Käsityötaidot muiden taitojen ja älyn kehittäjinä

Lainasin kirjastosta Leila Pölkky-Pieskän kirjan Kaunista kotiin, jossa oli kudottu hienoja mattoja, pöytäliinoja, poppanoita. Joidenkin mattojen ymkutomistapa oli tosi taitava, jälki kaunista ja näyttävää, taidoista ja uskonnollisuudesta kielivää.
Tuollainen käsityön jäljen hienous on kiinni hetkessä elämisestä ja aihepiirin suojaamisesta & sen tason nostamisesta rukouksin ja keskittymällä kovin suuresti sen vaalimiseen ja sen suomien elämänmahdollisuuksien vaalimiseen käsityötä tehdessä. Jollei moista etukäteen osaa, niin se on kiinni hetkessä elämisestä ja siitä, että ottaa työntekotapaansa ja työnjälkeensä mallia työn hyvistä materiaaleista: jos pidät siitä, minkä elämänalueiden vaalimiseen jokin paikkakunta on keskittynyt, kiehtoutunut niistä, niin jos ostat materiaalit sieltä, kuten vaikka tavalliseen sukan tms kutomiseen villalangan, niin valitse sellainen työ, mihin se on erityisesti tarkoitettu ja mikä itseäsi silloin kiehtoo (Katso tarjoukset: kauppa tarjoaa jotakin pidettyä, yleensä laatuunsa nähden halvalla, koska sitä myydään erityisen paljon. Alennus on eri juttu: tuotteessa on ehkä jokin vika, jonka vuoksi se ei kelvannut asiakkaalle, joka olisi kumminkin juuri nyt halunnut sellaisen tuotteen itselleen, vaan asiakas palautti sen.), niin lanka tms neuvoo käyttäjäänsä työn tekemisessä, sen kauneustajussa, taidoissa, ideaaleissa, tekemisentavoissa,rytmissä, motivaation laadussakin kenties. Silloin pitää antaa materiaalin olal sorkkimatta, esim. lankaa ei saa vyyhdeltä keriä kerälle vaan käyttää suoraan vyyhdeltä, jolloin kehräämön työnjälki näkyy hienosina nyansseina yms. Eli näin saat hetkessä eläen aistrein, tunnelmin, taidoin, elämänymmärryksellä yms tunnistetuista asioista mallia tekemisen sujumiseen, sen taitoihin, taidoissa kehittymiseen.
Näin laajemmin, jos elät aistit auki, nähdyssä maisemassa, jossa on mm puita ja elämää, niin rakenteet hahmottava maisemakatse on hyvälaatuisen koulutetun ajattelun tyyppinen, kelpaa moneen tekemiseen järjeksi ja on helppo kantaa mukana, helppo olla fiksu sillä tapaa, jos ei jätä sokeita läikkiä maisemaan. Katso ajattelukurssini blogistani http://pikakoulu.blogspot.fi .
Jos tuossa maisemassa eläen, elämän keskellä' siis, hahmotat tunnelmatajulla ja poplaulumaisesti tekemisen vireitä, eri puolia, opit niin hahmottamaan tekemisen elementtejä, joista rakentaa taitoja laajemmin. Huolehtia elämä hyvälle tolalle maisemassa, elinolosuhteet hyviksi reilusti ja kaukonäköisesti (laajermpi maisema) on suunnilleen sama kuin sivistys ja hyväksyttävä käytös lähes kaikkeen, jos kyllin viisas olet ja jos maisema on kylin laaja, vaikutusalueensa laajuinen ainakin ja hyväntahtoinen ja viisas laajemmissa yhteyksissä, esim. ulkoa luetun sivistyksen ja hyvän tahdon myötä. Kiva liikuntaharrastus auttaa taitojen elementtien hahmottamisessa ja elämänviisaammaksi kehittymisessä.

Kirjonnasta

"Kirjonta
Lainasin kirjastosta Anita Gunnars'in kirjan Kirjomalla kauneutta arkeen, ja siinä näkyy kirjoneen rattoisasti ja taidolla, kaunista, ja kun yksittäisen ohjeen luin, niin oli kukkanen paljon nopeampi tehdä kuin mitä sen kuvasta olisi luullut, mutta kauneussilmää hänellä on. Kun yksivärtiseen fleeceen kokeilin kukkaa kahdella villalangalla, niin tuli jotenkin pramean näköinen, ei ollenkaan collagemainen kuten pelkkä kangas. Mutta useimmat kirjontakirjat ovat työlästyneen oloisia niin, että tuolla hyvällä kirjalla on kamalan paljon merkitystä, ja kai sillä, että itse olisi samalla tavoin viehättynyt kirjomisen mahdollisuudesta eikä ottaisi isoa kimpaletta vaan vähän vaan jotakin koristetta jonnekin nurkkaan tms.

Tuossa tuo eka ja tähän asti ainoa yritelmäni kirjonnasta: kömpelö mutta viihtyvyys tuo jälkeen näyttävyyttä, toimivuutta koristekuviona, jolloin kangaskin näyttää parempilaatuiselta. Mutten sitten tiedä, miten käy koristeelle pesussa, nuhjaantuuko ja lätistyykö. Jätin noita langankiekuroita silleen kun kivasti luonnostaan asettuivat, eivät minkään säännön mukaan, (vähän niin kuin kaavoitta ompelun ohjeessani,) ja etsin kukkamaista tunnelmaa, vaikkei muoto olisi ollut just oikeanlainen."

Kirjoitin tämän ompeluaiheiseen kirjoituksseni tässä blogissa http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/01/ompelemisesta.html

Ohje vaatteiden ompelemisesta ilman kaavoja http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html haaveensa oppainaan

* * *

24.5.2018   Kirjastosta lainaamassani kirjasessa Sillkinauhakirjonta (kustantaja Ajatus) oli tosi elävän ja oikean näköisiä kukkia lehtineen, erityyppisiä kukkia silkkinauhasta, kaikki ainakin hiukan kankaan tasoista ylös nousevia. Niistä jäi vaikutelma, että tätä irjonnalla varmaankin haetaan, ja ohjeet oli myös, kuulemma 5 kertaa nopeampaa kuin tavallinen kirjonta. Mutten sitten tiedä, onko liian kiinalaista. Mutta kuitenkin oikeat kukat tuli useasta kukasta mieleen. Mutta ovat ehkä liian laitettuja moneen, kuvioiduimmat kai vain uskonnollisiin esineisiin sopiviA. mUTTA ESIM. RINTANEULAN TAPAISENA KORISTEENA tai jonakin liinana mökillä, millä peittää vasu tms paikassa, jossa luonto muutenkin tarjoaa runsaasti silmänruokaa.

Kukkien ja lehtien tekotavassa oli se, että tehtiin varsin yksinkertainen pisto mutta kiinnitettiin huolella huomiota sen tunnelmaan ja luonnollisuuteen, luonnon antaman ohjeen kaltaisuuteen. Olisiko siinä hyvä malli lasten kasvatukseen: näin opetan lapsia, teen aika yksinkertaisen asian mutta hyvällä tavalla, laadulla, niin että siitä oppii laopsi elämää varten ja on luonnollinen elämän uoma lapselle,maailmankin kannalta positiivinen linjaus (kukka, lhti, varsi).
Näin voisi arvata, että niin isän kuin äidinkin olisi opettavaista tehdä yksi silkkinauhakukka parhaansa yrittäen lasten opettamista varten, kenties ilman vartta, jos se kerran on toisentyyppinen. Mutta harjoitteleminen ja turaaminen ei ole ideana vaan vaikkapa pidemmän ajan kuluessa pisto pistolta tehty jo ekalla kertaa hieno, luonnollinen, väkertämätön, etenkin pakottamaton silkkinauhakukka lehtineen. Ja tähän liittyen ei pitäisi ottaa yhtään vaikutetta joltakin käsityöihmiseltä, joka tekee kukkia monta tai muuta käsityötä aljon, sillä silloin on tsempoi olematon ja moni näyttää vain parhaan tai oikeasti toisen tekemän vaikka tavallisesti tekee myttyiosdiä epäonnistuvia. Ja sitä paitsi ei ollut ideana ottaa käistyövaikutetta lastenkasvatukseen vaan oppia käsityön varjolla jotain ihan muuta.
Tuossa siis tuo idea on, ettei tehdä viivapiirrosmaisesti vaan tekemisentapana on huomio siinä, että miten tuo materiaali nyt asettuu. Etsitään siitä hyvä vaihtoehto sorkkimatta, samantapaisesti kuin lapselle uutta neuvoessa tai jostakin olennaisesta arvosta mainitessa huomioida se, että miten lapsi tätä aihetta lähestyy ja mikä siis on kommunikaation tulos, onko se aiheen kannalta hyvä ja lapselle tulevaisuuden elämänmahdollisuuksia runsaasti luova. Tehdään siis yksi lehti tai terälehtikerrallaan, joskus vain kenties aloitetaan yhtä tai saadaan se loppuun, kiinnittäen huomiota sen henkeen ja kukkaesikuvanan / viisauteen, joka noita elämänmahdollisuuksia ja yhteiskuntaan sopivuutta tuo. Lasta opettaessa on aiheen oltava selvänä mielessä, yksi lehti tai terälehti on erilainen kuin miten nauha tai muu käsityö toiseen asettuu, ja niin on kerrottavalla asiallakin oltava tilaa, on oltava tilaa ja hetki sille elämänalueelle, vähän kuin mökkeillessä hienolla laadulla tehtävä jotakin, mistä on hyvä jatkaa, mikä on hyvä elämälle. Tosissaan tsempaamnen ja ainutkertaisuus tekevät sen, että oma kapasiteettisi on täydesti käytössä, luo siis tietä isompaan osaamiseen, enemmän koko ymmärryksensä ja elämänsä painolla uudelle tielle lähtemiseen. Luonnollisuus taas on  tae siitä, ettei yritys mene pieleen, jos se on myös sivistyksen ja terveenä järjen mukainen, mm tunteidenmukainen "Elä ja anna toisten elää"-periaatteella.

Helppo ja hyvä villasukan kantapää

KANTAPÄÄN KUTOMISEN OHJE: "

15. Villasukan kantapään kutomisen ohje (ja koko sukan kutomisen ohje)

Villasukan kantapään kudoin näin:

Ensin resoria nilkkaan, sitten valmiista sukasta mallia ottaen kantapään alueen ympäri suoraa kudosta suunnilleen puolen silmukkamäärän verran, siis edestakaisin, kun muut silmuta odottivat puikoillaan.

(Tässä olisi pitänyt kiinnittää huomiota siihen, mihin kohden rsoria suorat silmukat rajautuvat, eli tuleeko toispuoleinen ja symmetrisesti kumpaankins ukkaan, vai molemmat symmetrisesti. Ja jos sukan alku on korkeammalla, niin taakse kai on hyvä jättä korkeutta enemmän.)

Kun kantapään korkeus on (kokeillen jalassa) sopiva, niin kudoin (jotakin riviä jatkaen) neljä (siis kantapään taaimman osan leveyden verran, oli paksu kahdesta langasta yhteen kierretty lanka) keskimmäistä silmukkaa yhdelle puikolle ja sivut omillaan, tarvitsin siis kuusi puikkoa. Ja siitä sitten kummaltakin sivulta yksi silmukka nostettuna puikolle per kerros (vastaavasti jalan muodon mukaan: kaikki silmukat = kantapään leveys siltä kohden), eli käytännössä (useimmiten) kääntyessä kaksi nostettuna ja keskimmäinen kudotaan samoin kuin muutkin silmukat. Kymmenen levyisenä sukka jalkaan kokeillessa oli hiukan (noin silmukan verran sivula pois askelten alta) kantapäätä leveämpi eli sopivan levyinen.

Loput silmukat kantapääosan sivuilta kudoin yhteen aina reunimmaisen silmukan kanssa, jotta kantapään leveys pysyi sopivana.

Sitten nostin kummaltakin sivulta joka toisesta välistä silmukaksi puikolle kuteen reunan, kun se vaikutti suunnillen sopivalta.

Sitten kudoin ympäri resoria resorin kohdalle ja suoraa suorien silmukoiden kohdalle ja kavensin alussa muutamaan otteenseen yhden silmukan resorin ja puikolle nostetusta alkaneen suoran kudoksen rajalle. Kunnes oli yhtä paljon silmukoita kuin alussa, ja niin kudoin putkea kunnes 

(suoraa kutoen) kavensin sukan kärjen pikkuvarpaan ohitettuani."

* * * 

LISÄHUOMIOITA:

"

16. Lisähuomautus kantapään kutomisesta

 7.1.2017   Tuossa kantapään kutomistavassa on huomattava se, että kerroksia kantapäähän tulee yksi 4 silmukan kerros, kolme kerrosta, joissa on kummaltakin puolen nostettu yksi silmukka keskimmäiselle puikolle, ja kolme kerrosta, joissa on keskimmäisen puikon laitimmainen silmukka kudottu yhteen reunapuikon sisämmän silmukan kanssa. Eli kerroksia on reunapuikon silmukoiden määrä plus yksi, joten eka kerros kudotaan samaan suuntaan kuin vika, jos reunapuikolla on silmukoita parillinen määrä, ja siitä on sitten jatkettava ympäri koko sukan eli vikan kerroksen tulisi olla oikein kudottu ja siksi siis tässä tapauksessa ekankin (4s). Luulen siis näin, muttent iedä, onko siinä iso ero jos onkin toisessa reunassa ja kutoo siitä sitten oikein päin ympäri kumminkin.

"

Kantapäälappu kudotaan siis toiseen suuntaan oikeaa ja toiseen nurjaa, jotta saadaan sileää, ihan samanlaista kudosta koko lappu.

Tuossa tokan sukkaparini sukka parsittuna, mutta hyvä on ollut jalassa

Nämä kaksi kohtaa ovat kesältä, kun parsin sukat:

"38. Huomio kantapään kutomisesta
Lankaa ei saisi pitää kireällä kantapäätä kutoessa esim. siksi, että hermostuneena jännittää, että mitenköhän tämän kantapään kanssa nyt käy, millainen tulee, sillä lanka jää pysyvästi möykyiksi, jos se kutoessa silmukoiden muodostuessa on muhkuraisen ritilämäinen, ihan niin kuin muovikassin sangat tupaavat jäämään ryttyyn, kun ne kerran menevät kädessäruttuun. Sen sijaan jos kutoo pitäen langan rennon leppoisesti aika löysänä, niin se pehmeänä lätistyy jalan alla mukavaksi."

"37. Parsimisesta
 Kutomani sukan kantapää kului jalan alla puhki melkein kokokantapään laajuiselta alueelta. Poimin silmukat ohuelle puikolle siltä puolen, josta olin kantapäätä alunperin aloittanut kutomaan,ja kudoin reiän kokoisen ja levyisen lapun (toinen puolioikeaa ja toinen nurjaa), kokeillen koon kädellä levittämällä, ja varoin tekemästä siitä niin suurta, että se sukan reunan kanssa tekisi kaksinkertaisen kohdan jalan alle. Sitten päättelin sen (3.2.2019 löyhä reuna, jottei tule paksu vaan levitettäessä saa sen yhden langan paksuiseksi, paikan voi tehdä niin ison, että se peittää selvästi ohentuneen laueen ja rajautuu ihan ehjiin silmukoihin) ja ohuella langalla ompelin sen muiltakin reunoilta kiinni sukkaan, kiinnittäen huomiota, ettei sukka purkautuisi reunoilta myöhemminkään. Mutten tiedä, millainen lanka tähän olis hyvä. Sukkalanka on liian paksu ja ompelulanka hiertää sukkalangan rikki, joten jotakin siltä väliltä kai. Paikkalappu saisi kai olla huomaamattomammmalla värillä kuin alkuperäinen sukka,luulen.
Tuossa tuos sukka, ihan on hyvä jalassa,mutten ollut niin taitava noita reunojaompelemaan.  "

Näin hiukan kokeneempana sanoisin, että sukkalankaan verrattuna kolmasosapaksuinen villalanka olisi tuohon paikan reunojen ompelemiseen sukkaa parsiessa ehkä ihan hyvä.


"Piirsin kaavakuvan villasukan kantapään kutomisesta.

Kuvan tekstit: 

RESORIA NILKKAAN
KANTAPÄÄLAPPU (kantapään korkeus)
(kolmiomainen osuus:)   ITSE KANTAPÄÄ LEVENEE 1 S. PER KERROS (per puoli) NOSTAMALLA
(suora jatke:) tarvittaessa loput kudotaan yhteen 1 per kerros per puoli

Tässä välissä nostetaan kantapäälapun reuna puikoille, jotta päästään kutomaan putkea.
SITTEN KUDOTAAN JALKATERÄN YMPÄRI PUTKEA


Kudoin villasukan kantapään loppuun. Siitä tuli pyöreä mutta ehkä arvioin jalan leveämmäksi kuin se onkaan.Tässä kullakin kolmesta puikosta oli aloittaessa sama silmukkamäärä.

"

* * *

Lainaukset kutomisohjeistani http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/12/neulomisesta.html  , missä monta (noin sata) muuta vinkkiä, mm lankojen valitsemisesta, mikä on vaikuttanut olevan kutomisen tärkeimpiä kohtia.

Video hirsitalon rakentamisesta

Löysin videon (25 min) taitavien kirvesmiesten työstä, kun rakentavat perinteisen hirsitalon:

(Tää on kyl eri aihe, mut joskus katsoin videon ukulelen rakentamisesta, missä soittimenrakentaja oli puutöissä tosi taitava, mutten sitten tiedä, miten hyvin soi ja sehän on soittemessa pääasia. Oiskohan ollut tää :

)

22.3.2018   Jaa, ei tuo soittimenrakenusvideo ollutkaan yhtä hyväätekevän oloinen kuin hirsirakennus. Oli tekevän sijasta esittävän tyylinen.

Mutta tässä näitä tämän blogin linkkejä, joista oppia taitoja:
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/tunteidenmukaisuus-tuo-lahjakkuutta-ja.html
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/04/ruuanlaitosta.html
Toisissa blogeissani:
terveistä tekemisentavoista yms http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
jotakin liikunnan jälkeen palautumisesta, mutta kyllä ihan vain kevyen liikunnaan mutta toi hyvän olon http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/01/liikuntaa-vihreille.html

Taideteoksista ja taidekäsitöistä

Maalaamisesta olen oppinut maalauksiin aiheita hakiessani jotakin siitä,miten rakennetaan hieno taideteos. On oltava yleispätevää elämänviisautta, maailmassa merkityksellisiä tekemisiä ja toisaalta yksittäistapaus, miten yksilön elämä aukeaa tuohon viisauteen päin elämän käytännön taslla, elämän käytännön rikkaudessa, vähän niin kuinlaulu opettaa tyylillään elämänviisautta ja taitoja. Taidekäsityössä olisi siis viisaus, persoonallinen yksittäistapaus, joka kiehtoutuen lähtee löytöretkelle, joka opettaa mm tuollaista viisautta, ja materiaalin tuntu jne, josta nousee tuo yksilööllinen tyyli ja tie joidenkin elämänalojen viisauteen.
Yleispätevää viisautta oppii ainakin, kun opettaa jotakin taitoa toisille tekemisentavallaan, samaan tapaan kuin eläimet kommunikoivat eölekielellä ja äänin: mitkä ovat sen elementit mistä tuollaiset taidot yleensä koostuvat, millaisen peruselämisen varassa opin noita taitoja, mitä elämän puolta ne ovat.
Materiaalin tuntu ja luonne, esim. vesivärit tai lanka, on kiehtoutuen upottava, annettava asioiden löytää oma hahmonsa, montakin variaatiota, niin kuin puun oksilla on sään ja mielialan mukaan muuttuva ilmeensä, elämänviisaus, jota ne opettavat tunnelmallaan.Asioita ei saa kuluttaa loppuun. Jollei käsityö tai värit sinua juuri nyt kiehdo, niin puuhaa muuta ja aloita tuorein ielin uudestaan sitten, kun harrastus kiehtoo. Viisaus tulee mukaan muusta elämästä, hahmot kai elämänkokemuksesta ja siitä, miten on sulatellut maailman ilmiöitä, ilmiöluokkia kai etenkin. Taidot aukeavat eri tekemisistä, joihin sellaisia taitoja tarvitaan, siitä, miten elämäsi kuluessa olert opetellut taitoja ja lahjakkuuksia erilaisia kiehtovia harrastuksiasi varten, ja miten samalla olet oppinut oihmistyyppien piirteistä: tätä harrastavat ovat yleensä suunnilleen tuon näköisiä, mistä kenties joskus tulee jokin piirre jollekin käsitöissä syntyvälle hahmolle, ja samalla sen voi tehdä niin, että sen tyylistä aukeavat tuon elämänalan taidot, niin kuin elekielellä opettaessa, niin kuin puun oksan tunnelmasta: pidä taidon meininki elämävänä mielessäsi, kun piirrät, maalaat, leikkaat, solmit tms, niin tuota tyyliä tulee hahmoon, ja sen tunnelmasta oppia, kuin jalanjäljistä periaatteessa, että millä mielellä kulija oli, mitä teki.
Klisheemäisyys viisaudessa on usein näyttävää, tuntuu oikealta taideteoksessa. Sitä tulee terveen ikiaikaisen elämäntavan elementeistä: mikä on kunkin ilmiön paikka maailmassa, entä elämässä. Jokin osa tuosta tenhosta on, että elämä on elettyä, se on vaistoluontoa koskettavassa muodossaan, aisteja kiehtova kuten syksyn lehdet tai puun lehvästö, vuorokaudenajan tunnelma, sään tuntu tms.

http://talesfromforest.blogspot.fi/2017/08/about-kalevala.html

23.1.2018   Jos jokin opettamasi taito jää liian urautuneeseen muotoon, joka ei ole niin hieno, niin harrastamalla innolla muutamaa samalta suunnalta olevaa taitoa löydät taidon yleisemmät piirteet ja kenties paremmin motivaation sille, kun et harrasta niin paljoa yhtä vaan isomman kiehtovan kimpaleen kerralla ja sitten taas muuta. 

Palvelupisteen tms sisustamisesta viihtyisäksi ja toimivaksi

Savonlinnassa ovat Matkahuollon pakettipalvelut muuttaneet yhteen viereisen kahvion kanssa, ja kai lipunmyynti myös. Mutta siinä, missä vanhat palvelumiljööt olivat onnistuneita:toimivia ja viihtyisiä, niin nyt kai Matkahuollon tavallisen urautuneen tyylin myötä yhteesovittaminen ei niin viihtyisästi ja toimivasti sujunut. Savonlinnassa on yleensä osattu tällaisia juttuja superhyvin. Savonlinnassa on taiteiden ja matkailun alan osaamista, vanhuksiä, käsitöitä, mökkeilyä j illalla on vaarallista ulkona ka niin ihmiset ovat paljon kotona. Palvelupisteen sijoittelu ym rakentaminen pitäisi kai aloittaan samaan tapaan kuin kotona tekee, jos on juuri hankkinut kiehtovan harrastusvälineen, että tämä tulis tähän ja tuo sopis tuohon. Ja rakentaa sitten noiden onnistuneiden hyvähenkisten alkujen varaan koko juttu, vapaa-ajan tapaan, mukavasti vanhemman ihmisen tapaan, josus väljästi ja joskus viihtyisästi ja toimivasti pinoten kuin mummolassa joskus.
Näyttävä sisustus kunnioittaa paikan ja asioiden henkeä ja katsoo, mikä sopisi minnekin, mikä jaksaa kantaa toiminnot ja paikan hyvähenkisenä ja kätevinä, rakenna sellaisten varaan.

Käsitöiden tekemisen mahdollisuuksista

Lueskelin tässä kirjastosta lainaamaani kirjaa Askatele Kaunista kotiin luonnon materiaaleista. Siinä on neuvottu erilaisten luonnonmateriaaleista tehtyjen koriste-esineiden, sekä mm vastan ja kaarnalaivan, tekemistä jotenkin, että tekee noin vain, kivaa yrittäen, muttei erityisesti itselleen tyypillistä. Niinpä noilla ohjeilla tekeminen kai sujuisi ja siihen olisi aina mahdollisuus, koska laatukriteerit eivät ole niin suuret, vaan tehdä saa vaikka olisi paljon sosiaalista tai muun tekemisen myötä tullutta vaikutetta ei-ollenkaan-käsityöharrastuneelta, ei-ollenkaan-taitavalta käsitöissä, niin käsitöiden tekeminen kumminkin olisi sallittua, sujuvaa, jatkuisi ja voisi tarjota mahdollisuuden muillekin käsitöihin siinä siivellä. Lapset siinä tekisivät kukin omanlaistaan, saisivat paljon virikkeitä materiaaleista mutteivät saisi mahdollisuutta jatkuvasti käsitöihin, vaan heidän laatu- ja omantyylisyyskriteerinsä sekä se, että äiti tai täti toi tarvikkeet ja oli se, joka tekemisen laittoi käyntiin, estävät heiltä jatkuvan käsitöiden harrastamisen ja omin päin tekemisen. Eli ei sais vaatia ihan vain omantyypisyyttä, edustustasoa tms vaan pitäis olla tyytyväinen myös huonommalla vireellä tehtyihin käsitöihin, käsitöiden tekemiseen silloin, kun muu elämä painaa niskassa, niin voisi jatkuvasti harrastaa käsitöitä, mutta tarvikkeiden olisi silloin oltava huokeita, esim. tarjouksesta (hittituote) ostettuja (eri asia kuin huono tuote alennuksella), sellaisia joita ei voi kuluttaa loppuun mutta joihin intoa on paljon. Mutta laatu kysyy sitä, ettei ihan huonona päivänä tee, silloin kun vire on kertakaikkisen huono, eri asioihin harrastuneiden ihmistent yuoma.

Muttei se ole ihan niinkään tekemisissä ja harrastuksissa, että vain jos ei välitä niistä, niin saisi tehdä, ja jos välittää, niin löytäisi vain joskus jonkin itselleen sopivan ja enimmäkseen ei olisi mitään. kun olen harrastanut vesivärimaalausta, niin olen mm ollut kiinnostunut maalaamaan puiden oksat oikeantunnelmaisina, ilmeikkäinä, ja ne eivät ole aina samantunnelmaiset vaan riippuu päivän hetkestä ja siitä, minkä tyyppiset asiat ovat olleet mielessä, että miltä ne näyttävät ja miten ne siis pitäisi maalata. Joskus puu on oikein tenhoava, useinkin. Joskus taas näen vain oman mielessä pyörivän asian tunnelmaista silppua. Hienoihin tunnelmiin, hienoihin asioihin voi tehdä löytöretken, kun ei kuluta yhtä loppuun vaan tenhoutuen jatkaa kappaleen matkaan ja kiehtoutuu uusista samantapaisista teemoista, joita vastaan tulee. Jos esim. katson työväenopiston kurssitarjontaa, niin siellä on monenlaista kivaa, se avaa oman maailmansa, mikä on ihan eri asia kuin katsoa, että mihin kellon aikaan tuokin kurssi on, voi en pääse. Eli touchissa on tuo, ettö kyllin kevyesti mutta muutamaa tenhoavaa samalta suunnalta ja sallien itselleen niiden aihepiireissä monia vaihtoehtoja, esim. omin päin tekeminen, kotona kirjastosta lainatun oppikirjan avulla, kaverien kanssa jotakin samantapaista teemaa, toisia kursseja toisina kertoina, muu yhtä kiehtova, yms. Tuollaiset löytöretket, jotka sinua kiehtovat, ovat ihmistyyppisi toisten silmissä, luontevin valinta ammatiksesi ja suuntautumiseksesi, ja siksi ne kai muotoutuvat vuosien myötä, vievät aina vain isomman, aina vain kiehtovamman osan elämääsi.

* * *

26.7.2018   Mietin tässä, voikose, että iltaisin vaikuttaa olevan vaarallista liikkua ulkona täällä, missä asun, johtua naistenlehden lukemisen vaikutuksesta? Ehkä ne, jotka kirjoittavat naistenlehteen tai ovat sen juttujen aiheina, ovat usein käsityöihmisiä, joilla kuulemma on hyvät mahdollisuudet harrastaa käsitöitä ja kodin laittamista ym. Mutta eivätkö sellaiset ihmiset usein ole sellaisia, jotka eivät ainakaan alkuun tee sen kummempaa käsityötä kuin muutkaan mutta ovat lopun aikaa tekemättä mitään erityisempää. Joku laskee sen tropiikinoamisuudeksi, joku lartautumiseksi tai tyytyväisyydeksi ihan vain yhteen tai muutamaan elämänpiirin juttuun, kun taas nuori aikuinen yleensä rientäisi kaupungilla menosta toiseen, puuhaisi vaikkapa noissa kahdessa viikossa paljon kaikenlaista ja olisi hänell' mahdollisuus käsitöihinkin, ne vain eivät sdujuisi kyllin hyvin,mutta osin se on sitä, etteivät materiaalit ole oikein hyvät, ja hän luulee sen johtuvan rahojen puutteesta tms, mutta luulen sen johtuvan vääränalisesta ostamisen tavasta: pitäsi hankkia rahapuu (maksaa alle 10 euroa) eli viherkasvi, josta oppii mm ostamisen taitoa ym rahaan liittyvää ihan vain pitämällä sitä viherkasvinaan ja hoitamalla niin kuin kasveista itse ymmärtää. Ostoksissa onnistumisesta olen kirjoittanut blogia http://asiakkaanavain.blogspot.fi .  Ennen kaikkea näyttää olevan tarpeellista latautua kuhunkin ostokseen ja olla avoinna mahdollisuuksille, ei kaavamainen tai ihan vain tiettyä osaa ostava, vaan tarjouksista (eri kuin ale) ideoita saava. Käsityön tekemisessä onnistumisessa on sitten sitä jotakin samaa: tarttee satsata materiaalien tuomiin mahdollisuuksiin, niiden tuomiin kivoihin ideoihin, joiden toteutus voi vcarioida työn edetessä, eikä tethdä tarkan kaavan mukaan tiettyä.

Vanhan ajan onnesta nykyaikana

Tuli tuosta lauseesta "Matruusi oli täydessä seilingissä." mieleeni, että tuossa humala ja seilaaminen eli purjehtiminen kai keinuvalla puisella laivalla sotketaaan toisiinsa. Nykyaikana kai ajatellaan, että merillä moni ryyppäsi, mutta eikö samalla tuo vaikutelma ole, että aurinko porottaa, laiva keinahtelee miellyttävästi, on tyyni ilmapiiri, rauhaisaa, onnentäyteisiä hetkiä. Voiko olla, että vanhana aikana, kum merimies omin päin lapsena tutustui mereen tai järveen, niin hänellä oli siinä tekemisissä veneilyn ja laineiden ymskanssa hyvähenkisiä hetkiä: meri ihmisluonnon  mukaisena elementtinä, valtavana omanhenkisenään ilmiönä, elämän virta sitä myöten, elämäntapa merillä, joka aukeaa kai, kun ilman koulutusta, tuollaisten vaistoluontoa koskettavien oppimiskokemusten myötä tutustuu alaan, sen kiehtomana, siitä kiehtpoutuneiden esikuvien ohjauksessa vaikkapa etäältäkin. Koulutus sen sijaan tuo erihenkisen lähestymistavan, rikkoo tunnelman, ja niin menee tekemisen henki ja viihtyvyys. Mutta voisiko nyt ajattelukurssini http://pikakoulu.blogspot.fi/2011/11/ajattelukurssi.html (http://quickerlearning.blogspot.fi) myötä koulutetun ajattelun korvata arkijärkisellä mutta vähintään yhtä objektiivisella mutta helpommin mukana kuljetettavalla, ja lisäksi esim. kannattavus perusteinen moraali: tehdään hyödyllisiä asioita, rakennetaan ninparempia elämänoloja yhteiskuntaan ja maailmaan + "Elä ja anna toisten elää" (ks. http://opisuomalaisuus.blogspot.fi ja http://Finnishskills.blogspot.fi), ja säilyttää niin sekäkoulutuksen hyvät puolet että hyvähenki asioissa, tekemisissä. Omin päin oppimisesta katso http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/tunteidenmukaisuus-tuo-lahjakkuutta-ja.html (http://learntalents.blogspot.fi/2017/09/learn-talents-and-skills-in-something.html)

* * *

28.12.2017   Lisäys koululaisten työtaakkaan liittyen http://tienraivaajat.blogspot.fi/2017/12/vanhan-ajan-onnesta-toissa.html 

Tunteidenmukaisen kauneuden keskellä

Tässä ei siis ollut ideana töllöttää tuota juvaa, vaan teksti on assosiaationa siihen syntynyt, ei ole siis kuvan kuvaus vaan kuvan synnyttämän idean ja siitä laatimani ohje muuhun elämään, vaikkei kuvan nainen olisi sitä osannut.

Lainasin kirjastosta kirjan Rahvaan puku, ja siinä oli ihan alussa kuva, jossa kaksi naista, toinen selin nykyajan (kenties murhia tekevän) käsityöharrastuneen näköinen ja toinen kuin vanhan ajan koko ajan kauniin luonnon kanssa tekemisissä ollut, kädet ihan toisenlaiset, kuin intialaiset, marjojen kauneutta, joskus vaatteitakin ihastelleet, tunnelmallisen kauneuden keskellä koko ajan, mielekkään syvällisen viisauden ja sen ilmentymän kauneudessa elämänpiirinsä pääteemoina pitävän, kuin se olisi ollut hänen taitonsa, häneen suuntautumisensa kuin maalausten kiehtovuus joidenkin suurten taidemaalarien, kuin maanviljelys hineolla tavalla merkityksellistä elämää elävän maanviljelijän.
Mitä siis on tuo kauneus, miten sen löytää ja miten pitää siinä sen merkityksellisyys, juuri syvällinen viisaus, monimuotoisessa rikkaudessaan eikä vain yksittäisissä muodoissaan. Joitakin kiinnekohtia tähän tiedän, mutten osaa koko juttua. Iso osa viehätyksestä on elinympäristön monimuotoisessa kauneudessa, sen tekemisten mielekkyyksissä, ikiaikaisessa viisaudessa, jota elinympäristössä ja elämäntavassa on. Mutta toisaalta on samaa oman lähestymistavan hyvälaatuisuudessa, siinä, ettei ole uupunut vaan on kuin uuden alun kiehtovuudessa, kuin nuori aikuinen joskus elämänmahdollisuuksia pohtiessssaan, tai kuin ihminen vanhetessaan oman tiensä ja rakkautensa, ne monet, löytäessään, ne kodikseen vakiinnuttaessaan.
Kun aloitamme uutta, josta olemme kiehtoutuneet, niin hetken aikaa maailma on mahdollisuuksia täynnä. Jos sen hetken jälkeen pidämme pienen tauon ennen kuin hetki on ennättänyt mennä ohitse, niin voimme samalla haaveilla ja tehdä hetken aikaa muuta: elämänrytmistä tulee polveileva, tekemisistä monenlaisia, alun energisyys jaksaa kantaa tekemisen hyvään laatuun ja arkijärki yhdessä innostuksen ja kontaktin useaan elämänalaan kanssa tuo ymmärrykseen hyvälaatuisuutta: tähän luon oman tieni. Samaan aikaa kosketus todellisuuden kanssa tuo kanttia. nyt pitää tsempata, ei kun tuo oli vaan tollanen ja nä on hienoja ja tarttisko nyt kiirehtiä tuonne, mitä jos jatkan tän loppuun kun on aikaa ja jaksan, mitä lukisin ym.

Koska tunnelma on kaikki havainnot, tunteet mielekkyyksineen,filosofia, konteksti yms yhteensä, niin tunnelmataju on avain ilmiöiden syvällisen merkityksellisyyden ymmärtämiseen: kaikkien havaintojemme joukko asettaa ilmiöt kunkin oikealle mielekkäimmällepaikalleen kokonaisuudessa, jos vain ymmärrämme ideaaleja, siis kokonaisuuden ja ikiaikaisen elämäntavan mielekkyyksien tasoa kyllin hyvin aina elämämme käytäntöä myöten.

Syvällistä viisautta maailmasta ja maailmassa el'misestä voi oppia, kun luonnon helmassa katselee maisemaa samalla kun miettii elämää. Niin mietityttävät isot kysymykset vertautuvat luontomaiseman osiin, esim. puiden oksiin ja runkoon, ja niin tunnelmatajun myötä, rakennehahmotuksensa myötä ja huomatessaan, miten tunteet liittyvät kuhunkin asiaan ja kertovat niiden paikasta maailmassa ja ihmiselämässä, niin silloin voi objektiivisesti yltää johonkin syvällisempään näkemykseen elämästä ja maailmasta, maailmassa elämisestä ikiaikaisen luontonsa mukaan, vaikkei tavallisesti osannut.

Mielikuvituksen sijasta kunkin asian henki

Tässä marraskuussa, kun oli jo ensilumi ollut ja sulanut pois, katselin jossakin tienvarren heinikkoa. Ja vaikka oli lumi painanut hiukan ja syksy riepotellut niin, että heinikko oli tavallaan räjähtäneen näköinen, niin tuntui, että kun sitä katseli tietyn kokoinen alue kerrallaan ja eläytyi heinien tunnelmaan, niin se oli kovin tunnelmallinen, kuin sillä olisi ollut oma henki, monella heinänkorrella yhtä aikaa ja maahan pudonneet lehdet siinä mukana. Mutta sitten jos katseli erikokoisen alueen, niin tuo tenhoava henkijäi pois ja tilalla oli ankea kireä ihmisten syksy kiireineen. Eli tuolla katsomistavalla tuntuisi olevan paljon väliä ja heinikolla, ja luullakseni muullaakin, jopa taiten rakennetulla, oma hahmo henki, kenties useampiakin sellaisia. Ja niin lapsena, kun askarreltiin jouluksi tonttuja vessapaperirullista, niin kullekin tontulle tuntui tulevan tietty ilme, jolla se oli hyvän näköinen, ja oletimme sen olevan mielikuvitusta vain ja se häiritsi,mokoma puppu. NIin kai enemmänkin niin, että pahviruyllalla on omat mittasuhteensa, päänä oleva paperimassapallo ei ole aina saman muotoinen ja silmät ovat milloin mitenmin vinoon menneet,niin että siinä on tontun alulla omat piirteensä, tietty määrä tukevuutta, leppoisuutta, kireyttä, miettiväisyyttä, miesmäisyyttä yms, mikä kertoo, mikä olisi sille hyvä hahmo, millainen hyvä tonttu siitä syntyisi. Ja niin kai muissakin käsitöissä vastaava juttu: ei mielikuvitus vaan karkeat piirteet kuten tukevuus, jähmeys, rentous, ilmavuus ym.

Kodinhoidosta, korjaustöistä yms

Tavallaan, kun johonkin omamotivaatio on ja toisaalta on käytännön taitoja edes jonkin verran, niin mistä löytyy se, että tulisi tunteidenmukainen jälki hyväätekevin tavoin, ihan luonnostaan? Jotenkin olen tuntunut tätä tavoittavan osin runoista oppimani myötä ja osin Tai-te-ching kirjan englanninkielisen Stephen Mitchellin tekemän erinomaisen käännöksen myötä (mutta sitä lukiessa ei saa tinkiä arkijärjestä eikä vaatia oppivansa kaikkea kerralla, kuin mallista) ja osin toki elämänviisauden http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html ja käsityötaidon sujuvuuden myötä. Eli kun vaikka pitäisi vaihtaa autoon renkaat, niin osa on sitä, että on polveilevassa päivän kulussa hetki aika auton renkaille, osa siihen sopivaa virettä, ettei ole kankea vaan pikemminkin kerkeä eivätkä liikkeet tunnu ikäviltä, ja osa välineiden kunnollisuutta ja vaatetuksen sopivuutta likaavaan liikunnalliseen puuhaan, kylmäänkin. Tai niin kuin tänään, kun katselin koristetyynyäni, jota en ollut osannut pestä, kun en saa päällistä irti, niin minulla oli aikaa, odotin, niin ajankuluksi, kun näyin keskittyvän puuhaan hyvällä tavalla, niin ratkoin päällisen irti ja pesin huolella, ja niin jälki oli parempi kuin olisin osannut odottaa, jotenkin osaavamman oloinen, ja niin yksi kerrallaan tulin tehneeksi saman kahdelle muullekin koristetyynylleni. Jos on hyvä henki, niin voi nyppiä irti karvatukun kerrallaan koirankarvaisesta matosta, viltista tms ja saada niin paljan parempaa jälkeä ehkä viidessä minuutissa, muttei se suju, jos on ankea fiilis, vaan sopii jutella, miettiä muuta tms, mikä tekee tekemisestä rattoisan. Voiko tyynynpesussa kanssa olla, että tehtävä on vanha tuttu osiensa osalta mutta vaatii hyvää henkeä, kun on koristeesta kyse? Eli hyvänä hetkenä sujuu, muttei huonona urautuneena, pakon alla tai aikataulutettuna.

Käsitöissä on paljon tuota samaa: jos jokin villalanka tai kangas kiehtoo, niin siitä oppii hyviä tekemisentapoja, rattoisuutta ja suunnittelua, ja samalla tapaa tehden sitten korjaustyöt ym kodinhoito sujuu paljon paremmalla laadulla.

* * *

Olen joskus kirjoittanut mukavammalla tavalla siivoamisesta jotakin http://tienraivaajat.blogspot.fi/2016/08/siivoamisesta.html .

* * *

Tässä joku talvi oli koiralla kylmä ja äkkiä nappasin halvasta huovasta sille lämmikkeen, mutta huopaan jäi suorakulmainen kolo, aika iso, enkä osannut oikein ongelmalle mitään tehdä. Hlesingissä oli jatkuvasti sellaisia ongelmia, kai se oli käytännön taitojen puutetta, kun nyt kun tartuin toisella koirallani olleeseen viltinjämään, niin oli aika selvää mitä sille tehdä: nypin karvoja vähemmäksi ja leikkasin viltin tuon suorakaiteen verran lyhyemmäksi, jotenkin kivasti reunan muotoillen, vähän joulumaisesti ja kotoisasti eikä suorassa kulmassa, ja sitten pesin villapesuohjelmassa. Niin jäi toinen palanen koirien lämmikkeeksi, jos joskus vielä tarvitsen, ja se oli aika arkijärkinen ratkaisdu, ei jäänyt kaihertamaan. Mutta mitä tuossa siis pitää osata? Luopua vanhasta, joka nykyisin on epäonnistunut, ja etsiä jäljelle jääneitä kivoja vaihtoehtoja, vaikkeivät olisi niin hienoja.  Ja tehdä sitten niihin tarkoituksiin mukava ja hyödyllinen. Ja toteutus ei lakihenkisesti vaan niin kuin mukavaa ja tunnelmallista on, kätevääkin, ei liian työmäistä, mikä kai olisi tuohon verrattuna pieleen menneen tunnelma.

* * Ä

31.10.2017   Tässä joku päivä sain nuo tyynyt valmiiksi, lähinnä vain sullottua täytteen sisään ja ommeltua kaksi kiinni ja kolmannessa oli onneksi vetoketju.

6.11.2017   Jos on kodinhoidossa, käsitöissä tai jossakin muussa paljon huonomi kuin mitä keskiverto näyttää olevan, vaikkei haluaisi ja vaikka tsemppaa, välistä kovastikin, niin siinä on kai yleensä kaksi vaa'ankieltä: toisaalta tarvitaan taitoja, joilla nousta ongelmakohtien ylitse, ja toisaalta täytyy huomata sama mitä pyörätuolienkin suhteen eli että vaikka tuo kohtalo on useimmille suomalaisille pahasti toiveiden vastainen, niin se kumminkin on haave osalle ja kokonaisissa maanosissa tosiaan kuljetaan kuumuuden vuoksi koko ajan niin verkkaisesti ja aikaansaamattomasti eli ehkei se ole kauhistus niin isolle osalle maailman väestöstä kuin oelttaisi. Eli tarttee luokitella ihmiset kahteen ryhmään: niihin, joilla on tavoitteena noin huono tai huonompi,ja niihin, jotka tavoittelevat selvästi parempaa.

Tunteidenmukaisesta liikkumisesta

Lainaus kirjoituksestani terveistä elämäntavoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

"281. "I treid to find some Brasilian media or sports site.
I have been for a few years interested in Brasilian culture and been
surprised to notice that even though Brasilians look positive, skilled
and feeling, they don't feel so very well. Today I figured out the
reason fior that and how to correct that. Brasilians are very good at
fine coordination which they do both at the outer reaches of their
body and all the way from the body center at stomach, like as if they
were painting. (But many painters are even lousier, so don't mix tyhem
with this.) That is an artificial non-instinctual way to coordinate
body according to the sense of sight. We here in Finland have a very
different climate, which is much more beneficial for being speedy and
active. Our way of fine coordination would propably suit also other
climates and it is very natural and brings lots of well-being: Be very
natural, very emotional naturally at the stomach area and near it, so
that you can move only roughly, like right or forward or left or
backwards. So you did not disturb your body center, emotions or
naturality at all: they determined the exact way fo moving and exact
direction. Then take your social eye and your sense of atmoshpheres
along: which social styles are naturally possible for you right now:
choose from them the exact form of the outer parts of your body and
roughly the form of the parts at middle distance from the center
outwards. So you can go for example a little bit bold and protecting
so feelings, being sturdy. At the same time atmospoheric and via that
thinking skills and fine mechanics, which alters the movements
slightly at the center, somewhat at the outer reaches. And for example
liking or taking social dastance, which also determines movements. Or
like with basic skills only or with emotional strenght of high skill.
Etc.""

Käsityötaitojen oppimisesta

Lainaus kirjoituksestani terveistä elämäntavoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

"283. Tässä alku ei ole terveiden elämäntapojen ohje vaan vain huomio muista epäterveemmin elävistä, mutta lopppupuolella käsitöistä ym:
Kun noudattaa terveitä elämäntapoja, on jatkuvasti paljon parempi olo kuin ruokakeskeisillä. Monien ruokakeskeisyyttä selittää kai se, että he ovat lähes jatkuvasti siinä vaiheessa, että juuri saamassa kehon lämpöiseksi ruualla tai sitten ovat liikaa viilenneet ja kaipaavat lämmintä ateriaa tai jotakin vahvistavaa. Silloin heillä ei ole energiaa juuri muuhun, vaan heillä on ikään kuin lämmönsäätelyn hetki mutta ruuan avulla vain, ei taidoilla. Ja kun heiltä taitoja puuttuu, niin he eivät usko muiden voivan yltää korkeammalle, vieläpä noin vain. Ruokakeskeisyys lisää taipumusta tehdä tekoja vain ajatuksissaan, mikä lisää vieraantumista niistä, joille ajatukset ovat käytännön elämänmahdollisuuksia, toimiliaisuuden apu vain. Samat ihmiset elämänviisauden puutteensa vuoksi, jos pitävät jotakin tekemistä hankalana tai uuvuttavana, niin eivät korjaa sitä muuten vaan vain aterian tuomalla kylläisyydellä, ja siis lämmöllä. Liikunta toisi lämmön ja lämmönsäätelykyvyn. (Lämmönsäätelyohjeita tässä blogissa monta  http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html)
Esim. käsitöiden vaatima harkinta ei mene vain ruualla vaan keskittymällä, kiehtoutumalla, saamalla kulkea omia polkujaan, tehdä toiveidensa mukaisia ratkaisuja, ja siis mm taidolla ostaa huokealla hyviä tarvikkeita kylliksi (mikä kai usein tarkoittaa idean saamista tarjouksessa olevist atarvikkeista eikä tarkkaa etikäteen määrättyä ostoslistaa). Samoin se merkitsee päivän työn urautumista irtipäästämistä, ei vain ruokatauon tuomalla eri aiheella vaan muukin mahdollisuus uppoutua käsitöiden maailmaan hyvillä mielin tuo niissä taitoa ja viisautta. Tärkeää on, ettei tule komennelluksi. Ruoka on joillekin tekosyy luistaa vaatimuksista, muttei se tarkoita, että omien teiden kulkeminen, oman ymmärryksen käyttäminen, uuden aiheen hahmottaminen ja mukava puuhailu omia teitään, omasta mielestä mielekkäiden tavoitteiden kanssa vaatisi mitenkään taitojen puutetta ja sen paikkaamista ruualla kuin olisi suuri lämmönhukka.
Justeeraamistaito, jota mm käsitöissä ja ylipäätään omin päin tekemisessä onnistumisessa tarvitaan, liittyy siihen, että on eri elämän puolia, joiden painotuksia voi justeerata tekemisentavassaan ja niin saada tilanteeseen sopivia vahvuuksiaan käyttöön ja harjaannutettaviksi. Mutta tähän yleensä tarvitaan rento elekieli, jotta kroppa ei ole urautunut yhteen näkövinkkeliin ja sen mukaiseen tekemisentaoaan, vaan vaihtaa asentoakin toisiin elämänalueisiin päin, jolloin tekeminen sujuu helpommin niiden tavalla ja ne ovat huomion piirissä ja siis helpommat ottaa tekemisentapamahdollisuuksina mukaan.
Tuollanen laatimani käsityöohje on mielestäni hyvä: http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html
"

Tuossa lienee tärkeää ostaa nuo käsityötarvikkeet tarjouksesta eikä huokeuden perusteella, koska tarjouksen tehtävänä on tutustuttaa sinut tuon tyypin käsitöihin, kun taas huokeat ovat usein jonkin osia vain, eivät teitä käsitöiden oppimiseen. Jos sinulla on ajan myötä muutama tarjouksesta ostettu tarvike, niin sinulla on jo muutama mahdollisuus siinä, mitä hyvin voit niistä tarvikkeista tehdä ja minkä tyylisiä tekemisentapoja & taitoja käyttää.

Suomalainen kansanusko

Lainasinkirjastosta kirjan "Suomalainen kansanusko, samaaneista saunatonttuihin" ja luin siitä alkua. Se toi mieleen sen, mitä olen tässäkin blogissa huomannut (ks. http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/03/miten-valitsemme-oman-tiemme.html ), että se, mitkä asiat elämässämme kantavat, riippuu siitä, millaisten taitojen varassa elämme, mihin satsaamme ja mitä vaalimme, mitkä ovat elämänympyrämme. Niin on kansanuskokin kuulemma varioinut kovin ihmiseltä ja ryhmältä toiselle. Esim. 1800-luvulla kuulemma uskottiin lepän olevan jotenkin henkinen puu, mutta sen tunnelmahan on samantapainen kuin 1800-luvulta peräisin olevien kirjoitusten, joita olen joskus sattunut lukemaan, eli kai juuri siksi se silloin kantoi, eikä muinaisjäänteenä.
Uskonnosta sen sijaan olen huomannut, että (ks. http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/10/uskonnollisuudesta-ja.html ) sen taitoja oppii, kun olettaa mukana olevan väkeä, joka ei osaa Suomen ilmastoa tai kulttuuria, eli näyttäisi uskonto liittyvän liian laajoihin ryhmiin samaistumiseen: yhteistä taitoperustaa ei ole vaan asiat jäävät toisten sanaan ja toisten kulttuuriin uskomisen varaan, eivät omien tai tuon ryhmän keskivertojäsenten taitojen varaan. Miten paljon viisaammin ihmiset eläisivät, jos eläisivät pienemmissä ympyröissä, jotka olisivat itse valinneet, esim aika nuorena muuttaneet paikkakunnalle? Mutta silloin kai juuri sivistykseen satsattaisiin liian vähän kun ei tarvitsisi liian erilaisten kanssa tulla toimeen, mutta kai kulttuureilla oli omiin oloihinsa sopiva elämänviisaus, elämäntapa vain toinen kuin kaukaisilla seuduilla tai eri ammateissa.

Opetustaidosta

Lainaan ympäristöaiheisesta blogistani http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2017/07/lehmille-paremmat-liikkeet.html tähän, kun tuossa tuo opetustapa on kiva:

"

Lehmille paremmat liikkeet

(Olen kaupunkilainen mutta) Kun treenasin koiriani sirkukseen (http://lukevatkoirat.blogspot.fi), opin, että tyyliä on hyvä opettaa kovin vapaamuotoisesti kuin laskisi pikkuötökän tai linnun vaoaasti kämmeneltään ilmaan, kuin ihme, eheästi. Annetaan eläimelle idea, esim. että männyn oksien tunnelma opettaa hyvää perusvirettä mm liikkumiseen ja yleensä taitoihin, ja annetaan eläimen kulkea vapaasti, näkemyksellisesti, vapautuneesti kuin lomalla, seurata ideaa sen matkaa kuin mitä luonnostaan tulee seuranneeksi ja miten nyt kulkeekaan, kuin karannut ilmapallo, ihan omilla teillään sinne tänne, omia aikojaan, luonnollisia reittejään. Voi kehua siinä alkuun tai keskivaiheilla (myöhemminkin, jollei ole komentamista vaan ystävällisyyttä ja yhdessäoloa) ja kenties antaa uuden idean: taitotason voi lehmä itse taidoillaan, näkemyksellään nostaa sellaiseksi kuin mihin saa taidon tunnelman, taitotason mallia niittykukista, varmaankin lehmä osaa niiden perusteella ja ovathan ne kesäisiä, kivoja ja lehmä onkai harrastunut niistä ja osaa siksi paremmin niihin liittyviä juttuja. Perustaitotaso siis männyn oksien vehreistä osista ja lisänä korkeamman taitotason, harmonian, hienovirtteisyyden ja tunteiden tuoman taidonpiirteitä niittykukkientuoman näkemyksen avulla."

Tämän alla oli lainattuina tästä blogista Linnut ja tulisuus, sekä Intiaanihevonan.

Kukkia maljakkoon

Paratiisiteoriablogistani http://paratiisiteoria.blogspot.fi

"

Kukkia maljakkoon

Lainaus vuiodenaikakirjoituksestani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html

"

Kesällä voi joskus tuoda kukkia maljakkoon tienposkesta, jos sattuu siellä olemaan paljon samaa kukkaa ja muillekin jää, sekä kulkijoille kaunista katsottavaa että joillekuille majakkoon. Voit asettaa varret vierekkäin niin että kukat ovat kauniisti, ja sitoa sitten hyvin varovasti muutaman kierroksen ympäri ja rusetti villalangalla, niin ne eivät kaadu sivulle ja käänny jotenkin, mikä ei ole kaunista. Kotona katko varsien alapäästä muutaman sentin pala veden alla ja nosta sitten äkkiä vedellä täytettyyn maljakkoon, niin ne eivät kuivu vaan saavat vettä."

Tienvarressa oli paljon lupiinia, niin päätin poimia yhden maljakkoon, ja sittenkeksin poimia sen pariksi pari oksaa koiranputkea."

Linnunpoikasten lentämään oppimisesta

Linnunpoikanen, jolla jo on kunnon siivet, oppii kai parhaiten lentämään, jos katsoo lentämistä miettiessään puuta eikä rakennettua. Rakennetunkatsominen tuo osaamattoman olon ja vain vähän taitoja. Kun taas puun tenhon ihaileminen avartaa näkemyksen monimutkaiseksi, viisaaksi, ikiaikaiseksi, tunnelmallisen tenhoavaksi, ylivertaisen taidon uomaksi. Useamman puun katseleminen kerrallaan ei niin vahvasti ainakaan tätä tuo vaan yksittäisen puun tenho pitäisi hahmottaa, se monimuotoinen rikkaus, jollaiseen elämäntapaan puu näyttävyydellään opastaa. Usein se on vain yksi näyttävä oksa kerrallaan tai latvan huiskaus taivaalla opastaa rikkaaseen riemukkaaseen tekemiseen, jossa on ylivertaisen taidon kipinä. Näin poikanen voi kai jo ensi lennollaan lentää viereisen puun oksalle, sieltä toiselle oksalle ja takaisin pesään, ja on niin jo tavallaan täysinoppinut, sanoo pikkulintuemo.
Puun hyödyllisyys taiudon kannalta tulee sen monimutkaisuudesta, visuaalisesta ja tunnelmallisesta kauneudesta, joka syövyttää kuvan mieleen, tekee siitä taidon ja tekemisentavan mallin. Puu on terveen kokonaisuuden malli, niin linnuille, pörriäisille kuin ihmisillekin. Puuta lentämistä miettiessään katselleet linnunpoikaset lentävät kovin kauniin tunteikkaasti, kuin taito olisi niille helppoa ja elämä soljuvaa, viisauden suojaamaa. Niin kai ihmisen taidotkin hyötyvät puiden tunnelmallisen viisauden oppimisesta, kasvetraan insinööritiedosta tavalliseen taitoon ja arkijärkeen, niistä taitavuuteen, ikiaikaisen soturin ylivertaiseen taitoon ja taiteeseen: suuremman taidon elementtien luonnolliseen kieleen.

(Voisiko sulkien kasvaminen liittyä siihen, että on paitsi taito, myös suojaa itsensä hyvin, jotenkin musiikin tapaisesti?)

* * *

English translation http://talesfromforest.blogspot.fi/2017/08/how-young-birds-learn-to-fly.html

Kevään laulamisesta, helppo ohje

"Nyt kun puihin ja pensaisiin on tulossa lehdet, niin Euroviisujen sijasta tuntuu, että luonto kaipaa jotenkin sitä, että ihmiset laulaisivat, kenties tähän tapaan, vähän kuin mökillä tai vapaamuotoisessa kuorossa tai kotona laulellen, sellaista mikä tuntuu hetkeen sopivan.
(Lainaus blogistani http://musiikkipaivakirja.blogspot.fi 29.4.2017 :)
"Tällanen muutaman vuoden takainen suurin piirtein osaamani laulutaito tuli tänä aamuna mieleeni, kun ruoho oli jo useimmin paikoin vihreää, aurinko paistoi, linnut lauloivat ja viherkasvit ikkunallani tekivät vehreyden tuntua, oli kesän tapaan utuisaa tunnelmallisuutta ilmassa. Niin kun tuon mielialan mukana tuli mieleeni suurin piirtein osaamani sävelmä tai jotakin sentapaista, niin lauloin sen tunnelman kiehtovuuksia kuvastelevalla lauluäänellä, kuin kujerrus tai jodlaus tai säveltäminen, jonkinlainen tunnelman mukaisen äänen tuottaminen, ei kaavamaisesti laulaen vaan soivin kohdin laulaen tunnelman värejä painottaen, vähän kuin erivahvuisista palasista koostaen, jotenkin kamalan luonnollinen laulu ja tunnelmallinen, vähän kuin se, mitä säveltäjä sävelmällään tavoittelee: että on hetki, jolla on sellainen tunnelma mutta rikkaammin, ja sen sitten laulaa luonnostaan, ei la-la-laa tms kuin nuoteista vaan siltä kohden kun tunnelma koskettaa itseä, kiehtoo tuollainen kokemus, mutta jotenkin yleisellä tasolla, että muitakin voisi kiehtoa eikä jotenkin henkilökohtaisen elämän mörinänä.""
( http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html )

Intiaanihevonen

http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/11/intiaanihevonen.html
lainaus marraskuulta 2015
"

Intiaanihevonen

Tämä on jonkinlainen klishee hevosen ja ratsastajan saumattomasta yhteistyöstä. En malta olla kokeilematta, saisinko sen onnistumaan, opetettua hevosista pitäville. Tässä vain elementtejä, joista sen rakentaa.
Lapsi istuu liian jäykästi satulassa, koska häntä itseään komennellaan liian koulua arvostavaan tapaan. Tarttisi sallia vapaa-aikaa ja omalla tavalla tekemistä sekä tunteiden ja kokemuksellisten asioiden kuuntelua, tilaa niille. Liikunnallisia lahjoja oppii ohjeistani http://liikuntaa.blogspot.fi/2015/06/liikunnan-innon-ja-energisyyden.html ja http://liikuntaa.blogspot.fi/2013/01/liikkumistapaohje.html sekä http://happinesstipsblog.blogspot.fi/2015/05/meditation.html .
Elämässä tarttisi kiinnittää muun muassa huomiota eri mielialojen ja tekemisentapojen vaikutukseen siihen, miten hyvin tekeminen sujuu. Sekä siihen, millaisten asioiden varaan hyvin sujuvia tekemisentapoja ja hyviö mielialoja rakentaa. Sitten ratsastaessa antaa tilaa sekä hevosen liikkeille liikunnallisuuden kannalta että sen hyville tekemisentavoille ja positiivisille mielialoille, mitä ratsastamiseen liitty, sekä yhteispelissä sosiaalisille tuntemuksille huomiota ja tilaa, ja omassa liikkumisessaan kokemuksellisuudelle ja hyvile tekemisentavoille.
Hevonen kommunikoi pitkälti elekielellään, esim. ajatuksia ilmeillään ja olemuksellaan, mitä ymmärtää tunnelmatajun kautta kuin taideteosta joka vaihtuu hetkestä toiseen. Ylkeensä eläimet kommunikoivat tekemisentavoilla ja elämäntavan pätkillä ja eläimen kanssa juttelevan kuuluisi miettiä, mitä huomaan selvään tällä tekemisentavalla, jota eläin käytti, tällä elämämntavalla eläessäni ja tehdessäni, mitä tulee mieleeni siitä vinkkelistä. Se on eläimen viesti. Sitten tehdessään ja elellessään tulisi sallia tilaa variaatioille tekemisentavoissa ja tyyleissä sekä elämäntavoissa: käyttää niitä silloin, kun ne hyviltä johonkin vaikuttavat tai kun josskin on kiva niitä rakentavasti kokeilla, etenkin, jos ystävällinen eläin on juuri käyttänyt niitä, niin oppii paljon uutta ja kommunikaatio ratsun kanssa nousee uudelle asteelle."

* * *
English translation http://talesfromforest.blogspot.fi/2017/08/indian-horse-from-finland.html

Buddhalaisesta valaistumisesta

http://paratiisiteoria.blogspot.fi
"

Buddhalainen valaistuminen eurooppalaisin silmin

Buddhalaisuudessa etsitään pysyvää onnea ja mestarillista taitoa havaintokyvyn laajentamisen myötä. Parempi havaintokyky selvästi on edullinen taidoille, etenkin kun siihen liittyy elämäniisautta. Aistit ja elämän tervehenkinen perusvirta, terveet ikiaikaiset elämäntavat tervehenkisesti noudatettuina tuovat onnea. Se ei ole se tyyliulaji, miten aasialaiset kuvaavat valaistuneet, mutta lienee sitä suomalaisilla juuri tervehenkistä perusvirtaa, josta valaistuneenkin onni on lähtöisin. Osa valaistuneen onnesta on seurausta siitä, että ajattelunaan hän käyttä sivistyneen tyyppistä ajattelua yms viisautta, missä tyylilaji ei jäljittele rikollisia, armeijamaisia, poikia, varusmiehiä, ammatistaan tärkeileviä, pätemisenhaluisia tai edes sivistyneen ajattelun tavallista tyylilajia, vaan - ei näytellen vaan ajan myötä paremman laadun myötä - uskontojen suosittelemia piirteitä, joita mm osa taiteesta yrittää viestiä. Näin osa onnesta on siinä, ettei juututa kiinni epäonnistumisiin ja huonoihin lähestymistapoihin vaan käytetäänsivistysta ja viisautta sekä turhan tarraamisen sijasta avaralla, luonnollisella, myötäkarvaan tekevällä, elämänviisaalla, herkällä, tervehenkisellä, ikiaikaisuuksia ja elollisten perusluonnon varaan rakentamista korostavalla huomiolla ja elämän virrassa mukana olemalla, myötäelämisen kyvyllä ja elämään yhtenä joukosta osallistumalla ollaan myötäkarvaan tapahtumien, motivaation, toimivuuden, yhteiselon, yhteiskunnan toiminnan ja ihmisen ikiaikaisen luonnon sekä kauniiden arvojen ja ideaalien, yms kanssa."

* * *

English translation http://talesfromforest.blogspot.fi/2017/08/buddhist-enlightenment-via-eurpean-eyes.html

Koordinaatiokyky ja tunteet

"193. Yli yksilön koordinaatiokyvyn menevä tehtävä käy näköaistivoittoisesti eikä yksilö saa tilaa elämälleen kummemmin kuin koulutehtäviä tai pakollista työtä tehdessä. Sen sijaan koordinaatiokyvyltä sopivan tasoisessa tehtävässä yksilö tuntee saavansa käyttää sosiaalista silmäänsä ja tilaa itselleen yksilönä, omalle persoonallisuudelleen, tunteilleen ja näkemykselleen, omille tekemisentavoilleen ja toiveilleen, tervehenkiselle elämälle. Koordinaatiokyvyltä liian kömpelö tehtävä puolestaan vaikuttaa liian palikkamalliselta ja turhan kaavamaiselta, vähän kuin vankila.
Samoin koulutehtäviä tms työmäisiä tehtäviä tehdessä käy liikaa tsemppaavan omalle elämälle kituliaasti, sopivantasoisessa tehtävässä olijalle hyvin ja liian alhaisen tason tehtävässä kuin oksat katkottaisiin pensaalta." http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

"259. Jos tekee aina vain ohjeen mukaan, tulee helposti kraahh-mallinen tyyli tekemisiin ja elämään. Pitäisi aina jos lukee tai seuraa ohjetta, tehdä siitö oma versio: muistaa ohje sellaisenaan, mutta tehdä itse oman parhaan ymmärryksen, taidon ja päivän rytmin ja tekemisen vireen mukaan niin, että mukana on koko ymmärrys ja kaikki taidot, myös elämänviisaus (elämänmakuisena, ei ulkoa opeteltuina ohjeoina) sekä oma tervehenkinen tunnemotivaatio ja yksilöllisyys.

260. Kamalan hauskaa ja hyväätekevää, tervehenkistä oli kun oli ensin harrastanut vuosia yhtä kivaa liikuntalajia (aikido) ja tunsin osaavani liikkumisesta jo aika paljon, ja aloitin sitten toisen liikuntalajin, jossa oli samantapainen filosofia ja treeniasenne mutta erilaiset liikkeet ja enemmän itselleen tilaa ottavat (non-contact karate). Niin jotenkin tuosta, ettö tein oman version ja sitten siinä oli se kurssi tukena mutta olin jo aika osaavainen liikunnassa oli kiva. Oli uusia liikkeitä mutta aika lailla yhtä vaativia niin että vanhat taidot toivat jotakin lahjakkuuden tapaista, parempaa touchia tekemiseen ja enemmän itsenäisyyttä, omaa näkemystä, mahdollisuutta tehdä viihtyen, hyväätekevin tavoin eikä aloittelijan tapaan pakertaen ja tyrien vaan jotakin jatkuvasti oppien, isompia kimpaleita kuin olin tottunut, myös tuosta omilla jaloillaan seisomisesta elämäntaidosta, aikuistamisesta. Mutta kai siinä oli sekin, että tekeminen oli tervehenkinen eli kiva liikunta ja motivaatio siihen tervehenkinen eli harrastaminen ja itsenäistyminen, lisä tila tunteille ja omalla tavalla tekemiselle."


"

Joy of sports

  

	3. toukokuuta 2017 klo 14.58
Hi I treid to find some Brasilian media or sports site. I have been for a few years interested in Brasilian culture and been surprised to notice that even though Brasilians look positive, skilled and feeling, they don't feel so very well. Today I figured out the reason fior that and how to correct that. Brasilians are very good at fine coordination which they do both at the outer reaches of their body and all the way from the body center at stomach, like as if they were painting. (But many painters are even lousier, so don't mix tyhem with this.) That is an artificial non-instinctual way to coordinate body according to the sense of sight. We here in Finland have a very different climate, which is much more beneficial for being speedy and active. Our way of fine coordination would propably suit also other climates and it is very natural and brings lots of well-being: Be very natural, very emotional naturally at the stomach area and near it, so that you can move only roughly, like right or forward or left or backwards. So you did not disturb your body center, emotions or naturality at all: they determined the exact way fo moving and exact direction. Then take your social eye and your sense of atmoshpheres along: which social styles are naturally possible for you right now: choose from them the exact form of the outer parts of your body and roughly the form of the parts at middle distance from the center outwards. So you can go for example a little bit bold and protecting so feelings, being sturdy. At the same time atmospoheric and via that thinking skills and fine mechanics, which alters the movements slightly at the center, somewhat at the outer reaches. And for example liking or taking social dastance, which also determines movements. Or like with basic skills only or with emotional strenght of high skill. Etc. One can get one's experinece of life to sing, just about always: http://finnishskills.blogspot.fi/2015/11/healthy-ways-of-living.html With good wiushes from Finland, Kaisa Hannele Tervola, Savonlinna, opriginally from Helsinki

"

Linnut ja tulisuus

Luin kirjaa Suomen myyttiset linnut ja siinä oli paljon Kalevalasta. Kotkasta eli kokosta siinä mm sanottiin että se on tulen lintu ja että kokkoja on poltettu pyhäpäivinä siihen liittyen. Sen sijaan viereinen kuva kotkasta ei ollut tulisen vaan kyllästyneen näköinen. Joskus kun pikkulintu lentää, niin se on tulisen näköinen:: smaan aikaan riehaantunut ja vapaasti tekevä, vähän vain kokeileva, leikittelevä, arkeaan elelevä ja ystävällisen sosiaalinen, maailman kovuuden vuodenaikoineen elinympärsiistökseen k'sittävä. Ihmisen teoissa on sitä samaa, kun joskus kokeeksi tekee jotakin liikunnallista, että hei mä oon tällänenkin ja tätä osaan, sekunnin tai muutaman väläys jossakin, välähdys, jonkinlainen luonteen ja taidon kipinä, syvällisempää viisautta juuri siinä, että tekee hetken, kyllästymättä, kuluttamatta loppuun, tunnemotivaationsa mukaan, isommasta kapasiteetista käsittäen. Leimahtaa liekkiin.
Se, että palaa, on taas toinen juttu. Se kai liittyy siihen, kun kotka istuu männyn käppyräoksalla ja syö kalaa merestä tai järvestä, itse luonnolliseen tapaan pyydystämäänsä, on kalan leiskahdus, männyn oksan puenrrus, sen kaareutuvuuden tuntevuus mallina, kallion lämp kesäisten jalkapohjien alla, liekkien loimu nuotiossa, siinä paistuva itse pyydetty kala, iltaaurinko, järvi ja lintujen äänet, hiljentyvä tyyntyvä maisema, kesän täyteys. Joka kerran kun tekee, pitäisi olla sek luonnollinen tekeminen että loppuun kuluttamatta kaavamaisuudetta luonnostaan hetkessä uutena ideana syntyvä lähestymistapa tekemisentapa tunnevire idea siitä mitä tekee ja miten, tekemisten rytmi soljuva esim. vuolemansa puun oksan värien muotojen, oksankohdan läheisyyden yms myötä, ja oman väsymisen, onko kotona äitilaittanut jotakin ruokaa, mitä muut puuhaavat yms, milloin tekeminen taukoaa, muuttuu soljuen muuksi, ja milloin on tekeminen taas täysi kuin pyydetty kala, tai pönttölinnulle asua, vaatteet pestyinä käyttää.

Mitä usein koemme viisaudeksi, taiteen ja uskonnon, kenties sivistyneet kirjat, niin ei ole tunnetta sinällään, etenkään ihan vain ulkoa luettuna, vaan on elämässä suoja tuntevuudelle, on kuin ohje, jonka kattorakennelman alla on hyvä elää tuntein, sovittaa yhteen maailman vaateet ja omat toiveet, omat arjen toivomukset ja tarpeet. Kattorakennelma on vain tietoa ja kommunikaatiota. Elämä on elämisessä, käytännön tekemisissä, kasvussa, konkretiassa.

* * *
English translation http://talesfromforest.blogspot.fi/2017/08/birds-aflame.html

Autojen äänistä kivempia

http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/06/savolaisesta-autolla-ajotavasta-taidosta.html

Lainaan sen tähän:
"En ole tänä vuonna tullut ajaneeksi, mutta kun nyt olen seitsemän vuotta asunut Savonlinnassa, niin ihan j alun pitäen olen huomannut, etteivät autot ja autojen äänet häiritse minua täällä niin kuin pääkaupunkiseudulla häiritsivät ja se johtuu lähinnä kai savolaisesta autolla-ajotavasta ja -taidosta, jokaon lomailevaisempi, leppoisampi ja taitavampi. En tiedä, onko täällä autoja vähemmän vai saman verran, vai joskus enemmänkin, mutta niiden äänet ovat mukavampia. Savolainen ajaa jotenkin omanrytmisesti, niin, että on koko ajan taidon ja hyvän elämän kohdalla ja huomioonottavainen omalla tavallaan ajavia kanssaautoilijoita ym kulkijoita kohtaan. Eikä siis kaavan mukaan, jotenkin syrjässä siltä kohden, käytännönläheisyydestä ja tilanteessa elämisestä, omalla tavalla tekemisestä, mistä omat taidot löytyvät. Toki ohjeitakin tarvitaan, taitavampien mallia ja tietoa siitä, mikä on lähes kaikille autoilijoille hyvä, mutta kun ne on sisäistänyt, niin itse tekemisessä on koko ajan tilanteissa mukana eikä nuku tilanteiden piirteiden huomioonottamisen osalta. (Taitojen oppimisesta katso lahja- ja taityo-ohjeet Haaveammattiin-blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi alusta.)
Autjen äänissä on kai se täällä ettei ajeta kaavan mukaan suoraa viivaa tai ihan tiettyä nopeutta tarkkaan vaan nopeus elää tilanteen mukaan edes jonkin verran. Samoin moni on käytännön ammatissa, jolloin ei käytännön ajaminen ole kireää vaan osa siitä tavallisesta elämästä, josta yritetään elämän parantamiseksi tehdä hyvää, leppoisaa, muillekin hyvääja viihtyvyyttä tuovaa. Wrumm - mmm - hhh - mmm - sshhh - pöhh - ssshhh ääni häipyy"

Onni, tekemisentapa, elinympäristö

"Tikku siinä leimahdellen
loistaa hetken, sammuu virtaan.
Lempi sammuu joskus myöskin,
muisto jää vain elon pirtaan."
sanotaan laulussa.
Jäin miettimään, että noin vahvasti ja tervehenkisesti kokien on elämä rikasta ja onnellista, jotenkin täyttä. Mutta siinä on siis tukkijätkän työ luonto ympäristönään, luonnollinen fyysinen työ, seuraa, mielekäs käytännön kannalta, taitoa vaativa muttei pakkotahtinen. Ennen luulin, että tuollaista syntyy vain maalla tai mökillä, kenties metsäretkellä. Mutta maaseutukaupunkiin muutettuani olen saanut vaikutelman, että maanviljelijä on jotenkin apea ja kaupungissa jotenkin täyttä, luontokin läsnä ja käytännön aloja ammatteina. Voiko olla, etei tuota ideaalia tavoittaisikaan ihan maalta vaan jostakin,missä on sekä luontoa että ihmisiä ja paljon tekemisiä? Tekemisten luonnollinen rytmi on tärkeä ja se kysyy sekä luonnollista työnkuvaa että valinnanmahdollisuuksia. Täyteyden tunne liittyy eheisiin kokoanisuuksiin ja ihmisluonnon mukaisuuteen, mikä edellyttää mm tervehenkistä toimeliaisuutta, mielekästä tekemistä kukin omalla tavallaan, ei omaa tapaansa näytellen vaan itselleen hyvin sujuen, motivaationsa ja haaveidensa mukaan, tavoin, joihin on tuntein mieltynyt eikä edustussyistä. Olennaista on tavoittaa elämän eri puolien ilmiöt olennaisessa alkukantaisessa perusmuodossaan, muttei se ehkä olekaan traktorin ratissa vaan pikemminkin talkoissa, mummolassa, mökillä, omakotitalossa, harrastuksissa, liikunnan jaluonnon parissa. Lemmikkieläin tuntuu vaalivan näitä kuin keräilijä, villieläin löytää ne elämästään käytännössä. Kiva on työssä usein ollut jos tekee itse käytännössä jotakin kivaa ja työ tai sivistys tms ulkopuolinen tekijä kuten vaikka kesä tai luonto tai liikunnan ja terveiden elämäntapojne tuoma hyvä olo täydentää ne jotenkin hienosti. Ja se, ettei elämä tai tuo päivä jää siihen vaan jatkaa polveillen eteenpäin, näköpiiri ei rajoitu vaan elämänmahdollisuudet kasvavat ja taidot huimasti. Mutta että se siis vaatisi useampia ihmisiä, tekemisiä, luontoa, liikuntaa, mielekkyyttä.

Mökkeillessä askareet ovat yleensä viihtyisämpiä kuin kaupungissa. Jos vaikka lakaisee mökin kuistilta männynneulasia vähemmäksi, niin neulaset ovat nättejä, monimuotoisen näköisiä, ihan toisin kuin kaupungin roskat ja pöly. Mutta minulla oli joskus laminaattilattia, mäntyä muistaakseni, puun kuviot näkyivät isoissa viiluissa hienosti, niin siltä oli kiva lakaista ja se pitää puhtaana, ei ollekaan siten työlästä kuin muovimaton jaksaminen. Onko moni kaupunkijuttu, kuten vaikka siivous, sillä tavoin väärin sovitettu, ettei oikein kukaan jaksa sitä. Jos vain sovittaisi toisin, vaikkapa kodin laittamisen kivaksi, ja jotkut puitteet kuten vaikka laminaatti, jossa näkyvät puun oksankuviot, olisivat viihtyisästi, niin olisivatko silloin kaupunkiaskareet kevyemåiä kantaa ja elämä parempaa? Mitä kaikkea pitäisi muuttaa ja miten? Onko se kysymys esim. asuinpaiikakunnasta? Savonlinnassa osataan käytännön juttuja ja hienoa tyyliä hyvin,mutta Helsingissä osattiin terveitä elämäntapoja ja vapautta paremmin.

Tekemisen hengen vaikutuksesta lopputulokseen

Maalaamista harrastettuani olen törmäänyt kuin kummajaiseen siihen vanhaan tuttuun ilmiöön, että tekemisentapa vaikuttaa lopputulokseen paljon ja siis mm siihen, onnistuuko vai ei. Runoja, liikuntaa ja luontoa harrastaessani tuo oli tuttu juttu ja nyt maalaamisen ja uskonnon vinkkelistä kuin mielikuvitusta mutta ihme kyllä toimivaa. Eri ihmisillä, eläimillä ja elämäntilanteilla on eri tekemisentavat, esim. vuodenajoilla. Mitä kaikkea havaitsen, miten varmaan ja tarkkaan, mikä jää tokkuraan, minkä elämäntavan taitoja vaalin ja mitä en, mitä teen puhdilla ja mitä taas voimattomasti, mikä on tekemisteni rytmi ja kiinnostuneisuus, kunkinhetkinen kiehtoutuneisuuteni ja jaksavaisuuteni. "Kraah kraah räts", tuottaa eri tuloksen kuin, "hei jipii mä teen näitä". Tai, "yritetääs, katotaan miten nyt onnistun mutten oikein jaksais" tai "mitenköhän tää menee, oon ekakertalainen mutta tosi kiva olis näitä oppia, hienoja ovat olleet mitä olen nä'hnyt muiden tekevän". "Wrumm, wrumm, jaa wrum" tai "hip hips mitenköhän tää tarkkaan menee, kivaa puuhaa". Ym ym. Äsken bussiin tuli afrikkalainen, arabi tms nyloneissa tai ihan ilman housuja, vaikka on vasta huhtikuuna lkupuolisko ja eilen satoi lunta, oli jotenkin luottavainen, että hän kokeilee, miten näin menee (etenkin että, kuoleeko näin), mutta taisi olla se tropiikin huolimattomuutta, eri ilmastoon olisi tarvinnut eri tekemisentavan ja tarkkuuden, jollei olisi halunnut saada kuolemantautia. Jos jokin ei suju, niin pitäisi tarkistaa, tarvitaanko eri tekemisentapa, eri tilannekuva, eri elämäntapa, erilainen luonteenlaatu hyveineen arvoineen tekemisentapoinee,päibvän rytmeineen, tunne-elämineen, sosiaalisuuksineen, identiteetteineen ja edustavuuden määrineen. Tuollaiset jossain määrin tarttuvat sosiaalista kautta, voivat tuoda typeryyttä muillekin ja epäonnea, kun luottamusta rakentaa väärien seikkojen varaan. Toisaalta, jos on itsenäinen yksilö ja rakentaa omien hyvin osaamiensa taitojensa varaan, sanoutuen irti rikollisen siiresta huolimattomuudesta, niin voi aika lähelle tavallisia uomiaan yltäöä.

World is of love (a mechanical model)

"

World Is Of Love (a mechanical model)

World Is Of Love

All action is based on what works i.e. on what is healthy.
The healthy is what our nature guides us towards,
what we naturally feel love for.
So the world, all it’s dynamics,
is based on the healthy, which we love.
On a flowery language: “The World Is Of Love!”

A thought by Hannele Tervola

Say that all man-made things which are
1) fully functioning,
2) optimized for many purposes at the same time and
3)used rationally wisely in the light of one's whole picture of the world,
are "healthy".
Notice that we like strenght, protection, speed etc., so we mildly love the healthy artificial things too, and the ideally good we would love.
This way the above thought applies also in the modern world full of man-made artificialities.

This is also a social skill: to see the place of each thing in the healthy natural original ages old way of living. That is a little bit the same as the social role of a stupid person: "Here am I doing this thing that I am motivated toward naturally, like you too can see in yourself the natural inclination for this type of things." and so the other one is slightly amused and does something along the same lines but one's own version, kind of catches the tune of doing. And so for some minutes things run smoothly and everybody is happy. This is connected to learning about healthy natural ways of living on all areas of life: enjoyable motion, watching beauty, enjoying friendly conversations, doing nice things according to one's likings, caring for the major matters of the world, reacting emotionally to different things in life and in the world, etc.
Reading poems can teach one to see the beauty and harmony in life, kind of like this thought here."

http://healthilymoral.blogspot.fi/2011/08/world-is-of-love.html

Vain kiva työ kannattaa

http://tienraivaajat.blogspot.fi/2017/04/vain-kiva-tyo-kannattaa.html

"

Vain kiva työ kannattaa

Hyvälaatuinen objektiivinen ajattelu on pitkälti sama kuin rakenteet hahmottava maisemakatse.
Uuden oppimisessa on aito mielenkiinto aihepiiriin tärkeä: se avaa meidät huomaamaan paljon, vahvasti, selkeästi, syvälle mieleen painuen, arkijärjen ja koko maailmankuvan mukana ollen: ks. taito-ohje sivulla http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/tunteidenmukaisuus-tuo-lahjakkuutta-ja.html
Tästä jo näkee, että kiinnostavassa aiheessa hahmottaa enemmän ja paremmalla laadulla, on jaksavaisempikin, saa siis paljon enemmän työtä aikaan ja jaksaa työssään paremmin.
Vastaavasti tunteidenomaiset kiinnostuksenkohteet parantavat huomiota, vaikka olisivat vapaa-ajan aiheista, eli siis niitä myöten kulkien viisastuu, jos on kyllin tervehenkinen: ks. http://workandfreetime.blogspot.fi (ekan blogimerkinnän kirjalinkki käy aiheen läpi selkeämmin objektiivisesti) ja http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
Tästä näkee myös, että jos jokin ei kiinnosta, niin se yhtään pidempään tehtynä tylsyttää huomiota ja siis tyhmentääpaljon, tekee huonon työnlaadin ja tuo huonon työtehon. Sellaiset tehtävät ovat yleensä paremmin hoidettuja jonkin kiinnostavamman siivellä, esim. että kiva työ mutta 10min -1/2 tuntia lisäksi jonkin ei-niin-kiinnostavan lävitse kahlaamista, hyvästä lähestymostavasta tinkimättä."

Terveet tekemisentavat

Tämä blogi on näyttänyt painottuvan haaveiden saavuttamiseen tekemisessä. Mutta blogin aiheena olevista tunteista tekemisentpoihin liittyen olen kirjoittanut kirjoituksessani terveistä elämäntavoista ja tervehenkisistä tekemisentavoista http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html . Mutta se on niin pitkä, nyt jo yli 240 kappaletta, ettei sitä voi koipoida tähän.
Muttra kai voin kopioida tähän muutaman kohdan. Tuota linkkiä seuraamalla niitä löytää paljon enemmän.

"18.  Liikunnan tulisi olla reipasta ja vaihtelevaista, miellyttävää ja reippautta ja hyvää mielt'ä tuovaa.
"Tässä laatimani paljon onnellistuttava kaikille sopiva liikunnallisia lahjoja kasvattava ohje:
"Do not make plans about how to move but decide each second and each fraction of a second anew what right now feels like the best idea about where to move, how to move, in which style, in which attitude, in which mood, with how much eager interest and quickness resulting from that or relaxed awareness or emotionally motivated force,... So you change all the time, your plans change and you learn to pick each fraction of a second just the things that you like best right then to be your goalsetting right then in practice in your movements. So you feel happy and fulfilled. Be wary of boredom and habits."
(Suomennosyritelmä:
"Älä tee suunnitelmia siitä, miten liikkua, vaan päätä joka sekunti tai silmänräpäys uudelleen, mikä juuri silloin tuntuu parhaalta idealta siitä, minnepäin liikkua, millä tavalla liikkua, minkätyylisesti, millä asenteella, millä tunnevireellä, kuinka paljon innokasta kiinnostusta ja sen tuomaa nopeutta tai rentoutunutta tiedostavuutta tai tunnemotivaation tuomaa voimaa,... Kokemuksesi muuttuu koko ajan, elää hetkessä ja suunnitelmasi muuttuvat sen myöltä and opit poimimaan joka sekunti ja joka silmänräpäys juuri ne asiat joita parhaimpina juuri silloin pidät, poimimaan ne tavoitteiksesi liikkumisessasi juuri sillä hetkellä. Ja niin tunnet olosi onnelliseksi ja täyttymykselliseksi. Varo kyllästymistä ja tapoja.") 
Ehkä tusinan urautumattoman kokeilukerran tuoman kokemuksen myötä tämä liikkumistapaohje yleistyy elämänohjeeksi muille elämänaloille ja auttaa Sinua yltämään jatkuvasti parhaimpaasi, tai ainakin melkein. Et siis jää käytännön olosuhteittesi sanelemalle laatutasolle, vaan yllät haaveenasi olevaan tyylilajiin arjessasi.
 (Lisää onnellistuttavien elämäntapojen ohjeita blogissani http://happinesstipsblog.blogspot.com .)" Kokeile tämän ohjeen mukaan aluksi edes puoli minuuttia tai muutama minuutti liikunnanhaluisella tuulella ollessasi ja myöhemmin enemmän, niin saat uuden upean tervehenkisen harrastuksen ja kasvat monenlaisissa taidoissa saaden elämääsi tenhoavuutta lisää!
http://parantamisesta.blogspot.fi/2015/06/ohjeita-kovin-heikkokuntoisen-liikunnan.html"

"24. Et voi olla onnellinen elämällä puolikasta elämää olettaen toisten elävän puolestasi, vaan sinun on itse hankittava itsellesi onnellinen elämä elämällä täyttä elämää kokonaisena ihmisenä. Naisenkin elämään kuuluu jotakin reipasta, toimeliasta ja suoran elämänmakuista, ja miehen elämään jotakin tuntevaa, toisia huomioonottavaista ja ideaaleja käytännössä kunnioittavaa.
Se, minkä verran kutakin terveen elämän elementtiä tulee kullakin olla, on yksilön itsensä saatava valita sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä, kun tuo kokonaisuutena hyvän elämän. Ei puolisoltakaan tule odottaa täyttä yksialaisuutta, vaan olisi itse toteutettava omat haaveensa eikä kaadettava niitä puolison tai lasten niskaan."

"95. Työssä ja elämässämuutenkin olisi hyvä olla vaihtelua siinä, mikä on mitenkin kivaa ja mikä on mitenkin paljon tarpeen mukaan pakosta tehty, sen sijaan, että olisi kaavamaisesti jotakin samalla lailla koko ajan esim. siksi, että kivalta tuntunut motivoiva tavoite on muuttunut kaavamiseksi järjestelyksi tai tavaksi. On tärkeää, että tulee hetkiä, jolloin tuumi "hei tää on kivaa, tehdään näitä lisää" ja hetkiä, jolloin kiinnittää huomiota siihen, mikä on mitenkin tarpeen ja mistä voi luistaa, sillä muutoin elämänlaatu ja tekemisten laatu degeneroituvat ajan myötä kovin paljon huonommiksi."

"99. Asiat ja ihmiset tarvitsevat etäisyyttä. Sinun on lähestyttävä niitä uusin avoimin mielin, rojahtamatta niiden niskaan, käytettävä niitä ikään kuin assosiaatioiden lähteinä löytääksesi oman tiesi, hetki hetkeltä uusiutuvan. Silloin ne kipinöivät elämässäsi eivätkä dumppaa sinua muottiin, jossa ei ole tilaa omalle itsellesi tai oikealle näkemyksellisyydelle, tervehenkisyydelle. Tämä kysyy vapautta ja vapauden käytännön edellytys on hyvä moraali, esim. "Elä ja anna toisten elää"-ohjeen noudattaminen kaikessa.
Usein asiat ja ihmiset eivät ole täydellisiä. Joko on nähnyt paljon vaivaa saadakseen jotakin aikaan ja aikaansaannostensa vuoksi hän on esikuvana sinulle jossakin taidossa, mutta hän on yleensä joutunut luopumaan muusta saadakseen ammattitaitonsa tms, ja niin häneltä ei opi hyvää elämää ja vapautta. Siksi joutuu ottamaan esikuvistaan etäisyyttä kuin itse haaveineen olisi kovin hieno, näkemyksellinen ja elämänviisas, tervehenkinenkin, ja siksi rikkaammin hahmottava."

"103. Rakkauksia on hyvä olla elämässä, mutta arkea on usein parempi ohjata sen mukaan, mikä on kivaa eikä välttämättä rakasta, koska kiva juttu voi olla kiva tällä kertaa ja kohta taas voi vaihtaa mielensä tai ensi kerralla ei mutta sitten joskus taas kyllä sekä mielialojen että tekemisen hienoisten vaihteluiden ja muun elämän menojen mukaan. Eli voi tarttua hetkeen, ei ole sidottu kaavaan, ei epäonnistumisiin, mutta hyvät asiat voi vapaamuotoisesti sukkelasti poimia elämänsä parannukseksi ilman, että muusta elämästä tarvitsisi sen vuoksi tinkiä."

"108. Leikkisyys on työmäiseen tekemiseen luonteva, hyvää mieltä ja reippautta tuova kevennys, muttei sovi mässäilevän tai saamattoman tekemisentavan kanssa yhteen yhtä lailla hyvää mieltä tuovasti.
Työtä voi tehdä myös haaveammatissaan tai vapaa-ajallaan työmäisesti milloin mitäkin. Työmäisyys ei siis viittaa pakottamiseen vaan pikemminkin tunnollisuuteen, tekemisen tarpeeseen laiskottelun sijaan. Työmäisyydelle tyypillistä on, että tavoitellaan laatua eikä tehdä plörts mitä sattuu. Niinpä kevennys tuo lisää liikkumatilaa olla oman rytmin, omien mielipiteiden, oman tekemisentavan, omien arvojen, oman mielialan jne. mukainen ja niin paremman tekemisentavan, joka voi tuoda suuremman laadun."

"110. Joillakin miehillä on näkökulma kovin koulutuksen mukainen, yksioikoinen ja kapea, tilanteisiin mukautumaton, muuta elämää ymmärtämätön. Silloin olisi hyvä heidän varioida tekemisentapaansa ja lähestymistapaansa tervejärkisesti tilanteen mukaan: milloin on käytännönläheisyys paikallaan, milloin hyvä muisti, milloin koulutettu ajattelu, milloin arkijärki, liikunta, tunteet, mitä nyt sattuu olemaankaan tilanteeseen sopivaa lähestymistapaa. Samoin myös työtä tehdessä olisi hyvä huomioida muun elämän maisema ilmiöineen: sosiaalisina kontakteineen, tapahtumineen, matkoineen, lomanläheisyyksineen, jne. Niin saa harjaannutettua omaa arkijärkeään ja elämänymmärrystään.
Näin voi taitavampi puolestaan opetella varioimaan tietokoneen näppäimistöllä kirjoittamisen rytmiä, niin on jotenkin mukavampi olo ja ääni on kivempi, muihin tekemisiin ja oman näkemyksen kuunteluun paremmin sovitettu."

"111. Omassa ja tuttujeni elämässä olen huomannut, että elämänlaadun kannalta on kamalan tärkeää, että työ, harrastukset ja opinnot ovat itsetarkoituksia ja tekemisenä kiehtovia eivätkä vain rahan tai tavan tai toisten neuvon tai pakon vuoksi tehtyjä."

Miten valitsemme oman tiemme

Lainaus blogistani http://eraopasaihe.blogspot.fi/2017/03/metsan-henki-puun-viisaus-ja-elioiden.html

"

Metsän henki, puun viisaus ja eliöiden kehitys

Nuorempana olin kiinnostunut lahjakkuuksien ja taitojen oppimisesta omin päin ja matkimalla, sekä runoista. Niistä opin näkökulman vaikutuksesta havaintoihin ja miten se tuo taidot ja lahjakkuudet: havainnoissa painottuvat tietyt asiat, niin kuin vaikka jonkun tekijän runoissa tai siinä, mit' elämäntaitoja jotkut hienot maalaukset kommunikoivat. Runoista oppii, että maisemassa voi vaeltaa omalla tyylillään, nähden maiseman omalla tavallaan, vaikka se pääpiirteissään olisi sama kuin muilla. Samoin niistä oppii, että muiden katsantokantoja voi oppia, ja sitä myöten heidän elämäntaitojaan ja lahjakkuuksiaan. Niinpä metsämaisemankin voi nähdä monella tapaa, ja jotkut niistä ovat kovin kauniita ja viisaita, ja toisissa vain kuvastuu katsojen senhetkinen elämän arki tai jokin elämän iso tekijä. Eräopaskurssilla opin jostakin kerran katsomaan puita niin, että ne olivat kovin näyttäviä ja elämänviisaitakin kai. Se oli lappalaisista eräoppaista kun oli juuri ollut jotakin mainintaa. Sitä sitten vaalin ja opin minäkin kuukausien ja vuosien harjoittelun myötä näkemään puut niin näyttävinä. Myöhemmin Savonlinnassa harrastun maalausta ja hyviä maalausaiheita etsiessäni kiinniytin huomiota eri näkökulmiin, tunnelmiin metsikössä, niiden elämänviisauteen ja pikkulintujen elämänpiiriin asuinympäristössäni. Niinpä opin, että metsikön visuaalista puolta ja tunnelmaa voi lähestyä monella tapaa ja nähdä metsikön ikään kuin kaikuna lähestymistavallaan, ja jos kulkee jonkun pertässä tai näkee jonkun kulkemassa, niin hetken aikaa on itselläänkin hänen tunnelmaistaan ympäristöään ainaklin hiukan tai jonkin verran. Mutta koiriani harrastaessani ne ovat tuntuneet tuumivan, että luonto nappaa jonkin idean, mikä on ilmassa. Että ihmiset ovat iso valtatekijä eläimille, nuoren poikasen silmissä kamalan vakuuttavia iäkkyydessään ja ajattelussaan. Pentu tai poikanen ikään kuin sukeltaa vanhempien ihmisten ja eläinyksilöiden näkökulmiin ollen milloin mitenkin viisas tai typerä, ja vasta ajan myötä koostaa niistä sitten oman persoonallisuutensa mukaisen omia arvostuksiaan kuvastelevan kirjon: millainen yksilö haluaisi olla. Niin tuumivat koirani myös, että hyönteisten toukat mm valitsevat värinsä ja jos jossakin on ihmisillä paljon tilausta tietynvärisille eläimille tai tietyntyylisille hyönteisille, niin sellaiset hyönteiset tulevat juuri niitä morjestamaan, niin kuin vaikka aiemmin kun kotimme lähellä oli niittyä ja aika vieressä asui nuori tyttö koulun ekoilla luokilla, niin pihalla tuli lähelleni lohikäärmeen tuulinen vihreä tosi jännän näköinen hyönteinen. Mie en sit tiedä, mutta kun säitä mietin, niin tuntuvatko ne erilaisilta eri ihmisille, ovatko erilaisia, voiko luontokin siten olla erilainen, erilaisen elämäntien, lähestymistavan ja arvot valitsemalla ihmisyksilö löytää erilaisen luontosuhteen ja näkökulman pihapiiriinsä? Kalevalan alkua kun viime sykynä luin, niin siitä tuli ihan erilainen näkökulma puustoon ikkunani edessä, paljon kiehtovampi, ja niin valitsin nuo kohdat ikkunan luona tavallisikseni, jotta säilyttäisin tuota viisautta elämässäni.

"

Hirsirakentamisesta

Katso http://eraopasaihe.blogspot.fi/2017/02/hirsirakentamisesta.html

Tässä tuo sivu:

"

Hirsirakentamisesta

Luin joskus teininä tai varhaisteininä seikkailuromaanin Erämaan kasvatti, missä

päähenkilö samoili Suomen metsissä ja rakensi mm itselleen hirsimökin omin voimin.

Pidin romaanista kovin ja se opetti mm ihailemaan syksyn lehtien värejä.
Muistelen, että kirjassa päähenkilö nosti mökin hirret paikoilleen vinssillä, mutta

näin jälkikäteen ajattelen, että sellainenhan on nykertämistä, kirjailijan

asenteella tehtyä, miten hän muka silloin olisi saanut mökin valmiiksi? Kirjailija

on varmaankin kuunnellut muiden juttuja eikä uskonut, että omin hartiavoimin

nostivat hirret paikoilleen. Sillä silloin käyttää ronskisti voimia ja on kätevä ja

nopealiikkeinen samaan aikaan, isolla tunnemotivaatiolla mökkiään rakentaessaan ja

saa siitä voimia, puhtia. Ja silloin ison lyhyen nostoponnistuksen jälkeen vain

kirveellä raks raks lovia hirsiin, kevyempää työtä mutta sitäkin voimalla ja

kätevyydellä ja silmällä, että mikä olisi kiva, hyvä asua ja tunteidenmukainen,

mökiksi hyvä. Ja niin olisi hyvät voimat käytössä ja koko ajan taju, että miten

paljon milloinkin jaksaa, olisi tauotkin oikeaan aikaan."