See https://asiakkaanavain.blogspot.com/2024/10/how-to-bring-sopping-bag-home.html
perjantai 11. lokakuuta 2024
lauantai 21. syyskuuta 2024
Melody
" I do not so well understand the Eurovision songs. Some later year somebody else's song was called Jezebel. Now I came to wonder did the name seek to say or ask how are people beautiful. So now just a moment ago I tried to compose of that subject: to be somewhat like this song and social with people around, maybe they or quite many would look beautiful: D,E,G(longer),short pause and after it somewhat glidingly A, F, E
"
perjantai 2. helmikuuta 2024
Kirjojani * My books
See www.tonttuopisto.info eli miraclelikenature.blogspot.com
Kirjojeni myyntisivu www.amazon.com/author/khtervola
Tämänpäiväinen uutuus mm lahjojen tekemisestä https://www.amazon.com/dp/B0CTTKJHT8
A new book, free downliad at https://miraclelikenature.blogspot.com/2024/04/magnifient-views.html
Liittyisikö taidekäsitöihin tämäkin kirjani? https://miraclelikenature.blogspot.com/2024/07/ebook-my-name-association-emperor.html
*
29th of July 2024 Build yourself a paradise, a paradise like way of life, paradise theory and wisdom of life, lots of free advices, rewarding books to read, see www.ParatiisiVoittaa.fi which ought to lead to MiracleLikeNature.BlogSpot.com
maanantai 17. tammikuuta 2022
Soittimien tekemisestä
Mietin tässä puisten soittimien tekemistä ja muistelin joskys aiemmin miettimääni, että puulla on joissakin kohdissa kiinteä soiti ja toisenlainen ouu tai eri kohta voi llla kraahmainen, ei niin soiva. Kiinteä soiva puu on kai kuin puuntaimen uusi verso, elämänmakuknen, kiinteä, tietyn muotoinen, halkeamaton, tai vaikka männyn käppyräinen oksa. Silloin soittiman saa laudasta tai siis puusta tietyltä kohden ja tietynmuotoisen, tietyin päin soivan, heleän, muttei toisin sahatulta kohden tms. Luultavasti poikkisyin sahattu ei soi mutta syiden dujntaan höylätty soi, mutten tuota varmaan tuedä.
7.3.2022 Katsoin jonkun videon Stradivariuksesta. Voiko Stradivarius-viulu olla tehty kaarevasta puusta, kuin kaarevan oksan kohta, jossa on hyvä henki?
torstai 21. lokakuuta 2021
Kutomisohjeeni kirjana
Tein tämän blogin kutomisohjeistani kovakantisen kirja Opi kutomaan paremmin : Helppo ja hyvä villasukan kantapää ym. Sen löytää www.amazon.com ista haulla " helppo ja hhvä villasukan kantapää ". Muttei sitä äsken vielä voinut ostaa. Hinta oli muistaakseni 37usd +posti. Väripainatus.
24. lokakuuta 2021 Tilasin äsken tuon kutomiskirjani www.amazon.com ista ja ainakin se onnistui ongelmitta, mutta posti voi kestää kuukauden, joten jos joululahjaksi aikoo, niin alkaa vähitellen olla kiire.
18. marraskuuta 2021 Kutomuskirjani tuli tänään postissa.
Vuodenaikakirjassani on kovin samannäköinen kansi.
9.12.2021 Espoossa
29.5.2022 Lahjoitin kirjan viime joulun alla Helsingin kaupunginkirjastolle.
23.10.2022 Saksan englanniksikin palveleva www.amazon.de tarjoaa ainakin nyt postin ilmaiseksi, jos ostaa vähintään 39 eurolla. Kurjan hinta on nykyisin noin 30 euroa. Postin kerrottiin kestävän noin viikon. https://www.amazon.de/Kaisa-Hannele-Tervola/dp/B09JY9NVZT/ref=mp_s_a_1_44?crid=PZCKV3WUJFPV&keywords=tervola&qid=1666517254&sprefix=tervoka%2Caps%2C338&sr=8-44
Haulla "tervola" näyttää löytävän sieltä useimmat kirjani, jos selaa.
15. kesäkuuta 2024 Kirja pitäisi kohta olla saatavilla ekirjana, noin 1 eurolla, instant download ja pitäisi olla oikeus jakaa ekirjaa eteenpäin toisille lukijoille rajattomasti, katso www.amazon.com/author/khtervola , eli jos tuo kopioiminen onnistuu ongelmitta, niin ekirjasta ehkä saisi jonkin kutomisen perussujuvuuden tuen kovin monille, jos ko ekirja heille sopii.
Ekirja https://www.amazon.com/dp/B0D75SY9L3
1. syyskuuta 2024 Vaihdoin eilen kirjan pehmeäkantiseksi ("paperback book") mustavalkokuvin, kun värikuvat olivat huonot, ja niin hinta putosi paljon alle puoleen, mutta edelleen ovat postikulut suuret, jollei sitten oman paikallisen kirjakauppansa kautta voisi tilata nettikirjakauppa Amazon.com ista paljon pienemmin postimaksuin.
Paperback book https://www.amazon.com/dp/B0DFTV2CBF?ref_=pe_93986420_774957520
perjantai 20. marraskuuta 2020
Hyvä lumilapio
Lapsuudessani Helsingissä naapurin vanha mies nimeltä Suli teki lumilapioita värillisistä aika laakeista peltitynnyreistä. Hän otti kaarevan palan tynnyriä lapioksi ja siitä kaksi kertaa läpi pyöreä käteen sopiva maalaamaton puu, jossa kädensijana päässä samanlaisesta puusta vaakasuora pala, siis kohtisuora. Lapiossa oli kenties utereuna vahvannettu pellillä. Se oli kevyt ja hyvä käsissä. Lunta sillä oli vaivaton työnnellä ja kevyt viskoa. Kovempi etureuna mahdollisti kovempien lumipaakkujen tms kovettumien lapioimisen matalammiksi.
Tämä lapio oli jotenkin pehmeäön ja käytännönläheisen oloinen. Jokin muu versio samasta lapiosta oli kova, taipumaton ja liian kovera. Tässä lapiossa ei siis ole reunoja sivuilla, vaan sillä vaan lappaa. Se on mukavampi kuin tavallinen lumilapio tai kola.
perjantai 9. lokakuuta 2020
Tuotteiden tekemisestä
Mietin tässä, onko kirjoittajanurani ohitse, kun on jotenkin ollut osaamaton olo viime ajat. Ostin netistä tuotteen ja se jotenkin vertautui Itä-Savo-lehden juttuun rauhanlinnan pitsihuvilasta, mikä taas rinnastui käsitöiden tekemiseen ja hyvään ruokaan, ja se sai miettimään, korvautuivatko omat saavutukset tuotteiden kuluttamisella, joka on tavallaan hienoa sekin muttei ollenkaan sama juttu kumminkaan. Helsingissä nuorena luulin, että tuotteesta on joku miettinyt, että oisko hieno tyyli vaikka näin, ja siitä on tullut muotoilu, ja materiaalista miettinyt, että voisiko tästä vaikka saada tollasen, oisko tää hyvä, ja äitini kai teki siihen tapaan, mutta onhan se näin vanhempana ja viisaampa arvioiden ihan riittämätön osaamisen taso myytävään tuotteeseen. Tuote kai vaatii, että on omistautunut sille elämänalueelle, arvostaa sen hyvää elämää ja elää sitäm monimuotoisesti niin, että oppii muillekin sopivista ratkaisuista, ja niin on mm hienosäätynyt eri materiaalien ominaisuuksille ja tietää, mistä saisi mitä hyvin. Ja niin voi tietää vaikka, että hyviin aamuihin usein kuuluu tällainen, yms, mistä saa hyvää elämää monelle, ja jonakin kätevänä kivana versiona se on jonkin tuotteen yksi hyvä puoli, yksi monesta, ja niin käsityötaute voi tehdä kauppansa.
maanantai 7. syyskuuta 2020
Vanha vai uusi talo
Itä-Savo-lehdessä oli vähän aikaa sitten juttu, kun jotkut olivat remontoineet vanhaa taloa ja aikoivat vuokramökkiä siitä. Kuvat olivat ihan kivan näköisiä, mutta pariskunnasta molemmat olivat sairastavan näköisiä kuin olisi hómetalo, laho tms, kovin epäterveellinen asua. Sitä jäin miettimään, ettämiten käy noin, että houkutus vanhaan taloon on suuri ja pinnallisella remontilla tulee kivaa jälkeä, muttei sitten ole yhtään terveellinen. Suurin viehätys on kai kivan näköinen ja oloinen talo, sekä huokea hinta, jota remonttikustannukset kai aika paljon nostavat, etenkin, jos niihin usein tulee jotain lisäkorjauksia, jotka nostavat hintaa olennaisesti. Joskus vusia sitten katsoin valmistalopaketteja hintoineen ja eivät ne kai ainakaan jotkut niin kalliita olleet. Ja niistä kai on kokemusta, että saa kivan asua ja hyviä ratkaisuja, jos kuuntelee myyjiä, ja jotain joustonvaraa on kai siinä, millainen talo, ei tarvitse ihan mallin mukainen aina olla. Mutta siihenhän tarvitaan lisäksi ainakin tontti, perustukset, vesijohto, viemäröinti ja sähkö, ja voi olla,e ttä sisustus kaipaa viimeistelyä sekä hellan yms - ja voi olla muitakin kuluja, niin kai vanhassakin talossa. Savonlinnassa asuessani olen oppinut ostamisesta http://asiakkaanavain.blogspot.com , ja siinä on olennaista, että ostaessa valitsee tuotteen sen tyylin, nimen yms tarjoamien elämäntapahaaveiden mukaan sekä kauppaketjun,joka myy itselle sopivan tyyppistä ja laatuista. Lisäksi olisi tartuttava mielellään tarjouksiin, koska ne ovat usein monelle hyvin sopivia hittituotteita, ja vältettävä alennuksia, koska niihin on usein syynä jokin käyttökeltypisuutta olennaisesti huonontava vika. Sisustuksen onnistumiseen yms vaikuttaa olennaisesti paikkakunta: mitkä ovat sen päävetonaulat, pääammattialat, kulttuuri, elämäntapa, arvot, taitotaso, elämänlaatu.
tiistai 4. helmikuuta 2020
Tuotteidens uunnittelusta
"tiistai 4. helmikuuta 2020
Mietin että Suomessa ja Venäjällä on kai samaa ongelmaa, etteivät
tuotteet aina sovi siihen elämäntapaan, jota ihmiset haluaisivat vaan
ovat tropiikkimaisempia, löhöävämpiä ja ruokakeskeisempiä kuin
paikkapala, ei kuin hyvä elämä täällä pohjoisessa. Siihen kai auttaisi,
jos olisi Lapin tai Pohjois-Venäjän ihmisten ulkoilu- ja
tervehenkisyystaidoilla suunniteltuja ja ainakin alun perin
valmistettuja tuotteita myytävänä tavallisina muualla maassa, jotta
olisi tekijälää, suunnittelijalla paljon osaamista juuri ulkoilusta,
reippaudesta yms. Muttei kai aina ole sitä ideaalista vanhaa gurua, joka
osaisi kaiken ja vielä vauhdilla harrastaisi itse hyvöällä hengellä ja
nauttien, vaan vanha on usein kankeampi, ei niin onnellinen, ja nuori
tai keski-ikäinen, jolla elämän nuo puolet sujuvat ihan hyvin ja
osaamista on tavallisen harrastajan tapaan, voisi kai olla laatimassa
sellaisia tuotteita, joista tulee hyvä olo, osaisi kertoa niihin
sopivasta.
Ensin kai olisi vähän kuin haaveiultava että hyvä tuota mihin kaikkeen ja mitä ominaisuuksia sillä olisi hyvä olla, ja sitten vasta opetella rakentamaan ne ja hyvällä laadulla ja valittava siitä sitten sujuvat tekemisentavat & järjestelyt, jottA SAISI HALVAN JA HYVÖN. Ja silloin tuotteen tekijät kenties ovat eri ihmiset kuin vinkin antaneet. Yksi tärkeä asia olisi vire, jlla liikkumiseen tuote sopii, esim. säiden elämisen tavan kuvaus."
https://asiakkaanavain.blogspot.com/
Tuotteiden sopivuudesta
Ensin kai olisi vähän kuin haaveiultava että hyvä tuota mihin kaikkeen ja mitä ominaisuuksia sillä olisi hyvä olla, ja sitten vasta opetella rakentamaan ne ja hyvällä laadulla ja valittava siitä sitten sujuvat tekemisentavat & järjestelyt, jottA SAISI HALVAN JA HYVÖN. Ja silloin tuotteen tekijät kenties ovat eri ihmiset kuin vinkin antaneet. Yksi tärkeä asia olisi vire, jlla liikkumiseen tuote sopii, esim. säiden elämisen tavan kuvaus."
https://asiakkaanavain.blogspot.com/
tiistai 12. marraskuuta 2019
Runojen lukemisen tavasta
Parikymppisenä pidin kamalasti runoista. Ne kertoivat elämänviisaudesta ja erilaisista tavoista katsella arkea. En lukenut niitä runoilijan näkökulmaan perehtyäkseni, sillä se oli tylsä ja yksiulotteinen, vaan luin niitä oppiakseni, mitä sentapaiset lähestymistavat kuin runojen kiinnekohdissa, niiden tenhossa, voisivat omaan kokemuspiiriini sovellettuina elämääni kiehtovuutta ja elämänviisautta tarjota.
Eri runoilijoiden runoja pitää lukea eri tavoin, samoin saman runoilijan eri kausien erityyppisiä runoja, ja jossain määrin kukin runo on erilainen kuva arjesta, sen kohokohdista, kun sovellan sitä omaan elämänkokemukseeni, joka on erilainen kuin runoilijan, ei samalla tavalla tasapaksu. Eri runoilijat ovat viisaita eri määrin ja eri asioissa. Joku löytää arjen kiehtovuutta ja elämänlaatua muttei ymmärrä sen syvällisemmin eikä siis kai vaali sitä niin hyvin jos ollenkaan muille. Joku on vanha ja osaa kertoa tenhoavia tarinoita luonteenhyveistä ja kansojen kohtaloista, upeita tunteet mukana pitäviä näkökulmia elämän vaikeuksiinkin. Joku kertoo arjen näkökulmia: mitä kun kuljen pihamaalle, mistä voin löytää elämänsisältöä tällaisessa arkisessa ympäristössä,a rkisessa elämässä, ja miten kaledoskooppi muuttuu, kun kuljen hiukan erilaiseen paikkaan tai eksyn elämässäni eri aihepiiriin, ja mitkä ovat niitä ihmissuhteiden kohokohtia, jotka säilyvät samoina ihmistyypistä toiseen ja elämänkohtalosta toiseen, mikä on sitä ikiaikaista virtaa arjessa, josta hyvä elämä rakentuu, mikä on se touchi joka tekee valinnat onnistuneiksi.
Eri runoilijoiden runoja pitää lukea eri tavoin, samoin saman runoilijan eri kausien erityyppisiä runoja, ja jossain määrin kukin runo on erilainen kuva arjesta, sen kohokohdista, kun sovellan sitä omaan elämänkokemukseeni, joka on erilainen kuin runoilijan, ei samalla tavalla tasapaksu. Eri runoilijat ovat viisaita eri määrin ja eri asioissa. Joku löytää arjen kiehtovuutta ja elämänlaatua muttei ymmärrä sen syvällisemmin eikä siis kai vaali sitä niin hyvin jos ollenkaan muille. Joku on vanha ja osaa kertoa tenhoavia tarinoita luonteenhyveistä ja kansojen kohtaloista, upeita tunteet mukana pitäviä näkökulmia elämän vaikeuksiinkin. Joku kertoo arjen näkökulmia: mitä kun kuljen pihamaalle, mistä voin löytää elämänsisältöä tällaisessa arkisessa ympäristössä,a rkisessa elämässä, ja miten kaledoskooppi muuttuu, kun kuljen hiukan erilaiseen paikkaan tai eksyn elämässäni eri aihepiiriin, ja mitkä ovat niitä ihmissuhteiden kohokohtia, jotka säilyvät samoina ihmistyypistä toiseen ja elämänkohtalosta toiseen, mikä on sitä ikiaikaista virtaa arjessa, josta hyvä elämä rakentuu, mikä on se touchi joka tekee valinnat onnistuneiksi.
sunnuntai 3. marraskuuta 2019
tiistai 22. lokakuuta 2019
Tarinoiden kirjoittamisesta
Nyt on lokakuun loppupuoli ja puista putoavat lehdet. Se tuo mieleen marraskuun räntäsateineen ja sen, miten joulunodotus sitten tuo hyvän mielen joulunalusaikana mutta vilauksina joskus jo aiemminkin. Villakoirani on harrastunut kirjoittamisesta ja kun eilen loioin pää vilttiä vasten, missä se kai oli yksin ollessaan loikonut, niin tuli lämpöisestä tunnelmasta mieleen, että se oli kenties miettinyt puudelisatua marras-joulukuuhun joulun lämpöä tms tuomaan. Sitä jäin miettimään, ett' miten siitä saisi kokonaisen sadun, ja tänään kehitin tämän ohjeen.
Ensin on haave, että kaivattaisin sellaista ja sellaista mukavaa tunnelmaa, elämänviisautta yms, ja sitten on joku, jolla on elämässään jollain kohden, jollain saralla, jonakinosana vuotta sellaista elämänviisautta ja mieluusti muutakin elämänviisautta ja hyvää elämää. Jos hän kertoisi tarinaa siitä elämänviisaudesta tai sen mukaisesta elämästä niin, että siitä oppisi elämänviisautta, niin tarina voisi rönsyillä kivasta aiheesta toiseen ja jos jokin asia tai kohokohta on hieno, niin eksyisi klertomaan siitä, sen elämänviisautta ja tarjoaisi jonkin kokemuksen, jolla tarjota sitä muille käytännön elämään. Jollei sellaista suurta kohokohtaa ole omissa arvostuksissa ja osaamisessa, niin kulttuurin elämänviisaus jollakin käytännön elämän katkelmalla höystettynä voisi sitä tarjota, ainakin ulkomaalaisille lukijoille. Hienoa silloin olisi jos siihen saisi jonkin viisaan elämänohjeen tai muutaman, jos osaa. Ja jollei osaa monta, on nuori, joka haluaa kirjoittaa, niin kenties kirjoittaisi kuin kuvakollaasi, ja se olisi tavallaan hieno ja tunnelmallinen niin. Mutta on varottava, ettei ammenna tyhjiin varantoaan edes yksittäisissä kysymyksissä tai yksittäisissä aiheen puolissa eikä kirjoita liian henkilökohtaisesti vaan yleisellä tasolla kiinnostavasti.
Ensin on haave, että kaivattaisin sellaista ja sellaista mukavaa tunnelmaa, elämänviisautta yms, ja sitten on joku, jolla on elämässään jollain kohden, jollain saralla, jonakinosana vuotta sellaista elämänviisautta ja mieluusti muutakin elämänviisautta ja hyvää elämää. Jos hän kertoisi tarinaa siitä elämänviisaudesta tai sen mukaisesta elämästä niin, että siitä oppisi elämänviisautta, niin tarina voisi rönsyillä kivasta aiheesta toiseen ja jos jokin asia tai kohokohta on hieno, niin eksyisi klertomaan siitä, sen elämänviisautta ja tarjoaisi jonkin kokemuksen, jolla tarjota sitä muille käytännön elämään. Jollei sellaista suurta kohokohtaa ole omissa arvostuksissa ja osaamisessa, niin kulttuurin elämänviisaus jollakin käytännön elämän katkelmalla höystettynä voisi sitä tarjota, ainakin ulkomaalaisille lukijoille. Hienoa silloin olisi jos siihen saisi jonkin viisaan elämänohjeen tai muutaman, jos osaa. Ja jollei osaa monta, on nuori, joka haluaa kirjoittaa, niin kenties kirjoittaisi kuin kuvakollaasi, ja se olisi tavallaan hieno ja tunnelmallinen niin. Mutta on varottava, ettei ammenna tyhjiin varantoaan edes yksittäisissä kysymyksissä tai yksittäisissä aiheen puolissa eikä kirjoita liian henkilökohtaisesti vaan yleisellä tasolla kiinnostavasti.
maanantai 14. lokakuuta 2019
Materiaalin hengestä
Perusmateriaali ei ole kuin kierrätetty: jokin jämä, jota kukaan ei voinut käyttää. Sen sijaan se tyypillisesti on hyvä perustuote, josta on hyvä tehdä, jos on sen paikkakunnan tyypillinen asiakas eli sen paikkakunnan vetonaulojen ja pääammattialojen perässä seudulle muuttanut. Se taas meinaa, että käytännön taitojakin oppii paremmin, jos on itse saanut valita paikkakunnan ja se on ollut ainakin jonkin verran sellaisesta käytännön tekemisestä harrastunut seutu.
Kullakin tekemisellä ja sen myötä hyvillä materiaaleillakin on henkensä: jokin hyvä tervehenkinen meininki, jolla tekeminen sujuu.Jos tuo meininki on puutteellinen, kauppias on yleensä ajatellut sen paikattavaksi lauantaimaisella ruualla: hyvää ruokaa ja lämpöisen kylläiseksi, tyytyväiseksi. Jotkin ihmiset jaksavat paljon paremmin ruuan voimin, myös taitoja, kai heillä on sen verran isompi ravinnontarve, etteivät tavalliset annokset ihan riitä, ja siitä tuo ilmiö. Joskus tekeminen tuo pettymyksiä. Jotta jaksaisi niiden ylitse hyvillä mielin ja uuteen viisaaseen alkuun, aiemmista epä'oniistumisista riippumattomaan, niin siihen hyvä ruoka, esim. välipala ja tuulettaminen ym olosuhteiden tekeminen hyväksi on usein toimiva keino, ja haaveileminen sekä oman taitovarantonsa, näkemyksensä ja ideoidensa, vaistomaisen tuntumansa ottaminen käyttöön edes kokeeksi.
Materiaalien ja tekemisentapojen lisäksi käsityön tms tavoitteella, sen tuloksella on oma tavoitteeeenomainen henkensä, jossa usein on monta eri puolta, esim. kiva, toimiva, hyvä käyttää, eri tekemisiin sopiva, ko tekemisen henkinen, sen ideaaleja kunnioittava, luova, omanlaisensa, perusesine.
Kullakin tekemisellä ja sen myötä hyvillä materiaaleillakin on henkensä: jokin hyvä tervehenkinen meininki, jolla tekeminen sujuu.Jos tuo meininki on puutteellinen, kauppias on yleensä ajatellut sen paikattavaksi lauantaimaisella ruualla: hyvää ruokaa ja lämpöisen kylläiseksi, tyytyväiseksi. Jotkin ihmiset jaksavat paljon paremmin ruuan voimin, myös taitoja, kai heillä on sen verran isompi ravinnontarve, etteivät tavalliset annokset ihan riitä, ja siitä tuo ilmiö. Joskus tekeminen tuo pettymyksiä. Jotta jaksaisi niiden ylitse hyvillä mielin ja uuteen viisaaseen alkuun, aiemmista epä'oniistumisista riippumattomaan, niin siihen hyvä ruoka, esim. välipala ja tuulettaminen ym olosuhteiden tekeminen hyväksi on usein toimiva keino, ja haaveileminen sekä oman taitovarantonsa, näkemyksensä ja ideoidensa, vaistomaisen tuntumansa ottaminen käyttöön edes kokeeksi.
Materiaalien ja tekemisentapojen lisäksi käsityön tms tavoitteella, sen tuloksella on oma tavoitteeeenomainen henkensä, jossa usein on monta eri puolta, esim. kiva, toimiva, hyvä käyttää, eri tekemisiin sopiva, ko tekemisen henkinen, sen ideaaleja kunnioittava, luova, omanlaisensa, perusesine.
torstai 3. lokakuuta 2019
Syksyhame & lämmin talvihame
"
Syksyhameeksi sopii selkeästi viileän sään kesähame, joka on
tuulenpitävä, ei lepata paljoa ja peittää nilkat, eikä liimaudu jalkoja
vasten tai nouse ylös. Mutta tarvitaan lämpimät kengät ja sukat, sekä
mieluusti tuulenpitävä takki, joka alkusyksystä voi olla auki.
Talvihameen on peitettävä nilkat, kengän yläpinnalle asti. Sen on oltava ihan tuulenpitävä eikä se saa lepattaa melkein ollenkaan, sillä sen alle on jäätävä lämpimän ilman kartio, myös nilkoille. Kangas ei saa liimautua jalkoihin, ei tuoda niille kylmää, joten tuulenpitävä puuvilalkangas on kai hyvä. Jalkoihin tarvitaan talvisaappaat ja väljät collegehousut tms niin, että myös niiden alla on lämpimän ilman kerros.
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2018/10/ompele-omantyylisesi-helppo-hame-nain.html
* * *
7.9.2019 Leveän hameen alle mahtuu enemmän lämmintä ilmaa, joten se on lämpimämpi. Se myös harvemmin osuu jalkoihin. Kangas ei saisi olla kovin lämpöä varaava, jottei se jalkoihin osuessaan kylmentäisi. Tavallinen tuulenpitävä puuvilalkangas, keskipaksu, lienee tässä mielessä oikeantyyppinen, tai joku siltä suunnalta. Kangas ei saa olla hiostava muovinen vaan syksyhameenkin on oltava käytännössä havaitusti ihan hyvä viileän sään (kesä?)hame, mikä kai tarkoittaa lämmintä vaikutelmaa eikä kosteaa.
Hame ei sais olla niin kapea, että jalkojen liike kövellessä siirtää lämpimän ilman jalkojen luota ulos hameen alta ja imee kylmää ilmaa jollekin toiselle puolen."
Hyvä lämmin talvihame & hyvä lämmin syksyhame
Talvihameen on peitettävä nilkat, kengän yläpinnalle asti. Sen on oltava ihan tuulenpitävä eikä se saa lepattaa melkein ollenkaan, sillä sen alle on jäätävä lämpimän ilman kartio, myös nilkoille. Kangas ei saa liimautua jalkoihin, ei tuoda niille kylmää, joten tuulenpitävä puuvilalkangas on kai hyvä. Jalkoihin tarvitaan talvisaappaat ja väljät collegehousut tms niin, että myös niiden alla on lämpimän ilman kerros.
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2018/10/ompele-omantyylisesi-helppo-hame-nain.html
* * *
7.9.2019 Leveän hameen alle mahtuu enemmän lämmintä ilmaa, joten se on lämpimämpi. Se myös harvemmin osuu jalkoihin. Kangas ei saisi olla kovin lämpöä varaava, jottei se jalkoihin osuessaan kylmentäisi. Tavallinen tuulenpitävä puuvilalkangas, keskipaksu, lienee tässä mielessä oikeantyyppinen, tai joku siltä suunnalta. Kangas ei saa olla hiostava muovinen vaan syksyhameenkin on oltava käytännössä havaitusti ihan hyvä viileän sään (kesä?)hame, mikä kai tarkoittaa lämmintä vaikutelmaa eikä kosteaa.
Hame ei sais olla niin kapea, että jalkojen liike kövellessä siirtää lämpimän ilman jalkojen luota ulos hameen alta ja imee kylmää ilmaa jollekin toiselle puolen."
torstai 13. kesäkuuta 2019
Englanninkielinen tonttutaitotekstini, pitkä: Gnome like life in the modern world
Skills of Christmas gnomes 1. Gnome like life in the modern world (Finland) http://learntalents.blogspot.com/2018/09/gnomes-or-more-likelily-doing-things-in.html
Skills of Christmas gnomes 2. Hero like skills https://learntalents.blogspot.com/2020/01/some-observations-about-gnomes-and-like.html
Skills of Christmas gnomes 3. Tale like fascination in everyday real life https://learntalents.blogspot.com/2020/02/some-additional-remarks-about-gnome.html
Skills of Christmas gnomes 4. Oath like love https://learntalents.blogspot.com/2020/07/tale-like-things-in-everyday-life.html
The whole blog http://learntalents.blogspot.com
Skills of Christmas gnomes 2. Hero like skills https://learntalents.blogspot.com/2020/01/some-observations-about-gnomes-and-like.html
Skills of Christmas gnomes 3. Tale like fascination in everyday real life https://learntalents.blogspot.com/2020/02/some-additional-remarks-about-gnome.html
Skills of Christmas gnomes 4. Oath like love https://learntalents.blogspot.com/2020/07/tale-like-things-in-everyday-life.html
The whole blog http://learntalents.blogspot.com
6th of April 2024 You might be interested in reading the back cover texts of my books of the Christmas gnome/elf skills series, by clicking the headers at https://www.amazon.com/dp/B0BLLS8BWC?binding=kindle_edition&ref_=ast_author_bsi
torstai 14. helmikuuta 2019
Puutarhanhoidon taidosta
Katselin tässä kirjastosta lainaamaani kirjaa Puutarha kukoistamaan, jossa näytettiin kovin hyvin osanneen puutarhanhoitoa, mutten oikein saanut selville, mistä maasta kirja oli, mutta suomentaja tai suomalainen kirjoittaja näytti kyllä ymmärtäneen hyvin aihepiirin niillä kohdin, mitä vilkaisin. Minulla ei ole omaa pihaa mutta aiemmin olen kovin pitänyt puutarhanhoidosta, mutten kyllä ole ollut kovin osaavainen vaan vain perustaitoja tavalliseen tapaan osannut, omakotitalossa kasvanut kaupunkilainen kun olen. Niin jotenkin tuosta kirjasta syntyi vaikutelma, että kasvien elämään on puutarhuri eläytynyt oman kokemuksensa kautta, esim. tiennyt, kuten kaikille lapsille mutta ehkä liian teoreettisesti opetetaan, että multa on kasveille tärkeä, ja niin on eläytynyt multakokemukseensa, multamielikuviinsa kasvien kanssa tekemisissä ollessaan ja kasveja katsellessaan kuulostellut mielikuvistaan, että mitä kasvi tuntuisi tuumivan, että millainen multa olisi hyvä, miten hoidettu, miten laajalta alueelta, yms, kai tekemisten henkeäkin, sillä kasvit ovat osa luonnollista elinympäristöämme, voimme ymmärtää niitä vaistokautta, mielikuvamme voivat osua oikeaan, jos samalla keskitymme aistimaan kyseiset kasvit, niiden tunnelman vivahteet, elämän hengen niiden luona tms. Ja samoin, kai osin samalla, pilvet ja sateen kasvin kannalta yms mitä kasvien tiedetään tarvitsevan ympäristötekijöitä hyvään elämään.
Ktasoin kanssa sanomalehdestä kukakkaupan mainosta ja ihmettelin sitä, kun kukat näyttävät eri ihmistyyppien tai elämän aatosten tyyopopisltä, samoin joskus kun hoksaa että miten niin viherkasvitkin, että onko niin, että kasvin olisi hyvä ja vuorovaikuttaisimme kasvin kanssa niin kuin kasvin anti tuossa tyylin mielessä on, niin eläisimme elämäämme pikemminkin henkisesti leijaillen, että sellainen on historiamme, vai onko se tyytyväisyyden aste tai huomiokäytön määrän keskioikea kasvien kanssa, esim. kasvi reunalla eikä keskipisteenä tai kokonaan ohitettuna. Mutta toisaalta suurin onni löytyy kai terveistä elämäntavoista ja yhteiskunnan toimivuudesta, mikä vaatii metsäluontomaisesti hyvää näköä, maisemien katselun taipumusta.
Kirjassa oli kanssa kiveyksiä, joissa oli kivien välissä aika paljon maata tms niin, ettei tavallisellakaan kuviolla tullut suorakaiteen muotoista vaan saattoivat polut kauniisti kaarrella. Mutta onko sitten, että vaikka kaksi eri matertiaalia tai vaihtelevantyyppinen materiaali toisivat paljon kivemman variaatiomahdollisuuden ja vähemmä'n pöntön lopputuloksen, niin aina ei noita kivien välien täyttömateriaaleja Suomen oloihin niin ole,mutta voisiko niitä käsityömäisesti askel askeleelta että mitäs tästä saataisiinkaaan, kehittää jostakin?
Etelän maiden vai Brittienkö, kukkaistutukset ovat kovin hienoja, kukositavia, vai ovatko kyseessä suomalaiset julkiset istutukset, mutta samalla jotenkin pysähtyneitä. Suomalainen ajattelisi pysähtyneen perspektiivin olevan ajattelun näkökulman osa ja lisäksi tarvittavan terveitä elämäntapoja onneen ja tervehenksiyyttä yksilöllisen varitaation saalimiseeen, että siinä mielessä kyllä pidän suomalaisista kukista enemmän, ja jopa vähemmän laitetuista enemmän luonnontilaisista pihoista kukkineen, mutta katsomisen arvoinen tuo kirja! Taisi olla Valittujen Palojen.
Tuota kirjaa kun hiukan lisää luin, niin mielestäni tekijä(t?) tuntui saavan touchia puutarhanhoitoon, kun ei ottanut sitä kaavamaisena, nett on näitä ja näitiä kasvilajeja tai että yleensä imiselle on paras sellainen ja sellaienen, vaan oli hänellä enemmän etäisyyttä, niin kuin vaikka, että tekee miesväelle kaarevia kivettyjä kulkureittejä, jolloin kai miesmäisyyteen pelastautuessaan kannattavat helpommin puutarhanhoitoa yms monimutkiasemman hahmon omaavaa, niin kumminkin kun on etöisempi kiveysten ja ammattilaisen puutarhasuunnittelijan etöisyys, niin useita vaihtoehtoja voi harkita, tyyliin jotakin kivaa itselle ja jotakin puutarhamaista, mikö sattuu täönne, tähän puutarhaan istumaan, ja niin saattoi pohtia mm varjoisan kerrostalopihan puutarhaa, mihin suositteli vaaleuita ja lämpimiä värejä eikä sisäpihan tyylistä masentuneena tumma, ahrmaata yms, jolloin ei kai tulisi niin puutarhamainen.
Luulen, että omia itseä kiehtovia kasveja, kukkia, piirteitä puutarhassa on hyvä olla, niitä kaipaa, mutta sitten jos tekee koko puutarhan oman maun mukaan eiköä vain puutarhaa, niin jotakuta naapuria, tuttavaa tms alkaa örsyttäää, kun on liiaksi sinuntyylistäsi, ja niin siitä tulee este s¨puutarhan itämiselle ylipäätään, mitä ei kai käy, jos on puutarha vain, siihen paikkaan sopiva ja muutama itsestä kivoimman tyyppinen kukka tms. Että ihan vain nauttii siitä, että on puutarha, paikkaan sopiva, muttei kuluta loppuun viehtymystään tietyntyyppisiin puutarhoihin, kilpailuta eri vuosiensa puutarhoja tai naapurustoja.
4. maaliskuuta 2019 Ainakin viherkasveilleni ilmavampi multa näyttäisi tarkoittavan hiukan harvempia kastelukertoja.
Mietin tuota multaa, kun se on niin perinnejuttu, maanviljelyä on ollut pitkään ja se on ollut olennainen osa suomalaista elämää ja elämäntavat ovat nivoutuneet sen kanssa yhteen, sivistyksen kanssa kai myös se, mitä ruokia viljeltiin. Niin suomalainenhan kai luonnostaan miettisi multaan liittyen sitä, millaiseen elämäntapaan kasvit, jotka siinä kasvavat, niiden kasvutapa siinä mullassa, sen mullan voimin, liittyy, onko se viisas, mitä muita vaihtoehtoja siinämielessä on ja ovatko ne jotenkin lyhytnäköisempiä, millaista kasvillisuutta kasvaa missäkin mullassa ja millaisissa olosuhteissa, millaisia elinym´päristöjä ne ovat, millaisia viljellä, mikä sen anti ja sen annin kehitysmahdollisuudet ovat , mitä täyteen hyvään tervehenkiseen elämään tarvitaan, nuorten kasvuun, omaan paikkaan maailmassa, hyvään maailmaan. Niin se on aika paljon mietitty yhdessä väläyksessä, että millasta multaa tää on ja miten siinä kasvaa ja mitä on elämä siinä ympärillä.
Ktasoin kanssa sanomalehdestä kukakkaupan mainosta ja ihmettelin sitä, kun kukat näyttävät eri ihmistyyppien tai elämän aatosten tyyopopisltä, samoin joskus kun hoksaa että miten niin viherkasvitkin, että onko niin, että kasvin olisi hyvä ja vuorovaikuttaisimme kasvin kanssa niin kuin kasvin anti tuossa tyylin mielessä on, niin eläisimme elämäämme pikemminkin henkisesti leijaillen, että sellainen on historiamme, vai onko se tyytyväisyyden aste tai huomiokäytön määrän keskioikea kasvien kanssa, esim. kasvi reunalla eikä keskipisteenä tai kokonaan ohitettuna. Mutta toisaalta suurin onni löytyy kai terveistä elämäntavoista ja yhteiskunnan toimivuudesta, mikä vaatii metsäluontomaisesti hyvää näköä, maisemien katselun taipumusta.
Kirjassa oli kanssa kiveyksiä, joissa oli kivien välissä aika paljon maata tms niin, ettei tavallisellakaan kuviolla tullut suorakaiteen muotoista vaan saattoivat polut kauniisti kaarrella. Mutta onko sitten, että vaikka kaksi eri matertiaalia tai vaihtelevantyyppinen materiaali toisivat paljon kivemman variaatiomahdollisuuden ja vähemmä'n pöntön lopputuloksen, niin aina ei noita kivien välien täyttömateriaaleja Suomen oloihin niin ole,mutta voisiko niitä käsityömäisesti askel askeleelta että mitäs tästä saataisiinkaaan, kehittää jostakin?
Etelän maiden vai Brittienkö, kukkaistutukset ovat kovin hienoja, kukositavia, vai ovatko kyseessä suomalaiset julkiset istutukset, mutta samalla jotenkin pysähtyneitä. Suomalainen ajattelisi pysähtyneen perspektiivin olevan ajattelun näkökulman osa ja lisäksi tarvittavan terveitä elämäntapoja onneen ja tervehenksiyyttä yksilöllisen varitaation saalimiseeen, että siinä mielessä kyllä pidän suomalaisista kukista enemmän, ja jopa vähemmän laitetuista enemmän luonnontilaisista pihoista kukkineen, mutta katsomisen arvoinen tuo kirja! Taisi olla Valittujen Palojen.
Tuota kirjaa kun hiukan lisää luin, niin mielestäni tekijä(t?) tuntui saavan touchia puutarhanhoitoon, kun ei ottanut sitä kaavamaisena, nett on näitä ja näitiä kasvilajeja tai että yleensä imiselle on paras sellainen ja sellaienen, vaan oli hänellä enemmän etäisyyttä, niin kuin vaikka, että tekee miesväelle kaarevia kivettyjä kulkureittejä, jolloin kai miesmäisyyteen pelastautuessaan kannattavat helpommin puutarhanhoitoa yms monimutkiasemman hahmon omaavaa, niin kumminkin kun on etöisempi kiveysten ja ammattilaisen puutarhasuunnittelijan etöisyys, niin useita vaihtoehtoja voi harkita, tyyliin jotakin kivaa itselle ja jotakin puutarhamaista, mikö sattuu täönne, tähän puutarhaan istumaan, ja niin saattoi pohtia mm varjoisan kerrostalopihan puutarhaa, mihin suositteli vaaleuita ja lämpimiä värejä eikä sisäpihan tyylistä masentuneena tumma, ahrmaata yms, jolloin ei kai tulisi niin puutarhamainen.
Luulen, että omia itseä kiehtovia kasveja, kukkia, piirteitä puutarhassa on hyvä olla, niitä kaipaa, mutta sitten jos tekee koko puutarhan oman maun mukaan eiköä vain puutarhaa, niin jotakuta naapuria, tuttavaa tms alkaa örsyttäää, kun on liiaksi sinuntyylistäsi, ja niin siitä tulee este s¨puutarhan itämiselle ylipäätään, mitä ei kai käy, jos on puutarha vain, siihen paikkaan sopiva ja muutama itsestä kivoimman tyyppinen kukka tms. Että ihan vain nauttii siitä, että on puutarha, paikkaan sopiva, muttei kuluta loppuun viehtymystään tietyntyyppisiin puutarhoihin, kilpailuta eri vuosiensa puutarhoja tai naapurustoja.
4. maaliskuuta 2019 Ainakin viherkasveilleni ilmavampi multa näyttäisi tarkoittavan hiukan harvempia kastelukertoja.
Mietin tuota multaa, kun se on niin perinnejuttu, maanviljelyä on ollut pitkään ja se on ollut olennainen osa suomalaista elämää ja elämäntavat ovat nivoutuneet sen kanssa yhteen, sivistyksen kanssa kai myös se, mitä ruokia viljeltiin. Niin suomalainenhan kai luonnostaan miettisi multaan liittyen sitä, millaiseen elämäntapaan kasvit, jotka siinä kasvavat, niiden kasvutapa siinä mullassa, sen mullan voimin, liittyy, onko se viisas, mitä muita vaihtoehtoja siinämielessä on ja ovatko ne jotenkin lyhytnäköisempiä, millaista kasvillisuutta kasvaa missäkin mullassa ja millaisissa olosuhteissa, millaisia elinym´päristöjä ne ovat, millaisia viljellä, mikä sen anti ja sen annin kehitysmahdollisuudet ovat , mitä täyteen hyvään tervehenkiseen elämään tarvitaan, nuorten kasvuun, omaan paikkaan maailmassa, hyvään maailmaan. Niin se on aika paljon mietitty yhdessä väläyksessä, että millasta multaa tää on ja miten siinä kasvaa ja mitä on elämä siinä ympärillä.
keskiviikko 6. helmikuuta 2019
Kuksan tms kolo, mietteitä työkoneesta
Tuli tässä mieleeni, että kuksan, puisen koussikan tms kolo on kai aika usein kuin sylinteri, yhtö leveä ylhäältä ja alhaalta, lieneekö porattu, kun taltalla lohkominen usein tekee reiän seinämään ja niin menee työ pilalla ja vaivaa on paljon. Mutta jos noin käyttäjän kannalta ajattelee, niin suora kolo on kuin tyhmö teoriaperspektiivi, josta ei ole paljoa iloa eikäö sivistystä, mutta jos olisi ylhäältä hiukan leveämpi niin ikään suora kolo kuin vanhassa laudoista tehdyssä sangossa, niin toisiko se mieleen sivistyksen ja terveet elämäntavat? Luonnontieteiden alan akateemiset kenties opsaisivat tunnistaa, mikä kaltevuus viittaa sivistykseen, terveisiin elämäntapoihinja hyvälaatuiseen ajatteluun.
Voisikohan sellaista koloa varten tehdäö uuden työkalun, sorvin tapaisen, mutta jossa puukappale, kai valmiiksi ulkoa vuoltu, olisi paikoillaan ja terä pyörisi paikoillaan kuin pora tai sorvi mutta terän sivulla kuin taltta, kai leveä ja vuolisi ihan vainohuenlastun kullkakin kierroksella ja menisi vähitellen ulommas, määrättyyn leveyteen asti, ja olisi siis sopivan verran kallellaan, mikä kai tarkoittaa, että ensin pitäis porata leveä reikä ja sitten voida ujuttaa tämän uuden laitteen terään kerroskerrokselta tai muutaman kerroksen vöälein syvemmälle. Ja lopuksi kenties vuolla pohja vastraavasti sisältäpäin terän päässä olevalla vastaavalla terällä. Näiden terien reuna ei kai saisi olla terävä, jottei se jätä rumaa tyyliin ja tekemisen laatuun sopimatonta jälkeä, vaan olisi oltava kaareva, pyöreä reuna terissä.
Voisikohan sellaista koloa varten tehdäö uuden työkalun, sorvin tapaisen, mutta jossa puukappale, kai valmiiksi ulkoa vuoltu, olisi paikoillaan ja terä pyörisi paikoillaan kuin pora tai sorvi mutta terän sivulla kuin taltta, kai leveä ja vuolisi ihan vainohuenlastun kullkakin kierroksella ja menisi vähitellen ulommas, määrättyyn leveyteen asti, ja olisi siis sopivan verran kallellaan, mikä kai tarkoittaa, että ensin pitäis porata leveä reikä ja sitten voida ujuttaa tämän uuden laitteen terään kerroskerrokselta tai muutaman kerroksen vöälein syvemmälle. Ja lopuksi kenties vuolla pohja vastraavasti sisältäpäin terän päässä olevalla vastaavalla terällä. Näiden terien reuna ei kai saisi olla terävä, jottei se jätä rumaa tyyliin ja tekemisen laatuun sopimatonta jälkeä, vaan olisi oltava kaareva, pyöreä reuna terissä.
sunnuntai 4. marraskuuta 2018
keskiviikko 17. lokakuuta 2018
Ompele omantyylisesi helppo hame näin, ilman kaavoja haaveesi oppainasi
16.10.2018
"Kolme hamemallia
Symmetrisen perushameen voi ommella helposti omasta päästä, jos on sopiva kangas ja inspiraatiota moiseen hameeseen. Tarvitsee katsella kangasta,kokeilla sen tuntua ja laskeutuvuutta, jotta tietää, millainen hame siitä olisi kiva tehdä ja mihin vuodenaikaan sopiva. Jos vertaa vanhaan omaan samantapaiseen hameeseen, niin tietää tarkemmin ja varmemmin, miten leveä, miten pitkä ja minkämallinen.
Tarvitaan korkeutta vyötärältä hameenhelmaan plus yläkujantie kuminauhalle ja helman saumavara tms. Leveyttä on oltava hameenhelma leveyden verran, mikä usein tarkoittaa useammasta palasta tekemistä.
Hameen kappaleet voi leikata kaarevareunaisina, jolloin kaaren saa, kun tietää, missä kulmassa kangas levenee alaspäin mentäessä, niin kaaren suunnan kuuluu joka kohdassa olla suorassa kulmassa pystysuuntaan nähden, joka siis kääntyy, kun mennään sivusuuntaan. Korkeus taas pysyy koko ajan samana. Sitten vain ommellaan sivusaumat yhteen.
Tai sitten voi ommella suorakaiteista putken ja tehdä siihen tasavälein muotolaskokset. Jos hameen haluaa laskeutuvan kartiomaisesti, ovat muotolaskokset suoria, siis komioita. Muutoin tehdään niihin hameen muotoa levenevyyden osalta. Voi tehdä kaikki muotolaskokset samansuuruisina tai sitten vaikkapa joka toisen tai kolmannen isompana. Yhteensä siis efektin pitäisi olla vyötärön seudun eli peffan, koska sen ylitse hameen on mentävä, jollei sitten ole vyötäröllä halkio, lantion leveys ylhäällä ja helmassa koko leveys. Muotolaskosten alle jäävä osa laskeutuu suoraan. Laskoksia kai tarvitaan ainakin kuusi.
Tai sitten jos on aika ohut helposti ryttyyn menevä kangas, niin voi omella putken ja ylhäälle kahden ompeleen väliin nauhakujan, jotta ryttyyntyy symmetrisesti, ja siihen kuminauhan, jolla tekee tasaisen rypytyksen ja siis hameen muodon.
Sitten siis ommellaan ylös kuminauhakuja ja siihen samalla kuminauha jo valmiiksi. Ja huolitellaan helma kivasti, siis taitetaan vöhön ja ommellaan. Vyötärön tarkka korkeus pitäisi valita niin, että helma tulee kivalle korkeudelle, eli ylhäältä on kangasta helpompi lyhentää.
Erityisesti hamekankaan laskeutuvuuden katseluun peilin edessä tai hamekangasta käteen hamuten on tärkeää, sillä eri kankaat laskeutuvat laineille eri tavoin ja eri kuviot, värit ja materiaalit tykkäävät eri määrästä laineita. Samoin vuodenaika, hametyyppi ja toivomasi sosiaalinen vaikutelma tai muu tyylilaji vaikuttavat paljon siihen,millainen hame olisi kiva. Anna kankaan olla väljästi ja vaihtele liukuvasti sen laineiden, leveyden yms määrää. Ja kun ohimennen näytää jossakinkivalta, niin hae se kohta tai alue ja paina mieleesi,millainen se on tyyliltään. Kokeile sitten tehdä laineita suunilleen saman verran koko matkan, siis koko leveyden,ja arvioi sen määräämähameenhelman leveys ym seikat.
Jos jollakin kohden tyyli menee huonoksi,niin pidä taukoa, tuuleta, kenties haukkaa jotakin ja aloita virkeänä jaksavaisena uudestaan ideaalit oppainasi.
"
Lainaus tekstistä
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2017/01/ompelemisesta.html
Huom! Kannattaa lukea!: Vaatteiden ompelemisesta ilmankaavoja, haavensa oppainaan, yleisesti, aika helppo ohje http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html
Lämmin syksyhame & lämmin talvihame https://kauneusjaviisaus.blogspot.com/2019/09/hyva-talvihame-hyva-syksyhame.html
"Kolme hamemallia
Symmetrisen perushameen voi ommella helposti omasta päästä, jos on sopiva kangas ja inspiraatiota moiseen hameeseen. Tarvitsee katsella kangasta,kokeilla sen tuntua ja laskeutuvuutta, jotta tietää, millainen hame siitä olisi kiva tehdä ja mihin vuodenaikaan sopiva. Jos vertaa vanhaan omaan samantapaiseen hameeseen, niin tietää tarkemmin ja varmemmin, miten leveä, miten pitkä ja minkämallinen.
Tarvitaan korkeutta vyötärältä hameenhelmaan plus yläkujantie kuminauhalle ja helman saumavara tms. Leveyttä on oltava hameenhelma leveyden verran, mikä usein tarkoittaa useammasta palasta tekemistä.
Hameen kappaleet voi leikata kaarevareunaisina, jolloin kaaren saa, kun tietää, missä kulmassa kangas levenee alaspäin mentäessä, niin kaaren suunnan kuuluu joka kohdassa olla suorassa kulmassa pystysuuntaan nähden, joka siis kääntyy, kun mennään sivusuuntaan. Korkeus taas pysyy koko ajan samana. Sitten vain ommellaan sivusaumat yhteen.
Tai sitten voi ommella suorakaiteista putken ja tehdä siihen tasavälein muotolaskokset. Jos hameen haluaa laskeutuvan kartiomaisesti, ovat muotolaskokset suoria, siis komioita. Muutoin tehdään niihin hameen muotoa levenevyyden osalta. Voi tehdä kaikki muotolaskokset samansuuruisina tai sitten vaikkapa joka toisen tai kolmannen isompana. Yhteensä siis efektin pitäisi olla vyötärön seudun eli peffan, koska sen ylitse hameen on mentävä, jollei sitten ole vyötäröllä halkio, lantion leveys ylhäällä ja helmassa koko leveys. Muotolaskosten alle jäävä osa laskeutuu suoraan. Laskoksia kai tarvitaan ainakin kuusi.
Tai sitten jos on aika ohut helposti ryttyyn menevä kangas, niin voi omella putken ja ylhäälle kahden ompeleen väliin nauhakujan, jotta ryttyyntyy symmetrisesti, ja siihen kuminauhan, jolla tekee tasaisen rypytyksen ja siis hameen muodon.
Sitten siis ommellaan ylös kuminauhakuja ja siihen samalla kuminauha jo valmiiksi. Ja huolitellaan helma kivasti, siis taitetaan vöhön ja ommellaan. Vyötärön tarkka korkeus pitäisi valita niin, että helma tulee kivalle korkeudelle, eli ylhäältä on kangasta helpompi lyhentää.
Erityisesti hamekankaan laskeutuvuuden katseluun peilin edessä tai hamekangasta käteen hamuten on tärkeää, sillä eri kankaat laskeutuvat laineille eri tavoin ja eri kuviot, värit ja materiaalit tykkäävät eri määrästä laineita. Samoin vuodenaika, hametyyppi ja toivomasi sosiaalinen vaikutelma tai muu tyylilaji vaikuttavat paljon siihen,millainen hame olisi kiva. Anna kankaan olla väljästi ja vaihtele liukuvasti sen laineiden, leveyden yms määrää. Ja kun ohimennen näytää jossakinkivalta, niin hae se kohta tai alue ja paina mieleesi,millainen se on tyyliltään. Kokeile sitten tehdä laineita suunilleen saman verran koko matkan, siis koko leveyden,ja arvioi sen määräämähameenhelman leveys ym seikat.
Jos jollakin kohden tyyli menee huonoksi,niin pidä taukoa, tuuleta, kenties haukkaa jotakin ja aloita virkeänä jaksavaisena uudestaan ideaalit oppainasi.
"
Lainaus tekstistä
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2017/01/ompelemisesta.html
Huom! Kannattaa lukea!: Vaatteiden ompelemisesta ilmankaavoja, haavensa oppainaan, yleisesti, aika helppo ohje http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html
Lämmin syksyhame & lämmin talvihame https://kauneusjaviisaus.blogspot.com/2019/09/hyva-talvihame-hyva-syksyhame.html
Ompelulangan värin valitsemisesta
"Langan väri vaikuttaa kankaan ilmeeseen
13.10.2018 Jos ostaa kankaan kanssa samalla langan,niin siitä on hyötyä, jollei ole aiemminommellut samantapaisesta aika samanvärisestä kankaasta, sillä langan väri vaikuttaa kankaan antaamaan vaikutelmaan ja siis lopputuloksen tuomaan vaikutelmaan, jos ommelta on näkyvissä. Huononvärisellä langalla kangas usein vaikuttaa huonolaatuiselta tai ainakin huonon väriseltä, esim. laitosmaiselta, kukertavalta, valjulta, liian vahvankuvioiselta tms, kun taas hyvä lanka antaa vaukutelman, että kangas on hyvälaatuinen, lähes ylellinen ja kivasti värjätty, kivanvärinen. Langan värillä voi valita ainakin, onko lanka melkein ihan samanvärinen kuin kangas vai syntyykö jonkinlainen kontrasti, kuinka vahvat kontrastit kankaassa, miten käsityömäinen vaikutelma, mikä on värimaailma, onko ommel tai kangas tai kankaan jokin piirre koriste tai pääosassa,mikä on työn yleisilme, minkäluonteinen ihminen haluaa tuon värimaailman ja mitkä ovat lempivärisi. Ommel on siis joko koriste, kankaan värimaailman osa lisäten kenties siihen jonkin ulottuvuuden, tai sitten huomaamaton mutta viittaa kenties, että haluaako tumman vai vaalean ilmeen, v'rillisyyttä tms. Eli tasttee olla kangas kädessä valmiina, kun valitsee langan väriä.
14.10.2018 Tuossa tuosta langan väristä, mutta ehkä ei näy niin hyvin:
Neuloskankaan ompelusta
Katso http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2016/12/neulomisesta.html kohta 107.
"
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2017/01/ompelemisesta.html
13.10.2018 Jos ostaa kankaan kanssa samalla langan,niin siitä on hyötyä, jollei ole aiemminommellut samantapaisesta aika samanvärisestä kankaasta, sillä langan väri vaikuttaa kankaan antaamaan vaikutelmaan ja siis lopputuloksen tuomaan vaikutelmaan, jos ommelta on näkyvissä. Huononvärisellä langalla kangas usein vaikuttaa huonolaatuiselta tai ainakin huonon väriseltä, esim. laitosmaiselta, kukertavalta, valjulta, liian vahvankuvioiselta tms, kun taas hyvä lanka antaa vaukutelman, että kangas on hyvälaatuinen, lähes ylellinen ja kivasti värjätty, kivanvärinen. Langan värillä voi valita ainakin, onko lanka melkein ihan samanvärinen kuin kangas vai syntyykö jonkinlainen kontrasti, kuinka vahvat kontrastit kankaassa, miten käsityömäinen vaikutelma, mikä on värimaailma, onko ommel tai kangas tai kankaan jokin piirre koriste tai pääosassa,mikä on työn yleisilme, minkäluonteinen ihminen haluaa tuon värimaailman ja mitkä ovat lempivärisi. Ommel on siis joko koriste, kankaan värimaailman osa lisäten kenties siihen jonkin ulottuvuuden, tai sitten huomaamaton mutta viittaa kenties, että haluaako tumman vai vaalean ilmeen, v'rillisyyttä tms. Eli tasttee olla kangas kädessä valmiina, kun valitsee langan väriä.
14.10.2018 Tuossa tuosta langan väristä, mutta ehkä ei näy niin hyvin:
Neuloskankaan ompelusta
Katso http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2016/12/neulomisesta.html kohta 107.
"
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2017/01/ompelemisesta.html
Puutöistä
Katselin tässä Paul Forresterin Puutyökirjaa. Siitä ei tullut niin upea fiilis kuin suomalaisesta Opi vuolemaan, vaan enemmänkin näpertelyä ja koneiden kanssa pelaamista. Jäin miettimään,että kaikki pojat eivät varmaankaan ole itse niin puutyöharrastuneita ja siitä onnettomuusvaara, haluavat luistaa pois, pilata jutun. Kaikki eivät myöskään ole yhtä elämänviisaita ja puutyö kysyy tervehenkisyyden ylläpitämisen kykyä, sillä on onnettomuusvaara ja tarvitaan usein voimaa. Mutta luulen kyllä, että kirjan taltalla tms tehdyt puutyöt perustivat myös joko toisenlaiseen puulajiin tai puun sopivaan kosteuteen, minkä hahmottaa helpommin, jos on haaveena oppia vaikkapa veistämään veistoksia. Ylipäätään luulen,että tarka sahaus onnistuu paremmin, tarkempaan, jos oma harrastuneisuus on veistosten tms teossa eikä sahaamisessa, sillä tunnelmatajulla hahmottaa tarkemmin kuin millimetrimitalla. Kanssa joissakin töissä oli kai mainittu väärätyökone. Päätyökone näytti olevan saha: pöydällä oleva kiinteä pystysuora kuviosaha, jolla kai saa upeita muotoja, jos piirtää viivan ensin, on tavallista puutavaraa, mikä on helppo hahmottaa ja käsitellä, ja sitten piirtää linjat (kenties paperi- tai pahvishapluunaan, jonka voi leikata mattoveitsellä jämälauta alusena) tunnelmatajunsa ja elämänkokemuksensa perusteella hyviksi käyttää ja kivantunnelmaisiksi, puun tenhon (oksankuviot, värit, yms) tapaan näyttäviksi. Kaarevaa sahajäkeä ei kai voi höylätä tavallisella höylällä, mutta kavahöylällä voisi hyvin ja helposti, ainakin jos höyläisi pinnan vähän kaarevaksi niin, että höylä ottaa vain osaan leveydestä kerralla, ja niin kai olisi paljon näyttävämpikin, jos samalla keskittyisi puun tenhoon ja puutöiden kiehtovuuteen. Mutten nyt sitten tiedä, miten vaarallinen on tuollaine kuviosaha.
4. maaliskuuta 2019 Onkohan niin, että monet omalle sukupuolelle tyypilliset jutut kuten käsityöt ja miehille armeija ovat joillekin liiaksi pakkopulla ja siksi kaavamaiset. Sopivampi etäisyys olisi kauempaa, kai sukupuolineutraalimmin kasvatettuna, esim. puutöistä kai kuuluisi miettiä, että puu on kiva, hieno materiaali, olisi kiva vuoleskella joskus, osata kaikenlaista elämässään, ja myös puutöitä monenlaista osata tehdä, ja armeijaulottuvuudesta,että aha vaarallista, olenpa varovainen, ettenb satuta itseäni tai ehkä ei muitakaan, ja teen tervehenkisesti, niin on turvallista, opettelen liikunann taitoja niin kuin keholle on hyvä, kiva liikkua, keho itse niin kertoo, että menee sen kannalta oikein, samoin se, että tulee hyvä tervehenkinen mieli jälkikäteen, mistä sitten on apua siinä sun tässä elämän varrella, niin myös puutöissä hyvä olla liikunnan kannalta hyvällä tavalla ja itsenä'inen niin kuin urheilussa ja aikuiseksi kasvamisessa on hyvä olla, löytää oma tiensä, itselle sopiva elämä ja lokero maailmassa.
20.3.2019 Vilkaisinkirjastosta lainaamaani Kotinikkarin puutyökirjaa, jonka tekstit toivat mieleen ammatillisenopetuksen, mutta jonka kuvat ja kenties tyyli muutenkin oli jotenkin vellova, pyörryttävä kuin ei voisi olla puutöiden kanssa tekemisissä ollenkaan. Kuitenkin kuvissa oli ammattimaisen näköisesti tehtyjä liitoksia, hyllykköjä yms, mikä toi mieleen, että kenties kirja on puusepän ammatin oppikirja, jopa perusteos. Muttei se siihen sovi, sillä vellova olo ei ole hyvä käytännön töihin. Puutöiden viehätys ja osa hyvien työntekotapojen oppimista ja ylläpitämistä on puun tenho, aistit auki eläminen, käsityötaidoista ja niiden tuotoksista pitäminen, mikä tuo asiakkaatkin luontevasti mukaan puuhuonekalujen yms kannattajiin, ostajiin, ja on näiden elämälle hyväksi siten kuin puutöiden yleensä oletetaan olevan edullisia käyttää ja ottaa mallia moisesta käytännön perustekemisestä, jossa asiat on saatava oikein, jotta tekeminen sujuu hyvällä tavalla, tai onhan niin tekemisissä yleensäkin, mutta puutyö on konkreettisempi, osa perustaitoja ja sillä on vanhoilta vähemmän globaaleilta, enemmän kulttuuriperintöä luonnostaan vaalineilta ajoilta vahva perinne.
Esim. tuo vellova katsomisen tapa ei sovi yhteen ajattelukurssini kanssa (rakenteet hahmottava maisemakatse ajattelutapana http://pikakoulu.blogspot.fi), mutta taas puusta materiaalina pitäen, puun pinnan kuvioita ihastellen tehty tavallinen puutyö hyvin sopisi auttamaan parempaan järkeen päin, siis myös valmiin puutyön käyttäjiä.
28. maaliskuuta 2019
Lainasin kirjastosta Ernest Scottin kirjan Suuri puutyökirja, jossa oli kovin hienon näköisiä vanhoja koristeellisia huonekaluja, joiden tekemisen olen tavannut olettaa vaativan puusepältä paljon taitoa. Siitä, kun alkupään kuvia selityksineen katselin, niin jäi vanhan ajan puutöistä vaikutelma, että on käytetty hyviksi todettuja perinteisiä ratkaisuja ja puutöiden tekijältä vaadittu, että hän pitää puutöistä ja kasvaa vaihe vaiheelta aina uuden taitotason tehtävät tavallisesti hallitsevaksi eikä keplottelevaksi, vaan niin, että varsinainen tsempaten ylletty taitotaso kasvaa koko ajan tehtävä tehtävältä korkeammaksi ja elämänviisaammaksi, tervehenkisemmäksi siis. Oletettu kai, että puutöiden tekijä pitää puusta materiaalina ja nauttii sen työstämisestä, ei tee kelloaikartaululla vaan joutuisasti niin kuin hyvin sopii, kenties puutyöluokassa tai verstaassa, missä kokeneempi neuvoo hyviä työntekotapoja joiinkin asioihin ja paljoon on oltava itse tervehenkinen ja osaavainen, ei ollenkaan suorittava vaan elämäntaitoja näin opetteleva, arkijärkisesti ja tervehenkisesti, ei teknisinä manöveereina. Niin sii puutöiden tekijän oletetaan tutustuvan puuhun materiaalina, sen omiansiuuksiin niin, että osaa valita kullekin puukimpaleelle sopivan tavan käyttää, justeeraa oman maun mukaan mittasuhteiat ja tyyliä niin kuin ompeluohjeessani Vaatteiden ompeleminen ilman kaavpojan ihan vain haaveensa oppainaan http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html , muttei henkilökohtaisesti niin kuin vaatetta vaan niin kuin kivaa on ja aihepiirin henkeen sopii ja hyviin tervehenkisiin kivoihin työntekotapoihin ja viihtymiseen sekä käyttökelpoisuuteen. Mutta niin, kiinnitin huomiota siihen, että osin neliskanttinen ja osin sorvattu pöydänjäka oli yhdestä puusta sorvaamalla ja loveamalla tehty, eli siinä ainakin aloittelija joutuu opettelemaan nelsikanttisen puun tekemisen sorvauskuntoon, ja siitä on saatava hyvin toimiva menetelmä, atito eikä keplottelu. Koristekuviot näyttivät sellaisen tekemiltä, joka pitää puun työstämisestä, pitää sitä hupina ja tekee joutuisasti, osaa työvaiheet kuten taustan vuoleminen tai hyölääminen matalammalle yms mitä nyt huomiota kiinnitti. Tällaisten omin päin kiinnostuksen mukaan opeteltavien käyttökelpoisten taitojen oppimiseen olsi kai hyvä Haaveammattiin-blogini alun lahjojen ja taitojen oppimisen ohjeet http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2016/07/tunteidenmukaisuus-tuo-lahjakkuutta-ja.html .
4. maaliskuuta 2019 Onkohan niin, että monet omalle sukupuolelle tyypilliset jutut kuten käsityöt ja miehille armeija ovat joillekin liiaksi pakkopulla ja siksi kaavamaiset. Sopivampi etäisyys olisi kauempaa, kai sukupuolineutraalimmin kasvatettuna, esim. puutöistä kai kuuluisi miettiä, että puu on kiva, hieno materiaali, olisi kiva vuoleskella joskus, osata kaikenlaista elämässään, ja myös puutöitä monenlaista osata tehdä, ja armeijaulottuvuudesta,että aha vaarallista, olenpa varovainen, ettenb satuta itseäni tai ehkä ei muitakaan, ja teen tervehenkisesti, niin on turvallista, opettelen liikunann taitoja niin kuin keholle on hyvä, kiva liikkua, keho itse niin kertoo, että menee sen kannalta oikein, samoin se, että tulee hyvä tervehenkinen mieli jälkikäteen, mistä sitten on apua siinä sun tässä elämän varrella, niin myös puutöissä hyvä olla liikunnan kannalta hyvällä tavalla ja itsenä'inen niin kuin urheilussa ja aikuiseksi kasvamisessa on hyvä olla, löytää oma tiensä, itselle sopiva elämä ja lokero maailmassa.
20.3.2019 Vilkaisinkirjastosta lainaamaani Kotinikkarin puutyökirjaa, jonka tekstit toivat mieleen ammatillisenopetuksen, mutta jonka kuvat ja kenties tyyli muutenkin oli jotenkin vellova, pyörryttävä kuin ei voisi olla puutöiden kanssa tekemisissä ollenkaan. Kuitenkin kuvissa oli ammattimaisen näköisesti tehtyjä liitoksia, hyllykköjä yms, mikä toi mieleen, että kenties kirja on puusepän ammatin oppikirja, jopa perusteos. Muttei se siihen sovi, sillä vellova olo ei ole hyvä käytännön töihin. Puutöiden viehätys ja osa hyvien työntekotapojen oppimista ja ylläpitämistä on puun tenho, aistit auki eläminen, käsityötaidoista ja niiden tuotoksista pitäminen, mikä tuo asiakkaatkin luontevasti mukaan puuhuonekalujen yms kannattajiin, ostajiin, ja on näiden elämälle hyväksi siten kuin puutöiden yleensä oletetaan olevan edullisia käyttää ja ottaa mallia moisesta käytännön perustekemisestä, jossa asiat on saatava oikein, jotta tekeminen sujuu hyvällä tavalla, tai onhan niin tekemisissä yleensäkin, mutta puutyö on konkreettisempi, osa perustaitoja ja sillä on vanhoilta vähemmän globaaleilta, enemmän kulttuuriperintöä luonnostaan vaalineilta ajoilta vahva perinne.
Esim. tuo vellova katsomisen tapa ei sovi yhteen ajattelukurssini kanssa (rakenteet hahmottava maisemakatse ajattelutapana http://pikakoulu.blogspot.fi), mutta taas puusta materiaalina pitäen, puun pinnan kuvioita ihastellen tehty tavallinen puutyö hyvin sopisi auttamaan parempaan järkeen päin, siis myös valmiin puutyön käyttäjiä.
28. maaliskuuta 2019
Lainasin kirjastosta Ernest Scottin kirjan Suuri puutyökirja, jossa oli kovin hienon näköisiä vanhoja koristeellisia huonekaluja, joiden tekemisen olen tavannut olettaa vaativan puusepältä paljon taitoa. Siitä, kun alkupään kuvia selityksineen katselin, niin jäi vanhan ajan puutöistä vaikutelma, että on käytetty hyviksi todettuja perinteisiä ratkaisuja ja puutöiden tekijältä vaadittu, että hän pitää puutöistä ja kasvaa vaihe vaiheelta aina uuden taitotason tehtävät tavallisesti hallitsevaksi eikä keplottelevaksi, vaan niin, että varsinainen tsempaten ylletty taitotaso kasvaa koko ajan tehtävä tehtävältä korkeammaksi ja elämänviisaammaksi, tervehenkisemmäksi siis. Oletettu kai, että puutöiden tekijä pitää puusta materiaalina ja nauttii sen työstämisestä, ei tee kelloaikartaululla vaan joutuisasti niin kuin hyvin sopii, kenties puutyöluokassa tai verstaassa, missä kokeneempi neuvoo hyviä työntekotapoja joiinkin asioihin ja paljoon on oltava itse tervehenkinen ja osaavainen, ei ollenkaan suorittava vaan elämäntaitoja näin opetteleva, arkijärkisesti ja tervehenkisesti, ei teknisinä manöveereina. Niin sii puutöiden tekijän oletetaan tutustuvan puuhun materiaalina, sen omiansiuuksiin niin, että osaa valita kullekin puukimpaleelle sopivan tavan käyttää, justeeraa oman maun mukaan mittasuhteiat ja tyyliä niin kuin ompeluohjeessani Vaatteiden ompeleminen ilman kaavpojan ihan vain haaveensa oppainaan http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2016/03/vaatteiden-ompelemisesta-ilman-kaavoja.html , muttei henkilökohtaisesti niin kuin vaatetta vaan niin kuin kivaa on ja aihepiirin henkeen sopii ja hyviin tervehenkisiin kivoihin työntekotapoihin ja viihtymiseen sekä käyttökelpoisuuteen. Mutta niin, kiinnitin huomiota siihen, että osin neliskanttinen ja osin sorvattu pöydänjäka oli yhdestä puusta sorvaamalla ja loveamalla tehty, eli siinä ainakin aloittelija joutuu opettelemaan nelsikanttisen puun tekemisen sorvauskuntoon, ja siitä on saatava hyvin toimiva menetelmä, atito eikä keplottelu. Koristekuviot näyttivät sellaisen tekemiltä, joka pitää puun työstämisestä, pitää sitä hupina ja tekee joutuisasti, osaa työvaiheet kuten taustan vuoleminen tai hyölääminen matalammalle yms mitä nyt huomiota kiinnitti. Tällaisten omin päin kiinnostuksen mukaan opeteltavien käyttökelpoisten taitojen oppimiseen olsi kai hyvä Haaveammattiin-blogini alun lahjojen ja taitojen oppimisen ohjeet http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.com/2016/07/tunteidenmukaisuus-tuo-lahjakkuutta-ja.html .
torstai 27. syyskuuta 2018
Tonttukirjaa katseltuani
Katso http://eroonmasennuksesta.blogspot.com/2018/09/tonttukirjaa-katseltuani.html
Hups! Lisäänkin koko tekstin tähän:
"
Katselin tässä kirjaa Tontun vuosi, jossa esiteltiin erilaisia tonttuja
ja tonttutarinoita mutta kovin lyhyesti mainiten, mielenkiintoinen
kyllä, vanhoja hyvähenkisiä asioita mainittu, muttei tonttu niiden
selitykseksi tunnu istuvan vaan eläimet, paikkojen sopivuus tiettyihin
tekemisiin, asioiden vaalimisen vaatimukset, viihtyminen tietyissä
askareissa, vahat hyvin mietityt monelle sopivat elämän askareet,
uskontokin ja vanhat ihmiset, jotka pitävät jostakin tekemisestä, sekä
vielä kulttuurin toive jostakin (tonttukallio järjenkaipuisten
joukolle). Mutta ylipäätään tuli mieleen sellaiset asiat kuin vanha
maatila, elämänmeno vuodenaikojen kanssa, luonnon tapahtumat, vanha
viisaus elämänvalintojen tekemisestä - sellaista mitä ennen oli mutta
mitä nyt ei tunnuta niin osaavan, mutta onko se pikemminkin, että nyt on
kaikki liiaksdi samassa sen sijaan, etteivät viihtyiosi omin päin
omissa mielitekemisissään ja oppisi niistä kaikenlaista ihan kivasti.
Joistakin taloista kertovista tonttutarinoista tuli mieleen, että onko
talo ollut kamalan suojattu, kamalan arvostettu, ja se vain ilmentynyt
noin, tonttuna tai tonttujen arvostuksena, eli ettei eheys ollutkaan
tontuista vaan siitä, että laajalti haluttiin moinen
maatila,ammattilainen tms ja niin sellaiselle oli tila, jos tuo henkilö
oli aina viihtynyt juuri niissä askareissa, jos oli luotettavasti hyvä
ammattilainen juuri siinä, mitä kaivattiin, ja opetti sitä muillekin.
Tonttutarinoista jälkimauksi jäi, että kaikki prakaa, ei ole hyvä
miettiä tonttuja, mutta voiko olla, että tontuista on kiinnostunut koko
maailma tai ainakin kovin moni ja niin vakiona pysyvien olosuhteiden
luoma suoja jää pois ja pois jää myöskin perusosaamisen tuoma sama
meininki, edes puhe samoista asioista, kuten esim. kerran näin
bolivialaisen lehmän vai olivatkohan sonneja kuvan ja ne olivat kuin
titaaneja tms, mahtaa olla navetta ihan eri juttu Boliviassa, vaikka
tavalaan on varmaan samaakin. Niin siltä kuulostaa, että vaikak
peruysjutut olisivat eri, niin tonttuaihe kiinnostaa, ihmiset
haluaisivat tonttumaisia asioita tai tonttuja elämäänsä ja niin noiden
taitojen opettamienn muilleloisi niihin tilaa itsellekin, luulen. Mutta
asioista, esim.otntuista kertominen on ihan eri juttu kuin sen
opettaminen että miten saan nuo asiat mahdollisiksi omassa elämässäni.
Luulen, ett kun joku harrastaa jotakin innolla, aina uusin mielin, aina
uutta kivaa siitä kesien, kivalla tavalla sovussa ympäröivän maailman
kanssa,niin hän samalla luo itselleen tilaa siihen, itselleen lokeron,
jossa harrastaa noita, olla tuon aihepiirin tukipylväs, innokas
kannattaja, pitää nuo hyvät puolet ja nuo tekemiset elämässään. Ja
sitten jos joskus ei enää sitä samaa jaksa, niin kiinnostus haipuu
vähemmälle, vaihtuu muihin aiheisiin, mutta jotakin tuosta
yhteisöllisyydestä jää, sosiaalista osaamista, käsitystä
harrastuneisuuden paikasta maailmassa, käsitystä siitä, että mihin itse
ihmisen sopii ja miten löytää itselleen paikkansa.
Muullekinmaailmalle opettamisesta yksi kai onnistunut yritykseni, tai pikemminkina ika monta saman aiheen eri pulista: http://picturesfrommyhome.blogspot.com/2018/07/contact-with-nature.html
Aiempi tonttuaiheinen kirjoitukseni http://asiakkaanavain.blogspot.com/2017/11/tonttu-maalla.html
24. 9. 2018 Tonttuja en ole harrastanut mutta mielestäni monet blogini tarjoavat teitä parempaan tunteidenmukaisempaan elämään, esim. nämä kaksi, missä on tonttukirja-aiheinen kirjoitukseni, sekä tuo kolmas englanninkielinen blogi, mihin on tuo yo linkki. Lisäksi on blogi haaveammattiin vaihtamisen ohjeita, engl. blogi tunteidenmukaisesta vapaa-ajasta työhön ja pintoihin, blogi tunteet ja käsityöt yms, blogeja taiteiden taitojen oppimisesta mm musiikista, ja jotakin luonnostakin: katso profiilini blogilista, johon pääset nimeäni tai kuvaani klikkaamalla.
25.9.2018 Tonttumaisinta (suojattua kuin talon, josa on tonttuja) viihtyvyyteni on ollut ihan tavallisissa jutuissa, joita olen tehnyt ihan tavallisella tavalla mutta jotka itselleni ovat olleen jotenkin isoja vapaa-ajan juttuja. Kai sellaisia, joista muut sanovat, että tee vain, ihan hyvä, mutteivät mitään sen kummempaa. Voivartko vanhan ajan tonttumaiset viihtyvyydet myös olla tuollaisia tavallisia juttuja,joita on joku tehnyt tavanomaisella tavalla mutta pitänyt niitä kivoina tekemisinä? Ja tuo jos tonttuja ei ole, niin onko tonttuuviittaus jäänyt vain vanhan ajan maatiloihin yms vai onko sitä osattu yleistää muuhunkin kuin mökkeilyyn? Tuo toinen tonttukirja kai osasi. Jos tuontapaista viihtyvyyttä moni kaipaa, niin onko maailman kansainvälistyessä mahdollinen aiheesta kiinnostuneiden joukko tuhatkertaiselsta ihmismäärästä esim. opintojen lyyttäämät; vaikkei toki koko maailma, luulen? Eli tarttis tosiaan osata selittää yleisellä tasolla ja nykymaailman sekä kulttuuri- ja ilmastoerojen kannnalta.
5.10.2018 Tämän suomenkielisen tonttuaiheisen kirjoituksen teinohimennen, ihan kuten useimmat tekstini, mutta kun käänsi sen englanniksi http://learntalents.blogspot.com/2018/09/gnomes-or-more-likelily-doing-things-in.html , niin jäin aiheeseen kiinni useaksi vuorokaudeksi - kai siksi, että osasta maailmaa puuttuu hyvähenkisiä juttuja, joita hakevat saduista. Samaten suomenkielisissä tonttutarinoissa mättää se, että lukija/kuulija heijastaa niihin omia hyvän elämän toiveitaan ja omaa elämänviisauttaan, ja oikeastaan oelttaa tavalliseen tapaan sadun päättyvänsdiihen, että lukijalle kerrotaan, miten tuota aihetta voi nykymaailmassa harrastaa, kaupungissakin, ja kun ei kerrota moista neuvoa, niin kadottaa otteen elämänviisauteensa. Mistä syystä kirjoitin tämän tekstin, hyvähenkisten asioiden tuomisesta arkeen.
Luulen myös, että tonttuaiheeseen tavallaan sopisi linkii parantamisaiheiseen blogiini http://parantamisesta.blogspot.fi Tervola-nimen myötä tulleita vaikutelmia parantamisesta: Katso vaivasi karkeasti luokiteltuna tummennetuin kirjaimin hakemistosta ja lue sitä vastaavat kohdat viereisistä sadan kohdan kokoelmista, lukeminen riittää, ei lääkkeitä tms hoitoja vaan ohjeet ovat terveisiin elämäntapoihin vertaamalla syntyneitä.
6.10.2018 Joistakin jopa jouluaiheisista tonttuaiheisista taideteoksista tai saduista jää kai toisaalta rauhaisa ja toisaalta särähtävä olo, kuin ne eivät toisi niin onekkuutta kuin tonttuaihe tuntuu lupaavan ja joulu. Silloin on kai taiteilija koettanut hetkellisesti yleistää pienen mittakaavan rauhallisuuden esim. kotielämän merkeissä joksikin laajemmaksi sosiaaliseksi ilmiöksi, mitä se ei kuitenkaan ole. Laajemmin vaikuttaisi muiden ihmisten ja eläinten viehtymys samanlaisiim tekemisiin, samantaiseen elämään ja taipumus pitää sitä hyvänä valintana yhteisössä. Laajemman yhteisön rauhallisuus liittyy yleensä sen harmoaniaan: aleekirjoitetaan sen elämäntapa,pidetään sitä mielekkäänä, sen järjestelyjä hyvinä, kaikki pitävät. Se liittyy siis yhteiseen sivistykseen, joka osaa perustella nuo asiat ja elämäntavan yleensä, vähän niin kuin pääkaupunkiseudulla koetaan akjateeminen sivistys. Yhteiskunnan järjestelyissä onolennaista tervehenkisyys, vastuuntuntoisuus ja vapaus sekä taito elää tervehenkisen verran sovussa. Jotakin iloa tähän olisi varmaan kin ohheistani http://healthilymoral.blogspot.com/2011/08/world-is-of-love.html ja http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html . Tähän voisi olla iloa myös paratiisiteoriastani http://2013paradise.blogspot.com/2017/08/basics-of-my-paradise-theory.html (katso itse e-kirja). Harmonia laajemmassa yhteiskunnassa auttaa setvimään ihmissuhteiden hankaluudet ilman, että jotakin jää hampaankoloon.
11. lokakuuta 2018 http://eraopasaihe.blogspot.com/2018/10/asuinmiljoon-ja-luonnon-paikkojen.html
16. lokakuuta 2018 Juutuin tähän mennessäkolmeksi viikoksi englanninkieliseen versioon tästä aiheesta http://learntalents.blogspot.com/2018/09/gnomes-or-more-likelily-doing-things-in.html , missä on jo monen monta lisähuomiota, mitkä minkinlaisia. Voikohan olla, että suomalaisten oletetaan kuuluvan elää joulutontun tapaan eikä tavallista työelämää, kun joulupukin koti Korvatunturilla on kuitenkin kuuluisa ulkomaista myöten? Että on ikään kuin kamalan suuri tilaus suomalaisille joulutontuille,jotka tekevät lahjojakoko vuoden, mikä mitrenkin monta, joku kai vain muutaman.
Työelämästä siinä tällainen huomio (siis muihin kuin joulutonttuihin juuri liittyen):
"14. October 2018 When someone reads gnome tales and is fascinated by them, he/she typically thinks of what is nice to do in life, what are good nice ways of doing and living. So he /she is pondering about what is good life and what kinds of things to do fascinate him/her. So it is his/her place in the world that he/she ponders about: the things he/she would like as his/her work for tens of years propably,and the place in the society that he/she would be satisfied with, find his/her life comfortable and nice, enjoy it and be in harmony with the demands of the world. So it is a big thing,possible first in dreaming and then in hobbies, short jobs and as the final profession that he/she adapts to, transforms to be alike the job. And there is lightness in such ways of doing: the person has found his/her place in the wolrd, his/her own areas of life and his/her good pleasant well working ways of doing and living, in harmony with traditions which now serve to rise the skill level in doing and in ways ofliving higher than the individual alone usually can."
"
Engl. käännös http://learntalents.blogspot.com/2018/09/gnomes-or-more-likelily-doing-things-in.html , missä myös monta lisähuomautusta tonttuaiheen tiimoilta.
14. joulukuuta 2018 Miten tonttumaiselle elämälle sitten voi saada tilaa nykymaailmassa? Jos tonttumaista elämää haluaa vain silloin tällöin, niin hyvä vaihtoehto ovat kivat harrastukset ja kotona tehtävissä käsitöissä & ruuanlaitossa tarvikkeiden hankinnan osalta kyllin halvat kauppojen tarjoukset (eri asia kuin ale) (: hyvää halvalla ja siksi myy hyvin ja siksi kauppias voi sen tarjota halvemmalla). "Elä ja anna toisten elää"-ohje tuo tilaa olla oma itsensä vaikka muilla on kullakin omat toiveensa ja yhteiskunnassa yhteiskuntakelpoisuuden vaatrimus. Jos taas haluaisi kokoaikaisesti jotain tonttumaista, niin sen luonnollinen uoma olisi olla ammatti ja ammattiin tarvitaan ammattitaoto (ks. Haaveammattiin-blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi ),arvot tuota ammattia tukevat ja tuota ammattia arvostava ympäristö, mikä usein tarkoittaa muuttoa paikkakunnalle, jonka vetonaulat ovat sentyyppisiä ja kulttuuri hengenheimolaisesi. Kaikki tonttuilu ei ole tuottavan ammatin tapaista, mutta tonttuilulla on usein oma viisautensa, joka yleensö liittyy hyvän elämän järjestämiseen yhteisössä viisaasti taio perinteiden vaalimiseen, jolloin tonttumaisuuksia harrastavalla voi olla paikkansa siksi, että esim. on kiva tarjota lapsille mahdollisuuksia tutustua perinteisiin tai kivaa puuhaa, jolloin tontulla on siinä paikka, jonkinlainen suoja, harrastusympäristö, ja osaavuutensa ja hyväätekevyytensä myöträ asemaa sen verran kuin on viisas. Yleensä eri tekemiset vaativat tilansa, ajan omistamista niille ja rauhan, usein myös arvostavan ympäristön, ja niin etenkin taiteelle ja vanhan ihmisen kokemukseen perustuvalle panokselle yhteiskunna eteen voi ainakin osa-aikaisesti saada suojaa ja rauhaa, kuin tonttu. Tontu asema ei siis ole kiipijämäisyä vaan ityserstäänselvää, jota kaikki eiväyt kuitebnkaan huomaa, ymmärrä, ja siksi tontun asuinpaikalla on väliä: jokin ympäristö vain sopii jonklinlaiseen elämään esim. sosiaalisesti, kulttuurillisesti ja pääelinkeinoiltaan.
22.2.2019 Tuo tinttuihe on ollutmielessä jotenkin mukanani viime syksystä, mutta huomaan, että siitä on jo kehittynyt jokin oma näkemys, koiranomistajan näkökulma lähinnä ja elämänvalinnoista kiinnostuneen. Koirani pitävät kovin tonttuaiheesta, sanovat (elekielellä) tonttujen kiinnostavan eläimiä, sillä eläimestä on kiva tonttuilla, kiva, että sille on paikka ihmisten tekemisissä. Asiat ovat yleensä hyvähenkisiä, kun ne ovat yhteiskuntakelpoisia ja niille on ympäristön tilaus ja itse hyvin viihtyy sellaisessa tekemisessä, ei kenties tee sitä uuvuksiin asti vaan vaihteen vuoksi. Näin tonttumaisuutta olisi yhteiskunnan yhteisissä asioissa, jotka ihmiset hyvin allekirjoittavat. Ja kunkin omissa hraastuksissa. Mutta tonttu ei olisi niinkään sidottupaikakan kuin tekemiseen ja ympäristön toiveisiin, mikä tarkoittaa, että paikkakunnan kulttuurilla ja sen vetonauloilla olisi väliä, eikä kenties niinkään yhden talon jatkuvuuden varassa oltaisi, vaan usein eri sukupolville sopivat eri asiat ja jatkuvuutta on harrastustoiminnalla yms toivottavalla yhteiskuntakelpoisella hyvällä elämällä, johon ihmiset omasta toiveestaan etsiytyvät juuri tietynlaiseen harrastukseen. Mutta että tilaus jossakin yksittäisessä paikassa tai yksittäisen ihmisen elämässä ympäristön toiveet voivat muuttua, jos ihmiset vaihtuvat tai heidän elämä'nkuvionsa vaihtuvat, ja niin yhden aiheen tonttuilu voi kadota, mutta jos yhteiskunnan kulttuuri tukee, niin yleensä kai löytyy muita harrastuksen kohteita.
Asumuksessa tonttumaista viihtyvyyttä on hyvähenkisissä asioissa, mm hyvin toimivissa ihan kivoissa tavaroissa, mutta jotta niitä olisi niin tarttee ai valita kauppaketju, jonka tavaroiden kanssa tulee siihen tapaan hyvin toimeen, ja se on kai usein eri ketju, erityyppinen kuin vanhempien suosittelema, koska ihmisen elämästä jäävät yleebnsä puuttumaan juuri ne puolet, joita ympäristö ei niin huolehdi. Vuokra- ja omistusasunnoista, ei liian kalliista luulen, voi katsella netti-ilmoituksia jostakin, missä on paljon asuntoja ympäri maan, niin niiden kuvista oppii, mitä viehätystä ja elämänviisautta, minkä tyypin toimivuutta on kullakin paikkakunnalla asunnoissa, ja jos jää miettimään jotakin tai muutamaa kiehtovinta edes joiksikin päiviksi, niin tulee opiskeltua paikkakuntien eroista, siitä, mikä itselle vaikuttaisi sopivalta.
Jos ihmiset vetävät esim. perheessä eri suuntiin, toivovat elämältään eri asioita, niin "Elä ja anna toisten elää" on hyväö sääntö noudattaa: kukin on kuin puiston puu, suvereeni elämänmyönteinen lehvästö muttei sorki muiden elämää. Niin voi samassa perheessä puuhata montaa erilaista kuin lomittain.
23.3.2019 Tuli mieleeni, että sopisikohan tämä puuaiheinen lauluyritelmäni tähän tonttuaiheeseen:
Hitaasti soitettava siis.
Hups! Lisäänkin koko tekstin tähän:
"
Tonttukirjaa katseltuani ("Tonttujen" eli pikemminkin tonttumaisuuden aika ei ole ohi)
Muullekinmaailmalle opettamisesta yksi kai onnistunut yritykseni, tai pikemminkina ika monta saman aiheen eri pulista: http://picturesfrommyhome.blogspot.com/2018/07/contact-with-nature.html
Aiempi tonttuaiheinen kirjoitukseni http://asiakkaanavain.blogspot.com/2017/11/tonttu-maalla.html
24. 9. 2018 Tonttuja en ole harrastanut mutta mielestäni monet blogini tarjoavat teitä parempaan tunteidenmukaisempaan elämään, esim. nämä kaksi, missä on tonttukirja-aiheinen kirjoitukseni, sekä tuo kolmas englanninkielinen blogi, mihin on tuo yo linkki. Lisäksi on blogi haaveammattiin vaihtamisen ohjeita, engl. blogi tunteidenmukaisesta vapaa-ajasta työhön ja pintoihin, blogi tunteet ja käsityöt yms, blogeja taiteiden taitojen oppimisesta mm musiikista, ja jotakin luonnostakin: katso profiilini blogilista, johon pääset nimeäni tai kuvaani klikkaamalla.
25.9.2018 Tonttumaisinta (suojattua kuin talon, josa on tonttuja) viihtyvyyteni on ollut ihan tavallisissa jutuissa, joita olen tehnyt ihan tavallisella tavalla mutta jotka itselleni ovat olleen jotenkin isoja vapaa-ajan juttuja. Kai sellaisia, joista muut sanovat, että tee vain, ihan hyvä, mutteivät mitään sen kummempaa. Voivartko vanhan ajan tonttumaiset viihtyvyydet myös olla tuollaisia tavallisia juttuja,joita on joku tehnyt tavanomaisella tavalla mutta pitänyt niitä kivoina tekemisinä? Ja tuo jos tonttuja ei ole, niin onko tonttuuviittaus jäänyt vain vanhan ajan maatiloihin yms vai onko sitä osattu yleistää muuhunkin kuin mökkeilyyn? Tuo toinen tonttukirja kai osasi. Jos tuontapaista viihtyvyyttä moni kaipaa, niin onko maailman kansainvälistyessä mahdollinen aiheesta kiinnostuneiden joukko tuhatkertaiselsta ihmismäärästä esim. opintojen lyyttäämät; vaikkei toki koko maailma, luulen? Eli tarttis tosiaan osata selittää yleisellä tasolla ja nykymaailman sekä kulttuuri- ja ilmastoerojen kannnalta.
5.10.2018 Tämän suomenkielisen tonttuaiheisen kirjoituksen teinohimennen, ihan kuten useimmat tekstini, mutta kun käänsi sen englanniksi http://learntalents.blogspot.com/2018/09/gnomes-or-more-likelily-doing-things-in.html , niin jäin aiheeseen kiinni useaksi vuorokaudeksi - kai siksi, että osasta maailmaa puuttuu hyvähenkisiä juttuja, joita hakevat saduista. Samaten suomenkielisissä tonttutarinoissa mättää se, että lukija/kuulija heijastaa niihin omia hyvän elämän toiveitaan ja omaa elämänviisauttaan, ja oikeastaan oelttaa tavalliseen tapaan sadun päättyvänsdiihen, että lukijalle kerrotaan, miten tuota aihetta voi nykymaailmassa harrastaa, kaupungissakin, ja kun ei kerrota moista neuvoa, niin kadottaa otteen elämänviisauteensa. Mistä syystä kirjoitin tämän tekstin, hyvähenkisten asioiden tuomisesta arkeen.
Luulen myös, että tonttuaiheeseen tavallaan sopisi linkii parantamisaiheiseen blogiini http://parantamisesta.blogspot.fi Tervola-nimen myötä tulleita vaikutelmia parantamisesta: Katso vaivasi karkeasti luokiteltuna tummennetuin kirjaimin hakemistosta ja lue sitä vastaavat kohdat viereisistä sadan kohdan kokoelmista, lukeminen riittää, ei lääkkeitä tms hoitoja vaan ohjeet ovat terveisiin elämäntapoihin vertaamalla syntyneitä.
6.10.2018 Joistakin jopa jouluaiheisista tonttuaiheisista taideteoksista tai saduista jää kai toisaalta rauhaisa ja toisaalta särähtävä olo, kuin ne eivät toisi niin onekkuutta kuin tonttuaihe tuntuu lupaavan ja joulu. Silloin on kai taiteilija koettanut hetkellisesti yleistää pienen mittakaavan rauhallisuuden esim. kotielämän merkeissä joksikin laajemmaksi sosiaaliseksi ilmiöksi, mitä se ei kuitenkaan ole. Laajemmin vaikuttaisi muiden ihmisten ja eläinten viehtymys samanlaisiim tekemisiin, samantaiseen elämään ja taipumus pitää sitä hyvänä valintana yhteisössä. Laajemman yhteisön rauhallisuus liittyy yleensä sen harmoaniaan: aleekirjoitetaan sen elämäntapa,pidetään sitä mielekkäänä, sen järjestelyjä hyvinä, kaikki pitävät. Se liittyy siis yhteiseen sivistykseen, joka osaa perustella nuo asiat ja elämäntavan yleensä, vähän niin kuin pääkaupunkiseudulla koetaan akjateeminen sivistys. Yhteiskunnan järjestelyissä onolennaista tervehenkisyys, vastuuntuntoisuus ja vapaus sekä taito elää tervehenkisen verran sovussa. Jotakin iloa tähän olisi varmaan kin ohheistani http://healthilymoral.blogspot.com/2011/08/world-is-of-love.html ja http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html . Tähän voisi olla iloa myös paratiisiteoriastani http://2013paradise.blogspot.com/2017/08/basics-of-my-paradise-theory.html (katso itse e-kirja). Harmonia laajemmassa yhteiskunnassa auttaa setvimään ihmissuhteiden hankaluudet ilman, että jotakin jää hampaankoloon.
11. lokakuuta 2018 http://eraopasaihe.blogspot.com/2018/10/asuinmiljoon-ja-luonnon-paikkojen.html
16. lokakuuta 2018 Juutuin tähän mennessäkolmeksi viikoksi englanninkieliseen versioon tästä aiheesta http://learntalents.blogspot.com/2018/09/gnomes-or-more-likelily-doing-things-in.html , missä on jo monen monta lisähuomiota, mitkä minkinlaisia. Voikohan olla, että suomalaisten oletetaan kuuluvan elää joulutontun tapaan eikä tavallista työelämää, kun joulupukin koti Korvatunturilla on kuitenkin kuuluisa ulkomaista myöten? Että on ikään kuin kamalan suuri tilaus suomalaisille joulutontuille,jotka tekevät lahjojakoko vuoden, mikä mitrenkin monta, joku kai vain muutaman.
Työelämästä siinä tällainen huomio (siis muihin kuin joulutonttuihin juuri liittyen):
"14. October 2018 When someone reads gnome tales and is fascinated by them, he/she typically thinks of what is nice to do in life, what are good nice ways of doing and living. So he /she is pondering about what is good life and what kinds of things to do fascinate him/her. So it is his/her place in the world that he/she ponders about: the things he/she would like as his/her work for tens of years propably,and the place in the society that he/she would be satisfied with, find his/her life comfortable and nice, enjoy it and be in harmony with the demands of the world. So it is a big thing,possible first in dreaming and then in hobbies, short jobs and as the final profession that he/she adapts to, transforms to be alike the job. And there is lightness in such ways of doing: the person has found his/her place in the wolrd, his/her own areas of life and his/her good pleasant well working ways of doing and living, in harmony with traditions which now serve to rise the skill level in doing and in ways ofliving higher than the individual alone usually can."
"
Engl. käännös http://learntalents.blogspot.com/2018/09/gnomes-or-more-likelily-doing-things-in.html , missä myös monta lisähuomautusta tonttuaiheen tiimoilta.
14. joulukuuta 2018 Miten tonttumaiselle elämälle sitten voi saada tilaa nykymaailmassa? Jos tonttumaista elämää haluaa vain silloin tällöin, niin hyvä vaihtoehto ovat kivat harrastukset ja kotona tehtävissä käsitöissä & ruuanlaitossa tarvikkeiden hankinnan osalta kyllin halvat kauppojen tarjoukset (eri asia kuin ale) (: hyvää halvalla ja siksi myy hyvin ja siksi kauppias voi sen tarjota halvemmalla). "Elä ja anna toisten elää"-ohje tuo tilaa olla oma itsensä vaikka muilla on kullakin omat toiveensa ja yhteiskunnassa yhteiskuntakelpoisuuden vaatrimus. Jos taas haluaisi kokoaikaisesti jotain tonttumaista, niin sen luonnollinen uoma olisi olla ammatti ja ammattiin tarvitaan ammattitaoto (ks. Haaveammattiin-blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi ),arvot tuota ammattia tukevat ja tuota ammattia arvostava ympäristö, mikä usein tarkoittaa muuttoa paikkakunnalle, jonka vetonaulat ovat sentyyppisiä ja kulttuuri hengenheimolaisesi. Kaikki tonttuilu ei ole tuottavan ammatin tapaista, mutta tonttuilulla on usein oma viisautensa, joka yleensö liittyy hyvän elämän järjestämiseen yhteisössä viisaasti taio perinteiden vaalimiseen, jolloin tonttumaisuuksia harrastavalla voi olla paikkansa siksi, että esim. on kiva tarjota lapsille mahdollisuuksia tutustua perinteisiin tai kivaa puuhaa, jolloin tontulla on siinä paikka, jonkinlainen suoja, harrastusympäristö, ja osaavuutensa ja hyväätekevyytensä myöträ asemaa sen verran kuin on viisas. Yleensä eri tekemiset vaativat tilansa, ajan omistamista niille ja rauhan, usein myös arvostavan ympäristön, ja niin etenkin taiteelle ja vanhan ihmisen kokemukseen perustuvalle panokselle yhteiskunna eteen voi ainakin osa-aikaisesti saada suojaa ja rauhaa, kuin tonttu. Tontu asema ei siis ole kiipijämäisyä vaan ityserstäänselvää, jota kaikki eiväyt kuitebnkaan huomaa, ymmärrä, ja siksi tontun asuinpaikalla on väliä: jokin ympäristö vain sopii jonklinlaiseen elämään esim. sosiaalisesti, kulttuurillisesti ja pääelinkeinoiltaan.
22.2.2019 Tuo tinttuihe on ollutmielessä jotenkin mukanani viime syksystä, mutta huomaan, että siitä on jo kehittynyt jokin oma näkemys, koiranomistajan näkökulma lähinnä ja elämänvalinnoista kiinnostuneen. Koirani pitävät kovin tonttuaiheesta, sanovat (elekielellä) tonttujen kiinnostavan eläimiä, sillä eläimestä on kiva tonttuilla, kiva, että sille on paikka ihmisten tekemisissä. Asiat ovat yleensä hyvähenkisiä, kun ne ovat yhteiskuntakelpoisia ja niille on ympäristön tilaus ja itse hyvin viihtyy sellaisessa tekemisessä, ei kenties tee sitä uuvuksiin asti vaan vaihteen vuoksi. Näin tonttumaisuutta olisi yhteiskunnan yhteisissä asioissa, jotka ihmiset hyvin allekirjoittavat. Ja kunkin omissa hraastuksissa. Mutta tonttu ei olisi niinkään sidottupaikakan kuin tekemiseen ja ympäristön toiveisiin, mikä tarkoittaa, että paikkakunnan kulttuurilla ja sen vetonauloilla olisi väliä, eikä kenties niinkään yhden talon jatkuvuuden varassa oltaisi, vaan usein eri sukupolville sopivat eri asiat ja jatkuvuutta on harrastustoiminnalla yms toivottavalla yhteiskuntakelpoisella hyvällä elämällä, johon ihmiset omasta toiveestaan etsiytyvät juuri tietynlaiseen harrastukseen. Mutta että tilaus jossakin yksittäisessä paikassa tai yksittäisen ihmisen elämässä ympäristön toiveet voivat muuttua, jos ihmiset vaihtuvat tai heidän elämä'nkuvionsa vaihtuvat, ja niin yhden aiheen tonttuilu voi kadota, mutta jos yhteiskunnan kulttuuri tukee, niin yleensä kai löytyy muita harrastuksen kohteita.
Asumuksessa tonttumaista viihtyvyyttä on hyvähenkisissä asioissa, mm hyvin toimivissa ihan kivoissa tavaroissa, mutta jotta niitä olisi niin tarttee ai valita kauppaketju, jonka tavaroiden kanssa tulee siihen tapaan hyvin toimeen, ja se on kai usein eri ketju, erityyppinen kuin vanhempien suosittelema, koska ihmisen elämästä jäävät yleebnsä puuttumaan juuri ne puolet, joita ympäristö ei niin huolehdi. Vuokra- ja omistusasunnoista, ei liian kalliista luulen, voi katsella netti-ilmoituksia jostakin, missä on paljon asuntoja ympäri maan, niin niiden kuvista oppii, mitä viehätystä ja elämänviisautta, minkä tyypin toimivuutta on kullakin paikkakunnalla asunnoissa, ja jos jää miettimään jotakin tai muutamaa kiehtovinta edes joiksikin päiviksi, niin tulee opiskeltua paikkakuntien eroista, siitä, mikä itselle vaikuttaisi sopivalta.
Jos ihmiset vetävät esim. perheessä eri suuntiin, toivovat elämältään eri asioita, niin "Elä ja anna toisten elää" on hyväö sääntö noudattaa: kukin on kuin puiston puu, suvereeni elämänmyönteinen lehvästö muttei sorki muiden elämää. Niin voi samassa perheessä puuhata montaa erilaista kuin lomittain.
23.3.2019 Tuli mieleeni, että sopisikohan tämä puuaiheinen lauluyritelmäni tähän tonttuaiheeseen:
7th of September 2024 The Christmas gnome skills subject has continued now some 6 years, but only in English. There are very many advices for a Christmas gnome / elf like life in the modern world, year around, world-wide, in my books at MiracleLikeNature.BlogSpot.com or at the www.amazon.com internet bookshops .
sunnuntai 9. syyskuuta 2018
Rakennustaidosta
Isovanhemmillani oli mökki Lappeenrannan lähettyvillä, omakotitalomainen muttei talviasuttava. Oli kuulemma ollut helpompi saada rakennuspiirustukset omakotitaloon ja lappeenrantalainen työmis tai rakennustaitoinen tekee kai hyvää jälkeä piirustusten mukaan muttei ilman piirustuksia. Minulla on vaikutelma, että Savonlinnassa on erilainen työntekotapa: "Tähän tulee tää ja tohon riittää noi. Ja tuon voi rakentaa noista. Selvä se, käydäänpäs puuhiin.", seuraillaan omaa näkemystä, materiaalien ja asuttavuuden ehtoja mitoille, viihtyvyyden tuomia tarkkoja mittasuhteita, kompastumatta käytännön yksityiskohtiin. On kuin savolaisella työmiehellä olisi paljon paremmat perustaidot kuin pääkaupunkiseutulaisella tai lappeenrantalaisellakaan. Että jos tarvitaan vaikka puolikas lauta tuohon reunaan, niin mittaa tarkan leveyden ja sahaa sen ongelmitta, kun taas pääkaupunkiseutulainen mies olisi turannut mittanauhan tms kanssa ja aikaa kulunut paljon aina hankalampiin kohtiin. Luulen, ettei kyse ole niinkään sahaus- tms taidosta vaan materiaalien tuntemuksesta: on kuulosteltava materiaalien ehtoja rakentamiselle, ja työkalujen, ja toisaalta asuttavuuden, viihtyvyyden, toimivuuden, ympäristössä elämisen ehtoja rakennukselle ja sen osien mittasuhteille, asuttavuuden tunnelman polveilevuutta rakennussuunnitelman tienoilta niin kuin materiaalit sanelevat ja rakentaessa näkee, mikä on viihtyisää ja sopii yhteen muun rakennuksen elämisentavan kanssa. Kai se on osin ikäkysymys: asiat atrttee olla ajatellut läpi eikä vain arvaillut, jos haluaa tehdä muutoksia piirustuksiin. Siis elämänkokemusta tarttee olla eri ihmistyyppien elämän lutviutumisesta parhain päin. Ja materiaaleista tarttee olla kiinnostunut vähän kuin taiteesta tai puusta, että mitä kaikkia ominaisuuksia sillä on noin katsellen ja kokeillen ja muilta kuunneellen, vähän kuin taidetta tekosi tai ihailisi rakentajantraitoa. Samoin työtavoista tarttee olla kiinnostunut harrastuksen tapaan: näin opin nämä hienot taidot, joista on moneen hyötyä, eikä silmät ummessa suorittaen kuin koulun pakkopullan jatkoa.
keskiviikko 4. heinäkuuta 2018
Käyttöesineiden muotoilemisesta
Huomasin tässä, että uusi Upo-hella, jonka talonmies toi rikkoutuneen tilalle, aiheuttaa onnettomuusalttiutta: suurta koordinaatiokyvyn heikkoutta, virhearvioita, huonoa huomiota, melkein olematonta huomiota ja tilanteita, joissa vaarallinen tekijä jäänyt varomatta. Se on mahdollisesti muotoilun ja osien valitsemisen virhe, sillä esim. vääntönupit ovat tavallaan tarkalla tyylilläliikuteltavat vähän kuin avaruusteemalla, muttei sitten ole NASAmaisen tarkkaa perspektiiviä siinä ohessa käytössä, vaan jotenkin hulppea, väljä, mikä on ristiriidassa tuon tarkkuudem vaikutelman kanssa kovin pahoin. Tilasiko joku halvat nupit? Jos oli nuori, niin ajatteli ehkä, ettei ole varaa muuten. Muttei käyttöesineiden tuoteklehittelyä tehdä niin,insinöörityön tapaan, vaan käsitöiden tapaan: joku aihepiiriä rakastava etsii sille käytössä hyviä uomia, harrastamalla sitä paljon noilla välineillä, etsien niille mukavia hyviä, turvallisia käyttötapoja, joissa on hyvä tekemisentapa aistit auki moneen tekemiseen, j MUOTOILU TEHDÄÄN SITTEN SITÄ KUVASTAMAAN, HÄN SIIS ITSE TEKEE SEN, ETTÄ NYT KUN OLEN TÄSSÄ HENGESSÄ KIVASTI PUUHAILLUT JA TÄMÄ OLISI HYVÄ MALLI MONELLE, HYVÄ PERUSTEKEMISENTAPA SIINÄ ON KÄYTÖSsä (anteeksi meni caps lock) , niin tähän henkeen kun olen, niin sen käyttämä hahmo, tila ym on suunnilleen tällainen, niinpä teen muotoilun sen mukaan, eli leveys tulisi alustavasti tähän näin, mitä puuhailu vie tila, ja sen ympärillä sitten arkijärjellä mietitysti, että toimii hyvin, esteetöntä tehdä, ei ongelmia.
http://kokonaiskuvat.blogspot.com/2018/05/luonnonrakkaus-ja-rakentaminen.html
http://kokonaiskuvat.blogspot.com/2018/04/sulkapaahineista.html
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/08/uusavuttomuudesta-eroon-paasemisesta.html
http://nopeaoppisuus.blogspot.fi alun lahjakkuuden ja taitojen oppimisen ohjeet
* * *
Osaisiko esim. Savonlinnan K-CityMarketin ruokaosaston väki muotoilla hellan, jota olisi suomalaisten hyvä käyttää? Onko Upo suomalainen tuotemerkki? Ihme, että on yhä jäljellä. Nyt hellan aiheuttamasta onnettomuusvaarasta, kun sille sopivaa käyttöuomaa ei ole, tulee mieleen pyörätuoliin joutumisen vaara lähipäivinä.
* * *
Nyt kun hellaa tunnen jo jonkin verran, niin viisastuneena voisin arvata, että se on koottu erimaalaisista jämäosista, esim. keittotaso ruotsalainen ja vääntönupit Pohjois-Siperiasta, mutten kyllä muista osista tiedä.
Uuni saattaisi olla pohjoiskorealainen, ritilä ja peltien kannattimet tuovat mieleen Brysselin.
http://kokonaiskuvat.blogspot.com/2018/05/luonnonrakkaus-ja-rakentaminen.html
http://kokonaiskuvat.blogspot.com/2018/04/sulkapaahineista.html
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/08/uusavuttomuudesta-eroon-paasemisesta.html
http://nopeaoppisuus.blogspot.fi alun lahjakkuuden ja taitojen oppimisen ohjeet
* * *
Osaisiko esim. Savonlinnan K-CityMarketin ruokaosaston väki muotoilla hellan, jota olisi suomalaisten hyvä käyttää? Onko Upo suomalainen tuotemerkki? Ihme, että on yhä jäljellä. Nyt hellan aiheuttamasta onnettomuusvaarasta, kun sille sopivaa käyttöuomaa ei ole, tulee mieleen pyörätuoliin joutumisen vaara lähipäivinä.
* * *
Nyt kun hellaa tunnen jo jonkin verran, niin viisastuneena voisin arvata, että se on koottu erimaalaisista jämäosista, esim. keittotaso ruotsalainen ja vääntönupit Pohjois-Siperiasta, mutten kyllä muista osista tiedä.
Uuni saattaisi olla pohjoiskorealainen, ritilä ja peltien kannattimet tuovat mieleen Brysselin.
tiistai 8. toukokuuta 2018
Lastulinnusta, aika turvallinen tekotapa
Lainasin kirjastosta Joel Nokelaisen kirjan Opi vuolemaan, ja siinä on mm lastulintujen tekemisestä. En ole vielä sinne asti kerennyt, lastulintujen kuvia vain katsellut, mutta pitihän tuota kokeilla. Kirja tuntuu samalla neuvovan poikia armeijataidoissa niin, että yritin olla varovainen ja tehdä oman versioni enkä kopioida ihan tarkkaan. Eli pitihän tuota lastulintua kokeilla. Naiset ovat yleensä kätev'mpiä kuin miehet, joten kirjoitan tähän jotakin lastulintuyritelmästäni.
Pää on lastulinnulla ylempänä kuin kroppa ja vuollaan ensin. Jätin kylkeen puupalan lohkaisun jäljet siistimättä kun se oli ihan tyylikäs, puutyömäinen. Linnun kroppa kapenee takana kohti siipiä ja pyrstöä, joten kavennus, josta lastusiivet ja -pyrstö levittää, tehdään linnuntunnelmaiseen kohtaa viistosti.
Pyrstössä ja siivissä tulisi olla kuviointi ennen lastijen vuolemista, muttatämä on eka yritelmäni, joten ihan vain kokeilin lastujen tekoa. Siinä hankaluutena on, ett' vuollaan itseen päin, mikä tuo onnettomuusvaaran. Mutta samoin kuin ruokaa laittaessa, kun pilkkoo jotakin, niin veistä voi liikuttaa myös vain vähän matkaa kerrallaan niin, ettei yritäkään voimalla pitkää matkaa, niin, ettei veitsi voi osua sormeen. Lastun sain vuoltua kun ensin puupalan päästä (siivet olisivat lyhyemmät kuin pyrstö, mutta ne on kai lastuina helpompi katkoa) kuin lehteä plaraamalla valitsi ohuen mutta ehjänä pysyvän paksuuden ja vähän tein lovea alkuun. Sitten vuoron perään liu'utin puukkoa raossa ja vuolin hiukan ja välissä käänsin puukkoa sivusuunnassa kallelleen niin, että se aukaisi lastua etäämmäs emopuusta, ikään kuin ratkesi, ja sitten taas vuolua hiukan, ettenkin, jos lastu oli jäänyt kapeammaksi kuin koko leveys. Luulen, että osa jujusta on, että lastut ovat ainakin aloittelijalla, siis koko lintukin, kapea niin, että on helmpimpi vuolla. Mutta tuossa on nyt vasta eka lastu. Tarttisi kokeilla paria muuta siihen viereen ja sitten kai tehdäö siipien kuviointi, jos onnistuu, mutta ekakertalaisella tai kömpelöllä ei aina onnistu.
En ole tuota lintua tuon pidemmälle tehnyt, enkä tiedä,onnistunkokaan. Mutta ajattelin kokeilla alkuillasta tai iltapäivällä, kun aurinko paistaa, niin on helpompi tehdä tarkkaan, hyvä mieli ja seesteiustä tyyntä, jaksavaisuuden puolesta hyvä työaika niin kuin vaikka klo 10, 14.30, 17 tai 18.30. Kun on tarkasta työstä kysymys, niin se kysyy huomiota vähän samaan tapoaan kuin musiikki, joka soi radiossa: ytunnelmatajulla havaitaan, mikäö meininki ja se määrää nyanssit: jollei jokin ole hyvä, niin valitsee muunnelman, joka olisi juuri sopiva, ja hetken sitten sen mukaan, yleensä kai samalla tekotuokiolla sopivan meiningin tai venttaa aamuun, kun on virkein ehein jaksavaisin mielin. Kun on tarkaan vuoltava,niin jollei suju, vaikkapa takeltelee tai tuntuu vaikeammalt akuin alunperin, niin tarttee huomata,e ttä on huono hetki tai huono lähestymistapa, jota huono hetki usein tuottaa, ja niin tarttee aloittaa puhtaalta pöydältä hetkeä myöhemmin tai muulloin ihan levänneenä ja kiinnostuneena aiheesta, aiheeseen virittäytyneenä niin on taitokin helpompi. Jossujuu hyvin, on hyvä lämmin tekemisen tunnelma kuin vaikka aamupäivällä aurinkoisena päivänä, niin sellaisesta on hyvä ottaa mallia, tehdä siitä yksi taitonsa elementeistä. Mutta sellaista tuokiota ei saa kuluttaa kokonaan loppuun niin, että alkaa takellella ja viimeiseksi mielikuvaksi & tottumukseksi jää epäonnistuminen, vaan taidosta otetaan mallia, kun on hetken tauko hyvin sujuvassa tekemisessä tai kun tulee tehdessä miettineeksi, että nyt sujuu hyvin, siis esim. vaikka vie pöydälle jotakin tai käväisee huoneen toisella puolen tai pitää huokaustaukoa ihastellen työtään.
Siipien levittämiseen tarvitaan siis se, että siivet ja pyrstö pysyvät auki levitettyinä, mistä syystä niissä on oltava anakin ykis lovi.Lovet tulevat vai kaikkien lastujen reunouihin kerralla, eli siiven lovi on pyrstön tyvilovi, mutta kaari on erisuuruinen. Kaaresta tulee leveä'mpi, jos lovi on aika tyvellä, mikä sopii lyhyisiin siipiin,ja pyrstö kai myös vastaavasti levitetään kauemmalla muttei kovin kaukaisella lovellaan, jonka kohdalle kenties on hyvä lopettaa siippien lastut työtä viimeistellessä. astuja joutuu taivuttamaan vain viereisen lastun viereen, loveen sovittaekseen, ei siis niin sivulle, kuin mitä se kohta siivestä on. Kenties olisi hyvä sitä ennen kastella lintu.
Lovien paikat pitäisi kai valita katsellen valmiin lastulinnun kuvaa ja verraten siihen: siivet musiikkimaisen suojaavat ja tunnelmallisen tyytyväiset tyyliltään japyrstö tunteikas ja näyttävä kenties kuin metsolla. Eli jos jokin kohta tuo mieleen tuollaisen tunnelman, niin tekee loven sellaisen ja siihen kohtaan, mistä syntyy tuo hieno kiehtova tunnelma muttei kai kovin syvää lovea, jottei lastu katkea siitä. Ainakin pyrstön tyvi oli hyvä vuolla monella aralle puukon käpertyvällä lastulla eikä heti syvää, milloin lastut voisivat leikkautua irti ylimääräisen viillon syvyyden kohdalta ja voima ei riittää. Kirjan kuvissa lastulintu oli kovin pieni vuolijan käsiin verrattuna.
Ekaa siipilastua vuollessani oli lastu kuiva ja kai vähän liian paksu,rätsähdellen taittuvainen. Kostea puu olisi kai sitkaampaa ja helpompaa vuolla, ei rätsähtelisi rikki. Kai siitä saisi ohuemmat ja paremmat lastut. Mutta puu ei saisi olla niin märkää, että kastelee käsien ihon pehmeäksi, joten puu saisi olla pinnalta kuivahtanut. Riittääköhän, jos kastelen muutamaan kertaan ja annan sitten puun olla rauhassa?
Kastelin siis linnun muutamaan kertaan toivoen sen puun kostuvan, kun se on kumminkin aika ohut pupala. Sitten annoin sen kuivua pinnalta joka puolelta, jotteivät käteni olisi vaarassa.
Sitten vuolin pyrstön. Toka lastu lähti irti loppupäästä ja olikohan neljäs, kun puun syyt tuntuivat olevan siullä tavoin vinossa vuolusuuntaani nähden, mutta aika lailla samat kuitenkin. Loppu sujui aika lailla ongelmitta. Hyvä tekniikka oli vuolla pieni lovi päähän, kääntää puukon reunalla lastua vähän ylöspäin ja ujuttaa puukko koko lastun leveydeltä rakoon, ottaen silloin lastun leveyden erityisesti huomioon. Sitten vuoroin käänsin lastua vähän ylemmäs ja ujutin puukkoa raossa pidemmälle, vuollen hiukan, jos jostakin jäi kapeaksi tai ensimmäiset joltain osilta vuolematta, siis lastu kapeammaksi. Koska puun syyt olivat samansuuntaiset, ratkesi lastu itsestään usemman sentin matkalta ja paksuus niin ikään pysyi itsestään samana. Mutta hiukan vinoon lastut tulivat, toinen reuna ylempänä. Viimeisen lastun vuolin uhuemmaksi alapuolelta kuin se olisi ollut isompikin puupala.
Sitten laitoin lastulinnun likoamaan siipien ja PYRSTÖN TAIVUTTELUA VARTEN. vAIKKA KYLLÄ KUN TÄMÄ ON EKA LASTULINTUNI, NIIN EHKÄ ON PAREMPI, ETTÄ SILLÄ' ON PELKKÄ PYRSTÖ, KUN LASTUJA OSA MENI KHUKKAAN. pUULAJI ON JOKIN PUUTARHAPÖYTÄÄN KÄYTETTY ULKOMAINEN, AIKA PEHMEÄ JA RASKAS, KENTIES KÄSITELTY MUTTA KOKONAAN SAMAA VÄRIÄ.
Tarkemmin ajateltuna lastusulat varmaankin taipuvat parhaiten ohuimmalta kohdaltaan eli linnun pyrstöloven kohdalta ne pitäisi koko loven matkalta ratkoa auki ja ilmavasti vielä, jotta väliin pääsee vettä ja sulka taipumaan, eikä vain raon puoliväliin asti kuten nyt. Ja raon tulisi olla kannas eikä lovi, luulen vain. Lintu on likoamassa ja jatkon kanssa tulisi olla tarkka ja nyt tunnen itseni kömpelöksi, joten lintu saa odottaa.
Katselin mäntyrimaa, joka minulla sattuu olemaan, kyllä se vaikutti ainakin yhtä huokoiselta, tekisi mieli yrittää siitä toista lintua, mutta ehken tokalla yrittämällä tsemppaa yhtä hyvin.
Pyrstön levittäminen ei ole ainakaan vielä onnistunut. Liotin lintua ja sitten annoin kuvua vähän. Ratkoin lastuja puukolla pidemmälle ja ohensin alinta lastua, joka oli paksu. Sitten liotin taas kuumassa hanavedessä. Lastut taipuivat sivulle ihan lionneina hyvin tai kohtalaisesti, etenkin, jos taivutti viereisiä samalla. Mutta niitä ei saanut viereisten loviin kiinni, jos ne(alin) olivat paksuja tai jos ne olivat märkiä. Eli ensin viuhkaksi ja sitten kuivuneena lovien avulla muotoonsa. paitsi, että tässä lovet ovat liian pienet, eivät pysy kiinni viereisen lovessa kuin pari kolme kerrallaan vaan. Pyrstössä tässä olisi ollut 9 tai 10 sulkaa ja siivissä 5.tai 6.
Liotin lintua lisää ja yritin saada siivel tyvempänä olevista lovista vierekkäin viuhkaksi, mutta eiväthän ne pysyneet. Ja niin luovutin ja laitoin sillekohden langan ja tuumin, että saa luvan olla valmis. Seuraavan kerran sitten voi yrittää tehdä leveämpiä lastuja ja leveämpiäkoloja niihin.
Minulla oli useampialankoja, punaisen sävyjäkin, ja niin valitsin sellaisen, jonka kanssa puulintu on kivan näköinen.
* * *
9.5.2018
Kokeilen tehdä toisen lastulinnun, että josko vaikka pyrstöstä saisi leveämmän, koristellun ja lovien avulla viuhkana pysyvän. Tein linnun mäntyriman pätkästä, ehkä kaksi kertaa eilistä puupalaa leveämmästä. Yritin tehdä lintua lintuja ajatellen,, jotta tulisi linnun näköä siihen, mutta tosi sitten tuli tiaisten näköä ja aika pullea. Syyt olivat puussa hiukan viistoon, joten ekapuolen tusinaa lastua katkesivat, aina vain lähempänä lintua. samoin paeri ohuempaa lastua välistä katkesi, mutta sain siis 11-lastuisen pyrstön linnulle. Nyt se on likoamassa.
Pyrstölastujen lovet vuolin vasta, kun olin tehnyt lastut. Puristin lastut tiukasti kimpuksi ja vuolin. Sitten laitoin kuumaan hanaveteen likoamaan ja vaihdoin veden silloin tällöin kuumaan. Nyt saa pyrstön levitettyä niin, että keskilovet pitävät sen viuhkana, mutta vielä kokeilisin, saisinko sen tyveä lähimmistä lovista viuhkaksi, mutta siihen eivät lastut ainakaan vielä taivu, joten lintu on taas likoamassa.
Pitäisi kai vastaisuudessa vuolla/lohkoa keskimmäiset lastut hiukan vankemmiksi ja reunat ohuiksi.
Lastut eivät tapiuneet lkaajemmalle, kun reunimmaisen lastun reuna otti kiinni linnun perään. Tarttisi sulan lähteä ohuempana, jos haluaa taivuttaa niitä laajaksi kaareksi. Nyt olisin kai joutunut karsimaan osan lastuista pois, eikä tehnyt sitä mieli tehdä, niin jäi sitten tällaiseksi, onpahan tavallaan onnistunut, vaikka mielestäni olisi ollut kauniimpaa, jos sulat olisivat olleet enemmän erillään ja laajemmassa kaaressa.
Linnun kropan tulisi kai olla lintuklishee,niin se olisi kivan näköinen. Usein myös muilta mallia ottamalla, esim. kurssilla tai tutulta matkimalla tulee kivasti jotakin ymmärrettyä lisää omaan näkemykseen. Joel Nokelaisen kirjassa lastulinnuilla oli selkeä nokka, rintakehä nousi viistosti eikä melkein kohtisuoraan kuten tässä tokassa lastulinnussani, ja päälaki oli korkeammalla kuin selkä. Mieleen kai olisi hyvä tulla, että "lintu!" ja ehkä "puulintu".
Kovaan puuhun on vaikeaa saada hahmoa, jos on aloittelija kuvanveiston tapaisissa edesottamuksissa. Sen sijaan hiukan kosteampi tai jo alun perin sopivan kokoinen, kenties pieni ja aika ohut, puupala on helpompi veistää muotoonsa ihan samaan tapaan kuin piirtäminen kävi koulun kuvaamataidon tunnilla.
Jos etsit tunnelmaa, niin veistäessä löytyy khunkin kohtaan aina sitä sun tätä tunnelmaa puukon jäljiltä, joten poimi niistä. Lisäksi työhön tulee veistohetken viimeisimpien vahvojen vaikutteiden, siis lähiunnä tekemistä, kiinnostuksenkohteiden ja mielessä pyörivien asioiuden tunnelmaa. Itse katsoin ekaa lintua ennen tuota kirjaa Opi vuolemaan, ja siitä sain idean puulinnusta. Lisäksi netissä www.youtube.com'issa varmaankin olisi puutyö yms aiheisia videioita, mikä nyt vänkää ja kiehtovaa on. Musiikista, josta pidät, voisi myös olla iloa tähän, kai. Puulinnulle sopisi kai olla puutyöhenkinen, puutyön tenhoa, mitä ainakin tuossa Nokelaisen kirjassa oli, ja samalla muistutus onnettomuusvaarasta.
* * *
10.5.2018 Kolmas lastulintuyritelmäni epäonnistui. Ajattelin tehdä samasta mäntyrimasta leveitä lastuja ja koska pyrstö näkyy tulevan jonkin verran vinoon, lastu lastun päällä, niin linnunkin vinoon. Mutta lintu tuli väärään kulmaan vinoon. Sen sentään tajurin, ettei lintu saa olla leveä taireunimmaiset lastut törmäävät siihen. Ja lastujen tyveen tarttee tehdä kannas, luulen, eikä vain lovi. Mutta tein kumminkin lastuja mutten kai ollut kostuttanut puuta kyllin hyvin,kun se halkeili keskimmäisten lastujen keskeltä ja meni jotenkin jäykästi räts.
Mutta otin pari kuvaa kumminkin:
aloitus pehmeään puuhun puukko vinottain ja siitä varovasti painamalla ja puukon syrvällä puuta avaamalla milli milliltä koko lastun leveydelle
ja sitten tavalliseen tapaan vuorin liikuttaen puukkoa ja vuorin avaten väliä suuremmaksi. Näköjään kuiva puu avautuu pitkältä matkalta suorana mutta menee rikki helposti, kun taas kostea avautuu vain sentin tai millejä tms. Jos joskus ei etene, niin millinkin rakoon puukkoa liu'uttamalla ja taas avaamalla pääsee eteenpäin. Mutta tänään siis mokasin.
Ohut lastu avautuu usein vain hiukan ja kaareutuu samalla kuprulle, jolloin se usein pian katkeaa.
Kuvanveistosta tuli tänään mieleeni, että joskus näin Itä-Savo-lehdessä, joka on tuntunut osaavan opettaa taiteita, kuvan patsaasta, jonka tekijä näkyi eläytyneen kuin liikuntaharrastuksessa minä joskus, että tässä on se ja se kehonosa, millaista on elää sen kannalta, millainen se elämänalue, näkökulma on kokemuksellisesti, upota siihen elämän virtaan ja nähdä se myöskolmiulotteisena hahmona. Samaan tapaan voisi kai veistää montaa mieleenpainuvaa asiaa, näkymää, hetkeä omassa elämänpiirissä, ja toisaalta myös tätä lastulinnun kropan hahmoa, sen viehätystä ja tenhoa.
Puutöissä on näyttänyt olevan mahdollista ottaa mallia taitavimmista ja ammattilaisistakin, meiningin siitä kräsimättä. Kai on puuha niin liikunnallista, arkijärkistä, käytännönlähiestä ja jopa elämänviisasta. Mutta kuvataiteissa ei voi ottaa ollenkaan mallia ammattimaalareista tms, sillä maalaaminen jotenkin kuluttaa loppuun aiheen tekijän muistista ja tarvittaisiin ammattimaisen tai amatöörimäisen tekemisen sijasta muuta elämää pursuva elämäntapa, jota maalaaminen, kuvanveisto tms pysyisi tervehenkisenä, jotta sillä olisi sanomaa tai elämänviisautta, tervehdyttävä hyväätekevä vaikutus harrastajan elämään. Joskus katselijat elävät niin kaukaista elämää, ettei heihin asti nuo puutteet kummemmin ulotu vaan aina tulevat ajatelleeksi jotakin muuta paikkaavaa, voimia antavaa ja emnevät tekemään jpotakin ihan muuta, mihin ovat motivoituneita.
Yritin kumminkin tehdä lastulinnun loppuun. Kostutin sen pariin tai muutamaan otteeseen ja annoin kuivua pinnalta. Vuolin sitten lastut, kahdeksan yhteensä. Nyt se sitten on likoamassa, mutta kaksi lastua voi hyvin mennä rikki siipiä levittäessä.
Tuossa tuo kolmas lastulintuni, pari lastua osin rikki. Linnun kroppa tuli sittenkin oikeaan kulmaan, ei olisi tarvinnut olla hutilo lopun kanssa vaan olisi voinut kostuttaa puun huolella ja saada ehjän mutta aika lailla yhtä vähälastuisen linnun.
Siis jos linnun tekee eri linja pystysuorana kuin mistä siivet lähtevä, siis missä tasossa pyrstön tyvi on, niin pyrstön tyven on oltava vanhalla kohden kumminkin, samoin kuin yksinkertaisessa tavassa miettiä linnun suunta. Ja se taas merkitsee, että lintu on kallellaan tuohonlinjaan nähden, ja niin on vaikeaa tehdä molemmilta puolilta suunnilleen samnnäköinen lintu.
Mutta toisaalta uuden pystysuoran suunnan voi miettiä aika helposti: Pyrstön toinen reuna on ylempänä kuin toinen suunnilleen sen verran, mitä puupalalla, josta pyrstölastut avataan, on korkeutta. Pyrstön leveyden matkalta on siis tämä korkeusero tuleva, ja leveyden kai voi arvailla summittain: lastun leveys kolon kohdalta plus hiukan lisää, kun eivät lastut taivu aivan kiinni toisiinsa kolon kohdalta, kertaa lastujen arvioitu lukumäärä, esim. aiemman lastulinnun perusteella. Tuo linja siiven puolelta toiselle olisi siis uusi vaakasuora ja linnun kropan pystysuoran linjan olisi oltava kohtisuorassa sitä vasten.
Pyrstölastujen taivuttamisessa olen ensin kuivasta pyrstöstä tiukasti kiinni pitäen tehnyt pyrstölovet ja sitten laittanut linnun kokonaisena likoamaan kuumaan hanaveteen, vaihtanut veden silloin tällöin ihan kuumaan hanaveteen ja koettanut sitten jonkin ajan päästä, taipuvatko alimmaiset ja päällimmäisen lastut kummatkin omalle sivulleen. Olen hiukan muttei paljon voimaa käyttäen koettanut taivuttaa niitä ilman, että puu jotenkin menee huonoksi taivutuskohdasta tai lastusta. Sitten olen ajatellut, ettäniin tehden puun rakenne muuttuu taivutuskohdassa ja olen ajatellut kuuman veden pääsevän paremmin kostuttamaan juuri venyneitä kohtia, ja niin olen antanut linnun taas olla kuumassa vedessä. Ja tositanut tämän muutamaan kertaan,aina vain pidemmälle taipuen.
Kun lastut taipuvat enemmän, niin olen ottanut viereiset mukaan ja taivuttanut niitä kutakin yhtä aikaa kohdalleen.
Kannaksen leveys on tainnut olla komisen milliä, ati mitä lie mutta iaka leveä omaan silmääni, niin olen ajatellut, ettei se niin helposti raksahda rikki, kun vahingossa käytän vähän voimaa. Vaan taipusi vasta märkänä ja sitkaana puuna.
Erityisen tyvestä paksua lastua ohensin vuolemalla, mutta se on kyllä turhan vaarallista tavaksi otettavaksi. Samoin paksut lastut tuntuivat taipuvan paremmin, jos niitä taivutti hiukan viistoon ylä- tai alakautta eikä suoraan sivulle. Alinta lastua voi vuolla ohuemmaksi ja kunkin lastun tulee olla erillinen ja hyvin kastunut lastujen tyvestä kannaksen kohdalta.
Pyrstölastuja taivuttaessani oli lintu minuun päin ja lastut kauempana, jolloin pidin kiinni toisella kädellä linnusta ja toisella taivuteltavasta lastusta/lastuista aika tyvestä.
* * *
La 12.5.2018 (Tuossa tuo eka lastulintu on viime tiistailta, kun ajatteliun, etten katso Euroviisuja, oli jotenkin kovin kiva vapautunut toukokuinen fiilis, auringonpaistetta, linnut lauloivat ja puihin tulossa lehdet. Sitten kumminkin illalla myöhään katsoin Euroviisujen ekan semifinaalin, missä Suomenkin edustaja oli, ja keskiviikon ja torstain aksilastulintua ovat sen jälkeen tehdyt, jotenkin sönkkö, ei niin taitava, epäonnistuvam urautunut ja riitaisi fiilis jäi Euroviisuista. Nyt muutamana vuonna, kun olen Euroviisujakatsellut, niin olen huomannut niiden pilaavan kevään.)
* * *
17.5.2018 Saiskohan tuosta ohjeen päreiden kiskomiseenkin: kuivana säilytetty puu kuin lautatavara, siitä sopivan kokoinen pala, päreiden levyinen, sitten kastella useampaan kertaan ja antaa välillä olla, kuivahtaa pinnalta, jotta vähitellen kostuu tasaisesti, mutta kauemmin tietenkin kestää kostua, kun puu on paksumpi, muttei liottaa, sillä kuivempi puu lohkeaa helpommin, kun taas kostea on sitkaampi, tulee ehjempi lastu.
* * *
Lastulinnun pyrstön tyven ja pyrstön lovet vuolin itsestä poispäin vuoltavan puolen tavalliseen tapaan ja itseäkohti vuoltavan puolen ensin rajan kohtisuoraan puun pintraa vasten ainamalla ja sitten varovasti nakertamalla ihan vähän kerrallaan pienin puukon liikkein, jottei voi sattua viereiseen sormeen. Siistiä puutyömäistä jäkeä tuntui syntyvän juuri varovasti nakertamalla.
Tarkkaan työhön sana "näpertelyä" ei ole oikein hyvä kuvaamaan yrittämisen tapaan, vaan parempi on sana "hienoviritteinen", vähän kuin musiikki, herkkä huomio ja luonnolliset tervehenkiset tunnelmatajuiset aistirikkaat tekemisentavat, jota huomaavat mm tunnemotivaatioiden suunnat.
5.6.2018 Näin naisihmisenä sanoisin, ettei lastulinnun tekemisen ilo, sujuvuus ja tyyli lähde näpertelystä vaan on ajateltava ryhtyvänsä puutöitä tekemään aika paljolla voimalla, niin linnun kroppa on kivempi veistää. Pyrstö sitten on varovaisempaa puuhaa, puun materiaalina kuuntelemista. Ja puutyön tenho tuo lintuun onnistuneempaa tyyliä.
Nyt on ollut asunnosani jo kolme viikkoa niin kuuma, etten ole uskaltanut yrittää mitään tarkkaa,missä on onnettomuusvaara, mutta kiva olisi oppia veistämään linnun kroppa paremmin.
3.9.2018 Lastulinnun voi ripustaa ompelulangalla kattoon tms, mutta varo, ettet ripusta lastulintua tai lankaa liian lähelle kuumaa valaisinta tms.
Lastulinnun painopiste on suurin piirtein puolivälissä nokankärkeä ja pyrstön takaosaa mutta vähän edempänä, sillä pyrstösulkia on taivutettu sivuille. Kierrä ompelulanka esim. neulanavulla kuivan lastulinnun keskimmäisen pyrstölastun tai kahden keskimmäisen pyrstölastun ympärille lovien kohdalta niin, että voit säätää ripustuskohtaa sivusuunnassa, jotta saat sen justeerattua keskelle tais uurin piirtein suoraan tai kivasti juuri vinoon. Ja toinen pidempi, oikein pitkä ompelulanka pyrstön tyven ympäri. Näistä kahdesta kun pidäyt kiinni, niin näet, onko lintu sopivan vaakasuorassa. Ota sitten molemmista yhden käden sormilla kiinni langat yhdessä kivan matkan päästä linnusta ja justeeraa kulma, jossa haluat linnun lentävän. Pidä ditten edelleen tuosta kohdasta kiinni ja solmi tavallinen solmu kumpaankin lankaan yhtä aikaa ja liuta solmu suunnilleen siihen, mistä pidät kiinni. Katkaise lyhyempi langanpää nätisti. Nyt voi linnun ripustaa pitkästä langasta.
Löysin youtubesta videon, jolla Joel Nokelainen vuolee kaarevista vuolluista lastuistra tehdyn lastulinnun, mutta se näyttää vaaralliselta ja vaikealta ja vaatii kostean tai tuoreen puun tms ja linnun pyrstö on ihan erilainen.
Voisko näitä lastulintuja tehdä vinhan tyyppisiä siihen tapaan kuin teinit joskus tekevät vinhoja, onko se hyvä idea? Toki perinteinen lastulintu on arvo sinällään, ja käsityötaito.
4.9.2018 Jos tuossa lanka luistaa pyrstösulan ympäri niin, ettei sivusuuntaa saa justeerattua,niin jos kiertää langan tiiviisti viereisen lastun ympäri loven kohdalta ja tekee solmun, jonka liu'uttaa lastujen väliin, niin saisiko silloin tarkkaan solmimalla sivusuunnan kunnolla justeerattua.
Tapa, jolla ollaan tarkkoja, on kai ilmastosidonnainen juttu, eli lastulinnun viehätysei ole sama, jos ei ole elänyt niin jatkuvasrti katselevassa tunnelmatajuisessa ilmastossa.
Tuo Joel Nokelainen videolla ja kirjassaan mainitsi,että lopuksi linnun pyrstölastut liimataan, jotta ne pysyvät, ja oli pyrstölastuja käsitellessään näyttelijämäisen näköinen, ei oikein nähnyt käsien alta, millainen lastulintu oli. Voikohan olla, ettei hän ole niin taitava tekemään lastulintyuja kuin mitä väittää olevansa? Että kenties lastut lähtevät irti.
Mutta ainakaan nämä minun lastulintuni eivät ole tarvinneet liimaa tms ollenkaan vaan vain palan rimaa, vettä, vesiastian ja puukon, sekä eka lastulintu ja ripustaminen ompelulankaa. Lastulintuni kuivuivat muotoonsa ja kovettuivat, kun niiden antoi vain olla rauhassa.
Pyrstön taivuttelun vaatima kuumassa vedessäliotusaika, välillä varovasti taivutellen ja antaensitten lastujen palautua,ja jäähtyneen vedenaina uuteen kuumaan hanaveteen vaihtaen on arviolta yli puolitoista tuntia, voinut olla paljon pidempikin, sillä puuhasin väliullämuuta. Pyrstön kannas ei saa olla kamalan ohut, sillä jos syyt menevät hiukan viistoon siihen nähden, niin se ratkeaa helposti osalta kannasta katki, mutta vettyneenä puu on sitkaampaa, ei ratkea niin helposti. Jos kannasttai lastut ovat paksuja, niin vettyminen kestää vastaavasti pidempään. Vasta kuiva lastulintu pysyy ihan noin vain koossa, tai siis osin kuivunut kyllä, jos sen antaa olla rauhassa, mutta ainakin tässä kuvan lastulinnussa ja koölmannessa lastulinnussani lastut jäivät hiukan aaltoilleen, vinoon, koska olivat niin pehmeitä ja jäykkiä taivuttaa.
6. syyskuuta 2018
Puun
tasainen kosteus muttei märkyys pyrstölastuja tehdessä on olennaista,
samoin pyrstölastujen kannaksen märkyys pyrstöä vähitellen avatessa,
mikä vie paljon aikaa. Lastulintua tehdessä on olennaista kuulostella
puuta, että millainen se on, miten syyt kulkevat, mikä on hyv
tekotapa, onko puu sopivan kostea, mitä kosteus tai märkyys vaikuttaa
puun käyttäytymiseen. Niinpä lastulintua tehdessä lastut kai
katkeilevat helpommin suorituskeskeisellä tekotavalla kuin
lastulinnuista pitävällä puutyötaitoisella. Kenties sopisi parhaiten
kotona tehtäväksi, koska pyrstön levittämiseen kuluu niin kamalan
paljon aikaa.
Puun kosteutta, puun käyttäytymistä ja hyviä tekemisentapoja arvioidessani käytin samantapaista taitoa kuin kahdessa ruuanlaitto-ohjeessani, jotka sopivat taitoihin ylkeensä: http://kokonaiskuvat.blogspot.com/2017/08/ruuanlaitto-ja-elainten-ruokinta-taito.html .
Viime keväänä lastulinnun sulkia levittäessäni minusta oli helpoin, jos ensin levitti reunimmaiset ja laittoine lovien kohdalta yhteen. Mutta jos sillä tavalla teki kummankin puolen, niin keskellä viimeisiä laittaessa tuli hankalan näköistä, ei niin eheä ja se ei ollut nätti.Siksi olisi parempi jos keskiosankin tekisi yhtä kimpaletta ja kummankin reunan ja sitten kolmesta osasta kasaisi koko pyrstön niin kuin kiva on.
4. maaliskuuta 2019 Voi että: kommentti Joel Nokelaiselta!
Viime kevään jälkeen en ole lastulintuja tehnyt, kun asuntoni on liian paahteisella paikalla kesällä ja syksyllä oli hämärämpää, mutta kevään valostuessa kiinnostaisi, että sujuisiko tarkempikin tekeminen. Keräsin muistaakseni kesällä oksanpätkiä, joista ajattelin kokeilla lastulinnun tekemistä. Reunimmaiset sulat tulisivat kapeammiksi ja oksan kaarevuus voisi olla kaunista mutta jos syyt kiertyvät, niin olisi hankala arvioida, missä kulmassa sulan päästä lastu ratkoa, jotta tulisi oikeassa kulmassa veistettyyn ölintuun nähden. Keväällä vielä aloitin harakkayritelmää rimasta mutta se sitten jäi, kun oli hellettä. Oksasta ajattelin, että josko sais metson (jyhkeä, metson pyrstön mieleen tuovalla tavalla kaareva oksanpätkä), vähänkö ois hieno, mutta vaikeaahan se ois osata.
Se, millainen lintu tulee oksasta tai rimasta mieleen, riippuu kai vuodenajasta, sen vireestä, elämisen hengestä, vuodenajan elämänviisaudesta, ja toki siitä, millaista materiaalia löytää.
Lastuja ei kai voi oksan oksankohtien kohdalta ratkoa ollenkaan, niin näkyvät olevan paksuja ja kaarevia, vaan oksien välistä vain. Nätti tulis, jos oksankohdasta sais vuoltua linnun, mutta onkohanpuu siihen liian kovaa?
Nämä ovat siis maasta löydettyjä oksanpätkiä, osin hakkuutähteitä ja osin myrskyn pudottamia pienempiä pitkiä rimamaisempia oksia. Luulen, ettei ole hyvä kerätä kaikkia tietyn seudun oksia, ei edes tehdä inventaaria, ei edes kaikkia tietyntyyppisiä ja siten kuluttaa loppuun tuota varantoa, jäädä vaille vastaisia inspiraatoon lähteitä, vaan parempi on kerätä sitä sun tätä ja jättää metsäänkin hienoja oksia kulkijoille iloksi ja vastaisen varalle, pikkueläimille kai viisastumisen lähteiksi, luulen.
(Itse olin kouluaikana Helsingissä ensin puutöissä, mikä oli huiman hyvällä tavalla tehtvää jollain lailla tervehenkisyyden varaan rakentavaa, ja sitten tekstiilitöissä, missä tekemisentapa oli huono, mutta tuntui kanssa oppivan, että käsityöt ovat kivoja. Molemmissa sai oman maun mukaan valita millaisen version tekee mutta tehtiin käytännössä, ei mielikuvituksen tuella, kuten naisten käsitöissä (täällä Savonlinnassako vai vaistenlöehdessä vai maailmalla laajemmin?) ja maalaamisessa tuntuu olevan ongelmana ja tuovan tyyliä, joka on tavallaan hieno mutta hengetön ja ei-onnellinen, kuin pahaa mieltä sanottuna mukavaksi, ja se siis on teklemisentavasta ja mielikuvistusvoittoisuudesta johtuva virhe, ei kai käsitöiden luonne ollenkaan. Naisten käsitöiden ongelma on kai se, että niitä käytetään jotenkin liian henkilökohtaisesti, mikä haittaa, kun se on jo tehdessä mielessä.)
Jos ja kun syyt oksassa kiertyvät, niin siis veistetyn linnun vieressä tarttee lastujen levityskohdan kumminkin olla suorassa lintuun nähden, sillä se määrää, missä kulmassa pyrstö on, ja sitten lastujen kiertyminen taas on vain siinä lisänä, ei kai vaihda pyrstön muotoa vaan vain tekee levitetystä pyrstöstä harvemman, kun lastut tuppaavat olemaan vinossa, mutta jos ne on lovin liitetty voiereisiin jollain etäisyydellä veistetystä linnusta, niin siitä kohden lähtien vasta kiertyvät, mutta voihan kiertymine vaikuttaa vahvasti siihen, kummalle sivulle ylimmät lastut levitetään.
Pää on lastulinnulla ylempänä kuin kroppa ja vuollaan ensin. Jätin kylkeen puupalan lohkaisun jäljet siistimättä kun se oli ihan tyylikäs, puutyömäinen. Linnun kroppa kapenee takana kohti siipiä ja pyrstöä, joten kavennus, josta lastusiivet ja -pyrstö levittää, tehdään linnuntunnelmaiseen kohtaa viistosti.
Pyrstössä ja siivissä tulisi olla kuviointi ennen lastijen vuolemista, muttatämä on eka yritelmäni, joten ihan vain kokeilin lastujen tekoa. Siinä hankaluutena on, ett' vuollaan itseen päin, mikä tuo onnettomuusvaaran. Mutta samoin kuin ruokaa laittaessa, kun pilkkoo jotakin, niin veistä voi liikuttaa myös vain vähän matkaa kerrallaan niin, ettei yritäkään voimalla pitkää matkaa, niin, ettei veitsi voi osua sormeen. Lastun sain vuoltua kun ensin puupalan päästä (siivet olisivat lyhyemmät kuin pyrstö, mutta ne on kai lastuina helpompi katkoa) kuin lehteä plaraamalla valitsi ohuen mutta ehjänä pysyvän paksuuden ja vähän tein lovea alkuun. Sitten vuoron perään liu'utin puukkoa raossa ja vuolin hiukan ja välissä käänsin puukkoa sivusuunnassa kallelleen niin, että se aukaisi lastua etäämmäs emopuusta, ikään kuin ratkesi, ja sitten taas vuolua hiukan, ettenkin, jos lastu oli jäänyt kapeammaksi kuin koko leveys. Luulen, että osa jujusta on, että lastut ovat ainakin aloittelijalla, siis koko lintukin, kapea niin, että on helmpimpi vuolla. Mutta tuossa on nyt vasta eka lastu. Tarttisi kokeilla paria muuta siihen viereen ja sitten kai tehdäö siipien kuviointi, jos onnistuu, mutta ekakertalaisella tai kömpelöllä ei aina onnistu.
En ole tuota lintua tuon pidemmälle tehnyt, enkä tiedä,onnistunkokaan. Mutta ajattelin kokeilla alkuillasta tai iltapäivällä, kun aurinko paistaa, niin on helpompi tehdä tarkkaan, hyvä mieli ja seesteiustä tyyntä, jaksavaisuuden puolesta hyvä työaika niin kuin vaikka klo 10, 14.30, 17 tai 18.30. Kun on tarkasta työstä kysymys, niin se kysyy huomiota vähän samaan tapoaan kuin musiikki, joka soi radiossa: ytunnelmatajulla havaitaan, mikäö meininki ja se määrää nyanssit: jollei jokin ole hyvä, niin valitsee muunnelman, joka olisi juuri sopiva, ja hetken sitten sen mukaan, yleensä kai samalla tekotuokiolla sopivan meiningin tai venttaa aamuun, kun on virkein ehein jaksavaisin mielin. Kun on tarkaan vuoltava,niin jollei suju, vaikkapa takeltelee tai tuntuu vaikeammalt akuin alunperin, niin tarttee huomata,e ttä on huono hetki tai huono lähestymistapa, jota huono hetki usein tuottaa, ja niin tarttee aloittaa puhtaalta pöydältä hetkeä myöhemmin tai muulloin ihan levänneenä ja kiinnostuneena aiheesta, aiheeseen virittäytyneenä niin on taitokin helpompi. Jossujuu hyvin, on hyvä lämmin tekemisen tunnelma kuin vaikka aamupäivällä aurinkoisena päivänä, niin sellaisesta on hyvä ottaa mallia, tehdä siitä yksi taitonsa elementeistä. Mutta sellaista tuokiota ei saa kuluttaa kokonaan loppuun niin, että alkaa takellella ja viimeiseksi mielikuvaksi & tottumukseksi jää epäonnistuminen, vaan taidosta otetaan mallia, kun on hetken tauko hyvin sujuvassa tekemisessä tai kun tulee tehdessä miettineeksi, että nyt sujuu hyvin, siis esim. vaikka vie pöydälle jotakin tai käväisee huoneen toisella puolen tai pitää huokaustaukoa ihastellen työtään.
Siipien levittämiseen tarvitaan siis se, että siivet ja pyrstö pysyvät auki levitettyinä, mistä syystä niissä on oltava anakin ykis lovi.Lovet tulevat vai kaikkien lastujen reunouihin kerralla, eli siiven lovi on pyrstön tyvilovi, mutta kaari on erisuuruinen. Kaaresta tulee leveä'mpi, jos lovi on aika tyvellä, mikä sopii lyhyisiin siipiin,ja pyrstö kai myös vastaavasti levitetään kauemmalla muttei kovin kaukaisella lovellaan, jonka kohdalle kenties on hyvä lopettaa siippien lastut työtä viimeistellessä. astuja joutuu taivuttamaan vain viereisen lastun viereen, loveen sovittaekseen, ei siis niin sivulle, kuin mitä se kohta siivestä on. Kenties olisi hyvä sitä ennen kastella lintu.
Lovien paikat pitäisi kai valita katsellen valmiin lastulinnun kuvaa ja verraten siihen: siivet musiikkimaisen suojaavat ja tunnelmallisen tyytyväiset tyyliltään japyrstö tunteikas ja näyttävä kenties kuin metsolla. Eli jos jokin kohta tuo mieleen tuollaisen tunnelman, niin tekee loven sellaisen ja siihen kohtaan, mistä syntyy tuo hieno kiehtova tunnelma muttei kai kovin syvää lovea, jottei lastu katkea siitä. Ainakin pyrstön tyvi oli hyvä vuolla monella aralle puukon käpertyvällä lastulla eikä heti syvää, milloin lastut voisivat leikkautua irti ylimääräisen viillon syvyyden kohdalta ja voima ei riittää. Kirjan kuvissa lastulintu oli kovin pieni vuolijan käsiin verrattuna.
Ekaa siipilastua vuollessani oli lastu kuiva ja kai vähän liian paksu,rätsähdellen taittuvainen. Kostea puu olisi kai sitkaampaa ja helpompaa vuolla, ei rätsähtelisi rikki. Kai siitä saisi ohuemmat ja paremmat lastut. Mutta puu ei saisi olla niin märkää, että kastelee käsien ihon pehmeäksi, joten puu saisi olla pinnalta kuivahtanut. Riittääköhän, jos kastelen muutamaan kertaan ja annan sitten puun olla rauhassa?
Kastelin siis linnun muutamaan kertaan toivoen sen puun kostuvan, kun se on kumminkin aika ohut pupala. Sitten annoin sen kuivua pinnalta joka puolelta, jotteivät käteni olisi vaarassa.
Sitten vuolin pyrstön. Toka lastu lähti irti loppupäästä ja olikohan neljäs, kun puun syyt tuntuivat olevan siullä tavoin vinossa vuolusuuntaani nähden, mutta aika lailla samat kuitenkin. Loppu sujui aika lailla ongelmitta. Hyvä tekniikka oli vuolla pieni lovi päähän, kääntää puukon reunalla lastua vähän ylöspäin ja ujuttaa puukko koko lastun leveydeltä rakoon, ottaen silloin lastun leveyden erityisesti huomioon. Sitten vuoroin käänsin lastua vähän ylemmäs ja ujutin puukkoa raossa pidemmälle, vuollen hiukan, jos jostakin jäi kapeaksi tai ensimmäiset joltain osilta vuolematta, siis lastu kapeammaksi. Koska puun syyt olivat samansuuntaiset, ratkesi lastu itsestään usemman sentin matkalta ja paksuus niin ikään pysyi itsestään samana. Mutta hiukan vinoon lastut tulivat, toinen reuna ylempänä. Viimeisen lastun vuolin uhuemmaksi alapuolelta kuin se olisi ollut isompikin puupala.
Sitten laitoin lastulinnun likoamaan siipien ja PYRSTÖN TAIVUTTELUA VARTEN. vAIKKA KYLLÄ KUN TÄMÄ ON EKA LASTULINTUNI, NIIN EHKÄ ON PAREMPI, ETTÄ SILLÄ' ON PELKKÄ PYRSTÖ, KUN LASTUJA OSA MENI KHUKKAAN. pUULAJI ON JOKIN PUUTARHAPÖYTÄÄN KÄYTETTY ULKOMAINEN, AIKA PEHMEÄ JA RASKAS, KENTIES KÄSITELTY MUTTA KOKONAAN SAMAA VÄRIÄ.
Tarkemmin ajateltuna lastusulat varmaankin taipuvat parhaiten ohuimmalta kohdaltaan eli linnun pyrstöloven kohdalta ne pitäisi koko loven matkalta ratkoa auki ja ilmavasti vielä, jotta väliin pääsee vettä ja sulka taipumaan, eikä vain raon puoliväliin asti kuten nyt. Ja raon tulisi olla kannas eikä lovi, luulen vain. Lintu on likoamassa ja jatkon kanssa tulisi olla tarkka ja nyt tunnen itseni kömpelöksi, joten lintu saa odottaa.
Katselin mäntyrimaa, joka minulla sattuu olemaan, kyllä se vaikutti ainakin yhtä huokoiselta, tekisi mieli yrittää siitä toista lintua, mutta ehken tokalla yrittämällä tsemppaa yhtä hyvin.
Pyrstön levittäminen ei ole ainakaan vielä onnistunut. Liotin lintua ja sitten annoin kuvua vähän. Ratkoin lastuja puukolla pidemmälle ja ohensin alinta lastua, joka oli paksu. Sitten liotin taas kuumassa hanavedessä. Lastut taipuivat sivulle ihan lionneina hyvin tai kohtalaisesti, etenkin, jos taivutti viereisiä samalla. Mutta niitä ei saanut viereisten loviin kiinni, jos ne(alin) olivat paksuja tai jos ne olivat märkiä. Eli ensin viuhkaksi ja sitten kuivuneena lovien avulla muotoonsa. paitsi, että tässä lovet ovat liian pienet, eivät pysy kiinni viereisen lovessa kuin pari kolme kerrallaan vaan. Pyrstössä tässä olisi ollut 9 tai 10 sulkaa ja siivissä 5.tai 6.
* * *
9.5.2018
Kokeilen tehdä toisen lastulinnun, että josko vaikka pyrstöstä saisi leveämmän, koristellun ja lovien avulla viuhkana pysyvän. Tein linnun mäntyriman pätkästä, ehkä kaksi kertaa eilistä puupalaa leveämmästä. Yritin tehdä lintua lintuja ajatellen,, jotta tulisi linnun näköä siihen, mutta tosi sitten tuli tiaisten näköä ja aika pullea. Syyt olivat puussa hiukan viistoon, joten ekapuolen tusinaa lastua katkesivat, aina vain lähempänä lintua. samoin paeri ohuempaa lastua välistä katkesi, mutta sain siis 11-lastuisen pyrstön linnulle. Nyt se on likoamassa.
Lastut eivät tapiuneet lkaajemmalle, kun reunimmaisen lastun reuna otti kiinni linnun perään. Tarttisi sulan lähteä ohuempana, jos haluaa taivuttaa niitä laajaksi kaareksi. Nyt olisin kai joutunut karsimaan osan lastuista pois, eikä tehnyt sitä mieli tehdä, niin jäi sitten tällaiseksi, onpahan tavallaan onnistunut, vaikka mielestäni olisi ollut kauniimpaa, jos sulat olisivat olleet enemmän erillään ja laajemmassa kaaressa.
Linnun kropan tulisi kai olla lintuklishee,niin se olisi kivan näköinen. Usein myös muilta mallia ottamalla, esim. kurssilla tai tutulta matkimalla tulee kivasti jotakin ymmärrettyä lisää omaan näkemykseen. Joel Nokelaisen kirjassa lastulinnuilla oli selkeä nokka, rintakehä nousi viistosti eikä melkein kohtisuoraan kuten tässä tokassa lastulinnussani, ja päälaki oli korkeammalla kuin selkä. Mieleen kai olisi hyvä tulla, että "lintu!" ja ehkä "puulintu".
Kovaan puuhun on vaikeaa saada hahmoa, jos on aloittelija kuvanveiston tapaisissa edesottamuksissa. Sen sijaan hiukan kosteampi tai jo alun perin sopivan kokoinen, kenties pieni ja aika ohut, puupala on helpompi veistää muotoonsa ihan samaan tapaan kuin piirtäminen kävi koulun kuvaamataidon tunnilla.
Jos etsit tunnelmaa, niin veistäessä löytyy khunkin kohtaan aina sitä sun tätä tunnelmaa puukon jäljiltä, joten poimi niistä. Lisäksi työhön tulee veistohetken viimeisimpien vahvojen vaikutteiden, siis lähiunnä tekemistä, kiinnostuksenkohteiden ja mielessä pyörivien asioiuden tunnelmaa. Itse katsoin ekaa lintua ennen tuota kirjaa Opi vuolemaan, ja siitä sain idean puulinnusta. Lisäksi netissä www.youtube.com'issa varmaankin olisi puutyö yms aiheisia videioita, mikä nyt vänkää ja kiehtovaa on. Musiikista, josta pidät, voisi myös olla iloa tähän, kai. Puulinnulle sopisi kai olla puutyöhenkinen, puutyön tenhoa, mitä ainakin tuossa Nokelaisen kirjassa oli, ja samalla muistutus onnettomuusvaarasta.
* * *
10.5.2018 Kolmas lastulintuyritelmäni epäonnistui. Ajattelin tehdä samasta mäntyrimasta leveitä lastuja ja koska pyrstö näkyy tulevan jonkin verran vinoon, lastu lastun päällä, niin linnunkin vinoon. Mutta lintu tuli väärään kulmaan vinoon. Sen sentään tajurin, ettei lintu saa olla leveä taireunimmaiset lastut törmäävät siihen. Ja lastujen tyveen tarttee tehdä kannas, luulen, eikä vain lovi. Mutta tein kumminkin lastuja mutten kai ollut kostuttanut puuta kyllin hyvin,kun se halkeili keskimmäisten lastujen keskeltä ja meni jotenkin jäykästi räts.
Mutta otin pari kuvaa kumminkin:
ja sitten tavalliseen tapaan vuorin liikuttaen puukkoa ja vuorin avaten väliä suuremmaksi. Näköjään kuiva puu avautuu pitkältä matkalta suorana mutta menee rikki helposti, kun taas kostea avautuu vain sentin tai millejä tms. Jos joskus ei etene, niin millinkin rakoon puukkoa liu'uttamalla ja taas avaamalla pääsee eteenpäin. Mutta tänään siis mokasin.
Kuvanveistosta tuli tänään mieleeni, että joskus näin Itä-Savo-lehdessä, joka on tuntunut osaavan opettaa taiteita, kuvan patsaasta, jonka tekijä näkyi eläytyneen kuin liikuntaharrastuksessa minä joskus, että tässä on se ja se kehonosa, millaista on elää sen kannalta, millainen se elämänalue, näkökulma on kokemuksellisesti, upota siihen elämän virtaan ja nähdä se myöskolmiulotteisena hahmona. Samaan tapaan voisi kai veistää montaa mieleenpainuvaa asiaa, näkymää, hetkeä omassa elämänpiirissä, ja toisaalta myös tätä lastulinnun kropan hahmoa, sen viehätystä ja tenhoa.
Puutöissä on näyttänyt olevan mahdollista ottaa mallia taitavimmista ja ammattilaisistakin, meiningin siitä kräsimättä. Kai on puuha niin liikunnallista, arkijärkistä, käytännönlähiestä ja jopa elämänviisasta. Mutta kuvataiteissa ei voi ottaa ollenkaan mallia ammattimaalareista tms, sillä maalaaminen jotenkin kuluttaa loppuun aiheen tekijän muistista ja tarvittaisiin ammattimaisen tai amatöörimäisen tekemisen sijasta muuta elämää pursuva elämäntapa, jota maalaaminen, kuvanveisto tms pysyisi tervehenkisenä, jotta sillä olisi sanomaa tai elämänviisautta, tervehdyttävä hyväätekevä vaikutus harrastajan elämään. Joskus katselijat elävät niin kaukaista elämää, ettei heihin asti nuo puutteet kummemmin ulotu vaan aina tulevat ajatelleeksi jotakin muuta paikkaavaa, voimia antavaa ja emnevät tekemään jpotakin ihan muuta, mihin ovat motivoituneita.
Yritin kumminkin tehdä lastulinnun loppuun. Kostutin sen pariin tai muutamaan otteeseen ja annoin kuivua pinnalta. Vuolin sitten lastut, kahdeksan yhteensä. Nyt se sitten on likoamassa, mutta kaksi lastua voi hyvin mennä rikki siipiä levittäessä.
Tuossa tuo kolmas lastulintuni, pari lastua osin rikki. Linnun kroppa tuli sittenkin oikeaan kulmaan, ei olisi tarvinnut olla hutilo lopun kanssa vaan olisi voinut kostuttaa puun huolella ja saada ehjän mutta aika lailla yhtä vähälastuisen linnun.
Mutta toisaalta uuden pystysuoran suunnan voi miettiä aika helposti: Pyrstön toinen reuna on ylempänä kuin toinen suunnilleen sen verran, mitä puupalalla, josta pyrstölastut avataan, on korkeutta. Pyrstön leveyden matkalta on siis tämä korkeusero tuleva, ja leveyden kai voi arvailla summittain: lastun leveys kolon kohdalta plus hiukan lisää, kun eivät lastut taivu aivan kiinni toisiinsa kolon kohdalta, kertaa lastujen arvioitu lukumäärä, esim. aiemman lastulinnun perusteella. Tuo linja siiven puolelta toiselle olisi siis uusi vaakasuora ja linnun kropan pystysuoran linjan olisi oltava kohtisuorassa sitä vasten.
Pyrstölastujen taivuttamisessa olen ensin kuivasta pyrstöstä tiukasti kiinni pitäen tehnyt pyrstölovet ja sitten laittanut linnun kokonaisena likoamaan kuumaan hanaveteen, vaihtanut veden silloin tällöin ihan kuumaan hanaveteen ja koettanut sitten jonkin ajan päästä, taipuvatko alimmaiset ja päällimmäisen lastut kummatkin omalle sivulleen. Olen hiukan muttei paljon voimaa käyttäen koettanut taivuttaa niitä ilman, että puu jotenkin menee huonoksi taivutuskohdasta tai lastusta. Sitten olen ajatellut, ettäniin tehden puun rakenne muuttuu taivutuskohdassa ja olen ajatellut kuuman veden pääsevän paremmin kostuttamaan juuri venyneitä kohtia, ja niin olen antanut linnun taas olla kuumassa vedessä. Ja tositanut tämän muutamaan kertaan,aina vain pidemmälle taipuen.
Kun lastut taipuvat enemmän, niin olen ottanut viereiset mukaan ja taivuttanut niitä kutakin yhtä aikaa kohdalleen.
Kannaksen leveys on tainnut olla komisen milliä, ati mitä lie mutta iaka leveä omaan silmääni, niin olen ajatellut, ettei se niin helposti raksahda rikki, kun vahingossa käytän vähän voimaa. Vaan taipusi vasta märkänä ja sitkaana puuna.
Erityisen tyvestä paksua lastua ohensin vuolemalla, mutta se on kyllä turhan vaarallista tavaksi otettavaksi. Samoin paksut lastut tuntuivat taipuvan paremmin, jos niitä taivutti hiukan viistoon ylä- tai alakautta eikä suoraan sivulle. Alinta lastua voi vuolla ohuemmaksi ja kunkin lastun tulee olla erillinen ja hyvin kastunut lastujen tyvestä kannaksen kohdalta.
Pyrstölastuja taivuttaessani oli lintu minuun päin ja lastut kauempana, jolloin pidin kiinni toisella kädellä linnusta ja toisella taivuteltavasta lastusta/lastuista aika tyvestä.
* * *
La 12.5.2018 (Tuossa tuo eka lastulintu on viime tiistailta, kun ajatteliun, etten katso Euroviisuja, oli jotenkin kovin kiva vapautunut toukokuinen fiilis, auringonpaistetta, linnut lauloivat ja puihin tulossa lehdet. Sitten kumminkin illalla myöhään katsoin Euroviisujen ekan semifinaalin, missä Suomenkin edustaja oli, ja keskiviikon ja torstain aksilastulintua ovat sen jälkeen tehdyt, jotenkin sönkkö, ei niin taitava, epäonnistuvam urautunut ja riitaisi fiilis jäi Euroviisuista. Nyt muutamana vuonna, kun olen Euroviisujakatsellut, niin olen huomannut niiden pilaavan kevään.)
* * *
17.5.2018 Saiskohan tuosta ohjeen päreiden kiskomiseenkin: kuivana säilytetty puu kuin lautatavara, siitä sopivan kokoinen pala, päreiden levyinen, sitten kastella useampaan kertaan ja antaa välillä olla, kuivahtaa pinnalta, jotta vähitellen kostuu tasaisesti, mutta kauemmin tietenkin kestää kostua, kun puu on paksumpi, muttei liottaa, sillä kuivempi puu lohkeaa helpommin, kun taas kostea on sitkaampi, tulee ehjempi lastu.
* * *
Lastulinnun pyrstön tyven ja pyrstön lovet vuolin itsestä poispäin vuoltavan puolen tavalliseen tapaan ja itseäkohti vuoltavan puolen ensin rajan kohtisuoraan puun pintraa vasten ainamalla ja sitten varovasti nakertamalla ihan vähän kerrallaan pienin puukon liikkein, jottei voi sattua viereiseen sormeen. Siistiä puutyömäistä jäkeä tuntui syntyvän juuri varovasti nakertamalla.
Tarkkaan työhön sana "näpertelyä" ei ole oikein hyvä kuvaamaan yrittämisen tapaan, vaan parempi on sana "hienoviritteinen", vähän kuin musiikki, herkkä huomio ja luonnolliset tervehenkiset tunnelmatajuiset aistirikkaat tekemisentavat, jota huomaavat mm tunnemotivaatioiden suunnat.
5.6.2018 Näin naisihmisenä sanoisin, ettei lastulinnun tekemisen ilo, sujuvuus ja tyyli lähde näpertelystä vaan on ajateltava ryhtyvänsä puutöitä tekemään aika paljolla voimalla, niin linnun kroppa on kivempi veistää. Pyrstö sitten on varovaisempaa puuhaa, puun materiaalina kuuntelemista. Ja puutyön tenho tuo lintuun onnistuneempaa tyyliä.
Nyt on ollut asunnosani jo kolme viikkoa niin kuuma, etten ole uskaltanut yrittää mitään tarkkaa,missä on onnettomuusvaara, mutta kiva olisi oppia veistämään linnun kroppa paremmin.
3.9.2018 Lastulinnun voi ripustaa ompelulangalla kattoon tms, mutta varo, ettet ripusta lastulintua tai lankaa liian lähelle kuumaa valaisinta tms.
Lastulinnun painopiste on suurin piirtein puolivälissä nokankärkeä ja pyrstön takaosaa mutta vähän edempänä, sillä pyrstösulkia on taivutettu sivuille. Kierrä ompelulanka esim. neulanavulla kuivan lastulinnun keskimmäisen pyrstölastun tai kahden keskimmäisen pyrstölastun ympärille lovien kohdalta niin, että voit säätää ripustuskohtaa sivusuunnassa, jotta saat sen justeerattua keskelle tais uurin piirtein suoraan tai kivasti juuri vinoon. Ja toinen pidempi, oikein pitkä ompelulanka pyrstön tyven ympäri. Näistä kahdesta kun pidäyt kiinni, niin näet, onko lintu sopivan vaakasuorassa. Ota sitten molemmista yhden käden sormilla kiinni langat yhdessä kivan matkan päästä linnusta ja justeeraa kulma, jossa haluat linnun lentävän. Pidä ditten edelleen tuosta kohdasta kiinni ja solmi tavallinen solmu kumpaankin lankaan yhtä aikaa ja liuta solmu suunnilleen siihen, mistä pidät kiinni. Katkaise lyhyempi langanpää nätisti. Nyt voi linnun ripustaa pitkästä langasta.
Löysin youtubesta videon, jolla Joel Nokelainen vuolee kaarevista vuolluista lastuistra tehdyn lastulinnun, mutta se näyttää vaaralliselta ja vaikealta ja vaatii kostean tai tuoreen puun tms ja linnun pyrstö on ihan erilainen.
Voisko näitä lastulintuja tehdä vinhan tyyppisiä siihen tapaan kuin teinit joskus tekevät vinhoja, onko se hyvä idea? Toki perinteinen lastulintu on arvo sinällään, ja käsityötaito.
4.9.2018 Jos tuossa lanka luistaa pyrstösulan ympäri niin, ettei sivusuuntaa saa justeerattua,niin jos kiertää langan tiiviisti viereisen lastun ympäri loven kohdalta ja tekee solmun, jonka liu'uttaa lastujen väliin, niin saisiko silloin tarkkaan solmimalla sivusuunnan kunnolla justeerattua.
Tapa, jolla ollaan tarkkoja, on kai ilmastosidonnainen juttu, eli lastulinnun viehätysei ole sama, jos ei ole elänyt niin jatkuvasrti katselevassa tunnelmatajuisessa ilmastossa.
Tuo Joel Nokelainen videolla ja kirjassaan mainitsi,että lopuksi linnun pyrstölastut liimataan, jotta ne pysyvät, ja oli pyrstölastuja käsitellessään näyttelijämäisen näköinen, ei oikein nähnyt käsien alta, millainen lastulintu oli. Voikohan olla, ettei hän ole niin taitava tekemään lastulintyuja kuin mitä väittää olevansa? Että kenties lastut lähtevät irti.
Mutta ainakaan nämä minun lastulintuni eivät ole tarvinneet liimaa tms ollenkaan vaan vain palan rimaa, vettä, vesiastian ja puukon, sekä eka lastulintu ja ripustaminen ompelulankaa. Lastulintuni kuivuivat muotoonsa ja kovettuivat, kun niiden antoi vain olla rauhassa.
Pyrstön taivuttelun vaatima kuumassa vedessäliotusaika, välillä varovasti taivutellen ja antaensitten lastujen palautua,ja jäähtyneen vedenaina uuteen kuumaan hanaveteen vaihtaen on arviolta yli puolitoista tuntia, voinut olla paljon pidempikin, sillä puuhasin väliullämuuta. Pyrstön kannas ei saa olla kamalan ohut, sillä jos syyt menevät hiukan viistoon siihen nähden, niin se ratkeaa helposti osalta kannasta katki, mutta vettyneenä puu on sitkaampaa, ei ratkea niin helposti. Jos kannasttai lastut ovat paksuja, niin vettyminen kestää vastaavasti pidempään. Vasta kuiva lastulintu pysyy ihan noin vain koossa, tai siis osin kuivunut kyllä, jos sen antaa olla rauhassa, mutta ainakin tässä kuvan lastulinnussa ja koölmannessa lastulinnussani lastut jäivät hiukan aaltoilleen, vinoon, koska olivat niin pehmeitä ja jäykkiä taivuttaa.
6. syyskuuta 2018
Puun
tasainen kosteus muttei märkyys pyrstölastuja tehdessä on olennaista,
samoin pyrstölastujen kannaksen märkyys pyrstöä vähitellen avatessa,
mikä vie paljon aikaa. Lastulintua tehdessä on olennaista kuulostella
puuta, että millainen se on, miten syyt kulkevat, mikä on hyv
tekotapa, onko puu sopivan kostea, mitä kosteus tai märkyys vaikuttaa
puun käyttäytymiseen. Niinpä lastulintua tehdessä lastut kai
katkeilevat helpommin suorituskeskeisellä tekotavalla kuin
lastulinnuista pitävällä puutyötaitoisella. Kenties sopisi parhaiten
kotona tehtäväksi, koska pyrstön levittämiseen kuluu niin kamalan
paljon aikaa.
Puun kosteutta, puun käyttäytymistä ja hyviä tekemisentapoja arvioidessani käytin samantapaista taitoa kuin kahdessa ruuanlaitto-ohjeessani, jotka sopivat taitoihin ylkeensä: http://kokonaiskuvat.blogspot.com/2017/08/ruuanlaitto-ja-elainten-ruokinta-taito.html .
Viime keväänä lastulinnun sulkia levittäessäni minusta oli helpoin, jos ensin levitti reunimmaiset ja laittoine lovien kohdalta yhteen. Mutta jos sillä tavalla teki kummankin puolen, niin keskellä viimeisiä laittaessa tuli hankalan näköistä, ei niin eheä ja se ei ollut nätti.Siksi olisi parempi jos keskiosankin tekisi yhtä kimpaletta ja kummankin reunan ja sitten kolmesta osasta kasaisi koko pyrstön niin kuin kiva on.
4. maaliskuuta 2019 Voi että: kommentti Joel Nokelaiselta!
Viime kevään jälkeen en ole lastulintuja tehnyt, kun asuntoni on liian paahteisella paikalla kesällä ja syksyllä oli hämärämpää, mutta kevään valostuessa kiinnostaisi, että sujuisiko tarkempikin tekeminen. Keräsin muistaakseni kesällä oksanpätkiä, joista ajattelin kokeilla lastulinnun tekemistä. Reunimmaiset sulat tulisivat kapeammiksi ja oksan kaarevuus voisi olla kaunista mutta jos syyt kiertyvät, niin olisi hankala arvioida, missä kulmassa sulan päästä lastu ratkoa, jotta tulisi oikeassa kulmassa veistettyyn ölintuun nähden. Keväällä vielä aloitin harakkayritelmää rimasta mutta se sitten jäi, kun oli hellettä. Oksasta ajattelin, että josko sais metson (jyhkeä, metson pyrstön mieleen tuovalla tavalla kaareva oksanpätkä), vähänkö ois hieno, mutta vaikeaahan se ois osata.
Se, millainen lintu tulee oksasta tai rimasta mieleen, riippuu kai vuodenajasta, sen vireestä, elämisen hengestä, vuodenajan elämänviisaudesta, ja toki siitä, millaista materiaalia löytää.
Lastuja ei kai voi oksan oksankohtien kohdalta ratkoa ollenkaan, niin näkyvät olevan paksuja ja kaarevia, vaan oksien välistä vain. Nätti tulis, jos oksankohdasta sais vuoltua linnun, mutta onkohanpuu siihen liian kovaa?
Nämä ovat siis maasta löydettyjä oksanpätkiä, osin hakkuutähteitä ja osin myrskyn pudottamia pienempiä pitkiä rimamaisempia oksia. Luulen, ettei ole hyvä kerätä kaikkia tietyn seudun oksia, ei edes tehdä inventaaria, ei edes kaikkia tietyntyyppisiä ja siten kuluttaa loppuun tuota varantoa, jäädä vaille vastaisia inspiraatoon lähteitä, vaan parempi on kerätä sitä sun tätä ja jättää metsäänkin hienoja oksia kulkijoille iloksi ja vastaisen varalle, pikkueläimille kai viisastumisen lähteiksi, luulen.
(Itse olin kouluaikana Helsingissä ensin puutöissä, mikä oli huiman hyvällä tavalla tehtvää jollain lailla tervehenkisyyden varaan rakentavaa, ja sitten tekstiilitöissä, missä tekemisentapa oli huono, mutta tuntui kanssa oppivan, että käsityöt ovat kivoja. Molemmissa sai oman maun mukaan valita millaisen version tekee mutta tehtiin käytännössä, ei mielikuvituksen tuella, kuten naisten käsitöissä (täällä Savonlinnassako vai vaistenlöehdessä vai maailmalla laajemmin?) ja maalaamisessa tuntuu olevan ongelmana ja tuovan tyyliä, joka on tavallaan hieno mutta hengetön ja ei-onnellinen, kuin pahaa mieltä sanottuna mukavaksi, ja se siis on teklemisentavasta ja mielikuvistusvoittoisuudesta johtuva virhe, ei kai käsitöiden luonne ollenkaan. Naisten käsitöiden ongelma on kai se, että niitä käytetään jotenkin liian henkilökohtaisesti, mikä haittaa, kun se on jo tehdessä mielessä.)
Jos ja kun syyt oksassa kiertyvät, niin siis veistetyn linnun vieressä tarttee lastujen levityskohdan kumminkin olla suorassa lintuun nähden, sillä se määrää, missä kulmassa pyrstö on, ja sitten lastujen kiertyminen taas on vain siinä lisänä, ei kai vaihda pyrstön muotoa vaan vain tekee levitetystä pyrstöstä harvemman, kun lastut tuppaavat olemaan vinossa, mutta jos ne on lovin liitetty voiereisiin jollain etäisyydellä veistetystä linnusta, niin siitä kohden lähtien vasta kiertyvät, mutta voihan kiertymine vaikuttaa vahvasti siihen, kummalle sivulle ylimmät lastut levitetään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
-
English translation http://learntalents.blogspot.fi/2017/10/knitting-tips.html Tämä kirjoitus on saatavina myös kirjana, katso https://tu... -
Lainasin kirjastosta Joel Nokelaisen kirjan Opi vuolemaan, ja siinä on mm lastulintujen tekemisestä. En ole vielä sinne asti kerennyt, lastu... -
16.10.2018 " Kolme hamemallia Symmetrisen perushameen voi ommella helposti omasta päästä, jos on sopiva kangas ja inspiraatiota mois...