Soittotaidon alkeet

* * *
25.9.2016  Tuollanen tuli mieleen lisätä: opi soittamaan kosketinsoitinta ja pianoa tai harmonikkaa, alkeet http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi/2015/07/ohje-opi-soittamaan-pianoa-opi.html

Tässä tuo sivu:

"

Ohje: opi soittamaan kosketinsoitinta ja pianoa - opi soittamaan 5-rivistä näppäinhaitaria

Tässä koskettimet ja nuottien luku, mutta soita vain summittain nuottien mukaan ja käytännössä musiikinkuuloisuutta tavoitellen, mikä itsestäsi on tenhoavaa ja vaikuttavaa, tunteita koskettavaa, rikkaasti hahmotettua. Valitse kappaleet mielenkiintosi mukaan joka kerran erikseen eikä kaavamaisesti sillä kaavamisuus ei soi yhtä kauniisti eikä kiehdo niin, että oppisi yhtä paljon.

Kirjoittelin joskus tällaisen:

Opi soittamaan kosketinsoittimella

kivan harrastuksen, jollei hän ole aiemmin soittanut mitään soitinta. Yksi, mitä tulee mieleeni, on, että etsisitte jostakin tavallisen laulukirjan, jossa olisi häntä kiinnostavia kappaleita sanoineen ja nuotteineen. Nuotinlukutaito ei varmaankaan ole aikuiselle ihmiselle niin vaikea kuin lapselle: Nuottiviivastossa on viisi viivaa, joiden avulla hahmotetaan sävelten korkeudet. Nuotti voi olla joko viivalla tai viivojen välissä. Mitä ylempänä nuotti on, sitä korkeampi sävel. Eli askel nuottiviivastolla viivalta sen viereen merkitsee siirtymistä valkoiselta koskettimelta sen viereiselle valkoiselle koskettimelle. Ylöspäin viivastolla tarkoittaa kimeämpiin ääniin päin eli oikealle koskettimistolla, ja alaspäin vastaavasti vasemmalle. Aluksi varmaan riittä osata lukea oikean käden nuotteja, mutta myöhemmän varalta voisi kai aloittaa laskemisen keski-C:stä, joka on kahden mustan koskettimen vasemmanpuoleinen valkea ja nuottiviivastolla ensimmäisellä sen alapuolisella apuviivalla, jotka siis lasketaan ihan samoin kuin itse viivat: yksi siirtymä viivastolla viivalta viivan viereen vastaa siirtymistä viereiseen valkeaan. Nuottien pituuden eli kuinka kauan nuotin annetaan soida, ovat seuraavat: keskeltä ontto jossa ei ole vartta: koko tahdin keskeltä ontto, jolla on varsi: puoli tahtia keskeltä täytetty eli siis yksivärinen, jossa on varsi: neljännestahdin keskeltä täytetty varrellinen, jolla on yksi häntä: kahdeksasosatahdin vierekkäiset kaltevilla viivoilla yhteen liitetyt nuotit vastaavat hännällisiä. Riittä soittaa pituudet summittain ja korvakuulolta sitten päättää oikea pituus sen mukaan, mikä kuuloistaa kivalta. Mustat koskettimet merkitään valkoisten avulla: Valkeasta yksi oikealle: ylennetty nuotti, merkitään risuaidan kappaleella valkoista nuottia vastaavassa merkinnässä Valkeasta yksi vasemmalle: alennettu nuotti, merkitään b valkoista nuottia vastaavassa merkinnässä. Usein ylennykset ja alennukset pysyvät koko kappaleen samoina, jolloin ne merkitään nuottiviivaston vasempaan reunaan valmiiksi ja koskevat kaikkia sillä korkeudella olevia nuotteja sillä rivillä. Tuossapa olikin kaikki. Sitten vain etsimään kiva helppo laulu... Yst. terv.

Ai niin: viivan vierestä viivalle on siis ihan sama juttu: siirtymä viereisee3n valkoiseen koskettimeen. Printtaisitko tämän ohjeen äidillesi (kyllin iso fontti jotta on helppo ohimennen lukea), niin hän voisi siitä katsoa, jos sattuu unohtamaan. Kahdesti päivässä olisi sopiva harjoittelutahti. Harjoitukset voivat ollan minkä mittaisia vain: mikä kivalta tuntuu ja minkä hyvin jaksaa. Se että ylipäätään yrittää jotakin samasta aihepiiristä, pitää jo opitun muistissa niin ettei tarvitse uudelleen kerrata samoja vaan voi edistyä vähäsen. Yst. terv. Hannele

13. tammikuuta 2011 klo 15.01 Hei vielä, Yksi nuottimerkintä unohtui: Piste nuotin perässä merkitsee, että nuotti soitetaan pituudeltaan puolitoistakertaisena, eli esim tavallinen varrellinen yksivärinen nuotti on yksinään neljännestahdin eli se on sama kuin kaksi kahdeksasosatahtia, mutta pisteen kanssa se soi kolme kahdeksasosatahtia. Hannele

Hei Tuli mieleeni, että itse ainakin hahmotan nuotit helpommin maamerkkien avulla, mutta toki ajan myötä oppii kaikkien nuottien paikat. Itselläni maamerkkejä ovat C:n lisäksi H eli kolmen mustan oikealla puolella oleva valkoinen sävel, joka on nuottiviivaston keskimmäisellä viivalla, ja F eli kolmen mustan vasemmanpuoleinen valkea sävel, joka on alhaalta katsoen ensimmäisen ja toisen viivan välissä. Tyypillisesti, kun nuotteja ylennetään, niin ylennetään vain F tai sitten F ja C. Tyypillisesti, kun nuotteja alennetaan, niin alennetaan vain H tai sitten H ja E. Toki on mahdollista ylentää tai alentaa useampiakin nuotteja. Nuottien kirjaimet menevät siis: C, D, E, F, G, A, H  ja taas C, D, E,... Niinpä ylennykset ja alennukset koskevat kaikkia samannimisiä säveliä, vaikka olisivat eri korkeuksilla. Kirjaimet vastaavat kosketinten rytmitystä. (Yksi jakso on nimeltään oktaavi, esim. C - C.) Monissa kappaleissa soitetaan aika lailla liukuvasti suunnilleen samalta korkeudelta, mutta kaikissa ei. Kaipa se tekee kappaleen helpommaksi soittaa. Luulisin, että ensimmäisen kappaleen kannattaisi olla helppo ja tenhoava, mitä se nyt sitten oman maun mukaan onkaan. Yli 150 kappaleen joukosta luulisi jotakin löytyvän... Rattoisia hetkiä uuden harrastuksen parissa... Yst. terv. Hannele

J.K. Ehkä musiikkipäiväkirjani tarjoaisi jotakin innostusta, vaikka
olenkin jo lapsena soittanut pianoa ja harmonikkaa:
http://musiikkipaivakirja.blogspot.com/
Hannele




Opi soittamaan 5-rivistä haitaria

Haitarilla on helppo soittaa. Ensin opettelet oikean käden ja säestyksen vasemmalla kädellä myöhemmin. Haitarissa on viisi riviä näppäimiä, mutta kullakin viiden näppäimen rivillä nousevia säveliuä kaksi viimeistä niistä on samaa kuin seuraavan rivin kaksi ensimmäistä. Riittää siis opetella soittamaan vaikkapa kolmella keskimmäisellä rivillä, niin loput kaksi riviä ovat vain kosketinten valinnan helpottamiseksi. Näppäimet ovat puolen sävelaskeleen välein samoin kuin pianossa mutta mustat ja valkeat samanmuotoisia. Kun on noustu ensimmäiset kolme, niin siirrät kättäsi sen alapuolella oleville kolmelle ja ne jatkavat siitä sitten seuraavat kome ylöspäin. Jne! Helppo juttu. Näppäimistön värityksestä pianoon vertaamalla löytää nuottiviivaston keski-C:n ja muut voi laskea siitä tai pianon koskettimistoon vertaamalla opetella visuaalisesti niiden paikat. Sitten vain soittelemaan. Nuotteihin on siis merkitty vain valkeat, vuorotellen viivalle ja viivan väliin noustessa tai laskiessa nuoteilla tai koskettimilla. Risuaita nuotin edessä tai rivin alussa nuotin korkeudella meinaa, että nuotin sijasta soitetaan sitä puoli sävelastetta ylempi nuotti, siis musta kosketin. Vastaavasti b nuottiviivastolla merkkaa yhtä puolisävelaskelta alempaa nuottia/kosketinta. Sävelten pituudet korvakuulolta niin, että kuulostaa kivalta tai etsi ne netistä.
Yritä! Vain yrittämällä voi onnistua!

** *
to 11.2.2016 En tiedä, onko väärinkäsitys vai mikä vai muistivirhe, mutta kun nämä ohjeet kosketinsoittimella soiton oppimisesta lähetin ruotsinkieliselle vanhalle naiselle, joka ei ollut kai ennen soittanut mitään, niin muutamassa päivässä - vai parissa viikossa? - oppi omin päin soittelemaan tenhoavasti vaikka mitä niin, ettei voinut uskoa, ettei hänellä ollut ollut soittotaitoa ennestään. Jos käsitin oikein sanoi äänittäneensäkin, ja että ehkä radiossa soisi, mutta tavallaan voihan se olla niinkin, jos hyvin oppi, niin olisi ollut hyvä malli muille. Mutta voi olla väärinkäsityskin.
Kai olin sanonut, että ihan hyvin oppii varmaankin, jos käyttää elämänkokemustaan eikä kovin kaavamaisesti opettele. Nuoremmalle ohje olisi kai, että jso seuraa omaa näkemystään musiikista ja elämän musiikkimaisista puolista eikä tee kovin mekaanisesti vaan pikemminkin omien tunteiden mukaan.
Opettamisen kannalta juuri tuon ohjeen kyllä mietin. Siinä on se, että nuotinlukuun kompastumisen sijaan hahmottaisi sävelkorkeudet summittain ja olisi jonkinlainen käsitys nuottien pituudesta mutta oikeastaan soittelisi musiikinkuuloisuuden perusteella ja hakisi sitä, mitä itse kaipaa musiikilta, mitä tenhoa, kaihoa, vaikuttavuutta, tunteita ja tunnelmia, kauneuttakin, tuntemusten ja aistimusten musiikkia. Niin ei olisi nuotit kaavana musiikin ja itsen välissä vaan nuotit vain summittain luettuina ja musiikki vapaasti sydämellä kuultuna, omien toiveiden tietä kuljettuna kappaleenvalinnassa ja soittotavassa."

Kalevala ja taito ja tunteet

Kirjoittelin tuollaisen Joukahaisesta http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/09/kalevalasta.html

Tässä tuo omasta mielestäni tärkeä kirjoitus:

"

Kalevalasta

Ostin tässä Kalevalan kirjana itselleni ja luin siitä alusta. Joukahaisen ja Väinämöisen kilpalaulannassa minua ihmetytti, ettei Joukahainen ollutkaan niin taitamaton, vaan Väinämöinen lauloi hänet ties miksi luonnon hehkuksi, suuren taidon merkeiksi luonnossa.
"Lakin lauloi miehen päästä
pilven pystypää kokaksi;
lauloi kintahat käestä
umpilammin lumpehiksi,
siitä haljakan sinisen
hattaroiksi taivahalle,
vyöltä ussakan utuisen
halki taivahan tähiksi."
Niin sitä jäin meittimään, että mietinkö lapsena Kalevalaa lukiessani, että noin suuren taidon kanssa oi käydä: menettää aseman, kai kommunikaatioyhteyden menettämisen myötä kun ei enää puhu sotilasmaisempaa tyylilajia käyttävien miesten kieltä. Että varoisin vain, etten siihen itse sorru. Mutta samalla ajattelin, että tuohon melkein yltäisin, tuohon tyylilajiin saavutuksissa. Nyt mietin, että melkein kuin linnun olisi kohdannut: laulullaan metsät tekee kauniiksi kulkea, vehmaiksi, on siinä sotilasmaista viisautta äänessä.
Mutta niin, miten ajattelin niin suureen taitoon ja elämänlaatuun yltäväni, kuin metsän heinikon punerrus tms. Olisi terve elämäntapa tai oma terve touchi, joka parantaa elämäntavan terveeksi, ikiaikaiseksi. Joka asiassa näkisi terveen elämäntavan osaset, jotka siinä on ideana, ja niin teko toisten tekoihin rinnastuessaan olisi tervehenkinen sekä itsellä että toisilla, ja siitä voisi jatkaa tervehenkisesti itse kukin, koko yhteisö, ja osin muu maailma ottaa mallia. ( World is of love (a mechanical model) http://healthilymoral.blogspot.fi/2011/08/world-is-of-love.html ) (http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html )
Olisi omia taitoja, olisi omaa tietään löytänyt, olisi niin hyvä olla yksilö, persoonallisuus, oman itsensä kaltainen ja vahva, mielellään yksilö. Ja niin ihmissuhteet olisivat tavalaan klisheemäisiä ja tavallaan tervehenkisiä: olisi kanttia ottaa kantaan, tehdä mielekkäitä tekeja, yhteisön arvostusten kantamia, yhteisön tervehenkisten tekemisten ja arvojen kantamia tervehenkisiä asioita, joissa olisi voimaa ja elämänsisältöä.
Ja voimaa, taitoaja ja kanttia saisi sotilasmaisuudesta: puolustaisi jotakin, satsaisi tervehenkisiin linjauksiin, ottaisi mallia pikkulinnuista yms villin luonnon vahvoista eläinhenkilöistä (http://wildharmony.blogspot.fi/ ). Olisi tervehenkisen liikunnallinen, käytännössä tekevä, hyvällä ymmärryksellä luonnon ihailun myötä ja kauniiden arvojen myötä tunteva, maailmasta välittävä, tuntein elämää lähestyvä, perinteisen elämäntavan elämänpiiriin ja missipoihin motivoitunut, tuntein hyvällä ymmärryksellä, luonnon esikuvien taitotason osia siellä täällä tavoittava. http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/suurista-tunteista.html

My old video: if you can imagine a skill livelily, you can learn it https://www.youtube.com/watch?v=QAFN4gs35_A "

* * *

English translation http://talesfromforest.blogspot.fi/2017/08/about-kalevala.html

Uusavuttomuudesta eroon pääsemisestä

Lainaus blogistano http://pikakoulu.blogspot.fi

"UUsavuttomuudesta ja käytännön taidoista. Katselin tässä lehdestä, kun vanhempi pariskunta oli rakennuttanut talon ja se oli osin epäonnistunut ja osin oli tehty toisaalta ekakertalaisen tavalla mietittyjä ratkaisuja ja toisaalta ei osattu ottaa huomioon, miten talossa sitten elettäisiin ja mikä olisi paras ratkaisu mihinkin. Eli olivat olleet uusavuttomia ja mm hirsiseinien hirsien päistä puuttuivat lovet, joiden avulla ne perinteisetsi on pidettyu paikoillaan, ja oli vain hirret ladotti päällekäin ja viereikkäin ilman tuentaa, mikä teki talosta romahtavan korttitalon tyyppisen.
Eli miten oppia laatua uusissa aihepiireissä? Uusavuttomuutta syntyy kun esim. työn ohessa vbähän selailee tai yrittää työn tapaisesti tutustua uuteen aihepiiriin olematta sen henkinen, olematta sen tavoille, sen tottumuksiin, ideaaleihin ja sen ammattilaisten ansioihin sovittautunut, ne haaveikseen ja käytännön tavoitteikseen ottanut. Jotta tuollaisessa onnistuisi, olisi haaveiltava paljon: millainen on hyvä talo, miksi se on hyvä asua, mitä kiehtovaa, mitä mukavaa, mitä käytännöllistä pitkin vuotta, millaisissa taloissa sellaisia on malliksi, ketkä ovat niitä rakentaneet mihin tapaan, mitä ratkaisuja niissä on tehty ja miksi, millä tavoin, mitkä ovat aihepiirin perustaitoja, perusrealiteetteja, mitkä rakenneosasia, vankan osaamisen alueita, miksi osattava mitäkin, miten haaveina olevia juttuja rakennetaan (ks. ajattelukurssini) osista, joita tavallisesti käytetään ja joista paljon hyvää kokemusta on, miksi juuri niitä käytettävä,  mitä useampia vaatimuksia osien on täytettävä esim. eri tilojen, mitä tavallisimpia virheitä on ja minkä henkisellä asenteella ne vältetään, osaanko näin suunnitella sellaisen jonka kanssa on hyvä elää, johon perustaa hyvää elämää ja arjen toimivuutta, viihtyvyyttä terveyttä, osaanko ne käytännössä toteuttaa ja onko siihen mahdollisuus?"

Siis opeteltava perustaidot kunnolla, harrastettava alaa vuosia ja aloitettava pienistä, joihin satsaa tosissaan, vain onnistumiset hyväksyen, eikä luotettava liiaksi epäselvään kommunikaatioon myyjien ym ammattilaisten kanssa, kun myöntelevät ollakseen asiakaspalvelijoita, eivät koska asia olisi niin, vaan koska eivät osaa ymmärtää, mikei asiakas lue alan peruskirjallisuutta ja esitteitä, opettele niiden asit kunnolla ja seikkaperäisesti, kriittisyyttä tavanomaisesta poikkeavia vaihtoehtoja kohtaan unohtamatta.


*
English translation http://learntalents.blogspot.com/2018/11/how-to-get-rid-of-modern-helplessness.html

Suurista tunteista

Lainaus kirjoituksestani terveistä elämäntavoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

"
72. Surusta ja vahvoista tunteista
"Jos jäsentää havaintojaan kuivan teoreettisesti tai rakennetun ympäristön tapaan jäsentäen, elämä jää jotenkin ohueksi ja sen rytmit keinotekoisiksi ja niin sen virta ei jaksa kantaa suuria tunteita vaan ne heittelevät holtittoman oloisesti. Jos sen sijaan elää käytännön elämää käytännönläheisesti hahmottaen aistit auki ja kroppa urheilulliseen tapaan lihakset vahvoina kantaen, niin elämän perusvirta on vahva ja sen rytmeissä on paljon variaatioita tilanteen mukaan, ja niin vahva tunne onkin elämän vire vähän niin kuin sää, eikä holtittomuutta tuova tekijä. Silloin vahvat tunteet eivät tunnu hankalilta vaan elämän suuriin kysymyksiin liittyviltä luonnollisilta tavoilta kokea ne ja elää vahvasti." "

Tunteidenmukaisuus tuo lahjakkuutta ja taitoa

Katso lahjakkuuden oppimisesta http://nopeaoppisuus.blogspot.fi/2011/03/haaveammattiin.html
ja taitojen oppimisesta http://nopeaoppisuus.blogspot.fi/2011/03/miten-oppia-kaikki-kerralla.html .

Tässä nuo sivut:

"

Haaveammattiin (Näin löydät haavealasi ja opit lahjakkuutta!)

Haaveammattiin
Kirj. Hannele Tervola
Monella meistä on eri vahvuudet kuin mitä haaveammatissamme edellytettäisiin. Ja mitä enemmän ihailemme jotakin elämän alaa, sitä suuremmat vaatimukset itsellemme usein asetamme, jotta olisimme niin korkealle kelvolliset. Kuitenkin omat vahvuutemme tyypillisesti kuvastavat vanhempiemme haaveita, joihin olemme jo tutustuneet kyllästymiseen asti, eivätkä sitä, mitä meidän omasta elämästämme on eniten jäänyt puuttumaan, mitä eniten ihailemme ja missä parhaiten viihtyisimme, minkä huolellisimmin hoitaisimme, jos se työtehtävänämme olisi. Emme voi muuttua vanhempiemme kopioksi, parempi meidän on matkata tuntemattomaan omia haaveitamme kohti!
Ammatinvalinta alkaa oikean elämäntavan etsimisellä: mikä on suurin haaveesi, millaista olisi täydellinen elämä, mikä sitä ainoaa oikeaa, joka usein on niin kaukana, että saduissa ja unissa korkeintaan siitä haaveilemme? Aseta tavoitteesi sinne, ota ensi askeleet siihen suuntaan täydellä sydämellä ja koko elämänviisaudellasi, niin elämä on heti enemmän elämisen arvoista. Jos täydellä sydämellä yrität, niin se on eri asia kuin puolella mielellä hutaisten miten kuten muodon vuoksi tehty. Ensinnä on ideana saada omaa kokemusta siitä elämänalasta, jota rakastat. Ei ole tarpeen olla ammattilaistasoa heti alkuun vaan pääasia on, että opit omia rakkaimpia teitäsi tuntemaan niitä asioita, joihin olet tykästynyt sydämestäsi, vaikka olisivat kaukaisiakin haaveita. Omia teitäsi kulkien voit käyttää kapasiteettisi täydesti ja oppia niin paljon kuin ikinä. Omien toiveittesi, niiden kaukaisten haaveiden mukaan tavoitteesi asettaen ei tekemisistäsi puutu henkeä: olet yhtäkkiä lahjakas jossakin, mitä rakastat. Ensi alkuun sinulla on uusi kiehtova harrastus, sitten alat saavuttaa tuolla alalla itseäsi kiehtovia asioita, asettaa uusia rakastamiasi tavoitteita ja ponnistella niihin innostuksen siivittämänä. Tällä tavoin et lätisty kirjojen ulkolukuun vaan sinulla on omaa tyyliä ja svengiä, aitoa voimaa ja omakohtaista näkemystä sekä hyvin harjaannutettuja taitoja tukenasi rakkaimmalla alallasi, joka siis on syvimpien haaveidesi kaltainen eikä käytännön olosuhteiden, olemattoman lähtötaitotasosi ja alkuperäisen lahjojen puutteesi sanelema. Mikäpä siinä silloin on haaveammattiinsa ryhtyä, ensin ehkä harjoittelijaksi ja ajan myötä aidoksi ammattilaiseksi!
Avuksi tällä tiellä moneen sopiva oppi:
Miten oppia kaikki kerralla - piirustustaito ja maalaustaito"

"

Miten oppia kaikki kerralla - piirustustaito ja maalaustaito (Näin opit kaikenlaisia taitoja!)

Taidot ovat usein hahmotustapakysymyksiä: kun keskittyy oikeaan tapaan oikeisiin asioihin ja huomaa riittävästi oikeat rakenteet/säännönmukaisuudet (kuten esim. värit sävyineen ja rinnastuskohteineen), niin taito syntyy siitä jo varsinaisesti harjoittelemattakin - ehkä 5 minuutissa, ehkä 20:ssä, ehkä kahden päivän leppoisasta harrastuksesta. Mutta hankaluus on tuon oikean katsantokannan löytäminen, riittävä uppoaminen siihen ja se, että tietää, mitä tuo taito oikeastaan vaatii.

Olen siis laatinut ohjeita muille asioista, jotka itse hallitsen. Samoilla periaatteilla pitäisi minun pystyä laatimaan ohjeita itselleni asioista, joita haluaisin oppia. Kokeilin tätä teoreettista heittoa huvikseni maalaustaitoon: "Mitä jos sen voisi oppia kerralla?!" Periaatteessa voisi... Paitsi vähän aikaa vaatisi motoriikan hahmottamisen justeeraaminen kohdalleen, värien käyttäytymisen oppiminen ym. kokeilua vaativat asiat. Perusperiaate on kuitenkin aina sama:

Uppoa kokemukseen niin vahvasti, että erotat selvään oppimisen kohteena olevan asian eri sävyt, esim. pelkän punaisen ja vihreän erottamisen sijaan uppoat nauttimaan väreistä sävyineen ja niiden herättämine tunnelmavaikutelmineen niin herkästi ja kokonaisvaltaisen kokemuksellisesti, että pienetkin sävyerot erotat yhtä tarkkaan kuin värit aiemmin. Kokemuksen vahvuus tuo sinulle siihen sanastoa: tämä on kylmä tunnelma, tuo sosiaalisen lämpöinen, mikä mitäkin, aina vain paremmin havaiten. Näin opit ottamaan nuo puolet huomioon. Sitten vain teet niin ja taitosi on tuon puo9len osalta kohdallaan.

Koko ajan kun teet noin, keskityt uuteen puoleen, niin koko ajan silloin pidä kiinni vanhoista taidoistasi, jotta saat kerralla samaan sekä vanhan että uuden. Se ei tarkoita urautumista kiinni pitämistä vaan rentoutumista eläväiseen ei-lötköön tapaan, uuden inspiraation tavoittamista ei kuvitelmista vaan elämänkokemuksen kiehtovuutta, joka nousee rentoudesta ja uusista aluista, vanhasta irti päästämisestä. Voit säilyttää kykysi huomata ne asiat, joista taitosi koostuu, vaikka hukkaisit sen muodollisen puolen kokonaan. Joka kerran siis opit jotakin uutta ja taitosi henki syvenee samalla kun vanhat puolet taidoistasi pysyvät mukanasi täysimääräisesti.

Mitä tämä siis tarkoittaisi minun kokonaan maalaustaidottoman aloittelijan tapauksessa? Pityäisi oppia hahmottamaan muodot ja värit sävyineen, tunnelmat, mielentilat, sopusointu, tasapaino, rytmis ja niiden kohtaamiset, rikot, rinnastumat, yhteinen henki ja sen monimuotoiset variaatiot,... J piirtämään ja maalaamaan ne paperille. Pitäisi siis upota v'ärien maailmaan, nauttia muodoista, antaa tunteille tilaa ja tuntea, miten ne vaikuttavat havaintokykyyn, herkistyä havaitsemaan, miten tunnelma liittyy siihen, mitä katselee ja miten, mitä assosiaatioita se herättää mielessä, mikä rooli asioilla on maailmassa ja miten se tuo asioiden hengen. Pitäisi myös oppia siirtämään nämä paperille: hahmotan muodon, nostan sen mieleeni keskittymisen kohteeksi ja käteni piirtää tuota mieleni hahmoa kuvastavan viivan. Ylimääräiset tavat on tässä tärkeää karsia pois: ei kirjoitusta, ei geometristen muotojen kieltä vaan vain tunne ja sen vallassa piirretty viiva. Tuntemus muodosta on sama juttu: se mielessä piiretty viiva. Vastaavasti muut puolet: selkeä mielikuva ja sen vallassa kokemukseen upoten piirretty/maalattu hahmo.

* * *

Maalaamista näyin oppivan hyvin ja vikkelään, kun tämän edellisen ohjeen lisäksi selasin hyvälaatuista vesivärimaalauksen oppikirjaa ja jäin katselemaan jotakin minua erityisesti kiehtovaa kuvaa yrittäen hahmotaa, miten se oli hieno, miten se oli maalattu ja miksi siinä oli niin hyvä henki, miten kokonaisuus oli niin onnistunut. Jätin sitten krijan auki siltä kohden pariksi päiväksi tai muutamaksi ja katselin kuvan kiehtovuutta aina, kun mieltäni kiinnosti sellainen. Maalsin sitten ihan vain jotakin mieltäni kiehtovaa (ei tarvitse olla sama aihe) osin vanhojen taitojeni varassa  ja tuon edellisen ohjeen tapaan uutta kiehtovasta aiheesta oppine ja osin kuvasta matkimani varassa. Näin muutaman kuvan maalaamisen jälkeen osasin uudetkin taidot aika hyvin.
Käsittääkseni tämäkin ohje sopii myös muiden taitojen oppimiseen. Hyvälaatuisesdta oppikirjasta saa mallia taitavasta esikuvasta, joka osaa tyylillään ja tekemisentavallaan sekä asioiden valinnalla opettaa tuon alan ammattitaitoa. Niin oppii alan käytännöt, sen taidot, näkökulman maailmaan ja arvotkin sekä sen tekemisten meiningin.

* * *
(Maalaamisen oppimisen ohje http://akvarelliblogini.blogspot.fi/2013/05/koiran-valokuvaus-ja-maalausohje.html .)"

Savolaisen ammattityön laadun oppimisesta

"Olen pääkaupunkiseudulta Savonlinnaan muuttanut nelikymppinen ja muutamassa vuodessa olen tuntunut oppivan ratkaisemaan osan pääkaupunkiseudulla vaivanneista yleisistä ongelmista. Yksi niistä on, että opiskellaan, muttei opita itse tekemään, omakohtaista arkijärkistä osaamista. Savonlinnassa asuessani ja taiteita harrastaessani olen oppinut, että hyvän työtuloksen perusedellytys on, että ko asian hahmo on asian itsensä mukaan eikä jonkun koulumaisesti ulkoa luetun teoriaperspektiivin mukaan tai aikataulun mukaan ja että lisäksi ko asian aines, tekeminen, yms on tuon tekemisen meininkiin, näkökulmaan, maailmankuvaan, henkeen, itse tuohon tekemiseen käytännössä upoten tehty."
http://savolaisuudesta.blogspot.fi

Ruuanlaitosta

"Paremman makuista samasta

Kun ruokaa kypsentää tai sen osien määriä arvioi ja on ennenkin tehnyt samaa tai samantapaista ruokaa, niin on tunteenomainen mielikuva siitä, milloin se kypsennettynä tai millä ainemäärillä olisi ollut parhaimmillaan tai juuri tietyntyyppisenä parhaimmillaan. Ja kun ottaa ohjeekseen nuo tunteenomaiset mielikuvat aikamääristä, kypsyysasteista, ainesten määristä, erilaisten elementtuen sopivuudesta yhteen, yms, niin samalla määrällä vaivaa, aikaa, rahaa, aineksia saa parempaa ruokaa."

Vastaavasti jos on muussa taidossa omaa osaamista, niin tunteenomaisten mielikuvien mukaan rytmittäen voi yltää parhaimpaansa.


* * *

14. lokakuuta 2019

"264. Jos tekee kaavamaisesti yhtä putkea vain, ei ymmärrys kehity yhtä hyväksi kuin monipuolisemmin samaakaan työtä tehden, saati sitten elämäntaidot laajemmin. Siksi olisi hyvä ihan tarkkaan viljellyn perspektiivin sijasta sallia elämänmakuisuutta, jotta näkee, missä mennään, ja jotta taidot kehittyisivät. Siis esim. ruokaa hämmentäessä ei hämmentäisi ihan tasaiseksi asti vaan jättäisi epätasaisemmaksi, työn jälkeä näkyviin, niin että voi sitten esim. huomata, että jos olisin laittanut sakeampaa, niin olisiko maku, näkö ja tuntu ollut parempaa, että on kirjoa ja näkee, missä kohden kirjoa on hyvä, koko ajan oppii jotakin uutta, vaikka muuten ei mitään muuten kuin muistelemalla toisia kertoja ja vertaamalla niihin muististaan, mutta silloin on voinut esim ravinnontarve olla erilainen eri tekemisten, sään ym olosuhteiden myötä."
http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2018/01/terveet-elamantavat-ja-terveella.html



Engl. käännös näistä kahdesta ruuanlaittotaidon ohjeesta   https://asiakkaanavain.blogspot.com/2018/10/ruuanlaitto-ohjeita.html

Opi ompelemaan vaatteita ilman kaavoja, ihan vain haaveesi oppainasi, helppo ohje

En ole taitava ompelemaan, mutta tästä olen tuntunut saavan langanpäästä kiinni.
Eli kun olen halunnut ommella vaatteen itselleni, olen ottanut lähtökohdaksi joko jonkin sopivanmallisen vaatteen, joka minulla jo on, tai sitten vanhan osaamiseni hameista tms.
Olen miettinyt, minkätyylisen vaatteen haluan, ja valinnut kankaan(t) sen mukaan. Sitten kun minulla on kangas pestynä, niin olen sen värien, kuvioiden ja tunnun perusteella etsinyt sopivaa vaikutelmaa, sekä kankaita hajamielisesti tuijotellen että peilin edessä lyhyesti oikeaa vaikutelmaa hakien.
Silloin olen saanut selville, millainen uusi vaate olisi vanhan vaatteen malliin nähden, esim. väljempi tai ihonmyötäisempi. Vanhasta vaatteesta olen saanut perusmuodon ja mitat, joihin olen lisännyt väljyyttä tai vartalonmyötäisyyttä sekä muuttanut pituuksia kokemuksellisesti selkeään hahmottuvilla mitoilla: vaaksa, kämmenenleveys, kahden sormen leveys, puolen sormen leveys, tms, enkä senttimetrimitoilla, niin olen paremmin ollut koko ajan kärryillä siitä, mitä teen ja miksi, enkä ole voinut sotkea mittoja muiksi luvuiksi, ja mitat ovat olleet yleishahmon tukena kasvattaen ompelutaitoani sen sijaan, että olisivat olleet senttimetrisekamelska ja aina vain uudelleen mitattavat.
Sitten olen leikannut kappaleet saumanvaroineen ja ommellut peruslinjat. Sitten olen sovittanut peilin edessä ja koettanut kangasta liikuttamalla löytää oikeaa hahmoa yksityiskohdille, ja kun se joskus jonakin hetkenä on ollut kivantunnelmainen, niin fiksannut kankaan asennon siihen ja sormenleveyksin tms tai kiinni pitämällä tai jopa harsimalla jättänyt tyyliseikat paikoilleen niin kuin kiva on, ja ommellut sitten niin.

* * *
(Tuossa nuo kokemukselliset mitat ovat siksi tärkeitä, että ne ovat samalla kielellä kuin haaveet siitä, millaisen vaatteen ompelisi, ja niin mitta ei häiritse mielikuvaa siitä, minkälaisen ja minkähenkisen linjan ompelisi ja miten kangas kivalla tavalla asettuisi. Eli ei tule summittaista suttua jälkeä tyyliin "en mä tiiä", vaan haavemielikuva ompelun ohjeena tehtyjä käytännön ratkaisuja, joissa jo osattu ja vielä mietittäväksi jäänyt erottuvat selvästi, ja uudet ratkaistavat kohdat kai ratkeavat samantapaisella tekemisentavalla kuin vanhat onnistuneet, ja niin oppii joka kerran uutta ja osaa vanhan kunnolla. Tai niin ainakin oli tätä ohjetta laatiessani ideanani. Haaveilu on siis tässä edellytys vaatteen muodon, näön, tunnun, tunnelman ja käytännön piirteiden hahmottumiselle ja ompelun ohje siinä, missä kaava ennen.
Mitan ja hahmon mittasuhteiden löytymistä helpottaa vertaaminen vanhaan vaatteeseen, josta näkee sekä millainen se on päällä ja mitä muutoksia siihen nähden tulisi tehdä (esim. kankaan erilaisuuden vaatiman eri tyylin vuoksi) ja siitä saa kaavat kangaskappaleille, kun ottaa tekemänsä variaatiot huomioon.)

* * *

( Joitakin ohjeita ompelusta http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/01/ompelemisesta.html  )

* * Ä*


I translated this thinking of Malaysian readers (tropics), but me myself amfrom Finland in northern Europe which is almost arctic climate. The main emphazis here in the translation has been to describe to a beginner how a feeling produces a detailedly seen structure, a in certain ways curved line of the cloth. This is a climate dependent skill, as far as I know.

In English, anot so good translation:

Learn to sew clothes without formulae, just your dreams guiding you, an easy lesson

I am not skilled in sewing but in this I seem to have caught the idea.
So when I have wanted to sew a cloth for myself, I have taken as a starting point soem other cloth that I have, or then my old skills about skirts or the like.
I have thought what style of cloth I want and chosen the fabric(s) according to my dream. Then when I have washed and dried the fabric, I have searched for right impressions based on it's colours, patterns of the fabric and the feel of the fabric, and also absentmindedly shortly in front of the mirrow searching for the right impressions of what I would like to sew from the fabric.
So I have gotten to know what the new cloth would be compared to old one's form and size, for example more loose or more aclong the body forms. From the old cloth I get the basic form and measured lenghts, to which I add more loose or more along the body forms with measures that I can clearly understand at the levcel of experience: handwidth with fingers spread, palm width, two fingers' width, half of finger's width or the like, and not centimeters or inches, and so I have all the time understood better what I am doing and why and what my dream is both ias the end result and in the forms of the fabric, and I haven't been forced to measure again and again at a mess of centimeters without idea of the form of the fabric I intend to sew.
Then I have cut the fabric while leaving room for the spare part next to the sewing lines, and sewn the basic forms. Then I tried it on in front of the mirrow and by moving the fabric slightly tried to find the exact for for the details, and when it at some moment has been of nice atmosphere I have fixed it there either by fingerwidth measures, grasping with hand oreven by sewing it with aneedle and threadm so I have gotten the style like is nice aand sewn it exactly so.

(Here those experienced mneasures are important because they are on the same language as dreams about what kind of cloth to sew. And so the measure does not disturb one's idea of what kind of spirit the line I sew ought to have and how the fabric would settle nicely. So you don't get only rought lines with "I don't know" atmoshphere, but instead with your dream guiding your practical choises, so that you noptice clearly what you know well already and what is still left to learn, and the new points to solve seem to get solved by same kind of way of thinking as the old succesfull ones, and so you lear new things each time and know the old well. Or so wwa my idea in figuring out this piece of advice. Dreaming is in this a practical prequisite for getting to know the cloth's looks, feeling, atmosphere and practical points, like the formulae earlier was to you.
Getting the sizes right and the shape right gets easier via the old cloth to compare with, from which you can see what it is like when you wear it and what kinds of changes you ought to do to it, for example because the feel of the fabric is different and so the style too, and so you get kind of fformulae for the pieces of fabric when you take the variations into account.)


* * *

30.4.2019   Sävelmä,joka oli tässä, on nyt osoitteessa http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2017/01/ompelemisesta.html

Rakentaminen rinnasteisena tuntevuudelle

Olen kirjoittanut siitä, miten tunteet ollivat evoluution kuluessa hyödylliset ja siksi todennäköinen rakennepiirre tulevaisuuden tietokoneillekin. Tunteet auttavat vastaamaan tarpeisiin ja tarpeet ylläpitävät täyttä terveyttä eli täyttä toimintakykyä ja hyviä elinoloja. Tavoitteellisuus luo tarpeita: jotain tarttis tehdä, että sais tavoitteen toteutettua. Siinä mielessä jo nykytietokoneet voi nähdä tarpeisiin vastaavina ja siis rinnasteisina tunteville olennoille: ihmisille ja eläimille ja ehkä tarpeidensa täyttämisessä myös kasveille.
Rakennettaessa täytetään rakentamisen tavoitteina olevia tarpeita, toimitaan siis noiden tunnemotivaatioiden täyttämiseksi mahdollisimman hyvällä tavalla. Voisiko siis rakentamisen nähdä rinnasteisena tuntevuudelle?

http://feelingcomputers.blogspot.fi varkaisin kirjoitus

Käsityö- ja rakennustaidot

Täällä Savonlinnassa näkyy olevan tosi taitavia käsityöntekijöitä ja rakentajia, jotka saavat taloista mukavan oloiset ja hyvin asuttavat. Tuo kiinnostaisi itsekin oppia tuo taito, että miten saa esim. jostakin tilasta mukavan oloisen, hyvän asua. Ne näyttävät olevan tehdyt tyyliin "tää ois niinku tällanen" eli on vahva mielikuva kuin mielikuvitus tai ruokatuntemus ja sen mukaan luontevalla luonnostaan syntyvällä tavalla sijoittaa tilan osat, etäisyydet, tunnun. Se on kai sitä samaa kuin mikä itsellekin on lapsuudesta käsitöistä tuttu, ett kun vaikka väsäsi joulutonttua niin siitä vaan tuli jollakin tapaa vängän näköinen joltakin kannalta katsoesssa, niin sen sitten jätti sellaiseksi, täydensi samaan tyyliin, niin tuli onnistunut vaikutelma eikä liian väsätty. Mutta siinä on se vika, että se on liiaksi mielikuvitusta ja lavastusta. Mutta jos tuohon tyyliin, että "tää ois niinku tällanen" ois ruuan lämmön sijasta jokin tervehenkinen meininki ja sen mukaan ennenkaikkea pääpiirteet laittaisi tyyliin "tää ois niinku tällanen" mutta miksei tarkemminkin, jos se pakottamatta sujuu, saman hengen mukaan, niin eikö silloin tulisi elämänviisaampikin tyyli rakentamiseen? Mutta jos yrittää liian täsmälleen oman mielikuvan mukaista, niin jääkö silloin rakennetun näköiseksi, siis liikaa väsätyn, eikä jotenkin leppoisa tunnelma?
Lahjojen ja taitojen oppimisesta katso blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi alku.

Sisustamisesta yms

Joskus nuorempana pääkaupunkiseudulla tuntui, että oma näkemys siitä, mikä olisi kiva henki asunnossa tai vaatteissa, lyyhistyi kaikenlaisten käytännön asianhaarojen alle. Myöhemmin Savonlinnassa saatavilla olevat esineet ovat olleet enemmän makuuni, mutta toisaalta olen huomannut, että pääkaupunkiseudulla yrittämisen tapa, sen tekniikka, oli väärin. Pienen yksityiskohdan nyhertämisen sijaan pitäi olla huomio siinä hengessä, mitä huoneeseen tavoittelee, millä se olisi kiva. Upota siihen henkeen, tehdä sen hengen kanssa yhteensopivia juttuja, nähdä tuo näkökulma rikkaammin ja dominantimpana. Laittaa sitten muutama juttu, tai enemmänkin, jos sujuu hyvin, tuon hengen mukaan, esim. huoneen jokin seutu, tai tuoda alkavan vuodenajan vaatteita, esineitä tms., jotta on jokin henki, jokin elementti, jolla luoda viihtyisyyttä ja toimivuutta. Sieltä, missä ei niin suju, niin jättää laittamatta sillä kertaa, korkeintaan vain ottaa jokin ikävä esine pois, ja jättää myöhemmäksi, toisten dominanttien viihtyisyyttä luoviuen tekijöiden mukaan laitettavaksi se, mitä ei esim. ikkuna näkymineen, viherkasveineen, verhoineen, esineineen, valoineen, katveineen yms luo viihtyisäksi. Jos jollakin kohtaa on huono tunnelma, voi sille etsiä jotakin paikkaavaa, esim. kiva esine, kivan harrastuksen väline, jotakin kirpparilta löydettyä tyylikästä tms tai muilta ja muualta ideoita siitä, mikä olisi viihtyisä, tenhoava tms. Niin useammasta palasesta muodostuu ajan myötä ja vuodenajasta toiseen muuttuen huoneen viihtyisyys.

Jotta ymmärtäisi ihmisen, on sosiaaliset havainnot, tekemiset yms otettava huomioon. Ylipäätään eri tekemiset, välineet yms vaativat oman tilansa toimiakseen hyvin, ja niiden tekemisten kokonaisuutta ymmärtääkseen on havainnoitava koko tuo tila. Vastaavasti huoneen osilla on omat hyvät puolensa, omat niihin sopivat tekemisensä ja siihen sopiva tilankäyttö, henki ja tuon huoneen osan piirteet, sen henki, elämä siinä eli viihtyisyys, eloisuus, toimivuus, hyvät hetket ja onnistuneet tekemiset.

10.9.2016   Kanssa tuollaisen huomasin, kun asuntoni ikkunasta toisilta kohdin näkee vehreyttä ulkona ("oi, täällä on puita") ja vierestä sitten heti kerrostalon seinää ("yäk, tää olikin vaan tällanen"), niin kun laitoin pyykkitelineen tavanomaisen paikan niin, että tavallinen uomani, jota kuljen, menee kauniiden näkymien kanssa ja ei ollenkaan rumien näkymien kohdalta, niin heti tuli paljon viihtyisämpää ja tenhoavampaa.

10.2.2018   Tässä näitä ikkunanäkymiäni samasta ikkunasta:

25.9.2016   Tuossa tuo sisustamisen tapa ei saisi olla jähmeä tai näytteleväinen, lavastava, ainakaan jos huoneessa vietetään paljon aikaa, sillä sellaisesta tulee huono olo eikä saa sitä lepoa ja virkistymistä mitä kotioloista kaipaa.  Miten siis, jos tuosta on näyttävä näkymä mutta tästä ei, niin olisi istumapaikat ja kulkureitit valittava? Näyttävyys luisuu vähän niin kuin lavastamisen puolelle, joten se ei ole niin hyvä kiinnekohta, vaikka voi olla lisächarmina. Sen sijaan "tästä on kiva kulkea, kun on ulkona tuo kiva näkymä, laitanpa kulkureitin tähän suunnilleen ja istumapaikan tuohon, missä on hyvä istua ja katsella ulos" toimii hyvin ja siinä tulee tehtyä samalla noita valintoja, että mistä näkyy mitäkin. Yleensäkin kiva on hyvä ohje, sillä se ottaa monta seikkaa huomioon ja vaihtelee tilanteesta toiseen.

* * *

Kuvia kotoani http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/09/kuvia-kotoani.html

* * *

27.9.2016   Jos huoneita on yhtä monta kuin asukkaita, se tuo viihtyvyyttä ja luksuksen oloisuutta liian monen huoneen tuoman apeuden sijaan, vähän niin kuin puutkin vehreyttä ja näyttävyyttä.
21.11.2016   Tuotteen tekijän näkökulma auttaa onnistumaan ostoksissa,  http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/11/ostoksissa-onnistumisesta.html

* * *
11.10.2016   Haaveammattiin-blogistani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi
"10. Järjestä kotisi rakkaimpien haaveidesi ehdoilla, suurimpiin haaveisiin liittyvät asiat pääpaikoilla, muu vähän missä sattuu ja ikävimmät heitä pois. Näin saat elämäsi piirin heti haaveittesi mukaan eikä vain arjen välttämättömyyksien, saat ne asiat keskeiseen rooliin elämässäsi, jotka haluatkin."

* * *
13.11.2016 Savonlinnan seudun sanomalehdestä Itä-Savosta, jota luen, oppii mm mökkeilymäisestä sisustamisesta myös kaupunkiin, saa ideoita, touchia, tyyliä ja oppii taiteista.
Kaupunginosalla on väliä: työympyröissä vai vapaa-aikaympyröissä eli saatko lepoa. Onko piha, vehreää, maisemia, elämää eli saatko terveellisiä virikkeitä. Pidätkö ihmisistä ja miljööstä. Suoko se sinulle juuri hyvät elämänmahdollisuudet, esim. lenkkeilypolut, kaupat, harrastukset, kulkuyhteydet, puistot, rannat jne. Minkä ammattien ihmisten keskellä haluat asua. Kaikki eivät aina pidä samasta, joten paras voi olla myös halvimmasta päästä.

Näyttävyydestä
 http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/01/kiva-siivousjalki-nain.html
http://pikakoulu.blogspot.fi/2013/11/hahmotustavoista.html ja koko blogin ajattelunäkemys
http://ohjeitabloggaamiseen.blogspot.fi/2014/07/uusi-media-tarvitsee-uuden-kayttotavan.html
http://lukevatkoirat.blogspot.fi/2016/11/kullanvarinen-turkki.html
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/suurista-tunteista.html
http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

Näyttävyys ei saisi mennä lavastamiseksi tai siitä katoaa idea ja hyödyllisyys ja se alkaa häiritä toimivuutta ja sosiaalista silmää.
("34. Asiat, joita toiset arvostavat suurina ihanteina ja ylimmän taidon piirteinä, kuten taide ja uskonto, mutteivät tunne saavansa niihin kylliksi tilaisuutta, ja joita toiset niihin tilaisuuden saaneet eivät niin arvosta ja saattavat laiminlyödä tai koko touhu mennä pupuksi, niin nuo asiat ovat yleensä sellaisia, että ne vaativat, että kaikki tavallisten taitojen perusasiat on huolehdittu hyvin hyvällä laadulla ja ettei mitään tavallisten taitojen osia ole laiminlyöty. Silloin ne ovat ylivertaisen taidon rakennusaineita ja tavallisia taitoja laiminlyövien käsissä joko jotain kummaa kautta ihme kyllä jotenkin toimivia tai puppua vain. Tällaiset taidon ylemmät asteet eivät toimi yksinään vaan vain muuten kunnollisen elämän kokonaisuuden osina, tai siis jokin puoli niistä toimii, jos sen kerran juuri huolehtii, mutta kokonaisuus lässähtää jotenkin, kun muut puolet puuttuvat."
"55. Jos ihminen muuttaa kulttuuriin, joka on niin erilainen hänen alkuperäisestä kulttuuristaan, ettei hän oikein pysy kärryillä, mikä meni mitenkin, niin häneltä puuttuvat tavanomaisen elämän tavanomaiset mielekkyydet, jotka kaikki tuossa uudessa kulttuurissa hallitsevat kuin vettä vaan. Hän ei siis elä maisemassa sen paremmin elinympäristönsä kuin uuden kulttuurin maailmankuvan ja käytäntöjenkään osalta, vaan häneltä puuttuu tolkku ja vastuuntunto, koko todellisuuskäsitys asiantiloineen ja järjenjuoksuineen. Silloin tekemisten juoni on ulkoisen hahmon matkimisen ja vanhan kulttuurin tuttujen sirpaleiden varassa, joita ei ehkä ole montaa mutta jotka voivat hämätä esim. keskusteluissa luulemaan muualta muuttanutta osaavammaksi kuin onkaan, sillä jollei keskustelun maailmankuvaa ymmärrä ja jaksa seurata, niin käytökseltä puuttu jatkuvuus: se ei jää tuon maailmankuvan mukaiseksi, vaikka sosiaalinen saattaa olla. Erityisen hankalaa on, jos esim. koko huomionkäytön tyyppi puuttuu kuten tropiikin jatkuvasta helteestä muuttaneella kenties tunnelmatajuinen tarkka jatkuva näköhahmotus maisemasta, jossa on, ja sen elämästä konteksteineen ja mielekkyyksineen."
http://pikakoulu.blogspot.fi/2013/07/vaarinkasityksia-ajattelukyvysta.html)

* * *

3.3.2017 

Kerrostaloasunto voi olla monenlainen sisältä. Niin kuin jos ikkunasta näkyy puita,

voi valita vehreän tai puistomaisen tai kaupunkimaisen näkymän valitsemalla, minne

oleskelu ja kulkureitit ikkunanäkymiin nähden painottuvat, ottaen esim.kiehtovasta

kirjasta tms mielessäpyörivästä aihepiiristä teeman, jota vaalii sisustuksessa.

Niin myös sisällä voi, vaikkapa kierrätystavaroiden avulla, valita teeman, joka

tekee huoneesta erihenkisen: on vaatteet, viherkasvit, kuvat, pehmeä,

urasuuntautunut, karu, koriste-esineitä, mökkeily, käsityöt, musiikki, vuodenajat,

asumismukavuus, käytännöllisyys, kirjat, tietokone, lemmikit, ym teemoja, mistä nyt

on kiinnostunut. Ja vaalimalla tiettyjä teemoja, pitämällä ne esillä, hyvillä

paikoilla, kätevästi ja hyvänhenkisinä, saa senhenkisen kodin. Mutta samalla tarvitsee olla samaan tapaan jokin onnistunut viihtyisä näkemys asuinseudustaan: tämä on rauhallinen sisäpiha, vehreä esikaupunkialue tai pittoreski katunäkymä, lapsiperheiden asuinaluetta, tms

***

11.3.2017   Kävinkatselemassa verhoja, jotka eivät olisi niin syksyaiheiset, mutta näin kevättalvella verhot näkyivät olevan talviteemalla, oli kuin ne olisivat olleet talveen identifioituneille elämästä poispäin pidättäytyville luonteenlaaduille. Niin että näkyi olevan väliä sillä, että ostaa verhot sinä vuodenaikana, jonka tyyppisiä luonteenlaatuja ja elämänasenteita jaksaa loputtomasti.

Luulen, että moni naapuri tunnistaa verhot, joten niiden tyyli luo lokeroa, jossa elät. Minulla esim. on vanhan ihmisen tyyppiset verhot, vaikka olen 45,  mikä on tavallaan hienoa ja tavallaan liikaa kotona pysyttelevää ja juuri vanhojen kanssa sosiaalista.

Kaupungin katunäkymiin, pihoille ja mökille näkyisi olevan omantyyppisensä verhot: mikä näkymä vertautuu positiivisesti verhoihin, joita katselet, ja minkä käsityksen se antaa ympäristön charmista ja siitä, mitä voit olettaa löytäväsi, kun menet ulos.

28.4.2017   Esineiden ja huonekalujen paikan valitsemisesta. 

Ensin olisi katsottava, ettei esine ole käytännössä tiellä, ainakaan muuten kuin harvoin niillä paikoilla, joille sitä harkitaan. Sitten osattava käyttää sitä ja pohdittava paikat niin, että ne olisivat käteviä. 

Sitten valittava paikka kotoisuuden, viihtyisyyden, tunnelmallisuuden yms perusteella hyvä, niin kuin tunne sanoo, että hyvä on.

12.7.2017   Katselin taas verhoja mutta yllättävän vaikeaa oli niiden valitseminen. Etenkin läpinäkyviä verhoja voi kai käyttää lähinnä vain kesällä, kun ei sisällä ole valoja mutta ulkona on vehreää ja kaunista. Verhoja näkyi olevan eri vuodenaikojen henkisille ihmisille ja erihenkisiä versioita kustakin vuodenajasta, esim. juhannus ja keskikesä - yleensä loppukesän tyylissäon huomautus kohta kylmää vettä saat niskaasi / koulut alkavat tms. Ostin sitten paksut keskikesän tyyliset verhot. Verhoja oli eri tarkoituksiin, eri elämänasenteilla, erilaisin näkemyksin asumisesta, asuinympäristöstä, eri ikäisille, erilaisen elämänviisauden, haavetaitotason, ihmsityypin, sosiaalisuuden, aseman tyypin ja toimeliaisuuden tyypin omaaville, siis myös erityyppisen elämänlaadun tuovia, ikään kuin uomia. Oli myös eri arvot omaaville, mistä syystä symboliväreihin (myös muiden tulkintoina) ja ostopaikkakunnan vetonauloihin on olennaista kiinnottää huomiota. Verhojen nimistä näytti oppivan jotakin siitä, mitä niissä oli haettu. Kukkaverhot eivät näyttäneet ainakaan kaikki olevan niin yksioikoisen hyväratkaisu naisille kuin luulisi, vaanmoni mies kai luokittelee ne "mitkä lie verhot"-lokeroon, jolloin ei siitä ainakaan  hyvää elämää automaattisesti saa.

21.7.2017   Niin siinä sitten kävi,e ttä hankin verkkokaupasta alennusverhokangasta 5e/m, joka ei ollut läpinäkyvää kuten kankaat Savonlinnassa (tuo uva vain vääristää värit). Mutta oikeastaan ostin muutakin verhokangasta yhden verhon verran, muttei se sitten oikein sopinut, oli liian paksu ja erityylinen. Tämä taas oli kesäinen kukkakangas ylipäätään ja värit tulivat sitten siitä, mikä kangas sattui olemaan kukallinen. (Ostoksissa onnistumisesta ohje http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/11/suhteesta-tavaroihin.html )

 Kokeilin tuohon tuota viltin nätisti asettelun ohjettani http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/01/kiva-siivousjalki-nain.html ja ajattelin, että verhosta tulle käytössä siihen tapaan laskeutuva kuin miten sitä aluksi ja myöhemmin tottumusten mukaan pidetään. Eli kun mielestäni oli nätimpi, niin jätin isoille laineille enkä ihan tasaisesti vaan maalauksellisesti (hienot maalaukset ja maalausten aiheet mielessäverhoa käsitellessäni niin tyyliä jää verhoon, mutta maalaukset ovat yleensä liian paikoillaan pysyttelevän elämäntavan tuomia ja niin eivät tuo hyvää elämänlaatua tavallisesti käytettynä teemana) näin alkuun, niin saan siinä omalle taitotasolleni paremmin tilaa.

Lyhensin verhon kuvion mukaan itselleni sopivaksi ja viihtyisäksi sekä niin, että ontoisaalta lämmin talvela, kun ei peitä patteria vaan antaa ilman virrata sen yltä huoneeseen, ja toisaalta viihtyisä kuvio ja jotenkin siihen sopiva, millainen ihminen satun olemaan. Siitä tartti jättä saumanvarat. Silitin ensin alhaalta alareunan kohdalle taitteen (ja sitten yläreunan), saksin sitten nätin levyisen, siksakkasin reunan ja ompelin kapeimmalla siksakilla reunan luota, jotta on elävämpi vaikutelma kuin suoralla ompeleella ja jotta alareuna ei ole liian paksu mennäkseen laineille pyöreästi.. Sitten varmistusmittasin yläreunan paikan, olin silittänyt jo sen taitteelle (tasalevyinen kankaan yläreuna) ja saksin käänteen sopivanlevyiseksi sekä ompelin kolmin kerroin suoralla ompeleella, jotta on tukeva ripustaa ja siisti. Verhon korkeudenmittasin ensin verhokangas ripustettuna, jotta näin, miten kangas laskeutauu ja miten ikkunalauta ja viherkasvit vaikuttavat pituuteen, mikä olisi sopiva korkeus (sen alle jäävän verhokankaan korkeus = saumanvarat alhaalla ja ylhäällä + pois leikattavat osuudet) ja sain mietittyä, miten kuvio olisi kiva.

Olen yleensä laittanut verhot 9:llä verhoklipsulla kiinni, kun niin on kätevä, mutten tiedä, onko se muuten hyvä. Eli ensin reunat, sitten keskeltä, sitten puolivälistä toista puoliskoa ja kumpikin kannattimetta jäänyt alue sillä puolella puoliksi, ja sama toisella puolen. Tasainen ainakin tulee. 

Koetan laatia tähän jonkin ohjeen kuvien laittamisesta seinälle. Yleensä on muutamia kivoja kuvia, jotka voisi laittaa seinälle, ja sitten on paikkoja, jotka kaipaavat jotakin seinälle. Paikalla on jokin teema, esim. harrastus tai sänky, ja sillä on sijansa joko usein, hetkittäin jatkuvasti tai ohimennen tai ei juuri koskaan katsottuna. Tilan laajuus ja oma silmä vaativat yleensä isoa tai pientä kuvaa tai joukkoa kuvia. Jotkut vieraat tai perheenjäsenet yhdistävät kuvat yleensä tuohon paikkaan liittyvään aiheeseen, joten pitää varoa, etteivät ne silloin mene ihan pieleen tai tule liian isoa efektiä. Paikalla on rytminsä ja värisävynsä, ja niin kuvan voi sijoittaa paikkaan niin, että se täydentää kokonaisuuden tietyntyyppiseksi tilaksi yleisvaikutelmaltaan ja viihtyisyydeltään: upotaan haluuttuun tunnelmaan, esim. sen kannalta hyvänä hetkenä, ja sijoitetaan kuva silloin kivalta vaikuttavaan paikkaan tunnelman rikkoutumatta, muuttamatta tunnelmaa näpertämisen, arvioimisen tms tunnelmaksi. Samoin kuvan tummuus voi luoda kontrasteja tai laimentaa toisia soinnuttaen. Kuva voi myös luoda rakennetta asuntoon, joko soinnuttaa erityyppiset tilat saman elämäntavan osiksi tai luoda eroja eri käyttötarkoitusten välille, tai esim. tasapainottaa viereisestä huoneesta löytyvää dominanttia teemaa jatkamalla jotakin siihen vertautuvaa toisen huoneen näkymään, esim. luontoaiheisesta maalauksesta katse siirtyy toisen huoneen koristeheiniin. Nykyaikana omista valokuvista saa helposti kuvia seinälle netistä tilaamalla, Ifolorilla olikohan 10 senttiä/kpl + posti muistaakseni 3-4e kerralla, mutta isot kuvat maksavat enemmän.

24.10.2017   Katseli joskus Aino-talon kuvaa http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/03/linkkeja-ymparistorakentamisen-tueksi.html ja jäin jälkikäteen meittimään, että kiehtovan näköinen mutta onko huono asua. Asunnon ostamiseen tai vuokraamiseen pitäisi kai soveltaa sitä samaa kuin muihinkin ostoksiin http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/11/suhteesta-tavaroihin.html eli pitäisi etsiä sellainen, joka tarjoaa elämänmahdollisuuksia sinuntyyppisellesi ihmiselle, mm juuri sellaisia kuin minkälaisia sinulla on elämäntapahaaveinasi. Usein tämä merkitsee, että on etsittävä paikkakunnalta, joka tarjoaa juuri sentyyppisiä asioita kulttuurinsa pääuomana. 

Mutta mites sitten, jos on kiva asunto, niin miten sen sisustaa, jotta se on kiva ja mukava asua, hyvä elää? Tarvitsisi noiden asunnon tyylin, tilantunnun, ikkunanäkymien, sijainnin yms tarjoamien hyvien puolien tyyppisiä asioita elämänuomia etsiä myös muista asioista, joista sitten voi niitä rakentaa, tarjota niitä itselleen japerheelleen. Ja sama juttu muiden kivojen elämänuomien kanssa: etsiä asioita, tavaroita jne, jotak sellaisia tarjoavat, ja sisustaa niillä, paikaten tavallisilla, kulttuurin mukaisilla, asunnon ja asuinpaikan & -seudun henkeen sopivilla muilla huonekaluilla, tavaroilla, matoilla yms kokonaisuuden kyllin tavalliseksi, hyväksyttäväksi. Yleensä ei kai kannata ostaa kaikkea kerralla, jollei satu silmään tosi hyviä tarjouksia. Monia tavaroita ja huonekaluja myydään erilaiusia eri vuodenaikoina ja esim. lehtien putoamisen aikaan tehdyt ostokset usein epäonnistuvat, samoin kai juuri ennen kuin lähes kaikki lumi on sulanut. Kesä-, talvi- syksy', joulu. jne tarjoavat erilaisia löytöjä, joten jos on paikkakunnalla pidempään, niin voi ostaa ajan myötä tarvitsemansa halvemmalla ja juuri sellaisen, joka vaikuttaa hyvältä valinnalta. Kodin Kuvalehti ym naistenlehdet kai opettavat sisustamista, samoin vo paikallislehdestä ja paikallisista mainoksista oppia paikkakunnan hyvää meininkiä ja sen tyyliä.

9.2.2018   Jos jokin esine tai seutu asettuu hienosti, on hienon tunnelmainen, niin se kai johtuu siitä, että on harrastunut siitä aihepiiristä, kun sitä käsittelee, on siihen uppoutunut, sen tenhoon, meininkiin, antaa sille tilaa eikä kuluta sitä loppuun, ei ole muissa aatoksissa työstä stressaantuneena. Myös, jos on uppoutunut johonkin muuhun kiehtovaan, niin jälki on kiva. Maalaamista harrastaessa oppii näyttävyyttä ja tilan antamista kiehtoville aiheille, mutta tunnelma kokemuksena menee silloin huonommaksi, sillä maalaus on vain kuva, usein jotenkin loppuunkuluttavan tyyppisesto tehty ja liian toimetonta sisällyksetöntä elämää. Lopun aikaa ei sitten siirtele esineitä niin herkästi, jos meininki tai mieliala on huono. Ja siivoaa sitten hyvällä a ok mielellä, laittaa kivaksi. 

21.2.2018   For those who feel too much squeezed http://mythoughtsaboutnews.blogspot.fi/2018/02/for-too-much-squeezed-people.html 

25.3.2018   If you search for magnifient looks yet good to live in, you ought to have some complex magnifient looking thing that fascinates you, like for example a red curved pine branch from the window. And then you should have a good fascination way of living, view to life or the like that finds such magnifient looking things uplifting. And then just arrange some part of the room with those as a theme (see the first advice of this blog post).

26.1.2020   (Paljolti ulkomaalaisia ajatellen) joitakin taitoja savonlinnalaisen asumisen nätyyävyydestö yms http://picturesfrommyhome.blogspot.com/ 

 

Taitavammalla on tunteenomaisempi tyyli

Jos ihmisellä on tunnemotivaatio tekemiseensä ja tuo tekeminen sujuu hyvin, niin tulee tunteiden toivoma lopputulos melkein heti ja siis tunteenomainen tyyli. Jos taas on yhtä lailla tunnemotivaatio mutta tekeminen takeltelee, niin silloin juuttuu käytännön juttujen huolehtimiseen, pondeeraukseen yms ja tunteenomaisent yylin sijasta tulee pondeeraava asiakeskeinen tyyli ihan vain siksi, että niin aika kului, kun tavoitteen saavuttaminen kesti pitkään.

Rohkeus

Rohkeutta saa, kun elää tervehenkisesti ikiaikaisen luontonsa mukaan, on uskollinen omalle luonnolleen eli allekirjoittaa täysin linjauksensa, puolustaa niitä asioita, jotka tekevät hyvän elämän niin itselle kuin yhteisössäkin myös pidemmän päälle, on tervehenkinen ja jokseenkin hyväntahtoisella motivaatiolla tuossa puolustamisessaan ja elää niin kauniin näkökulman, niin kauniiden arvojen mukaan moraalisesti, että konfliktinkin jälkeen jää rauhallinen rakentava meininki, jossa on hyvä elää.

Lainauksia

"Libanonilais-amerikkalainen Gibran kirjoitti hienosti tyosta kirjassaan Profeetta:
"Te teette tyota pysyaksenne samassa tahdissa kuin maa ja maan sielu. Silla troimeton jaa vieraaksi vuodenajoille..."
"Kun teette tyota, olette niin kuin huilu, jonka sydamessa tuntien kuiskaukset muuttuvat saveliksi." G
"Ja miten tehdaan tyota rakkaudella?
...Sew on talon rakentamista hartaudella kuin rakastetusi asuisi siina talossa.
...Se on kaiken luomasi tyon muovaamista oman sielusi henkayksella..."
Usein kun lukee vaikuttavia meitelmia, niin oma ajattelu nousee korkeammalle, saavutta omia ideaalejaan paremmin kuin jollei lukisi kauniita ajatelmia." (Haaveammattiin-blogistani, kohdasta 6. Lisähuomioita)

Koiran vesivärimaalausohje

"Näin piirrän japaninpystykorvan (valkoinen pystykorva, seurakoirakokoa)
Paras väline piirtämiseen ja maalaamiseen ovat vesivärit. Ota kuppiin vettä, vesivärit, pieni sivellin ja talouspaperin palanen sekä tavallinen vesiväripaperi. Pidä siveltimestä kiinni vähän kuin kynästä ja tue kätesi paperiin, niin saa tarkkaa jälkeä.
Japaninpystykorvan silmät, kuononpää ja suu sekä korvat luovat ilmeen pitkälti. Korvien sisuksen varjot voi maalata harmaalla ja nuo muut ovat usein mustia (japaninpystykorvan suupielet ovat mustat). Turkin varjoihin paras on aivan vaalea, melkein valkoinen harmaa, jota saa vesivärien kanteen tai vaikkapa paperilautaselle laimentamalla pienestä pisarasta mustaa.
Maalatessa on tunnelma eli ilme tärkein eikä kannata miettiäviivoja, etäisyyksiä, kulmia ja geometrisia muotojen muodostamaa sanastoa. Katso, minkä muotoisia silmät ovat ja mikä niiden ilme on. Sitten piirrä ne ilmeen perusteella oikeinja muotokin suurin piirtein. Esim. silmien etäisyyden saat oikein, kun mietit, mikä silmäparin tunnelma on: jos maalaan tähän, niin tuleeko liian lähekkäiset silmät, ja jos tuonne, niin tuleeko liian kaukaiset silmät, missä kohden on tunne oikein, oman koiran tunnelmainen, piirrä sinne ja yhtä lailla tunteen perusteella toisen silmän kanssa yhteensopivan kokoinen ja näköinen silmä.
Katso sitten koiran pään tunnelmaa: mikä on kirsun tunnelma, kun silmät ovat siinä vieressä? Piirrä paperille kirsu oikeanmuotisena mutta ennen kaikkea oikeantunnelmallisena oikeantunnelmaiseen kohtaan kuin mielesi hahmo itsensä piirtäisi paperille ilman etäisyysmittoja, muotokieltä, kulmia yms. piirtämisestä tuttua teknistä sanastoa.
Jos suu on näkyvillä, koe suun rooli kasvoissa: tässä läähättää koirani ja on söpö. Piirrä suun tummat osat samoin hahmon tunnelman perusteella kuin näkövaikutelmassa. Ja sitten oikeaa ilmettä sekä kielelle että koko päälle ja silmille tavoitellen aivan haaleanpunainen kieli.
Korvia ei saa maalata yhtä tummalla vaan otettava vaaleahkoa harmaata tummiinkin varjoihin. Kiinnitä huomiota korvien rooliin koiran elämässä: näin koira kuuntelee, on valpas, elehtii korvillaan, on läsnä ja osallistuu ja se näkyy korvistakin. Piirrä korvien varjot näkömielikuvan perusteella oikeantunnelmaisiksi tarkasta muodosta välittämättä.
Ota sitten aivan valtavan vaaleaa harmaata ja piirrä näkömielikuvan perusteella pään seudun varjot niin, että koiran tunnelma dominoi siinä, miten ne piirrät - ei muotokieli tai mittamäärälliset arviot varjoista. Maalaa sitten niskan varjoja ja etutassujen varjon puoleisia reunoja samalla periaatteella. Ja sitten kroppa, häntä ja takatassut kiinnittäen puolella silmällä huomiota aiemmin maalattuun koiran osaan, jotta ensi sijassa maalaa samaa koiran hahmoa ja toissijaisesti vain söpösti kutakin osaa: häntähuiskua, tassujen polkuanturoita (keskiharmaat) ja turkin lennokkaita kiehkuroita.
Sekoita hyvin haaleaa väriä taustaksi aimo määrä vesivärien kanteen. Periaatteessa sitä voisi olla hiukan vaaleampana myös turkin varjoissa (aiempi vaihe). Kostuta sivellin pelkkään veteen ja piirrä juuri turkin reunan ulkopuolelta turkin tunnelmaa kuvastelevalla siveltimenjäljellä koiran ympäri tai tai ensin vain puoli koiraa. Maalaa sitten niiltä kohdin tausta niin, että maalaat siveltimenjäljen kohdalta, muttet aivan turkin reunaan kumminkaan, niin maali leviää siihenkin. Näin saat taustan maalattua turkin tunnelmaa kuvastaen ilman, että siveltimenjälki jättää suttuisan kuivuneen kehän koiran ympärille, vaan saat ihan hyvän laveerauksen.
Muista, että kun keskityt tunnelmaan paremmin, silveltimenjäljestä tulee kivempi ja jos pidät koko ajan koiran olemuksen mielessäsi, etkä vain kunkin osan, niin saat koirasi luonteisen kuvan. Älä toista väsyksiin asti kerralla vaan yritä toisten isommalla innolla, niin saat paremmin onnistuneen kuvan, jos sii muistat painottaa koiran hengen etkä yksityiskohtia.

Jos maalaaat muunväristä koiraa tai muuta eläintä, maalaa ensin silmät ja kuononpää oikeilla väreillään, jotta saat ilmaan paremmin, sitten turkki omalla värillään ja vasta lopuksi varjostukset. Tai sitten voi sekoittaa turkin ruskeaan harmaata varjostusten kohdalla ja maalata sillä.
Maalaa turkin värilliset kohdat ja varjostukset siveltimenveto siveltimenvedolta kuin joka siveltimenveto näkyisi karvakiehkurana, sillä niin saat paljon näyttävämmän jäljen kuin värittämällä, vaikkeivät useimmat siveltimenvedot erottuisdikaan juuri ollenkaan.
Pörröisen turkin saat, kun kostutat paperia veteen kostutetulla siveltimellä hiukan ennen maalaamista niin, että väristä tulee sumuisempi.
Jos turkissa on eri värejä, valitse värit tunnevaikutelman perusteella eikä silmämääräisesti arvioiden juuri oikeita, jotta saat kontrastit, tunnelman ja yleisilmeen sellaisiksi kuin millainen koiran turkki kokemuksellisesti on. Jos osaat sekä tarkkaan oikeat värit että kokemuksellisen vaikutelman, voit löytää sävytettyjä värejä, joissa molemmat ovat aika lailla oikein. Tällöinkin maalaa ensin turkin väri ja varjostukset vasta sen kuivuttua.

Mielenkiinto maalattavaa mallia kohtaan tuo aika vähäisen harjoituksen myötä maalaamiseen herkkyyttä ja ilmeikkyyttä, jota yleensä luullaan taidon piirteeksi, mutta joka oikeasti on aitoa mielenkiintoa aihetta kohtaan."

Villakoiran trimmausohje

"Oma trimmausmalli
Hei
Minulla on nyt toinen villakoirani, keskikokoinen aprikoosi, kun
aiempi oli musta. Teini-iässä kävin villakoirakerhon trimmauskurssilla
ja sen jälkeen on koira tullut trimmattua itse, mutta näyttelyssä en
ole käynyt.
Vuosien myötä ovat trimmaustaidot kehittyneet ja nyt jo osaan laatia
omatekoisen trimmausmallin koiran luonteen mukaan. Lähtökohtina ovat
leijonaleikkaus ja moderni. Nykyinen koirani on poikamainen, joten se
tykkää, kun ei ole tupsua vaan sen luonteenomaista ilmettä mielessä
pitäen leikattu aika pitkä otsatukka. Tyyliltään se on hienosteleva
gentlemanni, joten kun leikkaan sille jonkin modernin leikkauksen
muunnelman, en saksi pitkiä suoria linjoja vaan hienopiirteisemmin
niin kuin sekin on herkkä ja taitavasti toimiva. Tyyliin lisään sen
tyyliin sopivaa versiota omasta näkemyksestäni hyvästä
tekemisentavasta ("hieno tähän tyyliin") ja tunteidenmukaisuudesta
(pyöreitä muotoja, luonnon kauneuden tyyliä, huiskuja).
Linjat saa nätisti, kun leikkaa turkki siten harjattuna pystyyn kuin
jos se on samana päivänä harjattu ja hiukan asettunut. Leikkaa suurin
piirtein koiran ruumiinrakenteen mukaan. Jos tekee jossakin pidemmän
ja lhyemmän turkin rajan, niin tekee sen tyyliteltynä koiran omasta
ruumiinrakenteesta, esim. leijonaturkin tyyliteltynä rintakehänä
leijonanharjamaiseksi: takana tavallista lyhyempää turkkia ja linja
leiskahtaa leijonanharjaksi edempänä sään luona ja rintakehän myötä.
Linjat saa ilmeikkäiksi, kun leikkaa ne nopeasti pitäen yhtä aikaa
mielessään koiran ruumiinrakenteen ja tyylin, jonka haluaa turkille.
Vahvan tunteikkaat mielikuvat ja huoleton tunnevire auttavat saamaan
näyttävyyttä, kunhan koiran ruumiinrakenne onkoko ajan selvillä,
jottei synnyt pitkää turkkia eri kohtiin kuin mikä ruumiinrakennetta
luonnostaan tyylitellen korostaa: ei paakkuja vaan tyylikkyyttä!
Oppiskohan tosta joku toinenkin?"

Koiran trimmaaminen on tähän tapaan käynyt siinä mielessä kivaksi, että lopputulos tuntuu olevan koiran luonteeseen sopiva, vaikken tyypillisesti leikkaakaan samaa mallia joka kerran. Olisikohan tuosta iloa muillekin, etenkin nuoremmalle väelle?

Tuossa kun trimmaan jotakin, mistä minulla oli mielessä idea tai tyyli, niin en trimmaa ihan ideaa tai hahmoa pitkin vaan ikään kuin sen ulkopuolelta hahmoa pitkin jättäen hahmolle ja tyylille tilaa. Niin en vahingossakaan leikkaa liikaa ja voin jälkikäteen korjailla leikaten lisää samaan tapaan, jos on tarpeen. Niin ei myöskään tule laatikkoon tungetun vaikutelmaa tai jotenkin pönttöä vaan turkki saa kasvaa valtoimenaan ja sillä on silti haluttu tyyli ja muoto. Esim. tänään, kun en tiennyt, miten leijonamaisen turkin leikkaisin, niin jätin takaosan aluksi pidemmäksi ja keskityin tyyliin jättäen tarkan leikkuun myöhemmäksi, jos tämänpäiväisen tarkkuus ei riitä.

Tämä kirjoitukseni tuli mieleeni, kun eilen olin pessyt koirani ja ajellut senkuonon, tassut jne. Niin juttelin sille ääneen, että millaisen trimmauksen tällä kertaa haluat, haluatko leijonan tapaisen, vai omantyylisesi jonkun vain, vai leijonasta omaan tyyliisi päin tyylitellyn, tai omantyylisestäsi leijonamaisen muunnelman, vai mitä? Niin äkkiä tajusin, että minähän osaan jo vaikkamitä, ja että eikö tämä ole joka villakoiran unelma saada itse valita trimmaustyyli, ja villakoiran omistavien teinityttöjen unelma osata leikata monenlainen, juuri sopiva, juuri sellainen kuin mistä haaveili, ainakin hengeltään niin, ja sen kai olen oppinut tämän kirjoitukseni tiimoilta. Niin että tässä se muillekin...

Katso trimmausmalleista ja kampauksista ehkä myös http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi/2016/08/sibelius-ohje.html .

21.3.2017   Tässä tuo ohje:
"tiistai 2. elokuuta 2016

Sibelius, ohje

Sibeliuksen syntymän 150-vuotispäivänä viime vuoden joulukuun kahdeksas
kuuntelin radiosta Sibeliuksen musiikkia ja tein tällaiste muistiinpanot:
"* laajempi ympäristö ajateltu
* toimelias liikunnalliseen tapaan
* tunteva sitä ja elämänsisältöä kohtaan
* käytännöllinen ajattelu
* luonnollinen käytännön elinympäristö käytännön askareineen"

Tänään kirjoitin tällaisen:
"Kesän alussa aprikoosinväristä keskikokoista villakoiraani Banjoa trimmatessa tulin miettineeksi, miten opettaa Sibeliuksen musiikin tyyppistä musiikkinäkemystä lähinnä suomalaisille, hiukan myös ulkomaalaisille. Tänään mietin Sibelius-tyylisten kampausten leikkaamista erilaisille ihmisille, musiikin opettamista niin. Ja niin aihe nousi taas pinnalle.
Kohta yksi on luonto ja vuodenajat, joista etenkin maisemat, pikkulinnut (esim. tiaiset) ja säät. Miten luontokontakti ja ulkoilu soivat. Miten vuodenajat ovat profound, syvällisiä ja maisema myös. Miten terveet elämäntavat saavat elämänkokemuksen soimaan.
Lähteä maisemaan, ottamaan kontaktia maisemaan. Tulla viileyden stoppaamaksi tuossa yrityksessä: huomio vuodenaikoihin, säihin, säiden vaatimuksiin, elämisentapojen säätelyyn lämpötilojen yms mukaan -> soiva elämä, maisema profound, elinympäristö maisemassa -> reaaliteetit soivat ja ovat profound, tervettä ikiaikaista elämää, myös ympäristön osalta, kukin asia löytää luonnollisen ikiaikaisen tervehenkisen tuntevan paikkansa kokonaisuudessa kuin parhaan järjen mukaan, kuin metsämaisemaa katsellessa miettiessä.
Löytää itsestään soivuus, tunnelmatajuinen sosiaalisuus, joka on liikunnallinen ja nopsa & kätevä. Löytää lisäksi mm pikkulintujen kautta/avulla musiikin maailma."

Vuiodenajoista kirjoitin pitkästi http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html

* * *

21.3.2017   Selventäisiköhän käsitystä luonnon syvällisyydestä kirjoitukseni Kalevalan Joukahaisesta: http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/09/kalevala-ja-taito-ja-tunteet.html ?
"

* * *
13. lokakuuta 2016
Koiralla on oma käsityksensä trimmausmallista, jonka haluaa, mutta usein enemmänkin yksittäisiä pointteja, kuten haluaako tupsun vai ei ja leijonen vai ei, ja lisäksi käsitys tyylistä, jolla haluaa trimmattavan. Kun vaikka ajaa koiran kuonoa, niin koira saattaa kääntää päätään tyyliin saloon ja silloin ajalleen siihen tyyliin suunnilleen, mahdollisimman näkemyksellisestij a tunnelmallisesti, tuo kohta silloin ja mieluusti muutama tovi jälkikäteenkin. Ja nuo näkemykset vaihtelevat trimmauksen edetessä: tulee monta hienolla tyylillä tehtyä kohtaa ja koira on tyytyväisempi trimmauksen tulokseen. Ehkä joku ajaa koneella ihan tasaista, mutta minulle ainakin käy niin kuin tämän blogin seuraavassa kohdassa koiram vesivärimaalausohjeessa, että turkkia jollakin värillä maalatessa tais iis trimmatessa jotakin pintaa, joka siveltimenveto/ trimmauksen linja ja kukin kohta on hyvä olla tyylikäs, kiehtovuutta täynnä, vaikkei se muka näkyisikään, niin on kivempi lopputulos kumminkin, tyylikkäämpi ja oppii siinä samalla ja on kivempi trimmata.
Voi tuohon väliin omia näkemyksiään lisäillä, niin molemmat oppivat kyllin näkemyksellistä yhteistyötä. On hyvä kuunnella tunteenomaisia vaikutelmiaan siitä, mikä olisi hieno tyyli, hyvä käytännön ratkaisu ja oman koiran luonteelle sopiva vaöinta - vähän niin kuin tämän blogin kohdassa ruuanlaitto-ohje.
Tässä kun trimmasin villakoiralleni jonkinlaisen leijonan, niin aluksi tein  pitkän ja lyhyen turkin rajan taakse liian jyrkäksi enkä oikein tiennyt, millaisen koiran näköinen lopputulos oli vai oliko minkään muttei ainakaan oman koirani. Siitä sitten päätin, että pitkän ja lyhyen turkin rajan tulisi olla loivempi ja koirani tyylinen tuo linja takaa lyhyen turkin alueelta hartioille ja vyötäröltä kyljissä etitassujen tienoille. Niin sitten sen trimmattuani vain siistin reunat ja tuli ihan kiva kotikoiran trimmaus, oman koirani tyylinen ja leijona yhtä aikaa. Niin että voisiko yleisemmin tehdä noin: trimmata ensin turkin varmuuden vuoksi vähän pidemmäksi jättäen leijonaturkin yleishahmon, korjata se sitten oman koiran tyyliseksi linjoiltaan ja lopuksi siistiä tassujen alaosat yms.
(Olen siis ensin ajellu kuonan, tassut ja hännäntyven, sitten miettinyt, leijonako, ja jos leijona, (niin ensin tupsu päähän), niin miten lyhyeksi hännän edusta lämmön ja kokonaishahmon kannalta ja siinä samalla hahmota ja pituutta etsiessäni leikannut takapuolen lyhyeksi ja hännän edustan lisäksi vyötärön ja takatassujen yläosat sitä samaa hahmoa ja tyyliä hakien, mikäkoiralleni sopisi ja nyt kiinnostaisi koettaa trimmata sille. Sitten rinnan karvat oikeanpituiseksi ja rinnan linjojen tyyli sopivaksi, siistinyt kanssa lyhyeksi leikatun rajan kaulassa, niin olen nähnyt koiran yleishahmon mittasuhteet. Sitten leijonaharja ja lopuksi siistinyt tassujen alaosat. Häntä on pitänyt suhteuttaa muuhun turkkiin, joten se on yleensä jäänyt viimeiseksi ja olen yrittänyt leikata siihen monimutkaisia luonnollisia ilmeikkäitä muotoja, vähän niin kuin lehtevä oksa, kun koira sillä paljon elehtii, niin on parempi, ettei se ole pönttö tai ilmeettömästi aina sama.)

* * *
3.2.2017   Koiran tai muun eläimen harjaamisesta
Periaatteessa on hyvä harjata aika järjestyksessä turkki läpi, niin tulee kaikkialta kunnolla harjattua ja muistaa, mistä on jo harjattu ja mistä ei. Mutta jos harjaa vaikka tuohon viivaan asti tällä kertaa, niin aika ilmeetöntä jälkeähän siitä syntyy. Jos sen sijaan kuulostelee kuiran tyyliä ja tapaa pitää harjattavaa seutua ja sen lähitienoota, niin siitä saa tyyli-ideoita, miten voi kiehkuramaisesti, viuhkina, villavina tupsuina, lennokkaina harjoina ja tuuheutta turkille tavoitellen harjata kunkin kohdan suurin piirtein järjestyksessä, mutta ennen kaikkia mielitekojen ja koiran tunnelman mukaan ilmeikkäästi ja yrittäen pitää turkin hyvänä: oikein tuuheana, näyttävänä, kiharaisena, kunkin kohdan omalla tyylillään ihan jo huvinkin vuoksi ja siksi, että koira on sillä tavoin hieno, näyttävä.

* * *
25.3.2017   Kansallisromanttisella teemalla kun äsken vain jotakin saksin, niin tuli tällainen:

Tuossa tuo tyylin hersyvyys tulee siitä, että jos jossakin meinaa tulla kaavamaista, niin pidempi turkki niille seuduin, eli vapaampaa ja tunteidenmukaisempaa, ja jos jossakin meinaa mennä höttöpupuksi, niin aika paljon lyhyempi turkki niille kohdin. Kansallisromanttisessa taiteessa vapautta oli tunteiden paloon asti, joka puhti käytettiin maailmassa merkityksellisiin suuriin parannuksiin ja hyvään elämään niin kuin ihmisen luonto on ja malliksi muille sopii. Muiden saamisessa mukaan on olennaista, ettei laadi liian suurta taakkaa ja että löytää nuo asiat ihisen luonnosta,sekäettä kasvattaa nuoremman polven kapasiteettia tervehenkisyyden ja terveiuden elämäntapojen avulla, kykyä elää sovussa yhteiskunnassa, kun kullakinon omaa tilaa muttei diktatuuria toisten ylitse epäreilusti.
Maalausaiheiseen blogiini http://akvarelliblogini.blogspot.fi/ lisäsin:
"Tuossa tuo, että miksi meininki ei mene huonosti, kun ihmisille antaa vapautta, niin sivistystä kumminkin edellytetään ja sivistys katsotaan maailmankuvan rakentamiseksi, missä maailmankuva on siis käsitys elinympäristöstä ja sen tärkeistä asioista, ei manipulaation ulkoa luettu viitekehys tai teknisten muistikikkojen lähde. Mietitään sitä,millaista on elää ihmisenä,mikä tuo hyvän elämän, mistä välittää ja mitä tehdä noiden asioiden eteen, ei pakoteta edes koululaisia liikaa, ei hyväksytä palikkajärkisempien jöötä."

26.1.2018    Aprikoosivillakoirallani on nyt tammi-helmikuun pakkasten vuoksi trimmaustauko, mutta tulin miettineeksi trimmausta: Jos itselläsi on jokin näkemys aiheesta, joka myös koiraa kiehtoo, kuten vaikka, että linnunlaulusta voi koira kai oppia musiikkia, niin koiraa voi trimmata niin, että on tuo teema ja oma koira mielessä yhtä aikaa, kun leikkaa jotakin linjaa tai pintaa, ja saksii sitten summittain niitä teitä kuin mikä on tuon näkemyksen tunnelmasita. Ja tunnistaisi koirastaan niitä uomia, että esim. tuohon tapaan voi kuunnella linnunlaulua ja voi, miten hienot musiikin maailmat siitä voivatkaan aueta. Ja näin omasta kokemuksestaan ja näkemyksestään neuvoo taidon elementtejä. Ja toisaalta arvostaa koiran omaa näkemystä vastaavasti, antaa sille tilaa, antaa koiransa kehittyä yksilönä, persoonallisuutena, jolla on omaa viisautta, omaa näkemystä iän myötä aina vain enemmän ja joka sen myötä voi tuoda oman hienon panoksensa, apjolti siihen tyyliin kun mtä käyttää trimmattavana ollessaan mallksi, kun aiheesta on puhetta.

Meidänkö talosta taiteilijatalo? Tee näin!

"Rakentajasta taiteellinen nain
Kirj. Taidemaalariksi
Tunteet, elaman viisaus, musiikki ja kuuluisat maalaukset ovat aina
olleet minusta hienoja, mutten sitten ole osannut kummoisia itse
laatia, mita nyt arjessa ollut tunteva ja sosiaalinen kumminkin.
Paakaupunkiseudulta Savonlinnaan muutettuani (varokaa taalla pain
lukuisia murhaajia ja suomalaisvihamielisia) olen tullut
harrastaneeksi paljon omin pain laulelemista ja opetellut maalaamista
vesivarein. Paljon olen taiteesta oppinutkin ja nyt vaikuttaa silta,
etta osaisin neuvoa, miten aika tavallinen suomalainen rakennusmies
tai - nainen voi mittasuhteita ja tilavuuksia hiukan justeeraamalla
rakentaa taiteilijatalon, siis taiteille edullisen ja hyvaa mielta
tuovan, vaikka on ihan tavallisesta talosta kysymys.
Ero on siina, minka henkisia ovien ja ikkunoiden korkeudet ja
sijainnit seka kulkureittien tilantuntu, huoneen tilantuntu eri
paikoissa yms. ovat. Ja se ei ole monesta sentista kiinni. Tehdaan
niin, etta ollaan hyvalla tuulella, esim. hyvin syoneita, jaksavaisia,
luonnosta nauttineita, hvaa tekevasti liikkuneita, toisten kanssa
juttuun tulevia, elamanviisaita mietelmia lukenut, kaunista musiikia
kuunnellut, rukoillut, tms. hyvan hetken piirteita vaalien ensin,
jotta saadaan esim. aamupaivalla tai ihan aamusta hva seesteinen hyvan
mielen hetki.
Ihan niin kuin jos knalla raapustaa joskus paperille tikku-ukkoja,
kukkia ymns. mita nyt saattuukaan raapustamaan, niin jalkikateen
jaljesta muistaa hetken tunneloman. Huonojen hetkien tuotokset ovat
myttyisia ja jotenkin ahdistavia katsella mutta hyvana hetkena, esim.
kesalla luonnon vehreydessa oltua, tuotettua katsellessa tulee aina
hyva mieli. Erot jaljessa eivat useinkaan ole suuria ja silti niiden
ero tunnelmassa voi olla suuri.
Niinpa ikkunoiden paikkoja yms mietittaessa onb hyva olla hyvalla
tuulella ja asettaa ovi tms tasapainoisesti, tuntevasti ja
onnellisesti keskelle tilaa niin etta huoneeseen, aukkoon yms. tulee
mukava tunteva tunnelma. Jos haluaa taiteellisen, niin miettii samalla
myos hienoja taideteoksia, niiden onnistunutta henkea, etenkin
ikkunoiden sentin ja millintarkkoja sijainteja mietittaessa. Ja sitten
heti merkitsee tai mieluummin tukee ne paikoilleen siihen, jottei
hetken henki haihdu ennen kuin saa uudelleen mietittya etta tahanko se
tuli. Hyva on ikkunaa tms kiinnittaessa mos olla hyvalla tuulella ja
pitaa mielessaan tuota tuntevuuden, onnen taiteen yms. henkea mita
toivoo asumisen tuovan. Niin ja onnea...

Uuteen asuntoon muuttaessani olen ensin siivonnut kivaksi ja tuonut
ensimmaisena sellaisia tavaroita, joiden olen halunnut olevan tarkeita
aihepiireja elamassani, esim. soitin keskeiselle paikalle tai
ompelukone, koriste-esine tms. ja sisustanut sitten niiden ehdoilla
muunkin. Rkentaeesa voisi kai aloittaa paaelementeista: ikkuna, ovi ja
huoneen valoisuus seka eri osien tilavuus ja lopuksi varit myos
elamanviisaudella valittuja onnellistuttavia ja tekemisille (aistit
auki) edullisia..."

* * *

17.2.2017   Matkailumainoksessa näin kuvan talosta Alpeilla, joka oli rakennettu niin, että ympäröivä luontomaisema oli erityisesti edukseen: alppimaisema vuorineen järvineen, jotenkin klisheemäinen ja tyytyväinen, vaikka ilman tuota aika tavallinen oloista Alppi-taloa olisi ollut paikka vähän rämeen reunan näköinen, tosin Alppi-järven ranta.
Voisiko talon sijainnille ja näkymille kuistilta, ikkunoista ym löytää noin hyvät paikat ja mittasuhteet, suunnat yms? Tuossa kai katon kaltevuus oli kiva. Mutta ehkä sekin on osin kysymys siitä, miten päin vinoittain talo on.
http://puidenkaatamisesta.blogspot.fi
 Maalausta harrastaessaan oppii tuosta sen, että kun tulee johonkin paikkaan, niin näkymän tunnelma vaihtelee nopeasti kulkiessa, niin että hienot näkymät ovta jossakin jonakin silmänräpäyksenä ja niiden löytäminen uudelleen edellyttää samaan kohtaan palaamista. Ja esim. lähempänä metsän reunaa on tunnelma toisenlainen, yksittäiset puut erottuvat paremmin.

Luulen,e ttä onnekkuus vaatii sekä jatkuvan maisemien katselun luonnollisuutta ja tunnelmallisuutta, maiseman kauneutta ja rönsyilevää näkyvyyttä, että hyvin voimin ja tervehenkisesti yksittäisiin asioihin tarttumista, eli maiseman yksityiskohtien tulisi myös näkyä hyvällä tavalla ja tenhoavasti.
Onni sen sijaan tuntuisi vaativan suojaa, mikä yleensä löytyy kulttuurin valtavirran jonkin osan uomasta, sekä tervehenkisyyttä ja asioihin niiden tenhon vetämänä uppoutumasta loppuunkuluttamatta niitä ja urauttamatta elämänsä piiriä osaamattomammaksi, polveilemattomaksi, mikä onnistuu esim. jos seudun kulttuurin valtavirta tarjoaa tervehenkisesti mieliaiheitasi kivassa muodossa ja puuhailet monenlaista.

Kiva siivousjälki näin & Viherkasvit kivasti

"Naapurissa joku siirteli huonekaluja ja luuttusi ym. Kun hän lähti
äsken pois, huomasin, että se olikin mies. Siivoava mies kai siirtelee
huonekaluja ja imuroi. Siitä jäisi karu jälki ilman naisille
tyypillistä kivaksi laittamista: vaikkapa viltti ja tyyny tai kivoja
esineitä viihtyisyyttä tuomaan. Ilman huonekalujen siirtelyä
siivouksesta puuttuisi elämänmakuinen puhti. Paras tulos ja
kivoimmalta tuntuu kun sama ihminen tekee molemmat.

Kivaksi laittamisesta sen verran, että tee hyvällä mielellä äläkä
korjaa yksityiskohtia, jottei tule työmäinen ilmapiiri niihin ja riko
kokonaisvaikutelmaa. Esim viltin tai maton levittäminen paikoilleen."


VIHERKASVIT KIVASTI
Viherkasveihin ja kukkiin "on saatu näyttävyyttä sillä, että ruukun paikka ja asento on valittu hyvänä päivänä hyvällä hetkellä, esim. auringonpaisteisena vapaahetkenä, noin vain ohimennen sellaiseksi kuin mikä hyvältä tuntuu, ja jätetty ruukku ja kasvi sitten siihen ruukkuun koskematta lehteäkään oikomatta, kastellessakaan, viikoiksi tai kuukausiksi, jolloin kukka itse asettuu valon ja tilan mukaan niin kuin sille on hyvä kasvaa ja nättiä on."
Katso http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html

* * *

5.3.2019   Jos joskus on jotakin hankalammin puhdistettavaa kotona, niin jynssäämisen lopputukos saattaa riipua kerrasta, esim. äskettäisestä tai mielessä pyörivästä sosiaalisesta seurasta tai tekemisestä, ja niin, jollei jollain kerralla hyvin suju, niin parempana päivänä voi lopputulos olla parempi, esim. viisaammin mietitty tai voimia enemmän, valoakin.

14. maaliskuuta 2019   Äitini tapasi opettaa siivoamaan kuin raivaustraktori: yhdelle kohden tulee suoraviivaisesti jonkinlaista jälkeä, kun taas reunoilta on ikävän räjähtäneen näköistä. Omasta mielestäni on parempi siivota toisin: miettien, mikä kokonaisuus tämä on ja miksi se on hyvällä tavalla, kun näin siivoan, tai mikä sille olisi hyvä, niin jää hyvä mieli siivoamisesta eikä ikävä.

Mielestäni siivoamisen tulisi olla järkevää paikkojen laittamista hyviksi elää ja tehdä, vähän niin kuin terve eläin sukii höyhenensä tai turkkinsa ja niin sen on hyvä, jopa loistelias elää. Mutta silloin on tekemisentavankin oltava hyvä,pakkopullan sijasta oman motivaationsa seuraamista, hyvien tekemisentapojen käyttämistä, elämää varten oppimista hyvistä tekemisentavoista, rytmityksestä, käytännön ratkaisujen vaihtoehdoista ja hyvistä vaihtoehdoista niissä, eri tekemisten eroista, yms. Siivoaminen ei saisi olla kuin ruutu, että tästä narsk alkaa ja nyt on pakko, ja sitten taas puurtaapakko pakko ja sitten lopahtaa että siinä se, vaan tarttis olla elämässä motivaatio, käytännön teko siihen suuntaan, kyllin hyvä kunto, jottei mene lyttyyn tehtäväst', poaljon arkijärkeä ja etäisyyttä, jotta tekee mielekkäät ratkaisut, muusta elämästä oppineet eikä urautuneen romahtelevat, ja työntekotapa ponteva eikä itseä pakottava,kaukaa viisas tervehenkinen eikä ruutumallinen.