice in your movements. So you feel happy and fulfilled. Be wary of boredom and habits."
(Suomennosyritelmä:
"Älä tee suunnitelmia siitä, miten liikkua, vaan päätä joka sekunti tai silmänräpäys uudelleen, mikä juuri silloin tuntuu parhaalta idealta siitä, minnepäin liikkua, millä tavalla liikkua, minkätyylisesti, millä asenteella, millä tunnevireellä, kuinka paljon innokasta kiinnostusta ja sen tuomaa nopeutta tai rentoutunutta tiedostavuutta tai tunnemotivaation tuomaa voimaa,... Kokemuksesi muuttuu koko ajan, elää hetkessä ja suunnitelmasi muuttuvat sen myöltä and opit poimimaan joka sekunti ja joka silmänräpäys juuri ne asiat joita parhaimpina juuri silloin pidät, poimimaan ne tavoitteiksesi liikkumisessasi juuri sillä hetkellä. Ja niin tunnet olosi onnelliseksi ja täyttymykselliseksi. Varo kyllästymistä ja tapoja.") 
Ehkä tusinan urautumattoman kokeilukerran tuoman kokemuksen myötä tämä liikkumistapaohje yleistyy elämänohjeeksi muille elämänaloille ja auttaa Sinua yltämään jatkuvasti parhaimpaasi, tai ainakin melkein. Et siis jää käytännön olosuhteittesi sanelemalle laatutasolle, vaan yllät haaveenasi olevaan tyylilajiin arjessasi.
 (Lisää onnellistuttavien elämäntapojen ohjeita blogissani http://happinesstipsblog.blogspot.com .)" Kokeile tämän ohjeen mukaan aluksi edes puoli minuuttia tai muutama minuutti liikunnanhaluisella tuulella ollessasi ja myöhemmin enemmän, niin saat uuden upean tervehenkisen harrastuksen ja kasvat monenlaisissa taidoissa saaden elämääsi tenhoavuutta lisää!
http://parantamisesta.blogspot.fi/2015/06/ohjeita-kovin-heikkokuntoisen-liikunnan.html"

"24. Et voi olla onnellinen elämällä puolikasta elämää olettaen toisten elävän puolestasi, vaan sinun on itse hankittava itsellesi onnellinen elämä elämällä täyttä elämää kokonaisena ihmisenä. Naisenkin elämään kuuluu jotakin reipasta, toimeliasta ja suoran elämänmakuista, ja miehen elämään jotakin tuntevaa, toisia huomioonottavaista ja ideaaleja käytännössä kunnioittavaa.
Se, minkä verran kutakin terveen elämän elementtiä tulee kullakin olla, on yksilön itsensä saatava valita sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä, kun tuo kokonaisuutena hyvän elämän. Ei puolisoltakaan tule odottaa täyttä yksialaisuutta, vaan olisi itse toteutettava omat haaveensa eikä kaadettava niitä puolison tai lasten niskaan."

"95. Työssä ja elämässämuutenkin olisi hyvä olla vaihtelua siinä, mikä on mitenkin kivaa ja mikä on mitenkin paljon tarpeen mukaan pakosta tehty, sen sijaan, että olisi kaavamaisesti jotakin samalla lailla koko ajan esim. siksi, että kivalta tuntunut motivoiva tavoite on muuttunut kaavamiseksi järjestelyksi tai tavaksi. On tärkeää, että tulee hetkiä, jolloin tuumi "hei tää on kivaa, tehdään näitä lisää" ja hetkiä, jolloin kiinnittää huomiota siihen, mikä on mitenkin tarpeen ja mistä voi luistaa, sillä muutoin elämänlaatu ja tekemisten laatu degeneroituvat ajan myötä kovin paljon huonommiksi."

"99. Asiat ja ihmiset tarvitsevat etäisyyttä. Sinun on lähestyttävä niitä uusin avoimin mielin, rojahtamatta niiden niskaan, käytettävä niitä ikään kuin assosiaatioiden lähteinä löytääksesi oman tiesi, hetki hetkeltä uusiutuvan. Silloin ne kipinöivät elämässäsi eivätkä dumppaa sinua muottiin, jossa ei ole tilaa omalle itsellesi tai oikealle näkemyksellisyydelle, tervehenkisyydelle. Tämä kysyy vapautta ja vapauden käytännön edellytys on hyvä moraali, esim. "Elä ja anna toisten elää"-ohjeen noudattaminen kaikessa.
Usein asiat ja ihmiset eivät ole täydellisiä. Joko on nähnyt paljon vaivaa saadakseen jotakin aikaan ja aikaansaannostensa vuoksi hän on esikuvana sinulle jossakin taidossa, mutta hän on yleensä joutunut luopumaan muusta saadakseen ammattitaitonsa tms, ja niin häneltä ei opi hyvää elämää ja vapautta. Siksi joutuu ottamaan esikuvistaan etäisyyttä kuin itse haaveineen olisi kovin hieno, näkemyksellinen ja elämänviisas, tervehenkinenkin, ja siksi rikkaammin hahmottava."

"103. Rakkauksia on hyvä olla elämässä, mutta arkea on usein parempi ohjata sen mukaan, mikä on kivaa eikä välttämättä rakasta, koska kiva juttu voi olla kiva tällä kertaa ja kohta taas voi vaihtaa mielensä tai ensi kerralla ei mutta sitten joskus taas kyllä sekä mielialojen että tekemisen hienoisten vaihteluiden ja muun elämän menojen mukaan. Eli voi tarttua hetkeen, ei ole sidottu kaavaan, ei epäonnistumisiin, mutta hyvät asiat voi vapaamuotoisesti sukkelasti poimia elämänsä parannukseksi ilman, että muusta elämästä tarvitsisi sen vuoksi tinkiä."

"108. Leikkisyys on työmäiseen tekemiseen luonteva, hyvää mieltä ja reippautta tuova kevennys, muttei sovi mässäilevän tai saamattoman tekemisentavan kanssa yhteen yhtä lailla hyvää mieltä tuovasti.
Työtä voi tehdä myös haaveammatissaan tai vapaa-ajallaan työmäisesti milloin mitäkin. Työmäisyys ei siis viittaa pakottamiseen vaan pikemminkin tunnollisuuteen, tekemisen tarpeeseen laiskottelun sijaan. Työmäisyydelle tyypillistä on, että tavoitellaan laatua eikä tehdä plörts mitä sattuu. Niinpä kevennys tuo lisää liikkumatilaa olla oman rytmin, omien mielipiteiden, oman tekemisentavan, omien arvojen, oman mielialan jne. mukainen ja niin paremman tekemisentavan, joka voi tuoda suuremman laadun."

"110. Joillakin miehillä on näkökulma kovin koulutuksen mukainen, yksioikoinen ja kapea, tilanteisiin mukautumaton, muuta elämää ymmärtämätön. Silloin olisi hyvä heidän varioida tekemisentapaansa ja lähestymistapaansa tervejärkisesti tilanteen mukaan: milloin on käytännönläheisyys paikallaan, milloin hyvä muisti, milloin koulutettu ajattelu, milloin arkijärki, liikunta, tunteet, mitä nyt sattuu olemaankaan tilanteeseen sopivaa lähestymistapaa. Samoin myös työtä tehdessä olisi hyvä huomioida muun elämän maisema ilmiöineen: sosiaalisina kontakteineen, tapahtumineen, matkoineen, lomanläheisyyksineen, jne. Niin saa harjaannutettua omaa arkijärkeään ja elämänymmärrystään.
Näin voi taitavampi puolestaan opetella varioimaan tietokoneen näppäimistöllä kirjoittamisen rytmiä, niin on jotenkin mukavampi olo ja ääni on kivempi, muihin tekemisiin ja oman näkemyksen kuunteluun paremmin sovitettu."

"111. Omassa ja tuttujeni elämässä olen huomannut, että elämänlaadun kannalta on kamalan tärkeää, että työ, harrastukset ja opinnot ovat itsetarkoituksia ja tekemisenä kiehtovia eivätkä vain rahan tai tavan tai toisten neuvon tai pakon vuoksi tehtyjä."

Miten valitsemme oman tiemme

Lainaus blogistani http://eraopasaihe.blogspot.fi/2017/03/metsan-henki-puun-viisaus-ja-elioiden.html

"

Metsän henki, puun viisaus ja eliöiden kehitys

Nuorempana olin kiinnostunut lahjakkuuksien ja taitojen oppimisesta omin päin ja matkimalla, sekä runoista. Niistä opin näkökulman vaikutuksesta havaintoihin ja miten se tuo taidot ja lahjakkuudet: havainnoissa painottuvat tietyt asiat, niin kuin vaikka jonkun tekijän runoissa tai siinä, mit' elämäntaitoja jotkut hienot maalaukset kommunikoivat. Runoista oppii, että maisemassa voi vaeltaa omalla tyylillään, nähden maiseman omalla tavallaan, vaikka se pääpiirteissään olisi sama kuin muilla. Samoin niistä oppii, että muiden katsantokantoja voi oppia, ja sitä myöten heidän elämäntaitojaan ja lahjakkuuksiaan. Niinpä metsämaisemankin voi nähdä monella tapaa, ja jotkut niistä ovat kovin kauniita ja viisaita, ja toisissa vain kuvastuu katsojen senhetkinen elämän arki tai jokin elämän iso tekijä. Eräopaskurssilla opin jostakin kerran katsomaan puita niin, että ne olivat kovin näyttäviä ja elämänviisaitakin kai. Se oli lappalaisista eräoppaista kun oli juuri ollut jotakin mainintaa. Sitä sitten vaalin ja opin minäkin kuukausien ja vuosien harjoittelun myötä näkemään puut niin näyttävinä. Myöhemmin Savonlinnassa harrastun maalausta ja hyviä maalausaiheita etsiessäni kiinniytin huomiota eri näkökulmiin, tunnelmiin metsikössä, niiden elämänviisauteen ja pikkulintujen elämänpiiriin asuinympäristössäni. Niinpä opin, että metsikön visuaalista puolta ja tunnelmaa voi lähestyä monella tapaa ja nähdä metsikön ikään kuin kaikuna lähestymistavallaan, ja jos kulkee jonkun pertässä tai näkee jonkun kulkemassa, niin hetken aikaa on itselläänkin hänen tunnelmaistaan ympäristöään ainaklin hiukan tai jonkin verran. Mutta koiriani harrastaessani ne ovat tuntuneet tuumivan, että luonto nappaa jonkin idean, mikä on ilmassa. Että ihmiset ovat iso valtatekijä eläimille, nuoren poikasen silmissä kamalan vakuuttavia iäkkyydessään ja ajattelussaan. Pentu tai poikanen ikään kuin sukeltaa vanhempien ihmisten ja eläinyksilöiden näkökulmiin ollen milloin mitenkin viisas tai typerä, ja vasta ajan myötä koostaa niistä sitten oman persoonallisuutensa mukaisen omia arvostuksiaan kuvastelevan kirjon: millainen yksilö haluaisi olla. Niin tuumivat koirani myös, että hyönteisten toukat mm valitsevat värinsä ja jos jossakin on ihmisillä paljon tilausta tietynvärisille eläimille tai tietyntyylisille hyönteisille, niin sellaiset hyönteiset tulevat juuri niitä morjestamaan, niin kuin vaikka aiemmin kun kotimme lähellä oli niittyä ja aika vieressä asui nuori tyttö koulun ekoilla luokilla, niin pihalla tuli lähelleni lohikäärmeen tuulinen vihreä tosi jännän näköinen hyönteinen. Mie en sit tiedä, mutta kun säitä mietin, niin tuntuvatko ne erilaisilta eri ihmisille, ovatko erilaisia, voiko luontokin siten olla erilainen, erilaisen elämäntien, lähestymistavan ja arvot valitsemalla ihmisyksilö löytää erilaisen luontosuhteen ja näkökulman pihapiiriinsä? Kalevalan alkua kun viime sykynä luin, niin siitä tuli ihan erilainen näkökulma puustoon ikkunani edessä, paljon kiehtovampi, ja niin valitsin nuo kohdat ikkunan luona tavallisikseni, jotta säilyttäisin tuota viisautta elämässäni.

"

Hirsirakentamisesta

Katso http://eraopasaihe.blogspot.fi/2017/02/hirsirakentamisesta.html

Tässä tuo sivu:

"

Hirsirakentamisesta

Luin joskus teininä tai varhaisteininä seikkailuromaanin Erämaan kasvatti, missä

päähenkilö samoili Suomen metsissä ja rakensi mm itselleen hirsimökin omin voimin.

Pidin romaanista kovin ja se opetti mm ihailemaan syksyn lehtien värejä.
Muistelen, että kirjassa päähenkilö nosti mökin hirret paikoilleen vinssillä, mutta

näin jälkikäteen ajattelen, että sellainenhan on nykertämistä, kirjailijan

asenteella tehtyä, miten hän muka silloin olisi saanut mökin valmiiksi? Kirjailija

on varmaankin kuunnellut muiden juttuja eikä uskonut, että omin hartiavoimin

nostivat hirret paikoilleen. Sillä silloin käyttää ronskisti voimia ja on kätevä ja

nopealiikkeinen samaan aikaan, isolla tunnemotivaatiolla mökkiään rakentaessaan ja

saa siitä voimia, puhtia. Ja silloin ison lyhyen nostoponnistuksen jälkeen vain

kirveellä raks raks lovia hirsiin, kevyempää työtä mutta sitäkin voimalla ja

kätevyydellä ja silmällä, että mikä olisi kiva, hyvä asua ja tunteidenmukainen,

mökiksi hyvä. Ja niin olisi hyvät voimat käytössä ja koko ajan taju, että miten

paljon milloinkin jaksaa, olisi tauotkin oikeaan aikaan."

Miten valita jätettävät puut hakkuussa

http://puidenkaatamisesta.blogspot.fi

"
Kaltaten vai kukoistaen, metsänhakkuista, rakentamisesta yms

Luen Gary Snyderin runokirjaa Kilpikonnasaari ja siinä on myös runo aiheesta Kulotus: intiaaneilla oli kuulemma tapana polttaa pensaikko joka vuosi mutta latvoihin ei tuli yltänyt. Kulotuksissa kuolee hyönteisiä, kai linnunpesiä ja kenties pikkujyrsijöitä, ainakin menettävät kotinsa ja aluskasvillisuutta kai kuolee paljon. Onko tuon puolustaminen vähän kuin akateemisten teot usein: oma osaamattomuus jättä jonkin olennaisen suuren osan suojatta, tai montakin isoa aluetta, ja toisaalta joitakin yksittäisiä asioita ja mielekkyyksiä tulee vaalittua. Siinä on jotakin avohakkuun mentaliteettia: yksittäinen teoriaperspektiivi on jyrännyt alleen hienon mesikön. Valinnoissa tarvittaisiin enemmän taitoa ja enemmän tasapainoilutaitoa, ja enemmän ymmärrystä oman lähestymistavan vaikutuksista, mm väsymyksen vaikutuksista.
Onnistunut tulos on jotakin sellaista kuin ettö nyt vaalin tätä, minkä tiedän olevan ikiaikainen hyvä asia, vaalin jotakin elinvoimaista, eheää, sinällään voimakasta, kantavaa, uudistumiskykyistä, versovaa.
Se ei tule siitä, että tulen ruutupäällä, että aha tähän piti tehdä se ja se, no tehdäöänpä. Vaan tarvitsee tiedostaa omaa lähestymistapaansa. Metsikkö ja metsikön reunamat, yksittäiset siemenpuut ja vehreät kaunistukset muodstavat polveilevan kokoanisuuden, jonka eri osia katsellessa tulee mieleen eri asioita. Jos tähän jättää tuon ryppään puita ja taimia, niin tuleeko eheä, hyväätekevä ilmapiiri alueelle. Jos jätän reunaan tuon nuoren puun, niin ehdottaako se, että sitten jätän reunaan polbveillen myös muutaman muun samanlajisen tai muuten kivasti yhteensopivan puun tai taimen. Kun kuljen tästä nyt, hyvänä päivänäni, eheänä, niin nouseeko mieleeni kuva kauniista maisemasta: muutama suuri puu, muutama pensasmainen pihlaja tai koivuntaimikko, polveilevat maastonmuodot viehätyksineen, millainen olisi kiva maisema, hyvä kulkea, ymmärryksellä laadittu, hyvä elämän kannalta ja eläimille, entä tuleville puille yms?"

Puuveistoksista

Tuollaisen kirjoittelin http://akvarelliblogini.blogspot.fi/2017/01/puun-veistamisesta.html lastujen vuolemisesta.

Tässä tuo teksti:

"Puun veistämisestä

Puuveistoksista tuli mieleeni, että tein joskus nettihaun "puuveistoksia" tms ja lysin mm aivan upean majavataulun, jolla oli hintaakin niin vähän, ettei sitä kehdannut ostaa.
Niin nyt tuli mieleeni, että jos lastujen vuolemisen tapaan veistäisi kuvioita puusta ja ottaisi mallia maahan varisseesta männyn punaruskean kaarnan palasesta, jolla on jokin kaarevareunainen hahmo, niin oppisiko silloin puun muotojen mallin myötä veistämään hienoja hahmoja, vaikkapa tauluksi, vähän kuin luonnon mallin mukaan, jotenkin hersyvämmin hahmot, taitavammin veistäen?
Oikeastaan en tarkoita mielikuvituksen lisäämistä, vaikka sitäkin vähäsen, vaan sitä, että jotakin eläinhahmoa tms veistäessään, tai aluksi ihan vain koristeellisia lastuja vuollessaan, olisi jokin turkin rytmi, hahmon muoto, tunnelma, rytmi, rakenne, tuntu,... luontevampi, luonnollisempi, hienompi, näyttävä, tunteikas, viisas,...
...kuin runo, kuin laulu, kuin luontonäkymä!"

* * *

4.5.2018   Vilkaisin kirjastosta lainaamaani Joel Nokelaisen kirjaa Opi vuolemaan, ja lieneekö johtunut siitä, että näytin sitä liian lösölle koiralleni, vai siitä, että moni koululainen vuolee, mutta kirjan alkupään silmääni osuneet kuvat vuolluista kepeistä näyttivät tikuiksi jyrsityiltä, mikä toi mieleeni, että moinen on koulun vaikutus, mutta voiko sittenkin olla, että pojat ottavat mallia isistään ja nämä taas eivät ole moneen vuoteen paljoa vuolleet, ja niin he miettivät, miten käsityönopettaja kouluaikoina tai jokin kirja neuvoi vuolemisesta, sen sijaan, että työväenopiston kurssin tapaan, käsityön tekemisen mahdolliusuus huojennuksena työlle, keskittyisivät, että tässä teen käsin, näin syntyy puuesine (ei vahingossa vääräkohta vaan selkeä mielikuva, selkeä työohje kuvana mielessä ja aistit auki, kiinnostus omin käsin tekemiseen),jota vuolen, sahaan yms. Pitäisikö puut myös säilyttää kosteammassa ennen työstämistä? Ihan märkä ei kai ole hyvä, koska märkä iho vaurtioituu herkästi.

Työssään kehittymisestä

Katso kirjoitelmani http://nopeaoppisuus.blogspot.com/2017/01/12-tyossaan-kehtitymisesta.html Haaveammattiin-blogissani.

Tässä tuo lainaus:
"Työssään kehtitymisestä

Kirjoitin tällaisen kirjoitelman kauppiaan työstä, mutten sitä niin tunne. Ehkä se sopisi yhtä lailla muihinkin ammatteihin työssään kehittymisen ohjeeksi?

"Suurissa marketeissa on paitsi vaihtuvuus suuri, myös ainakin osalla henkilökuntaa enemmän ammattitaitoa ja omistautumista työlleen kuin pienissä kaupoissa. Mitä siis tulisi pienen kaupan kauppiaaksi ryhtyvällä olla taitoja lisäksi, pelkän yrittämisen ja kauppiaana toimimisen perustaitojen lisäksi? Koulunpenkillä ei opita käytännön tekemistä, vaikka se yhtenä tavoitteena onkin. Koulussa syntyy urautunut työntekotapa, jolla ei löydä monia ratkaisuja, monia tekemisentapoja ja vaihtelevaa rytmiä tilanteen mukaan, mutta jonka sivistyksellä ja terveen järjen, kokonaiskuvallisuuden ja terveiden elämnäntapojen sekä tervehenklisyyden osaamisella voi nousta monien lyhytnäköisyydestä johtuvien ongelmien ylitse.
Jos pitää lemmikkieläimistä ja hankkii vaikkapa linnun, niin se on yksi askare: hankitaan tarvikkeita, tutustutaan lintuihin, löydetään sopivantyyppinen, ruokitaan ja laitetaan olot sille hyviksi, seurataan sen elämää ja osallistutaan sosiaalisesti. Vastaavasti esim. hiihtoretki kotona lämmittelyineen on yksi kokonaisuus. Kokonaisuusdet ovat erihenkisiä, kukin omantyyppisensä, ihan arkijärkisesti käsitettävästi eikä jotenkin puppulokeroon kuuluen. Vastaavasti kauppiaan työn hyvälaatuisuus ei synny putkimaisesta kaikkea työssään samalla tavalla kohtelemalla vaan ymmärtämällä elämän ilmiöitä, sukeltamalla niiden maailmoihin, olla kiinnostunut kaikenlaisesta työhön liittyvästä kuin nuor, joka jnoaa kokemuksia, tai vähän vanhempi, joka kaipaa virikkeitä, uusia maailmoita joihin sukeltaa, tai niin kuin vanha joka haluaa ymmärtää työnsä paikkaa maailmassa, tehdä elämää hyväksi monenlaisille työssään tapaamille asiakkaille. Niin joka työtehtävällä on oma rytminsä, omat tärkeät asiansa, oma henkensä, oam motivaationsa, ja kaupan kokonaisuus koostuu kaikista niistä."

* * *

Kaupoista kanssa tuollainen kirjoitelmani http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/11/saonlinnassa-kivasti-pidettyja-kauppoja.html

Rahoista http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2017/01/rahapuu.html 

"

Ompeleminen

Ompelu 
   Vaatteiden ompelu ilman kaavoja
   Millä kohden, miten mittasuhteet, yms
   Kangasostoksilla
   Lahjojen ja taitojen oppimisesta
   Virheiden korjaamisesta ym ongelmakohtien ylittämisestä
   Esikuvista ompelun taidossa

Ompelukone 
   Lankojen laittaminen ompelukoneeseen
   Langan pujottaminen neulansilmään
   Alalangan laittaminen
   Puolaaminen
   Neulan vaihtaminen
   Napinläven ompeleminen

Vaatteiden tyyli- ja tekemisentapavalinnoista
   Pukeutumisvalinnoista ja vapaudesta
   Lainauksia
   Tekemisen meininki
   Vaatteen edustavuudesta
   Verhojen ompelu
   Ompelujälki ja sujuvuus
   Mieliala ja liikunta
   Aikatauluttamisen vaaroista
   Kutomiseen verrattuna

Tilkkutäkkini
Laulava ompelijatar
Housujen ompelemisesta
Verhot
Ompelujälki, ompelutyön tulos
Parin löytämisestä, laihduttamisesta, yms
Hiha
Kirjonta
Housujen kaavan tekemisestä
Langan väri vaikuttaa kankaan ilmeeseen
Neuloskankaan ompelusta
Ompelukoneen äänen hiljentäminen
Kolme hamemallia


 
* * *


Tuli tuosta neulomisesta kirjoitettua kovin monta ohjetta, joista jotkut voivat olla ihan hyödyllisiä. Niinpä, kun olen hyvä opettamaan, kirjoitan joitakin ompeluyohjeitakin.

* * *

Ompelu

Vaatteiden ompelu ilman kaavoja
Paras ompeluohjeeni lienee http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html  eli miten oppia helposti ompelemaan vaatteita ilman kaavoja, haaveensa oppaanaan.
14.10.2018   Lainaan tuon ohjeen tähän, jottei vain jää lukematta hyvä ohje:

"Opi ompelemaan vaatteita ilman kaavoja, ihan vain haaveesi oppainasi, helppo ohje

En ole taitava ompelemaan, mutta tästä olen tuntunut saavan langanpäästä kiinni.
Eli kun olen halunnut ommella vaatteen itselleni, olen ottanut lähtökohdaksi joko jonkin sopivanmallisen vaatteen, joka minulla jo on, tai sitten vanhan osaamiseni hameista tms.
Olen miettinyt, minkätyylisen vaatteen haluan, ja valinnut kankaan(t) sen mukaan. Sitten kun minulla on kangas pestynä, niin olen sen värien, kuvioiden ja tunnun perusteella etsinyt sopivaa vaikutelmaa, sekä kankaita hajamielisesti tuijotellen että peilin edessä lyhyesti oikeaa vaikutelmaa hakien.
Silloin olen saanut selville, millainen uusi vaate olisi vanhan vaatteen malliin nähden, esim. väljempi tai ihonmyötäisempi. Vanhasta vaatteesta olen saanut perusmuodon ja mitat, joihin olen lisännyt väljyyttä tai vartalonmyötäisyyttä sekä muuttanut pituuksia kokemuksellisesti selkeään hahmottuvilla mitoilla: vaaksa, kämmenenleveys, kahden sormen leveys, puolen sormen leveys, tms, enkä senttimetrimitoilla, niin olen paremmin ollut koko ajan kärryillä siitä, mitä teen ja miksi, enkä ole voinut sotkea mittoja muiksi luvuiksi, ja mitat ovat olleet yleishahmon tukena kasvattaen ompelutaitoani sen sijaan, että olisivat olleet senttimetrisekamelska ja aina vain uudelleen mitattavat.
Sitten olen leikannut kappaleet saumanvaroineen ja ommellut peruslinjat. Sitten olen sovittanut peilin edessä ja koettanut kangasta liikuttamalla löytää oikeaa hahmoa yksityiskohdille, ja kun se joskus jonakin hetkenä on ollut kivantunnelmainen, niin fiksannut kankaan asennon siihen ja sormenleveyksin tms tai kiinni pitämällä tai jopa harsimalla jättänyt tyyliseikat paikoilleen niin kuin kiva on, ja ommellut sitten niin.

* * *
(Tuossa nuo kokemukselliset mitat ovat siksi tärkeitä, että ne ovat samalla kielellä kuin haaveet siitä, millaisen vaatteen ompelisi, ja niin mitta ei häiritse mielikuvaa siitä, minkälaisen ja minkähenkisen linjan ompelisi ja miten kangas kivalla tavalla asettuisi. Eli ei tule summittaista suttua jälkeä tyyliin "en mä tiiä", vaan haavemielikuva ompelun ohjeena tehtyjä käytännön ratkaisuja, joissa jo osattu ja vielä mietittäväksi jäänyt erottuvat selvästi, ja uudet ratkaistavat kohdat kai ratkeavat samantapaisella tekemisentavalla kuin vanhat onnistuneet, ja niin oppii joka kerran uutta ja osaa vanhan kunnolla. Tai niin ainakin oli tätä ohjetta laatiessani ideanani. Haaveilu on siis tässä edellytys vaatteen muodon, näön, tunnun, tunnelman ja käytännön piirteiden hahmottumiselle ja ompelun ohje siinä, missä kaava ennen.
Mitan ja hahmon mittasuhteiden löytymistä helpottaa vertaaminen vanhaan vaatteeseen, josta näkee sekä millainen se on päällä ja mitä muutoksia siihen nähden tulisi tehdä (esim. kankaan erilaisuuden vaatiman eri tyylin vuoksi) ja siitä saa kaavat kangaskappaleille, kun ottaa tekemänsä variaatiot huomioon.)"





Millä kohden, miten mittasuhteet, yms
Tuossa on apua tunteenoamisten oikeaanosuvuuden mielikuvien seuraamisesta, mistä ohjeeni http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/04/ruuanlaitosta.html


Kangasostoksilla
Myös kangasostoksilla voisi olla iloa ostoksissa onnistumisen ohjeestani: älä mieti tarkkaan, mitä ostaisit vaan summittain ja oikeantyyppinenja tartu sitten lupaaviin tilaisuuksiin, jolleivät ne ole liian kalliita tai jotenkin epävarmoja ompelun onnistumisen kannalta.  http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/11/ostoksissa-onnistumisesta.html


Lahjojen ja taitojen oppimisesta
Katso lahjakkuuden oppimisesta Haaveammattiin-blogini ohje  http://nopeaoppisuus.blogspot.fi/2011/03/haaveammattiin.html
ja taitojen oppimisesta  http://nopeaoppisuus.blogspot.fi/2011/03/miten-oppia-kaikki-kerralla.html .

 
Virheiden korjaamisesta ym ongelmakohtien ylittämisestä
(Lsainaus tämän saman blogin kohdasta neulominen)
"Virheiden välttämisessä on tärkeää huomata, että jotkin asiat vievät paljon enemmän aikaa kuin toiset ja vaativat oman rauhansa. Suunnittelu on sellainen. Samoin oikean kohdan ja oikean tekotavan arviointi. Liikunnallinen ihminen satsaa liikuntaa joka hetki kenties tuhat kertaa enemmän kuin lahjaton, ja pärjää siksi paremmin. Jos haluat jostakin ongelmakohdasta yli, pidä tauko, tuuleta, haukkaa raitista ilmaa, syö jotakin, kenties hedelmää tms, lepää ja tee muuta välillä. Muodosta kuva tavoitteistasi, ihanteistasi käsin, ei kaavamaisesti. Kerää käytännön taitojasi tueksesi ja jonkinlaista tunteenomaista touchia sekä opetussilmää, jota voit soveltaa itseesi. Palaa niihin kohtiin, jotka onnistuivat ja etsi hyviä tekemisentapoja ja tarvitsemasi jaksavaisuuden minimimäärä. Yritä uudelleen haaveitasi pitkin ja hyvällä käytännön laadulla. Älä kopioi vanhoja epäonnistumisiasi ja takeltelujen näkökulmia. Mieti ideaalista käsin, mikä olisi hyvä tapa ratkaista ongelmat. "

Yleensä kai ommellessa virheitä tulee jos ongelmakohtaan ei keskity hyvällä tavalla, mieluusti jo hiukan etukäteen lähestymisvaiheessa. Hankalassa kohdassa tarvitaan laajempi huomio, joka sisältää eri tekemisentapavaihtoehtoja ja eri valintojen mahdollisuuksia sekä hyvin rullaavan perustekemisentavan ja mielenvireen ompelussa.
Vire ei saisi siis olla jumiutunut, urautunut, koska silloin ongelmakohtiin tulee helposti virheitä, vaan pitäisi olla varaa satsata enemmän hankalissa kohdissa: Katsotaas, miten tästä nyt hyvällä tavalla pääsen ylitse.
Ompelujäljessä lienee samantapainen juttu: ei ole vain ompelua että koneella eteenpäin, vaan se on yksi ompelemisen osatekijä ja säädöt, valinnat, tauot, vaatteen sovittaminen ja nättien linjoejn miettiminen ovat muita elemettejä, joille myös on varattava aikaa ja energiaa. Eli ompelu ei etene tasaista uraa, vaan vain jotkin kohdat ovat sellaista ompelua, jonka jo hyvin osaa, ja toiset ovat sitten vaatteen miettimistä, ompelutaidossa kehtitymistä, hankalien kohtien ratkaisemista energisesti, haaveilemista että millaisena vaate olisi juuri kiva, yms.


Esikuvista ompelun taidossa
Taitavalta ja paljon samoja vaatteita ommelleelta nuo miettimisvaiheet ja haaveilukin jäävät vähemmälle, ja niin taitavasta mallia ottaessa ei opi tsemppiä, ei opi vaikeuksien ylitse nousemista eikä kai monesta eri tekemisentavasta valitsemista. Harrastelija olisi siksi parempi malli ompelussa kuin ammattilainen. Ammattilaiselta voisi katsoa, mitä mm pitäisi osata, muttei sitä, miten sen itse saa hyvin tehtyä.

"Vaihdoin vanhaan talvitakkiinirikki menneen vetoketjun tilalle uuden. Työ jäi vetoketjutta lojumaan kuukausiksi tai vuosiksi. Nyt sitten kierrätysompelussa taitavista ja takin alkuperäisestä ompelujäljestä mallia ottaen ompelin vetoketjun kiinni jotenkin vain ja voi että miten paljon huonompaa ompelujälkeä tuli kuin oma tavalliseni! Ammattiompelijat ovat kai uupuneita, työlästyneitä, joten he eivät ompele ompeluharrastuneen tapaan mielenkiinnosta ompelua ja oman jäljen tuottamista kohtaan, vaan silittävät käänteet, kiinnittävät kappaleet nuppineuloin ja ompelevat aivottomasti suoran linja johonkin reunan viereen vaan. Eli omin päin itselle tai kioille ihmisille ommellessa tulisi kivempi jälki ja parempi taiuto mutta kokemusta toki on vähemmän." (http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/01/kirpparivaatteiden-ym-muokkaamisesta.html)


* * *

Ompelukone


Lankojen laittaminen ompelukoneeseen
Lapsena kun minulle tätä neuvottiin, niin tuloksena oli sekamelska, lanka meni ties minne. Olivatko edes ohjeet oikein?
Lankarulla laitetaan lankatelineeseen, joka on koneen päällä, ja kiinnitetään stopparilla niin, että se voi pyöriä vapasti muttei sentään sinkoile sinne tänne.
(Yksinäinen langanohjain jossakin oikealla koneen päällä liittyy puolaamiseen, ei lankojen käyttöön ompelussa. Samaan tarkoitukseen voi liittyä myös jokin langanohjain sillä suunnalla, minne lanka tavallisesti ommellessa lähtee.)
Lankarullalta lanka lähtee vasemmalle koneessa olevien kahden pystysuoran raon viereen,missä on langanohjain, joka auttaa lankaa vaihtamaan suuntaa vaakasuorasta viereiseen rakoon.
Samoilla tienoin on kai langan kireyden säätö, mistä langan kuuluu myös kulkea läpi, niin ompelujäljestä tulee tasaista, mutta omassa koneessani ne ovat samassa tuon langanohjaimen kanssa.
Lanka menee lähempää rakoa alas ja sen vasemmalla puolella olevaa siihen yhteydessä olevaa rokoa ylös.
Vasemmanpuoleisessa raossa kulkee ommellessa ylös alas metallilenksu tms, jota ja neulaa, voi liikuttaa kääntöpyörästä koneen oikealla puolen päädyssä. Käännä metalli ylös niin, että voit vetämällä pujottaa langan siihen oikealta vasemmalle kulkien.
Sitten lanka tulee samaa rakoa alas, suorista lanka.
Raon alaosasta lanka kulkee neulan tyvessä olevaan lenksukkaan tms, johon langan saa takaa eteenpäin vetämällä.
Tuosta lenkusukasta lenka kulkee suorassa neulaan ja siitä neulan silmän läpi edestä taakse. Vedä langasta, kun olet saanut sen neulansilmän läpi, jottei se neulan tai metallisen ylös alas kulkevan langanohjaimen liikkuessa karkaa takaisin pois neulasta. Jos neula on hankalalla korkeudella, käännä koneen oikean sivun kääntöpyörästä neula sopivalle korkeudelle.


Langan pujottaminen neulansilmään 
Joskus langan pujottaminen neulansilmään tuottaa ongelmai ja joskus taas ei. Tässä muutama huomioitava seikka.
Langanpään on oltava ihan suoraan katki, esim. terävillä saksilla katkaistu. Siinä ei saa olla yhtään haituvaa, joka ohjaisi sen sivuun neulansilmästä.
Langanpään voi kostuttaa ja kiertää sormin niin, että se varmasti on suora ja ehkä vähän jämäkämpi.
Lankaa ei näe niin hyvin teoreettisessa ajattelu moodissa, että tässäpä laitan lankaa neulansilmään. Vaan käytännön tekemisestä kiinnostuneena: kylläpä käsityöt ovat kiehtovia, miten monimuotoisen näköistä jo tälainenkin kuin langan laittaminen neulansilmään.
Ote langanpäästä saisi olla symmetrinen tasapainoinen eikä toispuolinen niin, että langanpää joutuu vinoon sivulle pujotussuunnasta. Saati sitten niin vino ote, että langanpään suunta vaihtelee milloin mitenkin sivulle ottaan puristusvoiman mukaan.
Pujottavaan käteen saa vakautta pitämällä toisella kädellä kiinni jostakin neulan tienoilta, niin on etäisyysarvioinneissa yms tarkempi.
Katseleminen sujuu parhaiten arkijärkisillä katselemisesta pitävillä silmillä, eikä silloin välttämättä katsota ihan läheltä vaan mukavalta hyvin sujuvalta etäisyydeltä. Ihan läheltä katseleminen tuo kömpelyyttä sormiin, kun käsivarret eivät ole näkökentässä.
Hyvä suunta, kohti seulaa oikealta kohden ihan surassa ja toisella käden pinsettiotteella neulan takaa: sainko langan neulensilmästä läpi, saattaa muutamalla hyvällä tavalla tehdyllä yrityskerralla tuottaa tulosta, vaikka ei näkisikään tarkkaan, että millä kohden lanka nyt on.
Jos jätät langanpäätä sormien välistä näkiviin vain vajan sentin, ja pidät langanpään suorassa käteen nähden, niin ohjaamalla käden sormien välisen raon lankoineen neulaa kohden saat lanjan aika tarkkaa neulansilmään, eikä tarvitse nähdä niin tarkkaan joka kerran. Sitten vain toisen käden pinsettiotteella ote langasta neulansilmän toisella puolen ja eka käden ote irti. Mutta tässä trarvitsee suoristaa langanpää joka yrityksen välillä sillä neula tönii sen vinoon, jollei lanka mene läpi.
Hyvässä valossa näkee parhaiten. Parasta on ommella päuivänvalon aikaan niin, että näkee ikkunan valossa jo hyvin. Ompelukoneessa  on kohdevalo neulan luona ja siinä on tarkoitus olla hyvä valo. Palaneen lampun tilalle saa kai uuden ompelukoneliikkeestä.
Jos saat langan neulansilmän läpi, vedä langanpäästä lanka pitkäksi, niin se ei karkaa takaisin, kun käännyt, vedät jostakin tai neula liikkuu.


Alalangan laittaminen
Neulan kohdan alla on alalangan kotelo, jonka saa auki, kun ottaa irti koneen ompelutason levennyksen ja avaa luukun koneen etupuolella aika lähellä neulaa. Onkalon keskellä on pyöreähkö kotelo puolalle, jonka saa irti avaamalla läpän sen sivussa.
Puolakotelon seinässä on aukko, jonka toisessa päädyssä osin peitossa on rako langan pujottamista varten.
Laita puola puolakoteloon niin päin,että lankaa vetäessä se osuu juuri tuohon päätyyn. Pujota langanpää, joka saa olla esim. 10cm, kotelon reunassa olevasta raosta ja vedä se kiristämällä kotelon seinän kulkuaukkoon.
Sitten laita kotelo taas paikoilleen läppää hiukan avaten.
Jos ylälanka on jo laitettu, nosta paininjalka ylös ja käännä koneen vääntöpyörästä neula alas ja taas ylös. Kokeile etsiä kohta, jossa vapaasta langanpäästä vetämällä nousee ylälanka neulan alla olevasta raosta ja vetää mukanaan alalangan.
Huitaise varovasti (neulaa varoen) jollakin esineellä, esim. saksilla, paininjalan alta edestä taaksepäin niin, että saat molemmat langat paininjalan taa.
Sulje luukku koneen etupuolella ja kiinnitä ompelutason levennys taklaisin.
   Valitse ommel: suora, siksak, tms (ompelukoneen etusivulla oikealla olevasta säätövalikosta). (Ja kenties ompeleen leveys ja joskus pituuskin omista säätönupeistaan).
Nyt voit aloittaa ompelun.


Puolaaminen
Alalankaa säilytetään pienellä lankarullalla eli puolalla, aina samanlaisella ja pienellä, koska ompelulangan täytyy päästä kiertämään sen ympäri. Jos puola on tyhjä tai tarvitaan toisenväristä lankaa, keritään puolalle lankaa ompelussa käytettävästä lankarullasta, eli puolataan.
Puolatessa lankarulla tavallisessa telineessään ja tyhjä tai osin tyhjä puola koneen oikealla puolen ylhäällä olevassa tapissa.
Lanka kulkee lankarullalta vasemmalle langanohjaimeen, siitä puolausta varten olevaan langankireyttä säätelevään langanohjaimeen samoilla tienoin lähempänä koneen etupuolta, ja siitä puolalle: ota puola käteesi ja pujota lanka puolan sisäpuolelta sen sivun reiästä ulos. Laita sitten puola paikoilleen ja pidä langanpäästä kiinni.
On tärkeää napsauttaa puola kyllin syvälle tappiin, jotta tapin metallilanka tms saa puolan pyörimään tapin mukana ja että lanka ei keriydy puolan sijasta puolaustapin ympärille ja ettei puola lennähdä pois tapista kesken puolauksen.
Jos puolan tapissa on jokin suljin, tai tappi liikku paikoilleen, tai jos koneen oikeassa sivussa olevan vääntöpyörän sisus loksahtaa eri asentoon puolausta varten, niin sulje ne puolausasentoon. Silloin neula ei liiku ompelukoneen vääntöpyörää kääntäessä tai kaasupoljinta painaessa.
Paina kaasupolkimesta vauhtia, niin kone puolaa. Säätele polkimella puolausnopeutta. Pidä aluksi lyhyestä langanpäästä kiinni, jottei lanka pääse irti. Huolehdi etenkin alussa myös, ettei lankarullalata puolaan kulkeva lanka tartu mihinkään tai mene sotkuun.
Etenkin kai aloittaessa voi lanka lähteä rullautumaan puolaustapin eikä puolan ympärille, milloin pitää nostaa heti jalka polkimelta, kääntää puolaustappi tavalliseen paikkaansa tms pois lukituksesta ja irrottaa puola. sitten vedät langasta joko puolan luota ylöspäin tai lankarullalta tulevasta langasta niin että tappi lähtee (aika raskaasti) pyörimään takaisinpäin. Yllensä lankaa ei tarvitse katkaista vaan riittää, että on ensi kerralla tarkempi. Mutta jos sotku on paha, niin langan joutuu katkaisemaan ja setvimään irti ja ehkä aloittamaan puolaamisen alusta.
Puolata pitäisi tasaisesti koko rullalle. Langan korkeutta voi säätää laittamalla sormenkynnen kauempana langan alle. Puola saa olla korkeintaan reunojaan myöten täynnä.
Lopuksi nosta jalkasi polkimelta, käännä taas vääntöpyörän keskiosa ja puolaustappi oikeaan asentoonsa, jolloin neula taas liikkuu poljinta painaessa.
Ja irrota puola, katkaise lanka - ja laita koneeseen langat ompelua varten.


Neulan vaihtaminen
Stretch-kankaita ei omella tavallisella neulalla vaan pallokärkineulalla ja joustinompeleella, tiheällä siksakilla tms. Sitten kun taas ompelee tavallisia kankaita, on vaihdettava takaisin tavallinen neula. Tavallisten ja stretch-neulojen ero ei ole silmäänpistävän suuri, joten on hyvä säilyttää kumpiakin alkuperäisessä kotelossaan, missä lukee mitä ne ovat, ja vaihtaa takaisin tavallinen neula heti strech-työn jälkeen.
Ja jos neula on katkennut tai vääntynyt, tarvitsee tilalle vaihtaa uusi ehjä.
Neulan saa irti neulan tyven oikealla puolella olevasta vääntönupista. Jos se on liian jäykkä, niin ainakin omassa koneessani on nupin keskellä kuin ruuvin kolo, ja koneen tarvikkeissa komiomallinen leveä lyhyt ruuvimeisseli, jolla sen saa helposti auki ja kiinni. Neulan asennon näkee neulansilmän suunnasta eli sille on kaksi vaihtoehtoa. Muistaakseni neulan lättänä sivu kuuluu oikealle puolen, mutten ole varma.


Napinläven ompeleminen
Ompeleissa on koneessani myös neliosainen napinläven ompelu, mutten ole saanut sitä toimimaan. Sen sijaan, kun on leikannut kankaaseen napinläven, voi sen kai päärmätä siksakompeleella, jossa ompeleen pituus on päädyissä aivan lyhyt ja sivuilla aika lyhyt muttei niin olemattoman lyhyt kuin päädyissä. Siksakin toinen reuna osuisi siis kankaassa olevaan napinläpeen, jonka tarvitsee olla kyllin leveä ompelua varten. Kankaasta kai kuuluu poistaa säie tai pari napinläven kohdalta, jotta napinläpi olisi luontevan leveä.


* * *

Vaatteiden tyyli- ja tekemisentapavalinnoista


Pukeutumisvalinnoista ja vapaudesta
Tollanen ei-niin-kovin-hyvä kirjoitus http://kauneusjaviisaus.blogspot.fi/2016/10/vaatteista-ja-sosiaalisesta-roolista.html


Lainauksia
Lainaus terveet elämäntavat -kirjoituksestani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
"109. Näyttäisi olevan väliä sillä, onko eheä pitäessään taukoa tekemättä kummemmin mitään vai eheä toimeliaisuuden keskellä. Päivittäisessä elämässä ja terveissä elämäntavoissa on monenlaista aktiivista tekemistä ja on tärkeää, että tulee niiden kanssa toimeen, viihtyy ja on eheä niitä tehdessään. Eheys toiminnan keskellä on samantapaista kuin jos polkupyöräillessäsi pidät muutaman polkaisun taukoa ja pyörä kulkee itsestään, niin on virikkeitä ja toimeliaisuutta ja samalla on keveän helppoa eheyttä ja tunnelmallisuutta. Jos teet samoin mutta poljet hyväntuulisesti, niin tehtävä on helppo ja juuri riittävä helppous ja miellyttävyys, luontevuus ja tunteidenmukaisuus tuo eheyttä toiminnan keskelle. Tai jollet ole senkään vertaa liikunnallinen, niin kuin sightseeing laivan kääntyessä on virikkeitä ja viihtymistä yhtä aikaa. Ehkä ero mitään tekemättä eheään onkin siinä, miten hahmottaa nuo hetket: kuulosteleeko kropan tottumista lämpötilanvaihdoksiin ulkoa sisälle tultua ja miettii pitäisikö haukata jotakin vai lösiikö vain ja on edes huomaamatta, miten kroppa reagoi, vaikka juuri kroppa sanoi, että nyt taukoa, kun on lämpötilanvaihdokseen totuttelun aika. Eli toinen on aktiivinen ja toinen pasiivinen samoissa tekemisissä ja aktiivisuus luo tietä tulla aktiivisuuden kanssa laajemmin elämässään toimeen ja passiiivisuus taas tekee toimeliaisuudesta takeltelevaa ja epämiellyttävää.

110. Joillakin miehillä on näkökulma kovin koulutuksen mukainen, yksioikoinen ja kapea, tilanteisiin mukautumaton, muuta elämää ymmärtämätön. Silloin olisi hyvä heidän varioida tekemisentapaansa ja lähestymistapaansa tervejärkisesti tilanteen mukaan: milloin on käytännönläheisyys paikallaan, milloin hyvä muisti, milloin koulutettu ajattelu, milloin arkijärki, liikunta, tunteet, mitä nyt sattuu olemaankaan tilanteeseen sopivaa lähestymistapaa. Samoin myös työtä tehdessä olisi hyvä huomioida muun elämän maisema ilmiöineen: sosiaalisina kontakteineen, tapahtumineen, matkoineen, lomanläheisyyksineen, jne. Niin saa harjaannutettua omaa arkijärkeään ja elämänymmärrystään.

111. Omassa ja tuttujeni elämässä olen huomannut, että elämänlaadun kannalta on kamalan tärkeää, että työ, harrastukset ja opinnot ovat itsetarkoituksia ja tekemisenä kiehtovia eivätkä vain rahan tai tavan tai toisten neuvon tai pakon vuoksi tehtyjä.

112. Kokemukseni mukaan naiset kaipaavat naisten juttuja enemmän kuin miehet ja miehet taas miesten juttuja enemmän kuin naiset, mutta toisaalta kummatkin kaipaavat koko elämänkirjon juttuja, koko elämän laajuista osaamista itselleen, edes jonkinlaista tai ihan hyvääkin, ja monenlaista elämänsisältöä. Naiset kaipaavat liikuntaa ja reippautta sekä perustaitoja miesten töissä, sitä, etteivät tule tönityiksi. Miehet kaipaavat musiikkia ja mahdollisuutta edes joskus leipoa pullia tms tai paistaa pihviä, osata valita vaatteet itse ihan kivannäköiset ja sosiaalisesti ok, sellaiset, mistä sattuu tykkäämään ja mitkä arvot itsellä on, eikä vain kaavan mukaan, ja oppia kätevyyttä yms kanssa. Kuitenkin miehet viihtyvät autonkorjauksessa yms paremmin kuin naiset ja naisilta kulu aikaa kodin laittamisessa, vaatteisiin yms sosiaaliseen ja hyvää elämää tuovaan. Eli vaikka olisit ensi sijassa ihminen ja vasta toissijaisesti omaa sukupuoltasi, niin olisi vain monitaitoisempi ja tyytyväisempi yksilö, et sukupuolellesi epätyypillinen. Arvaan, että jos vapaasti valittaisiin, kumpikin tekisi 20% toisen sukupuolityypillisistä töistä, 10% tehtäisiin yhdessä ja oman sukupuolen perinteisistä jutuista tulisi tehtyä 70% perheen töistä, mutta arvaus vain.

113. Minä en tätä kyllä kyllin hyvin muista, mutta lapsena luin poikakirjat "Vinski ja Vinsentti" sekä "Koko kaupungin Vinski", olivatkohan Jalmari Finne n, ja ne opettivat eheyttä, miten olla eheä elämässä, vaikka on koulu, ihmissuhteet jne., jotenkin omien toiveiden mukainen kumminkin, vähän niin kuin jotkut työpaikan tauolla kahvilla iltapäivälehteä lukiessaan mutta jotenkin laajemmin omassa elämässään, tekemisissään, niin kuin tervettä juuri on. Jäivätköhän nuo osalta naisia liiaksi lukematta, jos vaikka yksi taiu kaksi kumminkin kannattaisi lukea?"


Tekemisen meininki
Puutöillä on usein parempi, tervehenkisempi tekemisen meininki kuin naisten käsitöillä. Vain kilkati kalkati, eikä niin väliä, miten tekee ja millaista jälkeä tulee. Puutöiden tekijä on erillinen tekemästään esineestä eikä esine ole hänellä myöhemmin yllään vaatteena vaan onpahan vain jokin hieno juttu, käyttöesine ja sulka hattuun, jos hyvin käy.
Ommellessa sen sijaan vaate on jotenkin keskellä sitä, mitä nainen on,  naista itseään määrittävä tekijä, jonka kanssa joutuu jatkossa olemaan paljon tekemisissä, tunteja ainakin, ja josta saa paljon palautetta, mikä tuo tekemiseen rasitetta, pakkopullamaisuutta. Kanssa jos ompelukseen haluaa tietyn tyylin, niin usein tyyliä nainen ommellessaan pitää itsensä kohdalla, eläytyy tai lavastaa, kun taas puutyössä tyylu on erillinen, esim. maalivalinta tai hionta, siis ratkaisu eikä eläytymistä. Auttaisiko, jos ei miettisi saumaa keskellä olevana vaan vaatteen reunalla olevana ja vaatteen hahmo olisi keskellä vaatetta? Esim. ommellessaan istuisi hiukan syrjässä neulan kohdalta vaatteen kanssa? Pitäisikö ommella "kivoja asioita, joista pidämn" eikä sosiaalista hahmoa itselleen? Jos hahmoon tarvitsee kiinnittää huomiota, niin tekeisi sen mieluummin yksittäisinä väri- ja mallivalintoina, ei koko ajan hahmoa hakien.
16.11.2017   Lainasin kirjastosta kirjan Ompele suit sait sukkelaan (Emma Hardy) ja siinä tunnuttiin opastavan koko ajan,että neulaa tai harsi kappaleet oikeat puolet vastakkain. Kuka nyt jaksaisi neulata tai harsia, ja ommella huolimattomastiko? Mutta sehän on jos sen käsityön kätevänä tekotapana ottaa niin puutyömäistä, eli voi olla ihan onnellista ompelutapaa puutyömäisesti tehtynä ja onnellisen tyytyväistä hyvin tehtyä saumaa jättävä. Eli voisiko siitä oppia jotakin? Onko tavallinen naisten käsityötapa liian nyhertävä, liian ilman työvaihemaisten etenemistä, liian ilman tekemisen meininkiä?
Luulen kanssa, että hyvä työntekotapa on tärkeä, muttei se tarkoita että hyvä työntekotapa olisi käytettävä tarkkaan ompelemisessa, vaan riittää, että se pilkistää vähän sieltä täältä, tulee esiin vähän silloin kun ei huomaakaan tarkkaan, ettämuitä tekee, tai kun yrittää oikein hyvää laatua. Eli vähän kui että on loma nyt, tai että kiva tää kangas, niin tuo tilasnnekäsitys, silloin kun se tulee näkyviin ommellessa, niin tekee kappaleen matkaan kivala hengellä ja ilman isompia hankaluukisa, hyvin sujuvaa tekemistä. Ainakin villalangoissa on kutomiseen ohjeita, jotka tulevat haaveilun kautta esiin, kenties siis kankaissakin, että millaisen kivan tästä ompelisin, ja silloin se tarkoittaa, että pitäisi ommella vain lyhyen pätkää, niin, ettei ehdi työlästyä, ja sitten taas pitää taukoa ja haaveilla, että hienonhan siitä saisi, mutta että hyvä laatu tulisi tuosta viihtyvyydestä eikä tyylin tavoittelusta tms motivaationsa ryöstöviljelystä.
Haaveileminen kangasta iahillen ompelutaidfon lähteenä tarkoittaa kai, ettei saa budjetoida ompelutyötään tarkkaan vaan pikemminkin käyttää ensin vain esim. 2/3 budjetistaan tuota työtä varten ja ostaa loput tarvikkeet myöhemmin, kun kangas ja työn eteneminen kertovat, että mitä haluaa, ja olla silloin avoin uusille mahdollisuuksille, teeman variaatioille, kivoille ideoille, budjetin soien hinnan vaihteluille tyyliin saat tuon nyt halvemmalla, niin rahasi riittävät tuohon, mitä lisäksi tarvitset, jos tällä kertaa ostat tämän kivan hiukan kalliimman version, muttet suorastaan järjettömän tyyristä.


Vaatteen edustavuudesta
Käytännössä ei vaatteen edustavuus tule lavastamisesta tms, sillä lavastetussa vaatteessa ei saa kunnolla olla oma itsensä ja niin on jatkuvasti huono olo tai ei-niin-hyvä ja pottuuntuu, ei ole hymyileväinen, onnellinen, edustava. Sen sijaan jos on taidoissa itsellä oikeasti iso kirjo että millaisia taitoja, tekemisentapoja, elämisentapoja ja elämänalueita osaa tavalliseen ihan hyvin sujuvaan tapaan ja nauttii niistä, niin tuosta kirjosta valitsemalla löytää jonkin sopivan tyylin, tekemisentavan tms vaatteeseen, niin sitten on se päällä kiva olla, kun löytää sen tyylin itsestään, viihtymisensä alueelta.

Verhojen ompelu
Kirjoitin verhojen ompelusta kohdassa http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/08/sisustamisesta-yms.html .

Ompelujälki ja sujuvuus
Syntyy kivempi jälki ja työ sujuu paremmin, jos käyttää ommellessaan meininkiä, jolla itseltä yleensä tuollaiset tekemisen sujuvat hyvin ja jolla on mukava elää, jota siis kannattaa myöhemmin työn jälkeä katsellessaankin. Ja niin oppii paremmin.

Mieliala ja liikunta
Jos on stressiä tai huolta, niin tekemiset, joissa ei saa liikuntaa, eivät avaa niska- ja hartiajännityksiä ja tuo koko kroppaan hyväätekevää oloa. Ompelemisessa siirreltävät esineet ovat niin kevyitä, etteivät ne avaa jännityksiä, ja siksi mieliala voi jäädä huonommaksi, jollei välillä liiku. Esim. jos siivotessa tai järjestellessä siirtää reippaan liikunnallisesti huonekalua, niin jää parempi reippaampi mieli, jotenkin tuoreempi. Siksi olisi hyvä ompeluunkin yhdistää jotakin liikunnallista (reipasta eikä vain fyysistä rasitetta).

Aikatauluttamisen vaaroista
Tästä blogista kutomisaiheisesta kirjoituksestani:
"Luulen, että kutomisen seesteisyys on ainakin osin kiinni siitä, ettei kutominen ole urakka, josta raahautuu läpi, vaan miellyttävää vastapainoa muulle elämälle, tekeminen, jonka tyyppistä kaipaa juuri sen verran, kuten vaikka joulunalusajan synkän pimeälle säälle ja niskassa painavalle koululle tai työlle. Mutta olennaista tuossa siis että mielitekojen mukaiset työrupeamien pituudet ja paljon pitkiä taukoja, jos vain olo tuntuu jotenkin kaipaavan sellaista. Yleensä, jos ajattelee aikataulumaisesti jatkavansa sen ja sen ajan jälkeen, niin on edelleen ikään kuin työputkessa, kun taas loma, lepovaihe alkaa vasta sen jälkeen, kun tuo suunniteltu ajankohta tuli ja ei sopinutkaan tehdä töitä silloin. Siksi on parempi olla lomailevalla asenteella, niin työ ei tunnu taakalta."

Kutomiseen verrattuna
Kutominen on toisaalta työlästämutta toisaalta sillä on jokin mukava hiljaisen rauhallisen kotielämän ja lämpöisten huolella tehtyjen vaatteiden tuoma tyytyväisyyden tunne, kun joka kohtaa on ehditty ajatella huolella tekemisen aikaasaavuuden tahtiin nähden. Mutta näin kun ajattelee, niin kai fleecestä saisi jotakin lämpöistä ja mukavaa, huolella tehtyä, jos ompelemisen ottaisi ajatuksella, vaalisi hyvää jälkeä ja hyvää suunnittelua, kankaan tuntua,ompeluksen tunnelmallisuutta, kotielämää jopa soinnuttaen illan ruuat päivän tekemisiin sopiviksi niin kuin ksäitöident unnelmaa tuo. Kai jos on panostamisesta ja suunnittelun tunnelmallisuudesta kiinni, niin aika vähällä ajankäytön lsäämisellä saisi hutiloimatonta ompelujälkeä, ja kai työ olisi silloin mukavampi, antoisampi. Muttei ajan tuhraaminen sinällään ole ideana vaan hyvällä tavalla tekeminen ja valmiista tai jo puolivalmiistakin kättensä jäljestä nauttimnen.
Meinaakohan tuo, että ompelukoneella ompelu olisi vain aika pieni osa työtä ja iso osa olisi suunnittelua, hyvien ideoiden, hyvön hengen ja hyvän laadun tavoittelua, vähän siihen tapaan, kun kerrotaan, että naiset ennen vanhaan peilin edessä kokeilivat kankaita ja tuumivat, että joo se tehdään!
Käsitöiden rasittavuus on kai tyoinen kuin mitä tulee mieleen, ja siksi ruokaakin tarvitaan. Käsitöiden kai ajatellaan olevan sitä alkuperäistä oikeaa elämää,muttei niitä yleensä tehdä niin hyvällä tavalla vaan turaamalla ainakin osittain ja turaamiseen auttaa yleensä ateroa ja uni, kenties raitis ilma, tauko, musiikki, uudet näkökulmat yms. Kanssa kun ompelu on tavallaan rattoisaa ja tavallaan yllättävän turaavaa ja aikaavievää, niin tavallinen ruoka-aika saattaa mennä ohitse ja niin perheenjäsenet kaipaavat ateriaa, jotta ompelulle olisi tavanomainen ok tunnelma. Myös jos urautuneilta päivän työn urilta pitäisi päästä haaveuilemaan hyvällä laadulla ihan toisessa aihepiirissä, niin usein siihen tarviutaan jotakin energiaa ja urautuneen pään silmissä sopiva selitys korkealentoisuudelle vai miksi tuota toisen elämänalan osaamista sekä sen tuovaa kantavuutta elämässä kutsuukaan.

* * *

Tilkkutäkkini

Katselin tässä aikanaan (1999?) Helsingissä ompelemaani tilkkutäkkiä, jossa, ampiaisistakun pidän, on kuusikulmioita ja välissä vinoneliönauhoja ja niistä tehtyjä tähtiä, mutta värit eivät ole toivomani, kun en sopivia tilkkuja silloin löytänyt eikä kaikkeen ollut varaa. Mutta noiden hiukan vaikeampien kuvioiden ompelu onnistui ilman ryttyjä tms hankaluuksia, kun tein ensin aika jämäkästä pahvista ihan säännöllisen mallin niin kuusikulmiolle (harpilla saa kuusikulmion, kun vähän myös itse arvioi) kuin vinoneliöllekin (leikkasin terävällä mattoveitsellä laudanpala alustana, monta varovaista viiltoa, niin ei mennyt ryttyyn, kai viivottimen tukemana samaa linjaa), helsinkiläisellä tarkkuudella, ja sitten piirsin niillä kankaille kuviot ja leikkasin tarkasti, aina samanlaisin, ompelun kannalta helpoin saumavaroin, olikoha paininjalan leveys neulasta laskien suoraa ommellessa. Olisin halunnut punakeltaisen kuvion vihreistä koostuvalla taustalla, mutta lopputulos oli noista kankaista ihan kirjava, jotenkin iloisen sävyinen kumminkin. Toinen puoli oli kahdesta eri kankaasta, melkein samanvärisistä, ja oli niin kuvioiden myötä jotenkin ylellisempi kuin vain yhdestä tehty. Reunaan tein erillisen kaistaleen, aikaleveän, vaikkei varsinaisesti leveän. Sekin jotenkin sointui tilkkutäkki-ideaan, kai kauppias sitä suositteliu.

Katselin tässä joitakin käsityölehtimainoksia ja tilkkutäkkien teko näytti olevan englanniksi "quilting", liittyneekö huonoon omatyuntoon, käsityötaitojen puutteen vuoksiko, jonka tilkkutäkin teko korjaisi? Tilkkutäkin voi ommella erikokoisista paloista, esim. niin, että isoissa on kiva kuvio ja muissakin kuvio tai väri kiva ja ovat aika yhteensopivat. Voi esim. ommella palasia, joissa on jokin kuvio tilkuista ja koota niistä sitten tilkkutäkin yhdessä isompien pintojen ja reunusten kanssa. Helpoin on aika isoista, tai siis kivan kokoisista suorakaiteista koostuva väreiltään, kuvioiltan yms yhteensopiva kaistale: siis somitellaan kankaat kivaan järjestykseen, arvioidaan tunteen tai tunnelman perusteella kiva leveys kaistaleelle, lisätään sille saumanvara kummallekin puolelle eli kai etäisyys ompelukoneen neulasta suoraa ommellessa paininjalan reunaan, johon tilkkujen reunat ommellessa sijoittaa, ja sitten sommitelle mitataan kivan levyinen plus kaksi saumanvaraa tilkkupala kusdtakin kankaasta ja ommellaan ne järjestyksessä yhteen, siis yksi suora sauma väliin, kaistaleen leveyden mittainen. Sitten kun kaistale on vilytin levyinen, niin voi jäädä lepäämään ja ihastelemaan työtään, olemaan tyytyväinen ja kenties uunnittelemaan tulevia tai tekemään muuta. Sen viereen voi tehdä toisen kivan levyisen kaistaleen, ei tarvitse olla yhtä leveä, ja ne voi ommella yhteen yhdellä pitkällä suoralla saumalla. Jos haluaa välttää työtä, niin isokuvioinen, kivakuvioinen kangas, voisi isona pintana viltin keskellä tai jonakin taustana olla kiva tai sitten yhdessä yksivärisestä kankaasta tms tehtyjen kolmioiden (neliö kahtia, muista saumanvaraat-> niiden verran viistosuuntaan leveämpi neliö, jotta saisi tietynkokoisen kolmion), neliöiden tms kanssa olla ihan näyttävä, jos on tykästynyt sommitteluun. Ja niin vähitellen saada harjoitusta ompelussa ja saada kasaan tilkkutäkki. Keskikohdan löytää taittamalla puoliksi. Tilkkutäkissä on kiva, jos siinä on yhdestä kankaasta reunus tai parikin reunusta sisäkkäin, myös kuvioiden ympärillä voi olla reunus: ompele nauhamaisen pitkistä suorakaiteista, joihin on lisätty saumanvarat. Ihan hienoja kuvioita melkein yksinomaa neliöistä, kolmioista ja suorakaiteista on ainakin tänään katselemassani kirjassa Sharon Chambers: Uudet ja värikkäät tilkkutyöt (engl. alkuteos Learn to Quilt).

4.5.2018   Savonlinnan kaupunginkirjastossa on monta tilkkutyökirjaa, joista on kiva katsella tilkkujen soinnuttamista, malleja ja työntekotapoja. Tänään lainasin Grete Gulliksen Moe'n kirjan Värikkäät tilkkulahjat, josta alkua selatessani näytti olevan ammattitaitoisesti tilkkutöitä tekevä, sommittelutaitoinen ja jaksavaisen viihtyväinen, mikä on ihan hyvä vaihtoehto työlästyneille ei-niiin-taitaville tilkkutäkkikirjojen tekijöille.
Tuossa kuvassa niitä näyttävimoiä töitä mutta sommitteluas lukuunottamatta koristeompelu kokonaan neuvottu eikä niin vaikjea, jollei sitten tyyli takeltele.

Kirjan alkuosan kuvissa oli antoisaa ainakin kuva, jossa näjyi kirjan tekijän käsi, ompelukone ja tilkkutyö, näkyi olevan ammattimainen työntekotapa. Mistä tuli mieleeni, että jos haluaa ompelusta tai muusta vapaa-ajan harrastuksen tapaisesta mieltymyksestään uuden ammatin itselleen, niin Haaveammattiin-blogistani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi voisi olla hyötyä, luullakseni koko blogista eikä vain alun lahjakkuuden ja taitojenoppimisen ohjeista, mutta blogi on kyllä turhan pitkä kokonaan huolella luettavaksi,on pikemminkin ammatinvaihtoprojektin tueksi tarkoitettu.


Ompelijoiden asemasta
Katselin kirjastosta lainaamani ompelemisen oppikirjaa, jossa näytti ammattiompelija ommelleen erilaisia työvaiheita ymmärtämättä,mikä niissä oli ideana, mihin niitä tarvittiin, ja kumminkin työn jälki muistutti kaupassa myytäviä vaatteita ym ompeluksia. Ei pitänyt paikkaansa, että ompelija olisi ollut naisten tapaan kovin taitava ja viisas, lieneekö tuo nyt sitten kotona itselleen oman maun mukaisia vaatteita alusta looppuun, suunnittelemista myöten, omepelevien naisten maine oikeasti eikä ammattiompelijoiden, jolleivät ompele mitrtatilaustöinä yksittäiskappaleita eikä sarjavalmistuksena. Tuli kanssa mieleen, että onko haluttu saksia ompelijoiden ja samalla naisten valtaa vähemmäksi ja siksi typistetty ompelijoiden elämää. Mutta hyvä vaatehan on koko ajan näytillä. Jos siitä joku päättää mielivaltaisesti,niin se on kyllä lähinnä perheenjäsen tms paljon tekemisissä oleva, jonka näkökulma saa liikaa tilaa vaatevalinnoissakin, kun btaas ammattilaisen työ on koko ajan muiden arvioitavana, ja hän saa lisää tilauskia, jos työ sopii monellöe samanikäiselle, on siis hyvää ammattilaatua, ja siinä ei ole mitään manipulointia vaan elämän ja tuon ammatin ymmärtämistä, tavallista ammattiosaamista. Sen sijaan vaatealan ammattitaidon rajoittaminen menee pieleen siinä, missä muidenkin käyttöesineiden käytettävyyden karsiminen: joku manipuloija pääsi sanomaan, että hähää nyt ette voikaan tehdä tuota ja tuota.
Kanssa tulee mieleen, että onko käsitöitä tekevien elämää yritetty rajoittaa siksi, että koululaiset, joista koulu on ikävää (eliu paremmat oppilaat) arvostavat käsitöitä ja saavat varmaankin paljon käsitöidentekovaikutteita, kun taasd jotkut haluavat pakottaa heidät kouluun kuin se muka tekisi heidät yhtä innokkaiksi oppilaiksi kuin harjaantumisluokkalaiset,joilta kouluosaamista paljon puuttuu ja joiulle koulu on uusi keihtova maailma.
Ai että jos joku oelttaa. että naiset valehtelevat vaatteillaan. On kai hyvä, ettei ole kamalan isoja eroja siinä, miten paljon rahaa voi käyttää vaatteisiinsa, eli jos haluaa yksilölliset , niin ompelisi itse, jolloiin vaatteet ovat tavallaan kantajansa näköiset ja tyyliset. Ammattilaatuun ei kuulu valehteleminen, näytteleminen, manipuloiminen, vääryyden tekeminen. Moisia rikoksia olisi karsittava pois. Se kai tarkoittaa, ettei mittatilaustyönä pitäisi tehdä vaatteita, mutta itselleen saisi ommella ja perheenjäsenille. Ja vaatteiden laadun, edustavuuden, elämänalueiden tukemisen yms tulisi olla reilut eri ihmsiryhmiä kohtaan, esim. ettei taitavilta karsita elämänmahdollisukksia ja heikkotasoisille lisätä (Jos tyhmälle antaa tilaa mellastaa yli hänen ymmöärryksensä käyvissä asioissa itsenäisesti, niin hän ei huolehdi niitäö hyvälle tolalle vaan vahingoitaa muita, kun taas jos taitavien ei anna huolehtia taitoja vaativista asioista, niin ne jäävät hunningolle. Tilanne on sama kuin koulun kanssa, kun koulua kovin tarvitsevat tyhmät aikuiset haluavat pakottaa idioottijööllä kympin oppilaat käymään yhtä aljon koulua kuin vitosen oppilaat, ja lisäksi siinä, missä koulu inspiroi huonoimpia oppilaita, on se ihan liian alkeellisten asioiden kanssa pakotettuna junnaamista paremmille oppilaille, siis ymmärryksen aseman tyotaalista karsimista pois.). Ulkonäön valehteleminen eduatvaksi ei ole hyvä, koska se on vähän sama kuin vaatteen käyttäjä sanoisi, että juuri tänään olen onnellisimmillani, ja niin elämän huonot puolet jäisivät tavoitteiksi sen sijaan, että vertautuisi oikein toisten osaamisen määrään ja saisi tukea kasvaa elämäntaidoissa mahdollisimman paljon, mahdollisimman hyvään elämään päästen. Jotkut kai myös olettavat, että olisi edullista saada onnellisemman tai taitavamman tai toisella tapaa suuntautuneen maine kuin mitä on,mutta sehän on vähän kuin saisi paljon ihan toisentyyppisen ihmisen lempiruokaa: ei se maistu itselle, ei se tee itseä onnelliseksi eikä se asemana vaikuta hyvältä itselle vaikka toinen piti sitä luksuksena. Taitavan ompelijan, kauppiaan yms piiretiotä on löytää ok muoto kunkin yksilöllisille suuntautumiselle, yhteiskuntakelpoinen, hyvän tulevaisuuden tuova.

Laulava ompelijatar
2.1.2017   Tuli mieleeni laulava ompelijatar. Lähinnä laulaminen vaatetta tms ommellessa tuo mieleen ompelevan teinin tms nuoren naisen kotioloissa tai kaverin luona tai mökillä. Laulaminen ei käy erityistä keskittymistä vaativissa kohdssa, e sis ihan aloittelijalta vaikeimmissa kohdissa vaan silloin kun tehtävä on jotenkin helppo mutta viihtyisää puuhaa kumminkin, kuten vaikka mökillä marjojen perkaaminen, puhdistaminen lehdistä yms,niin siinä on kaunista katseltavaa samalla kun ei tarvutse olla liian tarkka taitoihinsa nähden, ja jos sitä kestää aika pitkään, niin kai siiä voi jotakin samalla laulella. Mutta ommellessa laulaminen, jos siinä on intoa ja tenhoa, voi paramntaa ideaa, näkemystä siitä, millainen ommella ja miten, mistä taidot löytyvät, ja niin se hiukan kokeneemmalla voi sopia myös vaativiin kohtiin. Mutta olennaista siis on mielitekojen mukainen tapa laulaa,milloiun lujaa muutama kohta ja milloin hiljempaa,kun tekee muuta, tai sitten joskus rtaukoa, kun ei keskittyminen ole juuri lauluun päin ja ompelemisen kiehtovuuteen vaan työmäisempää, vähemmän laulumaista.

Housujen ompelemisesta
1.2.2018    En ole joulun jälkeen ommellut mitään ja silloinkin aika vähän, mutta ajattelin ommella housut, ja niissä, jos omasta päästä ompelee, on ainakin housukappaleiden muoto mietittävänä, jotta saa peffan seudun kivaksi. Eli housuissa on kankaan oltava niin, että päälangansuunta, kankaan pituus, on lahkeissa pystysuorassa. Lahkeen leveyden kullakin kohden saa vertaamalla vanhoihin housuihin tai silmämääräisesti jalkaan vertaamalla. Jos jättää ylös enemmän kangasta, vyötärön saa vaakasuoraan kropan muodon mukaan, kun housut ovat aika valmiit. Mutta peffan osaa tarvitsee osata miettiä. Yläosa on lantion ympärys plus jotakin väljyyttä, ihan kuin hameessakin, mutta jos matka edestä keskeltä ylhäältä alakautta taakse ylös on liian lyhyt, kiristää se peffan näkyviin eikä ole hyvä jalassa. Eli siihen tarttee lisää pituuta, siis housukappaleille tyypillinen kieleke, jotta väljyys olisi sopiva: peffan korkeus + matka alakautta eteen hamemaiselle kohdalle + etuosan korkeus. Vastaavasti tarvitaan reisien yläosaan jotakin lisäväljyyttä, jotta istuutuminen yms sujuisi mukavasti. Korkeus, jolla housut riippuvat sisäosiltaan, tulee muun lahkeen muakana, siis vyötärön hamemaisesti riippuvilta osilta kannattelemalla korkeudella, eikä sen mukaan, mikä on korkeus alhaalta ylös.

Verhot
Katsoi http://eroonmasennuksesta.blogspot.fi/2017/07/verhot-ja-elamansisalto.html

Ompelujälki, ompelutyön tulos
8.3.2018   Katselin tässä alkua kirjastosta lainaamastani kirjasta Mekkotehdas, missä jotkut olivat omelleet lukemattomia mekkoja pikkutytöille. He aloittivät ompelemalla pääntien reunaan pitsin tms, jolloin mekko sai jo ilmeen, vaikkei ollut kuin yksi sauma ommeltuna ja tuopääntien osa vaakasuora. Siitä vaikuttaisi olevan hyvä jatkaa. Näytti myös siltä, että he olivat rypyttäneet kangasta laineille kankaan kuvion mukaan niin, että tuli hyvänhenkinen eikä vain tylsä, ja hyvänhenkinen juuri sellaisesta vinkkelistä, mitä mekon käyttäjä tavallisesti käyttää ajatteluperspektiivinään, tms.
Mekoissa saattoi olla ihan tyylikkäät puffihihat tai röyhelo hihana, mikä vaikutti siltä, että varsin vähällä ompelulla ja aika lyhyellä yrittämisellä oli saatu tunnelmallisen tyylikästä jälkeä, kokonaishahmo mekolle hyväksi. Mutta sitä sitten jäin miettimään, ett' kun ihminen tulee töistä ja vapaa-aikanaan ompelee, niin mikä takaa, ettei tule laatiukkomallisia työmäisyyksiä, suoria viivoja vailla pituus- ja leveysarvioita, vailla kantajalleen sopivuuden tajua. Siinä on kai se erona, että tarvitsisi tähdätä hyvähenkiseen ja hyvälaatuiseen eli ihan vapaa-ajanharrastusmaiseen kiehtoutumiseen, esim. kaareviin linjoihin, jotka sopivat yhteen kankaan kuvion ja materiaalin tunnun kiehtovuuden kanssa, eikä ruutumalliin tms yksinkertaiseen, missä työväsymys tuo huomiokykyyn uuvahtaneita tylisä kohtia, reagointikyvyttömyyttä, taidon puutetta, näkemyksen puuttumista. Kankaan, jos se kiehtoo, on usein laatinut joku kovin ompelutaitoinen, jolloin tuollaisesta monimutkaisemmasta perspektiivistä tekemiseen voi oppia paljon ja tekeminen sujua rattoisasti.

Parin löytämisestä, laihduttamisesta, yms
Koska moni valitsee vaatteita sen mukaan, mikä olisi viehättävää tai sosiaalisesti edullista mm parin löytämisen kannalta, niin jotakin iloa ehkä olisi kirjoituksistani parin löytämisen aihepiiristä: http://yksinaisille.blogspot.fi . Laihduttamisesta helpommilla luonnollisilla rtavoilla http://laihdutuskikkoja.blogspot.fi . Kauneudesta ja viisaudesta http://kauneusjaviisaus.blogspot.fi .

Hiha

Yöpuvun hihasta tuli ihan hyvä, kun pidin kangasta käsivarrellani ja arvioin tyylin ja tunnelman perusteella sekä toki lämmön kannalta, että minkä levyinen hihansuu olisi kiva (ohut kangas laskeutuu aika lyttyyn, joten se ei viilennä niin paljoa kuin pyöreä hihansuu), ja lisäsin siihen saumanvarat, valitsin aika suoran hihan ja otin mallia vanhasta paidasta.
Mutta yritin saada kolmanneksen kämmenestä peittävän hihan, jotta olis lämmin,  mutta käytännössä hiha on ollut lyhyt, enkä tiedä, miksi, kun se laskeutuu kumminkin ihan ok. Itse paitaosa menio pieleen, olisi kai sekin pitänyt tehdä vastaavasti eikä vanhaa erimallista paitaa kaavana käyttäen.
Tää oli siis sillä idealla kuin ohjeeni vaatteiden ompelemisesta ilman kaavoja http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html .

Kirjonta
Lainasin kirjastosta Anita Gunnars'in kirjan Kirjomalla kauneutta arkeen, ja siinä näkyy kirjoneen rattoisasti ja taidolla, kaunista, ja kun yksittäisen ohjeen luin, niin oli kukkanen paljon nopeampi tehdä kuin mitä sen kuvasta olisi luullut, mutta kauneussilmää hänellä on. Kun yksivärtiseen fleeceen kokeilin kukkaa kahdella villalangalla, niin tuli jotenkin pramean näköinen, ei ollenkaan collagemainen kuten pelkkä kangas. Mutta useimmat kirjontakirjat ovat työlästyneen oloisia niin, että tuolla hyvällä kirjalla on kamalan paljon merkitystä, ja kai sillä, että itse olisi samalla tavoin viehättynyt kirjomisen mahdollisuudesta eikä ottaisi isoa kimpaletta vaan vähän vaan jotakin koristetta jonnekin nurkkaan tms.

Tuossa tuo eka ja tähän asti ainoa yritelmäni kirjonnasta: kömpelö mutta viihtyvyys tuo jälkeen näyttävyyttä, toimivuutta koristekuviona, jolloin kangaskin näyttää parempilaatuiselta. Mutten sitten tiedä, miten käy koristeelle pesussa, nuhjaantuuko ja lätistyykö. Jätin noita langankiekuroita silleen kun kivasti luonnostaan asettuivat, eivät minkään säännön mukaan, (vähän niin kuin kaavoitta ompelun ohjeessani,) ja etsin kukkamaista tunnelmaa, vaikkei muoto olisi ollut just oikeanlainen.

Housujen kaavan tekemisestä
Ajattelin ommella verkkarinhousut,mutten ole vielä pessyt kangasta. Mutta mietin tässä jo housujen mallia ja kangaskappaleiden muotoa. Lahkeissa se on aika selvä, voi kokeilla kankaalla ja kädellä kiinni nappaamalla etsiä sopivan väljyyden, ja samalla kulman, jossa lahkeen pitäisi laskeutua eli sen suunnan edestä ja sivulta katsottaessa. Lantion kohta tulee kai vastaavasti: lantion leveys kullakin kohden plus väljyys, joka verkkarinhousuissa saisi olla jonkin verran muttei sentään michelinmiesmäisesti tai lumiukkomaisesti kuin ei haluaisi liikkua.  Kangaskappaleiden muotoon vaikuttaa olennaisesti se, kuinka korkealle housut jalassaan vetää, millä korkeudella niitä pitää, mikä saattaa olla esim. vyötärön korkeus tai ainakin jotakin sinne päin. Siitäalaspäin jatkuu peffana sama putki ja jos haluaa, ettei peffan muoto näy, niin haarovälilevennys kappaleissa alkaisi vasta sen alla, luulen. Mutta onko sellainen hyvä liikkua? Haarovälin kohdalla housuissa pitää olla molempien lahkeiden ympärys plus liikkumisen vaatima väljyys eikä tuo vähäisempi lantionympärys plus liikkumaväljyys. Haarovälin kohdalle tulevat kaikki neljö kulmaa yhteensä ovat leveydeltään kai tason verran tai sitten jokin kaarevuuslisä. Lahkeen leveys reiden yläosan kohdalla saisi olla aikamoisen väljä, jotta verkkareissa voi venytellä ym liikkua vapaasti.

Langan väri vaikuttaa kankaan ilmeeseen
13.10.2018   Jos ostaa kankaan kanssa samalla langan,niin siitä on hyötyä, jollei ole aiemminommellut samantapaisesta aika samanvärisestä kankaasta, sillä langan väri vaikuttaa kankaan antaamaan vaikutelmaan ja siis lopputuloksen tuomaan vaikutelmaan, jos ommelta on näkyvissä. Huononvärisellä langalla kangas usein vaikuttaa huonolaatuiselta tai ainakin huonon väriseltä, esim. laitosmaiselta, kukertavalta, valjulta, liian vahvankuvioiselta tms, kun taas hyvä lanka antaa vaukutelman, että kangas on hyvälaatuinen, lähes ylellinen ja kivasti värjätty, kivanvärinen. Langan värillä voi valita ainakin, onko lanka melkein ihan samanvärinen kuin kangas vai syntyykö jonkinlainen kontrasti, kuinka vahvat kontrastit kankaassa, miten käsityömäinen vaikutelma, mikä on värimaailma, onko ommel tai kangas tai kankaan jokin piirre koriste tai pääosassa,mikä on työn yleisilme, minkäluonteinen ihminen haluaa tuon värimaailman ja mitkä ovat lempivärisi. Ommel on siis joko koriste, kankaan värimaailman osa lisäten kenties siihen jonkin ulottuvuuden, tai sitten huomaamaton mutta viittaa kenties, että haluaako tumman vai vaalean ilmeen, v'rillisyyttä tms. Eli tasttee olla kangas kädessä valmiina, kun valitsee langan väriä.
14.10.2018   Tuossa tuosta langan väristä, mutta ehkä ei näy niin hyvin:

Neuloskankaan ompelusta
Katso http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2016/12/neulomisesta.html kohta 107.


Ompelukoneen äänen hiljentäminen
14.10.2018   Ompelukoneeni ääni hiljeni ja muuttui mukavammaksi, kun laitoin muutamaan kertaan taitetun fleecekankaan ompelukoneen alle ja jonkin verran ympärillekin, sillä ompelukoneen ääni on aiemmin ollut kova ja metalliselta sekä kovasta alustalta kalskahtava, ikävä, ja nyt se siis muuttui mukavaksi, aika hiljaiseksi ja pehmeäksi.

Kolme hamemallia
16.10.2018   Symmetrisen perushameen voi ommella helposti omasta päästä, jos on sopiva kangas ja inspiraatiota moiseen hameeseen. Tarvitsee katsella kangasta,kokeilla sen tuntua ja laskeutuvuutta, jotta tietää, millainen hame siitä olisi kiva tehdä ja mihin vuodenaikaan sopiva. Jos vertaa vanhaan omaan samantapaiseen hameeseen, niin tietää tarkemmin ja varmemmin, miten leveä, miten pitkä ja minkämallinen.
Tarvitaan korkeutta vyötärältä hameenhelmaan plus yläkujantie kuminauhalle ja helman saumavara tms. Leveyttä on oltava hameenhelma leveyden verran, mikä usein tarkoittaa useammasta palasta tekemistä.
Hameen kappaleet voi leikata kaarevareunaisina, jolloin kaaren saa, kun tietää, missä kulmassa kangas levenee alaspäin mentäessä, niin kaaren suunnan kuuluu joka kohdassa olla suorassa kulmassa pystysuuntaan nähden, joka siis kääntyy, kun mennään sivusuuntaan. Korkeus taas pysyy koko ajan samana. Sitten vain ommellaan sivusaumat yhteen.
Tai sitten voi ommella suorakaiteista putken ja tehdä siihen tasavälein muotolaskokset. Jos hameen haluaa laskeutuvan kartiomaisesti, ovat muotolaskokset suoria, siis komioita. Muutoin tehdään niihin hameen muotoa levenevyyden osalta. Voi tehdä kaikki muotolaskokset samansuuruisina tai sitten vaikkapa joka toisen tai kolmannen isompana. Yhteensä siis efektin pitäisi olla vyötärön seudun eli peffan, koska sen ylitse hameen on mentävä, jollei sitten ole vyötäröllä halkio, lantion leveys ylhäällä ja helmassa koko leveys. Muotolaskosten alle jäävä osa laskeutuu suoraan. Laskoksia kai tarvitaan ainakin kuusi.
Tai sitten jos on aika ohut helposti ryttyyn menevä kangas, niin voi omella putken ja ylhäälle kahden ompeleen väliin nauhakujan, jotta ryttyyntyy symmetrisesti, ja siihen kuminauhan, jolla tekee tasaisen rypytyksen ja siis hameen muodon.
Sitten siis ommellaan ylös kuminauhakuja ja siihen samalla kuminauha jo valmiiksi. Ja huolitellaan helma kivasti, siis taitetaan vöhön ja ommellaan. Vyötärön tarkka korkeus pitäisi valita niin, että helma tulee kivalle korkeudelle, eli ylhäältä on kangasta helpompi lyhentää.
Erityisesti hamekankaan laskeutuvuuden katseluun peilin edessä tai hamekangasta käteen hamuten on tärkeää, sillä eri kankaat laskeutuvat laineille eri tavoin ja eri kuviot, värit ja materiaalit tykkäävät eri määrästä laineita. Samoin vuodenaika, hametyyppi ja toivomasi sosiaalinen vaikutelma tai muu tyylilaji vaikuttavat paljon siihen,millainen hame olisi kiva. Anna kankaan olla väljästi ja vaihtele liukuvasti sen laineiden, leveyden yms määrää. Ja kun ohimennen näytää jossakinkivalta, niin hae se kohta tai alue ja paina mieleesi,millainen se on tyyliltään. Kokeile sitten tehdä laineita suunilleen saman verran koko matkan, siis koko leveyden,ja arvioi sen määräämähameenhelman leveys ym seikat.
Jos jollakin kohden tyyli menee huonoksi,niin pidä taukoa, tuuleta, kenties haukkaa jotakin ja aloita virkeänä jaksavaisena uudestaan ideaalit oppainasi.

* * *

4.huhtikuuta 2019

Vaatteen suunnittelusta ja käytännön ratkaisujen teosta
Ajattelin ommella fleecepaidan vanhasta fleecekankaastani,mutta kangas oli yksivärinen enkä oikein saanut ölanganpäästä kiinni. Niinpä mietin tavallista fleecepaidoista tietämääni ratkaisua: kuviofleecestä jokin osa paidasta ja yhteensopivat värit. Kuviofleecen pala 30cm maksoi 3,5 euroa tai niille main. Valitsin sellaisen, jossa oli kivat näyttävät kuviot.
Mietin, mistä vanhasta paidastani saisin  mallia, missä olisi samantapaiset linjat,väljyys, materiaalin tuntu. Ratkaisuina voi miettiä kankaan mieleen tuomia ja cvaatetyypin tavallisia sekä käsityötaidon mieleen tuomia.
Kun jossakin pitää valita vaikka leveys, niin voi tehdä mielessään muutaman arvion: mitä jos olisi kapeahko, niin minkätunnelmainen olisi, ei tarvitsee olla leveämpi tähän leveyteen verrattuna. Entä sitten jos olisi leveä, vaikkapa tuossa, niin minkätunnelmainen olisi, siinä on vähän liikaa tuota ja liian vähän tuota, sopiva leveys on siis tässä välissä suunnilleen näillä kohdin.
Vastaavasti jos on valittava haaveen ja palikkamallisen käytännön perusvaatteen väliltä, niin siinä välillä on jossakin sellainen, mikä tuo mieleen haaveen, mutta ei omaa sen kompastuskohtia.
Mutta vielä tarttee ensin pestä kankaat...


12. huhtikuuta 2019
Koetin säveltää ohjeeni vaatteiden ompelemisesta ilman kaavoja, ihan vain haaveensa oppainaan http://learntalents.blogspot.com/2017/09/sewing-clothes-without-formulae.html
mutten tiedä, kävikö urakka kokonaan ylitse sävellystaitojeni. Olin tänään kangaskaupassa ja yritin jollakin asiakkaalle näyttää mallia ompelutaidon oppimisesta, joten tämä on siitä näkökulmasta. Viime aikoina en ole itse ommellut mutta aikonut kyllä.
Tässä on kolme osaa: 1. tavoitteiden ja kankaiden valitseminen, 2. käytännön ompelulinjojen ym yksityiskohtien valitseminen ja 3. ompelutavasta, työntekotavasta ja jotakin sosiaalisten suhteiden huolehtimisesta sen aikaa

ke 8. toukokuuta 2019   Tuossa siis eka osa kaupan myyjiä ja muita valitsemassa kankaita kangaskaupassa ajatellen näin jälkikäteen kotona, ja kakkos- ja kolmososat omaa Savonlinnalaista ongelmanratkaisutapaani ja vanhaa kouluajoilta olevaa helsinkiläistä ompelemisen iloa ajatellen, mutta vielä hiukan kanpanmyyjävaikutteisesti. Jos tuosta haluaa tarkemman selon, että mikä on kenenkin tyyliä, niin näitä blogejani lukemalla saa käsityksen minun tekemisentavastani ja ymmärrykseni tyypistä ja tasosta (siltä osin kuin sitä on hyvä opettaa muille),. (Vuodenaikakirjoitukseni http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html kevään osion sävelmänpätkät ovat säveltämiäni ja ovat aika tavallista ihmisten & omaa hahmotus- ja elelemisen tapaani.) Lisäksi on kai aika tavallinen ompelu 1. ja noiden kahden paikkakunnan kulttuurit.

28.5.2019 Tänä keväänä en ole saanut ommeltua mutta olisin kumminkin halunnut ja monta kertaa käynyt Eurokankaassa. Niin olen kai nojannut sen myyjiin jotenkin ompelutaidossa, ja siitäkö on tullut kuin työlästyneen ammattiompelijan tyyli, nuhruinen, ei niin viihtyvä? Viihtyvämpi ja kivempaa jälkeä tekevä, näkemyksellisempikin, on harrastelijan tyyli: tehdä innollahetken verran, ei kuluttaa loppuun intoa vaan jättää hyviä ideoita vastaisen varallekin, kuitenkin oppia uutta ja tehdä kaikkea kivaa jo nyt. Tähän ovat hyvä lisä laatimani kirjoitukset taitojen oppimisesta:
http://tienraivaajat.blogspot.com/2017/12/vanhan-ajan-onnesta-toissa.html
Haaveammattiin-blogini alun lahjakkuuden ja taitojen oppimisen ohjeet tähän blogiin lainattuina http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2016/07/tunteidenmukaisuus-tuo-lahjakkuutta-ja.html
Uusavuttomuudesta eroon pääsemisen ohje   http://nopeaoppisuus.blogspot.com/2016/08/langanpaasta-kiinni-saamisesta.html   ja siihen avuksi lue tuo ajattelukurssini, jollet ole sitä ennen lukenut http://pikakoulu.blogspot.com/2011/11/ajattelukurssi.html
Ruuanlaitosta  http://kokonaiskuvat.blogspot.com/2017/08/ruuanlaitto-ja-elainten-ruokinta-taito.html

11. lokakuuta 2019   Kesällä ompelin alennuskankaasta yöpuvun housut. Tuossa jo pidempään käytössä olleina. Käytin joitakin vanhoja housuja summittaisina kaavoina, kai verkkareita, mutta levensin kangaskauppiaan ohjeen mukaan, koska kangas oli venymätön ohut puuvillakangas.Lämmin on kumminkin ollut, ehkä tuon leveyden vbuoksi.

Eilen ompelin tollasen fleecepaidan. Vanhoista vihreistä fleeceistä ei oikein saanut kivan näköistä, mutta kuviofleece pelasti jutun. Yllättävän paksu kangas ja yllättävän kämmin. Kaula-aukon reinan sai ihan vain leikkaamalla ja kääntämällä tasalevyisen kaistaleen nurjalle ja ompelemalla suoraa ympäri. Oli kai niin venyvä kangas.

Tunteidenmukaisuuden mahdollisuudesta

Neulekuvioni mallista kirjoitin http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2017/01/tunteidenmukaisuuden-mahdollisuudesta.html

Tässä tuo blogimerkintä:

"

Tunteidenmukaisuuden mahdollisuudesta

Toissapäivänä koetin tehdä neulekuvion, joka olisi tunteidenmukaiseen elämään mahdollisuuksia tuova. Siinä on kaartavasti kirmaava hevonen, aika naisellinen, omia harrastuksiaan puuhailevan enemmän omilla teillään pysyttelevän ihmisen uoma,.

(Linkkejä aihepiiristä:
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/12/neulomisesta.html
http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/01/liikuntaa-vihreille.html

Kuva näyttäisi liennyttävän kipuja http://parantamisesta3.blogspot.fi/2017/02/kivut-saryt-ja-hevosneulekuvio.html )"

Epäonnistumisista lisää tsemppiä

Jos oikein välittää jostakin tehtävästä, niin yleensä masentuu, jos epäonnistuu siinä, ainakaan pahoin. Silloin tulee masennuksen vuoksi tauko muuhunkin tekemiseen: on aika pondeerata, että kyllä haluaisin paremmin yrittää, esim. tuon ja tuon ja tehdä syvällistä laatua, maailman kanssa sovussa viisaasti ja eläväisesti, tehdä kunnolla tuon ja tuon, hyvällä tekemisentavalla, joka on tämä, näin siitä pääsisi, kun tsemppaisi. Ja niin pienen tauon jälkeen, esim. 5min - puolisen tuntia - 3 tuntia - seuraavana päivänä - ensi viikolla, yrittää jaksavaisin mielin uudelleen, mutta edelleen tuosta tehtävästä kiinnostuneena, nyt vain syvällisemmin yrittäen. Ja sitten huojentuneena huilata, ihailla tuloksiaan ja painaa oppimansa mieleensä vastaisen avuksi, olla olematta kamalan sosiaalinen ja olla vaan aiheeseen keskittynyt, sen tunteilla hyvällä syvällisellä parhaan laadun tavalla ottava. Ja sitten muihin puuhiin, menemättä lounaalle jonkun saman tekemisen ihmistutun kanssa tms, sillä juuri heidän siivelläänhän ensi kerran epäonnistuit. Vaan vaihda tekemistä, anna onnistuneiden tekemisentapojen ym hyvien valintojen muistojen syöpyä mieleesi esim. matkalla jonnekin muualle päin.

Laitetusta luontevaksi ilmentymismuodoksi ja näytteleväisestä aidoksi

Katso http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2017/01/nayttelevaisesta-aidoksi-kasvamisesta.html

Tässä truo teksti:

"

Näytteleväisestä aidoksi kasvamisesta

Taitoja opetellessa ensin tekee perässä, esim. mitä toiset neuvovat tai tekevät. Monesti hyviä vinkkejä saa tutuilta, lehdistä, telkusta ja radiosta, mm lauluista. Muttei se vielä tarkoita, että itse nykyisellään olisi sen tasoinen. Ja niin matkiminen voi mennä näyttelemiseksi: tavallaan ohje oli hyvä, muttei kokenut aidosti oelvansa itse sellainen. Ohje ei siis ole sama kuin itseilmaisu, vaan itseilmaisu tarvitsee suuremman taitotason ja isomman kirjon osattuja juttuja mahdollisuuksina käytännössä ihan jo nykyisin. Itseilmaisu ei siis ole tämä tai tuo juttu, jolleivät satu olemaan juuri lemppareitasi, vaan jonkinlainen kompinaatio sekä tavallisia juttuja että mielijuttuja ja tilanteeseen sopivia ratkaisuja, mikä nyt mielekkäimmältä tuntuu ja viisaimmalta vaikuttaa juuri sinusta.
Ero uskonnon tuomien ratkaisujen sekä toisaalta matkittujen ja sitten omien juttujen välillä on osin siinä, että omia juttuja on ain muutama, kun taas uskonto ja matkiminen tuovat mukaan muidenkin hyvinä, luontevina pitämät ratkaisut, elää ikään kuin toisten siivellä, mutta siinä, missä jokin juttu on toiselle keskeinen ja hän siksi huolehtii sen erityisen hyvin. niin se sinulle ehkä on sivujuttu tai yksi juttu muiden joukossa., ja saakin olla oman aiheensa henkinen, siihen erikoistuneiden ihmisten tyylinen aika lailla, niin opit siitä taitoja vastaisen varalta, vaikket haluaisi koko aikaa siihen uhrata.
Taidoista yleensä harjoitellaan ensin perusjuttuja opetuksen tuomien harjoitusten merkeissä, sitten otetaan mallia jostakin taitavammasta ja tehdään osin omalla tyylillä, osin harjoitellen uutta ja tutustuen uusiin elämänmhadollisuuksiin. Sitten kuin osataan muutama tuollainen mahdollisuus per aihepiiri, juuri niitä itselle sopivimpia tyylilajeja ja valintoja aiheessa, niin voidaan valita niistä itselle kulloinkin sopiva yhdistelmä ja tehdä itselle luontevalla tavalla ja omalla tyylillä: ollaan saavuttu itseilmaisuun: omiin valintoihin ja aitoon osaamiseen.

Jos oma versio on, että "Tämä sopisi mielestäni tähän hyvin", niin näin siitä saa aidon:
"Living through a technical form (www.youtube.com user khtervola)

Ajattelun taitojen oppimisesta blogissani http://pikakoulu.blogspot.fi ajattelukurssi ja älynkohotusohjeita .
Taitojen oppimisesta blogissani http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi mm linkkejä.

17.1.2017   Tämän päiuvän lahdessä oli kuva näyttelijästä, joka esiintyi leffassa usealle eri ihmistyypille tuttavineen yhtä aikaa, oli taaperosta nuoreen mieheen, työhönsä urautuneeseen, taistelulajiharrastajaan, vanhukseen ja nuoreen naiseen tyylivaikutteita yhtä aikaa ihan onnistuneesti. Jos tuon nyt miettisi, että mikä siinä on motivaationa ja kuinka onnistuneesti toimia esikuvana monelle yhtä aikaa, niin jos tekee kunkin tekemisen kunkin elämänalueen osalta perusmuodossaan, niin se on sama muoto taitamattomilla ja taitavilla, sama idea siis tarkoitan, ja myös vähän tekevillä ja paljon tehneillä. Eli jos vaikka ajattelun osalta miettii, että miten tämä nyt menee, niin se on aika monelle yhteinen lähestymistapa ajatteluun, aika monessa tilanteessa. Ja sitten kun ajan myötä löytää noita perusjuttuja kustakin elämänalueesta paremmin, niin kehittyy sen myötä myös taitavammaksi ja on siksi sopiva esikuvaksi. Tästä aiheesta Kalevala-aiheinen kirjoitukseni tässä paratiisiteoriablogissa jokin aika sitten, http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/09/kalevalasta.html ."

Opi kutomaan paremmin

English translation http://learntalents.blogspot.fi/2017/10/knitting-tips.html

Tämä kirjoitus on saatavina myös kirjana, katso    https://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2021/10/kutomisohjeeni-kirjana.html

Sisällysluettelo:
 KUTOMISTAITOJA
1. Kutomisesta sujuvampaa, mukavampaa ja parempi jälki
2. Mummolamaisuuden luomisesta
3. Oikeat ja nurjat silmukat
4. Samankokoiset
5. Oma malli
6. Lahjojen ja taitojen oppimisesta
7. Millä kohden ja miten mittasuhteet
8. Rauhaa kutomiselle yms
LAPASIA JA SUKKIA
9. Aikaavievyydestä ja hinnoittelusta
10. Kutomisnopeuden parantamisesta
11. Kudoin sukat
12. Paperikassi näyttävä
13. Käsityötaito
14. Neulominen tyhmentää
15. Villasukan kantapään kutomisen ohje (ja koko sukan kutomisen ohje)
16. Lisähuomautus kantapään kutomisesta
17. Langat
18. Aloitus
19. Päättely
20. Kavennus
KUVIOITA: PALMIKKO JA HEVOSKUVIO
21. Palmikkoneule
22. Virheistä, korjaamisesta ja oppimisesta
23. Hevoskuvio
24. Kudon kuviollisia sukkia
25. Puikot

26. Jaksavaisuudesta ja tavoitteista

27. Puupuikot vai metallipuikot 

28. Kudon sukkaa 

29. Neuleiden kuvaamisesta 

30. Silmukantekotavoista 

31. Jämälankavyyhdin solmu

32. Silmukoiden ja kerrosten laskemisesta
MYSSY
33. Kudon myssyä
34. Langan vaihtamisesta
35. Kutomalla ansaitsemisesta
KESÄLLÄ
 36. Villasukista juhannusaattona 2017
37. Parsimisesta
38. Huomio kantapään kutomisesta
VILLAPAITAA
39. Villapaidoista
40. Sibelius-mallin hakemista
41. Villapaidasta
42. Laskemisesta
43. Muun puuhaamisesta samalla kun kutoo
44. Langan saaminen vyyhdistä

45. Väsyneenä kutomisesta
46. Lankojen valitsemisesta
47. Villapaitaan kuvioita miettimässä
48. Epäonnistuneen kohokuvion korjaamisesta
49. Kirjoja
50. Kutomisnopeus ja silmukantekotavat
51. Vuorokaudenajasta
52. Kukkakuvio
53. Silmukoiden laskemisesta isoissa kuvioissa
54. Tukea kukkakuvioille tunteiden rationaalisuudesta
55. Kukkakuviota
56. Kukkakuvion korjaaminen, silmäpakojen virkkaaminen
57. Kutominen tyhmentää paljon
58. Villapaitaa (yläosa)
59. Kutomisen seesteisyydestä
60. Suunnittelusta
LAPASISTA (VUOTTA JÄLKEENPÄIN)
61. Lapasten peukalon kutominen
62. Lapasen kutomisen ohje
LEHTI- JA LINTUKUVIOITA
63. Lehtikuvio (kelttiläinen?)
64. Villasukkaa
65. Kutomisen opettelusta
66. Eka sukka valmis
 67. Papukaijakuvio?
68. Tuollanen kudottu tiainen tai tilhi vai mikä olisi
69. Tilhi ja pihlajanmarjat
70. Toista sukkaa
71. Lämmittelyohjeita
72. Vielä yksi silmukantekotapa
73. Sukankutomiskoneista
74. Käsityölehti
75. Tilhi kkoneneulottuna?
76. Sukkapari valmis
77. Lehtikuviota resorin sijaan?
78. Villasukat kaupasta
79. Kudottavan työn, koristekuvioiden, mallin, tyylin yms valitsemisesta
80. Lehtikohokuvioita
81. Lintua
82. Kutominen ja tietokoneet
83. Sukkaa
84. Kutomisjäljen tasaisuudesta
85. Sukan kuvion päättämisestä, kun tausta nurjaa
86. Kutojan vuosi
87. Lammaskuvio?
88. Lopettelisinkohan tähän?
89. Lehtikuviollisia sukkia kutomassa
SURU JA VIIHTYVYYS
90. Kutomisviihtyvyydestä (kutomalla valaistumisesta, jos sellainen nyt ylipäätään on mahdollista)
91. Surun, väsymyksen, urautumisen yms vaikutuksesta kutomiseen
92. Toista lehtikuviollista sukkaa
93. Sairauksien parantamisesta
94. Toisen sukan loppuosaa
95. Suomalaiset ja kutominen
96. Lankojen hinnalla
97. Rukoileminen ja kutominen
98. Kutominen ja musiikki
99. Kääntäminen ja julkaiseminen
100. Lankakerä vai vyyhti

101. Yrittämisen tavasta

 102. Lintukuviollista sukkaa

103. Lehtipitsireunus

104. Hakukoneella 

105. Kutomisen tyhmentävyydestä 

106. Lehtiköynnös

107. Neuloskankaasta ompelu

108. Kudottu pehmolelu

109. Lintukuvioinen sukkapari valmis  

 110. Aloitussilmukoiden luomisesta

111. Tuulenpitävät lämpöiset talvilapaset 

112. Kutomisjäljestä, viihtyvyydestä ja tyhmentävyyden välttämisestä

113. Seuraa pitäen kutomisesta 

114. Nuottikohokuvio?

 115. Villasukkaa

116. Kaavio villasukan kantapäästä

117. Purkavatko jotkut toisten kutomia sukkia ja lapasia 

Joulukuu 2016

KUTOMISTAITOJA

1. Kutomisesta sujuvampaa, mukavampaa ja parempi jälki
En ole neulomisesta kamalasti pitävä enkä kamalan taitava, mutta kudoin tässä lapasta liukuvärjätystä paksusta langasta ohuemmilla puikoilla, jotta saisin lämpimän enkä verkkomaista kudosta. Niin tämän opin neulomisen opettamisesta:
Neuloessa on käsien liikkeen, langan kireyden ja puikkojen tuntu tärkeä, vähän kuin verkoilla kuulostelisi, että onko verkossa kala. Eihän neulominen sama juttu ole, mutta samanlaista motoriikkaa tarvitaan, hienoisten erojen kuuntelua ja mukavien tunteidenmukaisten reittien löytämistä. Vähän samanlaista kuin hiihtoretkiohjeessani   http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/01/liikuntaa-vihreille.html

* * *

2. Mummolamaisuuden luomisesta
( Mummolamaisuuden luomisesta http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/03/natkilaisyydesta-ja-savonlinnalaisuudes.html  )

* * *

3. Oikeat ja nurjat silmukat
Olen kutomisessa ihan aloittelija ja niin olen pohtinut hyvää tapaa tehdä oikeat ja nurjat silmukat. Tässä löytämäni hyvin sujuvat taat. Samalla yritän seurata tuota yllä oleaa ohjetta.

Oikea silmukka: Neule asemmassa kädessä ja lanka kulkee etusormen yli edestä kuteesta takakautta sormien älistä kerälle.   Oikeassa kädessä puikko ja se menee asemmalta oikealle oikeanpuolimmaiosen silmukan läpi (näin minulla on opetettu, ja tämän seuraaan löysin nyt itse:) Ensin silmukan läpi mennyt puikko menee aika pystysuyoraan ylöspäin osoittaen vielä vapaan langan viereen ja kääntyy sitten poikittan noukkien sen silmukan läpi. Vasen käsi voi auttaa vapaan langan silmukan taakse.

Nurja silmukka: Kädet samoin mutta vapaa lanka neuleen etupuolella ja vasemman käden etusormi liikkuu hiukan ylöspäin kiristäen vapaan langan  ylöspäin, hiukan silmukan oikealle puolelle, samalla kun vasemman käden muut sormet pitävät langasta jotenki n kiinni. Näin oikean käden puikko menee oikeanpuolimmaisen silmukan läpi oikealta vasemmalle ja noukkii kireän vapaan langan ylhäältä kiertäen, mikä on helmpompaa kuin puikon takaa, kun lanka on nurjaakin neuloessa neuleen takapuolella. Nyt tosin tarvitsee tiedostaa, onko seuraava silmukka oikea vai nurja, jotta saa kätevästi langan oikealle puolelle kudetta.

* * *

4. Samankokoiset
Tässä kun vertasin pääkaupunkiseudulla muilta tarttunutta kutomistapaa ja savonlinnalaisuuden tuomaa, niin pääkaupunkiseudulla kutoja keskittyi vain silmukoiden tekemiseen ja kutomiskäsiala oli mitä oli, jolloin neuleen leveys oli jotenkin holtiton, mitä sattui tai aina saman käsialan tuoma.
Savonlinnassa taas olen harrastanut maalausa (ks. tästä blogista vesivärimaalausohje http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/01/koiran-vesivarimaalausohje.html) ja siinä, että kokonaisuudesta tulisi onnistunut, niin pidetään koko ajan sivusilmällä silmällä kokonaisuutta, että kokonaiskuvasta tulee oikea ja kukin osa, mikä olisi "teoreettinen" suyositus kutomistavasta, tehdään kokonaisuuden osaksi sopivaksi, ja samalla tunnelmalliseksi, jotta tulee juuri se kohta, jota silloin kutoo, esim. kämmen, peukalon tyvi tai sormet rystysten kohdalkta. Ja sovitan usein enkä mieti ruutumalleja tms koneneulojan juttuja vaan vaatteen sopivuutta käyttäjälleen hyvään arkeen.

5. Oma malli
Mallin suhteen olisin käyttänyt samantapaista kuin tämän blogin tekstissä vaatteiden ompelemisesta ilman kaavoja http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html .  (Siis jo ennen lankojen ostamista ja lankojen ostamiseen tai jos tekee vanhoista langoista, niin ehkä jonkin erivärisen mallista tenhoavan tekevän lisälangan ostoon.) 

6. Lahjojen ja taitojen oppimisesta
Katso lahjakkuuden oppimisesta Haaveammattiin-blogini ohje  http://nopeaoppisuus.blogspot.fi/2011/03/haaveammattiin.html
ja taitojen oppimisesta tuosta Haaveammattiin-blogista ohje http://nopeaoppisuus.blogspot.fi/2011/03/miten-oppia-kaikki-kerralla.html . 

7. Millä kohden ja miten mittasuhteet
Ehkä kanssa tästä samasta Tunteet ja tekemisentapa -blogista tuo ohje http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/04/ruuanlaitosta.html .

8. Rauhaa kutomiselle yms
Savonlinnalaisuus vaalii viikonloppumaisia piirteitä, jotka tuovat rauhan vaativaan tekemiseen mm käsitöihin ja taiteisiin   http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/12/mihin-savonlinnalaisia-tai.html

* * *

LAPASIA JA SUKKIA
9. Aikaavievyydestä ja hinnoittelusta
Lapasistani tuli ihan onnistuneet ja laitoin ne myyntiin tori.fi hin
https://www.tori.fi/vi/32596989.htm
https://www.tori.fi/vi/32649023.htm

Mietin tässä, että villasukkia kai usein myydään lankojen hinnalla, mikä on tavallaan kiva, jos haluaa antaa lahjan.  Mutta tavallaan olisi kiva, jos neulomalla voisi ansaitakin jotakin, jos se hyvin sujuu, vaikkapa kympin yli lankojen hinnan, jos neulottu vaate on ihan hyvälaatuinan.
Nyt kului minulta ekan lapasen kutomiseen kahden työpäivän verran aikaa, tokan kutomiseen yhden työpäivän verran, kolmanteen puoi työpäivää ja neljänteen kaksi ja puoli tuntia. Voisiko nopea kutomisesta pitävä kutoa lapas- tai sukkaparin tunnissa ja saada siten kympin tunti? Mutta toki tarttee malli suunnitella yms, mihin myös kuluu aikaa.
(Nyt viidennen lapasen alun tosin tyrin moneen kertaan värien ja kuvion suhteen. Samalla samaistuin ensi kertaa kutomistaitoisiin ja niin mallin myötä kutomistahtini hidastui kamalasti ja hukkasin isoimmaksi osasta aikaa oman kutomistapani, jouduin purkamaan ja jälki oli suttuista ja kovin aikaavievää.)

10. Kutomisnopeuden parantamisesta

Kutomisnopeudessa on olennaista käyttää tietty aika parempien silmukantekotapojen etsimiseen, mutta ei epämääräisen pitkää aikaa, joka vain jatkuu ja jatkuu ja urautuu eikä löydä hyviä tapoja vaan pelkkiä kömpelyyksiä ja hitautta. Eli sen mitä pohtii hyviä tekemisentapoja, niin tekee virkein avoimin mielin, ja sitten vaan poimii ne nykyisellään hyviltä vaikuttavat ja kutoo niillä. 

Jos kutoo urautuneesti ihan jo heti alkuun,e ttä tässä vaan silmukkaa teen niin kuin aiemmillakin kerroilla, niin käsitys siitä, mitä tekee, ei ole artikuloitu vaan jotenkin hämäräksi jäänyt, ja liikkeet ovat jotenkin kömpelön urautuneita eivätkä tekemiseen tarttuvaisella uutta aloittavalla mielellä, milloin huomaisi paremmin, mikä on hyvä tekemisentapa ja mikä ei. Eli hyvä silmukantekotapa, ekan ohjeen hyvät reitit käsille ja tunteille, tuon myöhemmän ruuanlaitto-ohjelinkin tunteenomainen arvio siitä, mikä on milloinkin sopiva mihinkin, vaatteiden ompelemisohjelinkin käsitys mallista, jota tavoittelee ja sen ja taito- & lahjakkuusohjelinkkien tuomat taidot nostamassa taitotason tehtävää hyvin vastaamaan.

Jos kutoessa tekee muuta samalla, esim. puhuu, niin hidastaa paljon, jos tekee sellaista tekemistä, jota ei yleensä tehdä yhtä aikaa muiden tekemisten kanssa vaan vain ajankuluksi, esim. jutunkerronta, kun taas muun kanssa yhtä aikaa tehtävää voi hyvin,sen kutomista hidastamatta, tehdä kutoessa, esim. kertoa jostakin aiheesta tavallisella asiakommunikaatiolla.

* * *

Tammmikuu 2017

11. Kudoin sukat

Joulun alla uskalsin aloittaa sukkiakin ja jouluna sain ekan valmiiksi ja se oli ihan hyvä ja nyt uutena vuotena olen kutonut toista, mutta jotenkin unohdin siitä ne kohdat, joita etukäteen mietin.

Sain toisenkin sukan valmiiksi uudenvuodenpäivän illalla, mutta mitä mielessäni pyöri muistoja helsinkiläisistä kutomistaitoisista naisista, tuotti tökeröä jälkeä, kun taas Savonlinna vaikutti koin edulliselta käsitöiden laadun kannalta.

* * *

12. Paperikassi näyttävä

Jouluna tuumin, että ok lapaset paperisessa lahjakassissa on paljon näyttävämmän näköinen kuin lahjapaperissa, ja kassin voi käyttää uudelleen, mutta maksaahan se luokkaa 3 euroa.

Alemmat kuvat ovat äsken otettuja eivätkä niin jouluisia. On kai väliä sillä, että laittaa neuleen ajatuksella (Ai kun kivca neule, hyvä käyttää ja ylellisen villava, hyvää joulua!) lahjakassiin eikä vain jotenkin, minkä virheen äsken tein.

* * *

13. Käsityötaito
Tästä kutomisbuumistani opin Savonlinnaa ja Helsinkiä vertailemalla ainakin sen, ettei käsityötaito ole niinkään keskittymiskysymys ja ajankäyttökysymys kuin panostamiskysymys: missä pärjätäksesi satsaat suuresti, aina uskontoa myöten ja asuinpaikkaa, päivän ohjelmaa, ihmissuhteiden arviointia yms myöten - tai ainakin sellaisia piirteitä on tullut paikkakunnan vaihdon myötä ja käsityötaitoja ne ainakin tuntuvat auttavan, mutta Savonlinnan taitotasoa kasvattaa oopperajuhlat ja Helsingin taitotasoa käsitöissä pienentävät suuntautuminen teoreettisiin ulkoa luettaviin ammatteihin ja miesmäisten insinöörimäisyyksien arvostaminen.

14. Neulominen tyhmentää
Neulomisen vaikutus älyyn on varmaankin paljon tyhmentävä, sillä kovin ykistoikkoiset tehtävät tyhmentävät ja kutomisessa yleensä on vain oikeita ja nurjia silmukoita samalla tavoin tehtyinä ja isolta osin jokseenkin helppoina kuvioina kuten 2o 2n 2o 2n ... Tyhmentävyyttä lisää, jos tekee hitaan epämääräisesti ja ajattelee niin jotenkin oppivansa kutomisesta.
Toisaalta käsityötaito hyötyy paremmasta ymmärryksestä ja haaveisiin päin ponnistamisesta, siis isommasta taitotasosta. Mutta jotta painotus olisi niissä, olisi kutomisen oltava kokemuksen määrään nähden nopeaa ja sujuvaa, ei siis urautunutta vaan vikkelää ja uutta oppivaa, haaveisiin päin motivoitunutta ja muun elämänpiirin rikkauden tajuavaa.

* * *

15. Villasukan kantapään kutomisen ohje (ja koko sukan kutomisen ohje)

Villasukan kantapään kudoin näin:

Ensin resoria nilkkaan, sitten valmiista sukasta mallia ottaen kantapään alueen ympäri suoraa kudosta suunnilleen puolen silmukkamäärän verran, siis edestakaisin, kun muut silmuta odottivat puikoillaan.

(Tässä olisi pitänyt kiinnittää huomiota siihen, mihin kohden rsoria suorat silmukat rajautuvat, eli tuleeko toispuoleinen ja symmetrisesti kumpaankins ukkaan, vai molemmat symmetrisesti. Ja jos sukan alku on korkeammalla, niin taakse kai on hyvä jättä korkeutta enemmän.)

Kun kantapään korkeus on (kokeillen jalassa) sopiva, niin kudoin (jotakin riviä jatkaen) neljä (siis kantapään taaimman osan leveyden verran, oli paksu kahdesta langasta yhteen kierretty lanka) keskimmäistä silmukkaa yhdelle puikolle ja sivut omillaan, tarvitsin siis kuusi puikkoa. Ja siitä sitten kummaltakin sivulta yksi silmukka nostettuna puikolle per kerros (vastaavasti jalan muodon mukaan: kaikki silmukat = kantapään leveys siltä kohden), eli käytännössä (useimmiten) kääntyessä kaksi nostettuna ja keskimmäinen kudotaan samoin kuin muutkin silmukat. Kymmenen levyisenä sukka jalkaan kokeillessa oli hiukan (noin silmukan verran sivula pois askelten alta) kantapäätä leveämpi eli sopivan levyinen.

Loput silmukat kantapääosan sivuilta kudoin yhteen aina reunimmaisen silmukan kanssa, jotta kantapään leveys pysyi sopivana.

Sitten nostin kummaltakin sivulta joka toisesta välistä silmukaksi puikolle kuteen reunan, kun se vaikutti suunnillen sopivalta.

Sitten kudoin ympäri resoria resorin kohdalle ja suoraa suorien silmukoiden kohdalle ja kavensin alussa muutamaan otteenseen yhden silmukan resorin ja puikolle nostetusta alkaneen suoran kudoksen rajalle. Kunnes oli yhtä paljon silmukoita kuin alussa, ja niin kudoin putkea kunnes 

(suoraa kutoen) kavensin sukan kärjen pikkuvarpaan ohitettuani.

* * *

16. Lisähuomautus kantapään kutomisesta

 7.1.2017   Tuossa kantapään kutomistavassa on huomattava se, että kerroksia kantapäähän tulee yksi 4 silmukan kerros, kolme kerrosta, joissa on kummaltakin puolen nostettu yksi silmukka keskimmäiselle puikolle, ja kolme kerrosta, joissa on keskimmäisen puikon laitimmainen silmukka kudottu yhteen reunapuikon sisämmän silmukan kanssa. Eli kerroksia on reunapuikon silmukoiden määrä plus yksi, joten eka kerros kudotaan samaan suuntaan kuin vika, jos reunapuikolla on silmukoita parillinen määrä, ja siitä on sitten jatkettava ympäri koko sukan eli vikan kerroksen tulisi olla oikein kudottu ja siksi siis tässä tapauksessa ekankin (4s). Luulen siis näin, muttent iedä, onko siinä iso ero jos onkin toisessa reunassa ja kutoo siitä sitten oikein päin ympäri kumminkin.

17. Langat

Lankoja en niin tunne, mutta lankana minulla on näissä ollut paksu Folk-lanka, kovin on lämmin ollut kyllä, sukat nyt viikon verran ja lapaset parina kolmena päivänä pakkasella, tänään oli viimaakin ja lapaset pitivät tuulta ja olivat lämpimät. Langassa on kasi eriväristä säiekimppua kierretty yhteen löyhästi niin, että lanka vyyhdellä on villava ja kutoessa venyy villalankamaiseksi, mutta jollei kudo paksuilla puikoilla tiukkaa vaan ohuilla puikoilla löyhempää mutta kumminkin tiivistä, niin langat läitstyvät valmiissa työssä käden alla niin, että tulee tiiviimpi ja siis kai jalan alla parempi mutta en tiedä, vaikuttaako se kestävyyteen, kun kai aina joku lanka tai säie on kussakin sukassa lattiaa vasten aina, mutta ainakin pinnasta käytössä tullut huopamainen etenkin kantapään alla, mikä on paljon parempi kuin ritilä, muttei kaikkien mielestä niin nätti. Käytössä jalka on sukassa on valunut taaksepäin eli pituutta jalkateräosassa olisi saanut olla parikin senttiä enemmän.

18. Aloitus

8.1.2017   Aloitin lapaset ja sukat samalla tapaa: neljällä jaollinen (2o 2n resori) määrä silmukoita kiertämällä langan pitkää vapaata päätä leivonpääsolmua muistuttavalla tavalla kahden vierekkäisen puikon ympäri niin, että jos siitä kutoo ekan rivin suoria silmukoita, niin lenksu ei aukea. 

Sitten katsoin, mistä lähti kerälle lähteä lanka ja kudoin siitä takaisin (muistaakseni ainakin sukissa) suoria silmukoita koko rivin jakaen sen neljällä jaollisia määriä eri puikolle. 

Ja kun rivi oli valmis, niin siitä näki helposti, miten päin kude piti pitää, jottei se ole kiertynyt mistään puikkojen älistä, ja niin pääsin kutomaan ympyrän muodossa resoria ihan taalliseen tapaan. Reunasta tuli näin ihan hyvä ja pääty ei jäänyt näkyviin, kun lapasen almistuttua päättelin langan niin, että kuteen reunasta tuli siisti, tasainen. 

19. Päättely

Kun sain lapasen tai sukan almiiksi, pidin pienen tauon ihastellen työtäni ja sitten jaksaaisena edelleen ihastellen päättelin sen niin, että se olisi mahdollisimman hieno: hyvälaatuinen, mukava ja nätti, toivoin.

20. Kavennus

Kaventaessa kudotaan kohdissa, joissa haluaa kaventaa, kaksi silmukkaa yhteen kuin ne olisivat kutoessa puikon näkökulmasta yksi ja sama silmukka. Se on ainakin minulla aika kömpelöä, mutta jälki on aika siisti mutta toisaalta paksumpi esim. jalan alla ja siksi kantapään reuna on tehtävä sivulle eikä jalan alle. Varpaiden kohdalla kaventaessa villasukassa kudotaan suoraa eikä ollenkaan nurjaa. Kavennuksen suuruus on tottakai kadonneiden silmukoiden verran per kierros. 

Yhteen kudottavia silmukoita voi ensin löysätä puikolla venyttämällä, niin mahtuu paremmin kutomaan ne yhteen.  Kohdasta ei kai tule niin paksu, jos kudottu silmukka on löysä ja niin jättä silmukat vierekkäin eikä yhteen.

KUVIOITA: PALMIKKO JA HEVOSKUVIO

21. Palmikkoneule

Palmikkoneule on kohokuvio, joten se tarvitsee taustakseen viereensä nurjia silmukoita ainakin kolme per puoli, jotteivät ne katoa resorimaisesti piiloon. Palmikossa kahden silmukan nauha kiertää toista kahden silmukan nauhaa. Kudotaan ensin kullakin kierroksella nauhat näkyviin: 3n 4o 3n . Sitten toinen kerros samoin mutta palmikossa päällimmäisiksi tulevat (tai kaikki 4o) oikeat silmukat löysää kudosta. Kolmannella kierroksella kudotaan tausta 3n, sitten nostetaan kuteessa päällimmäiseksi tuleva kahden o silmukan nauha kolmannelle puikolle ja huolehditaan, että ne oat aika löysiä. Jos vasen nauha kiertää etikautta oikealle, nostetaan silmukat heti oikealle puikolle kutomatta, mutta tällöin joutuu vekslaamaan kahta muuta oikeaa silmukkaa puikolta toiselle. Taakse jäävät oikeat silmukat (siis toinen nauha) kudotaan tavalliseen tapaan. Tässä siis nostetaan kaksi etukautta kutomatta ja kudotaan kaksi takana olevaa, mutta nauhat eri järjestyksessä kuin aiemmin. Ja lopuksi taustaa toiselle puolen 3n. Sitten kudotaan taas aikkapa neljä kerrosta 3n 4o 3n, joista vikalla kerroksella oikeat silmukat aika löysiä, jolloin voidaan taas nostaa nauha toisen ylitse, ja näin tasavälein..

* * *

Kudoin palmikkoneulelapaset. Nyt on tosin jo lapasia liian monta paria.

* * *

22. Virheistä, korjaamisesta ja oppimisesta

Virheiden välttämisessä on tärkeää huomata, että jotkin asiat vievät paljon enemmän aikaa kuin toiset ja vaativat oman rauhansa. Suunnittelu on sellainen. Samoin oikean kohdan ja oikean tekotavan arviointi. Liikunnallinen ihminen satsaa liikuntaa joka hetki kenties tuhat kertaa enemmän kuin lahjaton, ja pärjää siksi paremmin. Jos haluat jostakin ongelmakohdasta yli, pidä tauko, tuuleta, haukkaa raitista ilmaa, syö jotakin, kenties hedelmää tms, lepää ja tee muuta välillä. Muodosta kuva tavoitteistasi, ihanteistasi käsin, ei kaavamaisesti. Kerää käytännön taitojasi tueksesi ja jonkinlaista tunteenomaista touchia sekä opetussilmää, jota voit soveltaa itseesi. Palaa niihin kohtiin, jotka onnistuivat ja etsi hyviä tekemisentapoja ja tarvitsemasi jaksavaisuuden minimimäärä. Yritä uudelleen haaveitasi pitkin ja hyvällä käytännön laadulla. Älä kopioi vanhoja epäonnistumisiasi ja takeltelujen näkökulmia. Mieti ideaalista käsin, mikä olisi hyvä tapa ratkaista ongelmat. 

Jos jokin kohta, esim. silmukka, on vaikea, älä kopioi teknisesti vaan kiinnitä huomiota siihen, minkä hyveiden varassa taitavammat pärjäävät, esim. ketterä, tarkkasilmäinen, tunnelmatajuinen, malttavainen, hyvällä tavalla tekevä, ja vaali niitä, esim. ensin jossakin muussa tekemisessä, mistä niitä oppiia tai muistaa uudelleen, ja pidä harjoittelutuokiosi lyhyinä, esim. 1-5 min ja välissä taukoja tai ihan muuta puuhaa. 

Silmäpaoista minulla ei niin ole kokemusta, kun jos silmukka tipahtaa puikolta, niin jähmetän kädet paikoilleen ja mieluusti tuon puikon paikilleen ja katson, etten vedä mistään ja pura niin. Ja sitten vain hyvin varovasti poimin silmukan takaisin. Ja jos jollakin puikolla on vain löyhiä silmukoita tai vain yksi tai kaksi silmukkaa, niin pidän siitä kiinni samalla kun kudon muilla puikoilla. Ja jos puran, niin  aronkoskemasta työhön ja hyvin varovasti yksi kerrallaan langasta vetämättä poimin silmukat puikolle. Kanssa pidän kullakin puikolla aika vähän silmukoita kerrallaan niin, etteivät ne valu pois kummastakaan päästä. Ja kun kudon, niin varon luomasta jännitystä joidenkin puikkojen välille niin, että se vetäisi silmukoita pois puikoilta. Ja niin kenties tarvitsen useampia puikkoja.

Mutta periaatteessa kudottaessa on kai rivi silmukoita ja ne eivät purkaudu, koska ne ovat puikolla. Niin voi seuraavalla kerroksella puikolla pujollaa kuhunkin silmukkaan vapaasta langasta uuden silmukan, jonka säilöö toisella puikolla. Niin siis jos silmukka karkaa ja työ purkautuu sen kohdalla, niin periaatteessa virkkuukoukulla pujottamalla ylemmän kerroksen sen kohdan langasta silmukan sille kohden, ja siihen silmukkaan taas kerrosta ylempää langasta silmukan jne saisi työn korjattua. On vain katsottava, tuleeko silmukka ylös työn etupuolelta vain nurjalta puolelta, ja tavallisissa oikein kudotuissa silmukoissa siis etupuolelta. Mutten sitten tiedä, jos vierekkäisiä silmukoita on karannut niin onnistuukohan korjaaminen enää silloin.

* * *

23. Hevoskuvio

Tein tuollaisen hevoskuvion, että josko neuloisin, mutta koko on luokkaa 10 kertaa 20 silmukkaa, että mitenköhän mahtuu ja onko pääliian suuri. Pallukka on silmä.

 Se on vähän niin kuin hevossymboli, kun ratsastuskokemusta ei ole, vaan olen koiria harrastanut ym pieniä lemmikkieläimiä. Mutta hevonen on jotenkin hieno aihe. Joskus kirjoittelin hevosista tuollaisen http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/11/intiaanihevonen.html

Mutta mites, onko tuossa kuviolla liikaa leveyttä neulottavaksi? Jos tekisi keskeltä onton hevosen, niin oisi jättää tyhjäksi 3, 7 ja takajalkojen tyvestä yhden silmukan verran kuviota, niin se sitten olisi reunat. Tai kutoa ne tai osan kuviosta kahdella langalla: taustalla ja kuviovärillä, niin tulisi vähän paksumpi kuvio eikä niin selvään erottuva, mutta onnistuisi ehkä helpommin. Voisi esim. tehdä kropan kahdella langalla yhtä aikaa ja hännän, harjan ja jalat yhdellä vain. Harjaa olisi silloin kai 3 plus yksi silmukkaa, häntää tuo 2, 4 , 2 ja jalkoja tyviä lukuunottamatta koko jalat, eli ylimmät jalkojen silmukat voisivat kuulua keskikroppaan ja siis haalemammalla paksunnoksella tehtävuiksi. 

Minulla on tänään ollut päänsärkyä ja on pitänyt varoa, ettei päänsärky ala uudelleen ja niin tekeminen, kutominenkaan ei ole sujunut, paitsi nyt illalla sitten jotenkuten. Kokeilin ohuemmasta langasta, mutta kamalan paljon löyhempää tuli, ihans iistiä silti. Mutta sitä vaan mietin, ettei vain ole hevosen kuvaan tullut jotakin päänsärkyä aiheuttavaa huonoa tapaa tai sitten "soothing style" päänsärkyä lieventämään.

 Tuossa nuo hepan peffa ja häntä olivat helpot miettiä, että miten niin yksinkertainen muoto olisi ilmeikäs, ja niin niistä tuli ihan ilmeikkäät ja ihan kivan oloiset. Sen sijaan aloitin jaloista ja mietin että yksi silmukka tällä kerroksella tuohon ja sitten niin ja niin monta väliä, yms, ja niin jalat näyttävät kuin tietokoneella tehdyiltä, vailla ilmeikkyyttä ja hevosmaisuutta. Eli tarttis koko ajan olla selvillä siitä, millaista ilmettä tavoittelee, niin neulotusta kuvasta tulisi onnistuneempi. Kai siinä kumminkin langankireys ja jokin rytmitys vaihtelevat jo ihan niin, että kutoessa tietoisesti huomaa, ja mm ne siis tarvitsisi saada kuvan tyyliä luomaan.

Ekojen lapasten linnunkuvassa ja tässä hevosenkuvassa olen ensin miettinyt, minkä aiheen ja minkä tyylin haluaisin neuleen kuvioksi. Sitten olen valinnut jonkin aiheen ja etsinyt netistä kuvia aiheesta, jotka olisivat jotenkin kivan tyylisiä ja sopivia neuleeseen mm kuvan tarkkuuden kannalta. Sitten maalannut vesivärein yhdellä värillä kuvan pohjalta kivantyylistä tavoitellen ja ei niin tarkkaa. Ja sitten tehnyt rukseista tms lupaavalta vaikuttavan hahmon ja siirtänyt sen ruudukkoon, jotta mittasuhteet varmasti menisivät oikein.

Taiteellisina pidetyistä piirteistä, kuten tunnelmataju, näyttäisi olevan tähän erityisesti iloa.

24. Kudon kuviollisia sukkia

Noi on nyt oikeastaan toisin päin kuin mikä olisi luontevaa: aiempi palmikkoneulesukan alku on vasemman jalan sukkaa ja tämänpäiväinen (su 15.1.2017) ruskea-valkoinen hevossukan alku on oikean jalan sukkaa. Molemmissa kuvio edessä keskellä.

25. Puikot
Sain kantapään kudottua, mutta jatkoon olisi tarvittu 6 puikkoa eikä ollut kuin vviisi. Ei auta mikään, tarttee ostaa kaupasta lisää puikkoja ennen kuin voi jatkaa.

Muutamaa päivää myöhemmin: Ei ollut kaupassa ohuita puikkoja mutta 3mm puikkoja oli paljon, 5e 5 puikon paketti, ja 3,5 mm puu(koivu)puikkoja oli, mutta liukuvatkohan ne heikommin kuin tavalliset alumiiniset?

Kutoessani olen huomannut puikoissa tyylieroja. Esim. helsinkiläiset ovat jotenkin terävän näköisiä ja savonlinnalaiset käsityömäisen tylppiä. 3mm puikot vaikuttavat tunteidenmukaisilta ja arkijärkisiltä, ohuet tarkkaan tekeviltä vähän kuin kirjonta ja 4mm pukkojen tyyliset, mitä lie lienevät paksut, ovat jotenkin insinöörimäisen palikkamalliset, mistä kehityssuunta lienee arkijärkeen, tunteisiin ja sivistyneisiin näkemyksiin sekä tunteidenmukaiseen elämänviisauteen päin eikä vain uskontoon, kuten 3:sta tulisi mieleen. 

26. Jaksavaisuudesta ja tavoitteista

Nuorempana Helsingissä en juuri kutonut enkä onnistunut kutomisessa, sillä kutominen tuntui tylsältä ja tekemisentapa oli huono. Muista osa jaksoi kutoa, mutta oli jotenkin tympiintynyt, koska ajattelu kutomista vain silmukoiden tekemisenä ja valmiiksi saamisena. Savonlinnassa puolen tusinaa vuotta asuttuani käsitöiden tekemisentapa on toinen ja kutominen paljon viihtyisämpää ja onnistuvampaa. 

Ensinnäkin käsityöläisiä on paikkakunnalla paljon, sikäli kuin tiedän, ja niin kaupasta lankoja ostaessa mietin, että mitkäköhän näistä olisivat hyvin valittuja aloittelijoille, ja niin ostin paksuinta lankaa ja siitä kivanväristä liukuvärjättyä, josta kutoisin mielelläni. Kutoessa jaksotin työn osat osin langan mukaan: sopiva kohta vaihtaa vaatteen osaa lienee näillä main ja langan väri sanoo, että tuossa, niin laitan sen sitten siihen niin kuin minusta kiva on, ja niin tuli kivemman näköisiä, esim. ekassa sukassa kapeahko vaalea raita ennen kuin jatkoin vaalealla kantapäälappua, eikä vain "matemaattisesti" että tässä vaihtuu väri ja siis vaatteen osakin. 

Kanssa olen miettinyt, että miten saisin hyvällä tavalla tehdyn, ja niin ensin opettelinsilmukoita ja käsityötaitoa hyvällä tavalla, laajemman osaamiseni varassa. Ja niin ei ollut niin tylsää. Sitten opettelin vaatteen muodon saamista oikein, sitten kutomistahtia ja kun ne sujuivat vikkelämmin, niinkuvioita ja niiden kiehtovuuden varassa tekemistä, Kutomisessa siis osa oli aina kiehtovaa uuden opettelua tai jokin aihe, mikä minua erityisesti kiinnosti saada oikein, kuten ekan lapasent uiiviys ja käteen sopivuus, tokien lapasten tavallisuus ja ok hyvälaatiuisuus, kolmantena kutomieni sukkien käyttökelpoisuus ja vastaisen varalle sukankutomistaitojen helppous ja hyvälaatuisuus, sekä myöhemmin kuvioiden tekeminen ja lopun kierroksen kutomisesta nopeasti ja mukavasti suoriutuminen.

Ja sitten en ole kutonut, kun minulle on tullut mieleen, että pitäisi tai täytyisi kutoa, vaan olen tehnyt muuta tai vain ollut, ja sitten kun on tuntunut, että haluaisin kutoa, minua kiinnostaisi jokin juttu kutomisessa ja että viihtyisin kutoen, niin silloin olen sitten kutonut sitä, mikä silloin kiinnostaa. 

27. Puupuikot vai metallipuikot

Koivuisilla puupuikoilla ja kai puupuikoilla yleensäkin on tunnelmallisempaa kutoa, mutta ne eivät liu'u yhtä hyvin ja ainakin nämä minun puikkoni ovat hiukan paksummat, mikä myös haittaa. Toisaalta metallipuikot ovat vain puikot, eivät tuo luonnon tunnelmaa kuten lanka ja puu. Siksi työ on teknisempoää metallityön tapaan: tähän kerrokseen tämä tai tuo ja sitten muutaman kerroksen päästä... Puupuikko tuntuu tuovan toisen näkökulman, ei teknisen vaan näin puu kasvaa, on lehtevä, tällaista on kesän ja puun elämänviisaus ylipäätään tavallisesti. Joten huonoon tunnelmaan puupuikko auttaisi, jos sitä tunnelmoi, että miten juuri puu. Mutta toisaalta työn tekniseltä kannalta sujuminen menee ehkä kivemmin alumiinipuikoilla, mutta jääkö siitä käsityömäisenä pidetty tunnelma että tämä ja tuo kerros. Mutta nyt ainakin metallipuikkoihin tottuneena jatkaisin vielä niillä, vaikka puisia kokeilinkin.

Jotenkin luulisi metallipuikkojen olevan liian liukkaita ja putoavan lattialle vähäisimmästäkin kallistuksesta. Ehkäpä nämä ovat kovin metallipuikkomaisia muovipuikkoja, ainakin niillä on sensuuntainen tyyli ja tuntu. Mutta lienevät juuri sopivia kutomiseen. Sitä paitsi joidenkin kyljissä on lommo, jossa kohopainettu kokomerkintä, mikä kai on helppo muovipuikkoihin tehdä, muttei metalliin. Puupuikkojen vikana on lähinnä paksuus, joka tuo jälkeen myttyyntyneisyyttä ja hitautta. Ja toinen syy on se, että totuin jo alumiini-/muovipuikkoihin. 

Tuossa tuo alku vaaleaan raitaan asti metallipuikoilla ja vähän matkaa vihreää sen jälkeen myös, mutta tauon jälkeen loppu puupuikoilla tänään: jokin metallin tunnelma jäi pois ja puun tunnelma tuli tilalle, kai rytmitykseen, vähän kuin jokin hankala ryhti puuttuisi.
Voiko olla, että muotoilija on tyylitellyt muovipuikkoja alumiinimaisiksi sillä tuloksella, että niillä kutovalle tulee alumiinimainen ryhti olemiseensa?

28. Kudon sukkaa 
 

Kudoin sukan valmiiksi ihan muuta ajatellen, niin hyvin osasin jo kutoa, että onnistui, muttei tullut niin kummoinen eli olisi tarttenut välillä pysähtyä ajattelemaan, mitä tekee. Nyt jouduin purkamaan kärkikavennuksen ja kutomaan uudelleen tilavamman. En myöskään oikein tiedä, mitä käy, jos vetää sukkaa muotoonsa, menettäähän se leveyttä ja saa pituutta mutta säilyykö se sellaisena vai alkaa painaa varpaita? Palmikkokuvio ei näy valmiissa liukuvärjätyssä sukassa melkein mitenkään, ellei jää tarkkaan katsomaan, mutta resorina se toimii kyllä.

29. Neuleiden kuvaamisesta
Laitan tän, kun tuli niin ufon näkönen kuva hetki sitten jalkaan kokeillusta vasta kudotusta sukasta. Ylemmässä kuvassa on pidempi aika kulunut siitä, kun kokeilin sukkaa jalkaan, ja niin se on mennyt luttuun.

Samaan tapaan käteen hetki sitten kokeiltua tuli ekoista lapasistani hyviä kuvia, eikä kai niin epärealistisia. Mutta neule on molemmissa tiheää ja jämäkkää. Lapasten kuvat ovat aika näköisiä, sillä lapanen on aika väljä.
Mutta sukka venyy jalassa ihan erinäköiseksi, olisi kai näyttävämpi pienemmissä jaloissa, esim. numeroa tai paria pienemmissä.

30. Silmukantekotavoista
Kudon toista palmikkoneulesukkaa liukuvärjätystä langasta. Siihen näkyy kuluvan yksi ilta, mutta värit ovat langassa toisin kuin ekassa sukassa, mutta kyllä samantapaiset, ihan kiva tavalölaan.
Silmukoita on tullut tehtyä monen muun ihmisen tavalla, jotenkin seurallisuuden myötä ihan jo muistoistakin ja siksi, että niin moni nainen kutoo. Mutta moni tapa ei minua miellytä.
Esim. moni tekee tahallaan pyöreän liikkeen puikoilla ihan turhaan. Mielestäni silloin tulee tehtyä pyöreitä liikkeitä niin monta, etteimotivaatiota niihin riitä, vaan alkaa vastenmielisyys pyöreitä liikkeitä kohtaan. Mielestäni parempi kriteeri olisi hyvä huojentunut olo siitä, millä tavalla tekee silmukan: siis omasta mielestä hyviä elämässä hyödyllisiä piirteitä vaalien, kenties niistä tässäkin oppien, eikä loppuun kuluttaen jotakin, mikä kaipaaparempaa henkeä.
Kanssa moni venyttää silmukat muka hyvällä tavalla samankokoisiksi, mutta silloinhan väljä siirtyy edellisestä silmukasta uuteen, ja kai käytännössä rivin loppuun puikkojen tavalliseen välikköön kulmauksessa.
Tai että nurjat tekee väljinä siksi, kun on tottunut kiertämään ne puikon takaa, mihin taritsee tilaa. Mutta nurjan silmukan voi poimia edestä ylhäältä hiukan vanhan silmukan oikealta puolelta, niin se on ihan helppoa eikä tarvise tehdä väljiä nurjia ja tiukkoja oikeita silmukoira.
Moni kanssa muhinoi, että tässä kudon, ja niin tuntuu kuluvan kenties kominkertainen aika per silmukka, jotenkin huolimatonta huonon huomion kutomista vaikka keskittyy koko ajan. Eikö olisi kivempi kutoa hyvällä tavalla nopeasti ja saada valmista, tuhlata ylimääräinen energia miettimistä vaativien asioiden hyvällä tavalla tekemiseen, esim. että kokeileen sukkaa jalkaan ja miettii, mikä olisi kiva, tai että yrittää opetella hyvää käsityötaitoa, ja että haaveilee sukkaa tehdessäänniin, että tekeekin sitten sen siivellä hyvät onnistuneet valinnat oppaanaan, vapaamielisesti ongelmat jonkin uuden idean tai kauneustajun siivellä paremmalla tavalla ylittäen.

Sain sukat valmiiksi, langanpäät vain on päättelemättä. Huomasin näissä, että kun uraudun, niin jä ajattelupois, enkä tsemppaakaan valintakohdissa, joten siinä olisi minulla parantamisen varaa.
Jouduin purkamaan ekan sukan kärjen ja kutomaan paljon isomman,jottei sukka venyisi jalkaan sopiakseen. Toisen sukanneuloin niin ikään väljäksi.

31. Jämälankavyyhdin solmu
Jos langoista on jotakin jäänyt ylitse, etenkäänn välistä pois napattuja värejä, niin olen kerinyt ne lenksulle ja tehnyt solmun, joka on vaikuttanut hyvältä:
Lankaa löyhästi käden ympäri, jotta tulee lenksumainen vyyhti. Sitten aika lopussa laitan sprmen langan päälle lenksussa ja kierrän siitä lankaa aika löyhästi kaksi kertaa ympäri, ekan kierroksen jälkeen itsensä ylitse ja tokan kierroksen jälkeen läpi siitä langan tekemästä kulmasta, missä sormeni oli, ja sitten vedän langanpäästä kiristäen tuon vyöksi vyyhdelle niin, että vyyhti pysyy hyvin kasassa ja on selkeä.
Niin on solmu helppo tehdä ja purkaa, ja ainakin tällä lyhytaikaisella säilytyksellä säilyneet noin hyvin, mutta voi olal eri juttu jos penkoo lankakasaa eikä nostele, että mikäs lenksu tämä. Olen eriväristen kerien jämälangat pitänyt kunkin omassa avonaisessa tai löyhästi suljetussa muovipussissaan ja ne ja kerät pahvilaatikossa.

32. Silmukoiden ja kerrosten laskemisesta
Taito ja etenkin lahjakkuus syntyy siitä, että on kuhunkin tekemiseen sopiva tekemisentapa ja virittäytyminen, huomaa asioita juuri tuon elämänalan näkövinkkelistä ja on luonnostaan motivoitunut noille elämänalueille. Niinpä, jos kutoessa laskee silmukoita koulutapaan, olipa se sitten kuvioita varten tai  varmistaakseen, ettei silmukoita ole pudonnut, niin laskemisen tekemisentapa ja näkövinkkeli ei yhtään soivi yhteen kutomisen sujumisen kanssa, onpahan vain kouluajoilta jäänyt tapa. Sen sijeen, jos on kiva lanka, niin langan näön, tunnun, silmukoiden tyylin jen seuraaminen ja laskeminen, että tällainen silmukka, nyt on silmukkapari ja se on tuon näköinen, tasapainoisesti kolme, neljä kuin mitä lie muinaisajan käistyöntekijäiltä, viisi taas symmetrisesti mutta hienojakoisemmin, kaksi kolmen rypästä, ja sitten seuraavaan vaiheeseen, näitä silmukoita. Niin silloiun laskeminen on kutomisen kielellä, langan tunnun ja näön kielellä, jolla käsityötaitokin on, ja sitä myöten vikkelämpi silmukantekotapa opittavissa.
Kalevalainen käsityö minulle tulee aina noista mieleen. Itä-Savossa, Savonlinnan paikallisessa sanomalehdessä jota luen, oli joskus aivan upeita kuvia kalevalaisista käsitöistä, joita jotkut olivat tehneet.
Maalaamista harrastaessani opin sen, että pitää kiinnittää huomiota puiden oksien ym tunnelmasävyjen pieniin nyasseihin niin, että ne laajenevat aihepiireiksi näkymään assosioituina, niin oppii paljon. Kutoessa silmukoiden muotojen variaatiot tuovat mieleen sellaisia asioita elämästä kuin vahva, heikko, notkea, tukeva, kömpelö, palikkamallinen, rakenteinen, luonnonmateriaali, hahtuvien katkeilu, ym, ja kei, että oppisi elämnästä, olisi hyvä pelkän laskemisen tai silmukan hahmottamisen möhkäleenä sijasta kiinnittää huomiota noihin variaatioihin, siihen, mitä sellaisilla ilmiöillä ja piirteillä on väliä elämässä ja maailmassa.


Helmikuu 2017 ?

MYSSY
33. Kudon myssyä

Päätin yrittää kokeilla kutoa myssyn, mutta kamala määrä silmukoita tarvitaan: tässä yritelmässä on 80s. Kudoin aika kapean resorin taitettavaksi reunukseksi 3o 3n, ja sen taitekohtaan yhden kerroksen oikeita silmukoita, koska kai työtä taitettaessa nurja mieluummin kääntyy esiin ja oikea taittuu piiloon, mutta olisiko pitänyt kutoa niitä kaksi kerrosta, kun taitteeseen kai menisi luonnostaa kaksi riviä? Kudon kahdesta langasta yhtä aikaa, jotta tulisi tiiviimpi, ja ihan hyvin se on sujunut.
Kudoin aluksi jaettuna neljälle puikolle 4 x 20s , mihin juuru ja juuri naftisti mahtui , muttei myssyä voinut silloin kokeilla päähän. Niinpä jaoin sen 8 x 10s puikoille, venytin ja kokeilin päähän, mutta se on kenties liian pieni, jollei pysy venytetyimmässä asennossaan vaan vähitellen menee suppuun, mutten sitten tiedä, miten neuleet yleensä tekevät. Kudoin kyllä aloittaessani koepalan jossa oli sekä nurjaa että oikeaa. Jos tämän puran, niin jaksanko uutta. Onko hiukan nafti hattu parempi kuin kesken jäänyt väljä tulevan kutomisharrastuksen kannalta? Ei hattu kumminkaan kireä ole.
Purin hatun. Nyt sitten on kysymys vain, että saanko aloitettua uutta, saati sitten kudottua sen loppuun. Tarttis ainakin laittaa varmuuden vuoksi paljon silmukoita.

34. Langan vaihtamisesta
Kuvioita kutoessani olen vain vuorotellen kutonut kummallakin langalla, niin tulee selkeät värit. Väliin jäävät langat olen pitänyt löyhästi mutta aika suorina, kuteen venymiselle tilaa jättäen, jottei mene ruttuun kuten ekoissa lapasissani. Värinvaihdon kohdalla kude ei sido viereiseen silmukkaan mutta kylläkin ylempään ja alempaan kerrokseen sekä samaan väriin. Tiuhaan vaihtaessani olen pitänyt langat sormella, useammin käytetyn vasemmalla puolen, kun niin on ollut kätevämpi. Jos olen kutonut pitkään samalla värillä tai on ollut hankalaa pitää kahta lankaa sormella, niin olen pudottanut langan työn sisäpuolelle ja poiminut tarpeen tullen.
Langan loppuessa olen kutonut muutaman silmukan kahdella langalla kenties vähän löyhempää, pitänyt kierroksen väliä ja sitten kun ei tule liian paksua, niin kutonut taas pari kolme silmukkaa suunnilleen samoille tienoon kakdella langalla. Näin kummallakin langanpäällä: lopetetulla ja aloitetulla. Värinä se on ihan kiva, mutta tarttee katsoa, ettei tule jollekin puolen, missä ei saisi olla paksunnosta. Tai sitten olen kutonut 5s kahdella langalla yhdellä rivillä. Mutten sitten tuosta kestävyydestä tiedä. En ole kumminkaan katkonut langanpäitä ihan lyhyiksi.

35. Kutomalla ansaitsemisesta
Huomasin tuon tunteidenmukaisen hevosenkuvan lievittävän kipuja. Voisikohan moisia neulomalla auttaa muita ja saada rahaakin, jos pitää neulomisesta? http://harmaahapset.blogspot.fi/2017/02/hevosneule.html
(Kun moni kutoo sairastaessaan tai sairaalle seuraa pitäessään, niin lisään tähän tämän parantamisyritelmäblogilinkkini http://parantamisesta.blogspot.fi . Tuossa hakemisto ekalla sivulla ja sen vieressä sadan kohdan kokoelmat, vaarattomia pyrkivät olemaan mutta vain vaikutelmia.)


Kesäkuu 2017

KESÄLLÄ
 36. Villasukista juhannusaattona 2017
Katselin tässä jouluna kutomaani ensimmäistä onnistunutta villasukkaa ja siinä oli resori jalkaterän päällä suurin piirtein oikein tai siis nätistikin. Oikea olisi kai kolme resoria jalkaterän päällä keskellä ja loppuvat ennen kavennusta, mikä on suoraa vain. Tässä sukassa oli paksu lanka, 9 x (2o 2n) eli 36silmukkaa. Oikea kohta kolmelle resorille 2n 2o 2n 2o 2n 2o 2n on sisältä laskien kantapäälapusta (16s leveä lappu), 2o keskemmäs alkaen (plus se silmukkarivi, jonka reunasta kantapäälapussa aloitettiin jalkateränkutominen?), kolme kavennetaan kantapään jäkeen, kun kudotaan jalkaterän alkua. Toisella puolen 2n 2o keskemmäs jää jalkaterän päällä oleva resori ja nämä kaikki kudotaan oikeaa koko ajan jalkaterää kutoessa, kavennetaan siltäkin puolen kolme. Kavennukset: 1 + 1 + 0 + 1 kummallakin puolen.

37. Parsimisesta
 Kutomani sukan kantapää kului jalan alla puhki melkein kokokantapään laajuiselta alueelta. Poimin silmukat ohuelle puikolle siltä puolen, josta olin kantapäätä alunperin aloittanut kutomaan,ja kudoin reiän kokoisen ja levyisen lapun (toinen puolioikeaa ja toinen nurjaa), kokeillen koon kädellä levittämällä, ja varoin tekemästä siitä niin suurta, että se sukan reunan kanssa tekisi kaksinkertaisen kohdan jalan alle. Sitten päättelin sen (3.2.2019 löyhä reuna, jottei tule paksu vaan levitettäessä saa sen yhden langan paksuiseksi, paikan voi tehdä niin ison, että se peittää selvästi ohentuneen laueen ja rajautuu ihan ehjiin silmukoihin) ja ohuella langalla ompelin sen muiltakin reunoilta kiinni sukkaan, kiinnittäen huomiota, ettei sukka purkautuisi reunoilta myöhemminkään. Mutten tiedä, millainen lanka tähän olis hyvä. Sukkalanka on liian paksu ja ompelulanka hiertää sukkalangan rikki, joten jotakin siltä väliltä kai. Paikkalappu saisi kai olla huomaamattomammmalla värillä kuin alkuperäinen sukka,luulen.
Tuossa tuos sukka, ihan on hyvä jalassa,mutten ollut niin taitava noita reunojaompelemaan.

Jostakin ostamistani lapasista olen aiemmin parsinut pieniä reikiä ompelemalla ohuemmalla villalangalla ristiin rastiin niiden ylitse jotenkin nätisti.
Villapaitaan ilmestyneen reiän silmukat voi niin ikään nostaa puikolle siltä suunnalta kuin paitaa on kudottu, ja kutoa vapaat langat takaisin kudokseen (joka rivi oikeaa, samalta suunnalta), mutta se pitäisi osata päätellä jotenkin niin, ettei se purkaudu uudelleen, sillä lankahan on jostakin katki. Voisikohan lankaan silmia lyhyen langanpätkän pidennykseksi ja kutoa tuon kerroksen samoin kuin muutkin? Ja sitten erillisellälangalla ommella nuo silmukat kiinni reiän toiseen reunaan niin, ettei kumpikaan purkaudu. Voisiko pidennetyllä katkenneen langan päälläpujotella osat yhteen. Mutta miten sen hahmottaisi? Tavallisessa oikean kutomisessa silmukkaan tehdään silmukka, aina samalta puolelta. Myöhemmin kudottuun yhdistöessä alimmaksi jäivät silmukoiden väliset vaakasuorat langat, ne ovat kai kuin toiseen suuntaan tehtyjäsilmukoita, jotka toimivat tavalliseen suuntaan tehtyjen silmukoiden välilankoina, eli pujotetaan  tavallisen kuteen silmukkaa tehdessä ensin tavallisenkuteen silmukan toinenpuoli, sitten  lävitse toiseen suuntaan tulevankuteen vierekkäisistä "silmukoista" elioikeaan suuntaan kudotun väleistä, jasitten taas oikeaan suuntaan menevän tavallisen kuteen silmukkalanka takaisin silmukan toista reunaa, sitten tavallisen kuteen välilanka ja uusi silmukka vastakkaiseen suuntaan tulevan kuteen silmukoiden nappaamisineen. Luulisin näin,enole kokeillut.

38. Huomio kantapään kutomisesta
Lankaa ei saisi pitää kireällä kantapäätä kutoessa esim. siksi, että hermostuneena jännittää, että mitenköhän tämän kantapään kanssa nyt käy, millainen tulee, sillä lanka jää pysyvästi möykyiksi, jos se kutoessa silmukoiden muodostuessa on muhkuraisen ritilämäinen, ihan niin kuin muovikassin sangat tupaavat jäämään ryttyyn, kun ne kerran menevät kädessäruttuun. Sen sijaan jos kutoo pitäen langan rennon leppoisesti aika löysänä, niin se pehmeänä lätistyy jalan alla mukavaksi.


Syyskuu 2017

VILLAPAITAA
39. Villapaidoista
Mietin tässä, että olisi hienoa kutoa itse villapaita, mutten tiedä, jaksaisinko niin isoa urakkaa, vaikka ajatus viehättää.  Mietin myös, että kenties kun tiedän paljon taitojen oppimisesta, niin voisinko miettiä jonkin tavan, millä villapaitojenkutomisurakkaa nopeuttaa ja sujuvoittaa, mutten tiedä, osaisinko. (Nyt lokin ja lehtiköynnöskaaren kuvaan asti tätä väsättyäni tuntuu, että olen onnistunut huojentamaan kutomisurakkaa: etenkin lankojen valitseminen, silmukantekotavat ja kutomisen aikatauluttamisen huonoudesta, niin, etten oikein tiedä, tarvitaanko lisää sellaista, mitä osaisin meuvoa.) Ainakin pelkään, että toistuvana yksitoikkoisena tehtävänä se olisi työläs, tyhmentäisi paljon ja jäisi kesken, kentien painamaan muistonamielessä. Toisaalta silloin tietää, että työtapoihin tulisikiinnittää paljon huomiota ja mielekkäisiin tekemisentapavalintoihin. Esim. olisi helpompaa kutoa ihan vainoikeaa silmukkaa ympäri vauhdilla niin, että alussa on ainahetki,kun kiinnittä paljon huomioa silmukantekotapaan ja yrittää valita mahdollisimman hyvän, oikeankokoisen, sujuvan, nopean ja hyvältä tuntuvan kutoa. Työrupeama ei kai saisi olla kuin viiva ruutumallissa,aikataulutettu jakso, joka katkeaa yht'äkkiä, vaan kuteen ottaminen esille ja laittaminen pois pitäisi olla sujuvaa, tekemisen jatkua luonnostaan hyväöstö kohdasta vaikka kutoisi vain pieniä pätkiä muun tekemisen välissä - ei hoppuilleen vaan jotenkin hyvältä tuntuvalla tekemisentavalla. Siksi ajattelin, että pitäisi olla jokin kätevä paikka, mihin laskea keskeneräinen villapaita niin, ettei se siitä putoaisi tms.
Pakkastalven villapaita voi olla tiivis, mutta yleensä villapaita saa jonkin verran hengittää, niin lämmönsäätely on helmpompaa ja villapaita yleensä nätimpi ja nopeampikutoa, sekä takin alla kumminkin lämmin. Helpoimmat puikot olisivat kai sellaiset, joilla voisi kutoa ympäri, muttei niin, että puikkojen välistä muovinarua olisi liikaa ja työ sen vuoksi venyisi aina joistakin kohden joka keirroksella, vaan työ saisi pikemminkin olla hiukan rytyssä puikoilla, ja sovitettaessa sitten toinen vastaava puikkosetti tai paksu lanka avuksi,jottei työ putoa puikoilta. (Sillä jos yrität oppia taitavammaksi käsitöiden tekijäksi, tulisi sinun koko ajan tehdä kaiki niin kuin hyvältä vaikuttaa, ja silloin ei saa tarkoituksella aiheuttaa huonoa kohtaa, että ei sillä nyt niin väliä, että millainen tulee ja mitä tekee, vaan työnjäljen tulisi olla sellainen, että siitä saa taas kiinni hyvistä tekemisentavoista.)
Katselin jostakin joskus ostamaani neulepaitaa, jossa oli yhdellä värillä vaikka mitä kuvioita. Esim. oli laineilla kasvin varsi ja sen vierellä lehtiä neulottu nurjalla oikealla pohjalle, paitsi lehtiinruodit laittamalla muutama oikea silmutta nurjalla neulottijen lehtien sekaan. Samalla tekniikalla saisi varmaankin vaikka mitä kuvioita, mutta jos silmukat ovat isoja, niin tulisi kuvioistakin isoja. Ainakin aloittelijalle perusohje, että kaikki oikeaa vain,olisi helpoin äkkiseltään oppia, ja siinä kutoessa olisi kai aikaa kiinnostua välillä kuvioistakin ja kutoa niiden vuoksi muutama nurja silmukkaa sinne tyänne.

40. Sibelius-mallin hakemista
Kaupassa olisi ollut sinistä ja vaaleanruskeata villalankaa, kenties villapaitaan Suomi 100 -teemalla. Mietin, saisiko siitä Sibelius-mallisen. Esim. niin kuin villakoiran trimmausmallin http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi/2016/08/sibelius-ohje.html
* hihamalli alaspäin levenevä hihansuiden tienoilla sävellystaidon tapaan: tilaa,käytännönläheisyyttä, korukuviomaisuutta, konkreettinen käsi kaunis kuten luonto&vuodenajat.
Tilaa elää: soi! Vertautuminen loman näkökulmaan & pikkulintuihin
Ruskea, vaalea
* Samaa teemaa paitaosassa:
väljyyttä kehon ulkopuolella 2-3cm suuntaansa, kuin verkko,lämmin vaate, mökkeily, musiikki, konkretia
Kehonmuoto -> edustavuus kuin lumivaippa, aluskasvullisuuden tms myötä
samalla hyvä elää: pyöreä pääntie, mukava helman pituus
Ruskea

 En tarkoittanut noin muotoon kudottua, se olisi hankala, vaan että kehon tuntu on jotenkin paidan läpi kumminkin. Mietin yleistä hahmoa, tunnelmaa olla vaate päällä. Itse olen ainakin nykyisin lihavampi.

41. Villapaidasta
Ostin lankaa ja puikot, joiden välissä on muovinaru. Aluksi ei tehnyt mieli ryhtyä kutomaan, mutta kun ryhdyin, niin homma sujui yllättävän helposti ja nopeasti, mutta silti se vaikuttaa kamalan aikaavievältä puuhalta. Yhteen kierrokseen kuluu 8-10min ja nyt olen kutonut kymmenkunta kerrosta. Silmukantekonopeus näkyy olevan kamalan tärkeä: helppoja silmukoita, sen kun vain poimii langan silmukan läpi, venyttämättä, muokkaamatta kudosta. Kamalan tärkeää on tehdä omalla tavallaan, niin kutominen on mukavamaa eikä rasite. Näillä puikoilla hidastaa kamalasti, jollei pakkaa kudosta vasempaan käteen valmiiksi vaan joutuu vetämään sitä joka kerran, samoin, jos oikean käden puikolta ei pura kasaksi kertynyttä neuletta pois kauas narulle. Kun aluksi kudoin vain oikeaa silmukkaa, niin kutomisnopeus parani, kun ei tarvinnut niin miettiä. Kun sitten kudoin kuvioita, niin paras nurja siulmukkani oli helppo tehdä nopeasti väliin.

42. Laskemisesta
Tein lehtiköynnöskuviosta aika pienen, niin tarvitsi laskea vain kolmeen ja viiteen, mikä oli helppoa mielessä pidetyillä kolmen ja viiden pallukan kuvilla, mielessä ääneen laskemisen sijaan.

43. Muun puuhaamisesta samalla kun kutoo 
Kun kutominen alkaa sujua, niin on viihtyisämpää miettiä samalla jotakin tai jutella tai kuunnella radiota. Mutta silloin on tärkeää se, että miettii kunnolla sen, miten tuo muu tekeminen lomittuu kutomiseen. Esim. jos joku juttelee kutoessaan, niin ei kai kannata levittää joka silmukkaa kuin koko keskustelunaihetta, vaan muutama nopeasti tehty silmukka vastaisi yhtä pienehköä ajatuskulkua keskustelunaiheessa eikä koko aihepiiriä. Vastaavasti, jos miettii ihmissuhteitaan kutoessaan, niin ei tarvitse olla ihminen per silmukka, ei edes aina saman ihminen, vaan voi miettiä aihe kerrallaan, että tässä tuli tällainenvaikute, se laajenee muutaman silmukan aikana (mikä voi olla venyvä silmukkaluku) tuohon, mitä se tässä tilanteessa luonnostaan ottitilaa, jos sen antaa rauhassa elellä, tai vastaavasti teko, jossakin käyminen jo sinne menemisen osalta yms. Näin voi esim. miettiä assosiaatiota kutoo-kutee.

44. Langan saaminen vyyhdistä
Sukkia kutoessanioli langan vetäminen kerältä hiukan hankalaa, mutta tässä oli lanka vyyhdillä aika löyhästi ja lähti irralleen lenksukimppuna,mistä sen sai vaivattomasti, huomaamattaakin.

45. Väsyneenä kutomisesta
Illalla väsyneenä kutominen on paljon hitaampaa ja turaavampaa kuin virkeänä kutominen,mutta se voi olla mukava tapa istua iltaa ja ainakin nuorille kivakokemus joskus saada. Sen sijaan, jos yrittää urakalla kutoa suuritöistä neuletta, niin väsyneenä kutominen vie vain mehut, jaksavaisuuden ja urauttaa huonoille työtottumuksille, ja on niin poissa vastaisesta aikaansaavuudesta. Parempi olisi pirteinmielinkutoa, kun vauhti ja viihtyvyys ovat hyvät, ja tehdä sitten muuta, kun kutominen ei suju. Tuohon kuvan kohtaan kului kai kaksi ja puoli tuntia näin ekakertalaiselta, ja sitten pidin pitkän tauon ja kudoin lehtiköynnöskuvion loppuun niin kuin luulin, että oli suunnilleen samaa tahtia, mutta nyt on kelloja aika myöhään illallaenkä ole saanut muuta aikaiseksi, jäi kutominen mieleen jonnekin taka-alalle kuin olisi sukkaurakka tms kesken, vaikka tämän villapaidan ajattelin kutoa silloin tällöin, kun tekee mieli, kun on kuitenkin isompi viisaasti lähestyttävä urakka eikä lyhyt työrupeama. Tällä tahdilla paitaosa olisi viikossa valmis, jos joka päivä kutoisin saman verran, mutta sitten jäisi vielä hihojen kutominen. Enkä ole ajatellut kutoa joka päivä vaan pidemmän ajan kuluessa vasta.

46. Lankojen valitsemisesta
Langoillaon tuntunut olevan kovin paljon väliä. Tässävillapaidan alussa on käsinkutomisen tunnelmainen liukuvörjätty lanka, jonka tyyli, tunnelma jotenkin auttaa oppimaan kutomista. Yleensä, kun näkee kaupassa lankoja, niin ne tuovat jonkin tunnelmavaikutelman ja tuovat mieleen jonkin työntekotavan ja jonkin vaatekappaleen,mihin ne ainakin minuntyyppiselläni ihmiselläsopisivat, jos haluaisin sellaista. Ja niin en esim. osta tietynväristäniinkään vaan sellaisen,joka tuo mieleen elämäntapahaaveen tms, joka minulla on, enkä osta sellaista, jokaon eri ihmistyypin mieltymys, jota en jaa. Ja niin lanka sitten, jos se on hyvin laadittu, neuvoo kutojaa. Esim. tämän langan kanssa on helppo unelmoida villapaidasta ja kutomistaidosta. Samoin katson tarjoukset: joku kokenut myyjä tietää, että tähän vuodenaikaan on hyväkutoa tuollasita, ja aloittelijana noudatan niistä ohjeista niitä,joihin minullaon hyvämotivaatio, enkäosta tavallisesta tai erikoishyllystä lankoja, joident yyppiä en tunne, koska ne on varmaankin tarkoitettujohonkin tiettyyn,mitä en nyt - vielä? - ole tekemässä.
(Nämä kaikki langat olen ostanut Savonlinnan K-CityMarketista, joka on vaikuttanut kovin osaavaiselta kaupalta.)

47. Villapaitaan kuvioita miettimässä
Kudoin eilisen lehtiköynnöskuvion jälkeen tämään ihan vain oikeita silmukoita sen vieraan suunnilleen puolet siitä, miten paljon eilen kudoin, mutta sitten alkoineule kaivata uutta kuviota ja joiduin purkamaan ehkä parikymmentä silmukkaa ja etsimään kuviota. Eniten olisi tehnyt mieli tehdä rivi ilveksiä, kun se on niin kutomishenkistä. Viime vuonna kun kudoin ekat lapaset ja olin niistä ylpeä, niin ulkonakoirienkanssa kävelyllä oli lumista ja ilveksen tunnelmaa. "Fluffig"ko ruotsinkeiliset sanoisivat, pehmoisen pörröistä ja ilmavaa.
Katselin netistä ilvesten kuvia mutta ne eivät vaikuttaneet helpoilta piirtää. Usein nettikuvat ovat kuin lasten piirrettäviksi tarkoitettuja, eivät onnistuneisiin piirroksiin vaan vain yrittämiseen. Omien valokuvien kanssa on toinen juttu, mutta eihän niisäole mitään ilveksiin vivahtavaa. Sitä paisti ongelmaksi tuli se, etten ymmärrä kissoja ja ilves näyttää mallia kissoille. Yritin silti, tosin onnistumatta.
Tässä on tammikuisen hevosneulekuvion vesiväriversio:

 Ilveskuvioyritelmistä tuli tällaisia:

Näiden kuvien pohjalta:

Nyt mietin, olisiko koira- tai susikuvio minen heiniäni, kun koirista ymmärrän kyllä. Ja linnuista pidän.

48. Epäonnistuneen kohokuvion korjaamisesta
Kudoin kumminkin ilveskuvioita,mutta pelkkiä alarivin ilveksiä ilman puita ja lähempänä toisiaan. Kudoin niitä nurjalla oikealle taustalle, mutta puolen ilvestä kudottuani oli selvää, etteivät ne näy. Näköjään vaakasuora nurja kaistale nousee oikean taustan yläpuolelle, mutta pystysuora oikea kaistale nurjan taustan yläpuolelle, ja niin samalla langalla kutoen näyttäisi saavan vain lähinnä vaaka- tai pystysuoria kuvioita, kuten vaikka tuo lehtiköynnös. Tännän sain kudottua suunnilleen saman verran kuin eilen,mutta sitten väsähdin, lopetin ja suorastaan nukahdin. Ekana päivänä aloitus hidastutti. Tänään jouduin purkamaan muutaman kerran kuvioita tehdessäni, kun laskin etäisyydet väärin. Lisäksi jouduin aina vain uudelleen tarkistaamaan, missä kohdassa olin, ja meneekö kuvio oikein. Näköjään olisi hyvä opetella jokin mukava tapa tarkistaa, missäkohden kuvioita on, kuten esim. langan tunnusta nauttiminen ja laskeminen kuin vertaisi erilukumääräisiin pallukkariveihin, esim. 3 tai 5, kanssa laskin kuvion reunasta sen uloimman osan tasalle + väli + uloimmasta osasta eläimen kehonosaan. En saanut ilvesten lukumäärään täsmäämään vaan jouduin yhden korvaamaan ylärivin pikkuilveksellä. Kiva kumminkin kokeilla kuvioita, jotenkin kudos on kivemman näköinen, kun siinä on kohokuviointia, ja saman hahmon toistaminen käy aika helposti.
Tässä tuo lehtikuvio, joka tuntui onnistuvan paremmin:

Mutta voisihan ilveskuvion tehdä erivärisellä langalla, muttei se tähän sopinut, eikä ilveskuvio ole niin hieno.
Tuossa tuo puolikas ilveskuvio: jalat ovat kuopassa ja keskikroppa nousee esiin, mutteis iitä oikein mitään selvää saa. Silti oli jotenkin kiva kokeeksi kutoa tuollaistakin kuviota. Ei tee mieli purkaa, kun on eka villapaitani kumminkin, jos sitten ikinä saan sitä valmiiksi.

Lemmikkieläinten kanssa käy usein niin, ettei koiranomistaja saa kissa- tai ilveskuviota onnistumaan, mutta koira- tai susikuvion kyllä. Kai eläimet ymmärtävät sen verran kutomisesta, jos pitävät kuvion aihetta tärkeänä. (Pitäisivätköhän niin lemmikit kuin ihmisetkin ruuanlaitto-ohjeistani http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/08/ruuanlaitto-ja-elainten-ruokinta-taito.html paremman makuista samoista aineksista?)
Jos ilvesrivin voisi kosteana lätistää tai kuivaa villa jotenkin silittää lättänäksi (voiko villaa silittää jos se ei kestä kuumaa vaan kutistuu? Mutta joissain villalangoissa on vyyhdin vyötteessä silitykseenkin ohjelämpötila, muistelen. Mutta villavaatteita voikai kosteina prässätä kahden lättänän pinnan välissä, sanomalehtikuivikkeinko?), niin ilvekset erottuisivat vaakasuorilla viivoilla tehtyinä toisenlaiselta taustalta, muttei se silloin kohokuvio olisi. Ja pysyisikö se lättänänä, jos vaatteen pesee?
Tämän langan silityslämpötila näyttäisi olevan yksipiste silitysraudan kuvassa. Kapean nauhan kai saisi silitettyä, jos olisi kutonut selvästi enemmän, kenties vaatten loppuun, ja silittäisi silityslaudan reunalta silitysrautaa kapeamman ilveskaistaleen niin, että paidan helman lehtiköynnös valuisi pois silityslaudalta, ja kudos olisi yksinkerroin laudalla toki.
Nurjia pilkkuja oikealla kudotulle taustalle voisi kyllä tehdä, siis kai myös pystysuoria kohopilkkuviivoja nurjilla silmukoilla, arvaisin. Ja niin kohokuvioita voisi tehdä nurjilla silmukoilla, jos jättäisi taustaa paljon näkyviin. Tai sitten tekisi vaakasuorista raidoista, joiden välissä tyhjää. Samoin voisi kai tehdä vinoviivoja nurjilla silmukoilla. Mutten ole tuota kokeillut, mutta lehtiköynnöskuvio onnistui kyllä.
Kudottuani tarpeeksi oiekita silmukoita ilveskuvioiden jälkeen painelin ilveksiävarovasti silitysraudalla ja sain ne jotenkin näkyviin, mutteivät ne selvästi näy eivätkä ole niin kovin hienon näköiset.

49. Kirjoja
Lainasin kirjastosta kaksi kivan oloista neulekisjaa: "Neulekirja, Tähkäpää ja muut lempineuleet" ja "Neuleen neljä vuodenaikaa". Kirjoittelin joskus kirjastossa köymisen ohjeita kirjastoista vieraantuneille http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/07/kirjastoista.html, siis että miten lainata hienoja kirjoja ja miten lukea, jotta lukukokemus olisi hieno.

50. Kutomisnopeus ja silmukantekotavat
Kutomisnopeuden kannalta on silmukantekotavalla kamalasti väliä, samoin viihtyvyyden. Esim. että nurjaa silmukkaa kutoessaan pitää lankaa kuteen etupuolella lähes silmukan luona (sen oikealla puolen) ja hakee sen siitä helpolla liikkeellä. Ja ettei vasemman käden puikon pää olesilloin pitkä vaan lyhyt mutta sormet pitävät silmukoita paikoillaan.
Ja että silmukoita on kasattuna (ei pakattuna) vasempaan käteen niin että hiukan hölläämällä otetta ne valuvat yksi kerrallaan kudottaviksi ja sitten pois puikolta, kun silmukka on valmis.
Oikeaa silmukkaa kutoessa pitäisi langan olla ihan silmukan takana hiukan senoikealla puolella, jotta vain työntää puikon silmukan läpi ja noukkaisee langan takaisin etupuolelle.
Näistä silmukantekotavoista olen kirjoittanut jo aiemmin ja ne ovat vaikuttaneet parhailta niistä, joihin olen tähän mennessä törmännyt.
Aloitin tämän blogitekstin neivomallakutomisen rentouttaja silmukantekotavan hahmottamista,tosin osin linkkien avulla. Se tuntuisi olevan tärkeääsilmukantekotavassakin: rentoa,leppoisaa, viihtyvää, hyvin hahmottavaa, monet asiat hahmottavaa, justeeraamistaitoista, mukavaa viihtyisää kutomista.
Yleensä silmukantekotapoja ei kannata matia niiltä, jotkakannattavat lakihenkisesti tms määräilevästi ihan eri tyylilajiakuins inä,koska heidän silmukantekotapansa on luultavasti ihan vain tyylilajin perusteella valittu ja vain hiukan käytännön seikkojen.

51. Vuorokaudenajasta
Heräsin aamulla tavallista aikaisemmin ja mietin,onko kutominen yksi, mitä voi olla kiva tehdä aamulla. Ja niin kudoin vähän matkaa, mutta siitä jäi jotenkin tyhmistynyt olo koko päivään, paljon enemmän tyhmistynyt kuin iltapäivällä tai illalla kutoessa. Aamulla aloitetaan uutta päivää ja kutomisen suunta taas on poispäin aktiviteeteista, rauhoitutaan pehmoiseen lämpöiseen. Mutta aamut ovat päivän viisainta aikaa, jos osaa lähteä liikkeelle aamukohmeloisella tavalla. Sksi ei ole hyvä rauhaoittua pois toimeliaisuudesta aamulla. Koko päivästäni tuli rätsähtelevämpi, lyhytnäköisempi ja toimimattomampi.
"6. On sanonta: "Aamu on iltaa viisaampi." Illalla ovat tekemiset kaavamaisia ja turaavia, nakemyksettomia. Illalla ei ole hyva aloittaa mitaan uutta, mika vaatisi nakemyksellisyytta. Aamulla taas on juuri heranneen aamukohmelo, jota taytyy varoa hairitsemasta, silla se on viisaampi nakokumaelamaan ja taitoihin. Se, mika oli illalla sarkynyt urautuneiksi sirpaleiksi, on yhta eheaa kimpaletta aamulla, kun unisenkompeloin liikkein istahtaa aamiaiselle ja lahtee toiuhin tai kouluun. Aamunakokulma on viisas, se tavoittaa olennaisempia ja syvallisempia asioita kuin paiva, saati sitten ilta, kauaskantoisempiakin, aamulla on hyva laatia suunnitelmia kohmeloisen hitaaseen tapaan. Aamulla ei kannata ottaa mallia mistaan illan mallisesta.
Näin siis viisastuu, kun on aamukohmeloisane liikkeellä aamiaispöydässä ja bussissa, niin unisen eheyden viisaus ei jää elämästä erilliseksi kuten hiljalleen löhöilemällä heräilevällä.
Tätä aamukohmeloisen viisautta ei siis ole tönkkö olo sellaisenaan vaan maisemahahmotus ikään kuin viisauksia aavistelevaan tapaan yhdessä kohmelon eheyden kanssa."
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

52. Kukkakuvio
Neljän päivän jälkeen olin kutonut suurin piirtein kolme kertaa niin paljon kuin ekana päivänä (ilveskuvion kanssa turaaminen hidastutti) ja viidentenä en juuri kutonut. Illalla tein kuitenkin kukkakuvioyritelmän, jonka äsken siirsin ruutupaperille kahtena eri versiona (ero oikealla olevan nupun lehdissä ja siis kuvan korkeudessa myös).
Kukkakuvion kudottuani lisätty: ison kukan oikean reunan kolme päällekkäistä nurjaa silmukkaa nostavat viereiset kolme päällekkäistä oikeaa silmukkaa koholle, jolloin kuvio menee pilalle. Eli nurjalla oikealle taustalle kutoessa pitäisi noista kolmesta nurjasta alin vaihtaa oikeaksi silmukaksi. Kuvia alempana tällä sivulla, ylempi lappalaisteeman luona korjaamaton eli leveämpi ja alempi rytyssä korjattu, muttei sekään niin nätti kuin luulin. Olisiko auttanut kutoa nurjat silmukat löysempää kuin oikeat?

Tämän olisi siis tarkoitus olla kohokuvio, neulottu nurjalla oikealle taustalle. Käytännössä kuvio siis kai olisi leveämpi korkeuteensa nähden kuin ruutupaperilla.
Sikäli kuin muutkin kutoisivat tätä,niin kohokuvio pörröisestä ja kai pehmoisesta langasta on näyttävämpi kuin ei-yhtään-pörröisestä, josta tulee ruutumallisempi vaikutelma nurjista silmukoista. Jos kutoo vain osan pörröisestä langasta, niin viereisen alueen värin olisi kai hyvä rimmata pörröisen kuvion varjokohtiin, luulen, niin olisivat pörröinen ja ei-pörröinen lanka ikään kuin samaa teemaa.

53. Silmukoiden laskemisesta isoissa kuvioissa
Tuossa ruutupaperilla olevien kukkakuvioiden leveys on 19 ruutua ja paperilla olevan 20 ruutua, koska ison kukan liitos varteen on eri kohdassa. Niinpä kuvion leveys on niin suuri, että olisi hyvä käyttää merkkilankoja: erivärisestä villalangasta tms parsinneulalla pitkähkö pätkä kuvion alun tms selkeän valitun kohdan alle edelliseen jo kudottuun kerrokseen (siis silmukoiden väliin, silmukan oikealle puolelle, edellisen ja sitä edellisen kerroksen väliin ja sitten alempaa sivusuunnassa samalla kohden takaisin, kierroksen alkuun tai loppuun ja kenties eri kuvion kohtiin eriväriset merkkilangat.), mikä on helppo laskea silmukoista puikoilla. Jollet saa kuvioa kerralla valmiiksi vaan joku kolttosia harrastava henkilö on voinut päästä käsiksi neuleeseesi, niin sinun täytyy uuden rupeaman aluksi tarkistaa merkkilankojen paikat sekä etäisyydet puikoilla olevista silmukoista laskien.
Kanssa kuvion voi jakaa osiin, joissa on pienempi leveys, esim. kukka ja varren laineet tai matka kuvion reunaan, niin ne on helppo laskea ko lukumääräisiänä pallukkariveinä, joista kukin pallukka haaleasti värjäytyy, kun se kudotaan tai on juuri kudottu. Ja pallukat voi pitää ryhmiteltyinä niin, että selvästi erottaa luvun, esim.
4:   xx xx,
5:  xx x xx,
6 xxx xxx,
7 xxx x xxx,
8 xxxx xxxx, tau xx xx   xx xx,
9 xxx xxx xxx.
Siis valitaan pallukkarivi sen mukaan, moneenkolasketaan, ja sitten edetään samassa pallukkarivissä. Eikä vaihdeta ryhmittelyä sen mukaan, mikä numero laskuissa on menossa.
Nyt kun kudoin samalla langalla kuviota nurjilla silmukoilla oikealle taustalle, niin kutoessa edllisen kerroksen nurjat näkyivät kumminkin vaakasuorina viivoina silmukan tyvessä, ja niin kun tiesi, mitä kohtaa kuviosta oli kutomassa ja mille korkeudelle asti kuvio oli kudottu, niin saattoi joka kerran edellisen kerroksen nurjien silmukoiden kohdalla tarkistaa, että menee oikein. Selvästikannatti myös jakaa kuvio pienempiin osiin, vaikkei niiden korkeudella juuri olisi: 3 silmukkaa kuvion alusta vartta, sitten lehtiä, kukkaa, väliä, alalehteä, tilaa kuvion reunaan ja sitten kuvioiden väli.

54. Tukea kukkakuvioille tunteiden rationaalisuudesta
Kukkakuvioista yleensä pitävät monet naiset mutta useimmat miehet eivät kai niitä ymmärrä. Jotakin tukea voisi kai saada kirjoituksistani tunteiden rationaalisuudesta: mm  tämän blogin alun tekstit, jotakin tämän blogin muissa tksteissä, soittolistalla Rationality of feelings and instincts videokanavallani http://www.youtube.com/khtervola sekä aika outragous view blogissani http://workandfreetime.blogspot.fi mistä katso etenkin ekan tekstin kirjalinkki: objektiivinen.

55. Kukkakuviota
Kudoin sitten kukkakuvion villapaitaan, muttei siitä kovin selkeä tullut vaan jotenkin sivusuuntaan venynyt ja kukka kulmikkaan oloinen. Olisikohan ristipistokukaksi sopiva? Voisi yhdistää tuohon lehtiköynnökseen... Ylimmäisen kukan vaaleat kohdat olisivat silloin vaaleammalla tai punertavammalla kuin muu kukka.
Tuossa tuo lähes kokonaan kuvassa, kudoin vain toiselle narupuikolle puolet. Jättääköhän lappalaiset noi lankamerkit näkyville? Tavallaan tekis mieli tehdä niin, niin ois jotain väriäkin, vähän kuin lapasissa, jos on päälle kirjailtu tosi pitkin pistoin, kai ne lappalaislapaset sellaset.

Päätin pitää taukoa kutomisesta, kun se tyhmentää, mutta kai joskus jatkan villapaidan kutomista.

56. Kukkakuvion korjaaminen, silmäpakojen virkkaaminen
Tuossa kukkakuviossa meni pieleen ison kukan oikea reuna: kun siinä on kolme nurjaa silmukkaa päällekkäin, niin vierestä nousevat korkeammalle, kuin kukan osaksi kolme päällekkäistä oikeaa silmukkaa, ja niin kukan hahmo ei niin näy. Eli jos tuota kukkakuviota haluaa käyttää, niin ison kukan oikeaa reunaa tarvitsisi muokata niin, ettei siinä ole noin montaa nurjaa päällekkäin.
Kun tuossa arvelisin, että riittäisi ison kukan oikeasta reunasta korjata yksi (alin) nurja silmukka oikeaksi, niin sen kai voisi tehdä silmukkapakona ja virkkuukoukulla poimia silmukat takaisin, nurja toiselta puolen kudetta kuin oikeat, luulen.Mutten ole nyt kokeillut kun vähän, kun ajattelin pitää taukoa kutomisesta, jotenkin väsyin ja haluaisin tehdä muuta. Saisiko silmukkapaosta sopivan mitaisen, jos sukkapuikon laittaisi esteeksi siihen silmukkaan, joka ei saa enää purkautua? Silmukat voi purkaa yksi kerrallaan virkkuukoukulla, niin näkee miten ne on tehty, eikä silmukkapako karkaa. Ja silmukoiden poimiminen käy kätevämmin, jos koukku on virkkuukoukun yläreunassa, luulen, ja silmukasta läpi viedessä kiertää sen sivulle tai hiukan alemmas. Puolta vaihtaessa vetää silmukan isommaksi ja pitää siitä sormin kiinni, jottei se karkaa.
Nurjin silmukoin oikealla kudotulle taustalle tehdyistä kuvioista tulee kai näkyvämmät, jos nurjat silmukat kutoo löyhemmin kun oikeat.

Tuossa tuo eka korjaamani kukka. Ei niin kamalan selkeä nytkään. Siis ison kukan oikeasta reunasta vaihdettu alin nurja silmukka oikeaksi silmukaksi.


Lokakuu 2017

57. Kutominen tyhmentää paljon
Kutominen tyhmentää siksi, että siinä on toistuva kovin yksinkertainen tehtävä: tehdä van silmukoita, kenties laskea niitä. Se tyhmentää myös siksi, että muut ajattelevat, että se on vähän kuin lepoa, mutta kutojalle itselleen se on käsityöurakka. Eyenkin aamulla kutominen on liian simppeliä päivän haasteisiin vastaamisen kannalta ja voi aiheuttaa rätsähtelevyyttä päivään myöhemmin.
Mutta kutominen ainakin aloittelijalle voi olla myös haastavaa: mietitään eri silmukantekotapoja, mikä niistä olisi hyvä, miten ne hyvällä tavalla tehdä ja sukkelaan, millaisia kutojia muut naiset ovat ja miten se liittyy siihen, mitkä heidän mielitekemisentapansa ja arvonsa yleensä ovat. Lsäksi aloittelija miettii vauhtia,työn rytmitystä, jaksamista, sen sovittamista pävään, hyviä lähestymstapoja, uutta opittavaa yms.
Neulekuviot eivät ole kuvina kovin monimutkaisia ja siksi olisi kai hyvä katsella muita kuvia, tavallisia ja luonnon kauneutta yms maalauksien taitotasoon yltävää,muttei maalaamisen hitautta vaan katseen ja kameran nopeutta.

58. Villapaitaa (yläosa)
Tauon jälkeen olen taas muutaman kerran kutonut aika lyhyen aikaa, mutta ihan vain oikeita silmukoitaniin, että työ on edenny tnopeasti ja nyt olisi kai jo hihan kohta, eli pitäisi jakaa työ kahdelle puikolle: etu- ja takaosa, muttei minulla sitten ole kolmatta puikkoa, jolla kutoa - tarttis kai ostaa sekin. Helmasti näkee jo, että koko on suunnilleen sopiva, mutten tarkkaan toedä, miten iso villapaita tulee. Lanka vaihtaa väriä vähitellen lähes valkoisesta ruskeaan ja takaisin, joten pitää kai katkoa lankaa, kai edestakaisin kudottuaan, langanpään pitkäksi jättäen, ja kutoa sitten toista kappaletta edestakaisin. Tai sitten antaa värien vaihtua hitaammin yläosassa, olisihan sekin nättiä.
Lehtiköynnös olisi kiva kaula-aukon ympärille, mutta osaankohan? Nurjaa silmukkaa joutuu tekemään niin paljon, että sen tekotavalla on paljon väliä nopeuden kannalta. Kuvioita kutoessa ei silloin voi nimetä niiden osia, että "oikeaa" ja "nurjaa", vaan täytyy hahmottaa. mitä puolta on kutomassa, vaikkapa nurjaa, ja sitten, että kutoo nyt kuviota, eli "lehteä" ja "vartta" kuviosilmukalla, ja taustaa tuon puolen tavallisella silmukalla.
Minulla ei vielä ole noita puikkoja, mutta mietin tässä, että kaula-aukon muodon varmaankin saisi jostakin toisesta paidasta, jossa on tähän tarkoitukseen sopiva kaula-aukko. Verrata voisi silloin, kun puoliskot ovat kummatkin omilla puikoillaan. Jos ei tiedä, miten paljon paita venyy sivusuunnassa puikoilla olevaan nähden, niin kumminkin siinä kokeillessa ja katsellessa on siitä varmaankin jonkinlainen mielikuva: "Ei ihan noin paljoa veny. Ehkä tuon verran." ja taoisaalta: "Ei ole noin kapea. Tarttee olla ainakin noin leveä. Tuon verran olisi sopiva, luulen." Ja niitä vaikuteömiensa hienoisia eroja kun kuuntelee, niin saa aika hyvin oikein, luulen.
En ole kokeillut, mutta kaula-aukon alaosan vaakasuoran osan saisi ehkä keskeltä sivuille päin kahdessa osassa nostamalla aina silmukan viereisen ylitse kuten päätellessä, ja kutomalla viimeisen tavalliseen tapaan. Jyrkemmin nousevan reunan sitten saisi kutomalla silmukoita yhteen. Mutta voipi mennä pieleenkin, kuten tuo kukkakuvio, kun en ole vielä kokeillut. Tuleekohan tuossa kahta eri tekemisentapaa, mikä voi olla ruma? Että jos yksittäisen silmukan kavennuksetkin vain vetäisi ylitse? Niin olisi ainakin sama tyylilaji, mutta rypyläinen reuna. Usein on kai keskimmäiset silmukat jätetty puikolle tai lankalenksulla kiinni odottamaan ja koúdottu niistö alkaen sitten resori tms. (3o 3n resori?) Voisikohan kaula-aukkoon myöhemmin kutoa reunuksen niin kuin kaula-aukoissa usein on, mutta miten se tehdään, miten silmukat nostellaan (voi tulla epätasainen silmukkaväli), päätellään jne, vai tehdäänkö se erillisenä kaistaleena ja ommellaan kiinni? On myös neulepuseroita ilman sitä, mutta miten sellaisesta saisi siistin?

59. Kutomisen seesteisyydestä
Yleensä kai muut tykkäävät, kun joku samassa huoneessa kutoo. Se on heistä jotenkin seesteistä, rauhallista ja kotoisaa, mikä kai liittyy villan, jo valmiin neulotun ja villaölangan näköön ja tuntuun, siihen kun ne hiljalleen liikahtelevat käsien pienten liikkeitten myötä, kutomisen edetessä rauhalliseen tahtiin. Ja kovin kotoista ja lämpöistä on kutominen aihepiiriltään, saattaapa tuoda mieleen maatilan lampaineen, maakunnat ja kesämökin, mummolan ja villasukkien lämpimyyden talvella, joulunalausajan askareet, jotain kivaa vastapainoa työlle ja koululle. Mutta kutoja itse on usein ärtynyt tai uupunut: monta pientä silmukkaa tehtäövänä, tarkkaa puuhaa, turaamistakin, iso urakka. Mutta tuossa kun viimeksi kuvioita kudottuani viikon parin tauon jälkeen kudoin ihan vain oikeita silmukoita ja se sujui jo enemmän vauhdilla ja helpommin, jotenkin kätevästi, niin tuli ihan hyvä mieli, tavoitin hitusen sitä seesteisyyttä, jolta kutominen näyttää muiden silmissä. Eli voiko olla, että silmukantekotavat ovat kamalan tärkeitä, ja se, ettei kompastele kaikenlaisiin käytännön seikkoihin, esim. katso tämän tekstin alusta samankokoiset ja oma malli sekä kantapää, että kun nuo oppisi, niin kutominen voisi tosiaan olla seesteistä myös kutojalle, ihan tavallisesti. Mutta toisaalta seesteisyys yleensä liittyy maiseman huolehtimiseen hyvälle tolalle, kun taas aloittelijalla kutoessa huomio on kovin lähelle keskittynyt. Mutta on kai niitä paljon, jotka puolella silmällä sujuvasti kutovat, kun jo osaavat.
(nyt oli kaupungilla sekä taistelulajiharrastajia että viime aikoina kutoneita, enkä voinut olla pohtimatta, että onko heillä ehkä toistensa imagot: taistelulajiharrastajilla oli liikunan tuoma hyvä olo kropassa ja sen myötä hyvänahkaisuutta sekä omaa tilaa, ja paljon kutoneilla taas oli turaamiseen kyllästynyt äksy mieliala kuin taistelulajiharrastajien maineella ikään. Liikunnallisten lahjojen oppimisesta (myös palautumisesta) katso kirjoityukseni http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/01/liikuntaa-vihreille.html , ja liikkuvuuden ylläpitämisestä vanhemmalla iällä http://parantamisesta.blogspot.fi/2015/08/liikkuvuuden-ja-kunnon-yllapitamisesta.html . )
Onnellisuuden taidosta http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
Luulen, että kutomisen seesteisyys on ainakin osin kiinni siitä, ettei kutominen ole urakka, josta raahautuu läpi, vaan miellyttävää vastapainoa muulle elämälle, tekeminen, jonka tyyppistä kaipaa juuri sen verran, kuten vaikka joulunalusajan synkän pimeälle säälle ja niskassa painavalle koululle tai työlle. Mutta olennaista tuossa siis että mielitekojen mukaiset työrupeamien pituudet ja paljon pitkiä taukoja, jos vain olo tuntuu jotenkin kaipaavan sellaista. Yleensä, jos ajattelee aikataulumaisesti jatkavansa sen ja sen ajan jälkeen, niin on edelleen ikään kuin työputkessa, kun taas loma, lepovaihe alkaa vasta sen jälkeen, kun tuo suunniteltu ajankohta tuli ja ei sopinutkaan tehdä töitä silloin. Siksi on parempi olla lomailevalla asenteella, niin työ ei tunnu taakalta.

60. Suunnittelusta
Lehtiköynnös rinnalle kaula-aukon ympäri olisi kiva, mutta se vaatii suunnittelua, mistä osaisin kai neuvoa yleisesti, vaikken ole lehtikuviota vielä miettinyt valmiiksi. Yleensä, kun aloitetaan uutta, on hyvä jos on kiehtova idea tai useampikin motivaationa. Ne yhdessä hyvälaatuisen osaamisen kanssa antavat tekemiselle tavoitteen, hahmon, joka kantaa pitkälle. On siis idea, joka kiehtoo, ja sen annetaan olla rauhassa, tekemisen yhtenä tukipilarina ja suunnitelmien lähtökohtana. Lisäksi rtarvitaan tietoa tuon tekemisen ja tuon tavoitteen peruspiiretistä, kutomisessa mm, että miten suuri ja montako silmukkaa se suunnilleen olisi ja miten karkea hahmo silloin syntyy ha venyykö ja vanuuko se suuntaan ti toiseen ja miten paljon, ja onko hankala tehdä, tarvittaisiin sitä, mitä voi perustaa perustekemisentapoihin sekä kiehtovuuksiin, jotka eivät ole liian vaativat tai työläät. Sitten aletaan luoda tarkempaa hahmoa, työohjeeksi, mikä lähtee selkeistä jo tiedossa olevista suuntalinjoista, esim. että lehtiköynnös villapaidan rinnuksella olisi vaakasuora alhaalta ja siellä alinna eli ekaksi kudottava. Muusta taas kun on epävarmuutta, niin tarvitaan muutama vauhtoehto per ratkaistava kohta, ja ratkaisun lähestymistapa samaan tapaan hyvän hengen kautta, ja tehdään vasta kun ollaan kyllin varmoja että mitä miksi ja miten sen saa sujumaan.
Yleensä taidoissa ei kannata ottaa mallia insinööreistä ym kovin kaavamaisesti ajattelevista, ei siis esim. neulekuvioiden laatimisessa tietokoneanimaatioiden laatijoilta, jolleivät ole kovin taiteellisia. Palikkamallisesti ajatteleva huomaa muutaman vaihtoehdon, muttei osaa rakentaa niistä mitään, sillä monimutkaiset kokonaisuudet puuttuvat, samoin vivahteet puuttuvat. Kovin yksinkertaiseen tehtävään monimutkaisen tunnelmallisesti ajatteleminen ei kenties tuo kuin pienen muutoksen sinne tänne, jonkin tarkennuksen yms, mutta ne tuovat asiaan hengen ja idean, rakentavat mielekkyyden ja tekemisen sujuvuuden, kun taas insinööripäällä lähestyen neulekuvio olisi vain rupuinen pistejoukko.

Koetin lehtikuviota, mutta oli jotenkin osaamaton sönkkö vire:

Tossa tollanen lokkikuvio. Kroppaa en osannut, mutta siivet on aika onnistuneet. Kaksi tummaa ruutua kuuluisi jättää pois: toinen mahan alta ja toinen vasemmalla olevasta siivestä.


Jäin ihmettelemään, että miksi oikein teen näitä kutomisohjeita. Nyt vielä käänsin osan englanniksikin https://learntalents.blogspot.fi/2017/10/knitting-tips.html . On kai niin, että kamalan moni nainen kutoo, ja kutominen tyhmentää paljon. Toisaalta villasukkia ja villapaitoja ym tarvitaan paljon, villasukkiakin jo yksipari per suomalainen vuodessa tai ehkä enemmänkin. Se on niin iso urakka, että toivoisi, että villasukkia voisi neuloa koneella kantapäineen kaikkineen, niin voisi kukin ostaa kaupasta sellaiset sukat ja jos vanhan ajan elämän kaipuu on itsellä kova, niin vasta sitten tms mieltymyksestä itse kutoa. Mutta käykö kutomiskoneiden kanssa niin, että osa naisista alkaa näytellä itse kutovansa sellaista jälkeä? Se on kamalan epäbviisas teko, sillä kone on pakkotahtinen, mekaaninen ruutumallinen ja sen matkimisesta tulee kamalan huonoja tapoja itselle, kamalan huono olo ja huono elämä, kai ympäristöllekin huono. Samoin kutomiskäsialan tulisi olla luonnollinen, jotta kutojalla olisi hyvä olo ja toisaalta että taidot kasvaisivat tai pysyisivät ainakin ennallaan. Näytteleminen ei ole hyvä tapa lähestyä taitoja, joita elämässä tarvitaan. Parempi vain ostaa konekudotut villasukat ja  jos haluaa loistaa, niin tehdä jotakin ompelun tai askartelun tapaiusta, missä ei ole niin yksitoikkoisen tyhmentävä tehtävä vaan saa käyttää taitojaan täydemmin, mielekkäämmin, paljon paljon paremmin yleisen taitotasonsa kasvattamisen kannalta. Konekutojaa ei saisi laskea kutojaksi, se on niin erilainen suuntautuminen. Käsityön ilo on se, minkä kuuluisi yhdistää kutovia, eikä lämpimien sukkien tarve.

LAPASISTA (VUOTTA JÄLKEENPÄIN)
61. Lapasten peukalon kutominen
Tästä on jo melkein vuosi, kun kudoin lapasia, mutta nyt englanniksi kääntäessäni huomasin, että melkein kaikki muu on selitetty paitsi peukalon kutominen.
Peukalon hankaan tullessani, kai kierrosta ennen sitä, missä lapasen tarvitsee menn kahta haaraa, nostin lapasen kämmenpuolen reunasta viisi silmukkaa eli peukalon leveyden verran tai hiukan yli langasta solmitulle lenksulle odottamaan, ja tein tilalle viisi uutta silmukkaa kuten lapasta aloittaessani. Sitten kudoin lapasen muuten loppuun, mutten päätellyt vielä langanpäitä. Jäljelle jääneellä langalla kudoin peukalon: nostin nuo molemmat viisi puikoille ja kummastakin päädystä kaksi tai kolme silmukkaa, ja kudoin sitten ympäri, kunnes käteen kokeillessa oli aika kaventaa peukalonpää. Aloituslangan pään saattoi kutoa mukaan seuraavilla kierroksilla jotenkin niin, ettei se painanut peukaloa. Kutominen piti aloittaa peukalon alaosasta tai alaspäin viettävästä rinteestä.

62. Lapasen kutomisen ohje
Niin ikään laadittu vuoden verran lapasten kutomisen jälkeen.
Ensin koetilkku oikeaa vain, jotta kämmenen ympärysmittaan vertaamalla saa selville, miten monta silmukkaa tarvitaan. Alkuun tulee resoria 2o 2n 2o 2n aika pitkä pätkä, jotta suojaa ranteen, kenties taittu kaksinkerroin ja suojaa niin paremmin, ja niin ollen silmukkaluvun tarttee olla neljällä jaollinen. Yleensä hiukan väljät talvivaatteet ovat lämpimämmät, mutta lapasen olisi oltava myös tiiviisti kudottu, jottei tuule siitä läpi, mikä on hyisen kylmää.
Ohjeita: Aloitus, ekan ohjeen johdan, siis tämän tekstin eka kappale, samankokoiset, langoista, kaventaminen, päättely, oma malli, millä kohden, Lapasten peukalon kutominen, lankojen valitsemisesta
Sitten kudotaan ihan vain oikeaa ympäri, kunnes peukalon kohta, sille jtetään aukko ja kudotaan edelleen ympäri, kunnes kavennetaan sormenpäiden tienoilla niin kuin kiva, mukava ja siisti on. Lapasten selkäpuolelle voi sitä kutoessa tehdä kuvion. Aloittelijoiden langat ovat liukuvärjättyjä aika usein, luulen, mikä sinällään yleensä riittää kuvioksi. Peukalo kudotaan lopuksi. Jos aloituslanganpään jättää kutomatta työhön mukaan, sillä voi piilottaa päätellessä kerrosten välisen korkeuseron. Kutoessa aloituskohdasta tietää milloin kierros on kudottu ja missä kohden on menossa, joten vapaa langanpää on hyvä maamerkki.

LEHTI- JA LINTUKUVIOITA
63. Lehtikuvio (kelttiläinen?)
Löysin kirjastosta neulemalleja esittelevän kirjan, jossa oli mm kelttiläinen viiniköynnös, jonka lehtikuviota kokeilin, muttei ohje tuntunut olevan oikein, kun viisi silmukkaa samaan silmukkaan kutoen (1o, 1langankierto, 10, 1 langankierto, 1o) silmukan läpi menevät langat laajensivat silmukan reiäksi. Mutten sitten tiedä, kun lehden varsi oli kaareva, niin oliko siitä jotakin hyötyä mokoman reiän peittämisessä. Mutta niin kehitin oman tekemisentavan, mutta siinäkin oli pieniä reikiä, mutta tulos ihan kiva ja aika lähellä mallia:

Tuossa on nurjaa taustana ja kuvio siis oikeilla silmukoilla. (Mutta tässä kudottu edestakaisin eli välillä toisin päin.) Reunoilta ei ole kavennettu taustaa ollankaan, vaikka silmukoita on lehteen lisätty.
Ensin varsi 1oikein muutaman kerroksen ajan. Palmikon tapaan nostamalla viereisen silmukan ylitse saisi kai varteen kaarevuutta, mutten kokeillut.
Sitten tuon 1o viereisiin väleihin myös molempiin yksi oikein. Sitten kudotaan tietenkin lehteä 3 o. Sopivan näköisen kerrosmäärän jälkeen kudotaan keskimmäisen oikean silmukan viereisiin väleihin myös kumpaankin yksi oikein, ja siis oikeat silmukat tavalliseen tapaan lehdessä.
Lehden reunoilla lehtiruodut osoittavat viistosti ulospäin, mutteivät jatku lehden kärkeen asti. Siispä sopivalla korkeudella kavennetaan reunalta kaksi silmukkaa yhteen kutoen niin, että keskimmäinen niistä on päällä eli se, josta silmutta tulee ulos niin, että se ketju näyttä jatkuvan. Työn oikealla puolen se tarkoittaa, että lehden oikeassa reunassa voi tavalliseen tapaan kutoa kaksi oikeaa silmukkaa yhteen. Mutta tällöin lehden vasemmassa reunassa tarvitsee silmukoiden järjesty vaihtaa niin, että vasemmanpuoleinen oikea silmukka siirretään rtakakautta oikeanpuolimmaiseksi,ja sitten kudotaan nuo kaksi silmukkaa yhteen ihan tavallisesti. Mutten osaa nurjaa puolta neuvoa. Jollei halua lehden kaventuvan vielä tässä, voi samalla korkeudella kutoa keskimmäisen oikean silmukan viereisiin väleihin kumpaankin oikean silmukan.
Kun haluaa kaventaa lehteä, kutoon sopivin välein tällä tapaa yhteen lehden kummastakin reunasta aina kaksi silmukkaa.
Lehden kärkeä kutoessa tarvitsee kaventaa kolme silmukkaa yhdeksi, jolloin keskimmäisen eli lehtiruodin on oltava niistä vasemmanpuolimmaiseksi siirrettynä, jotta lehtiruoti jatkuu lehden kärkeen. Sen jälkeen kudoin vielä lehden kärkeä yhden kerroksen 1 oikein. Ja sitten vain urjaa taustaa.

En ole viiniharrastunut vaan absolutisti, mutta viiniköynnöksen kuva oli ihan hieno, villapaitakoristemainen. Siihen tarvittaisiin tuo lehti, palmikon tapaan polveilevan varren kutominen ja marjojen kutominen, mutta marjoihin eli nyppyihin oli hyvä toimiva ohje:
Yhteen silmukkaan kudotaan viisi: 10, 1langankierto, 1o, 1 langankierto, 1o
Sitten kudotaan noita viittä edestakaisin kuin ne olisivat kokokudottava työ: käännä, 5n, käännä, 5o, käännä, 5n, käännä (oikealla puolella kavennetaan kurjilla silmukoilla, niin kääntyy pinta pallomaiseksi) 2 nurimn yhteen, 1n, 2n yhteen, käännä, nosta 1s neulomatta, neulo 2 oikein yhteen, vedä neulomatta nostettu yhteen neulomalla saadun silmukan ylitse. Valmis.

Kirja on Maria Parry-Jones: Neulojan suuri silmukkakirja

En ole tätä kokeillut, mutta voikohan yhteen kudottavien silmukoiden järjestystä vaihtaa niin, että kutomatta poimii silmukat oikeassa järjestyksessä oikean käden puikolle siten kuin oikeaa silmukkaa kutoessa työntää puikon silmukkaan, ja vekslaa muita silmukoita puikolta apupuikolle tavalliseen tapaan puikot pitäen? Siis samoin päin puikko kuin oikeaa silmukkaa kutoessa, niin poimisi sitten kerralla nuo yhteen kudottavat silmukat vasemman käden puikolle ja kutoisi saman tien yhteen. Niin olisi ensinpoimittu päällimmäisenä, luulen.
Tai voisi ylimmäksi tulevasta silmukasta napata sormin kiinni työn etupuolella, ja siirtää toiset silmukat tavalliseen tapaan oikena käden puikolle. Sitten ylimmäinen silmukka vasemman käden puikolle ja muut yhteen kudottavat silmukat takaisin sen oikealle puolella tuossa samalla puikolla. Ja kudotaan ne yhteen.


Marraskuu 2017

64. Villasukkaa
Kaupassa oli tänään vanha mies,joka kertoi olleensa kutomossa töissä. Mutten ostanut hänen suosittelemaansa lankaa, kun en olisi osannut kutoa sillä ja se oli kovin ohut  Mutta tulis ostaneeksi vitosella kaksi kerää samanlaista lankaa kuin viime vuonna, paitsi että kutomaan ryhtyessäni värit olivat erilaiet. (Kamerani ei näytä kuvissa oikeita värejä: esim. ekat lapaset ovat violettiin eivätkä viininpunaiseen vivahtavat.) Kutominen tuntui sujuvan hitaasti ja takellellen mutta muutamassa tunnissa sain reilun vaaksan verran sukkaa kudottua. Kantapää meni ohitse lähes huomaamatta.

Tokmannilla on joskus ollut myynnissä konekudottuja villasukkia, vähän kuin resoriputkea, aika kapeita mutta ihan hyvät jalassa, taisivat olla aika halpoja. Luulen, että heillä on myöhemminkin ollut niitä.

65. Kutomisen opettelusta
Ensimmäinen käsitys siitä, miten silmukka kuuluu tehdä, jää kutomistaidon kehittyessä monelle teoreettiseksi ohjeeksi ja kädet löytävät omat sujuvat reittinsä harjaannuksen myötä. Jos silloin kiinnittää huomiota langan liikkeisiin ja tuntuun, puikkojen reitteihin ja niiden ideoihin eli vaikka ettö hakee langan tuoltapäin, niin aika vähällä miettimisellä saa itselleen uuden sujuvamman ohjeen siitä, mistä kannatti lanka hakea tms: mitkä ovat niitä perustekoja, joita kätesi ovat oppineet tekemään, älä pidä vanhaa ohjetta hankaloittamassa vaan tee uusi hyvin toimiva ohje.

66. Eka sukka valmis
Pidin pari tuntia taukoa ja kudoin sukan loppuun. Puolitoista tuntia siihen meni, mutta kärkikavennus ei ollut kovin nätti. Oiskohan sukkaan mennyt viisi tuntia plus tauot.

67. Papukaijakuvio?

Puserossani oli tuollainen papukaijan mallinen rytty ja jäin pohtimaan, voisiko sen kutoa vähän samalla tavalla kuin tuon kelttiläisen lehden. Lehtisuonten sijasta silmukkajonot olisivat sulkia ja siipien kaarta yms. Koristekuvio selässä vaikutta hyvältä idealta. Aina kun tekee reiän langankierron avulla, niin jostakin kohtalaisen läheltä tarttee kutoa yhteen kaksi silmukkaa. Siitä, kumpi niistä on silloin päällä, eli kumpi silmukkajono jatkuu ylempänä, kirjoitin kelttiläisen lehden kohdalla. Näyttää nätiltä, kun papukaija on reikäkuvion toisessa puoliskossa, mikä kai tarkoitaa, että koko kuviolla pitäisi olla pariton silmukkaluku leveytenään. Mutta tarvitseeko pyrstö aloittaa reikien yltä, jottei oikea silmukka nurjalla taustalla jää kuopalle? Miten se toteutetaan? Jalkoinakin on reikiä ja nokkana ja silmänä tottakai. Päälaen kai voisi toteuttaa ihan vain kutomalla seuraavan rivin nurjaa.

68. Tuollanen kudottu tiainen tai tilhi vai mikä olisi

Reikien tekeminen koristeiksi oli hepreaa ja sitä paitsi kotimaiset linnut ovat osuvampi valinta.
Eli nurjia silmukoita taustalle.Tässä kudoin sitten jonkun kerroksen keskimmäisen silmukan luona: viereisiin väleihin langankierrot ja itse silmukka oikein, tausta siis nurjaa. Sitten jatkoinpyrstöä: keskellä kolme oikein ja tausta nurjaa.
Sitten aloitin mahan:yhdelläkerroksella kolmenoikean vasemmanpuoleiselle reunalle silmukoiden väliin ykis oikein. Pari kerrosta myöhemmin lisäsin samaan kohtaan, siis neljästä oikeasta kahden vasemmanåuoleisen väliin yhden oikean silmukan. Sitten taas kahden klerroksen jälkeen aloitin selkää ja jatkoin mahaa: kolmen oikean oikealle puolen väliin yksi oikein, ja kolmen oikean vasemmalle puolen,minne ennenkin lisätty, nyt taas yksi oikein. Sitten vain kudoin lintua: seitsemän oikein keskellä ja tausrta nurjaa.
Lintumaisen muodon niin vaatiessa kaarsin mahaa sisäänpäin: kudoin kaksi vasemmanpuoleista oikeaa silmukaa yhteen ihan tavallisella tavalla niin, että vasemmanpuoleinen silmukkajono jatkui.  Seuraavalla kerroksella kavensin taas samasta kohden samaan tapaan, ja lisäksi vastakkaisen puolen siiven selän taa oikeasta reunasta kutomalla kaksi silmukkaa tavalliseen tapaan yhteen. Ja sitten vielä yhdellä kerroksella kavensin mahaakunnes kaula oli lintumaisen paksuinen.
Sitten kudoin kaulaa yhden kerroksen: kolmeoikein. Toisella kerroksella lisäsin vasemmanpuoleisen oikean silmukan viereen yhden opikein nokaksi, minkä seuraavalla kerroksella kudoin yhteen viereisen pään silmukan kanssa. Sitten kudoin kolme oikein päätä ja kavensin seuraavalla kerroksella kolme silmukkaa yhteen kutoen, minkä jälkeen seuraavalla kerroksella nurja silmukka siihen ja sen viereisiin väleihin langankierrot, jottei menisi kuopalle päälaki. Mutta langankierroista tuli liian väljät ja siksi isot reiät niiden kohdalle.
Tiainen vai tilhikö tuo nty sitten olisi?

69. Tilhi ja pihlajanmarjat
Saiskohan tuosta tilhi ja pihlajanmarjoja -tyyppisen kuvion johonkin villapaitaan? Kai jostain löytyis pieni nyppy? Tai sitten voisi käyttää reikiä marjoina, jolleise tee villapaidasta liian kylmää.

En ole nyppyjä niin tehnyt,mutta jos tuota viinirypälenyppyä matkis mutta tekis pienemmän, niin jonkinlaisen pikkunypyn saisi ainakin näin:
ensin kolme silmukkaa yhteen silmukkaan eli yksi oikein mutteis iirretä silmukkaa toiselle puikolle, sitten langankierto ja taas yksi oikein samaan silmukkaan, ja silmukka toiselle puikolle. Sitten käännetään työ ja kudotaan kolme nurjaa noihin äsken luotuihin silmukoihin. Sitten käännetään työ ja kudotaan nuo kolme yhteen, ja pikkunyppy on valmis.

Voisikohan marjatertun marjojen varret tehdä villalangasta, jonka ompelisi tuohon päälle, samoin oksan? Tavalliset pistot voivat olla tylsän näköisiä, mutta mitä jos olisi kaksi neulaa ja kaksi villalankaa ja pistäisi vuorotellen edellisen piston keskivaiheille vähän matkaa smaa matkaa yhdessä kulkisivat langat ja sitten vasta neula osuisi alla oleviin silmukoihin,niin olisiko se oksamaisemman näköistä? Oksaan kai sopisi paksumpi villalanka tai vaikkapa kolme vierekkäistä. Ihan heti ei voisi niin ommella, koska kudoksen tarvitsisi asettua ensin. Mutten tiedä, voiko niin tehdä, voiko kudotun päälle ommella.

No, näkyi tuo yhdellä langallakin toimivan, mutta pistot siis alta edellisen langan loppupäähän keskivaiheille ja sitten kudoksen langan läpi alas toiselle puolen. Ideanani oli,e ttä samalla langalla tai suurin piirtein samanvärisellä, jotta lintu näkyisi hyvin, mutta tässä kokeilussa nyt sattui olemaan erivärinen lanka.

((Koetin tehdä lentävän tilhen kuvan, pulleamman kuin talviset tilhet, mutta se epäonnistui.

Pyrstön voi näköjään tehdä leveämmäksi ja kaventaa sitten niin kuin nättiä on. Alla oli neljä reikää kahdella korkeudella.
Kroppaa lähdin tekemään samantapaisesti kuin edellistäkin, mutta symmetrisestija hiukan pulleampaa, jotta olisi talvinen pihlajanmarjoja syömässä oleva tilhi.
Siivet lisäsin reunoille,mutta näköjään jätin ne liian kapeiksi. Kun lähdin kaventamaan kaulaa kohden, lisäsin nurjan silmukan kavennuksen viereiseen väliin, jotta siivistä tuli erilliset. Mutta niitä olisi pitänyt siinä vaiheessa vielä leventää, luulen. Ja siirtää kauemmas kehosta esim. lisäämällä väliin silmukoita. Kun kavensin kaulaa kohden uudelleen ja ssamalla siipeä, lisäsin väliin kaksi silmukkaa, yhden aiemmin lisätyn kummallekin puolelle silmukoiden väliin.
Ongelmaksi tuli, että vaikka tein muutaman kolmen silmukan kerroksen päätä ja kaulaa, niin linja jotenkin näytti jatkuvan suoraan suippenevana, kenties siksi, että päälaen kolmen silmukan yhteen kutominen teki myös suippoa linjaa. Eli pääolisi saanut olla korkeampi, siivet leveämmät ka päättyä kauemmas kehoista, siinä vlissä enemmän silmukoita. Leveämmät siivet olisi kai tarkoittanut, että niiden ulkoreunalle olisi pitänyt lisätä silmukoita.
Linnun leveys vaihteli niin paljon, että neljä silmukkaa taustaa kummallakin puolella ei riittänyt vaan koko kudotun kappaleen leveys vaihteli paljon.))

70. Toista sukkaa

Kudoin eilisiltana toista sukkaa vähän yli kantapään. Taas oli vire kömpelö, mutta toiusaalta teki mieli kutoa, lieneekö marraskuuta.

71. Lämmittelyohjeita
Villasukat tarvitaan kyllä, mutta pipoja, lapasia, rukkasia, kaulaliinoja ja villapaitoja saa kyllä ostaa. On muitakin keinoja pysyä lämpimänä kuin villavaatteet: lämmittelyohjeita http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html ja vuodenaikojen elämisen ohjeita http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html .
Yksi hyvä keino lämpimänä pysymiseenon on pitää villasukat jalassa ja vilttin jalkojenympärillä ja tuulettaa aika isosta ikkunasta äkkiä ehkä kolmannes huoneen ilmasta, vaika ulkona sataisi, ja sulkea sitten kaikki ikkunat, ovet ym raot ja pitää edelleen villasukat ja viltti ja antaa kehon lämmön ja lämmityksen lämmitteeilmakuivaksi ja lämpimäksi, mikä käy äkkiä. Ja toistaa sitten taas,jos on viileää ja yhtään kostea sisäilma.

72. Vielä yksi silmukantekotapa
 Kätevää muttei kai niin vikkelää on tehdä silmukat seuraavalla tavalla. Rutinoituneeseen kutomiseen se kai sopii hyvin, mutta voi vaatiav jatkuvaa säätämistä, mikä hidastuttaa.
Nurjan silmukan voi tehdä lanka kuteen edessä niin, että koukkaisee langan edestä ylhäältä vasemmalta. Lanka lähtee siis vasemmalle yläviistoon (kovin karkeasti arvioituna 45 asteen kulmassa) ja se koukkaistaa alaspäin. (Katselin muutamaa kutomisvideota ja tämäntapainen nurja silmukka oli musitaakseni venäläistä kutomistapaa käsittelevällä videolla.)
Oikean silmukan voi tehdä levittämällä kudottavaa silmukkaa oikealle niin, että lanka joutuu sen taa näkyviin, ja koukkaista siitä sitten silmukan läpi.

73. Sukankutomiskoneista
Mietin tuota, että montaa naista helpottaisi varmaankin, jollei olisi käytännössä pakko kutoa villasukkia. Villasukkia voi ostaa myyjäisistä ja joskus jonkinlaiset kaupastakin, mutta se lienee aika harvinaista. Mutta on kanssa kutomiskoneita. Katsoin videota Singerin kaksi tai kolmekymmentä euroa maksavasta sukankutomiskoneesta, joka ei ihan tasaista tehnyt, mutta olisi kai voinut kutoa villasukan tyyppistä putkea. Jos siihen jossakin välissä ottaisi puolen kierroksen ajaksi langaksi langanpätkän, jonka myöhemmin purkaa pois, niin jos poimisi nuo molemmat reunat puikoille (neljä puikkoa?) kuin olisi oikeaan suuntaan menossa, niin voisiko kutoa kantapään siihen, jos aina kaventaisi leveyttä joka kerroksella niin, että tulisi 45 asteen kulma (45 +45 =90). Niin sitten ompelisi päätelemättömät palat kiinni  kai niin, ettäsilmukan sijasta kiertäisi kummaltakin puolen vuoron perään silmukoiden välin kummankin reunan kuin yhden silmukan siihen suuntaan niin tekisi, niin tulisiko siitä kuin kudottu kohta? Sitten vain reuna kummaltakin puolen nuo 45 asteen kulmassa kavennetus täytyisi jotenkin samantapaisesti ommella kiinni ja päätellä nuo kaksi langanpäätä esim. varteen. Mutta sukan kärki pitäisi kutoa tavalliseen tapaan. Ja kenties tähän tapaan ommellen voisi kutoa muunkinlaisen kantapään.
En tuota nyt tiedä, mutta onkohan noita sukankutomiskoneita sellaisia, joilla voi kutoa edestakaisin? Silloin, jos ei jaksa itse kutoa, mutta jaksaa poimia reunasilmukoita, joteivät ne purkaudu ja jotta voi niistä ommella osat yhteen, niin voisi kantapään osat kutoa edestakaisin, kun vain tietäisi, että miten leveää kukin kerros ja montako kerrosta kumpaankin. Ja mikä parasta, voisi kutoa sukan kärjen siihen tapaan myös kaksi palasta, jotka ompelisi yhteen, ja niin ei tarvitsisi kaventaa kutomalla itse.

74. Käsityölehti
Kirjastossa oli muutama käsityölehti, joista yksi esitteli kivan näköisiä neulottuja, virkattuja ja koneneulottuja villavaatteita tms, mutten muista sen nimeä, kun ei se ollutkaan Ihanat käsityöt. Mutta löysin netistä ison joukon käsityölehtiä, joita voi tilata, jos rahaa ja kiinnostusta on: https://www.lehtikuningas.fi/askartelu--ja-kasityolehdet

75. Tilhi kkoneneulottuna?
Villapaidassa on kamala urakka, mutta tilhi ja pihlajanmarjat olisi kiva aihe. Kutookohan neulomiskone nyppyjä? Entä silmukan kahden silmukan väliin ja kaksi tai kolem yhteen tietty silmukka päällimmäisenä? Silloin voisi kutoa tilhi ja pihlajanmarjat -kuvion kokonaan koneella, oksa ja marjojen varret vain tarvitsisi ommella käsin, jos ne tekee erillisestä langasta päälle ompelemalla. Luulisi, että tuo voisi olla aika tavallinen villapaitakuvio, ainakin luontiharrastuneita kiinnostava.

Pihapuussa on pariin otteeseen ollut tilhiparvi,tulleet tilhineulettani katsomaan. Tuumaavat tykkäävänsä olla neulemallin malleina, koska villapaidoista tulee kovin lämmin ja se on talvella pakkasella hyvä.
Mutta tuo tilhi vai mikä lie on siis syksyn tilhen mallinen hiukan eikä talven pallomaiseksi höyhenensä pörhistäneen klisheemäisen tilhen mallinen. Mutta viimeisimmät muistikuvani tilhistä olivat juuri syksyltä. Nyt marraskuun loppupuoliskolla Savonlinnassa vielä ei ole pakkasta kuin muutama aste, vaikka lunta on jo.Tilhiparvi on helppo huomata sirittävän kujertavasta pakkasmaisesta äänestään, joka kuuluu sisällekin, mutta lieneekö minulla ollut ikkuna raollaan.

76. Sukkapari valmis

Nyt on toinenkin sukka valmis, mutta tuli aika miesten sukkien väriset, mutten kai voi antaa niitä poiskaan, kun aloitin sukkaparin kutomisen vainajien muistopäivän jälkeen, jolloin nousi isäni mieleeni muttei isänpäivänä viikkoa myöhemmin, eli kai hän on kuollut, syöpä hänellä oli ja parina vuonna on hänen syntymäpäivänään helmikuussa tuntunut olevan aaveita: yöllä viima käynyt ja ovi kolkannut.

Katselin tuossa ennen kuin kudoin toisen sukan kärjen loppuun, niin NovitaKnitsin mainosta ja tuli siitä vähän tyyliä kutomiseen, mutta kovin hankalaa niin oli kutoa: yhteen kudottavista silmukoista tuli liian kireitä ja ei niitä meinannut saada millään. Tilanteen mukaan tarpeen tullen vähän löysempi kutomiskäsialan olisi ollut paljon helpompi. Siis edellisellä kierroksella kutoa niille main löyhempää, missä aikoo kaventaa.

77. Lehtikuviota resorin sijaan?
Saiskohan tuosta kelttiläisestä lehdestä kaarevavartisen pienen version, esim. koivunlehden? Jos niitä laittaisi useamman, tai erikokoisia erinäköisiä moisia lehtiä koristenauhaksi, niin se kai korvaisi resorin, vai korvaisiko? Ainakin palmikkokohokuvio korvaa resorin. Voisi tehdä lehtiä kahteen riviin tai miten sattuu, niin jokakohdassaolisi lehteä ja silloin se kai toimisi resorina.
Tuleekohan siitä ollenkaan resori, kun siinä on lisättyjä silmukoitra?
Jos lehteen tulee reikiä, niin lisättävät silmukat voi kai myös kutoa edellisen kerroksen silmukan sivuihin. Tein niin, kun kudoin lehden ilman taustaa, jolloin välejä ei tietenkään ollut lehden alussa. Reikiä tulee, jos kutoo löysää.

78. Villasukat kaupasta
Ainakin tänään 28.11.2017 huomasin Tokmannin viimeisimmässä mainoksessa, että myyvät konekudottuja villasukkia, olivat tarjouksessa.Minulla on joskus ollut sellaiset. Olivat ihan ok jalassa, vähän naftit ja putkea mutta käyttökelpoiset, mutteivät kuitenkaan niin hyvät kuin käsin kudotut.
Maailman luonnonsäätiö WWF myy harmaita villasukkia http://kauppa.wwf.fi/wwf-villasukat
Urjalan villa myy villasukkia (10e, harmaat), villahousuja (50-55e, harmaat) ym villavaatteita http://urjalanvilla.valmiskauppa.fi/fi (Mutta heidän sukkansa ovat hyvin villaisia (olikohan75%) ja voivat mennä äkkiä rikki, kun taas tämä Folk-lanka, josta kudoin tavallista lämpimämmät ja muutaman kuukauden käytön ennen reikiä kestäneet sukat oli kai 80% akryyliä ja 20% villaa, kovin kiva kutoa.)
Helsingin villasukkatehdas myy konekudottuja villasukkia http://helsinginvillasukkatehdas.fi/ (kuvia henkilökunnasta http://helsinginvillasukkatehdas.fi/yhteystiedot/ )
http://www.taitaentehty.fi/asusteet/villasukat näkyy myyvän kalliita aika käsinkudotun näköisiä villasukkia
Nuutisen kutomo myy vaaleanharmaita miesten villasukkia 10 euroa/pari http://www.nuutisenkutomo.fi/tuotteet.html?id=3/377392 . Samoja myy myös http://www.nimipyyhe.com/product/4203/villasukat-kotimaiset
Jos villaa on pienempi prosentti, niin sukat kestävät pidempään. Noin 5 euroa pari myy http://www.eranetti.fi/tuote/villasukka-norweger-1-pari/
Huokealla myy myös http://sukkamestarit.fi/epages/sukkamestarit.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/2016042203/Products/71055


Joulukuu 2017

79. Kudottavan työn, koristekuvioiden, mallin, tyylin yms valitsemisesta
 Minusta on vaikuttanut siltä, että se, minkä kutominen sujuu ja tuottaa kivaa jälkeä, ryhtyy siitä, milloin kutoo. Joskus kun jokin kiehtoo, niin siitä saa ihan kivaa jälkeä, mutta sitten jos toiste ei se oikeasti kiinnosta, niin siihen ryhtyessä, törmää ongelmiin, jälkeen tulee virheitä, ei se ole yhtään nätti, tuskin edes oikean mallinen. Osin se on luonnekysymys: mitkä ovat perustaitoni, minkä tyylilajin teen tenhoutuen, minkä pituiset ja kuinka vaativat rupeamat viihdyttävät, miten paljon luonteenlaatuni sallii tsemppaamista hankalien kohtien ja tärkeiden kohtien kohdalla, miten hyvin toistan samaa ulkomuistista, yms Ja osinhan se on kiinni siitä, mitä muuta olen viime aikoina tehnyt ja minkätyyppistäviimeksi kutonut.  Yleensä vaikeammat k'sityöt kai perustuvat niiden yksinkertaisten osien hallitsemiseen ja siihen, että työn tekeminen ja sen suunnitteleminen haaveillen kiehtoo. Eli sellaista vaativaa ei voi tehdä, mitä ei hahmota, mistä osat jäävät hämäriksi, jollei sitten korvaa noita osia jollakin muulla kyllin hyvällä, tai missä perusosat ovat niin edistynyttä, että ne sipisivat harjoiteltaviksi osiksi eikä pikku rakennuspalikoiksi, joista sommitellaan kaunista.

80. Lehtikohokuvioita
Kokeilin eilen noiden lehtikohokuvioiden kutomista, jos vaikka kutoisin sukat, joissa olisi lehtikoriste. Kokeilin sekä varren kaarevuutta: nosto kahden ylitse heti alussa ja sitten suoraa oli kivoimman näköinen, ja lehtien muotoa, mutta ne eivät niin onnistuneet, paitsi pyöreä joka toisella seitsemän levyiseksi levennetty, kudottu sitten samaan ja taas joka toisella kavennettu, mutta jatkoin siit tammenlehtiyritelmää, joten en tiedä, miten sen kauniisti lopettaisi.

Harmi, ettei tuosta kuvasta niin näy. Lehdet ovat selvästi kohollaan ja näteimmät, jos venyttää hiukan sivusuunnassa. Jos kutoo löyhää, niin si,mukoita lisättäessä tulee isoja reikiä, samoin, jos lisää kahdella peräkkäisellä rivillä. Jos tekee lehtiä kahteen riviin kuten tässä, niin lehtien välillä kaksi silmukkaa eir iitä vaan olisi oltava kolme tai enemmän. Pyöreistä ja kolmiomaisista lehdenmuosoista tuli ihan erityyliset, kuka nyt sitten pitää mistäkin, itse pidin pyöreistä.

81. Lintua
Ajattelin kutoa papukaijaa, josko oppisin, mutta tuloksena näyttää näin alkuun olevan kaksi ihan nättiä pikkulinnun pyrstöä:
tausta nurjaa, langankierto, yksi oikein langankierto, taas nurjaa
samat kolme oikein kolmen kerroksen verran
sitten toinen renasilmukka alimmaisena kudotaan tuo reunasilmukka keskimmäisen kanssa yhteen, ja toinen oikein
sitten ykis rivi kaksi oikein
toisella rivillä lisätään kummallekin sivulle väliin yksi oikein: alkaa lintu

Ja toinen:
Tausta nurjaa, langankierto, yksi oikein, langankierto, yksi oikein,, langankierto, tausta nurjaa
sitten kolme kerrosta viisi oikein
neljännellä kerroksella kudotaankummallakin puolen kaksi laitimmaista yhteen, reunimmainen alimmaisena
sitten yksi kerros kolme oikein
seuraavalla kerroksella alkaa lintu: yksi oikein kummallekin puolen väliin ja keskelle siis nuo kolme oikein.

82. Kutominen ja tietokoneet
 Joidenkin mielestä kutominen on samanlaista kuin tietokoneiden käyttö tai ohjeklmointi, kun molemmissa on mekaaninen yksinkertainen tehtävä, mutten oikein usko kutomisesta voitavan oppia paljoakaan tietokoneista, vaikka toki on se, että jotenkin olisi osattava nousta tehtävän mekaanisuuden yläpuolelle ja tehtävä mielekästä. Kirjoitin aiheesta blogiini, jossa mm tunteet tietokoneille: tavoitteellisuus luo tarpeita: jotain tarvitsisi tehdä, jotta saavuttaisi tavoitteen, ja niin tietokone on analoginen toiminnaltaan tuntevalle olennolle, jonka tunteet liittyvät erilaisten tarpeiden täyttämiseen, laittavat toimimaan niiden täyttämiseksi,  http://feelingcomputers.blogspot.fi/2017/10/side-step-knitting.html

83. Sukkaa
Aloitin eilenlehtikuviollista sukkaa, mutta paksusta langasta lehtikuviosta ei tule niin kivan näköinen. Eilen kudoin varren ja pienemmän lehden sekä melkein koko kantapäälapun. Tänään kudoin kantapään ja sitten ympäri vain sekä toisen isomman lehden, josta vielä ihan kärki puuttuu.

84. Kutomisjäljen tasaisuudesta
Yleensä olen kutonut aika tasaista jälkeä, mikä kai liittyy siihen, että minulla on vakiona pysyvä teoriaperspektiivi, johon aina vertaan, että mitä osaa siitä, milloin elän, missä olen siihen nähden ja millainen vireeni on jäljen osalta siihen nähden, niin että sen avulla osaan sitten säätää, että tarvitseeko yrittää vähän isompaa tai pienempääsilmukkaa vai ottaa tosissaa, ettei tietylle kohdalle liian löysää, tai löysätä jossakin, jos seuraavalla kerroksella kyllä tarvitaan löysempiä silmukoita silmukoiden yhteen kutomiseen tms. Kanssa olen yirttänyt pitää silmukantekotapoja, vaikka ne vaihtelevat, niin sellaisina, että huomaan aina, minkä kokoisen silmukan kulloinkin teen, jolloin pystyn vaihtelemaan kokoa ja säätyämään sen sopivaksi ilman, että tuntuu kireältä tai pakottamiselta. Hyvät tekemisentavat, kutomismukavuus, on koko ajan tärkeää vaalia, niin ei mene kutominen niin aivottomaksi, kun on jotakin, minkä oppiminen on muun elämän kannalta hyödyllistä ja elintilaa tyuovaa.
(Jos olet tavannut kutoa kovin epätasaoista, niin pitäisiköhän tästä opista tiedottaa aviomiehelle?)

85. Sukan kuvion päättämisestä, kun tausta nurjaa
Tuossa kun kaksi lehteä vei aika ison tilan, niin päätin kuvion taustoineen aika pian toisen lehden jälkeen, mutta siinä kun oli tausta nurjaa, niin suora, jolla jatkoin, jäikin nurjan alle kuin olisi ollut toista ohuempaa lankaa, vaikkei ollut, vaan vaakasuora nurja rivi nousee kai aina niiden ylä- ja alapuolella olevien oikeiden silmukoiden yläpuolelle. Eli nurjaa taustaa ei saisi lopettaa ennen kuin alkaa sukan kärkikavennus, tai muuten tulee eri langalla kudotun näköinen.
Mutta voiko tuo osin olla, kun olin niillä main kun langan väri vaihtui ja nurja tausta loppui, kummastakin sukan sivusta kaventanut kahteen otteeseen yhden silmukan, kun sukka tuppasi olemaan liian leveä? Tästä jää se olo, ettei kutomistaitoni nyt ollut kyllin hyvä. On muuta pyörinyt mielessä vaivaksi asti.
Onko kutomistaitokin siis sitä samaa kuin virheiden korjaaminen kutomisessa ja ompelussa, että pitää miettimistauon ja miettii kunnolla päätöksiä vaativat kohdat sekä virheiden korjaamiset uudestaan aoittaen onnistuneesta, eikä samaa vanhaa urautuneesti jatkaen, jos se tie vie nykyisin ojaan.

86. Kutojan vuosi
Nyt on suunnilleen vuosi siitä, kun aloitin kutomisen. Olen kutonut kolmet lapaset, kolmet sukat ja muutaman epäonnistuneen alun sekä villapaitaa, josta en tiedä, saanko sitä koskaan valmiiksi, ja kuvioneulelappuja, etenkinkohokuvioi.  Näitä kutomisohjeita on kertynyt monta, lieneekö liikaakin? Toivottavasti niistä on iloa eikä kaikki riipu paikkakunna, jolla asuu, että onko se käsityöhenkinen.
Lapasia ei selvästikään tarvitse kutoa joka vuosi, mutta villasukkia kuluisi kyllä pari tai kaksikin.
Oiskohan vuosi ollut koossa oikeastaan tuossa juuri ennen nyt kesken olevan lehtikuviollisen sukan aloittamista.

87. Lammaskuvio?
Saisikohan tuosta lintukohokuviosta lammaskohokuvion, jos aloittaisi ylhäältä päätä ja selkää samaan tapaan kuin pyrstöä ja kaventaisi lopussa jalat silmukkajonoiksi, ja alla olisi nurjien silmukoiden ruoho? Päässä kai voisi lisätä silmukan sisemmäs, niin saisi päähän pyöreyttä, ja kaventamalla sisempää pääsisi kai kaulaan. Mutta miten saada mahan pyöreys?
Onnistuisikohan villakoirakuvio helpommin?

88. Lopettelisinkohan tähän?
Näitä kutomisohjeita on jo kovin monta. Vuosi on kiinnostava aika verrata omaa kutomistaan, muttei kai enemmän lisääminen itse kutomistani olisi niin mielekästä, hankaloittaisi vain vertaamista ja siitä ehkä koituvaa tukea omalle kutomisharrastukselle.

89. Lehtikuviollisia sukkia kutomassa

Tuossa kumminkin tuo lehtikuviollinen sukka, jonka tänään sain valmiiksi, ja tokan varsi kantapäälapun alkuun asti. Purin tokan lehden jälkeisen epäonnistuneen osan kärkikavennuksen alkuun asti ja tein tilalle kolmannen lehden. Ensin en aikonut tehdä niin,mutta sitten ajattelin, että näistä tällaisista valinnoista muodostuu tottumuksiani, jotka myöhemmin määräävät, olenko hyvä vai huono kutoja, teenkö siistiä onnistunutta jälkeä ja kivoja kuvioita vai epäonnistuneita epämuotoisia tekeleitä. Eli purin epämuotoisen loppuosan ja tein kivana pitämääni kuviota tilalle ja otin vaarin siitä, mitä olin oppinut nurjan tausta-alueen lopettamisesta.

Mutten ole niin vakuuttunut, että olisi mielekästä blogata enää näitä uusimpia kutomiani, sillä on kiva osata kutoa ok sukka ja lämpimät lapaset, mutta miksi seurata, mitä kuvioita olen tehnyt tai miten onnistunut? Muutama kiva kuvio on kiva aloittelijan oppia, tuntee itsensä niin osaavaisemmaksi, ja onkin.

Tuo lehtikuvion koko tuntui olevan kutomisnopeuden ja jaksavaisuuteni kannalta juuri hyvä: yhden lehden sai kerralla tehtyä ja kenties vähän jotain muutakin kudottua. Tässä on varressa aloitus ja sitten yksi lehti, minkä jälkeen kantapäälappu ja kantapää. Ja sitten taas kaksi lehteä ihan kärkikavennukseen asti niistä jälkimmäinen, ja sukan lopetus.
Lehtien alussa, kun silmukoita lisätään, on niitä edellisillä kerroksilla ja niden tienoilla kudotava lehden tienoilla ihan tiuhaa, jottei sukka veny siitä rei'ille.

SURU JA VIIHTYVYYS
90. Kutomisviihtyvyydestä (kutomalla valaistumisesta, jos sellainen nyt ylipäätään on mahdollista)
En nyt onnistunut kutomaan tämän ohjeeni mukaan, mutta yleensä, jos ajatusten perspektiivistä, etenkään kaavamaisesta kuten vaikka mielessään ääneen laskeminen, hahmottaa käytännön tekemisen ja käytännön toiminta jää siinä jotenkin syrjemmäs,turaavaksi, niin ei ole kovin hyvä olo kutoessa tai muuta käytännöllistä tehdessä, esim. liikkuessa. Mutta jos uppoa tekemiseen, enimmäkseen sanoitta, aistien ja arkijärjen, tunteiden, tunnelmien, tekemisen vaistoluontoa kiehtovan tason viemänä, niin on paljon parempi olo ja tekeminen sujuu paljon paremmin, on viihtyisämpää, kun sille on uhrattu kylliksi oikeanlaista huomiota ja hankalat kanttaavat asiat jätetty pois yhtä aikaa tehtävistä.
My non-knitting mom in Finland once years ago said that she does not know if
Buddhist enlightenment is any useful, except that the women who knit a
lot could use such fine character traits.
I do not consider knitting so good for meditation, since the sphere of
attention is in it so narrow and it is so repetitive, not good for the
intellect. But maybe this piece of advice could be used in some other
area of life?

91. Surun, väsymyksen, urautumisen yms vaikutuksesta kutomiseen
Joidenkin mielestä suru tuo mieleen kutomisen ja olettavat, että kenties kutominen sopisi suruaikaan. Mutta suru vaatii käsittelyä, on ymmärrettävä asioita, laitettava asioita uusiin lokeroihin, etsittävä uusia elämänuomia, yms. Sellainen ymmärrys saa yleensä tukea maisemien katselemisesta yms monimutkaisista näköaistivirikkeistä, jotka tekevät kuvallisen ajattelun kyvystä hyvän ja nopean. Siksi luulisin, että enempi kutominen vain myttyynnyttää ajatukset, surunkin, kun ei auta sen käsittelemisessä ymmärryksellä sulattelussa. Mutta jos tuntuu, että kutominen voisi sopia itselle, niin voihan sitä kokeilla, mutta ylen määrin paljon kutomista surun keskellä ei kai ole hyvä, jollei sitten ole vähän sama kuin dokaaminen, niin että miooin sitä nyt sitten kaipaa.
 Suru, sairaus, väsymys ja urautuminen sekä toisiin nojaaminen kutomistaidossa tekevät kutomisesta urautuneempaa, ohjautumattomampaa, korjautumattomampaa kuin tavallisena päivänä. Silloin siis tuppaa tulemaan paljon pikkuvirheitä ja isojakin arviointivirheitä tavallista helpommin. Yleensä hyvä laatu kutomisessa edellyttää hiukan tilanteen yläpuolelle nousemista, kauempaa katsomista, missä on laajempi joukko asioita ja elämää huomion piirissä niin, että on jotenkin vikkeläjärkisempi ja viisaampi. Hetkittäinkin hyväpäinen riittää, jos sen vaikka tuulettamalla, muuta puuhaamalla, jotakin haukkaamalla ja kutomisen unohtamalla saa aikaan. Mutta itselläni se usein ainakin vaatii eri rupeaman, yleensä täytyy taukoa jatkaa seuraavaan päivään tai pidempään, niin haaveilunomaisesti osaa taas tehdä hyvän uuden alun, hyvän uuden ratkaisun hankalaan kohtaan, uusin voimin tehdä parempaa jälkeä, viisaammin katsoa, laajemmin kutomista ymmärtäen.

92. Toista lehtikuviollista sukkaa

Nyt on kaksi lehteä toisesta lehtikuviollisesta sukasta kudottu, mutta kovin hidasta on ollut.Olen surrut kun tässä Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlan tienoilla on japaninpystykorvani ollut ensin ulkomaalaisen oloinen ja nyt toisesta kaupungist tulleen oloinen, että onko sama koira ollenkaan, ja niin on kutominenkin ollut hidasta. Koirani on jo 10-vuotias.

Minä tuota mietin, että käykö käsityökurssien vetäjille ym onnistuneesti käsitöitä harrastaville, että elämässä on muuten surua, läheisiä kuolee tms? Voiko olla, ettei koululainen ymmärrä, miten niin suuri onni olisi mahdollinen: elää käsityökeskeistä elämää? Mutta silloin hän ei ymmärrä, millä perusteilla oma ammatinvalinta tulisi tehdä: hänelle itselleen sopisi käsityöammatti tai työ, jossa käsityötaitoja pidetään hyvänä, kuten vaikka kampaaja tai tuotteiden valmistus, sillä taitoja oppii kyllä, ja lahoja, kun on sydämestään harrastunut alasta, arvostaa sitä, viihtyy sen töissä, antaa sille sen oikean paikan maailmassa, missä sillä on hyväätekevä vaikutus yhteiskunnassa. Taitojen ja lahjojen oppimisesta ja ammatinvalinnasta katso Haaveammattiin-blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi . On koulunkin idea antaa eväitä omaa elämää varten, tehdä hyvä yhteiskunnan jäsen, ei muuta, on vain osin epäonnistunut toteutus koululla.

93. Sairauksien parantamisesta
Surusta tuli mieleeni, että löytääköhän tuon sairauksien parantamisyritelmälinkin tuolta aiempaa. Eli Tervola-sukunimen sanotaan opettavan taitavaksi parantajaksi, ja niinpä olen alusta asti, yli 10 vuotta sitten Tervola-nimen otettuani, kirjannut ylös vaikutelmiani parantamisesta näin terveyden vinkkelistä, niitä on nyt jo yli 500 blogissani http://parantamisesta.blogspot.fi mutta riittäää katsoa ekan sivun hakemistosta vaiva, jonka haluaa parantaa, ja lukea sitten viereisistä sadan kohdan kokoelmista juuri se teksti. Vaikeampiin vaivoihin on ihmeåarannusohjeyritelmiä, joissa siis parantamisnäkemykseni.

94. Toisen sukan loppuosaa
Kolmas lehti kuvio on nyt valmis ja on kärkikavennuksen vuoro.

95. Suomalaiset ja kutominen
Kai etenkin ulkomailla, Briteissä ja Ruotsissa kutominen saattaa tehdä naiset äkäisiksi, jopa murhanhimoisiksi. Suomalaiset eivät niin tykkää kutoa. Lienee suomalaisen kulttuurin vahvuus, että se tarkoittaa, etteivät nuo suomalaiset naiset kudo, etenkään paljoa. Se kai johtuu "Elä ja anna toisten elää"-säännöstä, joka tuo suuren yksilönvapauden suomalaisille, eli elämänmyönteisen itsekäs saa olla muttei puuttua toisten elämään muuten kuin reilusti. Kannattaisi siitä ottaa mallia muuallakin, ja vaikka ostaa villasukat kirpparilta.

96. Lankojen hinnalla
Vuosi sitten kysyin kirpparilta, miten myyvät villasukkia ja lapasia, niin sanoivat, että tavallisesti pitää olla oma vuokrattu kirpparipöytä mutta etenkin villasukille on niin paljon kysyntää, että niitä otetaan myyntiin ilman pöytäänkin, lankojen hinnalla ostetaan mummolta tms kutojalta eli kai 9-12 euroa /pari. Eli rahat lankoihin saa kyllä, jos haluaa kutoa ja osaa kutoa ihan lämpimiä ok sukkia, joita ihmiset haluavat.

97. Rukoileminen ja kutominen
Aloittaessani ekaa lapasparia ei minulla ollut onnistumisia kutomisessa takana yhtään ja tottumukseni olivat täynnä muiden ohjeita ja muilta vaikutteita, jotka eivät sopineet minulle ollenkaan vaan olivat ihan erilaisten luonteiden ja kutomistyylien, eivät ollenkaan mukavien. Niinpä ehkä eka lapasen puoliväliin asti rukoilin useampaan kertaan, että saisin rauhassa löytää oman kutomistapani, oman käsityötaitoni enkä sortuisi tuon vaikutevuoren alle. Ja niin luulen, että siitä oli paljon hyötyä siinä, että opin pitämään kutomisesta.

98. Kutominen ja musiikki
Laulava ompelijatar on kai jokin vanhan ajan tyttökirjojen tms klishee, mutta mites kutominen? Eri ihmiset kutovat eri tapaan ja eri syistä, mutta kai kutominen voisi hyvin sopia yhteen sen kanssa, että sen jälkeen olisi laulavaisella tuulella. Siinä on kai olennaista luonnollisuus, tervehenkisyys ja tunteidenmukaisuus. Kutominen ei siis saa olla rääkkiä, vaan mieliteon verran vain kutoa ja jatkaa sitten muihin puuhiin, kun siltä tuntuu. Samoin kutominen ei saisi olla mekaanista kuten ääneen laskeminen (katso 32.) eikä ikävää (katso 1., 90.). Kudottuaan tarvitsisi jatkaa elämän keskelle eli maisemien katselemisella ja tervehenkisellä elämään osallistumisella on väliä. Samoin on väliä sillä, etteio tee liian toistuvalla tai pakkopullamaisella tavalla vaan jos on yksinkertaista, niin yrittää kasvaa taidoissa, niin on siinä jotakin fiksumpaa tekemistä samalla kun kutoo. Taidoissa kasvaminen kysyy taukoja, edes pieniä taukoja, jotta tekeminen on monipulisempaa ja luonnollisemman rytmistä. Olisi kai hyvä olla myös muita tekemisiä, harrastuksia, päivässä enemmän asioita, mihin kiinnittyä ja mistä saada asemaa ja tekemisen tuntua ilman sosiaalisia puolia niinkään.

99. Kääntäminen ja julkaiseminen
Kutomisohjeille on kai paljon tilausta. Niinpä näitä ohjeita ja niiden osia saa kääntää muille kielille ja saa julkaista lehdissä ja muuten, mm kopioida kutomisaiheisille nettisivuille kutomisohjeiksi. Olisin iloinen, jos lähettäisitte linkin ja kenties kantapään tms kutomisohjeen tietämällenne naisten sähköpostilistalle ja toki kutomisaiheisille listoille, kun niitä lienee paljon. Mutten itse ole juuri kutomiseen tykästynyt vaan pidän aktiivisemmasta elämästä ja kudon kumminkin aika harvoin.

Ainakin suomenkielisissä kutomisaiheisissa kirjoissa tuppaa olemaan virheitä kutomisohjeissa, kai siksi, että joku kutoi jonkun hienon ja vasta jälkikäteen toisten kehotuksesta laati siihen kutomisohjeen. Se ei siis ollut kutomisen näkökulmaman hyvin muistaen kirjoitettu. Lisäksi kai jotkut laativat ohjeita useampaan johonkin kirjaan tulevaan toisten kutomaan vaatekappaleeseen ja johonkin osaavat ja toiseen eivät ja samalla joku hoputtaa että äkkiä nyt. Lisäksi monet ohjeet ovat konekutomista eivätkä käsin kutomista varten. Näissä minun laatimissani ohjeissa on se hyvä puoli, että ne on laadittu heti jonkun osan tai vaikkapa koko sukan valmistuttua, jolloin niissä on onnistuneen tekemisen meininkiä. Niin ne kai pitäisi kääntääkin: lukea ja kutoa sukkapari tai lapaset ja sukkapari sekä joitakin koristekuvioita, ja onnistuneen viihtyvän pätkän kudottuaan vasta kääntää se osuus heti perään, mutta ei niin, että kutoessa ajattelisi käännöstä vaan kutominen käsitöistä pitäville ja käännös auttavaisille. Luulen, että kutomisohjeissa on hyvä selostaa, mitä osaa kudotaan ja mikä siinä on ideana, niin että jos ohjeeseen tulee virhe, niin on mahdollista itse kumminkin kutoa kunnollinen, korjaamansa versio. Sanat saavat ymmärryksen paremmin käyttöön kuin kryptiset merkinnät, jotka imevät mehut ja tekevät pakkotahtisen, mutta ne kai puolestaam ovat helpompia, kun laittaa ohjetta kutomiskoneelle.

100. Lankakerä vai vyyhti

Ostin samantyyppistä villalankaa (Novitan Folk-lanka, niitä on marketissa ollut kahdentyyppistä väriä, violettiin vivahtava ja heinänvärinen, molemmat siis monivärisiä, vaihtelevia versioita langasta) ja siinä näkyvätvärit menevän toiseen suuntaan kuin mihin olin kutonut, joten kerin sen kerälle, mutta se ei tuntunut olecvan hyvä idea ollenkaan. Vyyhdit ovat olleet kauniita, käsityöhenkisen tunneömaisia. Niistä on ollut hyvä ottaa mallia kutoessa. Omasta kerästä ei tunnu saavan ollenkaan mallia. Ja vaikka yritin keriä löyhälle, niin lanka vaikuttaa kerittynä huonommalta kuin tavallisesti, kun olen suoraan vyyhdiltä kutonut. Vyyhdin tekijä ilmeisesti tietää, miten langan tyuntu opettaa kutomista ja tuo kutomisviihtyvyyttä, mutta omasta kerästä ne hyvät puolet puuttuvat. Laitoin kerän hedelmäpusiin, jotta se pyörisi kevyesti.

101. Yrittämisen tavasta

Kutomisessa, ja toki muussakin tekemisessä, tulee hankala olo, jos ikään kuin pakertaa, pakottaa ja näyttelee osaavansa sen sijaan, että vain tekisi. "Tää ois niinku tällanen." tai "Tää niinku osais." tai "Tää niinku ois hieno." tms on vain ajatuksissa oleva mielikuva, sana, termi tms, se ei ole kutomisen ohje, se ei ole sujuvan kutomisen tekemisentapa, se ei ole viihtymisen tapa eikä se etenkään ole taidon avain. Vaan se on vähän kuin leikki tai näytelmä, jonkun muun idea, johon höyrähtäneesti lähtee mukaan. Sen sijaan taitavaa viihtyvää kutomista löytyy leikittelystä, leikkimielestä, ihan vain tekemisestä olematta tavoitteissaan kiinni tai kaavamainen. Se löytyy vähän niin kuin puutarhanhoitomaisesta tekemisestä, jossa koko ajan huomataan niitä asioita, joiden kanssa ollaan tekemisissä. Se ei siis synny havaintojen ohittamisesta,, sillä kutominen on kyllä tavallan reaktiivista: on koko ajan etsittävä hyviä tekemisentapoja, ehkei kokeneempana niin isolla vaivalla mutta kyllä hyvää laatua vaalien, ohittaen ongelmat jo etäältä aavistellen, että tämä voi tuottaa hankaluuksia myöhemmin, niinpä teen tässä näin. Samoin taitoa on vaalittava, jottei käy kuin urautuneelle työntekijälle, jonka tekeminen ja elämä vain romahtavat kasaan.Tekeminen, jotta siinä viihtyisi ja jotta tuote olisi hyvälaatuinen, niin ei ole lian henkiläkohtaisest tai suoritusmielellä kiinni tuottamassaan vaan on vain tekemisorientoitunut, nauttii tekemisestä, materiaalien tunnusta, er ideoista, vapaudesta, vähän kuin että rapatessa roiskuu eikä niin kun statusjuttu.

102. Lintukuviollista sukkaa

Tuossa tuo olikohan toissailtana kutomani sukan alku. Jotenkin oli hidas moodi, muuta mielessä, mutta kutominen sujui, mutta sitten kun katsoin kelloa, niin oli jo yömyöhä, eli ei kai tuo kutomisnopeus ole ihan vain tuntemuskysymys vaan tarttee kellostakin katsoa, että mikä vaikuttaa miten.
Lintukuviota aioin, varteen lehti ja nyt on linnun pyrstö kudottu. En sitten tiedä, tuleeko liian alaviistoon pää, mutta aiemmissa sukissani jalkaterän yläosa on aika vaakasuoran näköinen, vaikkei se toki ihan vaakasuora ole.

103. Lehtipitsireunus

Lainasin kirjastosta tänään kirjan Suuri neuletaito, ja siinä oli lopussa kuva lehtipitsireunuksesta kai puseroon, mutta ohjeessa oli vuorotellen oikeaa ja nurjaa plus langankiertoja eli se ei vastannut kuviota. Tässä ohje kuvioon:

Tee kelttiläinen lehti ilman taustaa ja yhteen kutomisten sijasta päättele sen kumpikin reuna kuten kuteen reuna yleensä lopussa eli nostamalla silmukka seuraavan eli jäljelle jäävän silmukan yli. Kavennetaan siis vain yksi silmukka kerralla per puoli. Reiät lehdissä tulevat siitä, että silmukoira lisättyäessä on kudos ollut hiukan löyhempää, tai sitten siitä, että on lisätty joka kerroksella. Kun lehti on valmis, nostetaan sen reunasta aina yksi silmukka (siis silmukan alareuna, jotta yläreuna jää lehden reunaksi) per kerros (?) puikolle je kudotaan vähitellen levenevää nurjaa kaistaletta lehden viereen, minne keskelle tehdään aika alusta lähtien lehden varsi eli yksi oikein nurjan keskelle. Ja siitä sitten jatketaan lehteen ja samalla päätellään nurjan ulompi osa kuten neulettä lopetettaessa eli vedetään ylitse silmukat, jottei sillä kohden enää tarvitse kutoa. Lopuksi ommellaan lehtireunus neuleen reunaan kiinni.

(valukuva kirjan kuvasta)

En nyt tuosta lehtireunuksesta niin välitä, en ole edes kokeillut kutoa sitä, kun en oikein tiedä, mihin se sopisi. Mutta vauvana olisin kai pitänyt siitä. Sopisikohan se vauvoille? Tai mummon huivin reunukseksi?

104. Hakukoneella

Ainakin nyt 11.1.2018 löytyivät tämä suomankielinen sivu ja sen käännös Google-hauillani "kutomisohjeita" ja "knitting tips". Eli jos tuo hakukone toimii samaan tapaan myös muilla, niin nyt nämä kutomisohjeet olisi helppo löytää, mutta hakutulokset kai muuttuvat ajan myötä.

105. Kutomisen tyhmentävyydestä

Kun mietin, millainen kutominen tai mikä kutomisessa tekee hidasjärkiseksi, niin juuri hidas urautunut kutominen, joka ei paljon huomaa. Sille on tyypillistä, että on samaan aikaan mielessä jokin iso möhkäle, joka on erillinen mietittävä aihepiiri kuten jonkun työtutun ei-niin-toimeentuleva näkökulma, suru, vanhemman sukupolven edustajan komentava näkökulma, jonka kanssa et ole samaa mieltä, jonkun sairaus, tms iso erillinen kimpale, joka tavallaan ottaa tilaa pois vapaalta itse tekemiseltä, vie huomiota pois kutomiselta ja omanrytmisiltä valinnoilta, urauttaa ja tekee tökerömmäksi, tekee reaktiot hitaamiksi ja kutomisen laadun heikommaksi, vie myös viihtyvyyttä, mukavuutta pois kutomisesta. Sen sijaan kutominen, joa ei niin tyhmennä, on joko uuden opettelua tai että tästä suit sait sukkelaan saan tämän,silmukantekotavoista oppimiseen huomiota kiinnittäen, ja sitten onkin tuo päättämistä vaativa kohta, jossa vaalin hyvää laatua, että tulisi tunteidenmukainen, kätevä, juuritoimiva, hyvä käyttää, mukava, ja samalla oppisin käsitöistä. 

Elokuu 2018

106. Lehtiköynnös

Lainasin kirjastosta Rita Taylorin kirjan Parahaat perinneneuleet - 150 mallia maailmalta. Siinä s. 49 oli kuva sukista, joissa oli lehtiköynnös koristeena, aaltoileva varsi, tosi nätti ja hyvin onnistunut.

Varsi oli kahden silmukan levyinen ja siitä erkanivat vuorotellen kummallekin puolelle yhden silmukan levyiset lehtivarret, joiden kummaltakin puolen lisäsi useamman kerran silmukan, jolloin lehtivarsi sai reikäkoristereunuksen ja itse varsi kaartui siitä poispäin, mikä jatkui vielä lehden keskikohdille asti, ja sitten lehden kaventamisen myötä kääntyi köynnöksern varsi kohti tuon lehden puolta. Kelttiläinen lehti siis, ja molemmin puolin lehteä yhtä paljon tilaa, arvelen, muutama silmukka. Mutten tiedä, onko leveys tuosta yksiomaa, nurja tausta siis. Kai oli kavennettu sukan yläpuolen reunasta se,m mitä oli eroa lehden varren lähtökohdan ja lehden kohdan välillä. Lehden olivat suorassa ja sukan kärjessä kaksi lehteä lähes rinnan, nätisti niin kuin oksissa usein. Sukan kärki oli hiukan tyylitelty jalan muoto, siis epäsymmetrinen mutta säännöllisen muotoinen. Jalkapohja ja sivut kai oikeaa neuletta.

Lokakuu 2018

107. Neuloskankaasta ompelu

Minun olisi pitänyt kutoa pipo, mutta siihen olisi tarvittu ainakin 90, kenties yli sata, silmukkaa kullakin kerroksella, ja niin en jaksanut, kun en edes tiennyt, tulisiko siitä hyvä hattu. Kangasmyymälässä oli neuloskangasta eli kuin koko ajan samaa kudottu mutta kangas, ja tein siitä myssyn. Aika lämmin tuli mutta paljon helpompi urakka kuin kutominen. 

Neuloskankaan hankaluus on, että silmukat purkautuvat luultavasti kamalan herkäösti. Niinpä pidin kankaan varovasti ja en pessyt sitä ennen ompelua. Tai alun perin ajatteluin, että siksakkaan tieheällä siis lyhyellä mutta tavallisen levyisellä siksakilla reunan vioerestä, jottei se purkaannu, japesen sitten. Tähän on käsinpesu. Mutta sitten aikataulusyistä ja uteliaisuudesta ompelin kumminkin hatun. Kun kangasta on leikattu, niin yksi silmukkarivi, joskus kenties useampikin, on mennyt kahtia eli on langanpätkistä vain kankaan reuna. Niinpä ei voi huolitella reunaa vaan on ommeltava tiheällä siksakilla yhteen kaksi ehjää silmukkalankaa, siis vierekkäiset muttei aivan kankaan reunasta. 

Ompeluohjeeksi sain, että pallopääneulalla joustinneuletta. 

Tässä ompelin saumatkin samalla siksakilla, mutta ompeleille jötin vähän väliä, kun ajattelin purkautumattomammaksi niin. 

Tässä hatussa on ensin siksakattu alareunan luota, jottei purkaannu. Sitten taitettu alareuna kivan levyiseksi hattuun ja siksakattu vähän lähempää reunaa paikoilleen. Koetettu sitten peilin edessä, että milloin tuo kaksinkertainen kangas on hyvä hatun ympärys, ja ommeltu siitä suoraa saumaa ylöspäin arviolta hatun korkeuden suoran osan verran. Katkaistu sitten kangas jättäen sivusaumaan kyllin leveä saumanvara. Kokeiltu peilin edessä, että mikä on kiva korkeus suoralle osalle ja ommeltu se. Kokeiltu sitten peilin edessä, että millaine  hatun yläosan tulisi olla, ja ommeltu sitten se. Ommeltu sivusauman viereen ja yläosan saumojen viereen vähän matkan päähän siksak, jottei purkaannu, ja leikattu ylimääräinen kangas yläosasta pois sekä päätelty langanpäät.

Koko ajan varoin, ettei kangas purkaannu, annoin kankaan olla ihan rauhassa koskematta, ja niin tein hatun kerralla loppuun, jottei kangas säilytyksessä tai pesussa purkaantuisi. Mutten nyt sitten voi pestä sitä kovin lämpöisellä vedellä, jottei se kutistu.

Tavallisen levyinen siksak kapeni ompeleessa kapeaksisiksakiksi, ja ompeleen pitäminen lhyenä, siis tiheäniä vaikutti olennaiselta.

Ompelemisesta joitakin kirjoittamiani ohjeita http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2017/01/ompelemisesta.html . Ompeleminen ei tyhmennä, jollei kovin ruutumallista vain ja kuin liukuhihnalta ompele.

Loka-marraskuun vaihde 2018

108. Kudottu pehmolelu

Lainasin kirjastosta kirjan kudotuista koirarotuja esittävistä pehmoleluista, joiden ohjeista en joskus aiemmin saanut mittän selvää, mutta jotka ovat onistuneen näköisiä, kiehtovia: Sally Muir & Johanna Osborne: Muotyovaliot, Neulo oma koira (Best in Show - knit your own dog). Nyt ajattelin kiertää ongelmnan ja kutoa omin päin: katsoa hiukan mallia kuvista, että minkämuotisia ovat kutoneet, ja kutoa sitten näytelapun, josta näkyy, miten kutomisjälkeni venyy, ja kutoa sitten oman arvostelukyvyb mukaan koirahahmo tms pehmolelu, jonka kenties pumpulilla tms täyttää ja mieluusti kutoa karvalangasta (Saako sen hapsut auki, josleikkaa tikun ruokapakkauksen muovista?). Luulen, että reunasta tulee jämäkämpi kuin itse kudoksesta, joten sekin vaikuttaa. Ja reunan saa kai kaarevaksi, jos kaventaa kudoksen sisältä eikä reunasta. Paitsi että helpompi sekin kai olisi neuloskankaasta. Esim. kirjan kanneen koiran linjat olivat sulavat ja silmukkarivit suorat kuin neuloskankaastakoneella ommeltu ja sitten ompeluneulalla ja langalla joitakin hapsoja lisätty. Jalkojen ja hännän kohdan saisi kai kuin lapasten peukalon,mutta kutoessapitäsi silloin kiinnittää erityistä huomiota siihen, mikä tulee olemaan töytetyn jalan suunta. Kannen ötökällä kenties oli piippurassirunko tms. Eron neuloskankaaseen tekee tietenkin, jos koiralla on laikkuja. Mutten siis ole kokeillut, mietinpähän vain.

Kirjan afgaanivinttikoira oli erityisen onnistuneen näköinen. Sillä oli hieno turkki, jonka alta näkyvissä vain pää, häntä ja jalkojen uloimmat osat. Näytti siltä, että se oli toka tai kolmas yritys tai vieläkokeneemman tekemä. Ensin oli opetellut tekemään kroppaan oiean muodon, sitten lisäämään siihen turkin lankoja ja sitten kutonut uuden, johon kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että pää ja häntä sekä turkin alta näkyvät tassujen uloimmat osat olisivat erityisen onnituneet ja hyvää käsityöjälkeä, häntää kutoessaan kai kert'nyt kullakin kierroksella yhden tai kahden silmukan ympäri turkkilangan kihekuran, josta näkyville jäi langan määräämällä tavalla kiva lenksu, kivannäköinen, hännän alapuolelle siis, ja turkin taas ommellut (siis ompeluneulalla villalangan pätkiä neuleeseen kiinni niin kuin nättiä ja afgaanimaista on, kenties katkonut ne tunnelmallisesti oikean mittaisiksi) taiteellisuuteen ja afgaanivonttikoirien ihailuun innostuen.

Turkin pituuden, tuuheuden ja minkkokoisista ryppäistä tai alueista se tuntui koostuvan, määräsi koirarodun kivan oloisen yksilön turkin tuntu, esim. afgaanilla että"tukoittain villaa" tms eli mikä määrä lankaa, millä tavoin ja minkä mittaisena antaa samantunnelmaisen vaikutelman kuin koirarodun turkin kiehtovuus, vaikka se pehmokoiran turkissa olisi ihan erisuuruinen alue kuin koiralla yleensä, niin jos on oikean oloinen, niin se on tavallaan hyvä, mielekäs, taiteellisesti onnistunut valinta, joka kertoo jotakin rodusta.

Kudottu pehmolelu on käsityö, lelu tai koriste-esine, ei eläimiin liittyvä asia, silä eläimen elämä on paljon monimutkaisempaa ja rikkaampaa eikä sovi kutistettavaksi pehmolelun matkimiseen.

Marraskuu 2018

109. Lintukuvioinen sukkapari valmis

Tuossa tuo toinen lintukuvioinen sukka käteni ympärillä, jo muurtaman päivän verran jalassa pidettynä.

Sukista tuli samankokoiset, mutta kun sitä tsemppasin, niin toisesta linnusta tuli jotenkin väkertävämmin tehty, mikä näkyi petolintumaisuutena. Sukista tuli muutama kerrosta liian lyhyet, mutta kantapää ei tunnu hankalalata, sillä se on niin pyöreä, tylppä. Lintu osuu tällöin kivemmin jalan selkään eikä nilkkaan, ja niin on nätimpi, sen olisi voinut aloittaa muutaman rivin kantapään jälkeen ja tehdä sukasta vastaavasti pidemmän, jos vain lankaa olisi ollut. Uusina sukat vaikuttivat hankalilta, lähes hävettäviltä, mutta jalassa ne ovat aika lailla tavallisen kuvoosukan oloiiset, ei kiinnitä niin huomiota lintujen tarkkaan tyyliin vaan vain siihen, että on kuviota jaksettu kutoa, ja niinhän kutominen on rattoisampaa, sujuu joutuisammin,kun miettiin vain linnun tyyliä kuin maalatessa ja muutama oikea silmukka jalkapohjaa väliin.

110. Aloitussilmukoiden luomisesta

Olen luonut aloitussilmukat kahdelle vierekkäiselle puikole reilusta vaaksasta lankaa per kymmenen silmukkaa. Silmukan voi tehdä niin, ettei oikeinpäin neulottu silmukka siihen aukaise aloityussilmukkaa pelkäksi langaksi, tai niin, ettei nurinpäin neulottu silmukka aukaise sitä. Eli tyypilliseen resoriin kaksi kumpaakin vuorotellen ja neljällä jaollinen määräsilmukoita kuhunkin kierrokseen. Eli oikeinpäinsilmukan kohdalle langan tulisi tulla takaa vasenta kautta ja jäädä langanpään rajoittamaksi niin, ettei aukea oikealle. 

Nurinpäinsilmukan kohdalla langan taas tulisi tulla oikealta eteen ja jäädä aiemminssa silmukoissa kiinni olevan langan rajoittamaksi.

111. Tuulenpitävät lämpöiset talvilapaset

Ajattelin tehdä kirpparille joulumyyntiin tuulenpitävät lämpöiset lapaset, joita on hyvä käyttää koko talven. Ainakin aiemmin pari vuotta sitten kutomani kolme lapasparia olivat sellaiset. K-Citymarketin aloittelijoille kai tarkoitettu paksu liukuvärjätty lanka on siihen hyvä, kun se ei ole nyörimäinen vaan tuottaa varovasti kutoessa huopamaisen tuloksen, josta ei tuule läpi, jos se on aika tiuha. Tänään hämärän aikoihin aloitin ja puoli yhdeksän aikaan illalla oli lapanen valmis ja päätelty, paitsi että aloituslanganpään jätin, jotta voin verrata toista lapasta siihen.

Lapasesta tuli minulle vähän nafti, mutta ehkä jollekulle muulle sopivan väljä. Tuo keskimmäinen väri on punakelta - vihreä.
Tämän lapasen jaksoi kutoa kuin vähän aikaa sitten kutomani yhden villasukan siivellä, mutta toista lapasta ei oikein jaksaisi aloittaa. Kai kovin moni kutoo aina parin.

Lapasista aiemmin: 1. Kutomisesta sujuvampaa, mukavampaa ja parempi jälki , + muut tämän tekstin alun kohdat, 61. Lapasten peukalon kutominen,  62. Lapasen kutomisen ohje

Lapasten kutomistavassa on sama, ettei saisi kiristää lankaa nyörimäiseksi, kuin muovikassin sankaa ryttyyn, vaan olisi annettava langan olla löyhä, villava, mutta aika tiuha, jolloin se ikään kuin huovuttuu tuulta läpäisemättömäksi pinnaksi. 

Sama juttu villasukan kantapäässä ja jalkapohjassa, jotta sukka on mukava jalan alla.

Silmukoiden tarvitsee siis olla aika tiuhaan, eli ei pitkiksi venyttyneinä eikä niin, että niiden väliin jää tilaa, vaan silmukka voi olla vaikka yhtä korkea kuin leveäkin ja välit aika lyhyet, kutominen jotenkin jouheaa, vähän kuin taikuri villavasti, nöyrimäiseen kireällä pitämiseen sortumatta.
Mutta luulen kyllä että tästä langasta kaksi vuotta sitten kutomani lapaset ovat pesusa ja käytössä huovuttuneet tuulta läpäisemättömämmiksi kuin alunperin.

Yhden päivän pidin kokonaan taukoa kutomisesta, jotenkin oli mennyt liian työmäiseksi kivan askareen sijasta, ei ollut niin joulutoivein, ja nyt sitten päivää myöhemmin kudoin toisen lapasen loppuun.
Peukalon aloituslanganpää kannattaa jättää kovin pitkäksi ja kutoa muutamalla silmukalla yhteen peukalon selkäpuolelle ainakin parilla kerroksella, niin se ei lähde purkautumaan, vaikka lapasen peukalo jäisi kiinni kassin hihnan alle ja vasta vetämällä irti, tms.

112. Kutomisjäljestä, viihtyvyydestä ja tyhmentävyyden välttämisestä

Kutominen tyhmentää, jos samaistuu juuri tekemisen tyhmimpään osaan, esim. laskeekoko ajan numeroin "yksi, kaksi, yksi kaksi, yksi kaksi,..." ja etsii samaistumiskohteita muista, jotka kiinnittyvät kutomiusessa tai muussa tekemisessä samaan yksinkertaiseen mekaaniseen ouoleen ja niin ollen muistavat juuri sen tekemisestään, jäävät älyllisesti sen tehtävän tasolle. Kun taas jos kiinnittää huomiota siihen, miten eri silmukat ovat erilaisia ja mitä niistä voi oppia kutomisesta, miten puikkojen liikkeen voi hahmottaa ja tehdä eri tavoin ja miten erilaista jälkeä siitä syntyy ja mihin tarkoituksiin ne sopivat (esim. nyörimäinen, jos jaloilla tms on välillä kuuma hikoilemiseen asti (Afrikka?) tai jos vaate usein kastuu (merillä), ja huopamainen villava, jos lämmikettä ja tuulenpitävyyttä juuri tavallisesti kaivataan.), miten eri ihmiset kutovat ja miksi valitsevat niin, mitä elämän muut kuviot vaikuttavat kutomiseen ja kutomisen kesto, mieliala yms miten vaikuttaa muuhun elämään, ja mitkä kutomisen tekemisentavan osat vaikuttavat yleiseen kapasiteettiin ja kutomisjälkeen mitenkin, esim. rinnastuuko kuvion ja mallin miettiminen maalaamiseen ja vaatteiden valitsemiseen sosiaalisine ja elämäntavallisine ulottuvuuksineen, vai onko jääty mekaanisen ohjeen noudattamisen asteelle, jolloin kutomisjäljen justeeraaminen esim. leveyden osalta ei suju. Niin jos näitsät monimutkaisista puolista etsii sekä tekemisen vireen, joka voi olla käytännön tehtävässä käsityöhenkinen, kokemuksellinen, vaihtelua elämässä hakeva ja aistivirikkeitä, että sen, mikä on pään sisältö ja keihin samaistuu, niin kutominen ei kovin paljoa tyhmennä, jollei kudo pitkään, kuin urakkaa tai työputkea, kuin insinöörisuuntautunut nuori mies.

113. Seuraa pitäen kutomisesta

Usein tulee kutoessa mieleen, että toisetkin kutovat, ja niin hajamielisesti tulee kuuluneeksi siihen joukkoon, mutta silloin usein tulee vaikutetta heidän kutomistavoistaan, jotka usein eivät ole yhteensopivat. Tikut keskeisessä asemassa ja skriik skrääk että mites tää nyt muka menis, on usein kai suuren kulttuuri- tai olosuhde-eron ylitse kurottamista, lähinnä epäonnistuen tavoittamaan toisten tekemisen sujuvuuden idean, esim. kuin muslimi verrattuna ateistisen koulutetun näkökulman tekemisentapaan, tai kuin vanhemmilla eri ammatit tai ihan erityyppuinen asuinpaikkakunta. Myttyyntyvää kutova yrittää usein vanhasta musitista, esim. siksi, että on kutonut kovin kamalan paljon, tai kun on ollut viime aikoina sairastavien seurassa tai kun on itse juuri sairastanut, tai kun on ikää ja hyvä vanhojen ihmisten näkemyksellinen tekemisentapa usein muttei juuri nyt.

Joulukuu 2018

114. Nuottikohokuvio?
En ole tätä kyllä kokeillut, mutta saisikohan, jos kelttiläisen lehden osaa, niin kudottua nuottikohokuvion: Ensin yksi oikein, sitten sen viereen silmukoiden väliin toinen oikein, jonka sitten kutoo löyhästi ja nostaa kahden tai kolmen ylitse sivulle, jotta nuotti saa hännän, ja tuo varren yksi oikein samalla kohden siis joka kerroksella. Alas sitten vaikkapa kolmen levyinen lehti, jonka yrittäisi nostaa sivulla aina kahden tai kolmen ylitse, ja samalla kai kutoisi ylimääräisiä nurjia silmukoiden väliin hännän puolelle vartta ja kaventaisi yhtä monta nuotin puolelta taustaa. Mutta sitten tiedä, onnistuisiko nuotti näin.

115. Villasukkaa
Talvisaappaisiin tarvitsisin villasukat, muttei kaupassa ollut paksua kahdesta langasta yhteen kierrettyä lankaa, johon olin tottunut, joten ostin 7 veljestä -lankaa kaksi kerää, mutta kun luin vyötteestä, niin yksikin kerä olisi riittänyt sukkapariin. Nyt kokeilin kutoa tavallisia sukkia. Silmukoita tarvittiin opaljon enemmän ja niin kutominen kestää kauan. Ensimmäisen raidan langanvaihdot menivät pieleen, mutta nyt olen jo kantapäälapun alussa. Tästälangasta kutominen on paljon ikävämpää, tylsempää kuin paksusta liukuvärjätystä langasta.

116. Kaavio villasukan kantapäästä
Piirsin kaavakuvan villasukan kantapään kutomisesta.

Kudoin villasukan kantapään loppuun. Siitä tuli pyöreä mutta ehkä arvioin jalan leveämmäksi kuin se onkaan.Tässä kullakin kolmesta puikosta oli aloittaessa sama silmukkamäärä.

117. Purkavatko jotkut toisten kutomia sukkia ja lapasia

Mietin tässä, kun vein kutomani lapaset kierrätykseen ja jälkikäteen oli huonoa onnea pitkään, mutta kun mietin, että joku ehkä purki kutomani lapaset hetimmiten, niin silloin tuntui jatkuvan tavallisena elämänä eikä enää huonoi-onnisena, niin että ehkä joku purki ne. Jotkut maathan kilpailevat käsitöiden taidossa ja suomalaisten yleinen taitotaso on muuten hyvä niin, että ehkä joillakin on iso motivaatio purkaa villasukkia ja lapasia. Muistelen äitini lapsena Helsingissä kertoneen, että kun hän nuoruudessaan Lappeenrannassa kutoi lapasia tms, niin niihin tartti laittaa monrta solmua, jottei joku olisi onnistunut niitä niin helposti purkamaan. Kanssa kun moni mummo ja nainen kutoo, niin olisihan käsinkudotun oloisia sukkia ja lapasia mynnissä enemmän ihan hyviä, kun joskus kun olen niitä katsellut niin on ollut aika nmoni ulkomaalaisen tai konekudotun oloinen, esim. hieno kuvio mutta kovin harvaa ja tasaista kuin koneella tehty ulkomaiulta. Kanssa muistelen lapsena Helsingissä nähneeni, kun joku purki jonkun muun kutoman lapasen tms loppuun ja sanoi kutovansa langasta itse. Kanssa muistelen, että äitini joskus purki mummoni kutomat sukat, kunm häntyä häiritsi nähdämummoni tyyli omassa kodissaan, ja niin pyysio jotakuta muuta tai konekutojaa kutomaan uucdet, kenties eri langasta. Tämä kai merkitsee, ettei mummon ole pakko kutoa muille ja etenkään myyntiin, sillä luultavasti moni kutoo mutta myydään isolta osin konekudottuja, kun käsityöihmisrten aikuisa lapsia häiritsee se, että mummot kutovat, että on käsitöitä saatavilla.

Jos kerran aikuisia ihmisiä yleensä häiritsisi katsella äitinsä tyylisiä kauan kudottuja sukkia koko talvikauden lapsensa jalassa tai itsenä tai puolison, niin lienee luultavasti kovin yleistä, että mummon kutomat sukat puretaan ja kutomiskone kutoo tilalle neutraalit perussukat, kenties samasta langasta. Jos kerran jokainen tarvitsee ainakin yhdet uudet villasukat vuodessa, niin purettujen käsinkudottujen villasukkien määrä vuodessa voi liikkua miljoonissa ihan jo Suomessa - eikö tämä merkitse, että aiheesta olisi oltava joka syksy ja joulukuun alussa tms lehdessä juttua, että eri mummo eri paikkakunnalta saisi olla kutonut sukat eikä oma mummo, tai sitten ei haluta edes niitä vaan konekudotut ja mummoja ei tarvitsisi tyhmentää tällä tehtävällä vaan voisivat olla se voimavara maalle ja maailmalle, mikä ilman kutomisen tyhmentävää vaikutusta olisivat. Parasta kai olisi, jos koneneulottuja villasukkia voisi ostaa tavarataloista yms kaupoista kyyllin huokeaan hintaan, koneneulottuja, luulisin, vaikkapa kestävässä läpinäkyvässä muvoipussissa.

Joku kai olettaa, että sukkia puretaan, koska kudotun purkaminen on kivaa, vähän kuin serpentiinin puhaltaminen tai kermavaahdon pursottaminen painepullosta jonnekin vähän niin kuin koristeeksi. Mutta kamalan iso vaivahan kutomisessa on ja siinä kai moni osaavainen toivoo olevansa esimerkillään luomassa tietä taitojen oppimiseen ylipäätään ja vanhusten ikäpolven ymmärtämiselle. Eikö käsitöitä voisi toimittaa sukulaisten sijasta jollekin paikkakunnalle, joka kaipaa sentyylisiä käsitöitä, osa ulkomaillekin? Oathan jotkin esim. venäläiset lapaset hienoja kuvioinniltaan, kiva saada niitä tänne näytille, mutta ovat usein liian kylmiä, läpituulevia ainakin osa ja jotenkin hötöstälangasta.

118. Jos hyviä lankoja ei joskus saa, niin voiko olla, että eripaikkakuntalainen on ostanut ne myyntiä tms varten, mutta kullakin paikkakunnalla on omat säänsä, luonteenlaatunsa, arvonsa jne, ja niin yhdelle paikkakunnalle hyvät langat, lämpimät, hyvät jalassa, hyvä kutoa, värit kivat ja lämpimänä pysymisen mielialoja auttavat, ovatkin kelvottomat tai huonot toisenlaisilla paikkakunnilla, ja niin varastolangat menevät hukkaan, jollei niitä myy takaisin samalle paikkakjnnalle, mistä osti.