Vanhan ajan onnesta nykyaikana

Tuli tuosta lauseesta "Matruusi oli täydessä seilingissä." mieleeni, että tuossa humala ja seilaaminen eli purjehtiminen kai keinuvalla puisella laivalla sotketaaan toisiinsa. Nykyaikana kai ajatellaan, että merillä moni ryyppäsi, mutta eikö samalla tuo vaikutelma ole, että aurinko porottaa, laiva keinahtelee miellyttävästi, on tyyni ilmapiiri, rauhaisaa, onnentäyteisiä hetkiä. Voiko olla, että vanhana aikana, kum merimies omin päin lapsena tutustui mereen tai järveen, niin hänellä oli siinä tekemisissä veneilyn ja laineiden ymskanssa hyvähenkisiä hetkiä: meri ihmisluonnon  mukaisena elementtinä, valtavana omanhenkisenään ilmiönä, elämän virta sitä myöten, elämäntapa merillä, joka aukeaa kai, kun ilman koulutusta, tuollaisten vaistoluontoa koskettavien oppimiskokemusten myötä tutustuu alaan, sen kiehtomana, siitä kiehtpoutuneiden esikuvien ohjauksessa vaikkapa etäältäkin. Koulutus sen sijaan tuo erihenkisen lähestymistavan, rikkoo tunnelman, ja niin menee tekemisen henki ja viihtyvyys. Mutta voisiko nyt ajattelukurssini http://pikakoulu.blogspot.fi/2011/11/ajattelukurssi.html (http://quickerlearning.blogspot.fi) myötä koulutetun ajattelun korvata arkijärkisellä mutta vähintään yhtä objektiivisella mutta helpommin mukana kuljetettavalla, ja lisäksi esim. kannattavus perusteinen moraali: tehdään hyödyllisiä asioita, rakennetaan ninparempia elämänoloja yhteiskuntaan ja maailmaan + "Elä ja anna toisten elää" (ks. http://opisuomalaisuus.blogspot.fi ja http://Finnishskills.blogspot.fi), ja säilyttää niin sekäkoulutuksen hyvät puolet että hyvähenki asioissa, tekemisissä. Omin päin oppimisesta katso http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/tunteidenmukaisuus-tuo-lahjakkuutta-ja.html (http://learntalents.blogspot.fi/2017/09/learn-talents-and-skills-in-something.html)

* * *

28.12.2017   Lisäys koululaisten työtaakkaan liittyen http://tienraivaajat.blogspot.fi/2017/12/vanhan-ajan-onnesta-toissa.html 

Tunteidenmukaisen kauneuden keskellä

Tässä ei siis ollut ideana töllöttää tuota juvaa, vaan teksti on assosiaationa siihen syntynyt, ei ole siis kuvan kuvaus vaan kuvan synnyttämän idean ja siitä laatimani ohje muuhun elämään, vaikkei kuvan nainen olisi sitä osannut.

Lainasin kirjastosta kirjan Rahvaan puku, ja siinä oli ihan alussa kuva, jossa kaksi naista, toinen selin nykyajan (kenties murhia tekevän) käsityöharrastuneen näköinen ja toinen kuin vanhan ajan koko ajan kauniin luonnon kanssa tekemisissä ollut, kädet ihan toisenlaiset, kuin intialaiset, marjojen kauneutta, joskus vaatteitakin ihastelleet, tunnelmallisen kauneuden keskellä koko ajan, mielekkään syvällisen viisauden ja sen ilmentymän kauneudessa elämänpiirinsä pääteemoina pitävän, kuin se olisi ollut hänen taitonsa, häneen suuntautumisensa kuin maalausten kiehtovuus joidenkin suurten taidemaalarien, kuin maanviljelys hineolla tavalla merkityksellistä elämää elävän maanviljelijän.
Mitä siis on tuo kauneus, miten sen löytää ja miten pitää siinä sen merkityksellisyys, juuri syvällinen viisaus, monimuotoisessa rikkaudessaan eikä vain yksittäisissä muodoissaan. Joitakin kiinnekohtia tähän tiedän, mutten osaa koko juttua. Iso osa viehätyksestä on elinympäristön monimuotoisessa kauneudessa, sen tekemisten mielekkyyksissä, ikiaikaisessa viisaudessa, jota elinympäristössä ja elämäntavassa on. Mutta toisaalta on samaa oman lähestymistavan hyvälaatuisuudessa, siinä, ettei ole uupunut vaan on kuin uuden alun kiehtovuudessa, kuin nuori aikuinen joskus elämänmahdollisuuksia pohtiessssaan, tai kuin ihminen vanhetessaan oman tiensä ja rakkautensa, ne monet, löytäessään, ne kodikseen vakiinnuttaessaan.
Kun aloitamme uutta, josta olemme kiehtoutuneet, niin hetken aikaa maailma on mahdollisuuksia täynnä. Jos sen hetken jälkeen pidämme pienen tauon ennen kuin hetki on ennättänyt mennä ohitse, niin voimme samalla haaveilla ja tehdä hetken aikaa muuta: elämänrytmistä tulee polveileva, tekemisistä monenlaisia, alun energisyys jaksaa kantaa tekemisen hyvään laatuun ja arkijärki yhdessä innostuksen ja kontaktin useaan elämänalaan kanssa tuo ymmärrykseen hyvälaatuisuutta: tähän luon oman tieni. Samaan aikaa kosketus todellisuuden kanssa tuo kanttia. nyt pitää tsempata, ei kun tuo oli vaan tollanen ja nä on hienoja ja tarttisko nyt kiirehtiä tuonne, mitä jos jatkan tän loppuun kun on aikaa ja jaksan, mitä lukisin ym.

Koska tunnelma on kaikki havainnot, tunteet mielekkyyksineen,filosofia, konteksti yms yhteensä, niin tunnelmataju on avain ilmiöiden syvällisen merkityksellisyyden ymmärtämiseen: kaikkien havaintojemme joukko asettaa ilmiöt kunkin oikealle mielekkäimmällepaikalleen kokonaisuudessa, jos vain ymmärrämme ideaaleja, siis kokonaisuuden ja ikiaikaisen elämäntavan mielekkyyksien tasoa kyllin hyvin aina elämämme käytäntöä myöten.

Syvällistä viisautta maailmasta ja maailmassa el'misestä voi oppia, kun luonnon helmassa katselee maisemaa samalla kun miettii elämää. Niin mietityttävät isot kysymykset vertautuvat luontomaiseman osiin, esim. puiden oksiin ja runkoon, ja niin tunnelmatajun myötä, rakennehahmotuksensa myötä ja huomatessaan, miten tunteet liittyvät kuhunkin asiaan ja kertovat niiden paikasta maailmassa ja ihmiselämässä, niin silloin voi objektiivisesti yltää johonkin syvällisempään näkemykseen elämästä ja maailmasta, maailmassa elämisestä ikiaikaisen luontonsa mukaan, vaikkei tavallisesti osannut.

Mielikuvituksen sijasta kunkin asian henki

Tässä marraskuussa, kun oli jo ensilumi ollut ja sulanut pois, katselin jossakin tienvarren heinikkoa. Ja vaikka oli lumi painanut hiukan ja syksy riepotellut niin, että heinikko oli tavallaan räjähtäneen näköinen, niin tuntui, että kun sitä katseli tietyn kokoinen alue kerrallaan ja eläytyi heinien tunnelmaan, niin se oli kovin tunnelmallinen, kuin sillä olisi ollut oma henki, monella heinänkorrella yhtä aikaa ja maahan pudonneet lehdet siinä mukana. Mutta sitten jos katseli erikokoisen alueen, niin tuo tenhoava henkijäi pois ja tilalla oli ankea kireä ihmisten syksy kiireineen. Eli tuolla katsomistavalla tuntuisi olevan paljon väliä ja heinikolla, ja luullakseni muullaakin, jopa taiten rakennetulla, oma hahmo henki, kenties useampiakin sellaisia. Ja niin lapsena, kun askarreltiin jouluksi tonttuja vessapaperirullista, niin kullekin tontulle tuntui tulevan tietty ilme, jolla se oli hyvän näköinen, ja oletimme sen olevan mielikuvitusta vain ja se häiritsi,mokoma puppu. NIin kai enemmänkin niin, että pahviruyllalla on omat mittasuhteensa, päänä oleva paperimassapallo ei ole aina saman muotoinen ja silmät ovat milloin mitenmin vinoon menneet,niin että siinä on tontun alulla omat piirteensä, tietty määrä tukevuutta, leppoisuutta, kireyttä, miettiväisyyttä, miesmäisyyttä yms, mikä kertoo, mikä olisi sille hyvä hahmo, millainen hyvä tonttu siitä syntyisi. Ja niin kai muissakin käsitöissä vastaava juttu: ei mielikuvitus vaan karkeat piirteet kuten tukevuus, jähmeys, rentous, ilmavuus ym.

Kodinhoidosta, korjaustöistä yms

Tavallaan, kun johonkin omamotivaatio on ja toisaalta on käytännön taitoja edes jonkin verran, niin mistä löytyy se, että tulisi tunteidenmukainen jälki hyväätekevin tavoin, ihan luonnostaan? Jotenkin olen tuntunut tätä tavoittavan osin runoista oppimani myötä ja osin Tai-te-ching kirjan englanninkielisen Stephen Mitchellin tekemän erinomaisen käännöksen myötä (mutta sitä lukiessa ei saa tinkiä arkijärjestä eikä vaatia oppivansa kaikkea kerralla, kuin mallista) ja osin toki elämänviisauden http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html ja käsityötaidon sujuvuuden myötä. Eli kun vaikka pitäisi vaihtaa autoon renkaat, niin osa on sitä, että on polveilevassa päivän kulussa hetki aika auton renkaille, osa siihen sopivaa virettä, ettei ole kankea vaan pikemminkin kerkeä eivätkä liikkeet tunnu ikäviltä, ja osa välineiden kunnollisuutta ja vaatetuksen sopivuutta likaavaan liikunnalliseen puuhaan, kylmäänkin. Tai niin kuin tänään, kun katselin koristetyynyäni, jota en ollut osannut pestä, kun en saa päällistä irti, niin minulla oli aikaa, odotin, niin ajankuluksi, kun näyin keskittyvän puuhaan hyvällä tavalla, niin ratkoin päällisen irti ja pesin huolella, ja niin jälki oli parempi kuin olisin osannut odottaa, jotenkin osaavamman oloinen, ja niin yksi kerrallaan tulin tehneeksi saman kahdelle muullekin koristetyynylleni. Jos on hyvä henki, niin voi nyppiä irti karvatukun kerrallaan koirankarvaisesta matosta, viltista tms ja saada niin paljan parempaa jälkeä ehkä viidessä minuutissa, muttei se suju, jos on ankea fiilis, vaan sopii jutella, miettiä muuta tms, mikä tekee tekemisestä rattoisan. Voiko tyynynpesussa kanssa olla, että tehtävä on vanha tuttu osiensa osalta mutta vaatii hyvää henkeä, kun on koristeesta kyse? Eli hyvänä hetkenä sujuu, muttei huonona urautuneena, pakon alla tai aikataulutettuna.

Käsitöissä on paljon tuota samaa: jos jokin villalanka tai kangas kiehtoo, niin siitä oppii hyviä tekemisentapoja, rattoisuutta ja suunnittelua, ja samalla tapaa tehden sitten korjaustyöt ym kodinhoito sujuu paljon paremmalla laadulla.

* * *

Olen joskus kirjoittanut mukavammalla tavalla siivoamisesta jotakin http://tienraivaajat.blogspot.fi/2016/08/siivoamisesta.html .

* * *

Tässä joku talvi oli koiralla kylmä ja äkkiä nappasin halvasta huovasta sille lämmikkeen, mutta huopaan jäi suorakulmainen kolo, aika iso, enkä osannut oikein ongelmalle mitään tehdä. Hlesingissä oli jatkuvasti sellaisia ongelmia, kai se oli käytännön taitojen puutetta, kun nyt kun tartuin toisella koirallani olleeseen viltinjämään, niin oli aika selvää mitä sille tehdä: nypin karvoja vähemmäksi ja leikkasin viltin tuon suorakaiteen verran lyhyemmäksi, jotenkin kivasti reunan muotoillen, vähän joulumaisesti ja kotoisasti eikä suorassa kulmassa, ja sitten pesin villapesuohjelmassa. Niin jäi toinen palanen koirien lämmikkeeksi, jos joskus vielä tarvitsen, ja se oli aika arkijärkinen ratkaisdu, ei jäänyt kaihertamaan. Mutta mitä tuossa siis pitää osata? Luopua vanhasta, joka nykyisin on epäonnistunut, ja etsiä jäljelle jääneitä kivoja vaihtoehtoja, vaikkeivät olisi niin hienoja.  Ja tehdä sitten niihin tarkoituksiin mukava ja hyödyllinen. Ja toteutus ei lakihenkisesti vaan niin kuin mukavaa ja tunnelmallista on, kätevääkin, ei liian työmäistä, mikä kai olisi tuohon verrattuna pieleen menneen tunnelma.

* * Ä

31.10.2017   Tässä joku päivä sain nuo tyynyt valmiiksi, lähinnä vain sullottua täytteen sisään ja ommeltua kaksi kiinni ja kolmannessa oli onneksi vetoketju.

6.11.2017   Jos on kodinhoidossa, käsitöissä tai jossakin muussa paljon huonomi kuin mitä keskiverto näyttää olevan, vaikkei haluaisi ja vaikka tsemppaa, välistä kovastikin, niin siinä on kai yleensä kaksi vaa'ankieltä: toisaalta tarvitaan taitoja, joilla nousta ongelmakohtien ylitse, ja toisaalta täytyy huomata sama mitä pyörätuolienkin suhteen eli että vaikka tuo kohtalo on useimmille suomalaisille pahasti toiveiden vastainen, niin se kumminkin on haave osalle ja kokonaisissa maanosissa tosiaan kuljetaan kuumuuden vuoksi koko ajan niin verkkaisesti ja aikaansaamattomasti eli ehkei se ole kauhistus niin isolle osalle maailman väestöstä kuin oelttaisi. Eli tarttee luokitella ihmiset kahteen ryhmään: niihin, joilla on tavoitteena noin huono tai huonompi,ja niihin, jotka tavoittelevat selvästi parempaa.

Tunteidenmukaisesta liikkumisesta

Lainaus kirjoituksestani terveistä elämäntavoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

"281. "I treid to find some Brasilian media or sports site.
I have been for a few years interested in Brasilian culture and been
surprised to notice that even though Brasilians look positive, skilled
and feeling, they don't feel so very well. Today I figured out the
reason fior that and how to correct that. Brasilians are very good at
fine coordination which they do both at the outer reaches of their
body and all the way from the body center at stomach, like as if they
were painting. (But many painters are even lousier, so don't mix tyhem
with this.) That is an artificial non-instinctual way to coordinate
body according to the sense of sight. We here in Finland have a very
different climate, which is much more beneficial for being speedy and
active. Our way of fine coordination would propably suit also other
climates and it is very natural and brings lots of well-being: Be very
natural, very emotional naturally at the stomach area and near it, so
that you can move only roughly, like right or forward or left or
backwards. So you did not disturb your body center, emotions or
naturality at all: they determined the exact way fo moving and exact
direction. Then take your social eye and your sense of atmoshpheres
along: which social styles are naturally possible for you right now:
choose from them the exact form of the outer parts of your body and
roughly the form of the parts at middle distance from the center
outwards. So you can go for example a little bit bold and protecting
so feelings, being sturdy. At the same time atmospoheric and via that
thinking skills and fine mechanics, which alters the movements
slightly at the center, somewhat at the outer reaches. And for example
liking or taking social dastance, which also determines movements. Or
like with basic skills only or with emotional strenght of high skill.
Etc.""

Käsityötaitojen oppimisesta

Lainaus kirjoituksestani terveistä elämäntavoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

"283. Tässä alku ei ole terveiden elämäntapojen ohje vaan vain huomio muista epäterveemmin elävistä, mutta lopppupuolella käsitöistä ym:
Kun noudattaa terveitä elämäntapoja, on jatkuvasti paljon parempi olo kuin ruokakeskeisillä. Monien ruokakeskeisyyttä selittää kai se, että he ovat lähes jatkuvasti siinä vaiheessa, että juuri saamassa kehon lämpöiseksi ruualla tai sitten ovat liikaa viilenneet ja kaipaavat lämmintä ateriaa tai jotakin vahvistavaa. Silloin heillä ei ole energiaa juuri muuhun, vaan heillä on ikään kuin lämmönsäätelyn hetki mutta ruuan avulla vain, ei taidoilla. Ja kun heiltä taitoja puuttuu, niin he eivät usko muiden voivan yltää korkeammalle, vieläpä noin vain. Ruokakeskeisyys lisää taipumusta tehdä tekoja vain ajatuksissaan, mikä lisää vieraantumista niistä, joille ajatukset ovat käytännön elämänmahdollisuuksia, toimiliaisuuden apu vain. Samat ihmiset elämänviisauden puutteensa vuoksi, jos pitävät jotakin tekemistä hankalana tai uuvuttavana, niin eivät korjaa sitä muuten vaan vain aterian tuomalla kylläisyydellä, ja siis lämmöllä. Liikunta toisi lämmön ja lämmönsäätelykyvyn. (Lämmönsäätelyohjeita tässä blogissa monta  http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html)
Esim. käsitöiden vaatima harkinta ei mene vain ruualla vaan keskittymällä, kiehtoutumalla, saamalla kulkea omia polkujaan, tehdä toiveidensa mukaisia ratkaisuja, ja siis mm taidolla ostaa huokealla hyviä tarvikkeita kylliksi (mikä kai usein tarkoittaa idean saamista tarjouksessa olevist atarvikkeista eikä tarkkaa etikäteen määrättyä ostoslistaa). Samoin se merkitsee päivän työn urautumista irtipäästämistä, ei vain ruokatauon tuomalla eri aiheella vaan muukin mahdollisuus uppoutua käsitöiden maailmaan hyvillä mielin tuo niissä taitoa ja viisautta. Tärkeää on, ettei tule komennelluksi. Ruoka on joillekin tekosyy luistaa vaatimuksista, muttei se tarkoita, että omien teiden kulkeminen, oman ymmärryksen käyttäminen, uuden aiheen hahmottaminen ja mukava puuhailu omia teitään, omasta mielestä mielekkäiden tavoitteiden kanssa vaatisi mitenkään taitojen puutetta ja sen paikkaamista ruualla kuin olisi suuri lämmönhukka.
Justeeraamistaito, jota mm käsitöissä ja ylipäätään omin päin tekemisessä onnistumisessa tarvitaan, liittyy siihen, että on eri elämän puolia, joiden painotuksia voi justeerata tekemisentavassaan ja niin saada tilanteeseen sopivia vahvuuksiaan käyttöön ja harjaannutettaviksi. Mutta tähän yleensä tarvitaan rento elekieli, jotta kroppa ei ole urautunut yhteen näkövinkkeliin ja sen mukaiseen tekemisentaoaan, vaan vaihtaa asentoakin toisiin elämänalueisiin päin, jolloin tekeminen sujuu helpommin niiden tavalla ja ne ovat huomion piirissä ja siis helpommat ottaa tekemisentapamahdollisuuksina mukaan.
Tuollanen laatimani käsityöohje on mielestäni hyvä: http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html
"

Tuossa lienee tärkeää ostaa nuo käsityötarvikkeet tarjouksesta eikä huokeuden perusteella, koska tarjouksen tehtävänä on tutustuttaa sinut tuon tyypin käsitöihin, kun taas huokeat ovat usein jonkin osia vain, eivät teitä käsitöiden oppimiseen. Jos sinulla on ajan myötä muutama tarjouksesta ostettu tarvike, niin sinulla on jo muutama mahdollisuus siinä, mitä hyvin voit niistä tarvikkeista tehdä ja minkä tyylisiä tekemisentapoja & taitoja käyttää.

Suomalainen kansanusko

Lainasinkirjastosta kirjan "Suomalainen kansanusko, samaaneista saunatonttuihin" ja luin siitä alkua. Se toi mieleen sen, mitä olen tässäkin blogissa huomannut (ks. http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/03/miten-valitsemme-oman-tiemme.html ), että se, mitkä asiat elämässämme kantavat, riippuu siitä, millaisten taitojen varassa elämme, mihin satsaamme ja mitä vaalimme, mitkä ovat elämänympyrämme. Niin on kansanuskokin kuulemma varioinut kovin ihmiseltä ja ryhmältä toiselle. Esim. 1800-luvulla kuulemma uskottiin lepän olevan jotenkin henkinen puu, mutta sen tunnelmahan on samantapainen kuin 1800-luvulta peräisin olevien kirjoitusten, joita olen joskus sattunut lukemaan, eli kai juuri siksi se silloin kantoi, eikä muinaisjäänteenä.
Uskonnosta sen sijaan olen huomannut, että (ks. http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/10/uskonnollisuudesta-ja.html ) sen taitoja oppii, kun olettaa mukana olevan väkeä, joka ei osaa Suomen ilmastoa tai kulttuuria, eli näyttäisi uskonto liittyvän liian laajoihin ryhmiin samaistumiseen: yhteistä taitoperustaa ei ole vaan asiat jäävät toisten sanaan ja toisten kulttuuriin uskomisen varaan, eivät omien tai tuon ryhmän keskivertojäsenten taitojen varaan. Miten paljon viisaammin ihmiset eläisivät, jos eläisivät pienemmissä ympyröissä, jotka olisivat itse valinneet, esim aika nuorena muuttaneet paikkakunnalle? Mutta silloin kai juuri sivistykseen satsattaisiin liian vähän kun ei tarvitsisi liian erilaisten kanssa tulla toimeen, mutta kai kulttuureilla oli omiin oloihinsa sopiva elämänviisaus, elämäntapa vain toinen kuin kaukaisilla seuduilla tai eri ammateissa.

Opetustaidosta

Lainaan ympäristöaiheisesta blogistani http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/07/lehmille-paremmat-liikkeet.html tähän, kun tuossa tuo opetustapa on kiva:

"

Lehmille paremmat liikkeet

(Olen kaupunkilainen mutta) Kun treenasin koiriani sirkukseen (http://lukevatkoirat.blogspot.fi), opin, että tyyliä on hyvä opettaa kovin vapaamuotoisesti kuin laskisi pikkuötökän tai linnun vaoaasti kämmeneltään ilmaan, kuin ihme, eheästi. Annetaan eläimelle idea, esim. että männyn oksien tunnelma opettaa hyvää perusvirettä mm liikkumiseen ja yleensä taitoihin, ja annetaan eläimen kulkea vapaasti, näkemyksellisesti, vapautuneesti kuin lomalla, seurata ideaa sen matkaa kuin mitä luonnostaan tulee seuranneeksi ja miten nyt kulkeekaan, kuin karannut ilmapallo, ihan omilla teillään sinne tänne, omia aikojaan, luonnollisia reittejään. Voi kehua siinä alkuun tai keskivaiheilla (myöhemminkin, jollei ole komentamista vaan ystävällisyyttä ja yhdessäoloa) ja kenties antaa uuden idean: taitotason voi lehmä itse taidoillaan, näkemyksellään nostaa sellaiseksi kuin mihin saa taidon tunnelman, taitotason mallia niittykukista, varmaankin lehmä osaa niiden perusteella ja ovathan ne kesäisiä, kivoja ja lehmä onkai harrastunut niistä ja osaa siksi paremmin niihin liittyviä juttuja. Perustaitotaso siis männyn oksien vehreistä osista ja lisänä korkeamman taitotason, harmonian, hienovirtteisyyden ja tunteiden tuoman taidonpiirteitä niittykukkientuoman näkemyksen avulla."

Tämän alla oli lainattuina tästä blogista Linnut ja tulisuus, sekä Intiaanihevonan.

Kukkia maljakkoon

Paratiisiteoriablogistani http://paratiisiteoria.blogspot.fi

"

Kukkia maljakkoon

Lainaus vuiodenaikakirjoituksestani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html

"

Kesällä voi joskus tuoda kukkia maljakkoon tienposkesta, jos sattuu siellä olemaan paljon samaa kukkaa ja muillekin jää, sekä kulkijoille kaunista katsottavaa että joillekuille majakkoon. Voit asettaa varret vierekkäin niin että kukat ovat kauniisti, ja sitoa sitten hyvin varovasti muutaman kierroksen ympäri ja rusetti villalangalla, niin ne eivät kaadu sivulle ja käänny jotenkin, mikä ei ole kaunista. Kotona katko varsien alapäästä muutaman sentin pala veden alla ja nosta sitten äkkiä vedellä täytettyyn maljakkoon, niin ne eivät kuivu vaan saavat vettä."

Tienvarressa oli paljon lupiinia, niin päätin poimia yhden maljakkoon, ja sittenkeksin poimia sen pariksi pari oksaa koiranputkea."

Linnunpoikasten lentämään oppimisesta

Linnunpoikanen, jolla jo on kunnon siivet, oppii kai parhaiten lentämään, jos katsoo lentämistä miettiessään puuta eikä rakennettua. Rakennetunkatsominen tuo osaamattoman olon ja vain vähän taitoja. Kun taas puun tenhon ihaileminen avartaa näkemyksen monimutkaiseksi, viisaaksi, ikiaikaiseksi, tunnelmallisen tenhoavaksi, ylivertaisen taidon uomaksi. Useamman puun katseleminen kerrallaan ei niin vahvasti ainakaan tätä tuo vaan yksittäisen puun tenho pitäisi hahmottaa, se monimuotoinen rikkaus, jollaiseen elämäntapaan puu näyttävyydellään opastaa. Usein se on vain yksi näyttävä oksa kerrallaan tai latvan huiskaus taivaalla opastaa rikkaaseen riemukkaaseen tekemiseen, jossa on ylivertaisen taidon kipinä. Näin poikanen voi kai jo ensi lennollaan lentää viereisen puun oksalle, sieltä toiselle oksalle ja takaisin pesään, ja on niin jo tavallaan täysinoppinut, sanoo pikkulintuemo.
Puun hyödyllisyys taiudon kannalta tulee sen monimutkaisuudesta, visuaalisesta ja tunnelmallisesta kauneudesta, joka syövyttää kuvan mieleen, tekee siitä taidon ja tekemisentavan mallin. Puu on terveen kokonaisuuden malli, niin linnuille, pörriäisille kuin ihmisillekin. Puuta lentämistä miettiessään katselleet linnunpoikaset lentävät kovin kauniin tunteikkaasti, kuin taito olisi niille helppoa ja elämä soljuvaa, viisauden suojaamaa. Niin kai ihmisen taidotkin hyötyvät puiden tunnelmallisen viisauden oppimisesta, kasvetraan insinööritiedosta tavalliseen taitoon ja arkijärkeen, niistä taitavuuteen, ikiaikaisen soturin ylivertaiseen taitoon ja taiteeseen: suuremman taidon elementtien luonnolliseen kieleen.

(Voisiko sulkien kasvaminen liittyä siihen, että on paitsi taito, myös suojaa itsensä hyvin, jotenkin musiikin tapaisesti?)

* * *

English translation http://talesfromforest.blogspot.fi/2017/08/how-young-birds-learn-to-fly.html

Kevään laulamisesta, helppo ohje

"Nyt kun puihin ja pensaisiin on tulossa lehdet, niin Euroviisujen sijasta tuntuu, että luonto kaipaa jotenkin sitä, että ihmiset laulaisivat, kenties tähän tapaan, vähän kuin mökillä tai vapaamuotoisessa kuorossa tai kotona laulellen, sellaista mikä tuntuu hetkeen sopivan.
(Lainaus blogistani http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi 29.4.2017 :)
"Tällanen muutaman vuoden takainen suurin piirtein osaamani laulutaito tuli tänä aamuna mieleeni, kun ruoho oli jo useimmin paikoin vihreää, aurinko paistoi, linnut lauloivat ja viherkasvit ikkunallani tekivät vehreyden tuntua, oli kesän tapaan utuisaa tunnelmallisuutta ilmassa. Niin kun tuon mielialan mukana tuli mieleeni suurin piirtein osaamani sävelmä tai jotakin sentapaista, niin lauloin sen tunnelman kiehtovuuksia kuvastelevalla lauluäänellä, kuin kujerrus tai jodlaus tai säveltäminen, jonkinlainen tunnelman mukaisen äänen tuottaminen, ei kaavamaisesti laulaen vaan soivin kohdin laulaen tunnelman värejä painottaen, vähän kuin erivahvuisista palasista koostaen, jotenkin kamalan luonnollinen laulu ja tunnelmallinen, vähän kuin se, mitä säveltäjä sävelmällään tavoittelee: että on hetki, jolla on sellainen tunnelma mutta rikkaammin, ja sen sitten laulaa luonnostaan, ei la-la-laa tms kuin nuoteista vaan siltä kohden kun tunnelma koskettaa itseä, kiehtoo tuollainen kokemus, mutta jotenkin yleisellä tasolla, että muitakin voisi kiehtoa eikä jotenkin henkilökohtaisen elämän mörinänä.""
( http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html )

Intiaanihevonen

http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/11/intiaanihevonen.html
lainaus marraskuulta 2015
"

Intiaanihevonen

Tämä on jonkinlainen klishee hevosen ja ratsastajan saumattomasta yhteistyöstä. En malta olla kokeilematta, saisinko sen onnistumaan, opetettua hevosista pitäville. Tässä vain elementtejä, joista sen rakentaa.
Lapsi istuu liian jäykästi satulassa, koska häntä itseään komennellaan liian koulua arvostavaan tapaan. Tarttisi sallia vapaa-aikaa ja omalla tavalla tekemistä sekä tunteiden ja kokemuksellisten asioiden kuuntelua, tilaa niille. Liikunnallisia lahjoja oppii ohjeistani http://liikuntaa.blogspot.fi/2015/06/liikunnan-innon-ja-energisyyden.html ja http://liikuntaa.blogspot.fi/2013/01/liikkumistapaohje.html sekä http://happinesstipsblog.blogspot.fi/2015/05/meditation.html .
Elämässä tarttisi kiinnittää muun muassa huomiota eri mielialojen ja tekemisentapojen vaikutukseen siihen, miten hyvin tekeminen sujuu. Sekä siihen, millaisten asioiden varaan hyvin sujuvia tekemisentapoja ja hyviö mielialoja rakentaa. Sitten ratsastaessa antaa tilaa sekä hevosen liikkeille liikunnallisuuden kannalta että sen hyville tekemisentavoille ja positiivisille mielialoille, mitä ratsastamiseen liitty, sekä yhteispelissä sosiaalisille tuntemuksille huomiota ja tilaa, ja omassa liikkumisessaan kokemuksellisuudelle ja hyvile tekemisentavoille.
Hevonen kommunikoi pitkälti elekielellään, esim. ajatuksia ilmeillään ja olemuksellaan, mitä ymmärtää tunnelmatajun kautta kuin taideteosta joka vaihtuu hetkestä toiseen. Ylkeensä eläimet kommunikoivat tekemisentavoilla ja elämäntavan pätkillä ja eläimen kanssa juttelevan kuuluisi miettiä, mitä huomaan selvään tällä tekemisentavalla, jota eläin käytti, tällä elämämntavalla eläessäni ja tehdessäni, mitä tulee mieleeni siitä vinkkelistä. Se on eläimen viesti. Sitten tehdessään ja elellessään tulisi sallia tilaa variaatioille tekemisentavoissa ja tyyleissä sekä elämäntavoissa: käyttää niitä silloin, kun ne hyviltä johonkin vaikuttavat tai kun josskin on kiva niitä rakentavasti kokeilla, etenkin, jos ystävällinen eläin on juuri käyttänyt niitä, niin oppii paljon uutta ja kommunikaatio ratsun kanssa nousee uudelle asteelle."

* * *
English translation http://talesfromforest.blogspot.fi/2017/08/indian-horse-from-finland.html

Buddhalaisesta valaistumisesta

http://paratiisiteoria.blogspot.fi
"

Buddhalainen valaistuminen eurooppalaisin silmin

Buddhalaisuudessa etsitään pysyvää onnea ja mestarillista taitoa havaintokyvyn laajentamisen myötä. Parempi havaintokyky selvästi on edullinen taidoille, etenkin kun siihen liittyy elämäniisautta. Aistit ja elämän tervehenkinen perusvirta, terveet ikiaikaiset elämäntavat tervehenkisesti noudatettuina tuovat onnea. Se ei ole se tyyliulaji, miten aasialaiset kuvaavat valaistuneet, mutta lienee sitä suomalaisilla juuri tervehenkistä perusvirtaa, josta valaistuneenkin onni on lähtöisin. Osa valaistuneen onnesta on seurausta siitä, että ajattelunaan hän käyttä sivistyneen tyyppistä ajattelua yms viisautta, missä tyylilaji ei jäljittele rikollisia, armeijamaisia, poikia, varusmiehiä, ammatistaan tärkeileviä, pätemisenhaluisia tai edes sivistyneen ajattelun tavallista tyylilajia, vaan - ei näytellen vaan ajan myötä paremman laadun myötä - uskontojen suosittelemia piirteitä, joita mm osa taiteesta yrittää viestiä. Näin osa onnesta on siinä, ettei juututa kiinni epäonnistumisiin ja huonoihin lähestymistapoihin vaan käytetäänsivistysta ja viisautta sekä turhan tarraamisen sijasta avaralla, luonnollisella, myötäkarvaan tekevällä, elämänviisaalla, herkällä, tervehenkisellä, ikiaikaisuuksia ja elollisten perusluonnon varaan rakentamista korostavalla huomiolla ja elämän virrassa mukana olemalla, myötäelämisen kyvyllä ja elämään yhtenä joukosta osallistumalla ollaan myötäkarvaan tapahtumien, motivaation, toimivuuden, yhteiselon, yhteiskunnan toiminnan ja ihmisen ikiaikaisen luonnon sekä kauniiden arvojen ja ideaalien, yms kanssa."

* * *

English translation http://talesfromforest.blogspot.fi/2017/08/buddhist-enlightenment-via-eurpean-eyes.html

Koordinaatiokyky ja tunteet

"193. Yli yksilön koordinaatiokyvyn menevä tehtävä käy näköaistivoittoisesti eikä yksilö saa tilaa elämälleen kummemmin kuin koulutehtäviä tai pakollista työtä tehdessä. Sen sijaan koordinaatiokyvyltä sopivan tasoisessa tehtävässä yksilö tuntee saavansa käyttää sosiaalista silmäänsä ja tilaa itselleen yksilönä, omalle persoonallisuudelleen, tunteilleen ja näkemykselleen, omille tekemisentavoilleen ja toiveilleen, tervehenkiselle elämälle. Koordinaatiokyvyltä liian kömpelö tehtävä puolestaan vaikuttaa liian palikkamalliselta ja turhan kaavamaiselta, vähän kuin vankila.
Samoin koulutehtäviä tms työmäisiä tehtäviä tehdessä käy liikaa tsemppaavan omalle elämälle kituliaasti, sopivantasoisessa tehtävässä olijalle hyvin ja liian alhaisen tason tehtävässä kuin oksat katkottaisiin pensaalta." http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

"259. Jos tekee aina vain ohjeen mukaan, tulee helposti kraahh-mallinen tyyli tekemisiin ja elämään. Pitäisi aina jos lukee tai seuraa ohjetta, tehdä siitö oma versio: muistaa ohje sellaisenaan, mutta tehdä itse oman parhaan ymmärryksen, taidon ja päivän rytmin ja tekemisen vireen mukaan niin, että mukana on koko ymmärrys ja kaikki taidot, myös elämänviisaus (elämänmakuisena, ei ulkoa opeteltuina ohjeoina) sekä oma tervehenkinen tunnemotivaatio ja yksilöllisyys.

260. Kamalan hauskaa ja hyväätekevää, tervehenkistä oli kun oli ensin harrastanut vuosia yhtä kivaa liikuntalajia (aikido) ja tunsin osaavani liikkumisesta jo aika paljon, ja aloitin sitten toisen liikuntalajin, jossa oli samantapainen filosofia ja treeniasenne mutta erilaiset liikkeet ja enemmän itselleen tilaa ottavat (non-contact karate). Niin jotenkin tuosta, ettö tein oman version ja sitten siinä oli se kurssi tukena mutta olin jo aika osaavainen liikunnassa oli kiva. Oli uusia liikkeitä mutta aika lailla yhtä vaativia niin että vanhat taidot toivat jotakin lahjakkuuden tapaista, parempaa touchia tekemiseen ja enemmän itsenäisyyttä, omaa näkemystä, mahdollisuutta tehdä viihtyen, hyväätekevin tavoin eikä aloittelijan tapaan pakertaen ja tyrien vaan jotakin jatkuvasti oppien, isompia kimpaleita kuin olin tottunut, myös tuosta omilla jaloillaan seisomisesta elämäntaidosta, aikuistamisesta. Mutta kai siinä oli sekin, että tekeminen oli tervehenkinen eli kiva liikunta ja motivaatio siihen tervehenkinen eli harrastaminen ja itsenäistyminen, lisä tila tunteille ja omalla tavalla tekemiselle."


"

Joy of sports

  

	3. toukokuuta 2017 klo 14.58
Hi I treid to find some Brasilian media or sports site. I have been for a few years interested in Brasilian culture and been surprised to notice that even though Brasilians look positive, skilled and feeling, they don't feel so very well. Today I figured out the reason fior that and how to correct that. Brasilians are very good at fine coordination which they do both at the outer reaches of their body and all the way from the body center at stomach, like as if they were painting. (But many painters are even lousier, so don't mix tyhem with this.) That is an artificial non-instinctual way to coordinate body according to the sense of sight. We here in Finland have a very different climate, which is much more beneficial for being speedy and active. Our way of fine coordination would propably suit also other climates and it is very natural and brings lots of well-being: Be very natural, very emotional naturally at the stomach area and near it, so that you can move only roughly, like right or forward or left or backwards. So you did not disturb your body center, emotions or naturality at all: they determined the exact way fo moving and exact direction. Then take your social eye and your sense of atmoshpheres along: which social styles are naturally possible for you right now: choose from them the exact form of the outer parts of your body and roughly the form of the parts at middle distance from the center outwards. So you can go for example a little bit bold and protecting so feelings, being sturdy. At the same time atmospoheric and via that thinking skills and fine mechanics, which alters the movements slightly at the center, somewhat at the outer reaches. And for example liking or taking social dastance, which also determines movements. Or like with basic skills only or with emotional strenght of high skill. Etc. One can get one's experinece of life to sing, just about always: http://finnishskills.blogspot.fi/2015/11/healthy-ways-of-living.html With good wiushes from Finland, Kaisa Hannele Tervola, Savonlinna, opriginally from Helsinki

"

Linnut ja tulisuus

Luin kirjaa Suomen myyttiset linnut ja siinä oli paljon Kalevalasta. Kotkasta eli kokosta siinä mm sanottiin että se on tulen lintu ja että kokkoja on poltettu pyhäpäivinä siihen liittyen. Sen sijaan viereinen kuva kotkasta ei ollut tulisen vaan kyllästyneen näköinen. Joskus kun pikkulintu lentää, niin se on tulisen näköinen:: smaan aikaan riehaantunut ja vapaasti tekevä, vähän vain kokeileva, leikittelevä, arkeaan elelevä ja ystävällisen sosiaalinen, maailman kovuuden vuodenaikoineen elinympärsiistökseen k'sittävä. Ihmisen teoissa on sitä samaa, kun joskus kokeeksi tekee jotakin liikunnallista, että hei mä oon tällänenkin ja tätä osaan, sekunnin tai muutaman väläys jossakin, välähdys, jonkinlainen luonteen ja taidon kipinä, syvällisempää viisautta juuri siinä, että tekee hetken, kyllästymättä, kuluttamatta loppuun, tunnemotivaationsa mukaan, isommasta kapasiteetista käsittäen. Leimahtaa liekkiin.
Se, että palaa, on taas toinen juttu. Se kai liittyy siihen, kun kotka istuu männyn käppyräoksalla ja syö kalaa merestä tai järvestä, itse luonnolliseen tapaan pyydystämäänsä, on kalan leiskahdus, männyn oksan puenrrus, sen kaareutuvuuden tuntevuus mallina, kallion lämp kesäisten jalkapohjien alla, liekkien loimu nuotiossa, siinä paistuva itse pyydetty kala, iltaaurinko, järvi ja lintujen äänet, hiljentyvä tyyntyvä maisema, kesän täyteys. Joka kerran kun tekee, pitäisi olla sek luonnollinen tekeminen että loppuun kuluttamatta kaavamaisuudetta luonnostaan hetkessä uutena ideana syntyvä lähestymistapa tekemisentapa tunnevire idea siitä mitä tekee ja miten, tekemisten rytmi soljuva esim. vuolemansa puun oksan värien muotojen, oksankohdan läheisyyden yms myötä, ja oman väsymisen, onko kotona äitilaittanut jotakin ruokaa, mitä muut puuhaavat yms, milloin tekeminen taukoaa, muuttuu soljuen muuksi, ja milloin on tekeminen taas täysi kuin pyydetty kala, tai pönttölinnulle asua, vaatteet pestyinä käyttää.

Mitä usein koemme viisaudeksi, taiteen ja uskonnon, kenties sivistyneet kirjat, niin ei ole tunnetta sinällään, etenkään ihan vain ulkoa luettuna, vaan on elämässä suoja tuntevuudelle, on kuin ohje, jonka kattorakennelman alla on hyvä elää tuntein, sovittaa yhteen maailman vaateet ja omat toiveet, omat arjen toivomukset ja tarpeet. Kattorakennelma on vain tietoa ja kommunikaatiota. Elämä on elämisessä, käytännön tekemisissä, kasvussa, konkretiassa.

* * *
English translation http://talesfromforest.blogspot.fi/2017/08/birds-aflame.html

Autojen äänistä kivempia

http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/06/savolaisesta-autolla-ajotavasta-taidosta.html

Lainaan sen tähän:
"En ole tänä vuonna tullut ajaneeksi, mutta kun nyt olen seitsemän vuotta asunut Savonlinnassa, niin ihan j alun pitäen olen huomannut, etteivät autot ja autojen äänet häiritse minua täällä niin kuin pääkaupunkiseudulla häiritsivät ja se johtuu lähinnä kai savolaisesta autolla-ajotavasta ja -taidosta, jokaon lomailevaisempi, leppoisampi ja taitavampi. En tiedä, onko täällä autoja vähemmän vai saman verran, vai joskus enemmänkin, mutta niiden äänet ovat mukavampia. Savolainen ajaa jotenkin omanrytmisesti, niin, että on koko ajan taidon ja hyvän elämän kohdalla ja huomioonottavainen omalla tavallaan ajavia kanssaautoilijoita ym kulkijoita kohtaan. Eikä siis kaavan mukaan, jotenkin syrjässä siltä kohden, käytännönläheisyydestä ja tilanteessa elämisestä, omalla tavalla tekemisestä, mistä omat taidot löytyvät. Toki ohjeitakin tarvitaan, taitavampien mallia ja tietoa siitä, mikä on lähes kaikille autoilijoille hyvä, mutta kun ne on sisäistänyt, niin itse tekemisessä on koko ajan tilanteissa mukana eikä nuku tilanteiden piirteiden huomioonottamisen osalta. (Taitojen oppimisesta katso lahja- ja taityo-ohjeet Haaveammattiin-blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi alusta.)
Autjen äänissä on kai se täällä ettei ajeta kaavan mukaan suoraa viivaa tai ihan tiettyä nopeutta tarkkaan vaan nopeus elää tilanteen mukaan edes jonkin verran. Samoin moni on käytännön ammatissa, jolloin ei käytännön ajaminen ole kireää vaan osa siitä tavallisesta elämästä, josta yritetään elämän parantamiseksi tehdä hyvää, leppoisaa, muillekin hyvääja viihtyvyyttä tuovaa. Wrumm - mmm - hhh - mmm - sshhh - pöhh - ssshhh ääni häipyy"

Onni, tekemisentapa, elinympäristö

"Tikku siinä leimahdellen
loistaa hetken, sammuu virtaan.
Lempi sammuu joskus myöskin,
muisto jää vain elon pirtaan."
sanotaan laulussa.
Jäin miettimään, että noin vahvasti ja tervehenkisesti kokien on elämä rikasta ja onnellista, jotenkin täyttä. Mutta siinä on siis tukkijätkän työ luonto ympäristönään, luonnollinen fyysinen työ, seuraa, mielekäs käytännön kannalta, taitoa vaativa muttei pakkotahtinen. Ennen luulin, että tuollaista syntyy vain maalla tai mökillä, kenties metsäretkellä. Mutta maaseutukaupunkiin muutettuani olen saanut vaikutelman, että maanviljelijä on jotenkin apea ja kaupungissa jotenkin täyttä, luontokin läsnä ja käytännön aloja ammatteina. Voiko olla, etei tuota ideaalia tavoittaisikaan ihan maalta vaan jostakin,missä on sekä luontoa että ihmisiä ja paljon tekemisiä? Tekemisten luonnollinen rytmi on tärkeä ja se kysyy sekä luonnollista työnkuvaa että valinnanmahdollisuuksia. Täyteyden tunne liittyy eheisiin kokoanisuuksiin ja ihmisluonnon mukaisuuteen, mikä edellyttää mm tervehenkistä toimeliaisuutta, mielekästä tekemistä kukin omalla tavallaan, ei omaa tapaansa näytellen vaan itselleen hyvin sujuen, motivaationsa ja haaveidensa mukaan, tavoin, joihin on tuntein mieltynyt eikä edustussyistä. Olennaista on tavoittaa elämän eri puolien ilmiöt olennaisessa alkukantaisessa perusmuodossaan, muttei se ehkä olekaan traktorin ratissa vaan pikemminkin talkoissa, mummolassa, mökillä, omakotitalossa, harrastuksissa, liikunnan jaluonnon parissa. Lemmikkieläin tuntuu vaalivan näitä kuin keräilijä, villieläin löytää ne elämästään käytännössä. Kiva on työssä usein ollut jos tekee itse käytännössä jotakin kivaa ja työ tai sivistys tms ulkopuolinen tekijä kuten vaikka kesä tai luonto tai liikunnan ja terveiden elämäntapojne tuoma hyvä olo täydentää ne jotenkin hienosti. Ja se, ettei elämä tai tuo päivä jää siihen vaan jatkaa polveillen eteenpäin, näköpiiri ei rajoitu vaan elämänmahdollisuudet kasvavat ja taidot huimasti. Mutta että se siis vaatisi useampia ihmisiä, tekemisiä, luontoa, liikuntaa, mielekkyyttä.

Mökkeillessä askareet ovat yleensä viihtyisämpiä kuin kaupungissa. Jos vaikka lakaisee mökin kuistilta männynneulasia vähemmäksi, niin neulaset ovat nättejä, monimuotoisen näköisiä, ihan toisin kuin kaupungin roskat ja pöly. Mutta minulla oli joskus laminaattilattia, mäntyä muistaakseni, puun kuviot näkyivät isoissa viiluissa hienosti, niin siltä oli kiva lakaista ja se pitää puhtaana, ei ollekaan siten työlästä kuin muovimaton jaksaminen. Onko moni kaupunkijuttu, kuten vaikka siivous, sillä tavoin väärin sovitettu, ettei oikein kukaan jaksa sitä. Jos vain sovittaisi toisin, vaikkapa kodin laittamisen kivaksi, ja jotkut puitteet kuten vaikka laminaatti, jossa näkyvät puun oksankuviot, olisivat viihtyisästi, niin olisivatko silloin kaupunkiaskareet kevyemåiä kantaa ja elämä parempaa? Mitä kaikkea pitäisi muuttaa ja miten? Onko se kysymys esim. asuinpaiikakunnasta? Savonlinnassa osataan käytännön juttuja ja hienoa tyyliä hyvin,mutta Helsingissä osattiin terveitä elämäntapoja ja vapautta paremmin.

Tekemisen hengen vaikutuksesta lopputulokseen

Maalaamista harrastettuani olen törmäänyt kuin kummajaiseen siihen vanhaan tuttuun ilmiöön, että tekemisentapa vaikuttaa lopputulokseen paljon ja siis mm siihen, onnistuuko vai ei. Runoja, liikuntaa ja luontoa harrastaessani tuo oli tuttu juttu ja nyt maalaamisen ja uskonnon vinkkelistä kuin mielikuvitusta mutta ihme kyllä toimivaa. Eri ihmisillä, eläimillä ja elämäntilanteilla on eri tekemisentavat, esim. vuodenajoilla. Mitä kaikkea havaitsen, miten varmaan ja tarkkaan, mikä jää tokkuraan, minkä elämäntavan taitoja vaalin ja mitä en, mitä teen puhdilla ja mitä taas voimattomasti, mikä on tekemisteni rytmi ja kiinnostuneisuus, kunkinhetkinen kiehtoutuneisuuteni ja jaksavaisuuteni. "Kraah kraah räts", tuottaa eri tuloksen kuin, "hei jipii mä teen näitä". Tai, "yritetääs, katotaan miten nyt onnistun mutten oikein jaksais" tai "mitenköhän tää menee, oon ekakertalainen mutta tosi kiva olis näitä oppia, hienoja ovat olleet mitä olen nä'hnyt muiden tekevän". "Wrumm, wrumm, jaa wrum" tai "hip hips mitenköhän tää tarkkaan menee, kivaa puuhaa". Ym ym. Äsken bussiin tuli afrikkalainen, arabi tms nyloneissa tai ihan ilman housuja, vaikka on vasta huhtikuuna lkupuolisko ja eilen satoi lunta, oli jotenkin luottavainen, että hän kokeilee, miten näin menee (etenkin että, kuoleeko näin), mutta taisi olla se tropiikin huolimattomuutta, eri ilmastoon olisi tarvinnut eri tekemisentavan ja tarkkuuden, jollei olisi halunnut saada kuolemantautia. Jos jokin ei suju, niin pitäisi tarkistaa, tarvitaanko eri tekemisentapa, eri tilannekuva, eri elämäntapa, erilainen luonteenlaatu hyveineen arvoineen tekemisentapoinee,päibvän rytmeineen, tunne-elämineen, sosiaalisuuksineen, identiteetteineen ja edustavuuden määrineen. Tuollaiset jossain määrin tarttuvat sosiaalista kautta, voivat tuoda typeryyttä muillekin ja epäonnea, kun luottamusta rakentaa väärien seikkojen varaan. Toisaalta, jos on itsenäinen yksilö ja rakentaa omien hyvin osaamiensa taitojensa varaan, sanoutuen irti rikollisen siiresta huolimattomuudesta, niin voi aika lähelle tavallisia uomiaan yltäöä.

World is of love (a mechanical model)

"

World Is Of Love (a mechanical model)

World Is Of Love

All action is based on what works i.e. on what is healthy.
The healthy is what our nature guides us towards,
what we naturally feel love for.
So the world, all it’s dynamics,
is based on the healthy, which we love.
On a flowery language: “The World Is Of Love!”

A thought by Hannele Tervola

Say that all man-made things which are
1) fully functioning,
2) optimized for many purposes at the same time and
3)used rationally wisely in the light of one's whole picture of the world,
are "healthy".
Notice that we like strenght, protection, speed etc., so we mildly love the healthy artificial things too, and the ideally good we would love.
This way the above thought applies also in the modern world full of man-made artificialities.

This is also a social skill: to see the place of each thing in the healthy natural original ages old way of living. That is a little bit the same as the social role of a stupid person: "Here am I doing this thing that I am motivated toward naturally, like you too can see in yourself the natural inclination for this type of things." and so the other one is slightly amused and does something along the same lines but one's own version, kind of catches the tune of doing. And so for some minutes things run smoothly and everybody is happy. This is connected to learning about healthy natural ways of living on all areas of life: enjoyable motion, watching beauty, enjoying friendly conversations, doing nice things according to one's likings, caring for the major matters of the world, reacting emotionally to different things in life and in the world, etc.
Reading poems can teach one to see the beauty and harmony in life, kind of like this thought here."

http://healthilymoral.blogspot.fi/2011/08/world-is-of-love.html

Vain kiva työ kannattaa

http://tienraivaajat.blogspot.fi/2017/04/vain-kiva-tyo-kannattaa.html

"

Vain kiva työ kannattaa

Hyvälaatuinen objektiivinen ajattelu on pitkälti sama kuin rakenteet hahmottava maisemakatse.
Uuden oppimisessa on aito mielenkiinto aihepiiriin tärkeä: se avaa meidät huomaamaan paljon, vahvasti, selkeästi, syvälle mieleen painuen, arkijärjen ja koko maailmankuvan mukana ollen: ks. taito-ohje sivulla http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/tunteidenmukaisuus-tuo-lahjakkuutta-ja.html
Tästä jo näkee, että kiinnostavassa aiheessa hahmottaa enemmän ja paremmalla laadulla, on jaksavaisempikin, saa siis paljon enemmän työtä aikaan ja jaksaa työssään paremmin.
Vastaavasti tunteidenomaiset kiinnostuksenkohteet parantavat huomiota, vaikka olisivat vapaa-ajan aiheista, eli siis niitä myöten kulkien viisastuu, jos on kyllin tervehenkinen: ks. http://workandfreetime.blogspot.fi (ekan blogimerkinnän kirjalinkki käy aiheen läpi selkeämmin objektiivisesti) ja http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
Tästä näkee myös, että jos jokin ei kiinnosta, niin se yhtään pidempään tehtynä tylsyttää huomiota ja siis tyhmentääpaljon, tekee huonon työnlaadin ja tuo huonon työtehon. Sellaiset tehtävät ovat yleensä paremmin hoidettuja jonkin kiinnostavamman siivellä, esim. että kiva työ mutta 10min -1/2 tuntia lisäksi jonkin ei-niin-kiinnostavan lävitse kahlaamista, hyvästä lähestymostavasta tinkimättä."

Terveet tekemisentavat

Tämä blogi on näyttänyt painottuvan haaveiden saavuttamiseen tekemisessä. Mutta blogin aiheena olevista tunteista tekemisentpoihin liittyen olen kirjoittanut kirjoituksessani terveistä elämäntavoista ja tervehenkisistä tekemisentavoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html . Mutta se on niin pitkä, nyt jo yli 240 kappaletta, ettei sitä voi koipoida tähän.
Muttra kai voin kopioida tähän muutaman kohdan. Tuota linkkiä seuraamalla niitä löytää paljon enemmän.

"18.  Liikunnan tulisi olla reipasta ja vaihtelevaista, miellyttävää ja reippautta ja hyvää mielt'ä tuovaa.
"Tässä laatimani paljon onnellistuttava kaikille sopiva liikunnallisia lahjoja kasvattava ohje:
"Do not make plans about how to move but decide each second and each fraction of a second anew what right now feels like the best idea about where to move, how to move, in which style, in which attitude, in which mood, with how much eager interest and quickness resulting from that or relaxed awareness or emotionally motivated force,... So you change all the time, your plans change and you learn to pick each fraction of a second just the things that you like best right then to be your goalsetting right then in practice in your movements. So you feel happy and fulfilled. Be wary of boredom and habits."
(Suomennosyritelmä:
"Älä tee suunnitelmia siitä, miten liikkua, vaan päätä joka sekunti tai silmänräpäys uudelleen, mikä juuri silloin tuntuu parhaalta idealta siitä, minnepäin liikkua, millä tavalla liikkua, minkätyylisesti, millä asenteella, millä tunnevireellä, kuinka paljon innokasta kiinnostusta ja sen tuomaa nopeutta tai rentoutunutta tiedostavuutta tai tunnemotivaation tuomaa voimaa,... Kokemuksesi muuttuu koko ajan, elää hetkessä ja suunnitelmasi muuttuvat sen myöltä and opit poimimaan joka sekunti ja joka silmänräpäys juuri ne asiat joita parhaimpina juuri silloin pidät, poimimaan ne tavoitteiksesi liikkumisessasi juuri sillä hetkellä. Ja niin tunnet olosi onnelliseksi ja täyttymykselliseksi. Varo kyllästymistä ja tapoja.") 
Ehkä tusinan urautumattoman kokeilukerran tuoman kokemuksen myötä tämä liikkumistapaohje yleistyy elämänohjeeksi muille elämänaloille ja auttaa Sinua yltämään jatkuvasti parhaimpaasi, tai ainakin melkein. Et siis jää käytännön olosuhteittesi sanelemalle laatutasolle, vaan yllät haaveenasi olevaan tyylilajiin arjessasi.
 (Lisää onnellistuttavien elämäntapojen ohjeita blogissani http://happinesstipsblog.blogspot.com .)" Kokeile tämän ohjeen mukaan aluksi edes puoli minuuttia tai muutama minuutti liikunnanhaluisella tuulella ollessasi ja myöhemmin enemmän, niin saat uuden upean tervehenkisen harrastuksen ja kasvat monenlaisissa taidoissa saaden elämääsi tenhoavuutta lisää!
http://parantamisesta.blogspot.fi/2015/06/ohjeita-kovin-heikkokuntoisen-liikunnan.html"

"24. Et voi olla onnellinen elämällä puolikasta elämää olettaen toisten elävän puolestasi, vaan sinun on itse hankittava itsellesi onnellinen elämä elämällä täyttä elämää kokonaisena ihmisenä. Naisenkin elämään kuuluu jotakin reipasta, toimeliasta ja suoran elämänmakuista, ja miehen elämään jotakin tuntevaa, toisia huomioonottavaista ja ideaaleja käytännössä kunnioittavaa.
Se, minkä verran kutakin terveen elämän elementtiä tulee kullakin olla, on yksilön itsensä saatava valita sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä, kun tuo kokonaisuutena hyvän elämän. Ei puolisoltakaan tule odottaa täyttä yksialaisuutta, vaan olisi itse toteutettava omat haaveensa eikä kaadettava niitä puolison tai lasten niskaan."

"95. Työssä ja elämässämuutenkin olisi hyvä olla vaihtelua siinä, mikä on mitenkin kivaa ja mikä on mitenkin paljon tarpeen mukaan pakosta tehty, sen sijaan, että olisi kaavamaisesti jotakin samalla lailla koko ajan esim. siksi, että kivalta tuntunut motivoiva tavoite on muuttunut kaavamiseksi järjestelyksi tai tavaksi. On tärkeää, että tulee hetkiä, jolloin tuumi "hei tää on kivaa, tehdään näitä lisää" ja hetkiä, jolloin kiinnittää huomiota siihen, mikä on mitenkin tarpeen ja mistä voi luistaa, sillä muutoin elämänlaatu ja tekemisten laatu degeneroituvat ajan myötä kovin paljon huonommiksi."

"99. Asiat ja ihmiset tarvitsevat etäisyyttä. Sinun on lähestyttävä niitä uusin avoimin mielin, rojahtamatta niiden niskaan, käytettävä niitä ikään kuin assosiaatioiden lähteinä löytääksesi oman tiesi, hetki hetkeltä uusiutuvan. Silloin ne kipinöivät elämässäsi eivätkä dumppaa sinua muottiin, jossa ei ole tilaa omalle itsellesi tai oikealle näkemyksellisyydelle, tervehenkisyydelle. Tämä kysyy vapautta ja vapauden käytännön edellytys on hyvä moraali, esim. "Elä ja anna toisten elää"-ohjeen noudattaminen kaikessa.
Usein asiat ja ihmiset eivät ole täydellisiä. Joko on nähnyt paljon vaivaa saadakseen jotakin aikaan ja aikaansaannostensa vuoksi hän on esikuvana sinulle jossakin taidossa, mutta hän on yleensä joutunut luopumaan muusta saadakseen ammattitaitonsa tms, ja niin häneltä ei opi hyvää elämää ja vapautta. Siksi joutuu ottamaan esikuvistaan etäisyyttä kuin itse haaveineen olisi kovin hieno, näkemyksellinen ja elämänviisas, tervehenkinenkin, ja siksi rikkaammin hahmottava."

"103. Rakkauksia on hyvä olla elämässä, mutta arkea on usein parempi ohjata sen mukaan, mikä on kivaa eikä välttämättä rakasta, koska kiva juttu voi olla kiva tällä kertaa ja kohta taas voi vaihtaa mielensä tai ensi kerralla ei mutta sitten joskus taas kyllä sekä mielialojen että tekemisen hienoisten vaihteluiden ja muun elämän menojen mukaan. Eli voi tarttua hetkeen, ei ole sidottu kaavaan, ei epäonnistumisiin, mutta hyvät asiat voi vapaamuotoisesti sukkelasti poimia elämänsä parannukseksi ilman, että muusta elämästä tarvitsisi sen vuoksi tinkiä."

"108. Leikkisyys on työmäiseen tekemiseen luonteva, hyvää mieltä ja reippautta tuova kevennys, muttei sovi mässäilevän tai saamattoman tekemisentavan kanssa yhteen yhtä lailla hyvää mieltä tuovasti.
Työtä voi tehdä myös haaveammatissaan tai vapaa-ajallaan työmäisesti milloin mitäkin. Työmäisyys ei siis viittaa pakottamiseen vaan pikemminkin tunnollisuuteen, tekemisen tarpeeseen laiskottelun sijaan. Työmäisyydelle tyypillistä on, että tavoitellaan laatua eikä tehdä plörts mitä sattuu. Niinpä kevennys tuo lisää liikkumatilaa olla oman rytmin, omien mielipiteiden, oman tekemisentavan, omien arvojen, oman mielialan jne. mukainen ja niin paremman tekemisentavan, joka voi tuoda suuremman laadun."

"110. Joillakin miehillä on näkökulma kovin koulutuksen mukainen, yksioikoinen ja kapea, tilanteisiin mukautumaton, muuta elämää ymmärtämätön. Silloin olisi hyvä heidän varioida tekemisentapaansa ja lähestymistapaansa tervejärkisesti tilanteen mukaan: milloin on käytännönläheisyys paikallaan, milloin hyvä muisti, milloin koulutettu ajattelu, milloin arkijärki, liikunta, tunteet, mitä nyt sattuu olemaankaan tilanteeseen sopivaa lähestymistapaa. Samoin myös työtä tehdessä olisi hyvä huomioida muun elämän maisema ilmiöineen: sosiaalisina kontakteineen, tapahtumineen, matkoineen, lomanläheisyyksineen, jne. Niin saa harjaannutettua omaa arkijärkeään ja elämänymmärrystään.
Näin voi taitavampi puolestaan opetella varioimaan tietokoneen näppäimistöllä kirjoittamisen rytmiä, niin on jotenkin mukavampi olo ja ääni on kivempi, muihin tekemisiin ja oman näkemyksen kuunteluun paremmin sovitettu."

"111. Omassa ja tuttujeni elämässä olen huomannut, että elämänlaadun kannalta on kamalan tärkeää, että työ, harrastukset ja opinnot ovat itsetarkoituksia ja tekemisenä kiehtovia eivätkä vain rahan tai tavan tai toisten neuvon tai pakon vuoksi tehtyjä."

Miten valitsemme oman tiemme

Lainaus blogistani http://eraopasaihe.blogspot.fi/2017/03/metsan-henki-puun-viisaus-ja-elioiden.html

"

Metsän henki, puun viisaus ja eliöiden kehitys

Nuorempana olin kiinnostunut lahjakkuuksien ja taitojen oppimisesta omin päin ja matkimalla, sekä runoista. Niistä opin näkökulman vaikutuksesta havaintoihin ja miten se tuo taidot ja lahjakkuudet: havainnoissa painottuvat tietyt asiat, niin kuin vaikka jonkun tekijän runoissa tai siinä, mit' elämäntaitoja jotkut hienot maalaukset kommunikoivat. Runoista oppii, että maisemassa voi vaeltaa omalla tyylillään, nähden maiseman omalla tavallaan, vaikka se pääpiirteissään olisi sama kuin muilla. Samoin niistä oppii, että muiden katsantokantoja voi oppia, ja sitä myöten heidän elämäntaitojaan ja lahjakkuuksiaan. Niinpä metsämaisemankin voi nähdä monella tapaa, ja jotkut niistä ovat kovin kauniita ja viisaita, ja toisissa vain kuvastuu katsojen senhetkinen elämän arki tai jokin elämän iso tekijä. Eräopaskurssilla opin jostakin kerran katsomaan puita niin, että ne olivat kovin näyttäviä ja elämänviisaitakin kai. Se oli lappalaisista eräoppaista kun oli juuri ollut jotakin mainintaa. Sitä sitten vaalin ja opin minäkin kuukausien ja vuosien harjoittelun myötä näkemään puut niin näyttävinä. Myöhemmin Savonlinnassa harrastun maalausta ja hyviä maalausaiheita etsiessäni kiinniytin huomiota eri näkökulmiin, tunnelmiin metsikössä, niiden elämänviisauteen ja pikkulintujen elämänpiiriin asuinympäristössäni. Niinpä opin, että metsikön visuaalista puolta ja tunnelmaa voi lähestyä monella tapaa ja nähdä metsikön ikään kuin kaikuna lähestymistavallaan, ja jos kulkee jonkun pertässä tai näkee jonkun kulkemassa, niin hetken aikaa on itselläänkin hänen tunnelmaistaan ympäristöään ainaklin hiukan tai jonkin verran. Mutta koiriani harrastaessani ne ovat tuntuneet tuumivan, että luonto nappaa jonkin idean, mikä on ilmassa. Että ihmiset ovat iso valtatekijä eläimille, nuoren poikasen silmissä kamalan vakuuttavia iäkkyydessään ja ajattelussaan. Pentu tai poikanen ikään kuin sukeltaa vanhempien ihmisten ja eläinyksilöiden näkökulmiin ollen milloin mitenkin viisas tai typerä, ja vasta ajan myötä koostaa niistä sitten oman persoonallisuutensa mukaisen omia arvostuksiaan kuvastelevan kirjon: millainen yksilö haluaisi olla. Niin tuumivat koirani myös, että hyönteisten toukat mm valitsevat värinsä ja jos jossakin on ihmisillä paljon tilausta tietynvärisille eläimille tai tietyntyylisille hyönteisille, niin sellaiset hyönteiset tulevat juuri niitä morjestamaan, niin kuin vaikka aiemmin kun kotimme lähellä oli niittyä ja aika vieressä asui nuori tyttö koulun ekoilla luokilla, niin pihalla tuli lähelleni lohikäärmeen tuulinen vihreä tosi jännän näköinen hyönteinen. Mie en sit tiedä, mutta kun säitä mietin, niin tuntuvatko ne erilaisilta eri ihmisille, ovatko erilaisia, voiko luontokin siten olla erilainen, erilaisen elämäntien, lähestymistavan ja arvot valitsemalla ihmisyksilö löytää erilaisen luontosuhteen ja näkökulman pihapiiriinsä? Kalevalan alkua kun viime sykynä luin, niin siitä tuli ihan erilainen näkökulma puustoon ikkunani edessä, paljon kiehtovampi, ja niin valitsin nuo kohdat ikkunan luona tavallisikseni, jotta säilyttäisin tuota viisautta elämässäni.

"

Hirsirakentamisesta

Katso http://eraopasaihe.blogspot.fi/2017/02/hirsirakentamisesta.html

Tässä tuo sivu:

"

Hirsirakentamisesta

Luin joskus teininä tai varhaisteininä seikkailuromaanin Erämaan kasvatti, missä

päähenkilö samoili Suomen metsissä ja rakensi mm itselleen hirsimökin omin voimin.

Pidin romaanista kovin ja se opetti mm ihailemaan syksyn lehtien värejä.
Muistelen, että kirjassa päähenkilö nosti mökin hirret paikoilleen vinssillä, mutta

näin jälkikäteen ajattelen, että sellainenhan on nykertämistä, kirjailijan

asenteella tehtyä, miten hän muka silloin olisi saanut mökin valmiiksi? Kirjailija

on varmaankin kuunnellut muiden juttuja eikä uskonut, että omin hartiavoimin

nostivat hirret paikoilleen. Sillä silloin käyttää ronskisti voimia ja on kätevä ja

nopealiikkeinen samaan aikaan, isolla tunnemotivaatiolla mökkiään rakentaessaan ja

saa siitä voimia, puhtia. Ja silloin ison lyhyen nostoponnistuksen jälkeen vain

kirveellä raks raks lovia hirsiin, kevyempää työtä mutta sitäkin voimalla ja

kätevyydellä ja silmällä, että mikä olisi kiva, hyvä asua ja tunteidenmukainen,

mökiksi hyvä. Ja niin olisi hyvät voimat käytössä ja koko ajan taju, että miten

paljon milloinkin jaksaa, olisi tauotkin oikeaan aikaan."

Miten valita jätettävät puut hakkuussa

http://puidenkaatamisesta.blogspot.fi

"
Kaltaten vai kukoistaen, metsänhakkuista, rakentamisesta yms

Luen Gary Snyderin runokirjaa Kilpikonnasaari ja siinä on myös runo aiheesta Kulotus: intiaaneilla oli kuulemma tapana polttaa pensaikko joka vuosi mutta latvoihin ei tuli yltänyt. Kulotuksissa kuolee hyönteisiä, kai linnunpesiä ja kenties pikkujyrsijöitä, ainakin menettävät kotinsa ja aluskasvillisuutta kai kuolee paljon. Onko tuon puolustaminen vähän kuin akateemisten teot usein: oma osaamattomuus jättä jonkin olennaisen suuren osan suojatta, tai montakin isoa aluetta, ja toisaalta joitakin yksittäisiä asioita ja mielekkyyksiä tulee vaalittua. Siinä on jotakin avohakkuun mentaliteettia: yksittäinen teoriaperspektiivi on jyrännyt alleen hienon mesikön. Valinnoissa tarvittaisiin enemmän taitoa ja enemmän tasapainoilutaitoa, ja enemmän ymmärrystä oman lähestymistavan vaikutuksista, mm väsymyksen vaikutuksista.
Onnistunut tulos on jotakin sellaista kuin ettö nyt vaalin tätä, minkä tiedän olevan ikiaikainen hyvä asia, vaalin jotakin elinvoimaista, eheää, sinällään voimakasta, kantavaa, uudistumiskykyistä, versovaa.
Se ei tule siitä, että tulen ruutupäällä, että aha tähän piti tehdä se ja se, no tehdäöänpä. Vaan tarvitsee tiedostaa omaa lähestymistapaansa. Metsikkö ja metsikön reunamat, yksittäiset siemenpuut ja vehreät kaunistukset muodstavat polveilevan kokoanisuuden, jonka eri osia katsellessa tulee mieleen eri asioita. Jos tähän jättää tuon ryppään puita ja taimia, niin tuleeko eheä, hyväätekevä ilmapiiri alueelle. Jos jätän reunaan tuon nuoren puun, niin ehdottaako se, että sitten jätän reunaan polbveillen myös muutaman muun samanlajisen tai muuten kivasti yhteensopivan puun tai taimen. Kun kuljen tästä nyt, hyvänä päivänäni, eheänä, niin nouseeko mieleeni kuva kauniista maisemasta: muutama suuri puu, muutama pensasmainen pihlaja tai koivuntaimikko, polveilevat maastonmuodot viehätyksineen, millainen olisi kiva maisema, hyvä kulkea, ymmärryksellä laadittu, hyvä elämän kannalta ja eläimille, entä tuleville puille yms?"

Puuveistoksista

Tuollaisen kirjoittelin http://akvarelliblogini.blogspot.fi/2017/01/puun-veistamisesta.html lastujen vuolemisesta.

Tässä tuo teksti:

"Puun veistämisestä

Puuveistoksista tuli mieleeni, että tein joskus nettihaun "puuveistoksia" tms ja lysin mm aivan upean majavataulun, jolla oli hintaakin niin vähän, ettei sitä kehdannut ostaa.
Niin nyt tuli mieleeni, että jos lastujen vuolemisen tapaan veistäisi kuvioita puusta ja ottaisi mallia maahan varisseesta männyn punaruskean kaarnan palasesta, jolla on jokin kaarevareunainen hahmo, niin oppisiko silloin puun muotojen mallin myötä veistämään hienoja hahmoja, vaikkapa tauluksi, vähän kuin luonnon mallin mukaan, jotenkin hersyvämmin hahmot, taitavammin veistäen?
Oikeastaan en tarkoita mielikuvituksen lisäämistä, vaikka sitäkin vähäsen, vaan sitä, että jotakin eläinhahmoa tms veistäessään, tai aluksi ihan vain koristeellisia lastuja vuollessaan, olisi jokin turkin rytmi, hahmon muoto, tunnelma, rytmi, rakenne, tuntu,... luontevampi, luonnollisempi, hienompi, näyttävä, tunteikas, viisas,...
...kuin runo, kuin laulu, kuin luontonäkymä!"

* * *

4.5.2018   Vilkaisin kirjastosta lainaamaani Joel Nokelaisen kirjaa Opi vuolemaan, ja lieneekö johtunut siitä, että näytin sitä liian lösölle koiralleni, vai siitä, että moni koululainen vuolee, mutta kirjan alkupään silmääni osuneet kuvat vuolluista kepeistä näyttivät tikuiksi jyrsityiltä, mikä toi mieleeni, että moinen on koulun vaikutus, mutta voiko sittenkin olla, että pojat ottavat mallia isistään ja nämä taas eivät ole moneen vuoteen paljoa vuolleet, ja niin he miettivät, miten käsityönopettaja kouluaikoina tai jokin kirja neuvoi vuolemisesta, sen sijaan, että työväenopiston kurssin tapaan, käsityön tekemisen mahdolliusuus huojennuksena työlle, keskittyisivät, että tässä teen käsin, näin syntyy puuesine (ei vahingossa vääräkohta vaan selkeä mielikuva, selkeä työohje kuvana mielessä ja aistit auki, kiinnostus omin käsin tekemiseen),jota vuolen, sahaan yms. Pitäisikö puut myös säilyttää kosteammassa ennen työstämistä? Ihan märkä ei kai ole hyvä, koska märkä iho vaurtioituu herkästi.

Työssään kehittymisestä

Katso kirjoitelmani http://nopeaoppisuus.blogspot.com/2017/01/12-tyossaan-kehtitymisesta.html Haaveammattiin-blogissani.

Tässä tuo lainaus:
"Työssään kehtitymisestä

Kirjoitin tällaisen kirjoitelman kauppiaan työstä, mutten sitä niin tunne. Ehkä se sopisi yhtä lailla muihinkin ammatteihin työssään kehittymisen ohjeeksi?

"Suurissa marketeissa on paitsi vaihtuvuus suuri, myös ainakin osalla henkilökuntaa enemmän ammattitaitoa ja omistautumista työlleen kuin pienissä kaupoissa. Mitä siis tulisi pienen kaupan kauppiaaksi ryhtyvällä olla taitoja lisäksi, pelkän yrittämisen ja kauppiaana toimimisen perustaitojen lisäksi? Koulunpenkillä ei opita käytännön tekemistä, vaikka se yhtenä tavoitteena onkin. Koulussa syntyy urautunut työntekotapa, jolla ei löydä monia ratkaisuja, monia tekemisentapoja ja vaihtelevaa rytmiä tilanteen mukaan, mutta jonka sivistyksellä ja terveen järjen, kokonaiskuvallisuuden ja terveiden elämnäntapojen sekä tervehenklisyyden osaamisella voi nousta monien lyhytnäköisyydestä johtuvien ongelmien ylitse.
Jos pitää lemmikkieläimistä ja hankkii vaikkapa linnun, niin se on yksi askare: hankitaan tarvikkeita, tutustutaan lintuihin, löydetään sopivantyyppinen, ruokitaan ja laitetaan olot sille hyviksi, seurataan sen elämää ja osallistutaan sosiaalisesti. Vastaavasti esim. hiihtoretki kotona lämmittelyineen on yksi kokonaisuus. Kokonaisuusdet ovat erihenkisiä, kukin omantyyppisensä, ihan arkijärkisesti käsitettävästi eikä jotenkin puppulokeroon kuuluen. Vastaavasti kauppiaan työn hyvälaatuisuus ei synny putkimaisesta kaikkea työssään samalla tavalla kohtelemalla vaan ymmärtämällä elämän ilmiöitä, sukeltamalla niiden maailmoihin, olla kiinnostunut kaikenlaisesta työhön liittyvästä kuin nuor, joka jnoaa kokemuksia, tai vähän vanhempi, joka kaipaa virikkeitä, uusia maailmoita joihin sukeltaa, tai niin kuin vanha joka haluaa ymmärtää työnsä paikkaa maailmassa, tehdä elämää hyväksi monenlaisille työssään tapaamille asiakkaille. Niin joka työtehtävällä on oma rytminsä, omat tärkeät asiansa, oma henkensä, oam motivaationsa, ja kaupan kokonaisuus koostuu kaikista niistä."

* * *

Kaupoista kanssa tuollainen kirjoitelmani http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/11/saonlinnassa-kivasti-pidettyja-kauppoja.html

Rahoista http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2017/01/rahapuu.html 

"

Ompeleminen

Ompelu 
   Vaatteiden ompelu ilman kaavoja
   Millä kohden, miten mittasuhteet, yms
   Kangasostoksilla
   Lahjojen ja taitojen oppimisesta
   Virheiden korjaamisesta ym ongelmakohtien ylittämisestä
   Esikuvista ompelun taidossa

Ompelukone 
   Lankojen laittaminen ompelukoneeseen
   Langan pujottaminen neulansilmään
   Alalangan laittaminen
   Puolaaminen
   Neulan vaihtaminen
   Napinläven ompeleminen

Vaatteiden tyyli- ja tekemisentapavalinnoista
   Pukeutumisvalinnoista ja vapaudesta
   Lainauksia
   Tekemisen meininki
   Vaatteen edustavuudesta
   Verhojen ompelu
   Ompelujälki ja sujuvuus
   Mieliala ja liikunta
   Aikatauluttamisen vaaroista
   Kutomiseen verrattuna

Tilkkutäkkini
Laulava ompelijatar
Housujen ompelemisesta
Verhot
Ompelujälki, ompelutyön tulos
Parin löytämisestä, laihduttamisesta, yms
Hiha
Kirjonta
Housujen kaavan tekemisestä
Langan väri vaikuttaa kankaan ilmeeseen
Neuloskankaan ompelusta
Ompelukoneen äänen hiljentäminen
Kolme hamemallia


 
* * *


Tuli tuosta neulomisesta kirjoitettua kovin monta ohjetta, joista jotkut voivat olla ihan hyödyllisiä. Niinpä, kun olen hyvä opettamaan, kirjoitan joitakin ompeluyohjeitakin.

* * *

Ompelu

Vaatteiden ompelu ilman kaavoja
Paras ompeluohjeeni lienee http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html  eli miten oppia helposti ompelemaan vaatteita ilman kaavoja, haaveensa oppaanaan.
14.10.2018   Lainaan tuon ohjeen tähän, jottei vain jää lukematta hyvä ohje:

"Opi ompelemaan vaatteita ilman kaavoja, ihan vain haaveesi oppainasi, helppo ohje

En ole taitava ompelemaan, mutta tästä olen tuntunut saavan langanpäästä kiinni.
Eli kun olen halunnut ommella vaatteen itselleni, olen ottanut lähtökohdaksi joko jonkin sopivanmallisen vaatteen, joka minulla jo on, tai sitten vanhan osaamiseni hameista tms.
Olen miettinyt, minkätyylisen vaatteen haluan, ja valinnut kankaan(t) sen mukaan. Sitten kun minulla on kangas pestynä, niin olen sen värien, kuvioiden ja tunnun perusteella etsinyt sopivaa vaikutelmaa, sekä kankaita hajamielisesti tuijotellen että peilin edessä lyhyesti oikeaa vaikutelmaa hakien.
Silloin olen saanut selville, millainen uusi vaate olisi vanhan vaatteen malliin nähden, esim. väljempi tai ihonmyötäisempi. Vanhasta vaatteesta olen saanut perusmuodon ja mitat, joihin olen lisännyt väljyyttä tai vartalonmyötäisyyttä sekä muuttanut pituuksia kokemuksellisesti selkeään hahmottuvilla mitoilla: vaaksa, kämmenenleveys, kahden sormen leveys, puolen sormen leveys, tms, enkä senttimetrimitoilla, niin olen paremmin ollut koko ajan kärryillä siitä, mitä teen ja miksi, enkä ole voinut sotkea mittoja muiksi luvuiksi, ja mitat ovat olleet yleishahmon tukena kasvattaen ompelutaitoani sen sijaan, että olisivat olleet senttimetrisekamelska ja aina vain uudelleen mitattavat.
Sitten olen leikannut kappaleet saumanvaroineen ja ommellut peruslinjat. Sitten olen sovittanut peilin edessä ja koettanut kangasta liikuttamalla löytää oikeaa hahmoa yksityiskohdille, ja kun se joskus jonakin hetkenä on ollut kivantunnelmainen, niin fiksannut kankaan asennon siihen ja sormenleveyksin tms tai kiinni pitämällä tai jopa harsimalla jättänyt tyyliseikat paikoilleen niin kuin kiva on, ja ommellut sitten niin.

* * *
(Tuossa nuo kokemukselliset mitat ovat siksi tärkeitä, että ne ovat samalla kielellä kuin haaveet siitä, millaisen vaatteen ompelisi, ja niin mitta ei häiritse mielikuvaa siitä, minkälaisen ja minkähenkisen linjan ompelisi ja miten kangas kivalla tavalla asettuisi. Eli ei tule summittaista suttua jälkeä tyyliin "en mä tiiä", vaan haavemielikuva ompelun ohjeena tehtyjä käytännön ratkaisuja, joissa jo osattu ja vielä mietittäväksi jäänyt erottuvat selvästi, ja uudet ratkaistavat kohdat kai ratkeavat samantapaisella tekemisentavalla kuin vanhat onnistuneet, ja niin oppii joka kerran uutta ja osaa vanhan kunnolla. Tai niin ainakin oli tätä ohjetta laatiessani ideanani. Haaveilu on siis tässä edellytys vaatteen muodon, näön, tunnun, tunnelman ja käytännön piirteiden hahmottumiselle ja ompelun ohje siinä, missä kaava ennen.
Mitan ja hahmon mittasuhteiden löytymistä helpottaa vertaaminen vanhaan vaatteeseen, josta näkee sekä millainen se on päällä ja mitä muutoksia siihen nähden tulisi tehdä (esim. kankaan erilaisuuden vaatiman eri tyylin vuoksi) ja siitä saa kaavat kangaskappaleille, kun ottaa tekemänsä variaatiot huomioon.)"





Millä kohden, miten mittasuhteet, yms
Tuossa on apua tunteenoamisten oikeaanosuvuuden mielikuvien seuraamisesta, mistä ohjeeni http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/04/ruuanlaitosta.html


Kangasostoksilla
Myös kangasostoksilla voisi olla iloa ostoksissa onnistumisen ohjeestani: älä mieti tarkkaan, mitä ostaisit vaan summittain ja oikeantyyppinenja tartu sitten lupaaviin tilaisuuksiin, jolleivät ne ole liian kalliita tai jotenkin epävarmoja ompelun onnistumisen kannalta.  http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2016/11/ostoksissa-onnistumisesta.html


Lahjojen ja taitojen oppimisesta
Katso lahjakkuuden oppimisesta Haaveammattiin-blogini ohje  http://nopeaoppisuus.blogspot.fi/2011/03/haaveammattiin.html
ja taitojen oppimisesta  http://nopeaoppisuus.blogspot.fi/2011/03/miten-oppia-kaikki-kerralla.html .

 
Virheiden korjaamisesta ym ongelmakohtien ylittämisestä
(Lsainaus tämän saman blogin kohdasta neulominen)
"Virheiden välttämisessä on tärkeää huomata, että jotkin asiat vievät paljon enemmän aikaa kuin toiset ja vaativat oman rauhansa. Suunnittelu on sellainen. Samoin oikean kohdan ja oikean tekotavan arviointi. Liikunnallinen ihminen satsaa liikuntaa joka hetki kenties tuhat kertaa enemmän kuin lahjaton, ja pärjää siksi paremmin. Jos haluat jostakin ongelmakohdasta yli, pidä tauko, tuuleta, haukkaa raitista ilmaa, syö jotakin, kenties hedelmää tms, lepää ja tee muuta välillä. Muodosta kuva tavoitteistasi, ihanteistasi käsin, ei kaavamaisesti. Kerää käytännön taitojasi tueksesi ja jonkinlaista tunteenomaista touchia sekä opetussilmää, jota voit soveltaa itseesi. Palaa niihin kohtiin, jotka onnistuivat ja etsi hyviä tekemisentapoja ja tarvitsemasi jaksavaisuuden minimimäärä. Yritä uudelleen haaveitasi pitkin ja hyvällä käytännön laadulla. Älä kopioi vanhoja epäonnistumisiasi ja takeltelujen näkökulmia. Mieti ideaalista käsin, mikä olisi hyvä tapa ratkaista ongelmat. "

Yleensä kai ommellessa virheitä tulee jos ongelmakohtaan ei keskity hyvällä tavalla, mieluusti jo hiukan etukäteen lähestymisvaiheessa. Hankalassa kohdassa tarvitaan laajempi huomio, joka sisältää eri tekemisentapavaihtoehtoja ja eri valintojen mahdollisuuksia sekä hyvin rullaavan perustekemisentavan ja mielenvireen ompelussa.
Vire ei saisi siis olla jumiutunut, urautunut, koska silloin ongelmakohtiin tulee helposti virheitä, vaan pitäisi olla varaa satsata enemmän hankalissa kohdissa: Katsotaas, miten tästä nyt hyvällä tavalla pääsen ylitse.
Ompelujäljessä lienee samantapainen juttu: ei ole vain ompelua että koneella eteenpäin, vaan se on yksi ompelemisen osatekijä ja säädöt, valinnat, tauot, vaatteen sovittaminen ja nättien linjoejn miettiminen ovat muita elemettejä, joille myös on varattava aikaa ja energiaa. Eli ompelu ei etene tasaista uraa, vaan vain jotkin kohdat ovat sellaista ompelua, jonka jo hyvin osaa, ja toiset ovat sitten vaatteen miettimistä, ompelutaidossa kehtitymistä, hankalien kohtien ratkaisemista energisesti, haaveilemista että millaisena vaate olisi juuri kiva, yms.


Esikuvista ompelun taidossa
Taitavalta ja paljon samoja vaatteita ommelleelta nuo miettimisvaiheet ja haaveilukin jäävät vähemmälle, ja niin taitavasta mallia ottaessa ei opi tsemppiä, ei opi vaikeuksien ylitse nousemista eikä kai monesta eri tekemisentavasta valitsemista. Harrastelija olisi siksi parempi malli ompelussa kuin ammattilainen. Ammattilaiselta voisi katsoa, mitä mm pitäisi osata, muttei sitä, miten sen itse saa hyvin tehtyä.

"Vaihdoin vanhaan talvitakkiinirikki menneen vetoketjun tilalle uuden. Työ jäi vetoketjutta lojumaan kuukausiksi tai vuosiksi. Nyt sitten kierrätysompelussa taitavista ja takin alkuperäisestä ompelujäljestä mallia ottaen ompelin vetoketjun kiinni jotenkin vain ja voi että miten paljon huonompaa ompelujälkeä tuli kuin oma tavalliseni! Ammattiompelijat ovat kai uupuneita, työlästyneitä, joten he eivät ompele ompeluharrastuneen tapaan mielenkiinnosta ompelua ja oman jäljen tuottamista kohtaan, vaan silittävät käänteet, kiinnittävät kappaleet nuppineuloin ja ompelevat aivottomasti suoran linja johonkin reunan viereen vaan. Eli omin päin itselle tai kioille ihmisille ommellessa tulisi kivempi jälki ja parempi taiuto mutta kokemusta toki on vähemmän." (http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/01/kirpparivaatteiden-ym-muokkaamisesta.html)


* * *

Ompelukone


Lankojen laittaminen ompelukoneeseen
Lapsena kun minulle tätä neuvottiin, niin tuloksena oli sekamelska, lanka meni ties minne. Olivatko edes ohjeet oikein?
Lankarulla laitetaan lankatelineeseen, joka on koneen päällä, ja kiinnitetään stopparilla niin, että se voi pyöriä vapasti muttei sentään sinkoile sinne tänne.
(Yksinäinen langanohjain jossakin oikealla koneen päällä liittyy puolaamiseen, ei lankojen käyttöön ompelussa. Samaan tarkoitukseen voi liittyä myös jokin langanohjain sillä suunnalla, minne lanka tavallisesti ommellessa lähtee.)
Lankarullalta lanka lähtee vasemmalle koneessa olevien kahden pystysuoran raon viereen,missä on langanohjain, joka auttaa lankaa vaihtamaan suuntaa vaakasuorasta viereiseen rakoon.
Samoilla tienoin on kai langan kireyden säätö, mistä langan kuuluu myös kulkea läpi, niin ompelujäljestä tulee tasaista, mutta omassa koneessani ne ovat samassa tuon langanohjaimen kanssa.
Lanka menee lähempää rakoa alas ja sen vasemmalla puolella olevaa siihen yhteydessä olevaa rokoa ylös.
Vasemmanpuoleisessa raossa kulkee ommellessa ylös alas metallilenksu tms, jota ja neulaa, voi liikuttaa kääntöpyörästä koneen oikealla puolen päädyssä. Käännä metalli ylös niin, että voit vetämällä pujottaa langan siihen oikealta vasemmalle kulkien.
Sitten lanka tulee samaa rakoa alas, suorista lanka.
Raon alaosasta lanka kulkee neulan tyvessä olevaan lenksukkaan tms, johon langan saa takaa eteenpäin vetämällä.
Tuosta lenkusukasta lenka kulkee suorassa neulaan ja siitä neulan silmän läpi edestä taakse. Vedä langasta, kun olet saanut sen neulansilmän läpi, jottei se neulan tai metallisen ylös alas kulkevan langanohjaimen liikkuessa karkaa takaisin pois neulasta. Jos neula on hankalalla korkeudella, käännä koneen oikean sivun kääntöpyörästä neula sopivalle korkeudelle.


Langan pujottaminen neulansilmään 
Joskus langan pujottaminen neulansilmään tuottaa ongelmai ja joskus taas ei. Tässä muutama huomioitava seikka.
Langanpään on oltava ihan suoraan katki, esim. terävillä saksilla katkaistu. Siinä ei saa olla yhtään haituvaa, joka ohjaisi sen sivuun neulansilmästä.
Langanpään voi kostuttaa ja kiertää sormin niin, että se varmasti on suora ja ehkä vähän jämäkämpi.
Lankaa ei näe niin hyvin teoreettisessa ajattelu moodissa, että tässäpä laitan lankaa neulansilmään. Vaan käytännön tekemisestä kiinnostuneena: kylläpä käsityöt ovat kiehtovia, miten monimuotoisen näköistä jo tälainenkin kuin langan laittaminen neulansilmään.
Ote langanpäästä saisi olla symmetrinen tasapainoinen eikä toispuolinen niin, että langanpää joutuu vinoon sivulle pujotussuunnasta. Saati sitten niin vino ote, että langanpään suunta vaihtelee milloin mitenkin sivulle ottaan puristusvoiman mukaan.
Pujottavaan käteen saa vakautta pitämällä toisella kädellä kiinni jostakin neulan tienoilta, niin on etäisyysarvioinneissa yms tarkempi.
Katseleminen sujuu parhaiten arkijärkisillä katselemisesta pitävillä silmillä, eikä silloin välttämättä katsota ihan läheltä vaan mukavalta hyvin sujuvalta etäisyydeltä. Ihan läheltä katseleminen tuo kömpelyyttä sormiin, kun käsivarret eivät ole näkökentässä.
Hyvä suunta, kohti seulaa oikealta kohden ihan surassa ja toisella käden pinsettiotteella neulan takaa: sainko langan neulensilmästä läpi, saattaa muutamalla hyvällä tavalla tehdyllä yrityskerralla tuottaa tulosta, vaikka ei näkisikään tarkkaan, että millä kohden lanka nyt on.
Jos jätät langanpäätä sormien välistä näkiviin vain vajan sentin, ja pidät langanpään suorassa käteen nähden, niin ohjaamalla käden sormien välisen raon lankoineen neulaa kohden saat lanjan aika tarkkaa neulansilmään, eikä tarvitse nähdä niin tarkkaan joka kerran. Sitten vain toisen käden pinsettiotteella ote langasta neulansilmän toisella puolen ja eka käden ote irti. Mutta tässä trarvitsee suoristaa langanpää joka yrityksen välillä sillä neula tönii sen vinoon, jollei lanka mene läpi.
Hyvässä valossa näkee parhaiten. Parasta on ommella päuivänvalon aikaan niin, että näkee ikkunan valossa jo hyvin. Ompelukoneessa  on kohdevalo neulan luona ja siinä on tarkoitus olla hyvä valo. Palaneen lampun tilalle saa kai uuden ompelukoneliikkeestä.
Jos saat langan neulansilmän läpi, vedä langanpäästä lanka pitkäksi, niin se ei karkaa takaisin, kun käännyt, vedät jostakin tai neula liikkuu.


Alalangan laittaminen
Neulan kohdan alla on alalangan kotelo, jonka saa auki, kun ottaa irti koneen ompelutason levennyksen ja avaa luukun koneen etupuolella aika lähellä neulaa. Onkalon keskellä on pyöreähkö kotelo puolalle, jonka saa irti avaamalla läpän sen sivussa.
Puolakotelon seinässä on aukko, jonka toisessa päädyssä osin peitossa on rako langan pujottamista varten.
Laita puola puolakoteloon niin päin,että lankaa vetäessä se osuu juuri tuohon päätyyn. Pujota langanpää, joka saa olla esim. 10cm, kotelon reunassa olevasta raosta ja vedä se kiristämällä kotelon seinän kulkuaukkoon.
Sitten laita kotelo taas paikoilleen läppää hiukan avaten.
Jos ylälanka on jo laitettu, nosta paininjalka ylös ja käännä koneen vääntöpyörästä neula alas ja taas ylös. Kokeile etsiä kohta, jossa vapaasta langanpäästä vetämällä nousee ylälanka neulan alla olevasta raosta ja vetää mukanaan alalangan.
Huitaise varovasti (neulaa varoen) jollakin esineellä, esim. saksilla, paininjalan alta edestä taaksepäin niin, että saat molemmat langat paininjalan taa.
Sulje luukku koneen etupuolella ja kiinnitä ompelutason levennys taklaisin.
   Valitse ommel: suora, siksak, tms (ompelukoneen etusivulla oikealla olevasta säätövalikosta). (Ja kenties ompeleen leveys ja joskus pituuskin omista säätönupeistaan).
Nyt voit aloittaa ompelun.


Puolaaminen
Alalankaa säilytetään pienellä lankarullalla eli puolalla, aina samanlaisella ja pienellä, koska ompelulangan täytyy päästä kiertämään sen ympäri. Jos puola on tyhjä tai tarvitaan toisenväristä lankaa, keritään puolalle lankaa ompelussa käytettävästä lankarullasta, eli puolataan.
Puolatessa lankarulla tavallisessa telineessään ja tyhjä tai osin tyhjä puola koneen oikealla puolen ylhäällä olevassa tapissa.
Lanka kulkee lankarullalta vasemmalle langanohjaimeen, siitä puolausta varten olevaan langankireyttä säätelevään langanohjaimeen samoilla tienoin lähempänä koneen etupuolta, ja siitä puolalle: ota puola käteesi ja pujota lanka puolan sisäpuolelta sen sivun reiästä ulos. Laita sitten puola paikoilleen ja pidä langanpäästä kiinni.
On tärkeää napsauttaa puola kyllin syvälle tappiin, jotta tapin metallilanka tms saa puolan pyörimään tapin mukana ja että lanka ei keriydy puolan sijasta puolaustapin ympärille ja ettei puola lennähdä pois tapista kesken puolauksen.
Jos puolan tapissa on jokin suljin, tai tappi liikku paikoilleen, tai jos koneen oikeassa sivussa olevan vääntöpyörän sisus loksahtaa eri asentoon puolausta varten, niin sulje ne puolausasentoon. Silloin neula ei liiku ompelukoneen vääntöpyörää kääntäessä tai kaasupoljinta painaessa.
Paina kaasupolkimesta vauhtia, niin kone puolaa. Säätele polkimella puolausnopeutta. Pidä aluksi lyhyestä langanpäästä kiinni, jottei lanka pääse irti. Huolehdi etenkin alussa myös, ettei lankarullalata puolaan kulkeva lanka tartu mihinkään tai mene sotkuun.
Etenkin kai aloittaessa voi lanka lähteä rullautumaan puolaustapin eikä puolan ympärille, milloin pitää nostaa heti jalka polkimelta, kääntää puolaustappi tavalliseen paikkaansa tms pois lukituksesta ja irrottaa puola. sitten vedät langasta joko puolan luota ylöspäin tai lankarullalta tulevasta langasta niin että tappi lähtee (aika raskaasti) pyörimään takaisinpäin. Yllensä lankaa ei tarvitse katkaista vaan riittää, että on ensi kerralla tarkempi. Mutta jos sotku on paha, niin langan joutuu katkaisemaan ja setvimään irti ja ehkä aloittamaan puolaamisen alusta.
Puolata pitäisi tasaisesti koko rullalle. Langan korkeutta voi säätää laittamalla sormenkynnen kauempana langan alle. Puola saa olla korkeintaan reunojaan myöten täynnä.
Lopuksi nosta jalkasi polkimelta, käännä taas vääntöpyörän keskiosa ja puolaustappi oikeaan asentoonsa, jolloin neula taas liikkuu poljinta painaessa.
Ja irrota puola, katkaise lanka - ja laita koneeseen langat ompelua varten.


Neulan vaihtaminen
Stretch-kankaita ei omella tavallisella neulalla vaan pallokärkineulalla ja joustinompeleella, tiheällä siksakilla tms. Sitten kun taas ompelee tavallisia kankaita, on vaihdettava takaisin tavallinen neula. Tavallisten ja stretch-neulojen ero ei ole silmäänpistävän suuri, joten on hyvä säilyttää kumpiakin alkuperäisessä kotelossaan, missä lukee mitä ne ovat, ja vaihtaa takaisin tavallinen neula heti strech-työn jälkeen.
Ja jos neula on katkennut tai vääntynyt, tarvitsee tilalle vaihtaa uusi ehjä.
Neulan saa irti neulan tyven oikealla puolella olevasta vääntönupista. Jos se on liian jäykkä, niin ainakin omassa koneessani on nupin keskellä kuin ruuvin kolo, ja koneen tarvikkeissa komiomallinen leveä lyhyt ruuvimeisseli, jolla sen saa helposti auki ja kiinni. Neulan asennon näkee neulansilmän suunnasta eli sille on kaksi vaihtoehtoa. Muistaakseni neulan lättänä sivu kuuluu oikealle puolen, mutten ole varma.


Napinläven ompeleminen
Ompeleissa on koneessani myös neliosainen napinläven ompelu, mutten ole saanut sitä toimimaan. Sen sijaan, kun on leikannut kankaaseen napinläven, voi sen kai päärmätä siksakompeleella, jossa ompeleen pituus on päädyissä aivan lyhyt ja sivuilla aika lyhyt muttei niin olemattoman lyhyt kuin päädyissä. Siksakin toinen reuna osuisi siis kankaassa olevaan napinläpeen, jonka tarvitsee olla kyllin leveä ompelua varten. Kankaasta kai kuuluu poistaa säie tai pari napinläven kohdalta, jotta napinläpi olisi luontevan leveä.


* * *

Vaatteiden tyyli- ja tekemisentapavalinnoista


Pukeutumisvalinnoista ja vapaudesta
Tollanen ei-niin-kovin-hyvä kirjoitus http://kauneusjaviisaus.blogspot.fi/2016/10/vaatteista-ja-sosiaalisesta-roolista.html


Lainauksia
Lainaus terveet elämäntavat -kirjoituksestani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
"109. Näyttäisi olevan väliä sillä, onko eheä pitäessään taukoa tekemättä kummemmin mitään vai eheä toimeliaisuuden keskellä. Päivittäisessä elämässä ja terveissä elämäntavoissa on monenlaista aktiivista tekemistä ja on tärkeää, että tulee niiden kanssa toimeen, viihtyy ja on eheä niitä tehdessään. Eheys toiminnan keskellä on samantapaista kuin jos polkupyöräillessäsi pidät muutaman polkaisun taukoa ja pyörä kulkee itsestään, niin on virikkeitä ja toimeliaisuutta ja samalla on keveän helppoa eheyttä ja tunnelmallisuutta. Jos teet samoin mutta poljet hyväntuulisesti, niin tehtävä on helppo ja juuri riittävä helppous ja miellyttävyys, luontevuus ja tunteidenmukaisuus tuo eheyttä toiminnan keskelle. Tai jollet ole senkään vertaa liikunnallinen, niin kuin sightseeing laivan kääntyessä on virikkeitä ja viihtymistä yhtä aikaa. Ehkä ero mitään tekemättä eheään onkin siinä, miten hahmottaa nuo hetket: kuulosteleeko kropan tottumista lämpötilanvaihdoksiin ulkoa sisälle tultua ja miettii pitäisikö haukata jotakin vai lösiikö vain ja on edes huomaamatta, miten kroppa reagoi, vaikka juuri kroppa sanoi, että nyt taukoa, kun on lämpötilanvaihdokseen totuttelun aika. Eli toinen on aktiivinen ja toinen pasiivinen samoissa tekemisissä ja aktiivisuus luo tietä tulla aktiivisuuden kanssa laajemmin elämässään toimeen ja passiiivisuus taas tekee toimeliaisuudesta takeltelevaa ja epämiellyttävää.

110. Joillakin miehillä on näkökulma kovin koulutuksen mukainen, yksioikoinen ja kapea, tilanteisiin mukautumaton, muuta elämää ymmärtämätön. Silloin olisi hyvä heidän varioida tekemisentapaansa ja lähestymistapaansa tervejärkisesti tilanteen mukaan: milloin on käytännönläheisyys paikallaan, milloin hyvä muisti, milloin koulutettu ajattelu, milloin arkijärki, liikunta, tunteet, mitä nyt sattuu olemaankaan tilanteeseen sopivaa lähestymistapaa. Samoin myös työtä tehdessä olisi hyvä huomioida muun elämän maisema ilmiöineen: sosiaalisina kontakteineen, tapahtumineen, matkoineen, lomanläheisyyksineen, jne. Niin saa harjaannutettua omaa arkijärkeään ja elämänymmärrystään.

111. Omassa ja tuttujeni elämässä olen huomannut, että elämänlaadun kannalta on kamalan tärkeää, että työ, harrastukset ja opinnot ovat itsetarkoituksia ja tekemisenä kiehtovia eivätkä vain rahan tai tavan tai toisten neuvon tai pakon vuoksi tehtyjä.

112. Kokemukseni mukaan naiset kaipaavat naisten juttuja enemmän kuin miehet ja miehet taas miesten juttuja enemmän kuin naiset, mutta toisaalta kummatkin kaipaavat koko elämänkirjon juttuja, koko elämän laajuista osaamista itselleen, edes jonkinlaista tai ihan hyvääkin, ja monenlaista elämänsisältöä. Naiset kaipaavat liikuntaa ja reippautta sekä perustaitoja miesten töissä, sitä, etteivät tule tönityiksi. Miehet kaipaavat musiikkia ja mahdollisuutta edes joskus leipoa pullia tms tai paistaa pihviä, osata valita vaatteet itse ihan kivannäköiset ja sosiaalisesti ok, sellaiset, mistä sattuu tykkäämään ja mitkä arvot itsellä on, eikä vain kaavan mukaan, ja oppia kätevyyttä yms kanssa. Kuitenkin miehet viihtyvät autonkorjauksessa yms paremmin kuin naiset ja naisilta kulu aikaa kodin laittamisessa, vaatteisiin yms sosiaaliseen ja hyvää elämää tuovaan. Eli vaikka olisit ensi sijassa ihminen ja vasta toissijaisesti omaa sukupuoltasi, niin olisi vain monitaitoisempi ja tyytyväisempi yksilö, et sukupuolellesi epätyypillinen. Arvaan, että jos vapaasti valittaisiin, kumpikin tekisi 20% toisen sukupuolityypillisistä töistä, 10% tehtäisiin yhdessä ja oman sukupuolen perinteisistä jutuista tulisi tehtyä 70% perheen töistä, mutta arvaus vain.

113. Minä en tätä kyllä kyllin hyvin muista, mutta lapsena luin poikakirjat "Vinski ja Vinsentti" sekä "Koko kaupungin Vinski", olivatkohan Jalmari Finne n, ja ne opettivat eheyttä, miten olla eheä elämässä, vaikka on koulu, ihmissuhteet jne., jotenkin omien toiveiden mukainen kumminkin, vähän niin kuin jotkut työpaikan tauolla kahvilla iltapäivälehteä lukiessaan mutta jotenkin laajemmin omassa elämässään, tekemisissään, niin kuin tervettä juuri on. Jäivätköhän nuo osalta naisia liiaksi lukematta, jos vaikka yksi taiu kaksi kumminkin kannattaisi lukea?"


Tekemisen meininki
Puutöillä on usein parempi, tervehenkisempi tekemisen meininki kuin naisten käsitöillä. Vain kilkati kalkati, eikä niin väliä, miten tekee ja millaista jälkeä tulee. Puutöiden tekijä on erillinen tekemästään esineestä eikä esine ole hänellä myöhemmin yllään vaatteena vaan onpahan vain jokin hieno juttu, käyttöesine ja sulka hattuun, jos hyvin käy.
Ommellessa sen sijaan vaate on jotenkin keskellä sitä, mitä nainen on,  naista itseään määrittävä tekijä, jonka kanssa joutuu jatkossa olemaan paljon tekemisissä, tunteja ainakin, ja josta saa paljon palautetta, mikä tuo tekemiseen rasitetta, pakkopullamaisuutta. Kanssa jos ompelukseen haluaa tietyn tyylin, niin usein tyyliä nainen ommellessaan pitää itsensä kohdalla, eläytyy tai lavastaa, kun taas puutyössä tyylu on erillinen, esim. maalivalinta tai hionta, siis ratkaisu eikä eläytymistä. Auttaisiko, jos ei miettisi saumaa keskellä olevana vaan vaatteen reunalla olevana ja vaatteen hahmo olisi keskellä vaatetta? Esim. ommellessaan istuisi hiukan syrjässä neulan kohdalta vaatteen kanssa? Pitäisikö ommella "kivoja asioita, joista pidämn" eikä sosiaalista hahmoa itselleen? Jos hahmoon tarvitsee kiinnittää huomiota, niin tekeisi sen mieluummin yksittäisinä väri- ja mallivalintoina, ei koko ajan hahmoa hakien.
16.11.2017   Lainasin kirjastosta kirjan Ompele suit sait sukkelaan (Emma Hardy) ja siinä tunnuttiin opastavan koko ajan,että neulaa tai harsi kappaleet oikeat puolet vastakkain. Kuka nyt jaksaisi neulata tai harsia, ja ommella huolimattomastiko? Mutta sehän on jos sen käsityön kätevänä tekotapana ottaa niin puutyömäistä, eli voi olla ihan onnellista ompelutapaa puutyömäisesti tehtynä ja onnellisen tyytyväistä hyvin tehtyä saumaa jättävä. Eli voisiko siitä oppia jotakin? Onko tavallinen naisten käsityötapa liian nyhertävä, liian ilman työvaihemaisten etenemistä, liian ilman tekemisen meininkiä?
Luulen kanssa, että hyvä työntekotapa on tärkeä, muttei se tarkoita että hyvä työntekotapa olisi käytettävä tarkkaan ompelemisessa, vaan riittää, että se pilkistää vähän sieltä täältä, tulee esiin vähän silloin kun ei huomaakaan tarkkaan, ettämuitä tekee, tai kun yrittää oikein hyvää laatua. Eli vähän kui että on loma nyt, tai että kiva tää kangas, niin tuo tilasnnekäsitys, silloin kun se tulee näkyviin ommellessa, niin tekee kappaleen matkaan kivala hengellä ja ilman isompia hankaluukisa, hyvin sujuvaa tekemistä. Ainakin villalangoissa on kutomiseen ohjeita, jotka tulevat haaveilun kautta esiin, kenties siis kankaissakin, että millaisen kivan tästä ompelisin, ja silloin se tarkoittaa, että pitäisi ommella vain lyhyen pätkää, niin, ettei ehdi työlästyä, ja sitten taas pitää taukoa ja haaveilla, että hienonhan siitä saisi, mutta että hyvä laatu tulisi tuosta viihtyvyydestä eikä tyylin tavoittelusta tms motivaationsa ryöstöviljelystä.
Haaveileminen kangasta iahillen ompelutaidfon lähteenä tarkoittaa kai, ettei saa budjetoida ompelutyötään tarkkaan vaan pikemminkin käyttää ensin vain esim. 2/3 budjetistaan tuota työtä varten ja ostaa loput tarvikkeet myöhemmin, kun kangas ja työn eteneminen kertovat, että mitä haluaa, ja olla silloin avoin uusille mahdollisuuksille, teeman variaatioille, kivoille ideoille, budjetin soien hinnan vaihteluille tyyliin saat tuon nyt halvemmalla, niin rahasi riittävät tuohon, mitä lisäksi tarvitset, jos tällä kertaa ostat tämän kivan hiukan kalliimman version, muttet suorastaan järjettömän tyyristä.


Vaatteen edustavuudesta
Käytännössä ei vaatteen edustavuus tule lavastamisesta tms, sillä lavastetussa vaatteessa ei saa kunnolla olla oma itsensä ja niin on jatkuvasti huono olo tai ei-niin-hyvä ja pottuuntuu, ei ole hymyileväinen, onnellinen, edustava. Sen sijaan jos on taidoissa itsellä oikeasti iso kirjo että millaisia taitoja, tekemisentapoja, elämisentapoja ja elämänalueita osaa tavalliseen ihan hyvin sujuvaan tapaan ja nauttii niistä, niin tuosta kirjosta valitsemalla löytää jonkin sopivan tyylin, tekemisentavan tms vaatteeseen, niin sitten on se päällä kiva olla, kun löytää sen tyylin itsestään, viihtymisensä alueelta.

Verhojen ompelu
Kirjoitin verhojen ompelusta kohdassa http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/08/sisustamisesta-yms.html .

Ompelujälki ja sujuvuus
Syntyy kivempi jälki ja työ sujuu paremmin, jos käyttää ommellessaan meininkiä, jolla itseltä yleensä tuollaiset tekemisen sujuvat hyvin ja jolla on mukava elää, jota siis kannattaa myöhemmin työn jälkeä katsellessaankin. Ja niin oppii paremmin.

Mieliala ja liikunta
Jos on stressiä tai huolta, niin tekemiset, joissa ei saa liikuntaa, eivät avaa niska- ja hartiajännityksiä ja tuo koko kroppaan hyväätekevää oloa. Ompelemisessa siirreltävät esineet ovat niin kevyitä, etteivät ne avaa jännityksiä, ja siksi mieliala voi jäädä huonommaksi, jollei välillä liiku. Esim. jos siivotessa tai järjestellessä siirtää reippaan liikunnallisesti huonekalua, niin jää parempi reippaampi mieli, jotenkin tuoreempi. Siksi olisi hyvä ompeluunkin yhdistää jotakin liikunnallista (reipasta eikä vain fyysistä rasitetta).

Aikatauluttamisen vaaroista
Tästä blogista kutomisaiheisesta kirjoituksestani:
"Luulen, että kutomisen seesteisyys on ainakin osin kiinni siitä, ettei kutominen ole urakka, josta raahautuu läpi, vaan miellyttävää vastapainoa muulle elämälle, tekeminen, jonka tyyppistä kaipaa juuri sen verran, kuten vaikka joulunalusajan synkän pimeälle säälle ja niskassa painavalle koululle tai työlle. Mutta olennaista tuossa siis että mielitekojen mukaiset työrupeamien pituudet ja paljon pitkiä taukoja, jos vain olo tuntuu jotenkin kaipaavan sellaista. Yleensä, jos ajattelee aikataulumaisesti jatkavansa sen ja sen ajan jälkeen, niin on edelleen ikään kuin työputkessa, kun taas loma, lepovaihe alkaa vasta sen jälkeen, kun tuo suunniteltu ajankohta tuli ja ei sopinutkaan tehdä töitä silloin. Siksi on parempi olla lomailevalla asenteella, niin työ ei tunnu taakalta."

Kutomiseen verrattuna
Kutominen on toisaalta työlästämutta toisaalta sillä on jokin mukava hiljaisen rauhallisen kotielämän ja lämpöisten huolella tehtyjen vaatteiden tuoma tyytyväisyyden tunne, kun joka kohtaa on ehditty ajatella huolella tekemisen aikaasaavuuden tahtiin nähden. Mutta näin kun ajattelee, niin kai fleecestä saisi jotakin lämpöistä ja mukavaa, huolella tehtyä, jos ompelemisen ottaisi ajatuksella, vaalisi hyvää jälkeä ja hyvää suunnittelua, kankaan tuntua,ompeluksen tunnelmallisuutta, kotielämää jopa soinnuttaen illan ruuat päivän tekemisiin sopiviksi niin kuin ksäitöident unnelmaa tuo. Kai jos on panostamisesta ja suunnittelun tunnelmallisuudesta kiinni, niin aika vähällä ajankäytön lsäämisellä saisi hutiloimatonta ompelujälkeä, ja kai työ olisi silloin mukavampi, antoisampi. Muttei ajan tuhraaminen sinällään ole ideana vaan hyvällä tavalla tekeminen ja valmiista tai jo puolivalmiistakin kättensä jäljestä nauttimnen.
Meinaakohan tuo, että ompelukoneella ompelu olisi vain aika pieni osa työtä ja iso osa olisi suunnittelua, hyvien ideoiden, hyvön hengen ja hyvän laadun tavoittelua, vähän siihen tapaan, kun kerrotaan, että naiset ennen vanhaan peilin edessä kokeilivat kankaita ja tuumivat, että joo se tehdään!
Käsitöiden rasittavuus on kai tyoinen kuin mitä tulee mieleen, ja siksi ruokaakin tarvitaan. Käsitöiden kai ajatellaan olevan sitä alkuperäistä oikeaa elämää,muttei niitä yleensä tehdä niin hyvällä tavalla vaan turaamalla ainakin osittain ja turaamiseen auttaa yleensä ateroa ja uni, kenties raitis ilma, tauko, musiikki, uudet näkökulmat yms. Kanssa kun ompelu on tavallaan rattoisaa ja tavallaan yllättävän turaavaa ja aikaavievää, niin tavallinen ruoka-aika saattaa mennä ohitse ja niin perheenjäsenet kaipaavat ateriaa, jotta ompelulle olisi tavanomainen ok tunnelma. Myös jos urautuneilta päivän työn urilta pitäisi päästä haaveuilemaan hyvällä laadulla ihan toisessa aihepiirissä, niin usein siihen tarviutaan jotakin energiaa ja urautuneen pään silmissä sopiva selitys korkealentoisuudelle vai miksi tuota toisen elämänalan osaamista sekä sen tuovaa kantavuutta elämässä kutsuukaan.

* * *

Tilkkutäkkini

Katselin tässä aikanaan (1999?) Helsingissä ompelemaani tilkkutäkkiä, jossa, ampiaisistakun pidän, on kuusikulmioita ja välissä vinoneliönauhoja ja niistä tehtyjä tähtiä, mutta värit eivät ole toivomani, kun en sopivia tilkkuja silloin löytänyt eikä kaikkeen ollut varaa. Mutta noiden hiukan vaikeampien kuvioiden ompelu onnistui ilman ryttyjä tms hankaluuksia, kun tein ensin aika jämäkästä pahvista ihan säännöllisen mallin niin kuusikulmiolle (harpilla saa kuusikulmion, kun vähän myös itse arvioi) kuin vinoneliöllekin (leikkasin terävällä mattoveitsellä laudanpala alustana, monta varovaista viiltoa, niin ei mennyt ryttyyn, kai viivottimen tukemana samaa linjaa), helsinkiläisellä tarkkuudella, ja sitten piirsin niillä kankaille kuviot ja leikkasin tarkasti, aina samanlaisin, ompelun kannalta helpoin saumavaroin, olikoha paininjalan leveys neulasta laskien suoraa ommellessa. Olisin halunnut punakeltaisen kuvion vihreistä koostuvalla taustalla, mutta lopputulos oli noista kankaista ihan kirjava, jotenkin iloisen sävyinen kumminkin. Toinen puoli oli kahdesta eri kankaasta, melkein samanvärisistä, ja oli niin kuvioiden myötä jotenkin ylellisempi kuin vain yhdestä tehty. Reunaan tein erillisen kaistaleen, aikaleveän, vaikkei varsinaisesti leveän. Sekin jotenkin sointui tilkkutäkki-ideaan, kai kauppias sitä suositteliu.

Katselin tässä joitakin käsityölehtimainoksia ja tilkkutäkkien teko näytti olevan englanniksi "quilting", liittyneekö huonoon omatyuntoon, käsityötaitojen puutteen vuoksiko, jonka tilkkutäkin teko korjaisi? Tilkkutäkin voi ommella erikokoisista paloista, esim. niin, että isoissa on kiva kuvio ja muissakin kuvio tai väri kiva ja ovat aika yhteensopivat. Voi esim. ommella palasia, joissa on jokin kuvio tilkuista ja koota niistä sitten tilkkutäkin yhdessä isompien pintojen ja reunusten kanssa. Helpoin on aika isoista, tai siis kivan kokoisista suorakaiteista koostuva väreiltään, kuvioiltan yms yhteensopiva kaistale: siis somitellaan kankaat kivaan järjestykseen, arvioidaan tunteen tai tunnelman perusteella kiva leveys kaistaleelle, lisätään sille saumanvara kummallekin puolelle eli kai etäisyys ompelukoneen neulasta suoraa ommellessa paininjalan reunaan, johon tilkkujen reunat ommellessa sijoittaa, ja sitten sommitelle mitataan kivan levyinen plus kaksi saumanvaraa tilkkupala kusdtakin kankaasta ja ommellaan ne järjestyksessä yhteen, siis yksi suora sauma väliin, kaistaleen leveyden mittainen. Sitten kun kaistale on vilytin levyinen, niin voi jäädä lepäämään ja ihastelemaan työtään, olemaan tyytyväinen ja kenties uunnittelemaan tulevia tai tekemään muuta. Sen viereen voi tehdä toisen kivan levyisen kaistaleen, ei tarvitse olla yhtä leveä, ja ne voi ommella yhteen yhdellä pitkällä suoralla saumalla. Jos haluaa välttää työtä, niin isokuvioinen, kivakuvioinen kangas, voisi isona pintana viltin keskellä tai jonakin taustana olla kiva tai sitten yhdessä yksivärisestä kankaasta tms tehtyjen kolmioiden (neliö kahtia, muista saumanvaraat-> niiden verran viistosuuntaan leveämpi neliö, jotta saisi tietynkokoisen kolmion), neliöiden tms kanssa olla ihan näyttävä, jos on tykästynyt sommitteluun. Ja niin vähitellen saada harjoitusta ompelussa ja saada kasaan tilkkutäkki. Keskikohdan löytää taittamalla puoliksi. Tilkkutäkissä on kiva, jos siinä on yhdestä kankaasta reunus tai parikin reunusta sisäkkäin, myös kuvioiden ympärillä voi olla reunus: ompele nauhamaisen pitkistä suorakaiteista, joihin on lisätty saumanvarat. Ihan hienoja kuvioita melkein yksinomaa neliöistä, kolmioista ja suorakaiteista on ainakin tänään katselemassani kirjassa Sharon Chambers: Uudet ja värikkäät tilkkutyöt (engl. alkuteos Learn to Quilt).

4.5.2018   Savonlinnan kaupunginkirjastossa on monta tilkkutyökirjaa, joista on kiva katsella tilkkujen soinnuttamista, malleja ja työntekotapoja. Tänään lainasin Grete Gulliksen Moe'n kirjan Värikkäät tilkkulahjat, josta alkua selatessani näytti olevan ammattitaitoisesti tilkkutöitä tekevä, sommittelutaitoinen ja jaksavaisen viihtyväinen, mikä on ihan hyvä vaihtoehto työlästyneille ei-niiin-taitaville tilkkutäkkikirjojen tekijöille.
Tuossa kuvassa niitä näyttävimoiä töitä mutta sommitteluas lukuunottamatta koristeompelu kokonaan neuvottu eikä niin vaikjea, jollei sitten tyyli takeltele.

Kirjan alkuosan kuvissa oli antoisaa ainakin kuva, jossa näjyi kirjan tekijän käsi, ompelukone ja tilkkutyö, näkyi olevan ammattimainen työntekotapa. Mistä tuli mieleeni, että jos haluaa ompelusta tai muusta vapaa-ajan harrastuksen tapaisesta mieltymyksestään uuden ammatin itselleen, niin Haaveammattiin-blogistani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi voisi olla hyötyä, luullakseni koko blogista eikä vain alun lahjakkuuden ja taitojenoppimisen ohjeista, mutta blogi on kyllä turhan pitkä kokonaan huolella luettavaksi,on pikemminkin ammatinvaihtoprojektin tueksi tarkoitettu.


Ompelijoiden asemasta
Katselin kirjastosta lainaamani ompelemisen oppikirjaa, jossa näytti ammattiompelija ommelleen erilaisia työvaiheita ymmärtämättä,mikä niissä oli ideana, mihin niitä tarvittiin, ja kumminkin työn jälki muistutti kaupassa myytäviä vaatteita ym ompeluksia. Ei pitänyt paikkaansa, että ompelija olisi ollut naisten tapaan kovin taitava ja viisas, lieneekö tuo nyt sitten kotona itselleen oman maun mukaisia vaatteita alusta looppuun, suunnittelemista myöten, omepelevien naisten maine oikeasti eikä ammattiompelijoiden, jolleivät ompele mitrtatilaustöinä yksittäiskappaleita eikä sarjavalmistuksena. Tuli kanssa mieleen, että onko haluttu saksia ompelijoiden ja samalla naisten valtaa vähemmäksi ja siksi typistetty ompelijoiden elämää. Mutta hyvä vaatehan on koko ajan näytillä. Jos siitä joku päättää mielivaltaisesti,niin se on kyllä lähinnä perheenjäsen tms paljon tekemisissä oleva, jonka näkökulma saa liikaa tilaa vaatevalinnoissakin, kun btaas ammattilaisen työ on koko ajan muiden arvioitavana, ja hän saa lisää tilauskia, jos työ sopii monellöe samanikäiselle, on siis hyvää ammattilaatua, ja siinä ei ole mitään manipulointia vaan elämän ja tuon ammatin ymmärtämistä, tavallista ammattiosaamista. Sen sijaan vaatealan ammattitaidon rajoittaminen menee pieleen siinä, missä muidenkin käyttöesineiden käytettävyyden karsiminen: joku manipuloija pääsi sanomaan, että hähää nyt ette voikaan tehdä tuota ja tuota.
Kanssa tulee mieleen, että onko käsitöitä tekevien elämää yritetty rajoittaa siksi, että koululaiset, joista koulu on ikävää (eliu paremmat oppilaat) arvostavat käsitöitä ja saavat varmaankin paljon käsitöidentekovaikutteita, kun taasd jotkut haluavat pakottaa heidät kouluun kuin se muka tekisi heidät yhtä innokkaiksi oppilaiksi kuin harjaantumisluokkalaiset,joilta kouluosaamista paljon puuttuu ja joiulle koulu on uusi keihtova maailma.
Ai että jos joku oelttaa. että naiset valehtelevat vaatteillaan. On kai hyvä, ettei ole kamalan isoja eroja siinä, miten paljon rahaa voi käyttää vaatteisiinsa, eli jos haluaa yksilölliset , niin ompelisi itse, jolloiin vaatteet ovat tavallaan kantajansa näköiset ja tyyliset. Ammattilaatuun ei kuulu valehteleminen, näytteleminen, manipuloiminen, vääryyden tekeminen. Moisia rikoksia olisi karsittava pois. Se kai tarkoittaa, ettei mittatilaustyönä pitäisi tehdä vaatteita, mutta itselleen saisi ommella ja perheenjäsenille. Ja vaatteiden laadun, edustavuuden, elämänalueiden tukemisen yms tulisi olla reilut eri ihmsiryhmiä kohtaan, esim. ettei taitavilta karsita elämänmahdollisukksia ja heikkotasoisille lisätä (Jos tyhmälle antaa tilaa mellastaa yli hänen ymmöärryksensä käyvissä asioissa itsenäisesti, niin hän ei huolehdi niitäö hyvälle tolalle vaan vahingoitaa muita, kun taas jos taitavien ei anna huolehtia taitoja vaativista asioista, niin ne jäävät hunningolle. Tilanne on sama kuin koulun kanssa, kun koulua kovin tarvitsevat tyhmät aikuiset haluavat pakottaa idioottijööllä kympin oppilaat käymään yhtä aljon koulua kuin vitosen oppilaat, ja lisäksi siinä, missä koulu inspiroi huonoimpia oppilaita, on se ihan liian alkeellisten asioiden kanssa pakotettuna junnaamista paremmille oppilaille, siis ymmärryksen aseman tyotaalista karsimista pois.). Ulkonäön valehteleminen eduatvaksi ei ole hyvä, koska se on vähän sama kuin vaatteen käyttäjä sanoisi, että juuri tänään olen onnellisimmillani, ja niin elämän huonot puolet jäisivät tavoitteiksi sen sijaan, että vertautuisi oikein toisten osaamisen määrään ja saisi tukea kasvaa elämäntaidoissa mahdollisimman paljon, mahdollisimman hyvään elämään päästen. Jotkut kai myös olettavat, että olisi edullista saada onnellisemman tai taitavamman tai toisella tapaa suuntautuneen maine kuin mitä on,mutta sehän on vähän kuin saisi paljon ihan toisentyyppisen ihmisen lempiruokaa: ei se maistu itselle, ei se tee itseä onnelliseksi eikä se asemana vaikuta hyvältä itselle vaikka toinen piti sitä luksuksena. Taitavan ompelijan, kauppiaan yms piiretiotä on löytää ok muoto kunkin yksilöllisille suuntautumiselle, yhteiskuntakelpoinen, hyvän tulevaisuuden tuova.

Laulava ompelijatar
2.1.2017   Tuli mieleeni laulava ompelijatar. Lähinnä laulaminen vaatetta tms ommellessa tuo mieleen ompelevan teinin tms nuoren naisen kotioloissa tai kaverin luona tai mökillä. Laulaminen ei käy erityistä keskittymistä vaativissa kohdssa, e sis ihan aloittelijalta vaikeimmissa kohdissa vaan silloin kun tehtävä on jotenkin helppo mutta viihtyisää puuhaa kumminkin, kuten vaikka mökillä marjojen perkaaminen, puhdistaminen lehdistä yms,niin siinä on kaunista katseltavaa samalla kun ei tarvutse olla liian tarkka taitoihinsa nähden, ja jos sitä kestää aika pitkään, niin kai siiä voi jotakin samalla laulella. Mutta ommellessa laulaminen, jos siinä on intoa ja tenhoa, voi paramntaa ideaa, näkemystä siitä, millainen ommella ja miten, mistä taidot löytyvät, ja niin se hiukan kokeneemmalla voi sopia myös vaativiin kohtiin. Mutta olennaista siis on mielitekojen mukainen tapa laulaa,milloiun lujaa muutama kohta ja milloin hiljempaa,kun tekee muuta, tai sitten joskus rtaukoa, kun ei keskittyminen ole juuri lauluun päin ja ompelemisen kiehtovuuteen vaan työmäisempää, vähemmän laulumaista.

Housujen ompelemisesta
1.2.2018    En ole joulun jälkeen ommellut mitään ja silloinkin aika vähän, mutta ajattelin ommella housut, ja niissä, jos omasta päästä ompelee, on ainakin housukappaleiden muoto mietittävänä, jotta saa peffan seudun kivaksi. Eli housuissa on kankaan oltava niin, että päälangansuunta, kankaan pituus, on lahkeissa pystysuorassa. Lahkeen leveyden kullakin kohden saa vertaamalla vanhoihin housuihin tai silmämääräisesti jalkaan vertaamalla. Jos jättää ylös enemmän kangasta, vyötärön saa vaakasuoraan kropan muodon mukaan, kun housut ovat aika valmiit. Mutta peffan osaa tarvitsee osata miettiä. Yläosa on lantion ympärys plus jotakin väljyyttä, ihan kuin hameessakin, mutta jos matka edestä keskeltä ylhäältä alakautta taakse ylös on liian lyhyt, kiristää se peffan näkyviin eikä ole hyvä jalassa. Eli siihen tarttee lisää pituuta, siis housukappaleille tyypillinen kieleke, jotta väljyys olisi sopiva: peffan korkeus + matka alakautta eteen hamemaiselle kohdalle + etuosan korkeus. Vastaavasti tarvitaan reisien yläosaan jotakin lisäväljyyttä, jotta istuutuminen yms sujuisi mukavasti. Korkeus, jolla housut riippuvat sisäosiltaan, tulee muun lahkeen muakana, siis vyötärön hamemaisesti riippuvilta osilta kannattelemalla korkeudella, eikä sen mukaan, mikä on korkeus alhaalta ylös.

Verhot
Katsoi http://eroonmasennuksesta.blogspot.fi/2017/07/verhot-ja-elamansisalto.html

Ompelujälki, ompelutyön tulos
8.3.2018   Katselin tässä alkua kirjastosta lainaamastani kirjasta Mekkotehdas, missä jotkut olivat omelleet lukemattomia mekkoja pikkutytöille. He aloittivät ompelemalla pääntien reunaan pitsin tms, jolloin mekko sai jo ilmeen, vaikkei ollut kuin yksi sauma ommeltuna ja tuopääntien osa vaakasuora. Siitä vaikuttaisi olevan hyvä jatkaa. Näytti myös siltä, että he olivat rypyttäneet kangasta laineille kankaan kuvion mukaan niin, että tuli hyvänhenkinen eikä vain tylsä, ja hyvänhenkinen juuri sellaisesta vinkkelistä, mitä mekon käyttäjä tavallisesti käyttää ajatteluperspektiivinään, tms.
Mekoissa saattoi olla ihan tyylikkäät puffihihat tai röyhelo hihana, mikä vaikutti siltä, että varsin vähällä ompelulla ja aika lyhyellä yrittämisellä oli saatu tunnelmallisen tyylikästä jälkeä, kokonaishahmo mekolle hyväksi. Mutta sitä sitten jäin miettimään, ett' kun ihminen tulee töistä ja vapaa-aikanaan ompelee, niin mikä takaa, ettei tule laatiukkomallisia työmäisyyksiä, suoria viivoja vailla pituus- ja leveysarvioita, vailla kantajalleen sopivuuden tajua. Siinä on kai se erona, että tarvitsisi tähdätä hyvähenkiseen ja hyvälaatuiseen eli ihan vapaa-ajanharrastusmaiseen kiehtoutumiseen, esim. kaareviin linjoihin, jotka sopivat yhteen kankaan kuvion ja materiaalin tunnun kiehtovuuden kanssa, eikä ruutumalliin tms yksinkertaiseen, missä työväsymys tuo huomiokykyyn uuvahtaneita tylisä kohtia, reagointikyvyttömyyttä, taidon puutetta, näkemyksen puuttumista. Kankaan, jos se kiehtoo, on usein laatinut joku kovin ompelutaitoinen, jolloin tuollaisesta monimutkaisemmasta perspektiivistä tekemiseen voi oppia paljon ja tekeminen sujua rattoisasti.

Parin löytämisestä, laihduttamisesta, yms
Koska moni valitsee vaatteita sen mukaan, mikä olisi viehättävää tai sosiaalisesti edullista mm parin löytämisen kannalta, niin jotakin iloa ehkä olisi kirjoituksistani parin löytämisen aihepiiristä: http://yksinaisille.blogspot.fi . Laihduttamisesta helpommilla luonnollisilla rtavoilla http://laihdutuskikkoja.blogspot.fi . Kauneudesta ja viisaudesta http://kauneusjaviisaus.blogspot.fi .

Hiha

Yöpuvun hihasta tuli ihan hyvä, kun pidin kangasta käsivarrellani ja arvioin tyylin ja tunnelman perusteella sekä toki lämmön kannalta, että minkä levyinen hihansuu olisi kiva (ohut kangas laskeutuu aika lyttyyn, joten se ei viilennä niin paljoa kuin pyöreä hihansuu), ja lisäsin siihen saumanvarat, valitsin aika suoran hihan ja otin mallia vanhasta paidasta.
Mutta yritin saada kolmanneksen kämmenestä peittävän hihan, jotta olis lämmin,  mutta käytännössä hiha on ollut lyhyt, enkä tiedä, miksi, kun se laskeutuu kumminkin ihan ok. Itse paitaosa menio pieleen, olisi kai sekin pitänyt tehdä vastaavasti eikä vanhaa erimallista paitaa kaavana käyttäen.
Tää oli siis sillä idealla kuin ohjeeni vaatteiden ompelemisesta ilman kaavoja http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html .

Kirjonta
Lainasin kirjastosta Anita Gunnars'in kirjan Kirjomalla kauneutta arkeen, ja siinä näkyy kirjoneen rattoisasti ja taidolla, kaunista, ja kun yksittäisen ohjeen luin, niin oli kukkanen paljon nopeampi tehdä kuin mitä sen kuvasta olisi luullut, mutta kauneussilmää hänellä on. Kun yksivärtiseen fleeceen kokeilin kukkaa kahdella villalangalla, niin tuli jotenkin pramean näköinen, ei ollenkaan collagemainen kuten pelkkä kangas. Mutta useimmat kirjontakirjat ovat työlästyneen oloisia niin, että tuolla hyvällä kirjalla on kamalan paljon merkitystä, ja kai sillä, että itse olisi samalla tavoin viehättynyt kirjomisen mahdollisuudesta eikä ottaisi isoa kimpaletta vaan vähän vaan jotakin koristetta jonnekin nurkkaan tms.

Tuossa tuo eka ja tähän asti ainoa yritelmäni kirjonnasta: kömpelö mutta viihtyvyys tuo jälkeen näyttävyyttä, toimivuutta koristekuviona, jolloin kangaskin näyttää parempilaatuiselta. Mutten sitten tiedä, miten käy koristeelle pesussa, nuhjaantuuko ja lätistyykö. Jätin noita langankiekuroita silleen kun kivasti luonnostaan asettuivat, eivät minkään säännön mukaan, (vähän niin kuin kaavoitta ompelun ohjeessani,) ja etsin kukkamaista tunnelmaa, vaikkei muoto olisi ollut just oikeanlainen.

Housujen kaavan tekemisestä
Ajattelin ommella verkkarinhousut,mutten ole vielä pessyt kangasta. Mutta mietin tässä jo housujen mallia ja kangaskappaleiden muotoa. Lahkeissa se on aika selvä, voi kokeilla kankaalla ja kädellä kiinni nappaamalla etsiä sopivan väljyyden, ja samalla kulman, jossa lahkeen pitäisi laskeutua eli sen suunnan edestä ja sivulta katsottaessa. Lantion kohta tulee kai vastaavasti: lantion leveys kullakin kohden plus väljyys, joka verkkarinhousuissa saisi olla jonkin verran muttei sentään michelinmiesmäisesti tai lumiukkomaisesti kuin ei haluaisi liikkua.  Kangaskappaleiden muotoon vaikuttaa olennaisesti se, kuinka korkealle housut jalassaan vetää, millä korkeudella niitä pitää, mikä saattaa olla esim. vyötärön korkeus tai ainakin jotakin sinne päin. Siitäalaspäin jatkuu peffana sama putki ja jos haluaa, ettei peffan muoto näy, niin haarovälilevennys kappaleissa alkaisi vasta sen alla, luulen. Mutta onko sellainen hyvä liikkua? Haarovälin kohdalla housuissa pitää olla molempien lahkeiden ympärys plus liikkumisen vaatima väljyys eikä tuo vähäisempi lantionympärys plus liikkumaväljyys. Haarovälin kohdalle tulevat kaikki neljö kulmaa yhteensä ovat leveydeltään kai tason verran tai sitten jokin kaarevuuslisä. Lahkeen leveys reiden yläosan kohdalla saisi olla aikamoisen väljä, jotta verkkareissa voi venytellä ym liikkua vapaasti.

Langan väri vaikuttaa kankaan ilmeeseen
13.10.2018   Jos ostaa kankaan kanssa samalla langan,niin siitä on hyötyä, jollei ole aiemminommellut samantapaisesta aika samanvärisestä kankaasta, sillä langan väri vaikuttaa kankaan antaamaan vaikutelmaan ja siis lopputuloksen tuomaan vaikutelmaan, jos ommelta on näkyvissä. Huononvärisellä langalla kangas usein vaikuttaa huonolaatuiselta tai ainakin huonon väriseltä, esim. laitosmaiselta, kukertavalta, valjulta, liian vahvankuvioiselta tms, kun taas hyvä lanka antaa vaukutelman, että kangas on hyvälaatuinen, lähes ylellinen ja kivasti värjätty, kivanvärinen. Langan värillä voi valita ainakin, onko lanka melkein ihan samanvärinen kuin kangas vai syntyykö jonkinlainen kontrasti, kuinka vahvat kontrastit kankaassa, miten käsityömäinen vaikutelma, mikä on värimaailma, onko ommel tai kangas tai kankaan jokin piirre koriste tai pääosassa,mikä on työn yleisilme, minkäluonteinen ihminen haluaa tuon värimaailman ja mitkä ovat lempivärisi. Ommel on siis joko koriste, kankaan värimaailman osa lisäten kenties siihen jonkin ulottuvuuden, tai sitten huomaamaton mutta viittaa kenties, että haluaako tumman vai vaalean ilmeen, v'rillisyyttä tms. Eli tasttee olla kangas kädessä valmiina, kun valitsee langan väriä.
14.10.2018   Tuossa tuosta langan väristä, mutta ehkä ei näy niin hyvin:

Neuloskankaan ompelusta
Katso http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2016/12/neulomisesta.html kohta 107.


Ompelukoneen äänen hiljentäminen
14.10.2018   Ompelukoneeni ääni hiljeni ja muuttui mukavammaksi, kun laitoin muutamaan kertaan taitetun fleecekankaan ompelukoneen alle ja jonkin verran ympärillekin, sillä ompelukoneen ääni on aiemmin ollut kova ja metalliselta sekä kovasta alustalta kalskahtava, ikävä, ja nyt se siis muuttui mukavaksi, aika hiljaiseksi ja pehmeäksi.

Kolme hamemallia
16.10.2018   Symmetrisen perushameen voi ommella helposti omasta päästä, jos on sopiva kangas ja inspiraatiota moiseen hameeseen. Tarvitsee katsella kangasta,kokeilla sen tuntua ja laskeutuvuutta, jotta tietää, millainen hame siitä olisi kiva tehdä ja mihin vuodenaikaan sopiva. Jos vertaa vanhaan omaan samantapaiseen hameeseen, niin tietää tarkemmin ja varmemmin, miten leveä, miten pitkä ja minkämallinen.
Tarvitaan korkeutta vyötärältä hameenhelmaan plus yläkujantie kuminauhalle ja helman saumavara tms. Leveyttä on oltava hameenhelma leveyden verran, mikä usein tarkoittaa useammasta palasta tekemistä.
Hameen kappaleet voi leikata kaarevareunaisina, jolloin kaaren saa, kun tietää, missä kulmassa kangas levenee alaspäin mentäessä, niin kaaren suunnan kuuluu joka kohdassa olla suorassa kulmassa pystysuuntaan nähden, joka siis kääntyy, kun mennään sivusuuntaan. Korkeus taas pysyy koko ajan samana. Sitten vain ommellaan sivusaumat yhteen.
Tai sitten voi ommella suorakaiteista putken ja tehdä siihen tasavälein muotolaskokset. Jos hameen haluaa laskeutuvan kartiomaisesti, ovat muotolaskokset suoria, siis komioita. Muutoin tehdään niihin hameen muotoa levenevyyden osalta. Voi tehdä kaikki muotolaskokset samansuuruisina tai sitten vaikkapa joka toisen tai kolmannen isompana. Yhteensä siis efektin pitäisi olla vyötärön seudun eli peffan, koska sen ylitse hameen on mentävä, jollei sitten ole vyötäröllä halkio, lantion leveys ylhäällä ja helmassa koko leveys. Muotolaskosten alle jäävä osa laskeutuu suoraan. Laskoksia kai tarvitaan ainakin kuusi.
Tai sitten jos on aika ohut helposti ryttyyn menevä kangas, niin voi omella putken ja ylhäälle kahden ompeleen väliin nauhakujan, jotta ryttyyntyy symmetrisesti, ja siihen kuminauhan, jolla tekee tasaisen rypytyksen ja siis hameen muodon.
Sitten siis ommellaan ylös kuminauhakuja ja siihen samalla kuminauha jo valmiiksi. Ja huolitellaan helma kivasti, siis taitetaan vöhön ja ommellaan. Vyötärön tarkka korkeus pitäisi valita niin, että helma tulee kivalle korkeudelle, eli ylhäältä on kangasta helpompi lyhentää.
Erityisesti hamekankaan laskeutuvuuden katseluun peilin edessä tai hamekangasta käteen hamuten on tärkeää, sillä eri kankaat laskeutuvat laineille eri tavoin ja eri kuviot, värit ja materiaalit tykkäävät eri määrästä laineita. Samoin vuodenaika, hametyyppi ja toivomasi sosiaalinen vaikutelma tai muu tyylilaji vaikuttavat paljon siihen,millainen hame olisi kiva. Anna kankaan olla väljästi ja vaihtele liukuvasti sen laineiden, leveyden yms määrää. Ja kun ohimennen näytää jossakinkivalta, niin hae se kohta tai alue ja paina mieleesi,millainen se on tyyliltään. Kokeile sitten tehdä laineita suunilleen saman verran koko matkan, siis koko leveyden,ja arvioi sen määräämähameenhelman leveys ym seikat.
Jos jollakin kohden tyyli menee huonoksi,niin pidä taukoa, tuuleta, kenties haukkaa jotakin ja aloita virkeänä jaksavaisena uudestaan ideaalit oppainasi.

* * *

4.huhtikuuta 2019

Vaatteen suunnittelusta ja käytännön ratkaisujen teosta
Ajattelin ommella fleecepaidan vanhasta fleecekankaastani,mutta kangas oli yksivärinen enkä oikein saanut ölanganpäästä kiinni. Niinpä mietin tavallista fleecepaidoista tietämääni ratkaisua: kuviofleecestä jokin osa paidasta ja yhteensopivat värit. Kuviofleecen pala 30cm maksoi 3,5 euroa tai niille main. Valitsin sellaisen, jossa oli kivat näyttävät kuviot.
Mietin, mistä vanhasta paidastani saisin  mallia, missä olisi samantapaiset linjat,väljyys, materiaalin tuntu. Ratkaisuina voi miettiä kankaan mieleen tuomia ja cvaatetyypin tavallisia sekä käsityötaidon mieleen tuomia.
Kun jossakin pitää valita vaikka leveys, niin voi tehdä mielessään muutaman arvion: mitä jos olisi kapeahko, niin minkätunnelmainen olisi, ei tarvitsee olla leveämpi tähän leveyteen verrattuna. Entä sitten jos olisi leveä, vaikkapa tuossa, niin minkätunnelmainen olisi, siinä on vähän liikaa tuota ja liian vähän tuota, sopiva leveys on siis tässä välissä suunnilleen näillä kohdin.
Vastaavasti jos on valittava haaveen ja palikkamallisen käytännön perusvaatteen väliltä, niin siinä välillä on jossakin sellainen, mikä tuo mieleen haaveen, mutta ei omaa sen kompastuskohtia.
Mutta vielä tarttee ensin pestä kankaat...


12. huhtikuuta 2019
Koetin säveltää ohjeeni vaatteiden ompelemisesta ilman kaavoja, ihan vain haaveensa oppainaan http://learntalents.blogspot.com/2017/09/sewing-clothes-without-formulae.html
mutten tiedä, kävikö urakka kokonaan ylitse sävellystaitojeni. Olin tänään kangaskaupassa ja yritin jollakin asiakkaalle näyttää mallia ompelutaidon oppimisesta, joten tämä on siitä näkökulmasta. Viime aikoina en ole itse ommellut mutta aikonut kyllä.
Tässä on kolme osaa: 1. tavoitteiden ja kankaiden valitseminen, 2. käytännön ompelulinjojen ym yksityiskohtien valitseminen ja 3. ompelutavasta, työntekotavasta ja jotakin sosiaalisten suhteiden huolehtimisesta sen aikaa

ke 8. toukokuuta 2019   Tuossa siis eka osa kaupan myyjiä ja muita valitsemassa kankaita kangaskaupassa ajatellen näin jälkikäteen kotona, ja kakkos- ja kolmososat omaa Savonlinnalaista ongelmanratkaisutapaani ja vanhaa kouluajoilta olevaa helsinkiläistä ompelemisen iloa ajatellen, mutta vielä hiukan kanpanmyyjävaikutteisesti. Jos tuosta haluaa tarkemman selon, että mikä on kenenkin tyyliä, niin näitä blogejani lukemalla saa käsityksen minun tekemisentavastani ja ymmärrykseni tyypistä ja tasosta (siltä osin kuin sitä on hyvä opettaa muille),. (Vuodenaikakirjoitukseni http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html kevään osion sävelmänpätkät ovat säveltämiäni ja ovat aika tavallista ihmisten & omaa hahmotus- ja elelemisen tapaani.) Lisäksi on kai aika tavallinen ompelu 1. ja noiden kahden paikkakunnan kulttuurit.

28.5.2019 Tänä keväänä en ole saanut ommeltua mutta olisin kumminkin halunnut ja monta kertaa käynyt Eurokankaassa. Niin olen kai nojannut sen myyjiin jotenkin ompelutaidossa, ja siitäkö on tullut kuin työlästyneen ammattiompelijan tyyli, nuhruinen, ei niin viihtyvä? Viihtyvämpi ja kivempaa jälkeä tekevä, näkemyksellisempikin, on harrastelijan tyyli: tehdä innollahetken verran, ei kuluttaa loppuun intoa vaan jättää hyviä ideoita vastaisen varallekin, kuitenkin oppia uutta ja tehdä kaikkea kivaa jo nyt. Tähän ovat hyvä lisä laatimani kirjoitukset taitojen oppimisesta:
http://tienraivaajat.blogspot.com/2017/12/vanhan-ajan-onnesta-toissa.html
Haaveammattiin-blogini alun lahjakkuuden ja taitojen oppimisen ohjeet tähän blogiin lainattuina http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2016/07/tunteidenmukaisuus-tuo-lahjakkuutta-ja.html
Uusavuttomuudesta eroon pääsemisen ohje   http://nopeaoppisuus.blogspot.com/2016/08/langanpaasta-kiinni-saamisesta.html   ja siihen avuksi lue tuo ajattelukurssini, jollet ole sitä ennen lukenut http://pikakoulu.blogspot.com/2011/11/ajattelukurssi.html
Ruuanlaitosta  http://kokonaiskuvat.blogspot.com/2017/08/ruuanlaitto-ja-elainten-ruokinta-taito.html

11. lokakuuta 2019   Kesällä ompelin alennuskankaasta yöpuvun housut. Tuossa jo pidempään käytössä olleina. Käytin joitakin vanhoja housuja summittaisina kaavoina, kai verkkareita, mutta levensin kangaskauppiaan ohjeen mukaan, koska kangas oli venymätön ohut puuvillakangas.Lämmin on kumminkin ollut, ehkä tuon leveyden vbuoksi.

Eilen ompelin tollasen fleecepaidan. Vanhoista vihreistä fleeceistä ei oikein saanut kivan näköistä, mutta kuviofleece pelasti jutun. Yllättävän paksu kangas ja yllättävän kämmin. Kaula-aukon reinan sai ihan vain leikkaamalla ja kääntämällä tasalevyisen kaistaleen nurjalle ja ompelemalla suoraa ympäri. Oli kai niin venyvä kangas.